ellauri017.html on line 1101: Patrick Tiainen EI ole Raamatun Jumalan lapsi eikä Jeesuksen seuraaja, eikä ikinä siksikään voisi Raamatun Jumalan Taivaassa käydä. Hän on paholaisesta ja puhuu omiaan. Petri Puovolan en ole missään havainnut puhuvan vastoin Raamatun ilmoitusta ja olen myös käynyt häntä kuulemassa seurakunnassa.
ellauri019.html on line 447: Urin zigurratu, kaupungintalo kaivettiin hiekasta ennen toista maailmansotaa. Se rakennettiin 4000 vuotta sitten. Aika lailla saman kokoinen ja näköinen kuin Kouvolan ylimitoitettu kaupungintalo, jossa monta kertaa istuin kuulemassa paikallisen kunkun, kieron kaupunginjohtajan toivomuxia.
ellauri183.html on line 519: Tilahan oli sinun, kun et vielä ollut myynyt sitä, ja sinun olivat myös rahat, kun sen myit. Kuinka saatoit ryhtyä tällaiseen tekoon? Et sinä ole valehdellut ihmisille, vaan Jumalalle.» 5Nämä sanat kuullessaan Ananias lyyhistyi kuolleena maahan, ja kaikki, jotka olivat tätä kuulemassa, joutuivat kauhun valtaan. 6Nuoret miehet kietoivat Ananiaan ruumiin vaatteeseen, kantoivat hänet ulos ja hautasivat hänet.
ellauri349.html on line 209: Eva Korsisaaresta ei löydy paljon kuvia, ei se nähtävästi ole hääppönen. Ei kelpuutettaisi Dalai Lamaxi. Izenäinen sielu kumminkin ja perätilainen moniosaaja. Korsisaaren väikkäri löytyi Pasilan poistohyllystä. Mit vit, Eski saa kiitoxissa yhden laihan kappaleen, se ei ollut työn ohjaaja vaan Horatiuxen porsas H.K.Riikonen, ja työ tehtiin Kristina-instituutille. Eva oli käynyt kuulemassa Eskin peptalk luentoja, siinä kaikki.
ellauri393.html on line 524: Vähän tässä on samaa fiilistä kuin Viljo Kojon romskun "also sprach" Sarahuhdan, ent. Poikselän kuulemassa laulunpätkässä:
xxx/ellauri091.html on line 241: Entä minä? Aino ystäväni oli mennyt kihloihin tohtori (Arthur) Hjeltin kanssa, ja hänen häänsä oli suunniteltu touokuuxi. Ompelin hänelle paljotöistä tsheremissiläismallista sohvatyynyä. Vai tarkastinko "Tuomenmarjojen" korehtuuria? Vai "Huoneenharjojen?" Vaiko "Suomenkarjojen?" (Nämä runovihkoni ilmestyivät sinä keväänä.) Kazoin uponnutta kelloa. Se näytti perunoita. Tai siis Hauptmannin näytelmä (jonka se oli, ukkomies elonsa vaelluxen puolitiessä, kirjoittanut muna ojossa 14-vuotiaan tytön takia, joka toisin kuin sen vaimo ymmärsi sitä ja samoin kuin se ize tykkäs vielä talviurheilusta), oli aaterikkaudestansa huolimatta hämärä ja pitkäveteinen, toisin kuin vanha testamentti. Ajatuxeni harhailivat pois lakkaamatta. Kuinka toista olisikaan ollut siellä, missä kaikki rakkaimmat toverini nyt olivat koossa Mr. Mottin sanomaa kuulemassa! Ei uponnut kello sinänsä ollut syntiä (vaikka teatterihan on, ja Hauptmann ize suuri syntinen?). Kysymys oli siitä mikä oli ensiarvoista. Eli siis kivintä. Olin langennut kiusaajan ansaan. Sillä mitään muuta ei voinut olla tämä izelleni epäedullinen menettely.
xxx/ellauri174.html on line 312: Ohitan tässä alla melko lailla kekseliäisyyttä: mutta itse asiassa (minä voin tästä lähtien myöntää sen sinulle), mielikuvitukseni, jopa ylikuormitettuna eläimellisyydestä, jota ruokkiin, tunnustan sen, neiti Evelyn Habalia kohtaan. ei, - ei! ei ! — ei osannut ehdottaa minulle, kuinka fantastisessa ja lähes käsittämättömässä määrin tämän aksiooman täytyy vahvistaa… se, mitä olemme parhaillaan näkemässä, kuulemassa ja koskettamassa.
7