ellauri032.html on line 747: Le Disciplessä Adrien Sixte oli opettanut oppipojalle Loup-Garoulle: rakkaus, se on sukupuolitunteiden alaisexi joutumista. "Ja sitten jäin miettimään tätä uutta kysymystä: Onko olemassa mitään keinoja rakkautta parantamaan? Oikea menettelytapa ehkä olikin noudattaa Goethen opetusta: vapautuaxeen kärsimyxestä tulee ihmisen ajatuxillaan siihen syventyä. Se on kuin raaputtaisi kutinaa. Tuo suuri nero toteutti käytännössä Spinozan viidennessä kirjassaan esittämää teoriaa, jossa ajatuxena on, että elämämme kaikkien erillisten tapausten takana ovat lait, jotka liittävät ne maailman kaikkeuden suureen elämään kuuluvixi. En se minä ollut, mun täytyi kävellä näin, mussa vaan oli se jokin. Ja Tainekin (joka on tehnyt enemmän kuin kukaan muu Darwinin töiden levittämisexi Ranskaan) loistavasti kirjoitetussa Byron-tutkielmassaan neuvoo samoin, että meidän on ymmärrettävä izeämme, jotta järjen valo synnyttäisi meissä sydämen rauhan." Eli determinismi ja siitä johdettu fatalismi ois niinku pääsylippu ataraxiaan. (No tänhän mä osoitin pupuxi jo mun filosofian sivulavissa peliteorian avulla.) Toisaalla Goethe neuvoi nulikkaa joka kysyi miten ruveta neroxi: "en ole ikinä tehnyt mitään mistä en tykännyt." Kaikista kermaperseistä ei tule neroja, mutta monista neroista kermaperseitä.
ellauri151.html on line 1174: Parempi antaa vaikka köyhille. Huudan samalla enkelien yli-inhimillisellä äänellä... Kaikki rukoukseni on hyvin valitettavia. Rakastaako Jérôme minua vähän vähemmän?… Valitettavasti! En ole koskaan rakastanut häntä tämän enempää. Puhuimme Pascalista, on siinäkin varsinainen måtäblaise. Mitä häpeällisiä, absurdeja huomautuksia! Otin käteeni raskaan Penseet-kirjan, joka itsestään avautui tämän kohdan kohdalta kuin Syvännön peukkuvärssy: Näkemiin / nyt oikein paljon... Jumalauta, anna minun nähdä se uudelleen. Dojonggg-jonggg se sanoi ja putkahti ulos Jeromen sepaluxesta. Piuu! piuu! piuu! sanoivat napit. Jumalani, sori mutta en voi poistaa sitä huuliltani enkä unohtaa sen aiheuttamaa kutinaa emättimessäni. Kuinka monta kertaa olen huutanut nimeäsi pyökkimetsässä!...
ellauri288.html on line 508: Ja "onko elämällä ja luonnolla jokin tarkoitus vai ei". Sanoisin että ei. Wittgensteinin mukaan, jonka kanssa Kaplinski on tunnustanut kokevansa sielunveljeyttä, filosofia on kutinaa ja Kaplinski "rapsuttaa" kuin koira kirppuja.
ellauri458.html on line 269: Eheu! Mixi tulin ulos äitini vitusta näkemään vaivaa ja kipua viettämään päiväni sekapäisenä? Heu äiti, mixen kuollut pillussa? Mixei mua tapettu jo kohdussa, olisi äiti hautana ja sen vulva ainaisena lohtuna. Kohdusta hautaan kuin tuomari Nurmio. Homo on tehty pulverista, lipeästä, tuhasta: mikä nolompaa, spurgun spermasta. Siitetty lihan kutinassa, himon kiivaudessa, ylellisyyden löyhkässä: ja mikä pahempaa, synnin tahrassa. Sillä kukapa ei tietäisi, että yhdyntää, edes aviollista, ei koskaan harjoiteta ilman lihan kutinaa, ilman himon kiihkoa, ilman himon löyhkää? Tästä siitetty siemen likaantuu, tahraantuu ja turmeltuu, ja tästä vuodatettu sielu lopulta saastuttaa synnin, syyllisyyden ja pahuuden saastan, aivan kuten turmeltuneesta astiasta vuodatettu neste turmeltuu ja joutuessaan kosketuksiin jonkin saastuneen kanssa saastuu itse kosketuksesta. Mutta kiinnittäkää huomiota ruokaan, jolla siitettyä lasta ravitaan kohdussa: varmasti kuukautisverellä, joka lakkaa naiselta hedelmöityksen jälkeen, jotta siitetty lapsi saisi ravintoa naisessa. Sen sanotaan olevan niin inhottavaa ja epäpuhdasta, että "sen kosketuksesta kasveja ei itä, pensaat kuihtuvat, yrtit kuolevat, puut menettävät jälkeläisensä; jos koirat syövät sitä, ne ajautuvat hulluiksi". Siittyneet sikiöt saavat siemenen paheet, niin että tästä turmeluksesta syntyy spitaalisia ja norsuja. Sixi Mooseksen lain mukaan kuukautisia ottava nainen katsotaan epäpuhtaaksi, ja jos joku lähestyy kuukautisia ottavaa naista, hänet käsketään tappamaan. Ja kuukautisten epäpuhtauden vuoksi on säädetty, että jos nainen synnyttää poikalapsen, hänen tulee pidättäytyä menemästä temppeliin neljäänkymmeneen päivään, mutta jos synnyttää tyttölapsen, seitsemänkymmeneen päivään.
xxx/ellauri116.html on line 62: Hyttyet, anatarkati anottuna ja ehkä lieväti, ovat vain tuholaiia ​​ihmiille, ja niiden tyypilliet kevät- ja keähampaidat aiheuttavat kipua, kutinaa ja turvotuta ueimmia ihmiiä
xxx/ellauri116.html on line 77: Hyttyset, sanatarkasti sanottuna ja ehkä lievästi, ovat vain tuholaisia ​​ihmisille, ja niiden tyypilliset kevät- ja kesähampaidat aiheuttavat kipua, kutinaa ja turvotusta useimmissa ihmisissä. Jotkut eläimet kääntävät pöydät näiden ärsyttävien hyönteisten päälle ja tekevät hyttysiä osaksi omaa ruokavaliotaan; vaikka ajatus näiden hyttysten saalistajien käytöstä tuholaistorjunta-aineina on houkutteleva, tosiasiassa ne auttavat harvoin säästämään hyttyspopulaatioita merkittävässä määrin.
xxx/ellauri129.html on line 37: Heräsin aamuyöllä kesken neuvostoaikaista unta kyljen kutinaan. Vessassa selvisi että siinä oli punkinpoikanen. Yön aikana oli kypsynyt kannanotto, että aforistiikka on PUOLIVILLAISTA. Menneiden aikojen Kim Kardashian js Kanye West touhua. Turhat julkkixet pääsee heittää läppiä. Punkkinymfetti putos lavuaariin, kai. Se saattoi olla peräisin Osmolta. Sekin vielä.
xxx/ellauri177.html on line 298: Hän pysyi hiljaa, hyvin onnetonna kun ei löytänyt enää mitään uutta sanottavaa sanoaxeen hänelle rakastavansa häntä. Hän katseli hitaasti hänen ruusuisia kasvojaan, jotka antoivat itsensä mennä kuin unessa; silmäluomissa oli herkku elävää silkkiä; suu teki suloisen rypyn, märkä hymystä; otsa oli suht puhdas, hukkui kultaiseen viivaan hiusrajassa. Ja hän olisi halunnut antaa koko olemuksensa sanalle, jonka hän tunsi huulillaan, ilman, että olisi voinut lausua sitä. Sitten hän kumartui jälleen, hän näytti etsivän hienoa paikkaa niille kasvoille, jonka hän asettaisi ylimmän sanan. Sitten hän ei sanonut mitään, hänellä oli vain lyhyt hengitys. Hän suuteli Albinen huulia. - Albina, rakastan sinua! - Rakastan sinua Serge! Ja he pysähtyivät vapisten tästä ensimmäisestä suudelmasta. Hiän oli avannut silmänsä hyvin leveäksi. Hän pystyi työntämään suullaan hieman eteenpäin. Molemmat katsoivat toisiaan punastumatta. Jotain voimakasta, suvereenia hyökkäsi heihin; se oli kuin kauan odotettu tapaaminen, jossa he näkivät toisensa jälleen aikuisina, toisilleen tehtyinä, ikuisesti sidoksissa. He hämmästyivät hetken, nostivat katseensa lehtien uskonnolliseen holviin, näyttivät kyseenalaistavan puiden rauhallisia ihmisiä löytääkseen suudelmansa kaiun. Mutta metsän seesteisen omahyväisyyden edessä heillä oli rankaisemattomien rakastajien iloisuus, pitkäkestoinen, kaikuva iloisuus, joka oli täynnä heidän hellyytensä vuolaspuheista kutinaa.
8