— Sä leikkaat niiltä kurkun, sä nirhaat ne!
ellauri045.html on line 752: Mies saapuu pääsaarelle, ja Widmore käskee kaikkien piiloutua. Richard yrittää neuvotella miehen kanssa, mutta tämä ilmestyy savuhirviönä ja heittää Richardin ilmaan. Hän kohtaa Benin, joka paljastaa Widmoren sijainnin. Mies kuulustelee Widmorea ja Zoea, mutta kun Widmore ei paljasta mitään, mies viiltää Zoen kurkun auki. Mies uhkaa tappaa Pennyn päästyään pois saarelta, jos Widmore ei puhuisi. Widmore kertoo miehelle Desmondista, kunnes Ben ampuu Widmoren. Mies sanoo Benille Widmoren kertoneen Desmondin olevan Jacobin viimeinen mahdollisuus, jos kaikki hänen kandidaattinsa ovat kuolleet.
ellauri053.html on line 748: Epämiellyttävä pyylevä sosiopaatti britti Robert Clive alisti Bengalin imperiumille Itä-Intian kauppakomppanian palkkasotilaana. Mutta - hahaa - leikkas sappivaivasena vahingossa izeltänsä kurkun kirjeveizellä oopiumihumalassa alle viisikymppisenä.
ellauri106.html on line 225: kurkun liikuttelu Sharonin phillussa ja
ellauri133.html on line 297: Siis eihän tässä ole juonta edes nimexi. Tää on vaan tollasia kauhupaloja heiteltynä kuin huolimattoman halot liiterin perälle. Tai jotain tartarkastiketta jossa on kurkunnokareita. Tällänen hoopo sit muka opettaa kynäilyä toisille?
ellauri241.html on line 838: Singest of summer in full-throated ease. Kesän laululla täyskurkun päihität helposti.
ellauri277.html on line 485: Sofia on kyllä vitun vaarallinen ja pahansuopakin. S.Nurmi vetää huumeita ja wiixeen huumeämmiä. Mixi suomalaisista poliiseista on tullut pahoja? Jari Aarnio kai näytti esimerkkiä. Reinikainen venelakkeineen oli paljon kivempi. No nyt on vedetty läpi kuitenkin koko S.KARPPI sarja, pimeitä kellareita on saatu kurkun täydeltä, ja huonosti motivoituja symbolisia paloittelumurhia plus muita vainaita. Tutustuttu varmaan kaikkiin stadin hylätyihin teollisuusmestoihin, nähty vastenmielisiä "POLIISI" siiroja valtavilla automaattiaseilla tunkeutumassa pahaa-aavistamattomien pahisten kotehin. Kenen mielestä tää voi olla jotain viihdettä? Kai laahuxen jonka oma elämä on totaalisen pimeetä, koska se on syvältä perseestä.
ellauri299.html on line 109: Minulla ei ollut aikomustakaan murskata persettäni viimeiset kolme päivääni yrityksessä, riippumatta siitä, mitä olin saanut Rudolphin uskomaan. Sen sijaan peitin pöytäni kilpailunrajoituksilla, suljin oven, tuijotin seiniä ja hymyilin kaikille jättämilleni asioille. Paine väheni joka hengityksellä. Ei enää työtä aikakello kurkun ympärillä. Ei enää 80 tunnin viikkoja, koska kunnianhimoiset kollegani saattaisivat tehdä kahdeksankymmentäviisi. Ei enää ruskeanenäilyä yläpuolellani oleville. Ei enää painajaisia siitä, että kumppanuuden ovi pamautetaan naamaani.
ellauri338.html on line 223: Pokhlebkinin mukaan ruoka ei ole vatsan ongelma, "vaan sydämen ongelma..., kansallisen sielun palauttamisen ongelma". Niinpä hänen mielestään on ruokia, jotka eivät ole kadonneet venäläisestä keittiöstä yli vuosituhanteen, kuten kaalikeitto mustalla leivällä. Pokhlebkin mainitsi "kaalikeiton tuhoutumattoman aromin, kaalin hengen, joka aina seisoi venäläisessä mökissä".. Verratessaan venäläistä ruokaa ranskalaiseen hän mainitsi hapankaalin, suolakurkun, kuivatut herkkutatit, smetanan ja piparjuuren, joita hänen mielestään ei ole Ranskassa.
xxx/ellauri114.html on line 553: Rehelliset kauppamiehet matkasivat kohti suurta saluunaa, josta toivovat kurkunkostuketta.
xxx/ellauri177.html on line 200: Ja hän nauroi, kaikuvammin, helmiäisasteikoilla pienten huilun sävelten, erittäin korkeiden sävelten, jotka hukkuivat matalien äänten hidastumiseen. Se oli loputonta naurua, kurkun kohinaa, sointia, voitokasta musiikkia, heräämisen ahkeruuden juhlimista. Kaikki nauroi, tuon naisen kauneudesta ja rakkaudesta syntynyt nauru, ruusut, tuoksuva puu, koko Paradou. Siihen asti suuresta puutarhasta oli puuttunut viehätys, armon ääni, joka oli puiden, vesien, auringon elävä ilo. Nyt suuri puutarha oli varustettu tällä naurun viehätysvoimalla. -- Kuinka vanha olet? kysyi Albine sammutettuaan laulunsa kehrättyyn ja kuolevaan säveleen. Buahhahhaa. Hehe. He. No. "Lähes kaksikymmentäkuusi", vastasi Serge. Hän ihmetteli. Miten? "Tai" Mitä! hän oli kaksikymmentäkuusi! Hän itse oli melko yllättynyt, että vastasi siihen niin helposti. Hänestä tuntui, ettei hänellä ollut päivää eikä tuntiakaan. -- Ja sinä, kuinka vanha olet? hän kysyi vuorotellen. - Olen kuusitoista vuotias. Ja hän lähti, kaikki eloisa, toistaen ikänsä, laulaen ikäänsä. Hän nauroi 16-vuotiaaxi erittäin hienolla naurulla, joka virtasi kuin vesipisara, hänen äänensä vapisevassa rytmissä. Serge katseli häntä tarkasti ja ihmetteli naurun elämää, joka loisti lapsen kasvoilla. Hän tuskin tunnisti hänet, hänen poskissaan oli kuoppia, hänen huulensa kaareutuivat, ja hänen suunsa oli kostea vaaleanpunainen, hänen silmänsä kuin sinisen taivaan palaset, jotka loistivat tähden nousevan. Kun hän nojautui taaksepäin, hän lämmitti häntä nauraen turvonneella leuallaan, jonka hän nojasi hänen olkapäälleen. Hän ojensi kätensä, hän katsoi niskan taakse mekaanisella eleellä. Oisko siellä parasta ennen päivä tatuointia? Ihanko se oli oikeasti sakkolihaa? Nam! Missäs se setä on tälläaikaa kupannut? Taasko verannalla pössyttelemässä piippua?
xxx/ellauri268.html on line 216: