ellauri002.html on line 2144: Tampicosta lähettiin vähän äkkiä Mexico Cityyn. Se oli kyllä valtavan iso kaupunki, ja hurjan korkealla, leveät kadut, komeutta rikkaille, kurjuutta köyhille. Lukutaidottomille oli opastekstit kuvioina, ikoneina niinkuin nyttemmin puhelimissa. Parin hienon päivän jälkeen matkustettiin El Pasoon Pullman-vaunuisella junalla kuin Marilyn Monroe filmissä Piukat paikat. Asemalla oli säilytyslappu hukkunut, juna oli lähdössä. Dona Carita järjesti diversion, don Jaime anasti rinkat takaisin, ja sitten juostiin.
ellauri012.html on line 299: Mitä kaikkea mä oonkaan koittanut! Mä olen nostanut käteni itseäni vastaan; olen treenannut niin maan perhanasti; kirjoitan kommentteja Paavaliin (paska homma); kinaan Aristoteleen kanssa: lyhyesti sanoen teen kaikkea mitä tein ennen kuin bylsin sua, mut kaikki turhaan; mikään ei onnistu sua torjumaan. Voi nenä, älä lisää mun kurjuutta olemalla uskollinen; unohda, jos voit, suosionosoituksesi ja niiden antama oikeutus muhun; anna mun välittää susta viis. Kadehdin niiden onnea jotka ei oo koskaan rakastaneet; onpa heillä rauhallista ja iisi olo! Mutta nautinnon vuoksea seuraa aina katkeruuden luode; olen nyt siitä vissin varma; mut vaikka mua ei enää petä rakkaus, en ole parantunut. Järki tuomitsee, mut sydän hurraa. On se heikkoa etten pysty vapautumaan tunteesta jonka niin monet asiat, tää paikka, mun persoona ja mun häpeä koittaa tuhota. Annan periksi välittämättä että parempi vastustuskyky pyyhkisi pois mun vanhat synnit, ja korvaisi ne ansioilla ja laakereilla. Miksi sä käytät kaunopuheisuuttas haukkuakses mun pakoa ja vaikenemista? Lakkaa puhumasta meidän jimbajamboista ja sun täsmällisestä osanotosta niihin tilaisuuksiin, mulla on tarpeeksi kärsimistä ilman että ajattelen niitäkin. Kai filosofiasta olisi paljon etua, jos sen avulla opittaisiin hallitsemaan himojamme? Kyllä tässä piisaa ponnistusta, repsahduksia, angstausta! Mitenkä kauan me ollaan eksyksissä tässä sotkussa, kykenemättöminä järkeilemään, hillitsemään itseämme, hallitsemaan tunteitamme?
ellauri012.html on line 417: Mut ei, nyt mun turhamainen mielikuvitus taas vie mua kuin litranmittaa. Voi Heloise, miten kaukana me ollaankaan oikeasta mielenrauhasta! Sun sydän vielä palaa roihulla jota et saa sammutetuksi, ja mun on täynnä hätää ja levottomuutta. Älä luulekaan Heloise, että mä nautin täällä täydellistä lepoa; mä avaan nyt viimeisen kerran sulle sydämeni; - mä en ole vieläkään ihan irti susta, ja vaikka mä taistelen mun sua kohtaan tuntemaani hellyyttä vastaan, niin kaikista yrityksistäni huolimatta mä koen liian voimakkaasti sun surut ja haluisin jakaa ne. Sun kirjeet on tosiaankin liikuttanut mua; en voi lukea kylmänä sun rakkaan käden raapustamia kirjaimia! Mä huokaan ja itken, ja kaikki mun järki tuskin riittää kätkemään mun heikkouden mun oppilailta. Tää, Heloise parka, on Abelardin kurja olotila. Maailma, joka on yleensä väärässä joka asiasta, luulee että mä olen päässyt rauhaan, ja luullessaan et mä rakastin sua vaan aisti-ilon tähden, et mä oon nyt unohtanut sut. Ja vitut! Ihan väärin meni! Ihmiset oli kyllä oikeassa kun sanoivat et kun me erottiin, mä menin luostariin häpeestä ja surusta. Mut se ei ollut, kuten tiedät, kunnon katumusta siitä et oisin jotenkin loukannut jumalaa, mistä mä keksin tän ajatuksen. Mutta mä pidän meidän kurjuutta sallimuksen salaisena merkkinä että se tahtoo rankaista meitä; ja pidän Fulbertia vaan jumalan koston välikappaleena. Armo veti mut houruintaloon missä olisin vieläkin jos mun vihollisten raivo ois sen sallinut; mä olen kestänyt niiden vainon, varmana että jumala ite usutti ne mun kimppuun mun puhdistukseksi.
ellauri012.html on line 444: Toivon tosiaan Heloise, että kun olet kyllin pahoitellut aiemman elämäsi väärinkäytöksiä, sä kuolet oikeen miellyttävän vanhurskaan kuoleman. Aah, onneks meitä on vähän jotka päästään siihen! Ja miksi? Koska on niin vähän niitä jotka rakastaa ristuksen ristiä. Kaikki haluis pelastua, mut harvat viitsii nähdä riittävästi vaivaa. Vaikka me voidaan pelastua ihan vaan ristin avulla, miks ihmeessä kieltäytyä kantamasta sitä vähän matkaa? Kantohan pelastajakin sitä jonkun matkaa (vaikka sitäkin kyllä autettiin, ei se ollut mikään muskelimasa itsekään), se kuoli meidän puolesta (no, kyllähän mekin vielä kuollaan, mut se on eri asia), niin miksei mekin kanneta sitä ja haluta kuolla? (Ei jessekään nyt varsinaisesti iloiselta vaikuttanut ennen kuolemaansa, vaikka lopuksi sille kävikin paremmin kuin hyvin.) Kaikilla pyhimyksillä on ollut kurjaa, ja pelastusmiehelläkin oli jotain kurjuutta enimmän aikaa (paitsi ehkä Kaanaan häissä, ja muutamissa muissa bileissä, Magdaleenan seurassa). Älä siis luule pääseväsi liian helpolla. Risti, Heloise hyvä, on aina käsillä, älä marise vaan ota se vastaan iloisella naamalla, muuten se tuntuu painavalta eikä siitä ole sulle vastaavaa hyötyä. Mut jos sä kannat sitä reippaasti vaikka tiukka mutru huulessa, niin näistä kärsimyksistä kasvaa luottamusta, josta löydät lohtua. Kuuleppas mitä sanoo pelastusmies: lapsi, kiellä itsesi, älä mua, ota ristisi ja tule perässä. Äh Heloise, mitä epäilet? Eiks tää kuulosta susta hyvältä diililtä? Eiks näin ystävällinen tarjous vakuuta sua? Varo Heloise, ettes torju tätä toista puolisoa joka vaatii sua, se on pelottavampi kuin mäkään olin. Jos se suuttuu suhun ja sun kiittämättömyyteen, sen rakkaus muuttuu kiukuksi ja se kostaa sulle. Miten sä kestät sitten sen tuomiota lautakunnan edessä? Se syyttää sua sen armon halveksunnasta, ja näyttää sulle omat haavansa. Mitäs siihen sanot? Se on sitten leppymätön, se sanoo sulle: mene ylpistelijä, ja pala ikuisessa hellassa. Mä eristin sut maailmasta, virutin sut yksinäisyydessä ja sä et äänestänyt mun suunnitelman mukaan. Mä koitin parhaani pelastaakseni sut, mut sä vaan itsepäisesti munasit itsesi, antaa vetää sitten vaan tonne vasemmalle vuohten joukkoon.
ellauri023.html on line 60: Nyrkki Kyllikki. Olikohan Orpo Ollin elämässä muutakin kuin kurjuutta?

ellauri030.html on line 814: Joku Cohen just viime vuosituhannen lopussa terotti että huumorista on tsygologista hyötyä. Se lisää epäjärjestyxen sietokykyä, vähentää kitkaa ihmisten välillä ja keventää kaikenlaista kurjuutta. Eihän niitä sen takia tehdä, eikä vizit kai kuulu (vielä) amerikkalaisten vanhempien vauvakoulutuxen flashcard-ohjelmaan, mutta totta se silti on.
ellauri036.html on line 1489: ja lukemattomia suukkoja, ja voi olla, voi kurjuutta!
ellauri043.html on line 1133: Tekopyhä, joka hakee yxinäisyyttä vaan antautuaxeen paremmin halujensa tulvalle! Sä kieltäydyt lihasta, viinistä, saunasta, orjista ja kunnianosoituxista; silti sä mielikuvituxissa herkuttelet banketeilla, parfyymeillä, nakuilla naisilla ja läpyttävillä yleisöillä! Sun siveys ei ole muuta kun vähän hienompaa mädännäisyyttä, ja toi maailman halvexunta on vaan sun vihan voimattomuutta Athanasiosta kohtaan! Se se tekee sunlaisista niin myrzejä, tai kenties se että niille on tullut epäilyxiä koko jutusta. Jos tietää totuuden on iloinen. Olix Jeesus surullinen? Se kulki kaveriseurassa, se lepäs oliivipuun varjossa, kävi publikaanilla bileissä, otti tanakasti kuppia, antoi anteex muidenkin syntejä, ja paranteli kaikenlaisia vaivoja. Kun taas sä, sä et sääli muuta kuin omaa kurjuuttas. Sua vaivaa ikäänkuin katumus ja villi dementia, niin et sä tyrkit pois jopa koiran lipaisun tai lapsen hymyn.
ellauri117.html on line 111: Lapsi viettää täten kuusi tai seitsemän vuotta naisten hoidokkaana, ollen heidän ja omien oikkujensa uhrina; ja sittenkuin sille on opetettu yhtä ja toista, s.o. sittenkuin on rasitettu sen muistia joko sellaisilla sanoilla, joita se ei voi ymmärtää tai seikoilla, jotka ovat vallan hyödyttömiä, sittenkuin on tukahutettu sen luontaiset taipumukset niillä intohimoilla, jotka siinä on herätetty, jätetään se tällaiseksi keinotekoiseksi olennoksi muuttuneena opettajan käsiin; tämä antaa lopullisen kehityksen niille keinotekoisuuden iduille, jotka huomaa jo varsin reheviksi, ja opettaa sille kaikkea, paitsi itsetuntemusta, paitsi itsenäistä toimintakykyä, paitsi elämisen ja onnelliseksi tulemisen taitoa. Kun sitten tämä lapsi, ollen orja ja tyranni samalla, pää täyteen ahdettuna tietoja, mutta vailla järkevyyttä, yhtä heikkona ruumiiltaan kuin hengeltään, työnnetään ulos maailmaan ja kun se silloin paljastaa kykenemättömyytensä, ylpeytensä ja kaikki paheensa, niin silloin surkutellaan inhimillistä kurjuutta ja nurinkurisuutta. Mutta siinä erehdytään; sillä tuollainen ihminen on ainoastaan meidän oikkujemme kasvattama; luonnon luomana ihminen on vallan toisenlainen.
ellauri150.html on line 155: Moni menee puolustuskannalle, jokaisen elämään mahtuu kurjuutta. Osalle puhe etuoikeuksista on heti todiste ”woke-kulttuurista” ja sen ”vaarallisuudesta”.
ellauri163.html on line 789: Mouchetten kärsimys on luettu uskonnolliseksi vertaukseksi, jossa hänen hyljeksintänsä koulussa, isänsä julma laiminlyönti, kyläläisten vihjailevat katseet ja hänen raastavat kotitehtävänsä ovat risteysasemilla. Mutta olivatpa Bressonin tai Bernadotten hengelliset aikomukset mitkä tahansa, elokuva tarjoaa rajattomat esimerkit elokuvasta ylevimmillään. (Yäk.) Vihaisessa mutta myötätuntoisessa ilmiannossaan maaseutuyhteiskunnasta, joka turmelee ja kellistää epätavallisen enkelin oman edun, moraalittomuuden, alkoholismin ja hengellisen konkurssin vuoksi, ohjaaja johdattaa sinut elämän paradoksin ytimeen. Se paradoxi on että kaikki on niin kurjaa mutta silti mukavaa kun kazoo filmistä muiden kurjuutta.
ellauri267.html on line 1044: Anna Muurahainen. Hän nimeää itsensä Morayma; Muftin ainoa tytär ja neitsyt! Jepu jee! Pian immenkalvo repelee! Tämä on aika ja paikka, jonka hän määräsi kirjeessään, mutta hän ei tule. Miksi, sinä suloinen herkullinen olento, miksi kidutat minua viivytykselläsi! Uskallatko olla väärässä tehtävässäsi? Mitä yön viileässä ja hiljaisuudessa ja uudelle rakastajalle? - Rokko tekopyhälle isällesi, joka opetti sinua niin vähän uskontonsa suloisimmassa kohdassa. - Hark, kuulen hänen silkkivaippansa kahinaa . Nyt hän tulee, nyt hän tulee: - ei, ripusta se, se oli vain tuulen vihelystä appelsiinipuiden läpi. - Nyt taas kuulen kauniin jalan kuoppauksen pimeän kujan halki: – Ei, se on tamman poika, joka on irronnut ja pureskelee meloneja. – Voi odottavan rakastajan kurjuutta! No, minä joudun epätoivoon, menen lehtimajaani ja yritän nukkua.
ellauri299.html on line 91: Voi himskatti miten Topol on mahduttanut kaikki antisovjet kaunansa jo romaaninsa avauslukuihin. Pitäisikö Topolin Ukrainan olojen mustamaalaus ottaa todesta? Ei se ainakaan ollut enää siellä omin silmin näkemässä perestroikan kurjuutta 1988 tai niillämain. Raisa Gorbachova pelkää floridalaista ennustajaeukkoa, joka ennustaa sille ja karttaozaiselle Mishalle väkivaltaista loppua.
ellauri383.html on line 222: Miesten kastraatio on luultavasti yleisempää kuin luuletkaan. Minä ja monet samanikäisistä ystävistäni kärsimme eturauhasen hyvänlaatuisesta liikakasvusta tai suurentuneesta eturauhasesta, mikä häiritsee virtsaamiskykyämme. Yksi hoitomuoto on saada eturauhanen kutistumaan. Kastraatiolla on sellainen vaikutus. Minulle ja ainakin kahdelle tuntemalleni ystävälleni on määrätty Finasteridia, joka on lääke, joka alentaa testosteronitasoja ja kastroi sinut kemiallisesti. Eturauhasesi kutistuu ja voi helpotus, että pystyt taas pissailemaan kunnolla. Meidän iässämme kastraation vaikutukset eivät ole niin tuhoisia kuin luulet, ja sillä ei ole itse asiassa juurikaan ole ollut vaikutusta minuun tai elämäntapaani tai ulkonäkööni. Mainostoimistojen käyttämät seksikkäät kuvat ja lievä porno näyttävät nyt minusta tyhmiltä, enkä enää siedä tyhmiä naisia, jotka käyttävät minua omiin tarkoituksiini päästäkseen perille. Kaiken kaikkiaan olen melko onnellinen kastroinnista, joten elämäni ei kirjaimellisesti ole enää kurjuutta.
ellauri401.html on line 238: Pekka oli omaksunut köyhyyden periaatteen, ja häntä loukkasi yhteiskunnan sisällä esiintyvä taloudellinen ja poliittinen epäoikeudenmukaisuus. Häntä inhotti porvaristossa esiintyvä kyyninen asenne työväen vaatimuksia kohtaan. Yhteiskunnan muuttamisen keinona Ervastin toveripiiri piti luokkien ja ihmisten valistamista: ihmisen järkeä ja ymmärrystä oli valaistava, heidän hyvä tahtonsa herätettävä. Ervastia ja hänen tovereitaan loukkasi se, että yhteiskunnassa saattoi olla ylellisyyttä ja kurjuutta rinnatusten. Heidän omaatuntoaan vaivasi, että oli ihmisiä, jotka kärsivät nälkää, ja perheitä, jotka asuivat kellariloukoissa kärsien vilua ja nälkää, ja työnhakijoita, jotka kulkivat ympäri avuttomina ja kerjäläisinä. Samalla he uskoivat, että yhteiskunta oli parannettavissa, että ulkonaisilla keinoilla eli laeilla ja säädöksillä, saattoi yhteiskuntaa muuttaa. Ervast oli innostunut kommunistisista ja sosialistisista aatteista. Tuon ajan Suomessa politiikka oli juuri jotakin, josta nuoriso ja vähän vanhemmatkin täytyi pitää erossa, mutta Pekan osalta siinä oli kyse reformeista, ei väkivaltaisesta nujakoinnista.
ellauri401.html on line 357: Ervastin unelma oli, että T. S. olisi ollut samankaltainen kuin alkukristillinen kirkko ja että Pekka olisi välittömässä yhteydessä henkimaailman kanssa ja koettaisi elää henkistä ja veljellistä elämää E.T. Ervastin joholla. Ervast kaipasi teosofeilta enemmän tukia ja kysyi heiltä: ”– – emmekö me teosofit joka kaupungissa ja joka looshissa voisi elää jollain tavalla yhdessä, yhteisissä taloissa tai siirtoloissa, joissa aineelliset elämänehtomme olisivat enemmän yhdenvertaisia kuin nyt, joissa ei ainakaan kenenkään tarvitsisi kärsiä nälkää ja kurjuutta?” Vaikka ajatus oli outo useimmille, tunnustivat monet, että siinä oli jotain oikeudenmukaista ja järkevää, mutta millä tavalla se olisi mahdollinen toteuttaa, sitä ei kukaan ymmärtänyt. Ei ainakaan minun kustsnnuxellani! Pekka oli armoton siivestäjä. Jotain hyvin jönsymäistä siinä oli.
ellauri458.html on line 232: Innocentius laajensi ristiretkien laajuutta huomattavasti suuntaamalla ristiretkiä muslimien Iberiaa ja Pyhää maata vastaan sekä albigensilaisten ristiretken kataareja vastaan Etelä-Ranskassa. Hän järjesti neljännen ristiretken vuosina 1202–1204, joka päättyi Konstantinopolin ryöstöön paavilaisten säkkeihin. Vaikka hyökkäys Konstantinopoliin oli vastoin hänen nimenomaisia käskyjään ja ristiretkeläiset myöhemmin erotettiin kirkosta, Innocentius hyväksyi tämän tuloksen vastahakoisesti ja näki sen Jumalan tahtona yhdistää latinalaiset ja itäiset ortodoksiset kirkot. Konstantinopolin ryöstö ja sitä seurannut Frankokratian kausi kärjistivät lopulta vihamielisyyttä latinalaisten ja kreikkalaisten kirkkojen välillä; Bysantin valtakunta palautettiin vuonna 1261, vaikkakin paljon heikompana.

Lotarion kardinaalimunaus oli kirjoittaa teos De Miseria Condicionis Humane "Ihmiskunnan kurjuudesta" (Humaani olosuhteiden kuritus). Teksti on jaettu kolmeen osaan: ensimmäisessä osassa kuvataan ihmisruumiin kurjuutta ja erilaisia vastoinkäymisiä, joita ihmisen on kannettava läpi elämän; toisessa osassa luetellaan ihmisen turhia pyrkimyksiä, kuten vaurautta, nautintoa ja itsekunnioitusta, ja kolmannessa käsitellään ihmisruumiin mätänemistä, tuomittujen tuskaa helvetissä ja tuomiopäivää.

De Miseria Condicionis Humane mainitaan Thomas Mannin romaanissa Taikavuori (ensimmäinen painos vuonna 1924), kun jesuiitta- intellektuelli Leo Naphta ja Hans Castorp pohtivat goottilaista pessimististä asketismia. Naphta kuvailee De Miseria Condicionis Humanea "hyvin nokkelaksi kirjalliseksi teokseksi" tai toisessa käännöksessä "äärimmäisen nokkelaksi kirjoitukseksi". Hän lainaa Hans Castorpille "murenevan pokkaripainoxen" tai "murentuvan pahviniteen" (todennäköisesti vuoden 1855 Achterfeldtin painoksen) Hans Castorpille tämän henkilökohtaisesta kirjastosta.

Mutta Pohjois-Italian kaksi puoluetta olivat kaukana saksalaisista aatelissuvuista, joista ne olivat nimensä ottaneet. Ghibelliinit eivät niinkään tukeneet Fredrik II:ta kuin Rooman valtakunnan ihannetta; ja guelfit eivät suosineet Welfin suvun suvun jäseniä niinkään, kuin vastustivat Rooman valtakuntaa ja sitä hallinneita Hohenstaufeneja. Ghibelliinien asiaa ajoivat vanhat maanomistavat aatelissuvut, jotka pyrkivät vahvistamaan perinteistä feodaalista valtaansa keisarin auktoriteetin ja Italiaan keskittyneen universaalin valtakunnan hierarkkisen järjestyksen avulla. Guelfit olivat kansanpuolue, jota johtivat vasta rikkaat pankki- ja kauppasuvut, joiden liitto paavin kanssa suojeli kaupunkiensa itsenäisyyttä ja itsehallintoa. Näiden puolueiden väliset poliittiset ja ideologiset erot eivät olleet pelkästään akateemisia: niitä ruokkivat ja ruokkivat naapurikaupunkien väliset sodat, naapuriperheiden väliset verikostot ja yksilöiden väliset murhanhimoiset kaunat.
ellauri458.html on line 277: Virsinikkari sanoi: "Meidän vuotemme päivät ovat seitsemänkymmentä vuotta ja risat, ja jos ne ovat potenssin tähden kahdeksankymmentä vuotta, niin heidän vaivansa ja surunsa loppumetreillä ovat hyvin suuret." Jos joku saavuttaa vanhan iän, hänen sydämensä heti vaipuu ja pää järkkyy, hänen henkensä on heikko ja hänen hengityksensä haisee, hänen kasvonsa ovat ryppyiset ja hänen vartalonsa on kumarassa, hänen silmänsä ovat sameat ja hänen nivelensä vapisevat, hänen sieraimensa levenevät ja hänen hiuksensa putoavat, hänen handunsa vapisevat ja hänen tekonsa haalistuvat, hänen hampaansa mätänevät ja hänen korvansa kuuroutuvat. Vanha ihminen on helppo ärsyttää ja hänen on vaikea muistaa, hän on nopea uskomaan ja hidas epäilemään, itsepäinen ja ahne, surullinen ja valittava, nopea puhumaan ja hidas kuulemaan, mutta ei hidas vihastumaan; hän ylistää muinaisia ja halveksii nykyihmisiä, hän syyttää nykyisyyttä ja ylistää menneitä, hän huokailee ja murehtii, hän on tuskissaan ja heikkenee.

Turhuuksien turhuus, sanoi entinenkin saarnaaja, ja kaikki on turhuutta. Oi, kuinka moninaiset ovat ihmisten pyrkimykset, kuinka moninaiset ovatkaan niiden pyrkimykset! Silti kaiken loppu on yksi ja sama seuraus: "life is hard and then you die." Opiskelusta ei ole mitään hyötyä, tiedon lisäys on pelkkää tuskan lisäystä. Joka ymmärtää enemmän, epäilee enemmän, vaikka joka on tyhmempi, näyttää mielestään viisaammalta. Jumala loi ihmisen peräsuolesta ja itse uppoutui loputtomiin kysymyksiin. Usko kokenutta opettajaa: "Jos olen jumalaton", hän sanoo, "se on voi, jos olen vanhurskas, olen täynnä ahdistusta ja kurjuutta." Either way you lose. Köyhänä ja orjana on kurjaa, mutta rikkaalla vasta kurjaa onkin.
xxx/ellauri148.html on line 147: Moshe Blecher ei jaxanut odottaa vaan lähti Pyhään maahan. Kuukaudet kuluivat. Sitten saatiin ikäviä uutisia. Moshe Blecher ei löytänyt pyhässä maassa työtä. Siellä ei ole liiemmälti peltikattoja. Hän kärsi puutetta ja kurjuutta. Hän ja koko perhe elivät kokonaisia kuukausia pelkästään riisillä ja vedellä. Singerin isärappi keräsi sille avustuxia. Lopulta Moshe tuli maitojunassa luvatusta maasta takaisin.
xxx/ellauri168.html on line 203: "Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa virtsan alla. Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen. Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää. Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni. Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt myrkyllä ja vaivalla. Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin lepakot. Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin. Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni. Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni. Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona. Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt. Hän on jännittänyt jousensa kuin japanilaisten kätkijöiden ruma lättäpärstä Petteri ja kusettanut minut nuoltensa maalitauluksi. Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset. Minä olen joutunut koko kansan nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa. Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua vermutilla. Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun. Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen. Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Heran odotus."
xxx/ellauri168.html on line 205: "Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä. Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu. Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon. Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole lopunut: se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa. Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen. Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii. Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua."
xxx/ellauri173.html on line 380: Häneltä puuttuu häpeän tunne siinä määrin, että hän saa minut kärsimään sellaisista tunnustuksista! Naisellisen tahdikkuuden jäännös ei salaa varoita häntä siitä, että hän tästä sopimattomasta laskelman näkökulmasta katsottuna tuhoaa sydämestäni kaiken sympatian, kaiken ihailun häntä kohtaan hyytävässä kömpelyydessään! - Mitä! tämä kauneus, niin vaikuttava, on täynnä niin paljon salaperäistä moraalista kurjuutta!
xxx/ellauri173.html on line 387: Tää on siis koe. Jos tästä sielun kurjuudesta huolimatta, jonka kurjuutta teeskentelen ilman myönnytyksiä tai sääliä, hän kuitenkin jatkaa edelleen ja haluaa mut rakastajattarexi, niin hän ei ole arvokkaampi minulle kuin joku toinen, enkä edusta hänen intohimolleen muuta kuin sitä yhtä paikkaa, vain summaa nautinnoista, juomaa, joka on samanlainen kuin skottiviski; notta lopulta hän nauraisi todellisuudelleni, jos hän voisi aistia sen.
xxx/ellauri173.html on line 828: "Herra Ewald", jatkoi Edison, "varmasti olet jaloin luonto, jonka olen tavannut taivaan alla. Erittäin paha tähti on heittänyt valonsa sinuun ja johdattanut sinut rakkauden maailmaan: siellä unelmasi on pudonnut, siivet murrettu, pettymyksen tuovan naisen henkäykseen, jonka lakkaamaton dissonanssi herättää joka hetki eloon pistävän tylsyyden, joka polttaa sinut ja on välttämättä kohtalokas sinulle. Kyllä, olet yksi niistä viimeisistä suurista surullisista ihmisistä, jotka eivät uskalla selviytyä tällaisesta koettelemuksesta huolimatta heidän ympärillään olevista esimerkkeistä, jotka taistelevat sairautta, kurjuutta ja rakkautta vastaan. - Ensimmäisen pettymyksen tuska oli sinussa sellainen, että luulet olevasi vapautettu siitä lähimmäisiäsi kohtaan, - koska halveksit heitä, koska he ovat antautuneet elämään tällaisten kohtaloiden ruoskan alla. Perna on heittänyt käärinliinansa ajatuksiesi päälle ja nyt tämä vapaaehtoisen kuoleman kylmä neuvonantaja lausuu korvassasi sanan, joka vakuuttaa. Olet pahimmillasi. Kysymys on vain tunteista sinulle, olet juuri ilmoittanut sen minulle selvästi; Siksi kriisin lopputulos ei ole enää edes epäselvä. Jos ylität tämän kynnyksen, se on todellakin pieni kuolema: se näkyy välittömänä koko henkilöstäsi, ei vaan molosta.
xxx/ellauri174.html on line 274: Näin ollen, kun otetaan huomioon, että – tiettyjen petollisten keinojen käyttöönoton ansiosta – jos yksi näistä naisista, hyödyntäen yhtä niistä vaarallisista sairaalloisen heikkouden hetkestä, jolloin kaikki elävät olennot, jopa miehisetkin, voivat joutua puolustuskyvyttömiksi, pystyi pitkällä aikavälillä siis intohimoiseen sokeuteen asti komea, nuori, rohkea mies, joka on tunnollinen velvollisuuksistaan, ansainnut omaisuutensa, jolla on korkea älykkyys ja alkuarvo, joka on tähän asti moitteeton, - kyllä, Vakuutan, että minusta on reilua kieltää tältä naiselta vapaa oikeus käyttää hyväksi inhimillistä kurjuutta siihen pisteeseen, että hän johdatti tämän miehen tietoisesti tai ei, minne se helvetin hyppääjä, josta puhun, ajoi ystäväni.
xxx/ellauri177.html on line 116: Hän paastosi, hän kuoletti itsensä, kuritti mustelmille mureutunutta lihaansa. Kymmenenvuotiaasta lähtien hän käytti pyhää kaxoisessua, jossa oli Marian herutuskuvat ommeltuna lakanaan, jonka lämpöä hän tunsi selässään ja rinnassaan paljaalla iholla onnesta kankeena. Myöhemmin hän oli laittanut siihen pikku ketjun osoittaakseen Ollin kurjuutta. Hän herkutteli maistellen mysteerejä kuin Lindgrenin pojat juustoja, kuvitteli kuinka enkelit kuskasivat Maariaa valkoisilla siipillä kuin tahratonta arkkia. Ezemmosta hehkutusta. (But wait, pahempaa alempana!)
xxx/ellauri177.html on line 411: -- Vai niin! kurjuutta! änkytti Albine, hän katsoo, hän katsoo... Kuuntele minua. Vannoit tottelevasi minua juuri nyt. Pyydän sinua, käänny ympäri, katso puutarhaan... Etkö ollut onnellinen puutarhassa? Hän antoi minut sinulle. Ja mitä onnellisia päiviä sillä on meille varattavissa, mikä pitkä autuus, nyt kun tiedämme kaiken pimeyden onnen! älä ota pois. Katso, ne muut, kaikki nämä ihmiset tulevat väliimme. Olimme niin yksin, niin eksyksissä, niin puiden vartioimina!... Puutarha on rakkautemme. Katso puutarhaa, ole hyvä ja polvillasi.
xxx/ellauri235.html on line 422: Aamu ja huhtikuu väistyvät tauluille, joissa esitetään surun ja lohdutuksen sukulaistoimintaa: "Hymyilee Epäonnen kulmakarvassa / Pehmeän Heijastuksen käsi voi jäljittää; / Ja surun heiton poskelle / Melankolinen armo." Alkuperäisestä kosittelusta tulee toisenlainen sitoutuminen: Suru tavoittelee ruusuista nautintoa, lohdutus lähestyy kurjuutta. "Sekoitettu muoto" on sublimoitunut seksuaalinen kiihko aamun ja huhtikuun välillä, muutettuna depersonalisoituneeksi estetiikaksi, jossa "taiteelliset riidat" ja "voima ja harmonia" syrjäyttävät viettelevän aamun, joka "Pyhällä poskella ja kuiskauksella pehmeästi / ... woo on myöhäinen kevät." Seurustelu muuttuu lohdutukseksi, ja Vicissitudesta tulee toinen hahmo, kuten Contemplation tai Adversity, jonka suojeluksessa halu eliminoituu. Vicissitude, toisin kuin Adversity, on sukupuoleton hahmo, joka ei edusta uhkaavaa seksuaalista kuvaa. Oodi palaa toiseen paikkaan, kun pettynyt puhuja vierailee EtonissaOodi Eton Collegen kaukaisesta näkökulmastatai kun Gray palaa Cambridgeen "Hymn to Ignorance". Tässä paluu "Elegian" alkuun, "pimeyteen" ja maisemaan, jonka yli "kyntäjä kotiinpäin kulkee väsyneen tiensä". Kaikki Grayn runot ovat edistyksen runoja, matkoja, joissa haasteena on löytää jotain muuta kuin alkujen muodostamien päämäärien kiertokulkua ("Ja ne, jotka hiipivät, ja ne, jotka lentävät, / Päättävät sinne, missä alkoivat"). Grayn äiti kuoli 11. maaliskuuta 1753. 5. maaliskuuta 1756 hän muutti kadun toisella puolella olevasta Peterhouse Collegesta Pembroke Collegeen, kuulemma joidenkin opiskelijoiden hänelle tekemän pilan seurauksena. Opiskelijat, tietäen hänen tulipelkostaan, nostivat väärä hälytys. Kun Peterhousen isäntä, tohtori Law, ei onnistunut ottamaan Grayta s valituksen kepponen vakavasti, Gray "muutti" Pembroke. Kun runoilijavoittaja Colley Cibber kuoli vuonna 1757, Graylle tarjottiin paikkaa; mutta hän kieltäytyi. Heinäkuussa 1759 hän muutti Lontooseen opiskelemaan British Museumissa, joka oli avattu yleisölle tammikuussa. Joulukuussa 1761 hän palasi Cambridgeen; Lukuun ottamatta toistuvia matkoja Lontooseen, muualle Englantiin, Skotlantiin ja Walesiin, hän jäi Cambridgeen loppuelämänsä.
xxx/ellauri259.html on line 227: Yxi hetki rukoilemme jalat ristissä, seuraavalla vedämme rähmällämme wiixeen jotain hoitoa ilman korzua. Maailma on täynnä kurjuutta ja epäoikeudenmukaisuutta; niin nopeasti kuin poistamme joitain, lisää näyttää ryntäävän tilalle. Pyhät kertovat meille, ja me myös tunnemme, että rakastava Jumala toimii tässä luomakunnassa, mutta emme voi sovittaa tätä yhteen sen kanssa, mitä näemme ympärillämme. Tätä monimutkaista tilannetta, jossa olemme, kutsutaan Myrskyluodon Mayaksi.
xxx/ellauri268.html on line 601: Juttua muokattu 25.2. kello 9.30: OLLI palasi mäkihyppääjäksi vielä ensimmäisen lopettamisilmoituksensa jälkeen. OLLI on pieni ja köykänen kuten mäkikotkat yleensä. Kärpässarjalaisia. OLLI äänestää persuja. OLLIn elämä on todennäköisesti yhtä kurjuutta. Muovimäen voitto on muisto vaan.
xxx/ellauri329.html on line 232: "Natasha" on ensimmäinen elokuva, joka tutkii Toronton vähän tunnettua venäläissyntyistä juutalaista alakulttuuria, joka syntyi 70-luvun lopulta 90-luvun alkuun, kun antisemitismiä ja muita kurjuutta paenneita maahanmuuttajia virtasi Kanadaan (myös Israeliin ja Yhdysvaltoihin).
xxx/ellauri356.html on line 590: Vakavampi ja kapinallisempi Th. W. Adorno huhuili meitä 1900-luvulla ajattelemaan, että emme voi kirjoittaa runoutta Auschwitzin jälkeen. Ja mixi ei? Siitähän saatiin mahtavia aiheita. Runoilijat / Dichter kohtasivat ahdinkoa (saksalainen termi Dürftiger tarkoittaa köyhyyttä, kurjuutta, puutetta, yleisemmin ahdistusta) : sana vaikuttaa heikolta, kun on kyse Jumalan kuolemasta, sietämättömältä ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten edessä. Silti kysymys herää jälleen tänään uudessa linkkien ja arvojen hajoamisen vaiheessa: yrittäjänihilismi, liiallinen lukutaidottomuus selfie-imperiumissa islamistinen gansgetrofundamentalismi, kuolemanhalun erotisoituminen – sen osuudella ”ihmispommeja”, päänmestaukset –, ja demokratiat poikkeustilassa... Miksi runoilijat... Ja sitä paitsi, onko tämä todella heidän paikkansa, heidän kutsumuksensa? Tämä kysymys, tämä ahdistus koskettaa minua, ja yritän vastata siihen… omalla tavallani.
xxx/ellauri385.html on line 227: Joka vakavasti ajattelee tätä asiaa, alkaa aavistella, ettei sexi sinänsä vaadi tukahduttamista ja torjuntatoimenpiteitä, vaan sexityön nykyiset muodot, ja on mielihyvin valmis uhraamaan nuo muodot poistaakseen lasten ja nuorten elämästä sanomattoman määrän kurjuutta. Silloin ei enää olekaan kysymys kulttuurista, vaan yhteiskuntajärjestyksestä. Tutkittaessa sukupuolisuuden tukahduttamisvaatimusten ja seksuaalıtorjunnan vaiheita käy ilmi, etteivät ne ajoitu kulttuurin apinavaiheeseen eivätkä siis ole kulttuurin syntymisen ja kehittymisen edellytyksiä. Ne ovat saaneet alkunsa suhteellisen myöhään ja alkaneet hahmottua autoritaarisen isänvallan ja luokkajaon syntyvaiheissa. Yhteisön kaikkien jäsenten sukupuoliset toiveet ja halut alkavat joutua vähemmistön taloudellisia etuja palvelemaan; isän oikeudellisesti hallitsema avioliitto ja perhe ovat tämän asiantilan kiinteä järjestymä. Kun sukupuolisuutta näin rajoitetaan ja tukahdutetaan, ihmisten tuntemistapa muuttuu, syntyy sukupuolisuuteen kielteisesti suhtautuva uskonto, joka vähitellen pystyttää oman seksuaalipoliittisen organisaationsa, nimittäin kirkon ja sen kaikki airueet, joiden ainoana tavoitteena on hävittää juurineen ihmisten sukupuolikalut, tervata perseet vielä kuonpuoleisessakin, ja saman tien liiskata sen vähäisen onnen, mitä heille maan päällä on tarjolla. Tämä on sosiologisesti hyvinkin perusteltua sikäli, että se liittyy ihmistyövoiman riistoon, joka nykyisın on ylimpia tavoitteita.
xxx/ellauri455.html on line 1109: Marshall MacLuhan (1911-1980) oli satulanenäinen vinosuu jonka mielestä medium was the massage. Sekoilua, sanoi Umberto Eco, puurot ja vellit menee tässä sekaisin. Äiti oli babtisti ja isä mefodisti. Manitoban yliopistossa McLuhan tutki ristiriitaista suhdettaan uskontoon ja kääntyi kirjallisuuden puoleen "tyydyttääkseen sielunsa totuuden ja kauneuden kaipuuta", kutsuen tätä vaihetta myöhemmin agnostisismiksi. Opiskellessaan triviumia Cambridgessa hän otti ensimmäiset askeleet kohti lopullista kääntymystään katolilaisuuteen vuonna 1937, joka perustui G. K. Chestertonin lukemiseen. Vuonna 1935 hän kirjoitti äidilleen: Ellen olisi tavannut pyylevää Chestertonia, olisin pysynyt agnostikkona ainakin useita vuosia. Chesterton ei vakuuttanut minua uskonnollisesta uskosta, mutta hän esti epätoivoani muuttumasta tavaksi tai kovettumasta ihmisvihaksi. Hän avasi silmäni eurooppalaiselle kulttuurille ja kannusti minua tuntemaan sen paremmin. Hän opetti minulle syyt kaikkeen, mikä minussa oli yksinkertaisesti sokeaa vihaa ja kurjuutta. Marshall oli konservatiivi muttei mainostanut sitä. Kirjoituksissaan hän toisinaan yhdisti uskontonsa ja median: esimerkiksi hän vertasi satelliittiteknologiaa Betlehemin tähteen. Hän oli elinikäisesti kiinnostunut luvusta kolme (esim. trivium, kolminaisuus ) ja sanoi joskus, että Neitsyt Maria tarjosi hänelle älyllistä ohjausta. Hänellä oli suora yhteys Pyhään Neitsyt Mariaan.
34