ellauri015.html on line 210: tuskin ryömineestä kuoresta.

ellauri042.html on line 755: Heipparallaa hei narsistihan se sieltä taas kurkkaa kuoresta. Mä olin just tollanen Kaisa Oraviston kaa 15-16 vuotiaana Sykin bileissä. Kyllä me kirjailijat ollaan kaikki samanlaisia. Ja hei tää jatkuu vielä:
ellauri246.html on line 963: Hän mursi leipää, jättäen kuoresta.

ellauri359.html on line 223: Avoliitto-niteessä Blake toimittaa että hyvä on aivokuoresta ja paha matelijanaivoista. Oli paha virhe Platon ja Plotinoxen lailla luulla että järki on henkeä ja halu ruumista. Blaken peukuttaman Pirun mielestä asia on juuri vastoinpäin. Kaikki jumalat on apinan aivokummituxia. Vähän sellasta humanismia.
xxx/ellauri057.html on line 1141: Lao Rui: Mustki tuntuu eze oli joku muu kuin Irma. Hemmetti. Pääs äiskän hännän alta kuoresta kukoistamaan.
xxx/ellauri127.html on line 590: Could I revive within me Jos mä saisin kuorituxi kuoresta
xxx/ellauri177.html on line 344: Se oli keskellä puu, joka hukkui niin paksuun varjoon, että sen olemusta ei voinut erottaa. Sillä oli jättimäinen koko, runko, joka hengitti kuin rintakehä, oksat, jotka se ulottui kauas, kuin suojaavat raajat. Hän vaikutti hyvältä, vahvalta, voimakkaalta, hedelmälliseltä; hän oli puutarhan dekaani, metsän isä, yrttien ylpeys, puskan vararehtori, joka päivä huipulla nousevan ja laskevan auringon ystävä. Sen vihreästä holvista putosi kaikki luomisen ilo: kukkien tuoksut, lintujen laulut, valopisarat, aamunkoiton raikas herääminen, hämärän unen lämpö. Sen mehu oli niin vahvaa, että se virtasi sen kuoresta; hän kylpee hänet hedelmöityssumussa; se teki hänestä maan miehisyyden. Ja se riitti raivauksen lumoukseen. Muut puut hänen ympärillään rakensivat läpäisemättömän muurin, joka eristi hänet hiljaisuuden ja puolivalon tabernaakkelin syvyyteen; siellä oli vain vehreyttä, ilman pilkkua taivasta, ilman pilkahdusta horisontista, vain rotunda, joka peittyi kaikkialle lehtien pehmennettyyn silkkiin, joka oli venytetty maahan sammaleen satiinisella sametilla. Se oli sanalla sanoen kuin vanhan Goethen kyrpä.
7