Nytkö sitten kuollaan, kysyy äiti
ellauri002.html on line 1352: (Evil Stöö: kun me kuollaan)
ellauri012.html on line 444: Toivon tosiaan Heloise, että kun olet kyllin pahoitellut aiemman elämäsi väärinkäytöksiä, sä kuolet oikeen miellyttävän vanhurskaan kuoleman. Aah, onneks meitä on vähän jotka päästään siihen! Ja miksi? Koska on niin vähän niitä jotka rakastaa ristuksen ristiä. Kaikki haluis pelastua, mut harvat viitsii nähdä riittävästi vaivaa. Vaikka me voidaan pelastua ihan vaan ristin avulla, miks ihmeessä kieltäytyä kantamasta sitä vähän matkaa? Kantohan pelastajakin sitä jonkun matkaa (vaikka sitäkin kyllä autettiin, ei se ollut mikään muskelimasa itsekään), se kuoli meidän puolesta (no, kyllähän mekin vielä kuollaan, mut se on eri asia), niin miksei mekin kanneta sitä ja haluta kuolla? (Ei jessekään nyt varsinaisesti iloiselta vaikuttanut ennen kuolemaansa, vaikka lopuksi sille kävikin paremmin kuin hyvin.) Kaikilla pyhimyksillä on ollut kurjaa, ja pelastusmiehelläkin oli jotain kurjuutta enimmän aikaa (paitsi ehkä Kaanaan häissä, ja muutamissa muissa bileissä, Magdaleenan seurassa). Älä siis luule pääseväsi liian helpolla. Risti, Heloise hyvä, on aina käsillä, älä marise vaan ota se vastaan iloisella naamalla, muuten se tuntuu painavalta eikä siitä ole sulle vastaavaa hyötyä. Mut jos sä kannat sitä reippaasti vaikka tiukka mutru huulessa, niin näistä kärsimyksistä kasvaa luottamusta, josta löydät lohtua. Kuuleppas mitä sanoo pelastusmies: lapsi, kiellä itsesi, älä mua, ota ristisi ja tule perässä. Äh Heloise, mitä epäilet? Eiks tää kuulosta susta hyvältä diililtä? Eiks näin ystävällinen tarjous vakuuta sua? Varo Heloise, ettes torju tätä toista puolisoa joka vaatii sua, se on pelottavampi kuin mäkään olin. Jos se suuttuu suhun ja sun kiittämättömyyteen, sen rakkaus muuttuu kiukuksi ja se kostaa sulle. Miten sä kestät sitten sen tuomiota lautakunnan edessä? Se syyttää sua sen armon halveksunnasta, ja näyttää sulle omat haavansa. Mitäs siihen sanot? Se on sitten leppymätön, se sanoo sulle: mene ylpistelijä, ja pala ikuisessa hellassa. Mä eristin sut maailmasta, virutin sut yksinäisyydessä ja sä et äänestänyt mun suunnitelman mukaan. Mä koitin parhaani pelastaakseni sut, mut sä vaan itsepäisesti munasit itsesi, antaa vetää sitten vaan tonne vasemmalle vuohten joukkoon.
ellauri033.html on line 1156: Pirkonkin piti kuolla tubiin 17-vuotiaana koulutyttönä. Ei kuollutkaan, väärä hälyytys. Kuoli 70v myöhemmin veritautiin. Eihän anemiaan kukaan ole kuollut, se ajatteli toiveikkaana. Luulet vaan. Nytkö sitten kuollaan, kysyi Kivelässä vielä ennen laitimmaista pistosta. Siihen kuoli hän kuin jalaton Sammeli Koskelan eläinhoitolan lattialla. Huivi leuan alle vaan. Vai kuoli hän siihen? Ja siihen kuoli hän.
ellauri034.html on line 56: Moni lukija varmaan panee merkille, että tässä kirjassa koetaan varsin paljon kärsimyxiä ja kuollaan sangen usein. Tekijä ottaa vapauden huomauttaa, että näissä piireissä esiintyi vuosina 1940-42 melko paljon kuolemantapauxia.
ellauri046.html on line 561: Anna olla Söören. Kerran se vain kirpasee sanoi pässi kun päätä leikattiin. Isi oli ihan kanttuvei eikä tiennyt asiasta midiä. Äiti kysyi nytkö sitten kuollaan ja sai myöntävän vastauxen ja lopetuspiikin kuin Sammeli. Ei sattunut vähääkään. Ei kukaan ole anemiaan kuollut se sanoi toiveikkaasti.
ellauri150.html on line 38: Kun kazon taapäin näitä 150 albumia lähes 2300 paasauxineen, tajuan taas eri selvästi tän "kadun totuuden": Me ollaan täällä vaan kuluttamassa energiaa entropiaxi, putkimatoina jotka syövät informaatiota yhdestä päästä ja paskantavat järjestäytymätöntä materiaa toisesta. Ei mitään toivoa että muistaisin edes omat paasauxeni, muista puhumattakaan. Mutta ei se olekaan tässä tärkeää. Täällä vaan eletään kunnes kuollaan; syödään ja paskannetaan, eikä sitten enää eletä, kuten sen Esko Valtakoira näppärästi tiivisti. Taivaassakin perseet tervataan. Aurinko palaa loppuun, avaruuden rauha palautuu. Eikä puhettakaan uudesta varvista! Ei jaxa!
ellauri222.html on line 294: Singer ei halunnut että Sale kääntäisi sen kirjoja. Kein Wunder. Sale oli aivan vitun kuolemanpelkoinen. Ei ois kannattanut, tolla naamalla. Parempi vain kysyä Kivelän sängystä: nytkö sitten kuollaan. Jep, nytpä nyt.
ellauri313.html on line 451: Kasva tai kuole, niin se tässä maailmassa menee, tietää Montanaa pilaamaan tullut nykkiläinen investointipankkiiri. Apinakööri on kauan liikaakin kasvanut, jospa se nyt piankin heittää henxelit? Nytkö sitten kuollaan, kysyi äiti loppuun saakka tarkkana. Nytpä nyt.