ellauri045.html on line 734: Viikkoa myöhemmin Musta-asuinen mies ilmestyy Lockelle Jacobin mökissä tuntemattomana hahmona ja pyytää Locken apua. Hurley löytää Jacobin mökin ja näkee ikkunassa Christianin hahmon. Kun Keamy teloittaa Alexin Benin nähden, Ben kutsuu hirviön hyökkäämään Keamyn miesten kimppuun. Hirviö haavoittaa yhtä ryhmän jäsentä kuolettavasti. Laivalla Keamy sanoo ”mustan savupilarin” heittäneen miehen 20 jalan korkeuteen.
ellauri055.html on line 253: nuo lakkaamatta toistuvat taistelut, jotka ovat kaikki toistensa kaltaisia, nuo jumalat jotka ovat aina toimessa eivätkä tee milloinkaan mitään ratkaisevaa, tuo Helena joka on sodan syynä muttei esiinny juuri ensinkään koko teoxessa, tuo Troia jota yhä piiritetään eikä koskaan saada vallatuxi, kaikki tämä ikävystyttää minua aivan kuolettavasti.
ellauri112.html on line 100: August Strindbergin vaikuttava näytelmä oli eilen Kansallisteatteriin koonnut täyden huoneen, joka mielenkiinnolla seurasi sangen huoliteltua esitystä. Suosionosoituksetkin, jotka kasvoivat näytös näytökseltä, olivat lopulta erittäin vilkkaita. »Erik XIV» onkin mieltäkiinnittävä ja vaikuttava näytelmä, ei vähimmin siksi, että Strindberg on voinut siihen mahduttaa niin paljon omituista, aina intohimoista itseään. Hän on siinä ikäänkuin jakanut itsensä kahtia, kahdeksi henkilöksi, joista toinen, onneton Erik-kuningas saa sielukseen kaiken sen syvän heikkouden, epäsoinnun, aina mielipuolisuuden rajoille menevän rikkinäisyyden, jota Strindberg niin runsaasti löysi itsestään; kuninkaan neuvonantaja taas, kuuluisa Göran Persson, on tosin tahto-ihminen kuin kukaan, mutta raudankovan naamarin alla on aito-strindbergiläinen kuolettavasti haavoittuva herkkyys, rakkauden tarve ja sisällinen pakko nähdä elämä alastomuudessaan, paljastaa vaikuttimien epäilyttävät sokkelot. Molempien yhteistä elämää ja toimintaa vainoaa leppymätön kohtalo. Kaikki mitä onneton kuningas tekee on takaperoista ja hullua; hänen neuvonantajansa koettaa uupumattomalla tarmolla hänen jälkiään korjata, mutta kaikki on turhaa. Kuninkaan sisällinen vihlova epäsointu ikäänkuin painaa leimansa kaikkeen mitä hän koskettaa. Miltei pirullisella nautinnolla laskee Strindberg mittaluotinsa tämän ihmiskurjuuden pohjaan saakka, joka on sitä räikeämpi, kun se on niin korkealla, että se näkyy yli maiden. »Erik XIV» on rikkinäisen selän tragedia. Jos tahtoo verrata tätä kuningashahmoa Hamletiin, huomaa heissä ulkonaista yhtäläisyyttä. Molemmilla on pää kädessä, mitääntekemätön pippeli, suuri tehtävä suoritettavana, mutta he eivät siihen pysty, parantumattoman itse-epäilyn ja heikkouden jäytämiä kun ovat. Hamletin epäilyllä on kuitenkin selvät ulkonaiset aiheensa, Erik sensijaan on itse heikkous ja epäily siksi, että hänen sielunsa on pelkkää epäsointua, että hän on tunne-ihminen, jonka tunteet ovat sirpaleina--kuten Strindberg.-- Näytelmään ja sen esitykseen saan tilaisuuden vielä palata. Mainittakoon vain, että hra Jussi Snellman oli Erik-kuninkaassa taas pitkästä ajasta saanut huomattavan osan. On iloista mainita, että hän siitä kaikella kunnialla suoriutui. Hra Puroon Göran Perssonina olisi varmaan Strindberg itse ollut tyytyväinen: se oli erinomainen luoma; esitys kohosi paikoin yli odotuksien. Hra Ahlberg Svante Sturena oli kaunis nähdä, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson ynnä jotkut muutkin esitykset ovat tunnustuksella mainittavat.
ellauri133.html on line 345: Jos tän filmatisoisi niin ohjaaja saisi varmaan kuolettavasti kyrpää perseeseen, mut Kurko vaan jaxaa jaxaa. Se voi olla seikkaperäisin sexiskene sen kirjoissa, paizi 1.
ellauri135.html on line 759: Teos on monologi kuolettavasti haavoittuneesta sotilaasta, jonka kanssa hän puhuu läheiselle ystävälleen. Lyyrinen sankari tietää, ettei hänellä ole kauan elinaikaa, joten hän haluaa viettää viimeiset tunnit yksin uskollisimman henkilön kanssa. Tämä ilmaisee Lermontovin henkilökohtaista melankoliaa, joka kärsi jatkuvasti yksinäisyydestä. Runoilijan harvat omistautuneet ystävät jäivät Venäjälle. Kaukasuksella hänellä ei koskaan ollut aikaa tai hän ei voinut päästä lähelle ketään, joten hän pitää "veljensä" läsnäoloa ihmisen kuoleman hetkellä erittäin arvokkaana ja tärkeänä.
ellauri254.html on line 673: Trotskin ollessa Meksikossa häntä vastaan tehtiin useita murhayrityksiä. 20. elokuuta 1940 espanjalaissyntyinen Neuvostoliiton tiedustelupalvelun lähettämä agentti Ramón Mercader oli Trotskin toimistossa Coyoacánissa. Hän oli esittäytynyt Trotskille kanadalaiseksi ihailijaksi Frank Jacsoniksi. Mercader oli pyrkinyt Trotskin sihteerin avustuksella tämän puheille monta kertaa. Hän oli onnistunut salakuljettamaan murha-aseen, jäähakun, Trotskin tarkoin vartioituun toimistoon. Kun Trotski oli syventyneenä asiapapereihin kirjoituspöytänsä ääressä, Mercader löi Trotskia jäähakulla kuolettavasti päähän. Trotski ei kuitenkaan kuollut heti, vaan alkoi kamppailla voimakkaasti salamurhaajaansa vastaan. Trotskin henkivartijat saapuivat paikalle, mutta Trotski käski heitä jättämään Mercaderin henkiin, koska ”hänellä olisi tarina kerrottavanaan”.
ellauri317.html on line 478: Tammikuun 16. päivänä 1906 hän haavoitti kuolettavasti Borisoglebskin asemalla VI luokan siviilivirkailijaa - Tambovin kuvernöörin neuvonantajan ja neljän lapsen isää G. N. Luzhenovskia ampuen viisi luotia häneen. Spiridonova itse vapaaehtoisesti toteutti murhan. Hän seurasi Luzhenovskia asemilla ja junissa useita päiviä, kunnes tarjoutui tilaisuus tappaa hänet. Luzhenovskin murhan jälkeen hän yritti ampua itsensä, mutta hänellä ei ollut aikaa, ylös juossut kasakka järkytti hänet potkulla takapuoleen. Spiridonova "pahoinpideltiin" julmasti: häntä vankilassa tutkinut lääkäri todisti lukuisia "vammoja" takapuolessa. 12. maaliskuuta 1906 Moskovan sotilaspiirioikeuden vierailuistunnossa Spiridonova tuomittiin kuolemaan roikkumalla. Hän vietti kuusitoista päivää odottaen teloitusta, kuten Spiridonova myöhemmin kirjoitti, sellaiset hetket muuttavat ihmisen ikuisesti. Maria pelkäsi, ettei hän pystyisi kohtaamaan kuolemaa arvokkaasti; hän teki leivänmuruista pienen naisen ja ripusti häntä langasta ja heilutti häntä tuntikausia. Hänelle ilmoitettiin 28. maaliskuuta, että kuolemanrangaistus oli korvattu toistaiseksi voimassa olevalla rangaistustyöllä, jota hän suoritti Nerchinskin rangaistuslaitoksella.
ellauri342.html on line 354: Vaikka ravintola on piiritetty, paroni onnistuu livahtamaan taloon kellarin ovesta. Sisällä paroni käy Sonjan kimppuun, kun tämä on kirjoittamassa ilmiantokirjettä. Martti ryntää apuun vakoilutodisteet taskussaan. Tappelussa paroni haavoittaa vahingossa Sonjaa kuolettavasti. Franckin saapuessa tilannetta selvitellään, ja paroni pääsee vapaaksi vieritettyään syyt Martin niskoille. Martti pääsee pälkähästä, kun ilmiantokirje luetaan imupaperista peilin avulla. Paroni saa Sabinan mukaansa valehtelemalla tämän isän sairastuneen vakavasti. Epäluuloinen Sabina ottaa mukaansa pistoolin. Paroni ja Sabina pakenevat kaupungista ratsain paronin maatalolle, missä odottaa lentokone. Martti lähtee takaa-ajoon, mutta perillä hänet vangitaan kellariin. Paroni asentaa helvetinkoneen räjähtämään kymmenen minuutin päästä, mutta kun paroni pidätetään, Martti vapautetaan ja hän tekee pommin vaarattomaksi.
ellauri386.html on line 84: Anna kiisti poliisietsinnän aiheuttaneen verenvuodon ja sanoi, että verenvuoto oli tapahtunut sen jälkeen, kun hänen miehensä oli etsinyt pudonnutta kynäpidikettä. Kun hän kuoli, hänen ruumiinsa asetettiin pöydälle venäläisen tavan mukaisesti. Dostojevskilla oli ensimmäinen tunnettu suhde Avdotja Jakovlevnaan, jonka hän tapasi Panajevin piirissä 1840-luvun alussa. Hän kuvaili häntä koulutetuksi, kirjallisuudesta kiinnostuneeksi ja femme fatale -naiseksi. Hän myönsi myöhemmin olleensa epävarma heidän suhteestaan. Anna Dostojevskajan muistelmien mukaan Dostojevski kysyi kerran sisarensa kälyltä Jelena Ivanovalta, menisikö tämä naimisiin hänen kanssaan toivoen voivansa korvata kuolettavasti sairaan miehensä tämän kuoleman jälkeen, mutta tämä hylkäsi hänen ehdotuksensa.
xxx/ellauri123.html on line 863: pelkäsin kuolettavasti että jumala jollakin
xxx/ellauri179.html on line 594: Roland (Hruodlandus) on Rolandin laulun keskushahmo ja sankari. Rolandin laulussa kerrotaan Kaarle Suuren sodasta Espanjan ”saraseeneja” vastaan ja Pyreneillä tapahtuvasta väijytyksestä, jossa Roland kuolee. Eepoksessa saraseenit hyökkäävät Roncevauxin laaksossa frankkien armeijan jälkijoukkojen kimppuun, joita Roland komentaa. Roland haavoittuu kahakassa kuolettavasti ja puhaltaa torveensa Olifantiin kutsuakseen apua. Torven ääni on niin kimeä, että se surmaa lintuja taivalla ja saa saraseenit vetäytymään sekasorron vallassa. Torvi kuitenkin halkeaa pahimmoilleen kahtia ja Roland kuolee uskollisen palvelijansa käsivarsille ennen kuin Kaarle Suuri ehtii paikalle.
11