ellauri072.html on line 295: 2 pahanhajuista pitkän linjan narkomaania MassAvilla vietti kylmää yötä yhdessä. (Tuttu paikka. Paizi tää oli ysäriä, justkun mä olin menossa niska kyyryssä Kasarminmäelle.) Toisella vakavasti sairaalla ei ollut edes takkia. Toinen jolla oli riisui sen ja levitti sitä molempien päälle ja koitti lämmittää sitä sairaampaa vielä pahemman hajuista. Joka vielä laattaa sen käsivarrelle. Pistari: kumpi jäi elolle? V. ei kumpikaan. Kaikkihan me kerran kuolemme.
ellauri110.html on line 601: niin ette niin kovat oisi! ja vaivalla kuolemme kerta. näin sävelten siivillä kannoit;
ellauri382.html on line 342: Samanlaista roskaväkeä kuin me täällä Quorassakin kirjoittelevat luopiot. Mutta meitä odottaa valitettavasti sama kohtalo historiassa: me kuolemme. Terv. MBA oppilaitoxesta Haaga-Helia ammattikorkeakoulusta, perunanenäinen Viola Mäkinen.
ellauri401.html on line 291: Avioliittoon aikova Pekka haki Sortavalan seminaariin, mutta hakemus myöhästyi, ja sitten hänen mieleensä tuli nuoruuden rakkaus musiikki. Siksi hän päätti pyrkiä Martin Wegeliuksen johtamaan Helsingin musiikkiopistoon. Vapaana taiteilijana, säveltäjänä tai pianistina hän saisi olla oma itsensä, etsiä totuutta ja kirjoittaa. mus myöhästyi, ja sitten hänen mieleensä tuli nuoruuden rakkaus musiikki. Siksi hän päätti pyrkiä Martin Wegeliuksen johtamaan Helsingin musiikkiopistoon. Vapaana taiteilijana, säveltäjänä tai pianistina hän saisi olla oma itsensä, etsiä totuutta ja kirjoittaa. Isä ei halunnut kustantaa Pekan musiikkiopintoja, eikä hän itsekään ”oikeastaan halunnut” niitä. Musiikkihaaveiden romahdettua Pekka valvoi ensin kaksi vuorokautta ja kulki sitten muutamia viikkoja yhtämittaisessa kamppailussa jumalansa kanssa. Ensin hän rukoili lakkaamatta, vaikkei tiennyt, ketä jumalista rukoili: ”Anna minun kuolla, anna minun haihtua olemattomiin, elämäni ei ole mistään arvosta, maailmassa en mitään tee. Vitut Maijusta, se on jo koettu.” Sitten hänen koko sieluntilansa kärjistyi ja kohdistui tämän tapaiseen ihmettelyyn: ”Mutta olemmeko me ihmiset siis näin hylättyjä, näin yksinäisiä, näin heikkoja olentoja? Tänne me synnymme, täällä me kärsimme, täältä me kuolemme – eikä ole mitään järkeä, ei tarkoitusta, ei jumalaa!” Viimeiset voimansa kooten Pekka ajatteli: ”Nyt minun täytyy tietää totuus. Jos jumala on, täytyy hänen nyt ilmottaa itsensä minulle yai tulee tupenrapinat. Jos ei, riistän itseltäni hengen.”
ellauri411.html on line 258: 29 Jos he tekevät niitä, jotka kastettuina kuolleita, kun heitä ei koskaan kasvateta, mitä he kastetaan kuolleiksi? 30 Mitä me kaikkina on, uurnina? 31 Joka päivä minä kuolen, jälkimainingit, sen jälkeen, minulla on Isien kuolema, jälkimainingit.- Me. 32 Jos minä olen miehen mukaan taistellut Efesossa, mikä on minun hyvääni, niinkuin kuolleita heitä ei kasvateta, me syömme ja juomme, että me kuolemme. 33 Älä nyörit: sinä kulutat moraalisesti pahuutta. 34 Liity oikeutetusti, äläkä synny, niinkuin Jumalan tieto on, minä sanon teille: minä sanon teille. 35 Mutta hän näkee sanat: kuinka kuolleet nousevat? mutta missä ruumis on tulossa? 36 Ärtyisä, mitä sinä kipeät, ei elämä ole juotavaa, mutta hän laihduttaa, 37 Ja jota sinä, ei ole syntynyt, vaan alaston vilja, sinun kirissäsi.Kun hän tekisi niin, ja jokainen siemenistä sama elin.
ellauri411.html on line 433:   Viisaus "syö ja juo, sillä huomenna me kuolemme", jota Paavali käyttää väitetysti "todistaakseen kuolleiden ylösnousemuksen", 1. Korinttilaisille 15:32, on Jesajaa. "Jos minä taistelisin miestä vastaan ​​Efesossa, mitä hyötyä siitä minulle on? kuolleet eivät nouse ylös, me syömme ja juomme, sillä huomenna me kuolemme", hän ei koskaan ilmaissut muinaista maailmaa. Muutamaa yksittäistapausta lukuun ottamatta, joista ei kannata puhua, antiikin maailma kokonaisuudessaan ilmaisi itsensä lauseella: " syökäämme, juokaamme, nussikaamme ja filosofoikaamme kuolemaan asti."  Hyvin ajateltu Robin! Kuitenkin Paavalin eskatologinen, täysin halveksittava, tuhoava jne. teologia, sellaisena kuin olemme sitä tähän mennessä tarkastelleet, mutta myös kristinuskon teologia kokonaisuudessaan, korvasi molemmat sananlaskulausekkeet sanoilla: sillä me kuolemme ja ylihuomenna nousemme ylös uudelleen. Ryypätään, ryypätään, joka päivä ryypätään. Ja kun aamu on ohi niin lisää kännätään.
xxx/ellauri113.html on line 58: Valtaoja luettelee joukon isoja kysymyxiä: 1) Mixi aurinko nousee? 2) Mixi maailmassa on pahuutta? 3) Mixi omena putoaa puusta? 4) Mixi kuolemme? 5) Mikä oli Jaakopin poikien isän nimi? Suuria kysymyxiä, niin yxinkertaisia että lapsikin osaa niitä esittää.
xxx/ellauri120.html on line 318: lopputervehdys. Mitään ei ole enää tehtävissä paizi salatehtäviä. Tilanne on toivoton muttei vakava. Kaikkein traagisinta on että pitää vielä olla niille siitä kateita. Me ollan eliöitä kaikki, ei sille mitään voi. Eliöitä kohta ilman neliöitä, sammakoita haaleassa padassa. Syökäämme hyönteiset ja juokaamme lämmintä teetä pata tyhjäxi, sillä huomenna me kuolemme.


xxx/ellauri121.html on line 72: Varhaiskasvatuxen kazomuskasvatuxessa yhteisen tutustumisen kohteena ovat lapsiryhmässä läsnä olevat uskonnot ja muut kazomuxet. Uskonnottomuutta tarkastellaan muiden kazomusten rinnalla. Lasten ihmettelylle annetaan tilaa (se suuntautuu nyt muiden kummiin tapoihin) ja heidän kanssaan pohditaan heitä askarruttavia elämänkysymyxiä, kuten esim. minne joudumme kun kuolemme. Tässä tehdään yhteistyötä huoltajien kanssa: sinä Pekko maadut maaxi, sinä Jasmin joudut käytöxestä riippuen taivaaseen tai helvettiin, sillä teidän suunnitelmissanne lukee niin.
xxx/ellauri130.html on line 381: Kuolema ei koske meitä: kun elämme, kuolemaa ei ole, ja kun kuolemme, ei meitä ole. Olemme pistevieraita.EpikurosMKILL!10
xxx/ellauri130.html on line 661: Me kuolemme kunniallisen k:n.Magda Goebbels, v.s.MKILL!
xxx/ellauri136.html on line 453: On aika, ystäväiseni, aika on! Sydän rauhaa pyytää - Päivät lentävät päiväin perään, ja jokainen tunti vie palan olennosta, ja me kahden oletamme elävämme ja kas - yx kax me kuolemme. Maailmassa ei ole onnea, mutta rauhaa on ja tahtoa. Kauan olen haaveillut kadehdittavasta osakkeesta - Kauan aikaa olen, väsähtänyt orja, mielinyt paeta olopaikkaan kaukana töistä ja tyhjästä viihteestä. 1834
xxx/ellauri287.html on line 679: Syökäämme ja juokaamme kevyesti, sillä huomenna me kuolemme.
13