ellauri036.html on line 1998: Jos sielu on meemi niin sithä sen kuolemattomuus

ellauri042.html on line 626: Hullua et jotkut ääliöt luulee, et liskoaivojen yläpuolella ollaan kuolemattomia ja vapaita. Vaik ainoa ero on et siitä lähtien auttaa motivoinnissa porkkanan ja kepin lisäxi niistä lässytys. Toi kuolemattomuusmeemi on just osa sitä lässytystä.
ellauri053.html on line 76: Hemmetti toi kuolemattomuussikiö on vahva meemi! Sale Bellowilla oli sellainen, ja Söören Luutarhalla. Jos hemmo tosiaan ei haluu ize kuolla sillä on se. Sörkkä kuzui tätä sielua nimellä Personlighed. Vähemmän persoonalliset tyytyy jättää viestikapulan jälkeläisille. Joiltakuilta se putoo kalkkiviivoilla. D'oh!
ellauri077.html on line 413: Totuus on - täytyy olla täysin selkeä tässä asiassa - että materialismi ei tee muuta kuin kieltää yxilöllisen sielun kuolemattomuuden, henk.koht. tietoisuuden jatkumisen kuoleman jälkeen. Sielun kuolemattomuus on turvassa vaan dualistisissa järjestelmissä - niissä jotka opettaa että apinan tietoisuus on jotain perinjuurin erilaista kuin muiden elukoiden, puhumattakaan muista ilmiöistä kuten kasvi- ja kivikunnasta.
ellauri078.html on line 279: And Immortality. ja kuolemattomuus.
ellauri082.html on line 260: ja kuolemattomuus takapenkille.
ellauri082.html on line 262: Tässä kertoja puhuu suoraviivaisesti kuinka kuolemattomuus annettiin "subjektille" kuolemalla. Jos uskoo kuolemattomuuteen niin kenties kuolema sit pelottaa vähän vähemmän. Robert Frostin Pysähdys mezässä lumisena iltana kertoja sanoo rivejä kuten, "se ei nää etmä oon pysähtynyt tähän kazomaan kun mezä täyttyy lumesta." Ja sit vielä "Mezä on suloinen, pehmeä ja syvä." Tämmöiset rivit vois mahdolliseti viitata haluun jäädä sinne noihin meziin ikuisesti. On mahdollista että Frost kirjottaa vaan jostakusta joka on pysähtynyt kepilliselle matkalla jonnekin. Kuitenkin mahdolisesti se on kirjoittanut toisenlaisesta helpotuxesta joka tunnetaan suikin nimellä.
ellauri112.html on line 49: Kysymys siitä, onko sielua pidettävä ykseytenä vaiko moninaisuutena, on, voimme sanoa, aina ollut filosofien harrastuksen polttopisteessä. Sehän oli myös niitä kohtia, joissa vanhojen empiristien ja ratsionalistien mielipiteet jyrkimmin menivät vastakkain. Descartes'n »anima», »substantia cogitans», samoinkuin Leibniz'in »monadi» ovat aina säilyttäneet viehätysvoimansa spiritualistisissa mielissä, joille oppi ehdottomasti yksinkertaisesta ja jakamattomasta sielu-ykseydestä, sielunelämän muuttumattomasta 'kannattajasta' on ollut mieleinen, heidän kuolemattomuustoiveitaan ja metafyysillisen dualismin oppiaan tukevana. Epäilemättä jonkunverran hedelmällisempi on ollut englantilainen empirismi, jota sielutieteessä n. s. »assosiatsio-psykologia» on kannattanut. Tämä suunta, sellaisena kuin sitä ovat edustaneet Englannissa varsinkin Hume, Stuart Mill ja Bain ja Ranskassa Taine on kieltämättä päässyt huomattavan pitkälle pyrkimyksissään kohti varsinaista tieteellistä psykologiaa. Mutta toiselta puolen oli sen sielutieteellinen peruskäsitys--tapa käsittää sielunelämä erillisten mielteiden kokoomukseksi ja selittää sielulliset synteesit pelkästään näiden erillisten mielteiden mekaanisten yhtymisten, s. o. assosiatsioiden kautta--tämä käsitys oli epäilemättä tosiasioille väkivaltaa tekevä. Tämä kävikin ilmeiseksi m.m. sen kautta, että sekä Hume että Stuart Mill nimenomaan tunnustivat seisovansa voimattomina tärkeimmän sielullisen synteesin, minuuden, edessä ja myönsivät olevansa kykenemättömiä sen syntyä selittämään.
ellauri112.html on line 188: Kaikki tämä kuitenkin lisäyksellä kenties. Päinvastainen tulos on yhtä mahdollinen; ehkäpä kaiken tuon pyrkimyksen tuloksena on tyhjyys; ehkäpä totuus on masentava... On puhuttu niin paljon Renanin »skeptillisyydestä». Jotka tahtovat olla oikein moderneja, hekkumoivat niillä »Dyb af Skepsis» (Brandes), joita he näkevät Renanin harmittomimpienkin ajatusten alla. Muistuu mieleen »keisarin uudet vaatteet» ... Vastakkainen leiri näkee tässä epäilyssä, tässä hiljaisessa hymyssä, törkeää rienausta. Mutta oikeastaan Renan on »skeptikko» vain siksi, että hän niin mielellään tutkistelee asioita, joihin ei ajatuksemme anna mitään lopullista vastausta, joihin nähden vapaasti liikkuva pro et contra on ylin viisaus. Taasen syy siihen, että Renan alituisesti palaa uudelleen tutkistelemaan elämän ja maailman mahdollisuuksia ja tulevaisuuden perspektiivejä, vaikkei hän koskaan pääse pitemmälle kuin noihin »ehkä» ja »kenties», on luullakseni haettava hänen uskonnollisesta »dilettantismistaan». Lapsuutensa ja nuoruutensa hartaasta ja ylevästä katoolisuudesta vieraantui Renan vain järkensä, ei koskaan tunteensa puolesta. Syvä kaipaus, jolla hän jätti Saint Sulpicen seminaarin, ei hänessä koskaan sammunut. Mikään mahdollisuus ei hänelle myöhäiseen vanhuuteensa saakka ollut rakkaampi ajatella kuin se, että uskonto sittenkin olisi tosi. Viimeiseen saakka koettaa hän tieteellisesti ymmärrettyyn maailmankuvaan sovittaa uskonnollisia käsitteitä, Jumala, ylösnousemus, kuolemattomuus. Tämä alituinen ja yhä uudistuva askarteleminen perspektiivien kanssa, joista hän kuitenkin kerran on luopunut, on yhteydessä Renanin luonteen päättämättömyyden kanssa. Tämä päättämättömyys oli hänessä niin silmiinpistävä, että hänen vanha ystävänsä Berthelot saattaa epäillä olisiko Renan koskaan lopullisesti rikkonut väliänsä kirkon kanssa, ellei hänellä olisi ollut tukenaan sisarensa Henriette, voimakas, päättäväinen, syvä luonne, joka kaukaa lähettämillään kirjeillä auttoi Renanin seuraamaan vakaumustaan. Palatakseni takaisin käsitteisiin »nisus» ja »élan vital», on sanottava että ne eivät toisistaan eroa vain siinä, että edellinen on latinaa, jälkimäinen ranskaa! Renanin »nisus» laahaa alituisesti liepeissään tuote »ehkä» ja »kenties ei kuitenkaan». Renan on alituisesti tietoinen siitä, että metafyysillinen filosofia on pelkkää runoilua, mielikuvituksen leikkiä, jolla on tosin lakastumaton viehätyksensä, mutta joka on otettava cum grano salis. »Renanismin» rinnalla on »bergsonismi» karkeasti dogmaatinen. Empimättä uskoo Bergson metafyysillisiin kangastuksiinsa, jotka runollisen mielikuvituksen näkyinä kieltämättä ovat mukaansatempaavan kauniit.-- Kolmas yhtymäkohta Renanin ja Bergsonin välillä on kenties kaikista mieltäkiinnittävin. Se koskee spekulatiivisen järjen kantavuutta tiedonlähteenä ja spekulatiivisen tiedon arvoa. Renanin käsitys filosofian olennosta ja tehtävästä on kenties hieman huojuva. Mutta siinä suhteessa on se selvä, että hänen mielestään spekulatiivinen filosofia, jolla muka on oma tiedelähteensä ja omat metodinsa, on vähänarvoinen. Kaikki suuret filosofit ovat olleet suuria tiedemiehiä; Aristoteles, Descartes, Leibniz, Kant tiesivät kaiken, mitä heidän vuosisatansakin. Ne ajat taas, jolloin filosofia on muuttunut »spesialiteetiksi», ovat olleet sen alennuksen kausia. Sellainen oli myöhempi kartesiolaisuus (Malebranche), sellainen Renanin nuoruudessa Saksan spekulatiivinen idealismi. Meidän aikanamme näyttävät pitkin koko rintamaa tieteet, joko historialliset tai luonnontieteet, olevan määrätyt ottamaan vastaan filosofian perinnön. Filosofian täytyy tulla tieteelliseksi, ellei se tahdo tulla Penelopen kankaaksi, jota lakkaamatta ja aina turhaan aletaan uudelleen. Ja Renan uskoo, että sensijaan kuin edellisinä vuosisatoina luonnontieteet tuottivat parhaan aineiston filosofisille aateskeluille, »historia on meidän aikamme todellinen filosofia» (Essais de morale et de critique, s. 83).
ellauri142.html on line 364: Eliskä kuolemisen paremmat vaihtoehdot ovat kuolemattomuus ja uudelleen nussituxi tuleminen, valkkaa siitä mieluinen. Tätä ei kyllä yksikään, joka sen kuulee, ymmärrä, mutta meno male, kuten sanoo Montalbano Sono.
ellauri142.html on line 530: Akshara-Brahma joikhu on 8/18, kyllä tässä on vielä työtä jälellä. Kehysjuoni on jo aika lailla unohtunut, tästä tulikin vaan tällästä paskanjauhantaa. Jonka pyllystä viisauden aurinko paistaa, se pääsee käsixi kriittiseen kuolemattomuusinfoon. Karma on luovaa toimintaa. Kreikkalaiset kutsuvat sitä nimellä ”Nemesis”, paheksunta.
ellauri142.html on line 560: Minä annan lämmön; Minä pidätän ja päästän sateen. Minä olen kuolemattomuus sekä kuolema, Minä olen Sat (oleminen) sekä Asat (olemattomuus). Minä olen vähän kaikkea, paizi nippu puuppia. Definitiivisesti en ole nippu puuppia, make a note of that.
ellauri143.html on line 990: Luku 63. Httpscopy Ingle (Tuhoutumaton kuolemattomuus): 621–630
ellauri219.html on line 783: Supermies on ajan iskä, ja aika kaiken muun. Supermiehen logo on OM. Kolmiyhteinen, 1 kolmen hinnalla: kolme tempusta preteriti, preesens, futuuri eli ikuisuus, kolme olemisen puuhastelua eli siitos, hengissäpysyminen ja mädäntyminen, kolme kivaa eli kuolemattomuus, kaikkitietävyys ja riemahdus. Ne ois niinkö kaikki mukana tässä logossa.
ellauri256.html on line 457: Vakuutan ja - tiedän - en valehtele: Tämänpäiväisten välittäjien ja luikeroiden joukossa minä olen - yksi! — ylipääsemättömässä velassa. Velvollisuutemme on karjua kuparikurkkuisina sireeneinä filisterismin sumussa, myrskyn silmässä. Runoilija on aina maailmankaikkeuden velallinen, joka maxaa kasan päältä korot ja uhkasakot. Minulla on tili punaisella Broadway Lampionin edessä, teidän edessänne, Bagdadin taivaat, puna-armeijan, Japanin kirsikoiden - kaiken edessä, mistä ei ollut aikaa kirjoittaa. Ja mixi ylipäänsä tällänen lippis rahvaan Simolle? Koska riimillä tähtäät ja rytmillä raivoat? Runoilijan sana - on teidän sunnuntai, teidän kuolemattomuus, kansalainen kanseljarus. Vuosisadan päästä paperikehyksessä, ota stroofi ja käännä aika taaksepäin!
ellauri345.html on line 514: Haluaminen on ainoa poikkeus. Sillä sovinnon näyttäminen saattaa todellakin olla toivottavaa: se yksin on äärimmäisen toivon talo. Niinpä hän vihdoin irrottautuu hänestä ja kirjan lopussa oleva "kuinka kaunista" kuulostaa vain vapisevalta kysymykseltä kuolleille, jotka, jos koskaan, eivät herää kauniissa, vaan siunatussa maailmassa. Elpis on viimeinen alkuperäisistä sanoista: siunauksen varmuus, jonka rakastajat kantavat kotiin novellissa, vastaa lunastuksen toivoa, jota pidämme kaikkien kuolleiden puolesta. Se on kuolemattomuususkon ainoa oikeus, jota oma olemassaolo ei saa koskaan sytyttää. Mutta juuri tämän toivon takia ovat paikallaan ne kristillismystiset hetket, jotka loppujen lopuksi - aivan toisin kuin romanttiset - ilmestyivät yrityksestä jalostaa kaikkea peruskerroksen myyttistä. Tämä nasaretilainen olento ei ole, vaan rakastajien päälle laskeutuvan tähden symboli, joka on sopiva ilmaus siitä, mitä mysteeri asuu teoksessa tarkassa merkityksessä.
ellauri347.html on line 579: Kumpi tekisi elämästä arvokkaampaa, kuolemattomuus vai kuolevaisuus? Paha sanoa. Se on kyllä hienoa että izestä jää mainintoja hakuteoxiin. Ontto ei kuulu näihin ääliöihin vaan käänteisiin, joista sellainen postuumi huomio olisi vain noloa, olihan Ontto sentään melko ällö tumpelo. Taitaa tässä kohtaa(kin) kyllä olla disingenuous. Antaahan se hautajaisiinsakin tarkkoja läpiveto-ohjeita: sanokoon pappi niin eikä näin kolmannen kauhallisen kohdalla, ei siis "nahkurin orrella tavataan", eikä "mitäs vanha ilosta kuha on lämmin."
ellauri350.html on line 423: Atticus puolusti painokkaasti platonista oppia sielun kuolemattomuudesta Aristotelesta vastaan. Hän syyttää Aristotelesta sellaisen näkemyksen puolustamisesta sielusta, joka merkitsee sielun toiminnan kieltämistä, mutta myös sen substanssia ja luonnetta, väittäen, että just tää kuolemattomuus erottaa sielun älystä (nous); Aristoteles tekee sielusta tarpeettoman. Atticukselle maailmansielu järjestää ja läpäisee kaiken, koska vain jos yksi sielullinen voima yhdistää ja pitää kaiken yhdessä, maailmankaikkeutta voidaan hallita järkevästi ja kauniisti. Law and order ja republikanismi vallizee. Presidentti istuu oval officessa valkoisessa talossa. One ring to bind them all.
xxx/ellauri289.html on line 129: Jehovan todistajat ovat siirtäneet maailmankelloa eteenpäin useampia kertoja. Ennustusten pettäessä on päitä putoillut. Palvelutyönsä aikana Russell kiisti monet valtavirran kristinuskon uskomukset, mukaan lukien sielun kuolemattomuus, helvetin tuli, ennaltamäärääminen, Jeesuksen Kristuksen kokolihallinen paluu, kolminaisuus ja maapallon kuumeneminen.
19