Mun karmee ankaruus on tehnyt musta vahvemman kuin Vallat (ei sentään Yhdysvallat). Yx mun ajatuxen supissstus pystyy tappamaan sata kuninkaanpoikaa, syöxemään jumalia vallasta, ja myllyttämään koko maailman.
Mä hankin ekax naisen, kuten sopii: militäärirotua, kuninkaan puoliso, oikeinkin hyvä, erittäinkin kaunis, napa syvä, ruumis kiinteä kuin timantti; ja täysikun aikaan, ilman minkään miehenpuolen apua, mä menin sen vazaan.
Minä se poltin Sodoman! Minä upotin maan vedenpaisumuxeeen! Minä hukutin faaraon, prinssien, kuninkaan poikien kansssa, sotavaunut ja kuskit.
ellauri043.html on line 4001:
ellauri043.html on line 5449: Tää on Arikian jumalatar, Virbius-demonin seurassa. Sen ylipapin, mezän kuninkaan, piti oleman salamurhaaja; — ja pakosalla olevat orjat, ruumiinryöstäjät, Salarian tien maantierosvot, Subliciuxen sataman rammat, kaikki Suburran hökkelikylän syöpäläiset ei löytäneet mieluisampaa palveltavaa!
ellauri043.html on line 5602:
ellauri046.html on line 672: Vähän täs on myös tätä nomadit vs. maanviljelijät vastakohtaisuutta. Tentten on hutu ja Entten tutsi.
Vuonna 1187 Saladin hyökkäsi Jerusalemin kuningaskuntaa vastaan ja murskasi kuningaskunnan joukot Hattinin taistelussa. Hän myös vangitsi Jerusalemin kuninkaan Guy de Lusignanin. Jerusalemin kaupungin Saladin valtasi 3. lokakuuta 1187. Pian kaikki kaupungit Tyrosta lukuun ottamatta olivat hänen hallussaan.
ellauri047.html on line 157: Anteron mielestä Hansu joka palasi Leipzigistä maitojunalla tubisena runokassin kanssa oli kuin Saul Samuelin 9. kirjassa, joka lähti ezimään isänsä aaseja ja palasi kuninkaana. Hmm no jaa. Caspar ei tainnut olla samaa mieltä. No, Hansusta tuli moniosaaja kuten Puovo Huovikosta: koitti vaihtelevasti kaikkea vaihtelevalla menestyxellä.
ellauri047.html on line 867: Fredrik Suuri eli Fredrik II (saks. Friedrich II der Große; 24. tammikuuta 1712 Berliini, Preussi – 17. elokuuta 1786 Potsdam, Preussi) oli Hohenzollern-sukuun kuulunut Preussin kuningas, joka hallitsi vuosina 1740–1786. Hänet tunnetaan taistelukentillä menestyneenä soturikuninkaana ja valistuneena itsevaltiaana, joka nosti Preussin yhdeksi Euroopan mahtivaltioista. Hänen aikanaan Preussiin liitettiin muun muassa Sleesia sekä itäinen Länsi-Preussi. Hän puolusti Preussia seitsenvuotisen sodan aikana muun muassa Venäjää, Itävaltaa, Ranskaa, Saksia ja Ruotsia vastaan varsin varsin menestyksellisesti liittolaisenaan ainoastaan Britannia. Puolan jaossa 1772 hän sai lopulta yhdistettyä Preussin historialliset alueet valtansa alle. Sotilaallisten saavutustensa lisäksi hänet muistetaan myös Preussin oikeusjärjestelmän uudistajana, elinkeinoelämän edistäjänä ja ranskalaisen sivistyksen suosijana. Hän oli myös pisimpään Preussia hallinnut kuningas. 46 vuotta.
ellauri047.html on line 970: Suuret joukot oli tyytyväisiä kunkkuunsa. Vähäväkiset pitivät häntä oikeuden valvojana ja suojelijana vääryyxiltä ja sorrolta. Napinaa kuului ylempien säätyjen keskuudesta. Aateliset vihasi Fritzua sen johdosta, ettei ollut oikeutta vapaasti valita ammattiaan vaan että oli pakko antautua vihattuun sotilaspalveluxeen ja että aatelisnuorukaiset olivat samojen rangaistusten alaisia kuin aatelittomat. Vituttavaa. Virkamiehet olivat katkeroituituneita kun eivät saaneet vetää omaan taskuunsa. Suurporvarit pitivät häntä aateliston kuninkaana, koska hän ei tehnyt niistä aatelisia, ja valvoi elinkeinoelämää, uuden koulukunnan talousliberaalit arvostelivat merkantilismia. Hurskaat papit pahexuivat ilveilyä uskonnon kustannuxella. Jne jne, napi napi. Ilmeisesti Fritzu oli mies paikallaan, kurjien kuningas.
ellauri048.html on line 493: Samaa luokkaa kuin Persian kuninkaan koe Hesiodoxella
ellauri055.html on line 297: Tiedämmehän, että mooabiittien kuninkaan Eglonin murhasi Eehud, Absalom tarttui päästään tammeen (Nej tamme fan!), ja hänen rintaansa pistettiin 3 keihästä, kuningas Naadabin, Jerobeamin pojan, surmasi Baesa, kuningas Eelan Simri, Ahasjan Jeehu, Ataljan Joojada, ja kuninkaat Joojakim von Ankka, Jekonja ja Sidkin olivat orjina...
ellauri061.html on line 50: FERDINAND, Neapelin kuninkaan poika.
ellauri061.html on line 156: Keijukaisia kuninkaan ja kuningattaren palveluksessa, Theseon ja Hippolytan seuralaisia.
ellauri061.html on line 679: III Hamlet esitettiin toisen kerran sunnuntaina, jolloin hra Jussi Snellman näytteli pääosaa. Hänen tulkintansa poikkesi huomattavassa määrässä hra Kilven esittämästä: hänen Hamletinsa oli tuntuvasti nuorekkaampi, tuntehikkaampi, välittömämpi, esitys oli havainnollisempaa, enemmän ulospäin heijastavaa. Tällä saavutti hra Snellman monta etua, hänen antamansa kuva tuli vilkkaammaksi ja vaihtelevammaksi ja kokonaisuus myös varmemmaksi siinä suhteessa, että esittäjällä oli varaa antaa Hamletinsa muuttua loppua kohti, joten kuvaan tuli jonkun verran kehitystä. Mutta epäilemättä hra Snellman myös pienensi Hamletin sisäistä asteikkoa. Tästä tuli kuohahtava, lyyrillisiin purkauksiin valmis nuorukainen, hänen tuskansa oli koskemattoman mielen nyyhkyttävää kärsimystä yksityisten onnettomuuksien edessä--ei mielikuvituksessamme elävän Hamletin maailmantuskaa, viiltävän auttamatonta; pistosanainen katkeruus, jonka hän vuodattaa yli Poloniuksen ja kuninkaan, hajosi ivalliseksi leikinlaskuksi, miltei poikamaisiksi sukkeluuksiksi. Muutamissa kohtauksissa hra Snellman mielestäni onnistui huomattavasti paremmin kuin hra Kilpi; niin varsinkin kohtauksissa Ophelian kanssa, missä hänen eloisampi ilmeleikkinsä tuli hänelle avuksi. Mutta yksitoikkoisuudestaan huolimatta oli hra Kilven esityksessä kenties enemmän tuota epäilyn ja mietiskelyn jäytämää sisäistä turtumista, suureen ratkaisevaan tekoon pystymättömän uneksija-elämää, joka esim. Goethen Hamletista antaman kuvan mukaan on tämän peruspiirteitä. Tätä puolta tehostamalla myös luullakseni enemmän lähestytään sitä onnettoman sielun nerollisuutta, joka on Hamletin sisäisenä olentona. Hra Axel Ahlbergin kuningas Claudius oli paraita kaikista. Hra Ahlbergin voima kenties ei ole sielullisessa puolessa, mutta hän on ikäänkuin täysin mukautunut näyttämöllisen esityksen ehtoihin ja edellytyksiin, hänellä on varma silmä oikeisiin mittoihin ja ehjiin, ikäänkuin koristeellisiin vaikutuksiin. Niin oli hänen kuninkaansa nytkin varsin kuninkaallinen, ei tosin vallan se luihu rikollinen, jonka pitäisi näkyä kuoren alta, mutta ulkonaisesti sitä sympaattisempi, hillitty ja taitehikas. Rva Raution kuningattarena, hra Raution Poloniuksena, rva Lindelöfin Opheliana olen jo tunnustuksella maininnut. Näyttämölle asetuksessa oli noudatettu samaa menettelyä kuin »Coriolanuksessa»: etualan laitteet pysyivät kaiken aikaa paikoillaan; muutamissa kohtauksissa saavutettiin näin, varsin vähäisillä muutoksilla hyvinkin onnistuneita vaikutuksia; mainita voi esim. haamukohtauksen ja kuningattaren kammion.--Ohjaus oli hra Lahdensuon. Yleisöä oli sunnuntainkin esityksessä täysi huone, ja suosionosoitukset vilkkaat. (Uusi Suometar 13.2., 15.2. ja 18.2.1913)
ellauri064.html on line 493: Vaikka liike sanoo peräänkuuluttavansa väkivallatonta kansalaisvastarintaa, niin vihreän politiikan kriitikkona tunnettu lääketieteen tohtori ja epidemiologian dosentti Mikko Paunio huomioi äsken hänen FB-seinällään (kenen? Hemmetti opettele suomea): ”Tietääköhän Antti Rinne, että Greta on sitoutunut Extinction Rebellionin (XR) tavoitteisiin, joihin kuuluu mobilisoida 3,5 % väestöstä ja muuttaa yhteiskuntajärjestys näiden ihmisten avulla. XR kertoo olevansa sitoutunut väkivallattomuuteen, mutta miten 3,5 %:lla voidaan yhteiskuntajärjestys muuttaa ilman väkivaltaa?” Paunio julkaisee muuten lokakuun lopussa humorisesti nimetyn uuden kirjansa Hourulan väen ilmastovallankumous, johon sain kunnian jakaa hieman myös omaa tietämystäni. Annoin Mikolle ilmaisen näytteen omasta eskatologisesta kirjastani Joka ei ollut saapa kuninkaan arvoa – Antikristus paljastettu? ja hän kertoi lisänneen kirjani 10. luvun innoittamana jotain oman kirjansa esipuheeseen (Mikon kirjan voit ennakkotilata täältä ja oman kirjani voit tilata täältä).
ellauri067.html on line 38: Sain koronan sulkemasta kirjastosta herätelainana jäljittelemättömän Tommi Kinnusen lukuromaanin Pintti. Plintti oli käsineidon tapainen apupoika Marjatta Kurenniemen teoxessa Puuhiset. Se paljastui (Hui! juonipaljastus!) loppupeleissä puuhisten kuninkaan pojaxi, joka ei osannut sanoa ärrää eikä ässää. Plintti < kr. plinthos 'tiiliskivi' voisi tarkoittaa myös jalustaa.
ellauri077.html on line 135: V. 1997 Wallu alkoi tutkia seuraavaa romskuaan, joka julkaistiin postuumisti 'Kalpeana kuninkaana'. Samana vuonna se teki ekan kokoelman asiatextejä nimeltä 'Kaiketi hauska juttu jota en tee koskaan enää: yritelmiä ja kinasteluja'. Samaan aikaan se jatkoi novellien kirjoitusta.
ellauri077.html on line 166: Wallu jatkoi työtä 'Kalpean kuninkaan' parissa, ja julkaisi siitä otteita New Yorkerissa 2007, ja 'Hoitomyöntyvyyden haaran' Harperissa 2008. Tällä kaudella hän julkaisi myös useita tärkeitä esseitä, jotka saavuttivat suurta arvostelumenestystä.
ellauri077.html on line 175: Kun mikään ei auttanut, Wallu päätti päättää päivänsä. Syysk. 12. pnä 2008 hän kirjoitti 2-sivuisen izemurhamuistion, järrjesti 'Kalpean kuninkaan' käsikirjoituxen helposti löytyväxi ja hirttäytyi kattoparruun. Tai piiruun.
ellauri083.html on line 536: Juolahti mieleen tutkia, miten riemullista toi mirth on Jaakko-kuninkaan kirjassa:
ellauri083.html on line 608: ja jokaisessa maakunnassa ja kaupungissa, joka paikassa, mihin kuninkaan käsky ja hänen lakinsa tuli, oli juutalaisilla ilo ja riemu, pidot ja juhlat. Ja paljon oli maan kansoista niitä, jotka kääntyivät juutalaisiksi, sillä kauhu juutalaisia kohtaan oli vallannut heidät.
ellauri083.html on line 638: Ilolla ja riemulla heitä saatetaan, he astuvat kuninkaan palatsiin.
ellauri094.html on line 186: Juudan kuningaskunta, joka oli Israelia pienempi, vastusti Israelia pitempään valloittajia ja jopa laajeni vuosina 930–730 eaa. Raamatussa kerrotaan isien jumalalle kuuliaista kuninkaista profeetoista sekä huonoista hallitsijoista kuten Israelin kuninkaan Ahabin tyttärestä Ataljasta, joka hallitsi Juudaa 850-luvun eaa. jälkeen ja Baal-uskonsa takia surmattiin. Juudan kuningaskunta joutui Egyptin vasalliksi ennen kuin Babylonian kuningas Nebukadnessar II vuonna 587 eaa. hävitti Jerusalemin temppelin ja vei suuren osan kansasta vankeuteen Babyloniaan.
ellauri105.html on line 292: 2. Kun. 16:7 Mutta Aahas lähetti sanansaattajat Assurin kuninkaan Tiglat-Pileserin luo ja käski sanoa hänelle: Minä olen sinun palvelijasi ja sinun poikasi. Tule ja pelasta minut Aramin kuninkaan ja Israelin kuninkaan käsistä; he ovat hyökänneet minun kimppuuni.
ellauri111.html on line 778: Rajattoman laupeutensa kautta hän jälleen sekaantuu kuolevaisten joukkoon aivan samanmuotoisena kuin hän oli esiintynyt viisitoista vuosisataa sitten. Hän tulee alas juuri sillä hetkellä, jolloin kuninkaan, hovilaisten, ritarien, kardinaalien ja ihanien vallasnaisten edessä kerettiläisiä kärvennetään suurenmoisessa auto-da-feessä ad majorem Dei gloriam, mahtavan kardinaalin ja suur-inkvisitorin käskystä.
ellauri112.html on line 100: August Strindbergin vaikuttava näytelmä oli eilen Kansallisteatteriin koonnut täyden huoneen, joka mielenkiinnolla seurasi sangen huoliteltua esitystä. Suosionosoituksetkin, jotka kasvoivat näytös näytökseltä, olivat lopulta erittäin vilkkaita. »Erik XIV» onkin mieltäkiinnittävä ja vaikuttava näytelmä, ei vähimmin siksi, että Strindberg on voinut siihen mahduttaa niin paljon omituista, aina intohimoista itseään. Hän on siinä ikäänkuin jakanut itsensä kahtia, kahdeksi henkilöksi, joista toinen, onneton Erik-kuningas saa sielukseen kaiken sen syvän heikkouden, epäsoinnun, aina mielipuolisuuden rajoille menevän rikkinäisyyden, jota Strindberg niin runsaasti löysi itsestään; kuninkaan neuvonantaja taas, kuuluisa Göran Persson, on tosin tahto-ihminen kuin kukaan, mutta raudankovan naamarin alla on aito-strindbergiläinen kuolettavasti haavoittuva herkkyys, rakkauden tarve ja sisällinen pakko nähdä elämä alastomuudessaan, paljastaa vaikuttimien epäilyttävät sokkelot. Molempien yhteistä elämää ja toimintaa vainoaa leppymätön kohtalo. Kaikki mitä onneton kuningas tekee on takaperoista ja hullua; hänen neuvonantajansa koettaa uupumattomalla tarmolla hänen jälkiään korjata, mutta kaikki on turhaa. Kuninkaan sisällinen vihlova epäsointu ikäänkuin painaa leimansa kaikkeen mitä hän koskettaa. Miltei pirullisella nautinnolla laskee Strindberg mittaluotinsa tämän ihmiskurjuuden pohjaan saakka, joka on sitä räikeämpi, kun se on niin korkealla, että se näkyy yli maiden. »Erik XIV» on rikkinäisen selän tragedia. Jos tahtoo verrata tätä kuningashahmoa Hamletiin, huomaa heissä ulkonaista yhtäläisyyttä. Molemmilla on pää kädessä, mitääntekemätön pippeli, suuri tehtävä suoritettavana, mutta he eivät siihen pysty, parantumattoman itse-epäilyn ja heikkouden jäytämiä kun ovat. Hamletin epäilyllä on kuitenkin selvät ulkonaiset aiheensa, Erik sensijaan on itse heikkous ja epäily siksi, että hänen sielunsa on pelkkää epäsointua, että hän on tunne-ihminen, jonka tunteet ovat sirpaleina--kuten Strindberg.-- Näytelmään ja sen esitykseen saan tilaisuuden vielä palata. Mainittakoon vain, että hra Jussi Snellman oli Erik-kuninkaassa taas pitkästä ajasta saanut huomattavan osan. On iloista mainita, että hän siitä kaikella kunnialla suoriutui. Hra Puroon Göran Perssonina olisi varmaan Strindberg itse ollut tyytyväinen: se oli erinomainen luoma; esitys kohosi paikoin yli odotuksien. Hra Ahlberg Svante Sturena oli kaunis nähdä, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson ynnä jotkut muutkin esitykset ovat tunnustuksella mainittavat.
ellauri112.html on line 104: III Sangen taitavasti johdattaa Strindberg katsojan siihen kuumeiseen ilmakehään joka hänen näytelmässään vallitsee. Erik-kuningas vakoilee ylhäältä linnan ikkunasta Kaarinaansa, joka alhaalla parvekkeella istuen pelokkaasti puhelee nuoruuden ystävänsä vänrikki Maxin kanssa, samalla kun epäsuosioon joutunut kuninkaan neuvonantaja Göran Persson pälyilee pensaikossa, odottaen sopivaa tilaisuutta päästä takaisin kuninkaallisen ystävänsä läheisyyteen. Maxille ja Göranille, joka lopulta myös tulee esiin, osoittaa kuningas mieltään sangen omituisella, paljon ilmaisevalla tavalla: hän heittelee heitä ylhäältä ikkunastaan ensin nauloilla, sitten vasaralla, ja antaa sisällöttömän naurunsa säestää näitä ystävyyden osoituksia. Kuinka paljon aivan omituista sielua onkaan jo tässä. Jos näytelmä sitten ei osoittaudukaan selvästi keskitetyksi ja johdonmukaiseksi, vaan, kuten historialliset näytelmät useimmiten, suhteellisesti irrallisten kuvaelmien sarjaksi, niin kuinka hyvin siinä onkaan säilytetty tämä alkuperäinen viritys. Viimeisessä kohtauksessa viettää Erik häitä Kaarinan kanssa; linna on aivan autio, lahjottu hoviväki on jättänyt kuninkaan, mutta tämä kutsuu rahvaan kadulta, istuttaa sen hääpöytäänsä, ja sen siinä vähitellen humaltuessa tekee hän Göran Perssonin kanssa sangen monisanaisen lopputilinsä elämän kanssa; seuraavana hetkenä ovat he vangitut, Juhana on kuningas: kuumeuni on lopussa. Kansallisteatterin esitys saattoi mielestäni sangen paljon tästä omituisesta runosta oikeuksiinsa, varsinkin juuri mitä alku- ja loppukohtauksiin tulee. Myös olivat näyttämölaitteet niissä, etenkin ensimäisessä, varsin hyvät. Tietysti olisi runosta voitu ammentaa vielä enemmän; enkä niidenkään rajojen sisällä, joissa Kansallisteatterin taiteelliset saavutukset yleensä liikkuvat, tahtoisi pitää »Erik XIV:ttä» minään ennätyksenä. Tässä näytelmässä ikäänkuin värisevät hermot paljaina; epäsoinnut ovat syvästi sielukkaita; Kansallisteatterin vahvoihin puoliin ei taas ole kuulunut ylenmääräinen herkkyys tähän suuntaan ja sentähden ansaitsee mielestäni tunnustusta se mikä esityksessä saavutettiin.
ellauri112.html on line 106: Hra Jussi Snellmanin Erik-kuningas oli mielestäni sangen huomattava luoma. Hra Snellmanin esitys teki sen vaikutuksen, ikäänkuin olisi hän sangen tarkkaan tutkinut kunkin yksityisen piirteen ja vivahduksen sinänsä; ja monissa näistä hän mielestäni onnistui hyvin. Kuninkaan omituinen keveähkö ivailu, kun hän puhuu parempaan kääntyneen Göranin rakastumisesta, hänen sokea ja raaka vihanpuuskauksensa sanoman saavuttua Englannin Elisabetin rukkasista, monet tällaisista piirteistä saivat sangen sattuvan tulkinnan. Hyvä naamioitus ja sopiva ulkomuoto tukivat esitystä suuresti. Kolmannen ja neljännen kuvaelman suuressa raivokohtauksessa, kun Kaarina ja hänen lapsensa ovat jättäneet Erikin ja tämä vihan sokaisemana syöksee omin käsin tekemään lopun vangituista Stureista, kohosi hra Snellmanin esitys voimaan ja intohimoisuuteen, joka tietääkseni on hänellä uutta. Tuskan kourissa ikäänkuin alastomana värisevä, vaikeroiva sielu, niinkuin Strindberg yksin sitä osaa kuvata, tässä paljastui katsojalle huomattavalla selvyydellä. Mutta vaikka näin, yksityiskohtia muistellessa, esityksestä löytää runsaasti erittäin hyviä kohtia, on mielestäni kuitenkin kokonaiskuva hiukan laimea. Esittäjä ikäänkuin ei jaksanut saavuttaa riittävän syvällistä intuitsiota osansa ytimestä, se lähde, josta tämän sairaan sielun monet omituiset ja toisinaan varsin hyvin esiintuodut käänteet, mieleneleet pulppuavat, ikäänkuin tahtoi pysyä näkymättömänä.--Hra Puron Göran Persson oli Strindbergin hengen mukainen. Hra Puro oli osaansa saanut jotain siitä suorasta yksinkertaisuudesta, joka on Strindbergiläisen miehekkyyden ihanne. Tämä ihanne tosin on hiukan kaavamainen; ja siinä merkityksessä tässä osassa on teatteria. Göran, suuri valtioviisas ja toiminnan mies, viitsii tehdä hyvää vain niinkauan kuin eräs nainen häntä rakastaa; kun hän tulee petetyksi, sanoo hän muuttuvansa paholaiseksi ja raivoaa hirvittävästi. Mutta vaikka Strindberg näin, pitkissä kohtauksissa, antaa kuninkaan ja hänen valtioviisaansa puhjeta lyyrikoiksi ja panetella maailmaa ja elämää voimasanoilla, joita kenties ei kenellekään muulle sallittaisi, on hänen vuodatuksissaan aina hänelle ominainen tulivuoren hehku ja ukonjylinä, joka vaientaa arvosteluhalumme. Kuten sanoin, oli mielestäni hra Puro oikein käsittänyt osansa hengen. Hän osasi antaa oikean illusion tietoisesta, epätoivoisesta tahdon jännityksestä, joka lauetessaan purkautuu sokeana raivona. Mikä hänen esityksessään oli siloittamatonta tai teatteria, kuului mielestäni osaan.--Monet muutkin osat sietävät mainitsemista. Herra Ahlbergin Svante Sture oli komea ylimys, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson, hra Pihlajamäen siltavahti hyviä esityksiä. Juhana-herttuaa esitti hra Salo, Kaarlea hra Urho Somersalmi, Kaarina Maununtytärtä nti Horsma ja tämän isää hra Falck. Perjantain esityksessä oli runsas huone ja suosionosoitukset vilkkaat. Tänään esitetään kappale kolmannen kerran. (Uusi Suometar 27.11., 28.11. ja 1.12.1912)
ellauri112.html on line 131: Kaarina Maununtytär on hullun kuninkaan frilla. Seijan esi-isä maalasi ne kauniisti. Milloin Erkki-enon pää ei ollut kädessä, se oli Kuarinan sylissä. Meidän esiäiti oli läskin valloittajakunkun frilla. Göran Persson stalkkaa noita puskissa.
ellauri115.html on line 205: Oli 7 päivää toinen toistensa päällä niinkuin portaat. Minä seisoin ensimmäisellä portaalla ja vahvuus päälläni oli avoinna. Taivaan keskelle oli istutettu puu ja sen vieressä oli kivi. Minun jumalani, minä sanoin niille kasvoilleni langeten, mutta silloin puu kuihtui ja kivi mureni, ja ne olivat poissa. Nousin toiselle portaalle, ja nyt näin paljon kauniita ja juhlallisia jumalankuvia, jotka totisin silmin kazelivat minua. Minä kumarsin niitä ja sanoin: Minun jumalani. Mutta nämä kuvat kukistuivat suurella pauhulla. Kun nousin kolmannelle portaalle, näin kuninkaan ja hänen vieressään paimensauvaa kädessään pitävän miehen. Kaikki kansat palvoivat heitä. Niin minäkin. Mutta tuli verho, ja verho väistyi, eikä heitä enää ollut. Tämän jälkeen näin suuren nahkaleilin, josta juoxi kultaa, joka oli niin kirkasta, että se huikaisi silmäni. Minä sanoin: Tämä on minun jumalani. Silloin kulta peittyi vereen, minä kuulin itkua ja jostakin tuli liekki, joka sulatti kullan olemattomaxi. Viidenneltä portaalta minä näin kansan, joka sanoi olevansa jumala ja kazeli izeään lempeästi. Mutta tuskin se näin sanoi, kun se tarttui miekkoihin, ja minä näin vihaa niillä kasvoilla, jotka äsken olivat olleet lempeät, ja ihmiset tappoivat toisiaan sanoen tahtovansa rauhaa. He saivat sitä, sillä he kuolivat pois. Kuudennelta portaalta minä näin izeni taivaassa ja tiesin silloin ylpeänä, että minä ize olinkin jumala. Kasvoillani maaten minä hartaasti palvoin omaa kuvaani. Kazeeni kohotettuani näin kuvani kutistuvan kokoon kuin palava nahka, ja se muuttui sangen rumaxi kazoa. Kohta sitä ei ollutkaan. Silloin nousi seizemäs porras ylös ja minun sydämestäni kuului huuto, joka sanoi: Minä olen se korkein, joka olen luonut kaikki ja olen kaikki, minä, joka olen nimetön, suvuton ja salattu. Ei minua kukaan tunne, vaikka sanoo tuntevansa, ei minun ääntäni kukaan tulkize, vaikka kaikki ovat tulkizevinaan. Sillä minä en puhu. Sen ihmisen, joka löytää minut, te tapatte sanoen hänen pilkkaavan jumalia.
ellauri115.html on line 260: Käännettyään takkia Chateaubriandin Conservi-lehden toimittajanta ja kuninkaan kannattajanta tasavaltalaisexi Vihtori joutui Napsu III:n toimesta maanpakoon 9 vuodexi Guernseyn saarille. Adèlen vastalauseista huolimatta Hugo osti Guernseystä talon ja asettui aloilleen. Aamupäivisin hän työskenteli tuntikausia talon harjalle rakennuttamassaan työhuoneessa ja lähti sitten iltapäivisin kävelylle lähistöllä asuvan Julietten kaa. Iltaisin se pelasi korttia muiden poliittisten pakolaisten kanssa. Talossa kävi virtanaan vieraita. Adèle kokkasi keittiössä, tiskasi ja piti kirjaa menoista. Huugo kirjoitti izestään runokokoelman "Vuosisatojen legenda". Hugon palatessa Pariisiin väki hurrasi. Kyynelet silmissä Huugo julisti jotakin.
ellauri115.html on line 886: 33. Joko hyvää eli pahaa niille tehdään, niin ei ne kuitenkaan taida kostaa, eikä asettaa ketään kuninkaan virkaan, eli panna pois.
ellauri118.html on line 917: Sodan Ahabin suvulle julistanut, Elian Israelin kuninkaaksi rasvaama sotapäällikkö Jeehu, aika jehu, Nimsin poika, surmasi kuninkaan pojan Jooramin jousellaan ja käski vaunusoturinsa Nickin heittää surmatun ruumis (objektivirhe) Nabotin maalle – johon se tiettävästi jäi haaskansyöjien revittäväksi, koska kukaan ei uskaltanut kajota kirotulle maalle heitettyyn ruumiiseen – jolta (vaikka sitä ei suoraan sanotakaan) jo vakiintuneen juutalaisen tavan mukaan ennen hylkäämistä oli riistetty kaikki arvovaatteet ja varusteet:
ellauri118.html on line 921: Ahabin kuoleman jälkeen Isebel jatkoi vallassa poikansa Joramin ja pojanpoikansa Ahasjan kanssa. Hänen tyttärensä Atalja puolestaan oli naimisissa Juudan kuninkaan Joramin kanssa. Raamattu kuvaa Ataljan hyvin samanlaiseksi kuin äitinsä – vallanhimoiseksi, kovatahtoiseksi ja läpeensä pakanaksi.
ellauri118.html on line 931: – »Huolehtikaa siitä, että se kirottu tulee haudatuksi. Onhan hän sentään kuninkaan tytär!»
ellauri135.html on line 700: Pääteema on kuolema.. Siinä kirjailija näkee elämänsä loogisen lopputuloksen, jota kukaan ei tarvitse. Hän puhuu kuolemasta rauhallisesti ja jopa välinpitämättömästi, ikään kuin hän ei anna pirun siitä, kuinka seuraava taistelu loppuu. Hän huomauttaa kuitenkin ironisesti, että "hän rehellisesti kuoli kuninkaan puolesta". Miksi ironista? Kyllä, koska kuningas itse lähetti hänet teurastettavaksi, ja runoilija vihasi sotilasasioita, joten hänellä ei ollut halua harjoittaa sitä, vielä vähemmän kuolla hallitsijan nimessä, jonka kanssa kirjoittajalla ei ollut suhdetta. Nikolai Lermontovin kuoleman jälkeen Nikolai Ensimmäinen itse sanoi: "Koiralla on koiran kuolema." Siksi runoilussa runoilija ei kuvaa sankarillista uhraamista kotimaansa nimissä (hän ei kuole isänsä puolesta, vaan hallitsijan puolesta), vaan teloituksen, johon hän oli tuomittu kuninkaan määräyksellä.
ellauri135.html on line 761: Kuolleen päättely on sopusoinnussa Lermontovin ajatuksien kanssa. Hän ei heti päätä, kenen puoleen kääntyä välittäjänsä kautta. Hänen koko elämänsä ja sotilaalliset ansionsa eivät kiinnosta ketään. Lyyrinen sankari tajuaa valitettavasti, ettei edes hänen kuolemansa voi innostaa ketään ja aiheuttaa vilpitöntä myötätuntoa. Ilmaus "jos joku pyytää ..." sisältää valtavan katkeruuden. Kuoleva saa viimeisen mahdollisuuden puhua ennen kuolemaansa, mutta hänet pakotetaan ystävän kautta puhumaan itse asiassa ensimmäiselle kohdatulle henkilölle. Sankari ei kuvaile kuolevaisen haavansa yksityiskohtia, vain huomauttaa vaatimattomasti, että "hän kuoli rehellisesti kuninkaan puolesta". Hän vain pahoittelee, että hänet haudataan vieraalle maalle, ja pyytää välittämään pokkurointinsa ”kotimaahansa”.
ellauri141.html on line 159: Ottakaat aiheenne, kirjoittajat, voimienne mukaan ja punnitkaa kauan, mitä hartiat jaksavat kantaa, mitä eivät. Sitä, joka voimainsa takaa on aiheensa valinnut, ei petä esitystapa eikä selvä järjestys. Järjestyksen etu ja sulo on oleva se, joll'en erehdy, että runoilija juuri nyt sanoo, mitä hänen tällöin tulee sanoa, sekä lykkää ja jättää nykyhetkellä moniaat asiat. Sanojen yhdistämisessä valitkoon ilmoitetun runoteoksen tekijä myös hienosti ja arasti sanan ja hyljätköön toisen. Erinomaisesti olet lausunut, jos ovela yhdistys tekee tutun sanan ikäänkuin uudeksi. Jos ehkä on tarpeellista vereksillä nimityksillä osoittaa outoja käsitteitä, käypi laatuun tekaista vanhanaikuisille Cetheguksille kuulumattomia sanoja, ja ujosti käytetty vapaus kyllä myönnetään; vieläpä uudet ja äsken tehdyt sanat saavat hyväksymistä osakseen, jos ne valuvat esiin anglosax- korjaan kreikkalaisesta lähteestä säästäväisesti johdettuina. Mutta miksi Roomalainen antaisi Caeciliukselle ja Plautukselle sen oikeuden, mikä on riistetty Vergiliukselta ja Variukselta? Miksi minua kadehditaan, jos voin lisätä vain muutamia sanoja, kun Caton ja Enniuksen kieli on rikastuttanut isäimme puhetta ja tuottanut uusia nimiä esineille? On aina ollut luvallista ja on edelleen tuottaa julkisuuteen sana, jolla on nykyhetken leima. Kuten metsät muuttavat lehtensä nopeiden vuosien kuluessa ja edelliset varisevat, siten katoavat vanhat sanatkin ja nuorien tavoin kukoistavat ja varttuvat äsken syntyneet; kuulummehan kuololle kaikkineinme: joko nyt meri sisämaahan johdettuna suojelee laivastoja pohjantuulilta, kuninkaan arvoinen työ, tai kauan hyödytön ja vain airoille sovelias suo elähyttää läheisiä kaupunkeja ja kokee kovaa auraa, tai joki on muuttanut suuntansa, joka oli vainioille vahingollinen, sille kun on osoitettu parempi tie; kuolevaisten teot katoavat, ja vielä vähemmän kieliparsien arvo ja sulo pysyy elävänä. Monet sanat syntyvät uudestaan, jotka jo hävisivät (esim buli), ja monet häviävät, jotka nyt ovat arvossa (Danny: nuoret mimmit), jos käyttö niin tahtoo, millä puhumisen suhteen on mielivalta, oikeus ja ohjeet. (Horatius: Runoudesta. Suom. J.K. Hidén.)
ellauri141.html on line 674: Käyttämistäni romaaneista Suomen Apostolin ja Kokemäenmaan kuninkaan kappaleet ovat ennen Turun yliopiston humanistisen kirjaston laina-ajan päättymistä kuuluneet Rauman Seminaarin kirjastoon, mikä käy ilmi kirjojen kansiin kiinnitetyistä kirjastoluokituksista.^ Kirjojen takakansiin liimatut eräpäiväliuskat paljastavat lainausten määriä. Suomen Apostoli ei näytä olleen kovin luettu, sillä vuosina 19 28-19 34 teosta on lainattu yhteensä vain viisi kertaa, niistä 4 nimellä Saima Hämäläinen.
ellauri145.html on line 642: 12 Torinolaissyntyinen Carlo Felice Nicolis (1826–1888) eli kreivi Robilant oli Sardinia(-Piemonte)n kuninkaan Carlo Alberton (1798–1849; vallassa 1831– 1849) alaisena työskennellyt diplomaatti.
ellauri150.html on line 520: Ei saa lokki istua tyyntyneenä kivellä. Ravikuninkaan naulausta kazomassa oli ei vähempää kuin 3M ruddy facea. Siltä varmaan tuntui Lewistä kun Grant ja Sherman antoi sille potkuja.
ellauri153.html on line 274: Tarquiniuksen piirittäessä Ardean kaupunkia kerrotaan sattuneen tapaus, jonka vuoksi hänet karkotettiin kuninkaan istuimelta. Kun muutamat kuninkaan miehistä olivat hänen poikansa Sextuksen luona, johtui puhe heidän vaimoihinsa, ja he rupesivat kiistelemään, kuka heistä olisi kiitettävin. Eräs läsnäolijoista, Kollatinus, sanoi: "No hyvä, nouskaamme ratsujemme selkään ja lähtekäämme katsomaan vaimojamme. Miehen äkkiarvaamaton tulo on kyllä hyvä koetuskeino." Ehdotus miellytti, ja kiireesti lähdettiin Roomaan. Havaittiin, että kuninkaan poikien vaimot viettivät juhlien ja pitojen täyttämää elämää. Sitten he menivät Kollatianin kaupunkiin, jossa huomattiin Kollatinuksen vaimon Lucretian vielä myöhään yöllä istuvan palvelustyttöjensä keskellä villoja kehräämässä. Kunniapalkinto määrättiinkin hänelle.
ellauri153.html on line 276: Muutamien päivien kuluttua saapui Sextus Kollatinuksen tietämättä Kollatiaan ja raiskasi Lucretian. Hänen lähdettyään kutsui vaimo isänsä, miehensä sekä muutamia sukulaisia, kertoi heille häväistyksensä, vaati heitä kostamaan ja sysäsi itse puukon sydämeensä. Todistajain joukossa oli myös kuninkaan sukulainen Brutus. Hän oli ainoastaan siten säilynyt kuninkaan epäluuloiselta julmuudelta, että oli tekeytynyt mielipuoleksi. Brutus nyt veti puukon pois haavasta ja vaati läsnäolijoita karkottamaan Tarkviniusten sukua ja lakkauttamaan kuninkuuden. Siitä alkanut kapina onnistuikin pian siinä. Kapinaa johtivat Lucretian mies Lucius Tarquinius Collatinus ja Lucius Junius Brutus. Heistä tuli Rooman ensimmäiset konsulit. Tarquinius yritti palata valtaan useaan otteeseen ja sai aikeissaan tukea etruskeilta.
ellauri153.html on line 282: Estääkseen lisää dynastisia kiistoja Servius meni naimisiin tyttäriensä, jotka tunnetaan historian Tullia majorina ja Tullia minorina, tulevan kuninkaan Lucius Tarquinius Superbuksen ja veljensä Arrunsin kanssaf. Yksi Tarquinin siskoista, Tarquinia, meni naimisiin Marcus Junius Brutuksen kanssa ja oli Lucius Junius Brutuksen äiti, yksi miehistä, jotka myöhemmin johtivat Rooman kuningaskunnan kaatamista. Vanhempi sisar, Tullia Major, oli lievä, mutta meni naimisiin kunnianhimoisen Tarquinin kanssa. hänen nuorempi sisarensa Tullia minor oli raivokkaampi, mutta hänen miehensä Arruns ei ollut. Hiän tuli halveksimaan häntä ja juonitteli Tarquinin kanssa Tullia majorin ja Arrunsin kuoleman aikaansaamiseksi. Puolisoidensa murhan jälkeen Tarquin ja Tullia menivät naimisiin. Yhdessä heillä oli kolme poikaa: Titus, Arruns ja Sextus, ja tytär Tarquinia, joka meni naimisiin Octavius Mamiliuksen, kikhernekauppiaan kesämmökkikunnan Tusculumin prinssin kanssa. Kun sana tästä röyhkeästä teosta levisi Sergiukseen, hän kiirehti curiaan kohtaamaan Tarquinin, joka esitti samat syytökset appiukkoaan vastaan, ja sitten nuoruudessaan ja tarmossaan kantoi kuninkaan ulos ja heitti hänet senaatin talon portaille kadulle. Kuninkaan palvelijat pakenivat, ja kun hän lähti, hämmentyneenä ja vartioimattomana, kohti palatsia, Tarquinin salamurhaajat hyökkäsivät ja murhasivat ikääntyneen Sertiuksen, ehkä oman tyttärensä neuvosta.
ellauri153.html on line 284: Tullia puolestaan ajoi vaunuillaan senaattitaloon, jossa hän oli ensimmäinen, joka tervehti miestään kuninkaana. Mutta Tarquin pahoitti paluunsa kotiin, - huolestuneena siitä, että väkijoukko saattaisi tehdä hänen väkivaltaisuutensa. Kun hän ajoi kohti Urbian-kukkulaa, hänen kuljettajansa pysähtyi yhtäkkiä kauhistuneena nähdessään kuninkaan ruumiin makaamassa kadulla. Mutta raivoissaan Tullia itse tarttui ohjaksiin ja ajoi vaunujensa pyörät isänsä ruumiin yli. Kuninkaan veri roiskui vaunuja vasten ja värjäsi Tullian vaatteet, niin että hän toi hirvittävän jäänteen murhasta takaisin kotiinsa. Katu, jolla Tullia häpäisi isin, kuolleen kuninkaan, tuli myöhemmin tunnetuksi Vicus Sceleratuksena, rikoksen katuna.
ellauri153.html on line 298: Sit tää Lucretia tarina. (Tää on eri Lucretia kuin Lucretia Borgia. Nimi tulee amerikanenglannin sanasta lucrative, tuottoisa.) Lucretia otti prinssit ystävällisesti vastaan, ja yhdessä hänen kauneutensa ja hyveensä sytytti halun liekin Collatinuksen serkussa Sextus Tarquiniuksessa, kuninkaan pojassa. Muutaman päivän kuluttua Sextus palasi Collatiaan, jossa hän pyysi Lucretiaa antautumaan hänelle. Kun hiän kieltäytyi, hän uhkasi tappaa hiänet ja väittää, että hän oli löytänyt hiänet aviorikoksessa orjan kanssa, jos hiän ei antanut hänelle periksi. Säästääkseen miehensä Sextuksen uhkaamalta häpeältä Lucretia alistui hänen 5 pistoonsa ja antoi perää. Mutta kun hän oli lähtenyt leirille, hän kutsui miehensä ja isänsä, paljastaen koko tapauksen ja syyttämällä Sextusta. Perheensä vetoomuksista huolimatta Lucretia vei oman henkensä häpeästä. Collatinus vannoi yhdessä appiukonsa Spurius Lucretius Tricipitinuksen ja hänen kumppaneidensa Lucius Junius Brutuksen ja Publius Valeriuksen kanssa valan erottaa kuningas ja hänen perheensä Roomasta.
ellauri153.html on line 300: Cilerien tribunena Brutus oli kuninkaan henkilökohtaisen henkivartijan päällikkö ja hänellä oli oikeus kutsua roomalainen comitia. Tämän hän teki, ja kertomalla kansan erilaisista epäkohdista, kuninkaan vallan väärinkäytöksistä ja lietsomalla yleisön mielipiteen tarinalla Lucretian raiskauksesta Brutus taivutteli kooman kumoamaan kuninkaan imperiumin ja lähettämään hänet maanpakoon. Tullia pakeni kaupungista väkijoukon pelossa, kun taas Sextus Tarquinius, hänen tekonsa paljasti, pakeni Gabiin, jossa hän toivoi roomalaisen varuskunnan suojelua. Hänen aiempi käytöksensä siellä oli kuitenkin tehnyt hänestä monia vihollisia, ja hänet murhattiin pian. Kuninkaan sijasta comitia centuriata päätti valita kaksi konsulia pitämään valtaa yhdessä. Lucretius, kaupungin prefekti, johti ensimmäisten konsulien, Brutuksen ja Collatinuksen, valintaa.
ellauri153.html on line 304: Tämän epäonnistumisen jälkeen Tarquin kääntyi Clusiumin kuninkaan Lars Porsenan puoleen. Porsenan marssi Roomassa ja roomalaisten urhea puolustus saavuttivat legendaarisen aseman, mikä johti Horatiuksen tarinaan sillalla ja Gaius Mucius Scaevolan rohkeuteen. Tilit vaihtelevat siitä, tuliko Porsena lopulta Roomaan vai estettiinkö se, mutta nykyaikainen stipendi viittaa siihen, että hän pystyi miehittämään kaupungin lyhyesti ennen vetäytymistä. Joka tapauksessa hänen ponnisteluistaan ei ollut hyötyä maanpaossa
ellauri153.html on line 601: Jonatan on varmasti surrut syvästi Saulissa tapahtunutta muutosta, sillä he olivat olleet hyvin, hyvin, hyvin läheisiä (1. Samuelin kirja 20:2). Hän luultavasti pelkäsi, että Saul voisi aiheuttaa vahinkoa Jehovan valitulle kankulle. Saisiko kuninkaan tottelemattomuus hänen alamaisensakin poikkeamaan väärälle tielle ja menettämään Jehovan suosion? Tämä oli epäilemättä vaikeaa aikaa Jonatanin kaltaiselle anusaukon miehelle.
ellauri153.html on line 613: Saul piti Daavidista aluksi hyvin, hyvin, hyvin paljon ja nimitti hänet armeijansa johtoon. Ajan mittaan Saulin kuitenkin voitti vihollinen, jolle Jonatan ei ollut antanut periksi: peniskateus. Taistellessaan Israelin vihollisia palestiinalaisia vastaan Daavid kulki voitosta voittoon. Häntä ylistettiin ja ihailtiin. Jotkut israelilaisnaiset jopa lauloivat: ”Saul on surmannut tuhansia, Daavid kymmeniätuhansia.” [Jee jee! Vitun GT sählämit! On siinäkin ilon aihetta!] Se ei ollut Saulin lempilauluja! Raamattu kertookin: ”Siitä päivästä lähtien Saul suhtautui Daavidiin epäluuloisesti.” (1. Samuelin kirja 18:7, 9.) Saul pelkäsi, että Daavid yrittäisi anastaa häneltä kullikuninkuuden. Se oli kuitenkin turha pelko. Vaikka Daavid tiesi, että hänestä tulisi Saulin peräsmies, hän ei koskaan edes harkinnut Jehovan liukkaaxi voiteleman kuninkaan rotkauttamista.
ellauri153.html on line 717: 12 Nabob oli raivoissaan! Hän ”sätti heitä”, kertoi kirjoituksen alussa mainittu nuorukainen Abigailille. Saita Nabob voivotteli suureen ääneen kallisarvoista leipäänsä, vettään ja teuraslihaansa. Hän puhui Daavidista pilkallisesti ja vertasi häntä karanneeseen palvelijaan. Nabobin näkemys Daavidista oli kenties samansuuntainen kuin Saulin, joka vihasi Daavidia. Kummankin suhtautuminen poikkesi tiettävästi jyrkästi Jehovan näkökannasta. Jumala rakasti Daavidia ja piti häntä Israelin tulevana kuninkaana, ei kapinallisena ilmaispaloja kerjäävänä orjana. (1. Sam. 25:10, 11, 14.) [Olikohan Jahve vallan mustasukkainen Joonatanille? Ja sille Naabanin pojalle?]
ellauri155.html on line 227: Nykysuomi.com sivusto on persufundamentalistien groomingsivusto, jossa persut koittavat uskotella izelleen olevansa jotain yhtä hyviä tai jopa parempia kuin rikkaammat ja sivistyneemmät läntiset ja eteläiset naapurinsa. Aika säälittävää. Esim että saagoista selviää kaihnuulaisten vallanneen Norri-kuninkaansa johdolla koko muinais--Norjan lyhkäsillä 30cm väkipuukoilla. Satakuntalaiset oli ehkä mukana. Sana kuningas on suomalaista alkuperää, ei se sunkaan ole tekemisisssä skandinaavien kunna-verbin kanssa, vaikka kuningas alunperinkin olikin joku kuuluttaja. Se ettei näistä asioista opetettu koulussa, on vaan salaliittoa, ei haluta että perussuomalaiset olisivat ylpeitä uljaasta sotaisasta menneisyydestään. Kohta on jo liian myöhäistä, kun karvakädet oppii norjaa sekä suomea eikä kohta enää muista mistä ne on alunperin peräisin.
ellauri163.html on line 650: Iorick Byrnison on massiivinen panssaroitu karhu. Panssaroidun karhun haarniska on hänen sielunsa. Iorickin haarniska varastetaan, joten hänestä tulee sieluton ja epätoivoinen. Lyran avulla hän saa takaisin haarniskansa, arvokkuutensa ja sielukkaan kuninkaanasemansa panssaroitujen karhujen yli. Kiitollisena ja vaikuttuneena hänen ovelasta valehtelustaan, hän kutsuu häntä "Lyra Silvertongueksi". Voimakas soturi ja haarniskaseppä Iorek korjaa hienovaraisen taskuveitsen, kun se särkyy. Myöhemmin hän käy sotaa Esivaltaa ja Metatronia vastaan.
ellauri163.html on line 686: Lyra vangitaan ja viedään Bolvangariin, jossa hän tapaa Roger Persiljan. Jäsen Coulter kertoo Lyralle, että esinahan leikkaaminen estää huolestuttavien aikuisten tunteiden puhkeamisen, karvankasvun genitaaliseudulle, menstruaation ja polluution. Lyran ja lapset pelastavat Scoresby, Iorek, gyptiläiset ja Serafina Pekkalan lentävä noitaklaani. Lyra putoaa Scoresbyn ilmapallosta ja panserbjørne vie hänet anastavan kuninkaansa Iofur Raknisonin linnaan. Hän huijaa Iofurin taistelemaan Iorekia vastaan, joka saapuu muiden kanssa pelastamaan Lyran. Iorek tappaa Iofurin ja ottaa hänen paikkansa oikeana kuninkaana. Jep jep jep! Nyt menee hyvin!
ellauri164.html on line 315: Kaarlen yllätyksellisestä puolenvaihdosta vihastuneena Jeanne hyökkäsi ilman kuninkaan lupaa keväällä 1430 Pohjois-Ranskassa englantilaisia vastaan. Compiègnen taistelussa burgundilaiset ottivat Jeannen kiinni ja vangitsivat hänet. Jeanne jäi burgundilaisten vangiksi puoleksi vuodeksi. Kuningas ei tehnyt paljonkaan Jeannen vapauttamisen hyväksi ja lopulta burgundilaiset myivät hänet englantilaisille 10 000 dukaatin summasta. Jeanne kuljetettiin miehitettyyn Rouenin kaupunkiin ja suljettiin ahtaaseen vankikoppiin.
ellauri164.html on line 330: Satavuotista sotaa pidetään yhtenä keskiajan merkittävimmistä konflikteista. Se oli siitä merkittävä, että sen kuluessa otettiin käyttöön uusia aseita ja taktiikoita, jotka rapauttivat vanhan, raskaan ratsuväen hallitseman feodaaliarmeijajärjestelmän. Lisäksi sodan aikana nähtiin ensimmäiset vakinaiset armeijat Länsi-Euroopassa sitten Länsi-Rooman valtakunnan.Sota muutti aatelisten ja talonpoikien suhdetta sekä vauhditti kansallisvaltioiden kehitystä ja monarkioiden vahvistumista. Ennen sotaa etenkin Ranska oli ollut jakautunut hyvin itsenäisten vasallien johtamiin läänityksiin. Sodan vaikutuksesta kuninkaan asema alkoi vahvistua.
ellauri164.html on line 332: Kaarle VII oli edellisen kuninkaan Kaarle VI:n ja Baijerin Isabellan vanhin poika, eli delfiini. Tämän kuoltua vuonna 1422 Kaarle VII:n asema oli kruununtavoittelun kannalta hankala; Kaarle VI oli sopinut Troyes’n rauhansopimuksessa vuonna 1420, että Ranskan seuraavaksi kuninkaaksi tulisi Englannin kuninkaan Henrik V:n ja Valois’n Katariinan poika, joka oli syntynyt vuotta aiemmin.
ellauri164.html on line 336: Kaarle VII:n sotilaallisesti merkittävin uudistus oli vuoden 1445 asetus, jolla Ranskan armeija muuttui täysin kuninkaan johtamaksi ammattipohjaiseksi armeijaksi. Feodaalivelvollisuuden sijaan ritareille maksettiin nyt palkkaa, ja upseerien nimityksissä kiinnitettiin huomiota kyvykkyyteen enemmän kuin syntyperään. Sotilaskuria parannettiin ja taktiikoita uudistettiin niin, että Ranskan armeija oli 1440-luvun lopulle tultaessa joka suhteessa ylivoimainen verrattuna Englannin armeijaan. Hinoa Kaarle!
ellauri171.html on line 154: Deborah näytteli ainutlaatuista roolia Israelin historiassa, sillä hän toimi ainoana naispuolisena tuomarina laittomana aikana ennen kuin maa sai ensimmäisen kuninkaansa. Tässä miesvaltaisessa kulttuurissa hän pyysi Barak Obama-nimistä mahtavaa soturia apuun voittamaan sortavan kenraali Siseran. Mitä vittua, eikö Jael tehnyt likaisen työn? Missä Jael on? Hei haloo?
ellauri171.html on line 230: Esteri on Jezebelin peilikuva, se heivas persiensä juutalaisexi mamukuningattarexi Persian suurkuninkaan petiin. Siinähän ei sitten ole mitään vikaa, tietysti. Ester pelasti juutalaisen kansan tuholta ja suojeli tulevan Vapahtajan, Jeesuksen Kristuksen, itulinjaa. Hänet valittiin kauneuskilpailussa Persian kuninkaan Arto Xerxesin kuningattareksi. Mutta paha hovivirkamies Haman suunnitteli kaikkien juutalaisten murhaamista.
ellauri172.html on line 231: Huismannin suosittaman Barneyn sepustuxissa esiintyy useampiakin myyttisiä kavioeläimiä. Lapiitit (m.kreik. Λαπίθαι, Lapíthai) olivat kreikkalaisen mytologian mukaan Thessaliassa asunut kansa. Tarujen mukaan lapiitit joutuivat kuninkaansa Peirithooksen häissä taisteluun kentaurien kanssa. Lapiittien ja kentaurien taistelu oli suosittu aihe antiikin taiteessa. Sen on ajateltu kuvaavan vertauskuvallisesti apinan sisäisten, ristiriitaisten voimien välistä kamppailua. Näyttää joltain kapakkatappelulta Lucky Lukessa. Särkyneitä ruukkuja ja vähäpukeisia naisia. Varmaan niin et noi kentaurit on matelijanaivon puolella. Loput esimerkit samasta konfliktista ovat aaseja.
ellauri172.html on line 275: Case 2 Bileamin aasi esiintyy Raamatussa, sen 4. Mooseksen kirjan 22–24 luvuissa sekä muutamissa muissa tekstikohdissa. Bileam oli Beorin poika. Bileam oli kuninkaan palvelija. Moabilaisten kuningas Balak Zipporin poika luotti Bileamin voimiin ja halusi, että Bileam kiroaisi Israelin kansan. Bileam neuvotteli moneen otteeseen Balakin miesten kanssa ja sen jälkeen itse Balakin kanssa. Matkalla Balakin luo Bileamin aasi poikkesi tieltä kolme kertaa ja joka kerralla Bileam löi aasiansa. Kolmannen kerran jälkeen enkeli ilmestyi hänelle. Eikös se aasikin jotain jäpättänyt sille? Bileam teki Balakin kanssa kolmesti seitsemän uhrialttaria, mutta siunasikin israelilaiset. Lopulta neuvottelut Balakin ja Bileamin välillä raukesivat tyhjiin ja molemmat lähtivät omiin suuntiinsa. Bileam kuoli israelilaisen sotilaan miekaniskuun.
ellauri189.html on line 689: som draga ut till fest i berg och dal; Matkalla kuninkaan juhliin laaksossa,
ellauri198.html on line 123: Robert Penn Warren (1905-1989) oli yhdysvaltalainen prosaisti, runoilija ja kriitikko. Hän on kirjoittanut muun muassa suomennetun romaanin Kaikki kuninkaan miehet. Kriitikkona hän edusti uuskritiikkiä. Warren and Brooks helped to establish the New Criticism as “an orthodoxy so powerful that contemporary American fiction and poetry are most easily defined by their rebellion against it.” Hän kirjoitti selkä kaarella eri kirjallisuudenlajien teoksia.
ellauri198.html on line 127: 1950-luvulta alkaen hän kirjoitti lähinnä lyriikkaa. Kaikki kuninkaan miehet on muokattu elokuvaksi kahteen otteeseen, vuonna 1949 ja vuonna 2006. Its title is drawn from the nursery rhyme "Humpty Dumpty". Se kertoo poliitikko Wille Rydmanin etenemisestä urallaan ja samanaikaisesta muuttumisesta entistä pahemmaxi ihmisenä. Willem esikuva Huey Pierce Long Jr. (30. elokuuta 1893 – 10. syyskuuta 1935), usein paremmin tunnettuna lempinimellä "Kingfish" oli yhdysvaltalainen demokraattisen puolueen poliitikko. Hän toimi Louisianan kuvernöörinä vuosina 1928–1932 ja Yhdysvaltain senaatin jäsenenä vuosina 1932–1935. Long tunnettiin radikaalina ja menestyksekkäänä vasemmistopopulistina, joka ajoi kuvernöörinä voimakkaita sosiaalisia reformeja ja perusti suuren laman aikana kunnianhimoisia julkiseen rahoitukseen perustuvia ohjelmia. Vastustajat arvostelivat häntä demagogiasta ja itsevaltaisesta vallankäytöstä. Longin lempinimi, "Kingfish" tuli hänen väittämästään "I'm a small fish here in Washington. But I am a kingfish to the folks down in Louisiana."
ellauri204.html on line 88: Ennen muinoin, jolloinka vielä oli toivomisesta apua, eli eräs kuningas, jonka tyttäret kyllä kaikki olivat kaunihia, mutta nuorin niin ihana, että itse auringonkin, joka, toki on nähnyt jos jotakin, oikein kävi ihmeeksi, joka kerta kun sen loiste laskihe hänen kasvoillensa. Lähellä kuninkaan linnaa oli iso, synkkä metsä ja metsässä vanhan lehmuksen juurella kaivo; kun nyt päivä oli kuuman paahtava, meni kuninkaan-tytär tuonne metsähän sekä istahti vilvakan lähteen äärelle; ja kun hänen tuli ikävä, otti hän kulta-pallon, heitti sen korkealle ilmaan ja sieppasi sitten tämän rakkahimman leikki-kalunsa taas käsiinsä.
ellauri204.html on line 90: Silloimpa kerran niin kävi, ett'ei kuninkaan-tyttären kulta-pallo pudonnutkaan hänen kätehensä, jonka hän sitä tavoittaakseensa oli korkealle kuroittanut, vaan kiepsahti maahan ja vieri suoraa päätä vetehen. Kuninkaan-tyttären silmäily sitä kyllä seurasi, mutta, pallo katosi ja kaivo oli niin syvä, ett'ei pohjaa näkynyt. Nyt hän itkemään hyrähti, itki ääneensä itkemistänsä eikä saanut mieltään lohdutetuksi. Hänen näin valittaessansa, häntä joku puhutteli: "mikä sinun on, kuninkaan-tytär, pidäthän sinä senkin porua, että johan kivi kovanenkin tuosta heltyy?" Tyttö nyt ympärillensä katsahti, saadaksensa selville, mistä ääni tuli, ja jopa näki sammakon, joka vedestä pisti paksun, ruman päänsä. "Vai sinä se olet, vanha pulikoitsia," sanoi hän, "minä itken kultaista palloani, joka minulta putosi kaivohon." - "Rauhoitu, vain," vastasi sammakko, "ehkähän minä neuvon keksin, mutta mitäpäs minulle annat, jos ma tuosta sinulle noudan sinun leikki-kalus." - "Mitä vain tahdot, sammakko kulta," sanoi tyttö, "minun vaatteeni, minun helmeni ja kallihit kiveni, vieläpä, tämän kultaisen kruunun, joka on päässäni." Sammakko vastasi, "sinun vaatteistas en piittaa, en sinun helmistäs enkä kalliista kivistäs enkä myös sinun kultaisesta kruunustas; mutta jos tahdot minua rakastaa ja minä pääsen sinun leikki-kumppanikses ja toverikses, jos suot minun istua vieressäs sinun pöytäs ääressä, syödä sinun kultaisesta taltrikistas, juoda pikku pikaristas ja nukkua vuoteellas, -- jos tämän minulle lupaat, niin kyllähän minä tuonne sukellan ja noudan sieltä sinulle kulta-pallos." - "Ah lupaampa," vakuutti tyttö, "sinulle kaikki, mitä tahdot, jos vain minulle tänne hankit palloni." Mutta hän ajatteli: "mitähän lörpöttelee tuo tyhmä sammakko, se kuristen vedessä istuu vertaistensa joukossa eikä siitä ole kenenkään ihmisen kumppaniksi."
ellauri204.html on line 94: Seuraavana päivänä, kun tyttö kuninkaan ja kaiken hovi-väen seurassa istui pöydän ääressä, syöden kulta-taltrikiltaan, silloimpa joku tuli, "plitsis, platsis," portahia kömpien, ja ylös ehdittyään koputti se ovelle ja huusi: "kuninkaan-tytär nuorin, laske minut sisälle." Tämä juoksi katsomaan, ketä siellä, mutta kun hän oven aukaisi, istuipa tuossa sammakko. Silloin hän äkkiä oven sulki, meni taas istumaan pöydän äärehen ja oli aivan tuskissaan. Kuningas pian huomasi, mitenkä hänen tyttärensä sydäntä kovin tykytti, ja lausui: "lapsukaiseni, mitä pelkäät, onko oven takana ehkä joku jättiläinen, joka tahtoo sinut viedä mukahansa?" - "Eipä niinkään," tyttö vastasi, "ei siellä jättiläistä ole, vaan ompa sammakko ilkeä." - "Mitä sammakko sinusta tahtoo?" - "Voi rakas isäni, eilen, kun metsässä istuin kaivon vieressä leikittellen, putosi kulta-palloni vetehen. Koska tätä kovasti itkin, kävi sammakko palloa minulle noutamassa, ja lupasimpa sille, että se kumppanikseni pääsisi, koska se tuota kaikin mokomin vaati, mutta en hiukkaakaan aavistanut, että se saattaisi päästä pois vedestä. Nyt on se tuolla ulkona ja pyrkii tänne sisälle luokseni." Samassa ovea toistamiseen kolkutettiin ja ääni huusi:
ellauri204.html on line 104: Silloin sanoi kuningas: "mitä olet luvannut, tulee sinun myös suorittaa; mene nyt laskemaan sammakkoa sisälle." Tyttö menikin sekä avasi oven, ja sisälle syöpsähti sammakko, yhä seuraten tyttöä, aina hänen tuolinsa viereen. Siinä se nyt istui huutaen: "nosta minut ylös syliisi." Tyttö viivytteli, kunnes viimein kuningas käski. Sammakko hyppäsi tuolilta pöydälle ja puhui: "lykkää kulta-taltrikkis lähemmäksi, jotta saatamme yhdessä syödä." Tuon hän toki teki, mutta selvästi näkyi, ett'ei hän sitä mielellään tehnyt. Sammakolle kyllä ruoka makealta maistui, mutta tytön tarttui kurkkuhun melkein joka suu-palanen. Viimein puhui sammakko: "jo nyt olen tarpeekseni syönyt ja olen väsyksissä, kanna minut huoneheses ja valmista silkki-vuotees, sinne maata pannaksemme." Silloin rupesi kuninkaan-tytär itkemään, hän pelkäsi tuota kylmää sammakkoa, johon hän ei uskaltanut edes koskeakkaan, ja joka kuitenkin nyt oli makuu-sijaksensa saava hänen kauniin puhtaan vuotehensa. Mutta vihastuen sanoi kuningas: "joka on sinua auttanut, jolloinka olit hädässä, sitä et sinä saa jälkeen-päin halveksia." Silloin tyttö sammakkoon tarttui kahdella sormella ja kantoi sen ylös huonehesensa, jossa hän sen laski nurkkahan. Mutta kun hän vuoteella makasi, tuli se köntien sekä saneli: "olenhan väsyksissä ja tahdompa nukkua yhtä hyvästi kuin sinäkin: nosta minut sinne tykösi taikka valitan isälles." Tästä tyttö silmittömäksi suuttui, nosti sammakon laattialta ja viskasi voimainsa takaa sen vasten seinää: "tuossa nyt olet levon saavuttava, sinä ilkeä sammakko."
ellauri204.html on line 106: Mutta kun se laattialle putosi, siinä ei ollutkaan sammakko, vaan kaunis, lempeä-silmäinen kuninkaan-poika. Tästä nyt tuli tytölle hänen isänsä tahdon mukahan rakas kumppani ja puoliso. Tuo prinssi silloin kertoi, että häijy noita-vaimo oli hänen noitunut, ett'ei kukaan muu, kuin ainoastaan hänen nykyinen puolisonsa, olisi saattanut häntä kaivosta pelastaa, ja että he huomenna tulisivat yhdessä lähtemään hänen valtakuntaansa. Sitten he nukkumaan menivät, ja seuraavana aamuna, kun aurinko heidät herätti, saapui sinne vaunut, joita veti kahdeksan valkoista hevosta: kulta-valjahissa hevoset olivat ja niitten oli pää valkoisilla kamelikurjen-sulilla koristettu. Takana seisoi nuoren kuninkaan palvelia, tuo uskollinen Heikki. Tämä rehellinen poika oli, kun hänen herransa muuttui sammakoksi, surrut niin, että hän sydämmensä ympäri panetti kolme rauta-vannetta, jott'ei se surusta ja murheesta särkyisi. Mutta vaunut olivat tulleet nuorta kuningasta noutamaan hänen valtakuntaansa: uskollinen Heikki auttoi molemmat vaunuihin, asettui itse seisomaan taakse ja oli isäntänsä pelastuksesta aivan ihastuksissaan. Kun he kappaleen matkaa olivat kulkeneet, kuuli kuninkaan-poika takanansa rytisevän, ikään-kuin olisi joku särkynyt. Silloin hän kääntyi taakse-päin ja huusi:
ellauri204.html on line 115: Vielä kerran, jopa kaksikin, kuului matkalla rytinä, ja kuninkaan-poika aina yhä arveli vaunujen särkyneen, mutta vain vantehet katkesivat uskollisen Heikin sydämmen ympäriltä, koska hän näki herransa pelastetuksi ja taas onnellisena.
ellauri205.html on line 51: Eurooppaa pidetään useimmissa historiallisissa lähteissä Tyron kuninkaan Agenorin kauniina tyttärenä (vrt. Iisebel); äitinsä nimi on yleensä Telia tai Elisa. Isänsä kautta Eurooppa on Poseidonin tyttärentytär ja myös nymfi Io:n jälkeläinen. Sources differ in details regarding Europa's family, but agree that she is Phoenician, and from an Argive lineage that ultimately descended from the princess Io, the mythical nymph beloved of Putin, who was transformed into a heifer.
ellauri205.html on line 73: Sitten Putin otti Euroopasta Krimin, eikä enää palauttanut häntää renkaaseen. Eurooppa kuitenkin menestyi Krimittäkin ja meni naimisiin Ukrainan kuninkaan Zelenskyn kanssa; Eurooppa oli tulossa Kiovan euroviisujen ensimmäiseksi kuningattareksi, mistä Putin hermostui.
ellauri207.html on line 312: Mutta nyt! Rokonarpinen rumaviixinen (lue värivammainen) tri A. Srivanandan puhuu ruåzia selvällä suomalaisella korostuxella! Koukeroinen käsialakin sillä on kuin Akulla valssikuninkaana. Peppi pöyristyy ja alkaa tapansa mukaan heti haastaa riitaa, vaikka vika on täysin sen. No saatuaan äijän kuriin Peppi alkaakin pitää hänestä. Nimikin on Anders, niinkuin Anders And, adoptiolapsi Suomen Turusta, ei siis mikään tavallinen matu vaikka Ananda. Mulla oli Anders And niminen sininen Aku Ankka-polkupyörä pienenä. Se oli aluxi kolmipyöräinen mutta sen sai muutetuxi 2-pyöräisexi. Peppi käyttää kanta-asukkaan etua ja alkaa sinutella lupaa pyytämättä Akua. Se säätiöi Wennerströmin rahoja varaisän hoitoon lujasti ja suorasti. Muista porukoista vitun väliä.
ellauri216.html on line 384: Feodorovskajan Jumalanäidin ikonin kunnioittamisen toinen aalto alkoi 1600-luvulla. Sisälliskiista päättyi, kuningas valittiin. Mihail Romanovia siunattiin tällä kuvakkeella. Tänä päivänä perustettiin kuvan kunniaksi myös kirkkojuhla. Siitä lähtien hänellä on erityinen yhteys kuninkaalliseen perheeseen. Ensimmäiset listat Kostromasta tulivat Moskovaan nunna Marthan (kuninkaan äidin) ansiosta. Jo 1600-luvun lopulla. ikonin ansiosta tapahtuneista ihmeistä kirjoitettiin legenda.
ellauri216.html on line 649: Peipsijärven jäätaistelu käytiin 4. huhtikuuta 1242 Novgorodin ruhtinaan Aleksanteri Nevskin johtamien novgorodilaisten joukkojen ja saksalaisen ritarikunnan ritareista, Tanskan kuninkaan joukoista ja virolaisista näiden liittolaisista koostuneen sotajoukon välillä 5. huhtikuuta 1242 Peipsijärven rannalla. Saksalaiset kärsivät tappion ja vetäytyivät jäätyneen järven yli. Taistelu käytiin todennäköisesti melko pienten joukkojen välillä ja se sai myöhemmin paljon todellista kokoaan suuremman maineen.
ellauri220.html on line 51: Taikuri Tohelo, joka kannustaa kuningasta, ja noita Fatty Morgana, joka kannustaa Leandroa ja Claricea (kuninkaan veljentytär, Leandron rakastaja), pelaavat korttia nähdäkseen, kuka menestyy. Tohelo häviää kolme kertaa peräkkäin Fatty Morganalle, joka heiluttelee patakuningasta, alias Leandroa.
ellauri220.html on line 65: Kaikki palaavat kuninkaan palatsiin, jossa prinssi joutuu nyt valmistautumaan naimisiin Smeraldinan kanssa. Tohelo ja Fatty Morgana tapaavat ja kumpikin syyttää toisiaan pettämisestä, mutta Ridicules puuttuu asiaan ja hengittää noidan pois jättäen kentän Tohelolle. Kun Leandro ja seremonian päällikkö näkevät, että palatsi on valmis häitä varten, Tohelo palauttaa Nineten luonnolliseen muotoonsa. Piirturit tuomitaan kuolemaan, mutta Fatty Morgana auttaa heitä pakenemaan luukun läpi, ja ooppera päättyy siihen, että kaikki ylistävät prinssiä ja hänen morsiamensa luukuttaa ilman vaatteita.
ellauri221.html on line 332: Noniin niinkuin arvasin Drax on tykistökeskityxestä erehdyxessä henkiinjäänyt nazi, joka kostaa nyt engländereille sen ettei V2-pommia koskaan saatu pudotettua yrjökuninkaan takapihalle. Tällä kertaa tulee osuma vastakruunattuun (no, vastakuukahtaneeseen) Elisabettiin, ja hölmöt inselaffet maxaa vielä kulut. Hahaa! Saastainen englantilaisharppu, sähähtää Krebs. Se taitaa olla homopetteri.
ellauri222.html on line 302: Ethelred II Neuvoton (Æþelred, n. 968 – 23. huhtikuuta 1016 Lontoo) oli Englannin kuningas vuosina 978–1013 ja 1014–1016. Ethelred seurasi kuninkaana velipuoltaan kuningas Edvard Marttyyria, jonka salamurhan Ethelredin äidin kerrotaan järjestäneen. Valtaan noustessaan Ethelred oli ainoastaan noin kymmenvuotias. Sekä Ethelredin että Edvardin isä oli kuningas Edgar.
ellauri222.html on line 310: Ethelred pakeni Normandiaan vaimonsa Emman ja lastensa kanssa vuonna 1013. Hän pystyi palaamaan Englantiin vasta seuraavan vuoden helmikuussa Svenin kuoltua. Ethelred jatkoi kuninkaana, mutta hänen poikansa Edmund Rautakylki lähti riitauduttuaan isänsä kanssa pohjoiseen, jossa Utred, vaikutusvaltainen northumbrialainen aatelismies, tunnusti hänet hallitsijaksi. Etelässä Svenin poika Knuut Suuri hyökkäsi Wessexiin. Edmund alkoi koota armeijaa häntä vastaan, mutta suuri osa miehistä kieltäytyi taistelemasta ellei Ethelred tulisi johtajaksi. Edmund lähti Lontooseen tapaamaan sairasta isäänsä, mutta on epäselvää tekivätkö he sovinnon.
ellauri223.html on line 180: Tieteessä Bacon kehitti induktiivista päättelyä eteenpäin yrittäessään saada selville lämmön olemuksen. Hän teki luetteloita kuumista ja kylmistä kappaleista toivoen löytävänsä näistä luetteloista joitain, joka olisi mukana aina esimerkiksi kuumissa kappaleissa, mutta puuttui kylmistä. Tarinan mukaan Bacon halusi eräänä talvipäivänä kuninkaan lääkärin kanssa käydyn keskustelun jälkeen kokeilla kylmyyden vaikutusta lihan säilyvyyteen ja osti tätä varten teurastetun kanan. Hän täytti sen lumella ja vei sen sisälle. Samalla Bacon itse sairastui ja joutui vuodepotilaaksi. Bacon kuoli myöhemmin saamaansa keuhkokuumeeseen, mutta viimeisessä kirjoittamassaan kirjeessä hän toteaa Arundelin jaarlille, jonka hoteissa hän sairasti, että kanalla tehty koe oli onnistunut erinomaisen hyvin, ja liha todella säilyy hyvin kylmässä! Tämän jälkeen Bacon teurastettiin ja sen maha täytettiin lumella.
ellauri238.html on line 694: Turrnipsipää pelkäsi suotta saavansa saman kohtalon kuin Algot Untola. Siihen se oli aivan liian väpelö. Tollanen retiisi, päältä punainen ja valkoinen sisältä. 30 neekeriä tapettu Amerikan rottasodassa. Pontifex Maximus on pahexuvinaan kuninkaanmurhaa vaikka kunkun etunimi oli Martti Luther.
ellauri249.html on line 231: Vuonna 1938 Hruštšovista tuli Ukrainan kommunistisen puolueen keskuskomitean pääsihteeri sekä Kiovan kaupungin ja alueen puoluekomiteoiden johtaja. Vuosina 1938–1941 Hruštšov toimi Ukrainassa Stalinin ”varakuninkaana”, ja sai huomattavasti omaa toimintavaltaa tottelevaisuutensa ansiosta. Ukrainassa Hruštšov alkoi kuitenkin kyseenalaistaa Stalin järjestelmän ja menetti Stalinia kohtaan aikaisemmin elättämänsä harhaluulot. Kaskun vasta siellä eikä puhdistusten aikana.
ellauri256.html on line 489: Kaniv siirtyi 1775 Puolan kuninkaan Stanislaus II Poniatowskin henkilökohtaiseksi omaisuudeksi. Hän tapasi vuonna 1787 kaupungissa Katariina Suuren. Puolan toisessa jaossa 1793 Kaniv siirtyi Venäjän keisarikunnan hallintaan. Kaupunki oli Kiovan kuvernementin kihlakuntakaupunki. Ei ihme että höhlien on ollut vaikea päättää ovatko ne itä- vai länsislaaveja.
ellauri263.html on line 82: Monet tutkijat pitävät kirjaa nykyään epäluotettavana historiankuvauksena, koska sen katsotaan sisältävän useita anakronismeja. Nebukadnessar mainitaan Assyrian kuninkaana, joka olisi hallinnut sen jälkeen, kun juutalaiset olivat palanneet Babylonin vankeudesta, vaikka todellisuudessa Nebukadnessar oli juuri se Babylonian kuningas, joka pakotti juutalaiset 2. kerran maahanmuuttajixi.
ellauri263.html on line 96: Barukin kirja on ennen kaikkea katumuksen ja lohdutuksen kirja. Se on saanut nimensä profeetta Jeremian kirjurin ja ystävän mukaan, josta Jeremian kirjassa kerrotaan etenkin 36. luvussa. Kirja jakautuu neljään osaan. Johdannossa (1:1–14) kuvataan historiallista tilannetta. Baruk on Babyloniassa ja lukee julkisesti kirjoituksensa Juudan kuninkaan ja muiden pakko-oireisten siirtolaisten kuullen. Tämä tapahtuu luultavasti vuonna 582 eKr. Ajoituksessa on ongelmansa: Jeremian kirjan mukaan Baruk oli tuolloin Egyptissä eikä Babyloniassa. Kaikkineen kirjasta saa sen kuvan, että se on kusetusta, kirjoitettu vasta myöhempinä vuosisatoina.
ellauri267.html on line 418: On pakko. Tule naimisiin, herra! hyveet, quotha! Otin hänet kuninkaan seuraan; hän on suuresta perheestä ja rikas; mitä muita hyveitä sinulla olisi aatelismiehessä?
ellauri267.html on line 1361: Vuonna 1578 Portugalin kuningas Sebastian kärsi musertavan tappion Alcácer Quibirin taistelussa Marokon kuninkaan Abd al-Malikin käsissä , mikä päätti Portugalin pyrkimykset tunkeutua Maghrebille ja kristinuskoa . Molemmat kuninkaat kuolivat taistelun aikana, samoin kuin Abdallah Mohammed , joka oli liittoutunut Sebastianin kanssa. Kuningas Sebastianin kuolema aloitti tapahtumat, jotka johtivat Portugalin ja Espanjan kruunujen väliaikaiseen liittoon Espanjan Filip II :n alaisuudessa . Kuningas Abd al-Malikin voitto antoi Marokolle huomattavaa voimaa ja kansainvälistä arvovaltaa.
ellauri267.html on line 1371: 1578: Kolmen kuninkaan taistelu käydään Ksar el-Kebirin paikalla.
ellauri267.html on line 1382: Don Sebastian oli Portugalin prinssi João Manuelin ja hänen puolisonsa Itävallan Joannan poika. Hän oli Portugalin kuninkaan Juhana III: n ja Itävallan kuningattaren Katariinan pojanpoika. Hän katosi (oletettavasti kuoli taistelussa) Alcácer Quibirin taistelussa Marokon Saadilaisia vastaan. Sebastian I: tä kutsutaan usein halutuksi (portugaliksi "o Desejado") tai Kätketyksi (portugaliksi "O Encoberto"), sillä portugalilaiset kaipasivat hänen paluutaan lopettaakseen Portugalin rappion, joka alkoi hänen kuolemansa jälkeen. Häntä pidetään portugalilaisena esimerkkinä vuoristolegendassa nukkuvasta kuninkaasta, sillä portugalilaisen perinteen mukaan hän palaa sumuisessa aamunkoitteessa Portugalin hädän hetkellä.
ellauri269.html on line 260: World of Warcraftista on tehty myös 25-osainen sarjakuva, joka on julkaistu Suomessa 12 lehteen tiivistettynä. Sarjakuvan tarinan ensimmäinen puolisko kertoo Myrskytuulen kuninkaan, Varian Wrynnin, paluusta ja toinen puolisko kertoo Med'anista, Garonan ja Medivhin pojasta.
ellauri269.html on line 691: Litsikuninkaan satu jatkuu. Liittoutuneet riitelevät ruualla mitä tehdä örkkisotavangeille. Ruokana on kilpparikeittoa, lohtapa nyt ja vihannexia. Guantanamo tulee kalliiksi, ja El-Alissa on liikaa naaraita ja poikasia. Halvimmaxi tulisi vaan viedä koko paska teuraalle. Endlösungia kannattaa kontratenori viranhaltija. Ei örkit aina olleet tälläsiä, kertoi Barona. Ne putosivat sinikeltaiseen maaliämpäriin ja niistä tuli vihreitä, ja ilkeitä. Niillä on punatähdet silminä vanhaa perua. Niillä on vieroitusoireita demonisesta Das Kapitalista. Barona on kuraverinen, siihen ei ole luottaminen, mumisevat porukat.
ellauri276.html on line 856: Tässä ensimmäisessä säkeistössä runoilija kertoo maanviljelijöiden kovasta työstä. Heidän työnsä tuo jokaisen ruuan, vaikka se olisi maanviljelijän ruokaa kuninkaan kuninkaalliseen ruokaan. Maanviljelijät tuovat ruokaa kaikille ilman minkäänlaista syrjintää kovalla työllään maalla. Kolmannella rivillä runoilija mainitsee "sivun". Tämä sivu edustaa maaperää tai maata, jossa viljelijät työskentelevät. "Kirjaimet" sivulla tarkoittavat siemeniä, jotka viljelijät kylväävät. Auringon vaikutuksesta siemenet muuttuvat elävänvihreiksi.
ellauri282.html on line 309: Filosofi Diogenes söi illalliseksi leipää ja linssejä. Hänet näki filosofi Aristippus, joka asui mukavasti imartelemalla kuningasta. Aristippus sanoi : " Jos oppisit olemaan kuninkaan alamainen, sinun ei tarvitsisi elää linsseillä ."
ellauri282.html on line 310: Sanoi [kirjoittaja:Diogenes|3213618:] "Opi elämään linsseillä, niin sinun ei tarvitse olla kuninkaan alamainen".
ellauri282.html on line 603: Myöhemmin hän (Masefield) sai tehtäväkseen kirjoittaa runon, jonka sävelsi kuninkaan musiikin mestari Sir Edward Elgar ja joka esitettiin kuninkaan Kuningatar Alexandran muistomerkin paljastuksessa 8. kesäkuuta 1932. Tämä oli oodi "So many todellisia prinsessoja, jotka ovat menneet . "
ellauri283.html on line 315: 800-luvun puolivälistä 1100-luvun puoliväliin Christian Nubia koki kultakautensa, jolloin sen poliittinen valta ja kulttuurinen kehitys saavuttivat huippunsa. Vuonna 747 Makulatuuri tunkeutui Egyptiin, joka kuului tuolloin parahultaisesti taantuville Umayyadeille ja teki niin jälleen 960 - luvun alussa, kun se työntyi pohjoiseen Akhmimiin asti. Makurialla säilyi läheiset dynastiset siteet Alodiaan, mikä ehkä johti kahden valtakunnan väliaikaiseen yhdistämiseen yhdeksi valtioksi. Keskiaikaisten nubialaisten kulttuuria on kuvattu " afrobysanttilaiseksi ", ja "afrikkalaisen" komponentin merkitys kasvaa ajan myötä. Myös arabien vaikutuksen lisääntyminen on havaittu. Valtion organisaatio oli erittäin keskitetty perustuen 6. ja 7. vuosisadan bysanttilaiseen byrokratiaan. Taide kukoisti keramiikkamaalausten ja erityisesti seinämaalausten muodossa. Noobit kehittivät kielelleen oman aakkoston, Old Noobin, joka perustui koptilaisiin aakkosiin, mutta käytti myös kreikkaa, koptia ja arabiaa. Naiset nauttivat ihanasti korkeasta yhteiskunnallisesta asemasta: heillä oli mahdollisuus saada koulutusta, he voivat omistaa, ostaa ja myydä maata ja käyttivät usein omaisuuttaan kirkkojen ja kirkkomaalausten lahjoittamiseen. Jopa kuninkaallinen perintö oli matrilineaarista, jopa kuninkaan sisaren poika oli laillinen perillinen!
ellauri284.html on line 78: Britannian kansalaiset ovat braveja ja niiden vasallit ym liittolaiset ovat galantteja, eli uhrautuvat toisen hyväxi. Pienet maat tai vähemmistökansat ym mielestään sorretut koittaa pyristellä eroon enemmistöstä näiden ollessa toistensa tukassa. Tässä käy aika usein huonosti, kuten punikeille Suomessa 1918 ja Biafran igboille Nigerian öljysodassa 1970. Ranska käänsi kelkkansa 1870 sodan jälkeen hävittyään törkeästi Saxalle, sitä ennen (aurinkokuninkaan ja Napsun aikana) anglot ja ranskixet oli verivihollisia. Ranskalaiset auttoi kiusan vuoxi jenkit irti briteistä. Oisko kannattanut. Brittialamaisista irkut ja afrikaanerit koitti samaa kotona suursodan jaloissa, ei olis kannattanut.
ellauri284.html on line 270: Klodvig (myös Klodovig, Chlodovech tai Clovis, 465 – 27. marraskuuta 511) oli ensimmäinen frankkikuningas, jonka onnistui yhdistää frankkien eri heimot valtansa alle. Klodvig oli kaikkien frankkien kuninkaana 481–511. Hän lopetti roomalaisvallan Galliassa ja perusti frankkien valtakunnan ja sitä yli kaksi vuosisataa hallinneen merovingidynastian. Ranskalaiset pitävät häntä Ranskan kuningaskunnan perustajana. Saalilaisen lakikokoelman sai aikaan todennäköisesti kuningas Klodovig. Saalilainen laki (latinaksi lex salica) on noin vuosina 507–511 keskiajan latinaksi kirjoitettu saalilaisten frankkien oikeuden kasuistinen koonnos. Se on vanhin ja tunnetuin länsigermaaninen lakikokoelma. Lain määräystä, jonka mukaan naisella ei ole oikeutta periä maata, jos on olemassa miespuolisia perillisiä, sovellettiin myöhemmin muun muassa Ranskan kruununperimyksessä.
ellauri286.html on line 499: Eesti vapp on meidän isosedän herttuallinen vaakuna. Vanim Eesti vapp pärineb ajavahemikust 1583, mil kolme leopardse lõviga hertsogivapp tähistas Rootsi kuninga Johan III Liivimaa hertsogi tiitlit. Leopardit on vasempaan päinkazovia leijonia, passant gardant. Ei sentään trabant. Kolme leijonaa on peräisin Tanskan kuninkaan Valdemar II:n käsivarresta , joka valloitti Pohjois-Viron vuonna 1219. Leijonista tuli osa Tallinnan (Rääveli), Tanskan hallituksen keskuksen suurempaa vaakunaa.
ellauri297.html on line 80: Vuosina 755-715 eKr. (painotus on 750 eKr. tietämissä). Paikkana on pohjoinen Israel, jonka tuhouduttua 006 Hoosean salainen tehtävä jatkui eteläisessä Juudassa. Israelin kuninkaana oli Jerobeam II (Juudassa Ussia ja jotain... Ahas se oli Hiskia). Ruotiukko Hiski Piskinen. 2pa pientä piskiä juo kahmaloittain viskiä. Voi Jeesus kyllä teille tuli paljon tiskiä. Ei mitään, mä tykkään tiskata. Kiva että maistui.
ellauri297.html on line 187: 1 Herran sana, joka tuli Hoosealle, Beerin pojalle, Juudan kuningasten Ussian, Milu-tam-tamin, Aahaan ja Hiskian päivinä ja Israelin kuninkaan Jerobeamin, Jooaan pojan, päivinä. 2 Kun Herra alkoi Hoosealle puhua, sanoi Herra Hoosealle:
ellauri300.html on line 45: Taikasanoja: Malki-tzedek, kuninkaani on vanhurskas. Abrakadabra (myös abracadabra) on monissa kielissä loitsuna tai manauksena käytetty sana, joka saattaa olla peräisin arameasta אברא כדברא, avra kedabra, "luon sanoillani", mikä viittaa siihen, että Jumala loi maailman tyhjästä, sanoilla. Hoc est poculum. Stiiknafuulia.
ellauri300.html on line 662: Hän kirosi ja pilkkasi ja otti kaikki temppeliastiat ja pani ne verkkokassiin ja alkoi kirota ja pilkata taivasta sanoen: "Sitä, joka käy sodan kuninkaan kanssa erämaassa ja voittaa hänet, ei voi verrata sellaiseen, joka sotii autiomaassa. kuninkaan omassa palatsissa ja voittaa hänet."
ellauri309.html on line 783: Templetonien nykyaikaisen kuninkaanlinnan tallirakennuxessa palkizi desperadon näköistä, notmiitä tappamalla vaurastunutta arpista entistä palkkasoturia mahtava maisema! Was für ein Einblick! Er wurde mit einem hübschen weiblichen Hinterteil in engen Jeans belohnt. Seine eigenen schwarzen desperado-Jeans wurden plötzlich all zu eng. Pfiuu! pfiuu! pfiuu! Dojongg-jongg! Noora on suunnilleen Seijan kokoinen. Hiän jopa tiesi miten päin pidellään Klobürsteä. Mikki nuuhki kyrpä kovana Laurasta lähtevää hienoista tuoxua. Die dem männlichen Geschmack entsprach. Ich habe Kinder gern. Lauran tytöt ovat heppahöperöitä. Mixi vitussa on ammeen pesu noloa? Kummallista porukkaa. Eine moderne Version von Heathcliff. Naisia kiihottavat pelottavat isot eläimet jotka ovat niille silti kilttejä ja nöyriä, niinkuin orihevoset tai Bellen hirviö.
ellauri311.html on line 527: Päivä kuninkaana
ellauri311.html on line 530: kuninkaana. Se, jonka päälle helikukka laskeutuu, saa olla päivän kuninkaana. Tämä
ellauri313.html on line 571: Hän otti riskin (mitä Frederickin hyvä luonne lievensi) kritisoimalla Preussin kuninkaan runoja. Vuonna 1762 hän meni naimisiin Fromet Guggenheimin kanssa, joka selvisi hänestä kaksikymmentäkuusi vuotta.
ellauri315.html on line 409: Hätäpaskana he tarjoutuivat tekemään persialaisesta liittolaisestaan Ariaeuksesta kuninkaan, mutta hän kieltäytyi sillä perusteella, että hän ei ollut kuninkaallista verta eikä löytänyt tarpeeksi tukea persialaisten keskuudesta pitääkseen valtaistuimen.
ellauri315.html on line 413: Kreikkalaiset vanhemmat upseerit hyväksyivät Tissapherneen kuzun juhlaan, jossa heidät vangittiin, johdettiin kuninkaan eteen ja teloitettiin. Kreikkalaiset valitsivat uudet upseerit, heidän joukossaan Xenophonin, ja lähtivät marssimaan pohjoiseen Mustallemerelle Corduenen ja Armenian kautta.
ellauri322.html on line 452: Todellakin, Tanskan kuninkaan Holsteinin - Saksan omaisuus näytti minusta paljon paremmalta kuin kaikki muut hänen valtakuntansa osat, jotka tulivat näkökenttääni; ja vahvan maalaisväestön täytyi täällä koukuttaa lihaksiaan, eikä niin sanotusti istua alas laardiperseilleen, kuten tanskalaisen talonpoikaisväestön. Saapuessani Schleswickiin, Hessen-Kasselin prinssi Charlesin asuinpaikkaan, sotilaiden näky muistutti taas mieleen kaikki epämiellyttävät ennakkoluulot saksalaisesta protonazismista. Junat kulkivat toisaalta kyllä ajallaan. (Pennsylvanian farmari vahvisti että sakemanneista tuli parhaita äveriäitä amerikkalaisia.)
ellauri328.html on line 154: 26.-27. elokuuta käydään Dresdenin taistelu. Taistelun toisena päivänä Moro, huomattuaan ranskalaisten alkavan ampua kukkulalla sijaitsevaan Ruåzin kuninkaan seurakuntaan, sanoo, että heidän on lähdettävä, he lähtevät naapuripatterille lehdon läpi, mutta eivät saavuta sitä, Moreau's hevoseen osuu tykinkuula, joka menee suoraan läpi ja osuu kenraalin molempiin jalkoihin. Moro viedään Kainzin kylään. Moron leikatun jalan tuo Napoleonin leiriin hänen koiransa Fifi. Napoleon ja marsalkat katsovat, että kappas korkea-arvoinen upseeri on tapettu, ja katsovat koiran kaulapantaa, johon on kirjoitettu "Kuluu kansalaiselle J. Y. Moro." Napoleon iloitsee: "Oikeus on vihdoin tehty! Suum kuikve!" Joukoiden keskuudessa oli pitkään legenda, että Napoleon näki Moron kaukoputken läpi, kohdisti itse tykin ja ampui. Moreaun toinenkin jalka amputoitiin, mutta tämä ei auttanut. Moro kuoli kaksi viikkoa myöhemmin Nötnitzin linnassa. Hänet haudattiin Nevski Prospektille, jonka vastakkaiselle puolelle Generalissimo Suvorov, hänen tärkein vastustajansa Italian kampanjassa, haudattiin. Moro vitun loikkari sai Venäjällä marsalkka-arvon, ja Ranskassa Louis kahdeksastoista myönsi hänelle marsipaaniporsaan. Moreaun vaimolle tarjottiin lähtöä Venäjälle 30 000 ruplan elinikäisellä eläkkeellä ja Aleksanterin lahjalla 100 000 ruplaa; hänen tyttärestään voisi tulla keisarinnan hovissa kunnianeito. Pariisin vangitsemisen jälkeen Aleksanteri kuitenkin esitteli Alexandrinan Ludvig 18:lle, ja hän jäi asumaan Ranskaan 12 000 frangin eläkkeellä. Pian Leipzigin taistelussa (Kansakuntien taistelu) Napoleon voitti ja vetäytyi Ranskaan.
ellauri332.html on line 73: Terveen narsismin perusta syntyy jo varhaislapsuudessa. Se kehittyy lapsen minuuden ja hoitavan ympäristön myönteisiä kokemuksia vahvistavassa vuorovaikutuksessa esimerkixi leijonakuninkaan huushollissa.
ellauri332.html on line 160: "The Exorcist" on yksi kaikkien aikojen suurimmista kauhuelokuvista. Linda Blairin demonisesti riivaama pään pyörittäminen on terrorisoinut yleisöä vuodesta 1974 lähtien! Vaikka elokuva on kiistaton kauhukuninkaan ikoni, sen ympärillä oli lukuisia kiistoja. Elokuvan elokuvan katsojilla kerrottiin olevan kauhistuttavia fyysisiä reaktioita nähdessään elokuvan, mukaan lukien oksentaminen ja pyörtyminen. Yhdessä sen graafisen verisuonin kanssa väitettiin, että elokuva käytti alitajuista viestiä kiihdyttääkseen yleisön negatiivisia fyysisiä reaktioita. Näyttelijät ja miehistö eivät myöskään säästyneet! Kaksi päänäyttelijää loukkaantui vakavasti kuvauksen aikana, puhumattakaan oudosta tulipalosta, joka tuhosi kuvauspaikan! Kammottava!
ellauri338.html on line 98: Mesha Stele, joka tunnetaan myös nimellä Moabien kivi, on noin vuonna 840 eaa. päivätty steele, joka sisältää merkittävän kanaanilaisen tekstin Mooabin kuninkaan Meshan (valtakunta, joka sijaitsee nykyajan Jordaniassa ) nimessä. Mesha kertoo, kuinka Kemos, Moabin jumala, oli ollut vihainen kansalleen ja sallinut sen alistua Israelin valtakunnalle, mutta lopulta Kemos palasi ja auttoi Meshaa heittämään pois Israelin ikeen ja palauttamaan Israelin maat (häh? Mooabiittien siis? Tosin Tävskytti oli puolimooabiitti.)
ellauri338.html on line 99: Tel Danin säilönnyt kirjoitus kertoo, että eräs henkilö ('Ankka') tappoi Israelin Jooramin, Ahabin pojan ja Daavidin suvun kuninkaan. Nämä kirjoitukset tukevat kohtia heprealaisesta Raamatusta, sillä Toisessa Kuninkaiden kirjassa mainitaan, että Joram on israelilaisen kuninkaan Ahabin poika, jonka on kirjoittanut hänen foinikialainen vaimonsa Isebel. Stele on tällä hetkellä esillä Israelin museossa, ja se tunnetaan nimellä JOO KAI 310. Sen merkitys Israelin menneisyyden raamatulliselle versiolle on erityisesti riveillä 8 ja 9, joissa mainitaan "Israelin kuningas" ja mahdollisesti "Daavidin huone". Suurin osa tutkijoista hyväksyy jälkimmäisen lukeman, mutta eivät kaikki.
ellauri338.html on line 101: Eriävät tutkijat huomauttavat, että sananjalkoja käytetään muualla koko kirjoituksessa ja voisi odottaa löytävän sellaisen myös byt ja dwd:n väliltä, jos tarkoitettu lukema olisi "Daavidin talo". He väittävät, että dwd:n lukeminen nimellä "David" on monimutkaista, koska sana voi tarkoittaa myös "setä" (dōd) (sana, jolla oli muinaisina aikoina melko laajempi merkitys kuin nykyään), "rakas" tai "vedenkeitin " (dūd). Lemche ja Athas ehdottavat, että bytdwd voisi olla paikannimi ja Athas, että se viittaa Jerusalemiin (joten kirjoittaja voisi väittää tappaneensa Jerusalemin kuninkaan pojan pikemminkin kuin kuninkaan poika "Daavidin suvusta"). RG Lehmann ja M. Reichel ehdottavat lauseen tulkitsemista viittaukseksi jumaluuden nimeen tai epiteettiin.
ellauri341.html on line 58: Enmeduranki -legenda eli Kuninkuuden siemen on sumerilais-akkadilainen sävellys, joka kertoo Mardukin jumalan antamasta täydellisestä viisaudesta (nam-kù-zu) ja hänen väitteestään kuulua "kaukaiseen kuninkuuslinjaan ennen vedenpaisumusta" ja olla " Sipparin kuninkaan Enmedurankin jälkeläinen ". Se alkaa valituksella aiemmista tapahtumista:
ellauri341.html on line 60: Tuohon aikaan, edellisen kuninkaan hallituskaudella, olosuhteet muuttuivat. Hyvä lähti ja paha oli säännöllistä, Herra suuttui ja äkämystyi. Hän antoi käskyn, ja maan jumalat hylkäsivät sen, sen ihmisiä yllytettiin rikokseen. Rauhan vartijat raivostuivat ja nousivat taivaan kupoliin, oikeuden henki seisoi sivussa....joka vartioi eläviä olentoja, kumarsi ihmiset, heistä kaikista tuli kuin ne, joilla ei ole jumalaa. Pahat demonit täyttivät maan, namtar-demoni... he tunkeutuivat kulttikeskuksiin. Maa väheni, sen omaisuus muuttui. Paha elamilainen, joka ei arvostanut (maan) aarteita, hänen taistelunsa, hänen hyökkäyksensä oli nopea. Hän tuhosi asunnot, hän teki ne raunioiksi, hän vei pois jumalat, hän tuhosi pyhäkköjä. Hän saattaa olla Nabû-kudurrī-uṣur, joka mainitaan markkinahintojen kronikassa - Kuninkuuden siemen, rivit 15-24.
ellauri341.html on line 63: Nebukadnessar II (/ n ɛ b j ʊ k ə d ˈ n ɛ z ər /; Babylonin nuolenpääkirjoitus: Nabû-kudurri-uṣur, tarkoittaa "Nabu, kampaa tukkasi"; Raamatun heprea: נְבוּכַדְנֶאצַּר Nəḇūḵaḏneṣṣar), kirjoitettu myös Nebukadnessar II: ksi, oli toinen Neo-Perlingin isä, hänen ruotsilaisensa Neo-peringi Basar -6. 5 eKr. omaan kuolemaansa vuonna 562 eKr. Historiallisesti tunnettu Nebukadnessar Suurena häntä pidetään tyypillisesti valtakunnan suurimpana kuninkaana. Nebukadnessar on edelleen kuuluisa sotilaallisista kampanjoistaan Levantissa, rakennusprojekteistaan pääkaupungissaan Babylonissa, mukaan lukien Babylonin riippupuutarhat, ja roolistaan juutalaisten historiassa. Tämä Nebukadnessar hallitsi 43 vuotta, ja hän oli Babylonian dynastian pisimpään hallinnut kuningas. Kuolemaansa mennessä hän oli yksi maailman vaikutusvaltaisimmista hallitsijoista.
ellauri341.html on line 73: Varhaisin muistiinpano Nebukadnessar III:sta on asiakirja, jossa hänet mainitaan Babylonin kuninkaana 3. lokakuuta 522 eKr., mahdollisesti hänen valtaistuimelle nousemispäivänä. Hänen kapinansa oli luultavasti alun perin pyritty kumoamaan epäsuositun persialaisen kuninkaan Bardiyan valta, mutta Dareios I oli kukistanut Bardiyan kapinan alkaessa. Nebukadnessar III vakiinnutti nopeasti hallintonsa Babyloniassa ja otti haltuunsa paitsi itse Babylonin myös Borsippan, Sipparin ja Urukin kaupungit. On mahdollista, että hän onnistui hallitsemaan koko Babyloniaa Lusijan päivänä eli 13. joulukuuta.
ellauri342.html on line 427: Maxwell "Bogey" Bodenheim (26. toukokuuta 1891 – 6. helmikuuta 1954) oli yhdysvaltalainen runoilija ja kirjailija. Chicagon kirjallisuuden hahmona hän meni myöhemmin New Yorkiin, jossa hänet tunnettiin Greenwich Village Bohemiansin kuninkaana. Hänen kirjoittamisensa toi hänelle kansainvälistä mainetta 1920-luvun jazz-ajan aikana.
ellauri345.html on line 642: Fredrik Vilhelm kieltäytyi vastaanottamasta keisarin kruunua vedoten siihen, että hänen asemansa kuninkaana tuli ylhäältä. Konservatiivina hän ei halunnut vastaanottaa kruunua joltain kämäseltä vaaleilla valitulta kansalliskokoukselta eikä myöskään hyväksyä Frankfurtin perustuslakia. Tynkäparlamentti yritti epätoivoisesti puolustaa aiemmin hyväksytyn perustuslain voimassaoloa edes eteläisen Saksan alueella, kunnes Württembergin armeija hajotti sen 18. kesäkuuta. Saksan vallankumous päättyi samoihin aikoihin Badenin sotilaskapinan kukistamiseen.
ellauri347.html on line 132: Sen sijaan, että Zimri joutuisi vangiksi, hän sytytti kuninkaan palatsin tuleen ja kuoli liekkeihin.
ellauri348.html on line 400: Elokuva oli valtava menestys lipputuloissa; siitä tuli tuottoisin elokuva Yhdysvalloissa, joka julkaistiin samana vuonna, ja se ansaitsi yli 678,2 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti teatteriesityksensä aikana, mikä teki siitä toiseksi eniten tuottoa tuottaneen elokuvan vuonna 1994 Leijonakuninkaan jälkeen. Kuoltuaan Forrest vietti suurimman osan ajastaan vapaaehtoistyönä luutarhassa Alabaman yliopiston pihalla.
ellauri352.html on line 420: Tiede, taide, uskonto ja urheilu sekä talouspakotteet, siinä se. Ai että ne on meillä ollut maailman sivu ja silti kärhämöidään? So what, lisää vaan samaa ja suuremmat lusikat. Filosofikuninkaan sijaan monarkixi naurettava psykoanalyytikko. Ja naurua kolmannella, pakolaiset naurusaarelle. Huumori on vastuumoraalin paras petikaveri. Paavon kirjassa on lähinnä tahatonta huumoria. Izekritiikistä ei ole juuri jälkeä. Tunne izesi, kampaa tukkasi. Opettele lukemaan, se on antoisinta. Sanoi Markus Aurelius, ei Markus Leikola, vaikka isä Anto. Sana on kuin sähköpistoke, varovasti sitä pitää stöpselöidä ettei tule manaa. Matti Ala-Huhta vahvistaa tämän kirjassaan johtajuudesta. HY:n johtajuuskoulutuxessa piti piirtää vahvuuxistaan jonkinlainen Rorschach kuvio. Lähdin kesken pois koko kallonkutistuxesta.
ellauri352.html on line 450: Sodan päätyttyä kuninkaan vaimo ilmoitti miehensä kuolemasta viranomaisille ja muutti lasten kanssa Ruotsiin vuoden 1945 lopulla. Kuningas itse piiloutui sodan lopussa. Salanimellä Dr. med. Ernst Peltz muutti Königin Holtorfiin ( Colnraden kunta ) ja sai siellä Britannian viranomaisilta luvan työskennellä herttaisena maalaislääkärinä. Sen jälkeen kun Königistä levisi huhuja, että hän ehkä onkin valelääkäri, paikallinen lääketieteellinen yhdistys pyysi Königia 1960-luvun alussa toimittamaan asianmukaiset asiakirjat todistaakseen hänen lisenssinsä lääketieteen harjoittamiseen. König (alias Peltz) sulki vastaanottonsa huhtikuussa 1962 "terveydellisistä syistä" ja muutti tuntemattomaan paikkaan.
ellauri353.html on line 508: Otsikkosukunimi Fauntleroy on englantilais-ranskalainen termi, joka on viime kädessä johdettu sanoista Le enfant le roy ("kuninkaan lapsi"), ja se herättää kuvan hemmottelusta ja hemmottelusta. Proksimaalisesti se on peräisin keskienglannin versiosta faunt sanasta enfaunt, joka tarkoittaa lasta tai vauvaa. Se on todistettu oikeaksi sukunimeksi 1200-luvulta lähtien.
ellauri360.html on line 397: Saksalaissuuntaus huipentui suureen kuningasseikkailuun ja eduskunnassa lokakuussa 1918 pidettyyn kuninkaanvaaliin. Valituksi tuli Hessenin prinssi Friedrich Karl, joka ei kuitenkaan koskaan päässyt Tallinnaa lähemmäs Suomea.
ellauri369.html on line 420: Sankari kuninkaana. Cromwell . Napoleon : Moderni vallankumous
ellauri370.html on line 554: Täydellisempi, väkivaltaisempi, myös kömpelömpi romaani Les Pléiades (1874) oli tarkoitettu elitistisen individualismin kirjalliseksi teoriaksi. Raaka syytös demokratiaa ja nykyaikaisuutta vastaan vahvistaa rakkauden "kuninkaan poikien" ylimpänä arvona. Julkaisematon romaani Les Voiles noirs katosi Château de Chaméanen tulipalossa.
ellauri370.html on line 632: Kapistraano syytti myös Puolan kuningasta Casimir IV:tä siitä, että juutalaisten erityisoikeudet Puolassa loukkasivat kanonista oikeutta. Kapistran näki Casimir IV:n tappion Konitzin taistelussa vuonna 1454 jumalallisena rangaistuksena kuninkaan käytökselle. Kuninkaan täytyi sitten taipua Kapistranin toiveille ja suorittaa lukuisia pienehköjä pogromeja Puolassa.
ellauri371.html on line 171: Voi Pernikov, kuinka olla suunnittelematta rukoilemista - cheskogo toimintaa ja solidaarisuutta. Jotkut jesuiitat voisivat he olisivat voineet saavuttaa meidät tässä, mutta onnistuimme epäluulo järjettömän joukon silmissä ilmeisenä organisaationa, omalla organisaatiollaan salaisuus, joka jää varjoon. Onko sillä kuitenkaan väliä? maailmalle, joka on sen Herra - katolisen pää laatua tai Siionin kuninkaan verta, me siksi herjatuille ihmisille tämä ei ole kaikkea muuta kuin sama.
ellauri371.html on line 304: "Maailman kuninkaan" julistamisen hetki on noin klo puoli. Tieto autokraatistamme saattaa tulla aikaisemmin kuin perustuslain tuhoaminen: tämän tunnustamisen hetki on askel, kun kansan myllerrys ja hallitsijoiden epäonnistuminen, jonka olemme järjestäneet huudahtaa: poista ne ja anna meille yksi maailmanluoksn kääriäinen, boleroa vaille alaston kuningas, joka yhdistäisi meidät ja tuhoaisi riitojen syitä, rajoja, kansallisuuksia, uskontoja ym. valtion suunnitelmia, jotka antaisivat meille ruokarauhaa, jota emme löydä kun kanssamme hääräävät kärsäkkäinä hallitsijat ja edustajat.
ellauri371.html on line 602: Jumalan valittu. Tämän Jumalan valitun palan on tarkoitus ylhäältä katkaista liikkuvat hullut keskipakovoimat. Vaiston, ei järjen, vaan eläimellisyyden pesettämä, eikä ihmiskunta. Nämä voimat ovat nyt voittamassa pro-ryöstöilmiöt ja kaikki väkivalta varjolla Nooan vapauden ja oikeuksien periaatteet. He tuhosivat kaikki yhteiskunnalliset järjestykset pystyttääkseen niitä Juudan kuninkaan valtaistuimelle, mutta heidän roolinsa on ohi liittymisensä hetkellä. Sitten ne on poistettava pois tieltään, jolle kenenkään ei pitäisi valehdella ei edes vikoja. Sitten voimme sanoa, sano, kansoille: Kiittäkää Jumalaa ja kumartakaa niiden joukossa, jotka kantavat kasvoillaan kohtalon sinettiä: ihmisiä, joille Jumala itse johti tähteensä, niin että kukaan muu kuin hän ei voisi vapauttaa sinua toteuttamasta edellä mainitut vahvuudet ja ratkaisut.
ellauri371.html on line 614: Juudan kuninkaan ulkoisen moraalin moitteeton imago. Juutalaisten kuninkaan ei pitäisi olla alapuolella heidän intohimojensa, varsinkin vällykäärmeen ahkeraisuuden voimassa: millään luonteensa osa-alueella ei hänen pitäisi antaa valtaa mielipuolelle vaan eläimen vaistoille. Uhkeus järkyttää mielen pahimmillaan - luonnolliset kyvyt ja näön selkeys, häiritseviä ajatuksia ihmisen pahimmasta ja eläimellisimmästä puolesta, ikuista sisään-ulos toimintaa.
ellauri372.html on line 53: Taistelun aikana Crassus jäi parthialaiskenraali Surenan vangiksi. Tämä nöyryytti Crassusta ja lopulta teloitutti hänet. Sen jälkeen hänen hapan päänsä lähetettiin Parthian kuninkaan Orodes II:n nähtäväksi.
ellauri372.html on line 91: Carrhaen jälkeen roomalaiset keskittyivät sisällissotiin. Voittajaksi selviytynyt diktaattori Julius Caesar aikoi hyökätä Parthiaan, mutta hänet murhattiin. Caesarin tasavaltalaismielisiä murhaajia tukenut sotapäällikkö Quintus Labienus pelkäsi Marcus Antoniuksen ja Octavianuksen kostoa, joten hän pakeni Parthiaan. Hänestä tulikin siellä kuningas Pakaros I:n arvostama sotapäällikkö. Vuonna 41 eaa. Parthia hyökkäsi Labienuksen johdolla Syyriaan, Kilikiaan, Kaariaan ja Fryygiaan. Toinen armeija hyökkäsi Juudeaan ja kaappasi sen kuninkaan. Sotasaalis oli merkittävä ja kuningas Fraates IV rakensi rahoilla Ekbatanaa edeltänyttä pääkaupunkia Ktesifonia.
ellauri372.html on line 119: sub rege Medo Marsus et Apulus, Meediokuninkaan alaisena apuli tai marsu,
ellauri372.html on line 291: Antigonus antautui Sosiukselle ja lähetettiin Antoniukselle voittokulkueeseen Roomaan. Herodes pelkäsi kuitenkin, että Antigonus saisi tuen myös Roomassa, ja lahjoi Antoniuksen teloittamaan Antigonuksen. Antonius, joka ymmärsi, että Antigonus pysyisi pysyvänä uhkana Herodekselle, mestatti eli irrotutti Hasmonidin pään Antiokiassa, ensimmäinen kerta kun roomalaiset teloittivat alistamansa kuninkaan. Herodes teloitti myös 45 Antigonuksen puolueen johtavaa miestä.
ellauri372.html on line 324: Psalmeissa 17 ja 18 rukoillaan Jumalaa lähettämään kansalleen tosi pian todellisen daavidilaisen kuninkaan, joka olisi Jumalan itsensä opettama ja joka toteuttaisi profeettojen esittämät kuninkaalliset ihanteet.
ellauri372.html on line 356: Hasmonean kuningatar Alexandra Salomen kuolema syöksyi Juudean sisällissotaan hänen kahden poikansa Hyrcanuksen ja Aristobuluksen välillä. Sen jälkeen kun Aristobulus oli syrjäyttänyt vanhemman veljensä sekä valtaistuimelta että ylipappeudelta Jerusalemissa, Idumean Antipater neuvoi Hyrkanusta hakemaan Nabatean kuninkaan Aretas III:n apuun. Vastineeksi lupauksestaan alueellisista myönnytyksistä Aretas antoi Hyrcanukselle 50 000 sotilasta, ja heidän yhteiset joukkonsa piirittivät Aristobuluksen Jerusalemissa.
ellauri373.html on line 277: paikat hallituksessa kun näin on näkyleipä? Alkaa olla ”Maailmakuninkaan” julistamisen hetki!
ellauri373.html on line 312: Hallituxen työntekijät on kaikki vapaamuurareita.. Viime aikoihin asti tämä vaara tunnustettiin Roomassa: Viisaan paavin Leo XIII:n kuuluisa tietosanakirja - “Iat rgoaeshі ѵехША зіз іпіегпі”, (eli lepattaa jo avoimesti alamaailman kuninkaan liput), oli suunnattu Italiassa niin vahvaa vapaamuurariutta vastaan. Mutta Geneven konferenssin leimaamasta ajasta lähtien paavin valtaistuin on tullut toimeen saatanallisen voiman kanssa. Siksi toisen puoliskon peliaika ei välttämättä ole kaukana. Kuka on tämä "juksi europeiski hallitus" jolle näkymätön hallitsijahallitus uhkasi näyttää sen terrorin voimalla, nyt oikein on? Ei tarvitse ommella: kaikille on selvää, että tämä on Venäjä.
ellauri373.html on line 325: Mutta juutalaiset alkavat huimaavalla menestyksellä ymmärtää, että he ovat menneet liian pitkälle ja pelkäävät että todellinen voitto jää varjoon. Venäjälläkin jotain häikkää ilmestyi tähän koska on epäilemättä uusi, hirviömäinen, epämääräinen Venäjä jonka johtajat kokoontuivat punaisen kuninkaan ympärille (Lenin) ja joiden nimet olivat: Trotshy, Zinovjev, Kamenev, Radek, Litvinov ja muut tyrannit väärillä nimillä.
ellauri384.html on line 301: Sardiinien kuningas Kroisos, joka oli tuolloin maailman rikkain mies, kutsui Solonin käymään hänen palatsissaan. Solon saapui ja astuessaan palatsiin hän näki upeasti pukeutuneen miehen, jonka seurassa oli joukko orjia ja sotilaita, joten hän oletti, että tämän miehen täytyy olla Kroesus. Mutta hän osoittautui vain pieneksi virkamieheksi Kroisoksen hovissa. Kun Solon eteni palatsin läpi, hän näki useita muita virkamiehiä yhtä mahtavia. Lopulta Solon päästettiin kuninkaan kammioon haastatteluun, ja siellä oli Kroisos pukeutunut upeimpiin vaatteisiinsa ja koruihinsa.
ellauri384.html on line 303: Solon ei häikäistynyt tästä barbaarisesta loistosta, joka oli kunnioittanut monia muita. Niinpä kuningas Kroesus käski avata aarrekammionsa, jotta Solon näkisi, kuinka paljon kauniita vaatteita hänellä oli ja kuinka paljon kultaa. Solon katsoi kohteliaasti kaikkea ja palasi sitten kuninkaan luo. "No, Solon", sanoi Kroisos, "oletko koskaan nähnyt miestä, joka oli onnellisempi kuin Kroisos?"
ellauri386.html on line 109: Kirkkoon hautaus oli kirkolle hyvä tulonlähde, sillä hautapaikan (lägerstället) lisäksi aina kun hautaan haudattiin kuului maksaa haudan multamaksu eli haudan avausmaksu (aikuiset 36-38 taaleri ja lapset puoleen hintaan). Muita hautaukseen liittyviä maksuja olivat erilaiset sielunkellojen (rigning, klåckorna) soitot. Soiton yksikkö oli puolen tunnin soitto, joko kaikilla viidellä kellolla (5 taaleria) tai kolmella suurimmalla eli sunnuntai kelloilla (3 taaleria). Myös ruumislaudan eli paarien ja paarivaateen (båhrklädet) käytöstä maksu oli 6 äyristä 18 taaleriin, Johan Tolpo maksanut 28 taaleria. Joskus myös maksettiin kynttilöistä ja ruumissaarnasta. Hautaus tuomiokirkkoon kiellettiin kuninkaan määräyksellä 22.8.1784. Bugger it.
ellauri386.html on line 262: Vuonna 1595 Raleigh ja Laurence Kemys lähtivät etsimään El Doradoa ja saavuttivat Guyanaan asti, mikä tarjosi heille kohtuullisen määrän kultaa kotiin vietäväksi. Seuraavan vuoden aikana hän julkaisi Discovery of Guayanan. Vuoteen 1600 mennessä hän oli Jerseyn kuvernööri, mutta vain kolme vuotta myöhemmin Raleigh todettiin syylliseksi Espanjan kanssa Englannin vastaiseen juoniin, joka liittyi kuninkaan salamurhaan. Hänet pidettiin Lontoon Towerissa, jossa hän aloitti keskeneräisen The History of the World -teoksensa vuonna 1614. Hänet vapautettiin kaksi vuotta myöhemmin. Muutaman epäonnistuneen espanjalaisen tehtävän jälkeen Raleigh palasi kotiin Englantiin, missä hänet teloitettiin aiemman syytteen perusteella maanpetoksesta. Historiallisen panoksensa lisäksi hänen tunnetuimpia kirjallisia teoksiaan ovat Sir Philip Sidneyn epitafi, Even sellainen aika ja Sir Walter Raleigh pojalle. A. Latham tuotti runonsa vakiopainoksen vuonna 1951. Info toimittaa tiedot, kiitos.com ja Poetry for the People. Lue vähemmän, luulet enemmän.
xxx/ellauri044.html on line 762: Satiirisena väittelijänä Voltaire käytti usein teoksiaan Ranskan valtiollisten laitoksien, kirkon oppien, Raamatun epäjohdonmukaisuuksien ja papiston typeryyden arvostelemiseen. Tästä huolimatta Voltaire ei suinkaan ollut demokraatti, sillä hänen mielestään tasavalta edusti "massojen idiotismia". Sen sijaan Voltaire kannatti valistunutta itsevaltiutta, jossa filosofi toimisi yhdessä kuninkaan kanssa alamaistensa yhteiseksi eduksi. Hän sai kannatusta ajatuksilleen erityisesti Preussissa ja Venäjällä. Hänen tunnetuimpia teoksiaan on satiirinen romaani Candide.
xxx/ellauri056.html on line 376: Pedro Calderón de la Barca y Barreda (17. tammikuuta 1600 – 25. toukokuuta 1681) oli espanjalainen barokin ajan näytelmäkirjailija ja runoilija. Häntä pidetään yhtenä Espanjan merkittävimmistä näytelmäkirjailijoista. Hän kirjoitti yli sata näytelmää, muun muassa uskonnollisia näytelmiä, laulunäytelmiä, vakavia draamoja ja komedioita. Calderón syntyi vaatimattomaan perheeseen Madridssa, opiskeli jesuiittojen koulussa ja myöhemmin teologiaa Salamancan yliopistossa. Hän otti osaa kuninkaan sotaretkille, kirjoitti lipevästi hovin liepeillä ja lopulta ryhtyi katoliseksi papiksi. Kirjallisen uransa Calderón aloitti 20-vuotiaana runoilijana, ensimmäiset näytelmät ilmestyivät muutamia vuosia myöhemmin.
xxx/ellauri056.html on line 626: Ajatus koko maapallosta isona pääkoppana oli terveisiä Spinozalta, siltä suspektilta jutkulta. Siitä tuli tää kuuluisa panteismikiista, jonka kompromissina Cunt pääsi puolivahingossa julkkizexi. Spinoza oli siis monisti. Monismi oli suunnilleen sama asia kuin ateismi, eli jumalan, sen apupojan kuninkaan, ja niiden apupoikien aatelin iankaikkista oikeutta vallankahvaan kehdattiin epäillä. Poliittisesti siis erittäinkin arkaluontoista. Etenkin ranskisten vallankumouxen jälkeen loput kunkut oli ihan varpaillaan. Päitä putoili vähemmästäkin.
xxx/ellauri059.html on line 475: Kun Medicit oli häädetty Firenzen johdosta, Savonarola muodosti kaupungista teokratian, jonka kuninkaaksi julistettiin Kristus. Varakuninkaana perintöä odotellessa toimi Arola. Paavi Aleksanteri VI, joka ensi alkuun oli osoittanut Savonarolaa kohtaan ymmärtämystä, tyrmistyi kun kaupunki ei suostunutkaan tukemaan häntä taistelussa Ranskaa vastaan. Pitkälti poliittisista syistä hän ekskommunikoi Savonarolan 12. toukokuuta 1497 syyttäen häntä ”harhaoppisuudesta, lahkolaisuudesta ja Pyhän istuimen halveksimisesta”. Hän myös kielsi Savonarolaa saarnaamasta. Savonarola tottelikin paavin käskyä jonkin aikaa, mutta aloitti saarnaamisen pian uudestaan. Paavin kielto sai hänet kääntymään entistä kiivaammin katolisen kirkon hierarkiaa vastaan.
xxx/ellauri086.html on line 636: Kekäs se oli tää Thyestes? (Ja kuka oli Jolyot?) Thyestes oli kreikkalaisessa mytologiassa Olympian kuninkaan Pelopsin ja Hippodameian poika. Hänellä oli lapset Pelopeia ja Aigisthos. Hänen veljensä Atreus tappoi Thyesteen lapset.
xxx/ellauri113.html on line 554: Dinosaurien pehmytkudoxet voi säilyä miljooniakin vuosia jos ne on saaneet jotain säilöntäaineita kuten rautaa tai formaldehydiä. Tästä löytyy netistä kyllä selityxiä, jos vaivautuisi lukemaan, mutta Pekasta ne on naurettavia. Pekka on aika naurusuu. Ei pitäis päättää lopputulosta ennenkuin alkaa tutkia. Se on epistä. Tai että talitiaiset on polveutuneet hirmuliskoista, se on Pekan mielestä ihan tärähtänyttä, koska T.Rex on iso ja pelottava, T.Tiainen on pieni ja säälittävä. No jos on etukäteen päättänyt mikä on mahdollista, niin ei se sitten ole. Tiedätkö kuka on herra joka on sen kaiken tehnyt, ja mistä sen käsi on kehittynyt? Leijonakuninkaan pentu vastaa: tiedän kyllä, se on Jeesus (häh? Sehän oli sen isä, Jehu?) ja sen käsi on kehittynyt kalan eväpiikeistä. Jeesuxen brändikin on kala, ichthys, muistattehan! Ihminen on tehnyt omasta järjestään epäjumalan. No siitä ei voi syyttää Pekka Reinikaista, sen järkeä ei kukaan voisi luulla edes pienexi epäjumalaxi. Small gods. Kaikki ihmisjärkeilyt on hylättävä, sanoo Pekka, ja on se kyllä hylännytkin.
xxx/ellauri114.html on line 329: Amman (arab. عمان, ʿAmmān) on Jordanian pääkaupunki sekä maan hallinnollinen, taloudellinen ja teollinen keskus. Vuonna 2015 siellä oli noin 1,8 miljoonaa asukasta. Jordanian kuninkaanlinna ja parlamentti ovat Ammanissa. Sen nimi oli raamatussa Rabba ja kr.room. kaudella Philadelphia. I'd rather be in Philadelphia pääsi Reaganilta ammuttuna. Filadelfialaisista se oli huono läppä. Amman on Jordanian taloudellinen keskus. Kaupungissa harjoitettuihin teollisuuden aloihin kuuluvat elintarvike-, tupakka-, sementti-, tekstiili-, paperi-, muovi- ja alumiiniteollisuus. Kaupungissa sijaitsee Ammanin pörssi ja Arab Bankin pääkonttori. Kaupungin länsipuoli on rikasta ja itäpuoli slummia. Se on hyvin tavallista. Kun Israel perustettiin vuonna 1948 kymmeniä tuhansia palestiinalaispakolaisia muutti kaupunkiin. Pakolaisleirit ympäröivät nykyisin sen keskustaa.
xxx/ellauri120.html on line 333: Perhe Trofonios oli poika Erginus kuninkaan Minyan Orchomenus ja veli Agamedes . Mutta Apollon sanotaan olevan hänen jumalallinen isänsä.
xxx/ellauri139.html on line 38: Saarnaajan, Daavidin pojan, Jerusalemin kuninkaan, sanoja.
xxx/ellauri139.html on line 104: Minä, Saarnaaja, olin Israelin kuninkaana Jerusalemissa.
xxx/ellauri148.html on line 532: 7:5 Sinun pääs on niinkuin Karmeli, sinun pääs hiukset niinkuin kuninkaan purpura, poimuinen.
xxx/ellauri157.html on line 92: Outoa olin miltei varma että olin jo paasannut tästä parafiliasta, jota lukuisat tirkistelijäkirjailijat ovat edustaneet. Lyydian kuningas Kandaules oli niin kylästynyt vaimonsa Nyssen kallipygeeseen, jonka Jacob Jordaens on kuvannut oheisessa taulussa aivan jättimäisexi appelsiini-ihoisexi ruppaperseexi, että se halus näyttää sitä henkivartijalleen Gygeelle. Gyges kazoi Nyssen ja Kandauleen touhuja pää punaisena (nysse tulee!), seinäverhoon tuli iso kohouma. Sen kun Nysse äkkäsi, se kärmistyi ja antoi Gygeelle 2 vaihtoehtoa: joko tapan sut tai tapat ton ikävystyttävän kuninkaan ja nait sitten mut. Gyges teki työtä käskettyä. Kuinka ollakaan se preferoi jälkimmäistä vaihtoehtoa. Siitä tuli Gygeen jälkeen seuraava Lyydian kuningas. Ei yhtä rikas kuin Midas kuitenkaan.
xxx/ellauri177.html on line 376: Serge on nyt täysin parantunut pappeudesta, se on löytänyt hukkuneen miehisyytensä Albinen jalkovälistä. Serge oli juuri, Albinen hallussa, viimein löytänyt heteromiehen sukupuolen, hänen lihasten energian, sydämensä rohkeuden, äärimmäisen terveyden, joka oli tähän asti puuttunut hänen pitkästä nuoruudestaan. Nyt hän tunsi olevansa täydellinen. Hänellä oli terävämmät aistit, laajempi älykkyys, tanakampi mela. Oli kuin hän yhtäkkiä olisi herännyt leijonakuninkaana tasangolla, näkemällä vapaan taivaan. Kun hän nousi ylös, hänen jalkansa laskeutuivat suoraan maahan, hänen ruumiinsa kasvoi, ylpeä raajoistaan, varsinkin siitä pienestä (noo, ei niin pienestä paizi juuri tällä hetkellä, Serg. huom.) Hän tarttui Albinen käsiin, jotka hän puolestaan nousi ylös. Hän huojui hieman, ja hänen täytyi tukea häntä. "Älä pelkää", hän sanoi. "Olet se jota tällä haavaa rakastan, luulisin."
xxx/ellauri186.html on line 532: Mamuista tulee hyviä valloittajia. Daavid oli mooabi, Alexanteri suuri makedooni, Kiinan keisari Kublai kaani, Napoleon oli korso, Hitler wieneri, Stalin gruusi. Varmaan niitä löytyy lisääkin jos ezii. Ensimmäinen merovingikuningas Klodwig (Louis) oli korttipelikuninkaan näköinen. Se ei ollut mamu, eikä Kaarle suurikaan, sukulaisemme. Me Carlsonit sensijaan olemme, muttemme suuria. Pienenemme kuin pyy maailmanlopun edellä.
xxx/ellauri229.html on line 55: Noin vuonna 1770 Bošković muutti Milanoon, jossa hän jatkoi opettamista ja Breran observatorion johtamista. Hän oli juuri vetäytymässä kotipaikkakunnalleen Ragusaan, kun hän sai tiedon jesuiittaveljeskunnan lakkauttamisesta Italiassa vuonna 1773. Epävarmuus tulevaisuudestaan sai hänet hyväksymään Ranskan kuninkaan Ludvig XV:n kutsun tulla Pariisiin, jossa hänet nimitettiin merenkulun optiikan johtajaksi.
xxx/ellauri234.html on line 50: Sekä kuninkaan rouva ja Papu-heimon kuiskaukset Kokki kaatoi kaakaota
xxx/ellauri234.html on line 64: Ellei ottanut keihästä mukaan Ja kaikki kuuli kuminan Sä kuninkaan oot kaveri
xxx/ellauri235.html on line 605: Of Jove, thy magic lulls the feather'd king Jo vaan taikasi tuudittaa höyhenen kuninkaan
xxx/ellauri237.html on line 258: Wasenius edusti niitä helsinkiläisiä suurkauppiaita, jotka avioliittojen, liikesuhteiden ja yhteisten kulttuuririentojen myötä sulautuivat kaupungin säätyläispiireihin. Wasenius rohkaisi poikiaan yliopisto-opintoihin ja ahtaiden ammattikunta- ja säätyrajojen ylittämiseen sekä tyttäriään luomaan seurustelusuhteita kaupungin aatelisperheisiin. Pyrkimystä säätyrajojen ylittämiseen konkretisoi huomattava stipendi, jonka hän lahjoitti 1840 yliopistolle kauppiaaksi aikovien opiskelijoiden opintoihin. Symbolisempi ilmaus samasta pyrkimyksestä oli Waseniuksen lasten vahva panos ensimmäisessä kotimaisin voimin tehdyssä oopperassa. Harrastajavoimin 1852 esitetyssä Fredrik Paciuksen Kaarle-kuninkaan metsästyksessä kaksi Waseniuksen lapsista lauloi pääosissa ja kolmas kuorossa. Ooppera käsitteli vertauskuvallisessa mielessä Topeliuksen (ja Waseniuksen) mieliteemaa: vanhan hierarkioihin kiinnittyneen aristokratian sekä uuden dynaamisen porvariston vastakkainasettelua. Wasenius ehti nähdä uuden oopperan ensiesitykset juuri ennen kuolemaansa. Viimeiseksi lahjoitukseksi jäi ensi-illan jälkeen perustettu rahasto uuden teatteritalon pystyttämistä varten.
xxx/ellauri250.html on line 908: Norjalainen Hääns oli täysvartalotorpedo ja kajakkiperse tahnapää, joka lähti Tanskan kuninkaan rahoituxella Grönlantiin käännyttämään inuiitteja, eli viemään niiltä eväät sekä tuhkatkin pesästä. Kaikkein törkeintä oli että sinne vietiin Köpixestä rangaistusvankeja lisääntymään kuin kaniinit ja tuotiin lopulta isorokko, johon kuoli lähes kaikki alkuperäisasukkaat. Voi helevetti mitä sikailua! Ei tämmöstä jaxa edes kazoa. Vitun "historian elävöitystä."
xxx/ellauri286.html on line 500: Eesti vapp on meidän isosedän herttuallinen vaakuna. Vanim Eesti vapp pärineb ajavahemikust 1583, mil kolme leopardse lõviga hertsogivapp tähistas Rootsi kuninga Johan III Liivimaa hertsogi tiitlit. Leopardit on vasempaan päinkazovia leijonia, passant gardant. Ei sentään trabant. Kolme leijonaa on peräisin Tanskan kuninkaan Valdemar II:n käsivarresta , joka valloitti Pohjois-Viron vuonna 1219. Leijonista tuli osa Tallinnan (Rääveli), Tanskan hallituksen keskuksen suurempaa vaakunaa.
xxx/ellauri287.html on line 538: Vuonna 1187 Saladin hyökkäsi Jerusalemin kuningaskuntaa vastaan ja murskasi kuningaskunnan joukot Hattinin taistelussa. Hän myös vangitsi Jerusalemin kuninkaan Guy de Lusignanin. Jerusalemin kaupungin Saladin valtasi 3. lokakuuta 1187. Pian kaikki länkkärien kaupungit Tyrosta lukuun ottamatta olivat hänen hallussaan.
xxx/ellauri287.html on line 566: Valokuvia ovat: luolat ja rauniot, portin silta (Qasr el Heir), Palmyra (Syyria), Selucas (seinämuuri, jossa St. Paul purjehti), raunioiden vartija St. Simonissa (Kalat Siman), Syyria), arabikahvila, freskoja Kasr Amrassa (Jordania), Eric Matson valokuvaamassa reiän sisällä, arabimiehet ulkokahvilassa, naiset merenrantakaivossa lähellä Tripolia (Libanon), katedraalin rauniot Rusafassa (Syyria), ristiretkeläisten linna Margabissa (Syyria), Brittiläinen tykki Merkabissa, veneitä laiturissa, naiset leipomassa leipää; Kalat Simanin ja Krak de Chevaliersin rauniot Syyriassa (vallihauta, akvedukti, lounaiskulman tornit ja kirjoitus, keskuspiha ja kuninkaan torni sekä eteläisen neliön torni ja kirjoitus), Selucas (leikkaus ja tunneli) ja palmuja Jenin, Länsiranta. (s. 11-23)
xxx/ellauri287.html on line 585: Tarsos oli vaihtelevasti eri telttakansojen käsissä 200-luvulle eKr saakka. Antiokhos III järjesti Tarsoksen autonomiseksi kaupungiksi luultavasti vuonna 171 eKr. Juuri tähän aikaan Tarsos mainitaan ensimmäisen kerran Raamatussa.Makkabealaisten 4:30:ssä luemme, että noin 171 "tapahtui, että Tarsolaiset ja jotkut ihme Mallukset nostivat kapinan, koska heidät oli määrä antaa lahjaksi kuninkaan sivuvaimolle Antiokialle. Tarsoxenkin nimi oli välillä Cydnuksen Antiokia.
xxx/ellauri287.html on line 665: Sasanian valtakunnan perusti Ardashir I , paikallinen iranilainen hallitsija, joka nousi valtaan Parthian heikentyessä sisäisistä riidoista ja sodista Rooman kanssa. Voitettuaan viimeisen partialaisen kuninkaiden kuninkaan eli shahanshahin, Artabanus IV:n, Hormozdganin taistelussa vuonna 224, hän perusti Sassanidi-dynastian ja päätti palauttaa Achaimenidi-imperiumin perinnön laajentamalla Iranin hallintoa. Suurimmillaan Sasanian valtakunta käsitti koko nykyisen Iranin ja Irakin ja ulottui itäisestä Välimerestä (mukaan lukien Anatolia ja Egypti) Pakistaniin ja Etelä-Arabian osista Kaukasukseenja Keski -Aasiassa. Legendan mukaan Imperiumin vexilloidi oli Derafsh Kaviaari (kuva alla)
xxx/ellauri292.html on line 258: Lady Hesterin Ashkelonista kaivama patsas oli siksi vaarallisen houkutteleva palkinto. Vaikka se oli päätön ja hajanainen, se oli ensimmäinen kreikkalais-roomalainen esine, joka koskaan kaivettiin Pyhässä maassa, eron, jonka jopa tohtori Meryon tunnisti. Meryon oli erittäin iloinen tästä löydöstä, ja hän luuli sen olevan "jumalitun kuninkaan" patsas, ehkä yksi Aleksanteri Suuren seuraajista tai jopa Herodeksen itse. Mutta Lady Hester ei jakanut lääkärinsä antikvaarista innostusta, sillä hänellä oli paljon henkilökohtaisesti vaakalaudalla. Hän pelkäsi, että jos hän kiinnittäisi siihen liikaa huomiota, "pahat ihmiset voisivat sanoa, että tulin etsimään patsaita maanmiehilleni, en aarteita [ylevälle] portille", joka on tapana kuvata itse sulttaanin palatsia.
xxx/ellauri292.html on line 311: Abigail on myös listattu yhdeksi seitsemästä juutalaisesta naisprofeettasta, muut kuusi ovat Mirjam, Debora, Hanna, Saara, Hulda ja Esther. Moraalisen luonteensa vuoxi Abraham Kuyper väittää, että Abigailin käytös osoittaa "mielenkiintoisimman luonteen ja horjumattoman uskon", mutta moraalittomammpi Alice Bach pitää häntä kumouksellisena. Adele Berlin puolestaan asettaa vastakkain Abigailin (a) tarinan Batseban (b) tarinan kanssa. Yhdessä (a) vaimo estää Davidia murhaamasta typerää ja ahnetta miestään. Toisessa (b) Daavid määrää hyvän miehen kuolemaan, koska hän haluaa hänen vaimoaan. "Abigail-tarinassa (a) Daavidin, potentiaalisen kuninkaan, pili nähdään yhä vahvempana ja hyveellisempänä, kun taas Batseban tarinassa (b} hallitseva munarakki näyttää römpsänpuutteensa yhä avoimemmin ja alkaa menettää sukunuijansa hallinnan." (Detaljit kz. albumia 156.)
xxx/ellauri292.html on line 328: Hän antoi nämä käskyt pappi Hilkialle, Ahikamille, Saafanin pojalle, Akborille, Mikajan pojalle, sihteeri Saafanille ja kuninkaan palvelijalle Asajalle: "Mene ja kysy Herralta minun ja kansan ja koko Juudan puolesta, mitä tähän on kirjoitettu. löytynyt kirja. Suuri on Herran viha, joka palaa meitä kohtaan, koska ne, jotka ovat kulkeneet ennen meitä, eivät ole totelleet tämän kirjan sanoja; he eivät ole toimineet kaiken sen mukaan, mitä siellä on meistä kirjoitettu."
xxx/ellauri292.html on line 335: Huldan profeetallinen oraakkeli identifioi Juudan kuninkaan kuulemat sanat (2. Kun. 22:18) siihen, mitä Jahve oli puhunut (2. Kun. 22:19). William E. Phippsin mukaan Hulda on ensimmäinen henkilö, joka julisti ylipäänsä mitkään kirjoitukset pyhiksi kirjoituksiksi. Sen jälkeen niistä on oltu pääsemättömissä.
xxx/ellauri295.html on line 109: Paavalin roomalainen tuomari Feelix-kissa oli paha vanha vapautettu orja, desspicable tipejä jahtaava Sylvesteri, joka plokkasi joltakulta 19-vuotiaan prinsessa Druzillan vaikka hiän oli jo toisen irtaimistoa. Tää siis ei ollut Julia Druzilla, Korkkarin suosikkisisko ja Clauden tytär joka syntyi nykypäivän Koblenzissa Saksassa, vaan Kyproxen juutalaisen kuninkaan Agrippan tytär.
xxx/ellauri295.html on line 148: Berenike meni naimisiin Demetrios I:n pojan Demetrioksen kanssa noin vuonna 249 eaa. Demetrioksen kuoleman jälkeen Berenikestä tuli Egyptin kuningatar, koska hän meni naimisiin Egyptin kuninkaan Ptolemaios III:n kanssa ja muutti puolisonsa luo Aleksandriaan. Se oli noussut helleenisen maailman tärkeimmäksi kulttuuri- ja merenkulkukaupungiksi Ptolemaioksen hallitsijasuvun aikana. Ptolemaios ja Berenike saivat ainakin kolme lasta: Ptolemaios IV, Arsinoe III ja Berenike.
xxx/ellauri296.html on line 97: Sen jälkeen tapahtui tämä vielä. Daavidin pojalla Absalomilla oli kaunis sisar nimeltä Taamar, ja Daavidin poika Amnon rakastui häneen. 2 Ja Amnon tuli aivan sairaaksi tuskasta sisarensa Taamarin tähden; sillä kun tämä oli neitsyt, näytti Amnonista mahdottomalta tehdä hänelle mitään. 3 Mutta Amnonilla oli ystävä, nimeltä Joonadab, Daavidin veljen Simean poika; ja Joonadab oli hyvin ovela mies. 4 Tämä sanoi hänelle: "Miksi sinä kuihdut noin päivä päivältä, kuninkaan poika? Etkö ilmaise minulle sitä?" Amnon vastasi hänelle: "Minä olen rakastunut veljeni Absalomin sisareen Taamariin". 5 Joonadab sanoi hänelle: "Paneudu vuoteeseesi ja tekeydy sairaaksi. Ja kun isäsi tulee katsomaan sinua, niin sano hänelle: 'Salli minun sisareni Taamarin tulla antamaan minulle jotakin syötävää; jos hän valmistaisi ruuan minun silmieni edessä, että minä näkisin sen, niin minä söisin hänen kädestään'." 6 Niin Amnon paneutui maata ja tekeytyi sairaaksi. Kun kuningas tuli katsomaan häntä, sanoi Amnon kuninkaalle: "Salli minun sisareni Taamarin tulla tekemään kaksi kakkua minun silmieni edessä, niin minä syön hänen kädestään".
xxx/ellauri296.html on line 99: 7 Silloin Daavid lähetti sanan Taamarille linnaan ja käski sanoa hänelle: "Mene veljesi Amnonin taloon ja valmista hänelle ruokaa". 8 Niin Taamar meni veljensä Amnonin taloon, jossa tämä makasi. Ja hän otti taikinaa, sotki ja teki kakkuja hänen silmiensä edessä ja paistoi kakut, 9 otti pannun ja kaatoi hänen eteensä; mutta tämä ei tahtonut syödä. Ja Amnon sanoi: "Toimittakaa kaikki minun luotani ulos". Niin menivät kaikki hänen luotaan ulos. 10 Sitten Amnon sanoi Taamarille: "Tuo ruoka tänne sisähuoneeseen, syödäkseni sinun kädestäsi". Niin Taamar otti tekemänsä kakut ja toi ne sisähuoneeseen veljellensä Amnonille. 11 Mutta kun hän tarjosi niitä tälle syödä, tarttui tämä häneen ja sanoi hänelle: "Tule, makaa minun kanssani, sisareni!" 12 Mutta hän sanoi: "Pane pois se, veljeni, älä tee minulle väkivaltaa; sillä semmoista ei saa tehdä Israelissa. Älä tee sellaista häpeällistä tekoa. 13 Mihin minä joutuisin häpeäni kanssa? Ja sinua pidettäisiin Israelissa houkkana. Puhu nyt kuninkaan kanssa; hän ei minua sinulta kiellä." 14 Mutta tämä ei tahtonut kuulla häntä, vaan voitti hänet, teki hänelle väkivaltaa ja makasi hänet mehukkaasti monta kertaa peräkkäin.
xxx/ellauri296.html on line 101: 15 Mutta sitten valtasi Amnonin ylen suuri vastenmielisyys häntä kohtaan: vastenmielisyys häntä kohtaan oli suurempi kuin rakkaus, jolla hän oli häntä rakastanut. Ja Amnon sanoi hänelle: "Nouse, mene tiehesi". 16 Silloin hän sanoi hänelle: "Eikö tämä rikos, että ajat minut pois, ole vielä suurempi kuin se toinen, jonka olet minulle tehnyt?" Mutta hän ei tahtonut kuulla häntä, 17 vaan huusi nuoren miehen, joka häntä palveli, ja sanoi: "Ajakaa ulos minun luotani tämä, ja lukitse ovi hänen jälkeensä". 18 Ja tytöllä oli yllään pitkäliepeinen, hihallinen ihokas; sillä sellaisiin viittoihin olivat kuninkaan tyttäret puetut neitsyenä ollessaan. Ja kun palvelija oli vienyt hänet ulos ja lukinnut oven hänen jälkeensä, 19 sirotteli Taamar tuhkaa päähänsä ja repäisi pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan, joka hänellä oli yllänsä, pani kätensä päänsä päälle ja meni huutaen lakkaamatta. 20 Hänen veljensä Absalom sanoi hänelle: "Onko veljesi Amnon ollut sinun kanssasi? Vaikene nyt, sisareni, onhan hän veljesi. Älä pane tätä asiaa niin sydämellesi." Niin Taamar jäi hyljättynä veljensä Absalomin taloon. 21 Kun kuningas Daavid kuuli kaiken tämän, vihastui hän kovin (muttei tehnyt midiä). 22 Mutta Absalom ei puhunut Amnonille sanaakaan, ei pahaa eikä hyvää, sillä Absalom vihasi Amnonia, sentähden että tämä oli tehnyt väkivaltaa hänen sisarellensa Taamarille.
xxx/ellauri296.html on line 103: 23 Kahden vuoden kuluttua tapahtui, että Absalomilla oli ne tutut "lammasten keriziäiset" Baal-Haasorissa, joka on Efraimin luona. Ja Absalom kutsui sinne kaikki kuninkaan pojat. 24
xxx/ellauri296.html on line 104: Ja Absalom tuli kuninkaan tykö ja sanoi: "Katso, palvelijallasi on lammasten keriziäiset; jospa kuningaskin palvelijoineen tulisi palvelijansa luo". 25 Mutta kuningas vastasi Absalomille: "Ei niin, poikani, älkäämme tulko kaikki, ettemme olisi sinulle vaivaksi". Ja vaikka hän pyytämällä pyysi häntä, ei hän kuitenkaan tahtonut mennä, vaan hyvästeli hänet. 26 Silloin Absalom sanoi: "Jollet itse tulekaan, salli kuitenkin veljeni Amnonin tulla meidän kanssamme". Kuningas sanoi hänelle: "Miksi juuri hänen olisi mentävä sinun kanssasi?" 27 Mutta kun Absalom pyytämällä pyysi häntä, päästi hän Amnonin ja kaikki muut kuninkaan pojat menemään hänen kanssansa.
xxx/ellauri296.html on line 106: 28 Ja Absalom käski palvelijoitaan ja sanoi: "Pitäkää silmällä, milloin Amnonin sydän tulee iloiseksi viinistä, ja kun minä sanon teille: 'Surmatkaa Amnon', niin tappakaa hänet älkääkä peljätkö; sillä minähän olen teitä käskenyt. Olkaa lujat ja urhoolliset." 29 Absalomin palvelijat tekivät Amnonille, niinkuin Absalom oli käskenyt. Silloin kaikki kuninkaan pojat nousivat, istuivat kukin muulinsa selkään ja pakenivat. 30 Heidän vielä ollessaan matkalla tuli Daavidille sanoma: "Absalom on surmannut kaikki kuninkaan pojat, niin ettei heistä ole jäänyt jäljelle ainoatakaan". 31 Silloin kuningas nousi, repäisi vaatteensa ja paneutui maahan maata; ja kaikki hänen palvelijansa seisoivat siinä reväistyin vaattein. 32 Niin Joonadab, Daavidin veljen Simean poika, puhkesi puhumaan ja sanoi: "Älköön herrani luulko, että kaikki nuoret miehet, kuninkaan pojat, ovat tapetut; ainoastaan Amnon on kuollut. Sillä ilme Absalomin kasvoilla on tiennyt pahaa siitä päivästä lähtien, jona Amnon teki väkivaltaa hänen sisarellensa Taamarille. 33 Älköön siis herrani, kuningas, panko sydämelleen sitä puhetta, että muka kaikki kuninkaan pojat olisivat kuolleet; sillä ainoastaan Amnon on kuollut, no hätä."
xxx/ellauri296.html on line 108: 34 Mutta Absalom pakeni. Kun palvelija, joka oli tähystäjänä, nosti silmänsä ja katseli, niin katso, paljon väkeä tuli tietä, joka oli hänen takanansa, vuoren kuvetta. 35 Silloin Joonadab sanoi kuninkaalle: "Katso, kuninkaan pojat tulevat. On tapahtunut, niinkuin palvelijasi sanoi." 36 Juuri kun hän oli saanut sen sanotuksi, niin katso, kuninkaan loput pojat tulivat; ja he korottivat äänensä ja itkivät. Myöskin kuningas ja kaikki hänen palvelijansa itkivät hyvin katkerasti, sillä raiskaajapoika oli ollut kaikkien ykköslemppari.
xxx/ellauri296.html on line 116: 25 Koko Israelissa ei ollut miestä, jota olisi ylistetty niin kauniiksi kuin Absalomia. Hän oli virheetön kiireestä kantapäähän. 26 Kun hänen hiuksensa leikattiin – hän leikkautti ne kerran vuodessa, kun ne kävivät liian raskaiksi – ne painoivat kuninkaan painomittojen mukaan kaksisataa seteliä. 27 Niistä riittäisi tyynyntäytettä enemmän kuin Bereniken houxesta.
xxx/ellauri296.html on line 482: Opetuslapset saarnasivat, että Messiaan ansaitsematon kuolema oli pääsiäislampaan esikuvan täyttymys ja kenelle hyvänsä, joka hyväksyy tämän sovituksen, se maksaa täysin sen hinnan, jonka Jumala vaatii hänen synnistään. Toisin sanoen he opettivat, että jokainen ihminen voi päästä hyvään asemaan Korkeimman edessä ja kohdata Hänen mahtavat täydellisyyden vaatimustasonsa katumalla (puhtaalla sydämellä, korvaten toisille lyhentämättömänä tehdyt pahuudet ja velat) ja omistamalla elämänsä Isälle ja Luojalle. Tämän hän voi saavuttaa luottamalla Luojansa huolenpitoon väärien tekojensa kohdalla (ja siten eläen yhtäpitävästi sen kanssa), nimittäin Jeshuan sovituksen (kapparah) voimaan. Lisäxi Jeshua, joka toimi 1. käynnillä uskoville opettajana, tulisi palaamaan myöhemmin Jerusalemiin rehtorina täyttäen jäljellä olevat raamatulliset profetiat Israelin valtion maanpäällisenä kuninkaana ja poliittisena vapauttajana. Temppeli tullaan saattamaan entiselleen; juutalaiset tulevat elämään raamatullisen (juutalaisen) halakha:n mukaan; ja viimeistä tuomiota edeltävänä ajanjaksona Israelia ja kaikkia muita kansoja hallitsee Jeshua Messias, Daavidin poika Jerusalemista käsin tuhannen vuoden ajan.
xxx/ellauri303.html on line 177: 12. Sitten Jefta lähetti ammonilaisten kuninkaan luo sanansaattajia sanomaan: "Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, kun tulet minua vastaan, sotimaan minun maatani vastaan?"
xxx/ellauri303.html on line 180: 14. Jefta lähetti taas sanansaattajia ammonilaisten kuninkaan luo
xxx/ellauri303.html on line 183: 17. Ja Israel lähetti sanansaattajia Edomin kuninkaan luo sanomaan: 'Salli minun kulkea maasi läpi'. Mutta Edomin kuningas ei kuullut heitä. Ja he lähettivät sanan myöskin Mooabin kuninkaalle, mutta ei hänkään suostunut. Niin Israel asettui Kaadekseen.
xxx/ellauri303.html on line 186: 19. Silloin Israel lähetti sanansaattajia Siihoniin, amorilaisten kuninkaan, Hesbonin kuninkaan, luo, ja Israel käski sanoa hänelle: 'Salli meidän kulkea maasi läpi määräpaikkaamme'.
xxx/ellauri306.html on line 411: Jordaneen mukaan gootit olivat alun perin lähtöisin pohjoisessa valtameressä sijaitsevalta Scandza-nimiseltä kylmältä saarelta, jonka on tulkittu viittaavan Skandinavian niemimaan eteläosiin. Ne olivatkin alunperin jöötanmaan jööttejä! Tämä sopi Ruozi-Suomen ja Nazi-Saxan propagandapirtoihin. Sittemmin osa kateista amerikkalaisista tutkijoista katsoo nykyisin, että goottien skandinaavinen alkuperä on pelkkä myytti. Scandzasta gootit purjehtivat kuninkaansa Berigin johdolla kolmella laivalla Itämeren yli ja asettuivat nykyisen Pohjois-Saksan ja Puolan alueelle kukistettuaan siellä ensin vandaalit ja useita muita germaaniheimoja. Jordaneen mukaan gootit muuttivat etelämmäs Vistulan eli Veikselin alueelta johtajanaan Filimer, joka oli Berigin jälkeen viides kuningas. Useiden jännittävien seikkailujen jälkeen gootit saapuivat Mustallemerelle. Tacitus mainitsee teoksessaan Germania gothonit-nimisen germaanikansan, joka hänen mukaansa eli luugien pohjoispuolella mutta ruugien ja lemovien eteläpuolella. Ensimmäiset taistelut goottien ja roomalaisten välillä alkoivat 230-luvulla, samoin ryöstöretket Rooman Tonavan-provinsseihin ja Balkanille.
xxx/ellauri306.html on line 413: Vuosina 249–253 Rooman alueelle hyökkäsi aikalaislähteissä ”skyyteiksi” kutsuttu vihollisjoukko, jotka myöhemmissä 500-luvun lähteissä tarkentui Kniva-nimisen kuninkaan johtamiksi gooteiksi. Knivan gootit tunkeutuivat Traakiaan ja voittivat roomalaiset vuonna 251 Abrittuksen taistelussa, jossa Rooman keisari Decius kuoli. Goottien ryöstöretki jatkui vielä Kreikkaan ja meritse Vähän-Aasian rannikoille, jossa he muun muassa tuhosivat taas Herostratoxen tuleen tuikkaaman Efesoksen surullisenkuuluisan Artemiin temppelin.
xxx/ellauri306.html on line 433: Goottien muisto vaikutti voimakkaasti saksalaiseen kansallistunteeseen ja pangermanistiseen ajatteluun. Molemmissa maailmansodissa saksalaisten tunkeutumista Itä-Eurooppaan perusteltiin myös sillä, että nämä alueet olivat muinaista goottien maata. Gdynia sai nimen Gotenhafen, goottien satama. Natsit suunnittelivat Krimin niemimaan "uudelleengermaanistamista": ehdotettiin muun muassa Italiassa asuvien saksankielisten etelätirolilaisten siirtämistä alueelle. Sevastopol oli määrä nimetä Theodericshafeniksi tunnetun goottien kuninkaan Teoderikin mukaan. Suunnitelmaa on nyt alettu toteuttaa aseistamalla ukrainalaisia rypälepommeilla.
xxx/ellauri306.html on line 484: Germaanisissa sankaritarinoissa kroonikot kuvaavat Attilaa suurena ja jaloina kuninkaana, ja hän näyttelee tärkeitä rooleja kolmessa norjalaisessa tekstissä: Atlakviða, Volsunga saaga, ja Atlamál. Ensimmäisessä maailmansodassa liittoutuneiden propaganda kutsui saksalaisia "hunneiksi " perustuen keisari Wilhelm II: n vuonna 1900 pitämään puheeseen, jossa hän ylisti Attila the Hunin sotilaallista pätevyyttä. Hitlerin tankit oli yhtä päihittämättömiä kuin Atlen hakkapeliitat kunnes ryssät lommottivat ne Stalingradissa.
xxx/ellauri306.html on line 490: Hunien kuningas Magyar Feher Bor, jonka laumat eri heimoista ja liittolaisista ovat lakaiseneet pontisilla (ei Aasian) aroilla ja molemmissa Rooman valtakunnissa, kuolee jättäen valtaistuimen kahdelle pojalle. Sotaan ja nälkäisiin verisiin kampanjoihin kyllästynyt Bleda haluaa asettua rauhassa Rooman liittolaiseksi, hänen veljensä Attila uskoo vain miekan voimaan. (Puppua.) Roomalainen kenraali Aethius, joka tuntee hunnit hyvin entisten panttivankien vaihdon seurauksena, ei onnistu saamaan todellista rauhaa, mutta ostaa horjuvan, lupaamalla kaksinkertaisen kunnianosoituksen. Heikon keisari Valentinianuksen hovi, joka muutti Roomasta pohjoiseen Ravennaan, jossa todellinen hallitsija on keisarinna-äiti Galla Placidia, barbaarikuninkaan leski, kieltäytyy ehdoista ja vangitsee Aethiuksen, joka edelleen kieltäytyy ottamasta vällyerää Valentinianuksen pyllynruman sisaren Honorian kanssa. Kunnianhimoinen prinsessa tarjoaa nyt kätensä ja valtakunnan myötäjäiset Attilalle, juuri sitä mitä Bleda toivoi. Rauhaa halveksien Attila murhaa suositun Bledan metsästyksen aikana (palturia) ja taivuttelee laumoja marssimaan hänen kanssaan valtakuntaan. Vaikka tietämätön, peloissaan Valentinian voi vain surra lemmikkigepardiaan, Galla Placidia kuntouttaa Aethiuksen johtamaan epätoivoista puolustusta, mutta hyvinsyöneet kuntonsa laiminlyöneet legioonat ilman vakavia linnoituksia eivät ole vertaa hunnilaumoille, jotka eivät pelkää mitään, paitsi ehkä että taivas putoaa heidän päällensä, mukanaan salaperäinen kristittyjen jumala, hänen poikansa sekä hänen maallinen edustajansa, paavi Leo, adjutantteinaan P. Pietari ja P. Paavali....— KGF Vissers
xxx/ellauri376.html on line 378: 1500-luvulla nähtiin myös ensimmäisiä esimerkkejä maallikoiden poleemisesta kirjoittamisesta. Ivan Peresvetov (melko tarpeettomasti) kehotti Ivan Kamalaa herättämään pelkoa. Kirjallisesta näkökulmasta tämän ajanjakson merkittävin teos on kun Venäjältä paennut ja Puolan kuninkaan palvelukseen astunut Kurbsky tuomitsi kirjesarjassa iivanoiden tyrannivallan ja kehitti teorian, joka oikeuttaa kapinan epäoikeudenmukaista valtaa vastaan.
xxx/ellauri379.html on line 299: Paholaisesta käytetään myös latinalaisperäistä nimeä Lucifer, joka sananmukaisesti merkitsee valon tuojaa ja jota on käytetty aamutaivaalla näkyvästä Venus-planeetasta, aamutähdestä eli Kointähdestä. Nimitys johtuu eräästä Jesajan kirjan katkelmasta, jossa varsinaisesti ennustetaan Babylonian kuninkaan kukistumista ja jossa häntä verrataan "taivaalta pudonneeseen kointähteen". Kristityt teologit ovat kuitenkin jo varhain tulkinneet tämän kohdan tarkoittavan saatanaa ja kuvaavan, miten hänet karkotettiin taivaasta.
xxx/ellauri385.html on line 260: Vuonna 1595 Raleigh ja Laurence Kemys lähtivät etsimään El Doradoa ja saavuttivat Guyanaan asti, mikä tarjosi heille kohtuullisen määrän kultaa kotiin vietäväksi. Seuraavan vuoden aikana hän julkaisi Discovery of Guayanan. Vuoteen 1600 mennessä hän oli Jerseyn kuvernööri, mutta vain kolme vuotta myöhemmin Raleigh todettiin syylliseksi Espanjan kanssa Englannin vastaiseen juoniin, joka liittyi kuninkaan salamurhaan. Hänet pidettiin Lontoon Towerissa, jossa hän aloitti keskeneräisen The History of the World -teoksensa vuonna 1614. Hänet vapautettiin kaksi vuotta myöhemmin. Muutaman epäonnistuneen espanjalaisen tehtävän jälkeen Raleigh palasi kotiin Englantiin, missä hänet teloitettiin aiemman syytteen perusteella maanpetoksesta. Historiallisen panoksensa lisäksi hänen tunnetuimpia kirjallisia teoksiaan ovat Sir Philip Sidneyn epitafi, Even sellainen aika ja Sir Walter Raleigh pojalle. A. Latham tuotti runonsa vakiopainoksen vuonna 1951. Info toimittaa tiedot, kiitos.com ja Poetry for the People. Lue vähemmän, luulet enemmän.
xxx/ellauri387.html on line 85: Sognin kuninkaalla Belillä on kaksi poikaa Helga ja Hálfdán sekä yksi tytär Ingibjörga. Vuonon toisella puolella asuu kuninkaan ystävä Þorsteinn Víkingsson, ja hänellä on poika Friðþjóf, jota kutsutaan rohkeaksi. Fridhjófur kasvatettiin Ingibjörgin kanssa. Heidän kasvattajansa oli Hildingur. Ei ihme että Fritjof oli rohkea, kun se oli nähnyt Ingeborgin nakupellenä ilman häpykarvoja.
xxx/ellauri387.html on line 124: Sognin kuningas Beli (perinteinen piiri Länsi-Norjassa) sai kaksi poikaa ja tyttären nimeltä Ingeborg. Helge oli hänen ensimmäinen poikansa ja Halfdan hänen toinen poikansa. Vuonon toisella puolella asui kuninkaan ystävä Thorstein ( Þorsteinn Víkingsson ), jonka poikaa Frithjofia ( Friðþjófr ) kutsuttiin rohkeaksi ( hinn frœkni ). Frithiofilla oli pisin pisinappula, vahvin ja hän oli rohkein miehistä.
xxx/ellauri387.html on line 126: Kun kuninkaan lapset olivat vasta pieniä, heidän äitinsä kuoli. Sognin hyvä mies nimeltä Hilding ( Hildingr ) rukoili saadakseen kuninkaan tyttären kasvatukseksi. Frithjof oli kuninkaan tyttären sijaisveli, sillä hänet myös kasvatti yhdessä Ingeborgin ( Ingibjörg ) kanssa heidän sijaisisänsä Hilding.
xxx/ellauri387.html on line 128: Sekä Beli että Þorsteinn kuolivat sodassa, jolloin Helgi ja Halfdan ottivat valtakunnan haltuunsa. Kaksi kuningasta olivat kateellisia Frithjofin erinomaisista ominaisuuksista ja siksi he estivät häneltä Ingeborgin käden. He veivät hänet Baldrin pyhään aitaukseen, Baldrshagiin, missä kukaan ei uskaltanut satuttaa toista ja jossa yksikään nainen tai mies ei ollut yhdynnässä. Silti Frithjof vieraili Ingeborgissa ja he rakastivat edelleen toisiaan. Tämä sai Helgin ja Halfdanin lähettämään Frithjofin pois Orkneylle ottamaan kunniaa ja hänen ollessaan poissa he polttivat hänen kotitilansa ja menivät naimisiin Ingeborgin kanssa King Ringin, ikääntyneen Ringeriken kuninkaan toimiessa hämäyxenä.
xxx/ellauri387.html on line 130: Kun Frithjof palasi kunnianosoituksen kanssa, hän poltti Baldrin temppelin Baldrshagissa ja lähti asumaan viikinginä. Kolmen vuoden kuluttua hän tuli King Ringiin ja vietti talven hänen kanssaan. Juuri ennen vanhan kuninkaan kuolemaa Frithjofin henkilöllisyys oli ilmeinen kaikille, joten kuoleva kuningas nimitti Frithjofin Ruben Jaariksi ja teki hänestä Ringin ja Ingeborgin lapsen hoitajan.
xxx/ellauri387.html on line 162: Aluksi ristiretkeä kohtaan ei ollut käytännöllisesti katsoen suurta innostusta, kuten se oli ollut vuonna 1095. Bernard piti tarkoituksenmukaisena pohtia ristin ottamista tehokkaana keinona saada syntien anteeksiantamus ja saavuttaa armo. 31. maaliskuuta Ranskan kuninkaan Ludvig VII: n läsnä ollessa hän saarnasi valtavalle ihmisjoukolle Vézelayn pellolla pitäen "elämänsä puheen". Koko tekstiä ei ole säilynyt, mutta nykyisessä kertomuksessa sanotaan, että "hänen äänensä soi niityllä kuin taivaan elimet".
228