ellauri112.html on line 104: III Sangen taitavasti johdattaa Strindberg katsojan siihen kuumeiseen ilmakehään joka hänen näytelmässään vallitsee. Erik-kuningas vakoilee ylhäältä linnan ikkunasta Kaarinaansa, joka alhaalla parvekkeella istuen pelokkaasti puhelee nuoruuden ystävänsä vänrikki Maxin kanssa, samalla kun epäsuosioon joutunut kuninkaan neuvonantaja Göran Persson pälyilee pensaikossa, odottaen sopivaa tilaisuutta päästä takaisin kuninkaallisen ystävänsä läheisyyteen. Maxille ja Göranille, joka lopulta myös tulee esiin, osoittaa kuningas mieltään sangen omituisella, paljon ilmaisevalla tavalla: hän heittelee heitä ylhäältä ikkunastaan ensin nauloilla, sitten vasaralla, ja antaa sisällöttömän naurunsa säestää näitä ystävyyden osoituksia. Kuinka paljon aivan omituista sielua onkaan jo tässä. Jos näytelmä sitten ei osoittaudukaan selvästi keskitetyksi ja johdonmukaiseksi, vaan, kuten historialliset näytelmät useimmiten, suhteellisesti irrallisten kuvaelmien sarjaksi, niin kuinka hyvin siinä onkaan säilytetty tämä alkuperäinen viritys. Viimeisessä kohtauksessa viettää Erik häitä Kaarinan kanssa; linna on aivan autio, lahjottu hoviväki on jättänyt kuninkaan, mutta tämä kutsuu rahvaan kadulta, istuttaa sen hääpöytäänsä, ja sen siinä vähitellen humaltuessa tekee hän Göran Perssonin kanssa sangen monisanaisen lopputilinsä elämän kanssa; seuraavana hetkenä ovat he vangitut, Juhana on kuningas: kuumeuni on lopussa. Kansallisteatterin esitys saattoi mielestäni sangen paljon tästä omituisesta runosta oikeuksiinsa, varsinkin juuri mitä alku- ja loppukohtauksiin tulee. Myös olivat näyttämölaitteet niissä, etenkin ensimäisessä, varsin hyvät. Tietysti olisi runosta voitu ammentaa vielä enemmän; enkä niidenkään rajojen sisällä, joissa Kansallisteatterin taiteelliset saavutukset yleensä liikkuvat, tahtoisi pitää »Erik XIV:ttä» minään ennätyksenä. Tässä näytelmässä ikäänkuin värisevät hermot paljaina; epäsoinnut ovat syvästi sielukkaita; Kansallisteatterin vahvoihin puoliin ei taas ole kuulunut ylenmääräinen herkkyys tähän suuntaan ja sentähden ansaitsee mielestäni tunnustusta se mikä esityksessä saavutettiin.
ellauri118.html on line 601: Aphra Behn (10. heinäkuuta 1640 – 16. huhtikuuta 1689) oli englantilainen kirjailija. Hän syntyi mahdollisesti Wyessä, Kentissä, lähellä Canterburyä. Varhaisista vuosista on säilynyt hyvin vähän varmaa tietoa. Hän syntyi jossain Keski-Englannissa, muutti nuorena perheensä kanssa Etelä-Amerikkaan, jäi isättömäksi, palasi Englantiin, meni naimisiin ja jäi leskeksi jo 25-vuotiaana. Behnistä kerrotaan myös, että hän toimi kuninkaallisena vakoojana sodassa Hollantia vastaan ja joutui rutiköyhänä velkavankeuteen.
ellauri171.html on line 484: Muutama vuosi Tamarin raiskauksen jälkeen (katso mehukkaimmat palat siitä täältä), Absalom johti kapinaa isäänsä kuningas Daavidia vastaan. Hän pystyi valloittamaan kuninkaallisen Jerusalemin kaupungin ja pakottamaan isänsä pakenemaan sekä paneskelemaan sen sussuja tasakatollaj.
ellauri210.html on line 1468: Prinsessa pakeni ja löysi lopulta kuninkaallisen maatilan, jossa hänen annettiin työskennellä keittiössä huolimatta hänen rumuudestaan ​​aasinnahassa. Juhlapäivinä hän pukeutui isänsä hänelle antamiin hienoihin asuihin, ja eräänä sellaisena päivänä prinssi tuli hänen huoneeseensa ja kurkisti avaimenreiästä. Hän rakastui heti, sairastui kaipaukseensa ja julisti, ettei mikään muu parantaisi häntä kuin Aasinahan leipoma kakku, ja mikään, mitä he eivät voineet sanoa siitä, kuinka likainen olento hän oli, ei saanut häntä luopumaan.
ellauri216.html on line 352: Maaliskuun 14. päivänä, vanhan tyylin mukaan, 1613, Kostroman Pyhän Kolminaisuuden Ipatievin luostarissa Mihail Feodorovich Romanov, ihmeellisen Feodorovskaja-ikonin edessä, hyväksyi Zemskin katedraalin valinnan Venäjän valtion valtaistuimelle. Kroniikan todisteiden mukaan katedraalin sanansaattajat, jotka edustivat kaikkia Venäjän maan kiinteistöjä, pyysivät useiden tuntien ajan Mihail Feodorovichia ja hänen äitiään, suuri nunna Marfa Ioannovnaa, hyväksymään neuvoston päätöksen; suostumus saatiin vasta suurlähetystön päällikön, Ryazanin arkkipiispan ja Murom Theodoretin vetoomuksen jälkeen, joka kehotti nuorta Mihailia ja hänen vanhempiaan kumartamaan Jumalan tahdon edessä. Mihail Feodorovich Romanov vannoi uskollisuutta Isänmaalle, ortodoksiselle kirkolle ja Venäjän kansalle Ihmeellisellä Feodorovski-kuvakkeella. Tästä tapahtumasta, joka oli suurten vaikeuksien voittamisen alku, Kostroman kaupungissa sijaitsevasta Feodorovskin Jumalanäidin ikonista ja Pyhän Kolminaisuuden Ipatievin luostarista tuli erityisen arvostettuja Romanovien kuninkaallisen talon pyhäkköjä. muisto Mihail Feodorovichin kutsumisesta valtakuntaan, toinen ikonin juhla perustettiin - 27. maaliskuuta, uusi tyyli.
ellauri216.html on line 354: 1700-luvun toisesta puoliskosta lähtien monet kuninkaallisen perheen jäsenet, mukaan lukien kaikki Venäjän keisarit, Nikolai I:stä alkaen, pitivät velvollisuutensa vierailla Kostromassa - "Romanovien kehdossa" - ja kumartaa ihmeellisen Feodorovskajan ikonin edessä. kaikkein pyhin Theotokos. Vuonna 1913, Romanovien dynastian 300-vuotisjuhlan kansallisjuhlan aikana, Kostromassa vierailivat
ellauri216.html on line 355: pyhät kuninkaalliset marttyyrit - viimeinen Venäjän keisari Nikolai Aleksandrovitš ja hänen kunniakas perheensä. Romanovien dynastian ihmeellisen Jumalanäidin kuvan erityinen kunnioitus sai ilmauksensa Tsarskoje Seloon rakennetussa Feodorovskin kaupungissa, jossa oli temppeli ihmeellisen Jumalanäidin Feodorovskajan ikonin nimissä, sekä se tosiasia, että heterodoksisuudesta ortodoksiseen uskoon kääntyneiden kuninkaallisen perheen jäsenten morsiamet ottivat keskimmäisen nimen "Feodorovna".
ellauri216.html on line 441: Moskovaan lähtiessään Mihail Fedorovich otti mukaansa luettelon ihmeellisestä kuvakkeesta ja asetti sen Neitsyt syntymän hovikirkkoon "Senyalle". Siitä lähtien kaikki Romanovien kuninkaallisen talon edustajat kunnioittivat erityisesti "Fedorov" -kuvaa Jumalan äidistä.
ellauri241.html on line 328: Followed his steps, and her neck regal white seurasivat hänen askeleita, ja hiänen kaulansa kuninkaallisen valkoisena
ellauri267.html on line 428: On pakko. Hevonen tai aasi, sellaisena kuin äitisi sinut loi, mutta ota ensin vakavasti röyhkeyttäsi. – [ Lyö häntä piiskallaan. ]—Ole neuvoja, ystävä, ja solje ystävillesi: Katso, kuninkaalliseni lippuni on esillä sinun ylläsi.
ellauri275.html on line 228: Ja kuninkaallisen surun sylettämänä, Ja tauti hiipi ovelaan,
ellauri283.html on line 295: Meroën perintöjärjestelmä ei välttämättä ollut perinnöllisyystieteellistä; arvokkaimpana pidetystä kuninkaallisen perheen jäsenestä tuli usein kuningas. Kanden eli kuningataräidin rooli valintaprosessissa oli ratkaiseva sujuvan peräkkäisyyden kannalta. Kruunu näyttää siirtyneen veljeltä veljelle (tai jopa sisarelle) ja vain silloin, kun isältä pojalle ei ole jäänyt yhtään sisarusta. Saalilainen laki, jonka Ruozin kurko mieluusti palauttaisi voimaan.
ellauri284.html on line 246:
1Saksi-Coburgin ja Gothan talo. Vuonna 1917 Victorian pojanpoika, kuningas George V, muutti kuninkaallisen talon nimen Saxe-Coburgista ja Gothasta Windsoriksi yrittääkseen rauhoittaa brittiläisiä nationalistisia tunteita.
ellauri284.html on line 743: Vuosien varrella se on ylpeillyt poliitikkojen, diplomaattien, liikemiesten ja kirjailijoiden eliittijäsenyydestä, johon ovat kuuluneet Henry Kissinger, Margaret Thatcher, Caspar Weinberger, Douglas Fairbanks Jr., Henry Lude, Lord Carrington, Alexander Haig, Paul Volcker, Buster Keaton, George Shultz ja Walter Cronkite monien monien muiden joukossa. Lähimmän kuninkaallisen perheen jäsenet, Yhdysvaltain ulkoministerit ja Yhdysvaltain suurlähettiläät St. Jamesin tuomioistuimeen saakka hyväksytään tavallisesti viran puolesta yhdistyksen jäsenyyteen.
ellauri330.html on line 397: Kropotkin oli pidättyväinen yksityiselämässään. Sai bylsityxi juutalaisnuorikostaan vain yhden tyttären. Alexandra " Sasha " Kropotkin (1887–1966) oli New Yorkissa asuva kirjailija ja venäjän kielen kääntäjä. Britannian maanpaossa venäläisen tiedemiehen ja anarkisti Peter Kropotkinin perheeseen syntynyt tytär ja muu yhteiskunnallisesti merkittävä perhe palasi Lontoosta salonkeja pitämästä Venäjälle vuoden 1917 vallankumouksesta hänen kuolemaansa asti 1921. Muuttaessaan New Yorkiin 1927 hiän säilytti naisten kolumnissaan kuninkaallisen kunniamerkin ("prinsessa"), jonka hiänen isänsä, Kropotkinin aateliston jälkeläinen oli kieltänyt. Hiän käänsi venäläistä kirjallisuutta englanniksi ja kirjoitti venäläisen keittokirjan, jota The New York Times piti luokkansa parhaana.
ellauri330.html on line 399: Kropotkinit polveutuvat varhaiskeskiaikaisesta Venäjän hallitsijasta Rurikista, mutta kun hiän vastoin isän kieltoa käytti "kuninkaallisen prinsessan" titteliä, hiänen isänsä puolestaan ​​kielsi hiänet.
ellauri341.html on line 71: Nebukadnessar III (babylonialainen nuolenpääkirjoitus: Nabû-kudurri-uṣur, tarkoittaa " Nabu, vartioi perillistäni", vanhapersia: Nabukudracara), vaihtoehtoisesti kirjoitettu Nebukadnessar III ja tunnetaan myös alkuperäisestä nimi Nidintu-Bêl (vanha persia: Naditabaira tai Naditabira), oli Babylonin kapinallinen kuningas loppuvuodesta 522 eKr., joka yritti palauttaa Babylonian itsenäiseksi kuningaskunnaksi ja lopettaa Persian Akemenidi-imperiumin vallan Mesopotamiassa. Zazakku-suvun babylonialainen aatelinen ja Mukīn-zēri tai Kîn-Zêr-nimisen miehen poika Nidintu-Bêl otti kuninkaallisen nimen Nebukadnessar nousessaan Babylonin valtaistuimelle ja väitti olevansa Nabonidus, Babylonin viimeinen itsenäinen kuningas. Hänet kuvataan vanhana miehenä, jolla on lyhyt parta.
ellauri367.html on line 91: 6. Kuuluisa Rioja Tinto -kaivosryhmittymä on myös Rothschildin perheen ja Englannin kuninkaallisen perheen omistuksessa. Alun perin yrityksen perustivat Rothschildin perhe ja Elisabet II. Sen loi kuningatar Elisabet tuolloin.
ellauri371.html on line 610: Välittömien perillisten eliminointi. Suoraan osoitteeseen perillisiä estetään usein ylenemästä valtaistuimelle, jos he osoittavat kevytmielisyyttä kouluaikoina. Pehmeys ja muut vallan tuhoajien ominaisuudet, jotka tekevät heistä kyvyttömiä hallitsemaan samalla kun he itse ovat haitallisia itselleen kuninkaallisen nimityksen vuoksi. Vain ehdoitta ne, jotka pystyvät lujuuteen, jopa julmuuteen asti, eivät ole vino hallitus, vaan saa ohjaksensa meidän viisailta. Sairaustapauksessa vähennämme ensimmäisen työpäivän olipa kyseessä impotenssi tai muunlainen kyvyttömyys, "D^zhny buh"-merkkiset kuninkaat aikoo kenties luovuttaa hallituksen ohjakset uusille kyvykkäille käsistä. Tämän hetken kuninkaalliset suunnitelmat, varsinkin tulevaisuus, on heillekin tuntematon joita kutsutaan lähineuvojiksi.
ellauri372.html on line 320: M. de Jonge kirjoittaa: "Tämä johtaa meidät päivämääräkysymykseen. PssSol ei kuvaa historiallisia tapahtumia, vaan heijastaa niitä. Ne vastustavat selvästi Hasmonealaisia, jotka eivät täyttäneet pappivelvollisuuksiaan asianmukaisella tavalla (1: 8; 8:11-13, 22) ja anastivat ylipappeuden (8:11) sekä kuninkaallisen auktoriteetin (17:5j). Psalmi 8 kuvaa selvästi Pompeuksen tuloa Jerusalemiin vuonna 63 eaa. sekä siihen johtaneita tapahtumia ja sen jälkeen (jakeet 15-21; vrt. 17:7-14) Ps. 2:1f mainitsee kaupungin valloittamisen ja temppelin saastuttamisen (niin myös 17:13f). Psalmi 2 kuvaa hänet ensin ja ennen kaikkea ylpeänä ja röyhkeänä syntisenä, joka ei noudata rajoja, jotka hänelle on asetettu Herran välineenä ja jättää huomiotta Jumalan voiman ja tuomion (vrt. jakeet 23-37) Tälle psalmin kirjoittaja rukoilee vapautusta ja hänelle näytetään, kuinka röyhkeä rikkoja makaa surmattuina Egyptin vuorilla ilman päätä, eikä ketään hautaa häntä (2:26). Vaikka kieli on perinteistä, voimme nähdä tässä viittauksen Pompeuksen kuolemaan Egyptissä vuonna 48 eaa." (Vanhan testamentin pihan puolella, s. 160-161)
ellauri372.html on line 382: Jerusalemin piiritys ja valloitus olivat katastrofi Hasmonean kuningaskunnalle. Pompeius palautti Hyrkanus II:n ylipappiksi, mutta riisui häneltä kuninkaallisen tittelinsä, vaikka Rooma tunnusti hänet etnarkkiksi vuonna 47 eaa.
xxx/ellauri044.html on line 772: Voltaire oli porvari aatelismiehenä. Kun se loukkasi nuorta aatelismiestä Chevalier de Rohania, tämän perhe hankki salaisen kuninkaallisen valtakirjan (lettres de cachet), tapahtumakortin joka toimitti sen taas vankilaan kuin monopolipelissä. Ei ihme että Ransu halus muuttaa pelisääntöjä.
xxx/ellauri056.html on line 504: Vuonna 1766 Kant nimitettiin kuninkaallisen linnan kirjaston apulaiskirjastonhoitajaksi, jossa virassa hän toimi melkein viisikymppisexi vuoteen 1772.
xxx/ellauri116.html on line 287: Jorge Mario Pedro Vargas Llosa, Vargas Llosan markiisi (s. 28. maaliskuuta 1936 Arequipa, Peru) on perulainen kirjailija ja poliitikko. Hän on Latinalaisen Amerikan merkittävimpiä vielä eläviä kirjailijoita. Hänet on myös usein mainittu yhdeksi vaikutusvaltaisimmista Latinalaisen Amerikan intellektuelleista. Tuotannossaan hän on käsitellyt Latinalaisen Amerikan yhteiskunnallisia ja poliittisia ongelmia. Hän on Espanjan kuninkaallisen akatemian jäsen. Hän on vallan hiivatin kiinnostunut vallasta.
xxx/ellauri125.html on line 74: Vuonna 1765 Boucherista tuli ensimmäinen kuninkaallinen taidemaalari, kuninkaallisen akatemian johtaja ja kuninkaallisen posliinitehtaan suunnittelija. Hän oli aikansa kuuluisimpia maalareita, ja hänen työnsä ilmentävät hyvin rokokoo-tyylin keveyttä. Boucherin tunnusmerkkejä ovat mystiset ja sentimentaaliset teokset sekä herkät luonto- ja paimenkuvaukset, mutta myös sensuellit muka mytologiset maalaukset. Hänen helppoa tyyliään imitoitiin paljon. Malleinaan hän käytti usein vaimoaan ja muita perheensä jäseniä. Boucherin vaimo oli quite a dish.
xxx/ellauri168.html on line 169: David Icke, entinen jalkapalloilija ja nykyinen salaliittopalloilija toi liskoihmistarinan laajaan tietoon 1990-luvulla. Icken mukaan suurin osa maailman valtiojohtajista on ulkoavaruudesta peräisin olevia liskoihmisiä. Icken väitteet ovat herättäneet mielenkiintoa paitsi niiden eriskummallisuuden vuoksi, myös siksi, että Icke oli jo ennen niiden esittämistä kuuluisa jalkapalloilija ja kommentaattori ja siksi, että hän oli onnistunut sulauttamaan supersalaliittoväitteeseensä valtavan määrän aiempia salaliittoväitteitä muun muassa päivittämällä niissä esiintyneet juutalaiset liskoihmisillä. Kuningatar Elisabet II:n ja kuninkaallisen perheen jäsenten väittäminen liskoihmisiksi varmisti Icken aseman keskeisenä salaliittojulistajana. David Icken tuotannossa siirtymä new age -ajattelusta salaliittoihin ajoittui Salaiset elämät -televisiosarjan tuotannon ja suosion aikoihin ja Icke toisti samoja teemoja.
xxx/ellauri169.html on line 177: Myöhempinä vuosina, jolloin Disney otti lomaa, hän purjehti Fritz Loewin jahdilla Ron ja Diane Disneyn kanssa. Englannissa, Walt vietti aikaa Britannian kuninkaallisen perheen kanssa ja hän tapasi yksityisesti vapaamuurari-profeetta H.G. Wellsin. Roomassa, Walt vieraili yksityisesti Paavin ja diktaattori Mussolinin luona. Vuonna 1966 Walt Disney kuoli. Ennen kuolemaansa hän tutki cryogenesistä -- ja jonkun matkaa myös cryoexodustakin. Jotkut uskovat että hänen ruumiinsa on jäädytettynä jossain Kaliforniassa, kun taas toiset väittävät että hänet krematoitiin.
xxx/ellauri177.html on line 136: Toukokuussa nuoren papin mahlat oli liikkeellä ja odotus oli täynnä onnellista toivoa. Häntä ei enää edes häirinnyt La Teusen moittiminen. Jos hän viipyi niin myöhään rukoilemassa kirkossa, siinä oli hulluna ajatuksena, että suuri kultainen neitsyt päätyisi alas seinältä. Ja silti hän pelkäsi häntä, tätä ruumiikasta neitsyttä, joka näytti prinsessalta. Hän ei pitänyt kaikista neitsyistä samalla tavalla. Tämä versio vaikutti häneen suvereenilla kunnioituksella. Hän oli Jumalan Äiti; hänellä oli kantavan naarasleijonan hedelmällinen täyteys, ylevät kasvot, vahvat käsivarret, valtavat allit. Hän kuvitteli naisen näin keskellä taivaallista esipihaa päästäen hänet kuninkaallisen viittansa hännän alle kulkemaan pimeän tähden katveessa. Se oli liian korkealla hänelle, niin voimakas että pipu rutistuisi ruppanaxi, jos hiän alentuisi laskemaan puonsa hänen puoleensa. Tämä oli hänen epäonnistumispäiviensä Neitsyt, ankara Neitsyt, joka palautti hänen sisäisen rauhansa kauhistuttavan parasiitin näyn kautta. Hmm nojaa, tiedän parempaa...
xxx/ellauri177.html on line 221: -- Mitä haluat? hän kysyi. Ja muistaessaan hän huusi: -- Haluat kampani! haluat kampani! Joten hän antoi hänelle kamman, hän antoi raskaiden palmikoiden pudota pullastaan. Se oli kuin avattuna kultainen kangas. Hänen hiuksensa peittivät hänet lannetta myöten. Hänen rintaansa pitkin valuneet lukot viimeistelivät hänen kuninkaallisen pukemisen. Serge itki tämän äkillisen tulipalon jälkeen. Hän suuteli jokaista säiettä, hän poltti huulensa tässä laskevan auringon säteilyssä. Mutta Albine vapautui nyt pitkästä hiljaisuudestaan. Hän jutteli, kyseli, ei koskaan lopettanut. -- Vai niin! kuinka sait minut kärsimään! En ollut sinulle enää mitään, vietin päiväni hyödyttömänä, avuttomana, epätoivoisena kuin turhaa... Ja kuitenkin, ensimmäiset päivät, olin helpottanut sinua. Näit minut, puhuit minulle... Etkö muista, kun makasit makuulla ja nukahdit olkapäätäni vasten kuiskaten, että teen sinulle kutaa? -- Ei, Serge sanoi, ei, en muista... En ole koskaan nähnyt sinua. Näin sinut juuri ensimmäistä kertaa, kaunis, säteilevä, unohtumaton. Hän taputti käsiään kärsimättömästi ja huudahti: -- Ja kampani? Muistatko, että annoin sinulle kampani saadakseni rauhaa, kun sinusta tuli taas lapsi? Aiemmin etsit edelleen häntääsi. -- Ei, en muista... Hiuksesi ovat hienoa silkkiä. En ollut koskaan suudella hiuksiasi. Hän suuttui, selvensi tiettyjä yksityiskohtia, kertoi hänelle toipumisestaan huoneessa, jossa oli sininen katto. Mutta hän, yhä nauraen, päätti laittaa kätensä naisen huulille ja sanoi huolestuneena muttei väsyneenä: -- Ei, ole hiljaa, en tiedä enää, en halua tietää enää... Heräsin juuri ja löysin sinut sieltä, täynnä ruusuja. Se riittää. Ja hän otti hänet takaisin syliinsä, pitkäksi aikaa, huutaen ääneen, reva pystyssä. Toka kerralla kestää tulla kauemmin mutta tuntuupa eri hyvältä.
xxx/ellauri239.html on line 116: Laotsen elämänvaiheita ei tarkoin tunneta. Hänestä tiedetään parhaasta päästä vain, että hän myöhemmässä iässään oli kuninkaallisen kirjaston hoitaja Kaossa. Tämän virkansa hän kuitenkin jätti muiden kirjastonhoitajien piereskeltyä koko ajan (kuka huusi ulkona kovalla äänellä Kau? Älä tule tänne koppiin kun olet juuri käynyt vessassa!), vetäytyäkseen yksinäisyyteen mietiskelemään. Loppuikänsä hän sitten vietti Hsien-Kun solassa Ling-Paon piirikunnassa. Hän elää vieläkin onnellisena solassa ellei ole kuollut.
30