ellauri003.html on line 1202: varsinainen ruudinkeksijä ei ole kumpikaan.

ellauri034.html on line 292: Se että nykyporukat uhoo näistä 2 viime maailmansodasta on teleskooppivaikutusta. Lähellä asiat näyttää isommilta, kuten se New Yorkerin kansi jossa NY ja itärannikko melkein täytti koko horisontin. Maailmansotia on ollut vaikka kuinka monta, maailma vaan oli pienempi ja aseet tylsempiä. Ruumiitakin tulee enemmän teollisella prosessilla, tuhon tuottavuus on kasvanut. Tää tuli mieleen 7v sodasta, joka kuulostaa lyhkäseltä, mut oli pitempi kuin kumpikaan maailmansota, ja globaalinen siirtomaasota sekin. Länsihyeenat ja itäsakaalit eri notmiiden haaskalla. Siitä ei Suomessa juuri kuule kun Suomi ei ollut vielä järin mukana klopaalissa menossa 1756-1763. Ei pitäneet sen ajan Timo Soinit vielä plokia Prysselistä käsin. Ruozin sähläys 7-vuotisessa sodassa oli Pommerin sota, mistä suomalaiset ei kostuneet muuta kuin pommes frites. Tutustuttiin pitkäaikaiseen ystäväämme maapäärynään. Drakassa pojat nauro itäuusmaalaiselle maajussille joka sano peerun eikä potatis. Peruna on hävinnyt täällä pizzalle, ja silli kepapille. Maailman suurin perunanviljelijä on Kiina.
ellauri047.html on line 950: Grimberg hehkutti sankarikuninkaita, meidän sukulaisia Kustaa II Adolfia ja Kaarle XII:a. Minnes paxu pormestari jäi? Se oli menestyxekkäämpi kuin kumpikaan noista nappisankareista.
ellauri072.html on line 295: 2 pahanhajuista pitkän linjan narkomaania MassAvilla vietti kylmää yötä yhdessä. (Tuttu paikka. Paizi tää oli ysäriä, justkun mä olin menossa niska kyyryssä Kasarminmäelle.) Toisella vakavasti sairaalla ei ollut edes takkia. Toinen jolla oli riisui sen ja levitti sitä molempien päälle ja koitti lämmittää sitä sairaampaa vielä pahemman hajuista. Joka vielä laattaa sen käsivarrelle. Pistari: kumpi jäi elolle? V. ei kumpikaan. Kaikkihan me kerran kuolemme.
ellauri082.html on line 724: Gately istuu masentavassa keittiössä ja keskustelee kuoleman kanssa. Kuolema selittää ettà kuolema tapahtuu lukemattomia kertoja, ihmisellä on monta elämää ja jokaisen (elämän siis, kai miekkosen) lopussa on nainen, joka tappaa ja vapauttaa seuraavaan elämää. Gately ei oikein hahmota, onko kyseessä yksinpuhelu vai esittääkö hän kysymyksiä ja nainen vastailee niihin. Kuolema sanoo että ihmisen (kai miekkosen) tappava nainen on aina hänen seuraavan elämänsä äiti. Näin asia on: eikö hän tiennyt? Unessa sen tuntuvat tietävän kaikki muut maailmassa paitsi Gately, aivan kuin hän olisi ollut kipeänä juuri sinä päivänä kun asiasta kerrottiin koulussa, joten kuolema joutuu istumaan alastomana ja enkelin kaltaisena ja selittämään asian kärsivällisesti, itse asiassa hieman Beverlyn high schoolin tukiopetuksen tapaan. Kuolema sanoo että nainen joka joko tietäen tai tietämättään tappaa sinut, on aina joku jota rakastat ja aina seuraavan elämän äiti. Tästä syystä äidit ovat rakkaudessaan niin pakkomielteisiä ja yrittävät nlin kovasti, olipa heillä itsellään minkälaisia vaikeuksia tai riippuvuuxia tahansa, he tuntuvat arvostavan lapsensa hyvinvointia enemmän kuin omaansa ja pakkomielteisessä äidinrakkaudessa on aina pieni ikään kuin itsekkyyden häivähdys: he yrittävät hyvittää murhaa, jota kumpikaan ei muista, paizi ehkä unissaan.
ellauri093.html on line 608: Pappila tuntui jotenkin ahdistavalta. Rouva Rørdam oli pieni ja hento, olennossa jotakin luihua ja epäluuloista, ehkä vihamielistäkin vihamielistä pastoria kohtaan. Rørdam oli hänen täysi vastakohtansa, kookas ja karkeapiirteinen, pitkä piippu hampaissa, ilme rauhallisen röyhkeä. Huoneet olivat matalat mutta pimeähköt. Halusin nuuskia vielä puutarhaa, vaikka kumpikaan pappilan tontuista ei tarjoutunut oppaaxi. Melkoisen vaiteliaina palasimme.
ellauri105.html on line 76: Pokkansa hallitsi, jos sieti käden mitan päästä katsoa hoizua silmiin. Silloin "mies" kykeni puhumaankin terveitä, mitä hoizut puhuivat: säästä, pilkkionginnasta ja muusta urheilusta. Saa istua illan hoitajan lähellä televisiota katsomassa, nauraa silloin kuin hoitajakin ja leikkiä ettei kumpikaan muka huomaa,
ellauri110.html on line 1041: Jotain samaa on Handessa ja Jönsyssä, vaikkei kumpikaan siitä vertailusta ilostu. Nimittäin tuttavuuden hierominen tuntemattomiin, ja tarpeettomien pikku kamojen ostelu kirpputoreilta. Kirjan viimeinen kohtaaminen on Handen kirpputorimummolle tekemä ohari. Matti Kuusen muistelmat ei olleet kohtaamisia vaan ohituxia.
ellauri112.html on line 190: Renan huomauttaa että spekulatiivisessa filosofiassa aina on jotain, mikä muistuttaa keskiaikaisen Raimundus Lulluksen fantastista konetta, jonka avulla pelkästään käsitteitä kombinoimalla piti löydettämän totuus ja vältettämän erehdys. Puhdas spekulatiivinen logiikka, jonka avulla on luultu voitavan vapautua kärsivällisestä tutkimuksesta ja työstä, on oikealle tieteelle yhtä vahingollinen kuin Lulluksen kone. Filosofoida on oppia tuntemaan universumi. Tämä on kokoonpantu fyysillisestä ja psyykillisestä maailmasta, luonnosta ja ihmiskunnasta. Siis on luonnon ja ihmiskunnan tutkimus koko filosofia[6]. Missään ei spekulatiivinen logiikka niin paljasta heikkouttaan kuin niissä tieteissä, jotka käsittelevät eläviä objekteja. Geometriassa, algebrassa jne., joissa ei välitetä todellisuudesta, on aateskelu paikallaan. Mutta sensijaan esim. ihmiskuntaa käsittelevissä tieteissä, joissa kaikki yleiset aatteet perustuvat vain puolittain totuuteen, puolittain erehdykseen, täytyy aateskelun tulokset askel askeleelta tarkistaa kokemuksen avulla. »Logiikka ei tavoita vivahduksia; mutta hengentieteiden alalla totuudet läpeensä piilevät vivahduksessa. Ne pujahtavat skolastiikan verkonsilmukoiden läpi; niitä ei katsella kasvoista kasvoihin, vaan ne löydetään osittain, salaisesti, milloin enemmän, milloin vähemmän» (Essais de morale etc., s. 189 ja seur.). Yllä harventamassani rivissä on Renan lausunut julki yhden bergsonilaisuuden ydinajatuksista. Mutta saman ajatuksen käsitteellisen ajattelun voimattomuudesta tapaa nykyään hyvin yleisesti muuallakin. On syytä sentähden vähän tarkastaa tuota merkillistä lausetta. Spekulatiolle, vastakohtana kokemustieteelle, on omituista, että se lähtee liikkeelle määrätyistä käsitteistä ja arvostelmista, jotka se muodostaa apriorisesti, ennen kokemusta, kun sensijaan kokemustiede kokonaan elää ja hengittää tutkimusesineessään, joka luo sen käyttämät käsitteet ja arvostelmat ja on valmis aina synnyttämään uusia, kun entiset osoittautuvat riittämättömiksi. Puhdas aateskelu kombinoi apriorisia arvostelmiaan ja tekee niistä täten johtopäätöksiä. Tämä ajatustyö noudattaa muodollisen logiikan lakeja, joista ensimäinen on se, että kukin käsite on muuttumaton, pysyy merkitykseltään identisenä. Kun tällaisen aateskelun tuloksia ruvetaan sovittamaan todellisuuteen, syntyy omituisia vaikeuksia. Tyydyn vain yhteen esimerkkiin, jota Bergson mielellään käyttää osoitteena abstraktisen logiikan heikkoudesta. Puhdas aateskelu, joka työskentelee sellaisilla määreillä kuin »ykseys» ja »moninaisuus», olettaen että ne voidaan sovelluttaa kaikkiin ajatuksen esineisiin poikkeuksetta, johtuu m. m. seuraavaan vaikeuteen: onko elävä organismi, onko sielunelämä »ykseys» vai »moninaisuus»? On selvää ettei kumpikaan näistä määreistä sovellu näihin objekteihin. Organismi, sielunelämä eivät ole sellaisia yksinkertaisia esineitä, jotka olisi leimattava joko »ykseyksiksi» tai »moninaisuuksiksi». Mitä voidaan päättää tästä? Tietenkin, että spekulatiivinen metodi on väärä, että jos lähdetään liikkeelle rajoitetusta määrästä käsitteitä, tullaan ennemmin tai myöhemmin kohtaan, jolloin yksikään näistä käsitteistä ei sovellu ilmaisemaan tarkoitettua ilmiötä. Kokemustiedolle sensijaan tätä vaikeutta ei esiinny; todellisuus, jossa se liikkuu ja elää, luo sille tarpeen tullen aina uusia käsitteitä. Katsokaamme spektriä, jossa auringon valkea valo yhdenjaksoisissa ylimenoissa taittuu lukemattomiin vivahduksiin, niin että jokainen spektrin poikkiviiva on hitusen verran toisenvärinen kuin edellinen! Jokapäiväinen kielenkäyttö tulee toimeen muutamalla, viidellä, kuudella värinimityksellä. Se yksinkertaisesti laiminlyö ylimenot yhdestä »väristä» toiseen. Mutta maalari, jolle värivivahdukset ovat arvokkaita, tarvitsee jo paljon suuremman määrän värejä ilmaisevia käsitteitä: ultramariini, karmiini jne. Mikään ei estäisi muodostamasta uusia värien käsitteitä tuhansiin saakka, aina värienerottamiskykymme rajaan asti.
ellauri115.html on line 734: Ei ole osa mun lukujärjestystä ruveta nyt metafyysisiin pohdintoihin joista meistä kumpikaan ei tajuaisi pätkääkään, keskusteluihin jotka ei oikeasti johda mihinkään. Olen jo kertonut sulle etten huoli filosofoida sun kaa, vaan autan sua konsultoimaan omaa verenkiertoelintä. Jos kaikki maailman filosofit osoittais että mää oon väärässä, ja sun mutu sanoo et mää oon oikeessa, se riittää mulle.
ellauri164.html on line 474: Ei kumpikaan niistä as such, sanoo useimmat, kyllä kyseessä oli riittämätön nöyristely Jaffelle. Moppe oli jaxanut mukisematta totella yli sata vuotta, Mirja siskokin oli kuukahtanut, ja aivan loppumetreillä meni hermot. Sitä Jaffe ei voinut antaa sille anteexi, sillä se on hyvin äkkipikainen. Ei täällä tarvi kenenkään muun vetää nenään hernettä.
ellauri183.html on line 251: Sinansa vizikasta että Malamuutin hauska luomiskertomus tai toinen vedenpaisumus ei ole juuri heilauttanut viihdenäyttämöiden verhoja, vaikka se arvokkaalla tavalla nakertaa sekä juutalaisuuden että kristinuskon hölmömpiä puolia. No ehkä juuri sixi, kumpikaan tiimi ei pääse vapautuneesti naureskelemaan vastapuolelle. Lukijat ei oikein tiedä kehenkä samastuisivat. Kaikki suuttuvat!
ellauri198.html on line 254: Juostessani taxista Thean asuintalon ovelle ja soittaessani kelloa kolme kertaa en juuri pannut merkille missä olis aula, komea ja runsaasti kalustettu, ketään ei ollut saapuvilla, ja kun yritin saada selville mikä hienoista ovista kuului hissiin, erääseen niista ilmestyi valoruutu. Thea oli ajanut alas minua vastaan. Ovi avautui. Sisällä oli samettipäällysteinen penkki ja me vaivuimme istumaan sille, syleilimme ja suutelimme siittimeni noustessa äänettömästi Thean imutuxessa (Boyd kertoo samansisältöistä tarinaa skotti lastenpiiasta muistelmiensa alussa). Huomaamatta veren kovettamaa munaani Thea siveli kädellään kassejani, olkapäihin asti. Mina avasin hänen kotitakkinsa rintojen kohdalta. En hallinnut itseäni, pääsi ruiskahtamaan silmille etuajassa. En tajunnut mitään, olin miltei sokea. Jos joku muu olisi ollut sijassamme kumpikaan meistä ei olisi sitä tiennyt. En voi varmasti sanoa en nähnyt kasvoja, kenties se olikin siivooja. Kun ovi avautui, ja jatkoimme bylsimistä kävellessämme käytävässä ja sitten huoneistossa, matolla oven luona Thea ei ollut kuin muut naiset, nuo jotka niin sanoakseni antoavat luvan paljastaa yhden asian kerrallaan ja ihailla sitä, vaan päästi heti perille asti. Rakkauden tunne hallizi mahtavana. Theaa näpäsi että olin viivytellyt ammattiliittoasioissa. Olisit sanonut duunareille että "I got a chick to fuck".
ellauri206.html on line 186: Kulttuuriministeriössä työskentelevän Michelin elämä on ankeaa ja yksinäistä. Vapaa-aikanaan hän vierailee toisinaan peep-showssa ja nukahtelee tv:n ääreen. Isänsä kuoleman jälkeen hän päättää hetken mielijohteesta matkustaa Thaimaahan. Thaimaassa Michelille avautuu vieras kulttuuri ja eroottisten houkutusten puutarha, jossa kaikki on mahdollista. Michel saa tuntea seksuaalista nautintoa, jonka rinnalla hänen aiemmat käteenvetokokemuksensa kalpenevat. Matkallaan Michel tapaa myös Valérien, joka on matkailualalla. Pariisissa heidän välilleen syntyy intohimoinen suhde, jollaista kumpikaan ei ole ennen kokenut. Michel ja Valérie palaavat Thaimaahan käynnistämään uutta, estotonta seksiturismibisnestä. Matkailijat kuitenkin palautetaan paratiisista elämän kovuuteen varsin dramaattisella tavalla.
ellauri226.html on line 174: Tää ruåzalainen merkkiteos olis ollut tarjolla kirjaston poistohyllyssä. Samaan hintaan (0e) olis saanut Horace Engdahlin esseeläpyskän Den sista grisen, muttei napannut. Ei ize asiassa kumpikaan, kunhan selasin.
ellauri262.html on line 536: Kirjan 31 kirjeessä Ruuvinauha (Screwtape) antaa Matomezälle (Wormwood)ille yksityiskohtaisia ​​neuvoja erilaisista tavoista heikentää Jumalan (God) sanoja ja edistää Jumalan (God) hylkäämistä "potilaassa" (jota Matomezä (Wormwood) houkuttelee) sekä havaintoja ihmisluonnosta ja Raamatusta (Bible).Ruuvinauhan (Screwtapen) neuvoissa itsekäs voitto ja voima nähdään ainoana hyvänä, eikä kumpikaan demoni voi käsittää Jumalan (God) rakkautta ihmiseen tai tunnustaa ihmisen hyvettä.
ellauri270.html on line 434:
Shocking Bluen Venus oli sentään vähän parempi kuin näistä kumpikaan. Karppi ei ehdi käydä edes suihkussa. Pitäisiköhän sen vaihtaa alaa?

ellauri286.html on line 399: “Elefantilla ei ole siipiä – ookoo. Se ei voi uida vedessä – ookoo.(Paizi pitäväthän ne vedestä, kz kuva!) Mutta kumpikaan näistä määreistä ei kerro sitä, mikä elefantti on! Se on iso paxunahkainen maanisäkäs jolla on lepsut korvat, kärsä, pitkät hampaat ja iso kengännumero.“
ellauri310.html on line 193: eivät ryhtyneet toimiin kumpikaan miehen syrjäyttämiseksi piispanvirrasta.
ellauri313.html on line 182: Eli mitä eroa, mitä yhteistä? Molemmat ovat feministejä, ja miehet ovat roistoja, roistot miehiä. Värieroilla ei ole siinä väliä. Valitettavasti kumpikaan ei nappaa juuri vähääkään.
ellauri316.html on line 357: Tiedän paljon vähemmän isäni vanhemmista. Lähes yhtään valokuvaa ei ole säilynyt; kumpikaan ei elänyt nähdäkseen syntymääni, enkä tuntenut niitä. Isoisäni Nikolai Vasiliev työskenteli kutomatehtaalla Shuyan kaupungissa, ja isoäitini Agrippina, jonka kunniaksi minut nimettiin, palveli vammaisena ja pesi lattioita. He elivät hyvin köyhästi, käytännössä kädestä suuhun, heiltä puuttui kaikkea: ruokaa, vaatteita, liinavaatteita. Ilman rihman kiertämää ne oljentelivat pelkillä patjoilla ja huovilla ja joivat raakaa votkaa pullon suusta.
ellauri341.html on line 462: Saksan liittotasavallan tiedustelupalvelu sai asiasta vihiä, mutta maan hallitus empi Eichmannin paljastamista, sillä se pelkäsi Eichmannin kertovan korkeiden virkamiesten ja poliitikkojen entisistä natsiyhteyksistä. Saksa kertoi kuitenkin tietonsa vuonna 1958 Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:lle, mutta CIA ei reagoinut asiaan, eikä kumpikaan maa ilmoittanut asiasta Eichmannia etsiville israelilaisille. Uskottuaan vihdoin miten pieni talo Adolfilla oli Buenos Airesissa, Mossadin joukot kaappasivat Eichmannin Peter Malkinin johdolla Argentiinassa 11. toukokuuta 1960 maan lakien vastaisesti, ilman argentiinalaisten viranomaisten lupaa. Eichmann lennätettiin 21. toukokuuta 1960 salaa El Alin Bristol Britannia 4X-AGE -lentokoneella Israeliin. Argentiina katsoi tapauksen suvereniteettinsa loukkaamiseksi, kutsui Israelin-suurlähettiläänsä kotiin ja vaati YK:n turvallisuusneuvostoa koolle. Turvallisuusneuvosto päätti äänin 8–6, että Israelin oli ”sopivalla tavalla” hyvitettävä Argentiinalle sen kärsimä suvereniteetin loukkaus. (Mikähän se oli?)
ellauri347.html on line 94: Aina yhteistyö ei ole sujunut täysin kivuttomasti. Ehkä yllättävä esimerkki on heidän suosittu kappaleensa Kahden maan kansalainen. – Kyseisen biisin työstöprosessi oli nihkeä. Kaija kirjoitti mielestäni säkeistöihin liian pitkiä rivejä. Teimme molemmat kompromisseja – Kaija lyhensi rivejä ja minä tihensin rytmiikkaa. Kun kappale tuli valmiiksi, emme olleet oikein kumpikaan lopputulokseen tyytyväisiä. Yllätykseksemme ihmiset ottivat kappaleen kuitenkin omakseen. Myöhemmin olemme toki itsekin tulleet sen kanssa sinuiksi.
ellauri351.html on line 688: Hörökorvainen Eric Hobsbawm syntyi vuonna 1917 Aleksandriassa Egyptissä. Hänen isänsä oli Leopold Percy Hobsbaum (os Obstbaum), juutalainen kauppias Lontoon East Endistä, puolalaista juutalaista syntyperää. Nimi Obstbaum "FruitTree" on kuitenkin saksalainen, ei puolalainen. Hänen äitinsä Nelly Hobsbaum (os Grün), oli kotoisin keskiluokan Itävallan juutalaisperheestä. Vaikka hänen molemmat vanhempansa olivat juutalaisia, kumpikaan ei ollut tarkkaavainen. Hänen varhaislapsuutensa kului Wienissä, Itävallassa, ja Berliinissä, Saksassa. Syntymäaikainen kirjoitusvirhe muutti hänen sukunimensä Hobsbaumista Hobsbawmiksi. Vaikka perhe asui saksankielisissä maissa, hän varttui puhuen englantia äidinkielenään.
ellauri368.html on line 239: elämässä. He tulevat Todros Abulalian eteen (perheen isä antimaimonisti Meir Abulatia) kysyäkseen hänen mielipidettään. Peleg antaa valaehtoisen todistuksen, jonka ovat allekirjoittaneet Jerobeam ben Ncbat ja Elisa ben Abujah, että oppiminen ei auta, ja Joktan tuottaa samanlaisen asiakirjan, jonka allekirjoittivat Joosef, Jaakobin poika ja Salomo, Daavidin poika, jotka julisti viisauden lähteeksi elämästä. Kumpikin yrittää mitätöidä toisen todistuksen. Silloin tuomari julistaa päätöksensä, se viisaus ja varallisuus yhdessä ovat yhteiskunnan kaksi keskeistä pilaria, ja kumpikaan ei yksin pystyisi ylläpitämään sosiaalista kehystä. Siinäpä juutalainen ajatus! Ibn Shabbethai on ajoittain karkea irtisanoutumisessaan. Hän oli nöyrä henki tehdäkseen asioita, jotka eivät olleet ahvenan hyväksymiä.
ellauri370.html on line 683: Puolanjuutalaisten kuskaaminen 30-luvulla Puolan rajalle jossa kumpikaan puoli ei tahtonut niitä huolia kuulostaa kumman tutulta... ai niin, sehän on kuin kertausta Venäjän ja Suomen rajalta 20-luvulla, siis 2020. Ja toinen déjà vu on kristalliyön alkutahdit, kun Hamas, sori epätoivoinen Herschel Grünspan osti pyssyn ja kävi ampumassa sakemanni Ernst von Rathin Pariisin lähetystössä. Siitähän Heydrich riemastui ja järjesti Saxassa aivan hurjan pogromin. Juutalaiset oppivat tärkeän läxyn kristalliyöstä, miten käyttää terrorismia verukkeena kansanmurhalle. Nojoo, samaa läxyä kertasivat jenkitkin 9/11 perästä. Eikä se sunkaan siitä alkanut, näin on menetelty maailman sivu. Syntipukkeilu on ideana aivan mainio. Pannaan vahinko kiertämään, ei pidä jäädä tuleen makaamaan. They owe us SOOOOO much...
ellauri372.html on line 87: Crassuxen rökäletappiosta alkoi lähes kolme vuosisataa kestänyt sotien kausi maiden välillä. Jalkaväkeen luottaville roomalaisille ratsuväkeä kattavasti hyödyntävät parthialaiset osoittautuivat vaikeaksi palaksi. Toisaalta parthialaisille tuotti vaikeuksia miehittää valloitettuja alueita, sillä heidän taitonsa piirityssodankäynnistä olivat puutteelliset. Tämän johdosta kumpikaan osapuoli ei onnistunut ottamaan ratkaisevaa voittoa toisesta.
ellauri374.html on line 237: Puolanjuutalaisten kuskaaminen 30-luvulla Puolan rajalle jossa kumpikaan puoli ei tahtonut niitä huolia kuulostaa kumman tutulta... ai niin, sehän on kuin kertausta Venäjän ja Suomen rajalta 20-luvulla, siis 2020. Ja toinen déjà vu on kristalliyön alkutahdit, kun Hamas, sori epätoivoinen Herschel Grünspan osti pyssyn ja kävi ampumassa sakemanni Ernst von Rathin Pariisin lähetystössä. Siitähän Heydrich riemastui ja järjesti Saxassa aivan hurjan pogromin. Juutalaiset oppivat tärkeän läxyn kristalliyöstä, miten käyttää terrorismia verukkeena kansanmurhalle. Nojoo, samaa läxyä kertasivat jenkitkin 9/11 perästä. Eikä se sunkaan siitä alkanut, näin on menetelty maailman sivu. Syntipukkeilu on ideana aivan mainio. Pannaan vahinko kiertämään, ei pidä jäädä tuleen makaamaan. They owe us SOOOOO much...
ellauri378.html on line 64: Katso myös munatonna kimittävä Montgomery Clift pakkosteriloinnin uhrina ja Judy Garland arjalaisnaisena, jota syytetään suhteesta juutalaisen miehen kanssa (fiktio Katzenbergerin tapauksesta 1942). Monty oli homo ja Judy sekakäyttäjä. Eivät eläneet viisikymppisixi kumpikaan.
xxx/ellauri084.html on line 631: Wallun äitifixaation syvyysulottuvuus senkun kasvaa ss.769-770 kun neiti Psykoosin suuhun pannaan se sano että "kuolema on aina naispuolinen ja että naispuolinen on aina äidillinen. Ts. että nainen joka sinut tappaa on seuraavan elämäsi äiti." Sit vielä että "juuri sen vuoxi äidit rakastavat niin pakkomielteisesti, kaikennielevästi vimmaisesti ja samalla jotenkin narsistisesti sinua, lastaan: äidit yrittävät vauhkoina hyvittää murhan, jota kumpikaan teistä ei pysty muistamaan." Tämä ei Molly Notkinistakaan kuulostanut erityisen järkevältä.
xxx/ellauri116.html on line 81: Hyönteisiä, jotka syövät hyttysiä, ovat sudenkorennot ja niiden vähemmän tunnetut serkut, damselflies. Sudenkorentoilla on taipumus ruokkia päivällä, kun yöllä aktiivisimmat hyttyset ovat suurimmaksi osaksi piilossa läheisessä alusharjassa. Seurauksena aikuisten sudenkorentojen hyttysen saanti on alhaisempi kuin optimaalinen. Onneksi (hyttysvihareille) sudenkorennon toukat tosiasiallisesti syövät hyttysen toukiin, kun ne pystyvät, siinä määrin kuin sudenkorennot tekevät suurimman osan saalistusvaurioistaan ​​hyttysille ennen kuin kumpikaan hyönteinen on jopa lähellä kypsää.
xxx/ellauri116.html on line 465: Päihteiden ja juhlimisen lisäksi prinssistä alkoi liikkua sananlasku, jonka mukaan ”hänen kanssaan samassa taksissa ei ole turvassa kumpikaan sukupuoli”.
xxx/ellauri134.html on line 463: Nää ois kylmiä kaloja. Pirkko ja Calle oli varmaan kaloja? Ei kumpikaan, Calle oli vesimies ja Pirkko, Jöns ja Seku kaikki pässejä. Mut hei Paul on kala! Just goes to show.
xxx/ellauri259.html on line 52: Aristoteleen määritelmän mukaan vapaus on sitä että voi tehdä mitä tahtoo. Dostojevskistä se on valtaa ja yxinoloa. Vapaudesta tulee ongelma kun on monta pelaajaa, jotka tahtovat eri lopputulemia, eli peli on nollasummapeli tai ainakin kompetitiivinen. Silloin kaikki eivät voi olla vapaita yhtä aikaa, vaan vapaita on ne joilla on voittava strategia, tai ainakin vapaampia ne jonka optimistrategia on optimimpi kuin kilpaveikkojen. Siten vapaus liittyy varsinkin länkkärien folkloressa kiinteästi väkivaltaan, kärhämiin, vapaussotiin sekä voitokkuuteen niissä. Erimielisyydet koskevat yleensä jotain resurssia josta on paikallinen pula. Kaikki eivät voi saada samaa eksklusiivisesti, mistä syntyy kärhämä. Ongelma herää kun joku kilpaveikko lähtee keulimaan, ja se ratkeaa kun meikämannet saavuttaa vapauden pistämällä "sortajille" turpiin. Vaikka tulisi tasapeli taikka pattitilanne, ei sillä vielä ole vapaus taattu, sillä silloin ehkä kumpikaan osapuoli ei pääse tekemään justiinsa sitä mitä tahtoo. Tää on varmaan se Yrjön tarkoittama vapauden ongelma. Tai sitten sillä on mielessä on se vapaus vastaan vastuu höpötys, jossa kärhämä on keskus- ja keskijohdon välillä. Keskijohto on suhteellisen vapaa höykyttämään laahusta, mutta se ei riitä, koska keskusjohto pääsee vielä käskyttämään keskijohtoa ja laittamaan sen vapaudelle jotain rajoja. Tää on voinut olla Leinon aikaisen herrasväen pelitilanne. Tätä vapauden lajia kuzumme izenäisyydexi.
xxx/ellauri286.html on line 399: “Elefantilla ei ole siipiä – ookoo. Se ei voi uida vedessä – ookoo.(Paizi pitäväthän ne vedestä, kz kuva!) Mutta kumpikaan näistä määreistä ei kerro sitä, mikä elefantti on! Se on iso paxunahkainen maanisäkäs jolla on lepsut korvat, kärsä, pitkät hampaat ja iso kengännumero.“
35