ellauri036.html on line 1795: Sitten se kumartui Marian puoleen ja pussasi sen kaulusta.
ellauri041.html on line 733: Kun se oli harras ja kumartui syvälle,

ellauri043.html on line 4964: Ne kumartuivat pilvistä ohjataxeen miekkoja; niitä tuli vastaan teiden varsilla, niitä saattoi ostaa kotiin; ja tää tuttavallisuus teki elämästä jumalallisen.
ellauri046.html on line 492: Voinxmä kiroilla sille? Mikä mä oon rohkenemaan? Voitko sä saviruukku mastoilla pottumaakarille? Mitä mä olin? En midiä! Kuraa sen käsissä, kylkiluu, josta hän muotoili mut! Mikä mä olin? Vähäinen yrtti, ja se kumartui mun puoleen, se rakasteli mut, se oli mulle kaikki, mun jla, mun ajatusten tonava, mun soul fuudia.
ellauri132.html on line 982: Er trat in die Kammer und beugte sich über das Bette hin. Hän astui panohuoneeseen ja kumartui petiin päin.
ellauri171.html on line 1184: 4 Juuri silloin Boas saapui Betlehemistä ja tervehti elonkorjaajia: "Herra olkoon teidän kanssanne!" "HERRA siunatkoon sinua!" he vastasivat. 5 Boas kysyi leikkuukoneensa valvojalta: "Kenelle tuo mehukkaannäköinen nuori nainen kuuluu?" 6 Valvoja vastasi: "Hän on mooabilainen, joka palasi Moabista Noomin kanssa. 7 Hiän sanoi: 'Anna minun poimia ja kerätä lyhteitä leikkuukoneen taakse.' Hiän tuli kentälle ja on jäänyt tänne aamusta tähän päivään, lukuun ottamatta vessakäyntejä ja lyhyttä lepoa tarhassa." 8 Niin Boas sanoi Ruutille: "Tyttäreni, kuuntele minua. Älä mene poimimaan toiselta alalta äläkä mene pois täältä. Pysy täällä naisten kanssa, jotka työskentelevät minulle. 9 Tarkkaile peltoa, jolla miehet korjaavat, ja seuraa naisten perässä. Olen sanonut miehille, etteivät he tafsaa sinua, ainakaan sieltä. Ja aina kun sinulla on jano, mene ja ota juotavaa vesipurkeista, jotka miehet ovat täyttäneet." 10 Tämän jälkeen hiän kumartui kasvot maahan. Hiän kysyi häneltä: "Miksi olen saanut niin suosion silmissäsi, että huomaat minut - ulkomaalaisen?" 11 Boas vastasi: "Minulle on kerrottu kaikki, mitä olet tehnyt anoppisi hyväksi miehesi kuoleman jälkeen - kuinka jätit isäsi ja äitisi ja kotimaasi ja tulit asumaan kansan luo, jota et tietää etukäteen. 12 HERRA maksakoon sinulle, mitä olet tehnyt. Saakoon sinulle runsaan palkkion HERRA, Israelin Jumala, jonka siipien alle olet tullut turvaan. " 13 "Saanko edelleen löytää armon silmissäsi, herrani", hän sanoi. "Olet saanut minut rauhoittumaan puhumalla ystävällisesti kuin palvelijallesi, vaikka minulla ei olekaan yhdenkään palvelijasi asemaa." 14 Aterian aikaan Boas sanoi hänelle: "Tule tänne. Ota leipää ja kasta se viinietikkaan." Kun hän istui sadonkorjuukoneiden kanssa, hän tarjosi hiänelle paahtomaissia. Hiän söi kaiken, mitä halusi, ja hänellä oli vähän yli.
ellauri221.html on line 172: Tämän kotelon, eli käsilaukun-nimittäkää sitä mixi haluatte-tämän kyljessä on vähäinen aukko. Teidän ei tarvihe muuta kuin lausua muutama sana tuon aukon edessä ja painaa sitten nappulaa, niin höpinäfooni täsmälleen toistaa sananne. Voitte kokeilla sitä, ehdotti Älynen Mutterille. Mutteri kumartui lähemmäksi kotelon kyljessä olevaa aukkoa ja sanoi:
ellauri241.html on line 86: His golden throne, bent warm on amorous theft: kultaisen valtaistuimensa, kumartui lämpimästi rakkausvarkauksiin:
ellauri275.html on line 227: Vuorten varjot lankesivat peräkkäin, Keho kutistui, kumartui, väsyi,
ellauri317.html on line 120: "ja kumartui suutelemaan tätä, Dido uhkaa murtaa hänen nenänsä… ja käskee häntä menemään helvettiin (3.104)!"
ellauri398.html on line 744: ja hiän kumartui minua kohti; Hän oli kapea vyötärö ja
ellauri403.html on line 81: Ja kun minä menin sisään portista, näin kaupungin ovien edessä suuria ja korkeita puita, joilla ei ollut hedelmiä, vaan ainoastaan lehtiä. Ja minä näin muutaman miehen hajallaan puiden keskellä, ja he surivat kipeästi nähdessään jonkun miehen menevän kaupunkiin. Ja nuo puut katuivat heitä, nöyrtyivät ja kumartuivat ja nousivat jälleen ylös.
ellauri429.html on line 620: Hyväksyessään tämän kompromissin quraishien päälliköt kumartuivat Muhammedin viereen merkkinä alistumisesta Allahille. Profeetta kuitenkin perui pian lausuntonsa, virallisesti arkkienkeli Gabrielin nuhteiden jälkeen, moitti häntä siitä, että hän oli vääristänyt viestin, jonka hän oli välittänyt hänelle Allahilta. Mutta kyse oli myös profeetan ensimmäisten tovereiden tyytymättömyyden katkaisemisesta, jotka kehottivat häntä ottamaan uudelleen yhteyttä arkkienkeli Gabrieliin, koska he pitivät tätä kompromissia myönnytyksellä quraishien polyteismille ja siten poikkeuksena islamin perusperiaatteesta monoteistisenä alueena.
ellauri429.html on line 624: Bukhari: "Pakanat kumartuivat hänen kanssaan"
ellauri429.html on line 626: Tämä jakso ei ole millään tavalla hämärtynyt Koraanissa ja muslimiperinteen pääteoksissa. Näin ollen "Bukharin haditissa", teoksessa, jota kaikki muslimit pitävät yhtenä kahdesta Siran viitekokoelmasta [toinen on Muslimin oma] , jakso Quraishin päälliköiden kumartumisesta, kun Muhammed lausui tähden suuraa, mainitaan näillä termeillä (Nide 6, 8dith, kirja 6nl: 60, 8dith, kirja 6nl) : Abbas: Profeetta kumarsi itsensä lausuttuaan Surat-an-Najmin [Tähti, suura 53] ja kaikki muslimit ja pakanat ja dzinnit ja ihmiset kumartuivat hänen kanssaan. ”
ellauri429.html on line 638: Muslimihistorioitsija ja -kommentaattori Tabari viittaa kuuluisassa Chronicle-kirjassaan "Profeettojen ja kuninkaiden tarinat" "Saatanisten säkeiden" tapaukseen seuraavasti: " Sitten profeetalle paljastettiin tähden suura. Hän meni Mekan keskustaan, jonne qurayshilaiset kokoontuivat, ja lausui tämän suuran. Kun hän pääsi säkeeseen 19: «Mitä uskot al-Latista, `Uzzasta ja Manatista kolmannesta? Onko mahdollista, että Jumalalla on tyttäriä ja teillä poikia? Mikä kaunis työnjako se olisikaan…» Iblîs [Saatana] tuli ja pani suuhunsa nämä sanat: «Nämä epäjumalat ovat maineikkaita jumalia, joiden esirukousta on toivottava. » Epäuskoiset [ei-muslimit] olivat erittäin mielissään näistä sanoista ja sanoivat: "Muhammedille on tapahtunut ylistämään epäjumaliamme ja puhumaan niistä hyvää." Profeetta viimeisteli suuran, sitten hän kumarsi itsensä, ja epäuskoiset kumartuivat hänen jälkeensä sanojensa vuoksi, jotka hän oli vahingossa puhunut, uskoen hänen ylistäneensä heidän epäjumaliaan. Seuraavana päivänä Gabriel tuli profeetan luo ja sanoi: "Oi Muhammed, lausu minulle tähden suura". Kun Muhammed toisti sanat, Gabriel sanoi: "Enkö minä välittänyt sen sinulle näin? Sanoin: "Tämä jakautuminen on epäoikeudenmukaista". Muutit sen ja asetit jotain muuta sen tilalle, mitä olin sinulle kertonut.» Profeetta peloissaan palasi moskeijaan ja lausui suuran uudelleen. Kun hän lausui sanat: "Ja tämä jakautuminen on epäoikeudenmukaista", epäuskoiset sanoivat: "Muhammed on katunut jumaliemme ylistämistä." Profeetta oli hyvin huolissaan ja pidättyi ruoasta ja juomasta kolmen päivän ajan peläten Jumalan vihaa. Sitten Gabriel välitti hänelle seuraavan jakeen: Emme ole lähettäneet ainuttakaan profeettaa tai lähettiläätä sinun edeltäsi ilman, että Saatana olisi antanut hänen toiveensa läpi syntisen halun; mutta Jumala tekee tyhjäksi sen, minkä Saatana lävitse, ja Hän vahvistaa merkkiään ."
ellauri434.html on line 566: Pesuämmät ympäröivät Jeesuxen hameenliepeet märkinä äskeisestä puuhasta. Simeon ja Andreas yrittivät turhaan säätää heitä. Jeesus heitti jonkun hauskan läpän. Kaikki nauroivat. Leeviläisen lain saastaiseksi julistama nainen lähestyi takaapäin Miriamin poikaa, kumartui, kouraisi rukousta jupisten hänen vaippansa alta pilkistävää tupsua. Kuka se oli!? Jeesus ärjäisi. Tunsin että multa lähti teräsvoimaa. Tämän jälkeen Mirjan poika lähti fiskarien kanssa sardiinille. Viheriät kourat kahisivat aamutuulessa.
xxx/ellauri175.html on line 511: Hadaly kumartui nuoren miehen puoleen ja sanoi hänelle elävien äänellä:
xxx/ellauri175.html on line 689: Ainutlaatuinen juttu! se oli Edison, joka oli hätkähtänyt sanasta ja tuijotti Hadalya. Hän iski yllättäen otsaansa, hymyili, kumartui hyvin nopeasti ja työnnettyään sivuun Andréïn mekon pohjan, painoi sormensa sinisten saappaiden kantapäähän. - Mitä tuo oli ? kysyi lordi Ewald terävästi.
xxx/ellauri175.html on line 848: ― Ahaa! Sowana, sanoo Edison, tämä on ensimmäinen kerta, kun Tiede on osoittanut, että se voi tehdä ihmisestä... jopa rakkautta! Koska saaja ei vastannut, sähköasentaja tarttui hänen käteensä: käsi, jäinen, sai hänet vapisemaan: hän kumartui; Pulssi ei enää lyöty, sydän oli liikkumaton. Pitkiä minuutteja hän moninkertaistui uneliaan otsan ympärillä heräämisen magneettiset kulkuset: - turhaan.
xxx/ellauri177.html on line 148: Outo himo vaivaa kotkaa: hän yhtäkkiä uskoi katseensa kiinnittäen katseensa kuun valaisemiin laseihin näkevänsä kirkon syttyvän sisältä uunin räjähdysmäisesti, juhlan helvetin loistolla, minne kääntyi toukokuu , kasvit, eläimet, Artaudien tyttäret, jotka raivoissaan ottivat hellapuita paljaiden reisiensä väliin. Sitten hän kumartui alaspäin ja näki Desireen pihan, täysin mustan, höyryävän. Hän ei pystynyt erottamaan selvästi kanien mökkejä, kanojen ahvenia ja ankkojen mökkejä. Se oli yksi massa, joka käpertyi hajuun ja nukkui samalla ruttohengityksellä. Tallin oven alta levisi hapan vuohen tuoksu; kun pikku possu selälleen makaamassa puhalsi raskaasti lähellä tyhjää kulhoa. Suuri kullanruskea kukko Alexandre lausui kuparisesta kurkusta huudon, joka heräsi kaukaa yksi kerrallaan kaikkien kylän kukkojen intohimoiseen huutoon.
xxx/ellauri177.html on line 298: Hän pysyi hiljaa, hyvin onnetonna kun ei löytänyt enää mitään uutta sanottavaa sanoaxeen hänelle rakastavansa häntä. Hän katseli hitaasti hänen ruusuisia kasvojaan, jotka antoivat itsensä mennä kuin unessa; silmäluomissa oli herkku elävää silkkiä; suu teki suloisen rypyn, märkä hymystä; otsa oli suht puhdas, hukkui kultaiseen viivaan hiusrajassa. Ja hän olisi halunnut antaa koko olemuksensa sanalle, jonka hän tunsi huulillaan, ilman, että olisi voinut lausua sitä. Sitten hän kumartui jälleen, hän näytti etsivän hienoa paikkaa niille kasvoille, jonka hän asettaisi ylimmän sanan. Sitten hän ei sanonut mitään, hänellä oli vain lyhyt hengitys. Hän suuteli Albinen huulia. - Albina, rakastan sinua! - Rakastan sinua Serge! Ja he pysähtyivät vapisten tästä ensimmäisestä suudelmasta. Hiän oli avannut silmänsä hyvin leveäksi. Hän pystyi työntämään suullaan hieman eteenpäin. Molemmat katsoivat toisiaan punastumatta. Jotain voimakasta, suvereenia hyökkäsi heihin; se oli kuin kauan odotettu tapaaminen, jossa he näkivät toisensa jälleen aikuisina, toisilleen tehtyinä, ikuisesti sidoksissa. He hämmästyivät hetken, nostivat katseensa lehtien uskonnolliseen holviin, näyttivät kyseenalaistavan puiden rauhallisia ihmisiä löytääkseen suudelmansa kaiun. Mutta metsän seesteisen omahyväisyyden edessä heillä oli rankaisemattomien rakastajien iloisuus, pitkäkestoinen, kaikuva iloisuus, joka oli täynnä heidän hellyytensä vuolaspuheista kutinaa.
xxx/ellauri177.html on line 358: Hän sanoi nämä asiat, kumartui maahan ja jumalsi naista. Ylpeä Albine antoi ihailla itseään. Hän ojensi sormensa, rintansa, huulensa Sergen hartaille suudelmille. Hän tunsi itsensä kuningattareksi katsoessaan häntä niin vahvana ja niin nöyränä edessään. Hän oli voittanut hänet, hän piti häntä armollaan, hän saattoi hävittää hänet yhdellä sanalla. Ja mikä teki hänestä kaikkivoivan, oli se, että hän kuuli ympärillään olevan puutarhan iloitsevan hänen voitostaan, auttaen häntä hitaasti kasvavalla melulla.
xxx/ellauri177.html on line 421: Hän kumartui, hän tunsi Angeluksen kolme iskua menevän hänen niskaansa, kaikuvan hänen sydämeensä. Kello sai kovemman äänen. Hän palasi säälimättömänä muutamaksi minuutiksi, jotka tuntuivat vuosilta. Hän toi mieleen koko hänen menneen elämänsä, hänen hurskaan lapsuutensa, hänen ilonsa seminaarissa, hänen ensimmäiset messunsa Artaudin palaneessa laaksossa, jossa hän haaveili pyhien yksinäisyydestä. Hän oli aina puhunut hänelle näin. Hän löysi pienimmätkin käänteet tuosta kirkon äänestä, joka oli lakkaamatta noussut hänen korviinsa, kuin äidin vakava ja lempeä ääni. Miksi hän ei ollut kuullut häntä enää? Aiemmin hän lupasi hänelle Marian tulemisen. Oliko se Marie, joka oli vienyt hänet iloisen vehreyden syvyyksiin, jonne kellon ääni ei yltänyt? Hän ei olisi koskaan unohtanut, jos kello ei olisi lakannut soimasta. Ja kun hän kumartui pidemmälle, hänen parran hyväily hänen ristikkäisillä käsillään peloitti häntä. Hän ei tuntenut näitä pitkiä hiuksia, näitä silkkisiä hiuksia, jotka antoivat hänelle eläimen kauneuden. Hän väänteli partaan, hän tarttui hänen hiuksiinsa molemmin käsin etsiessään tonsuurin alastomuutta; mutta hänen hiuksensa olivat kasvaneet voimakkaasti, tonsuuri hukkui suurien kiharoiden viriiliin aaltoon, joka heitettiin takaisin otsasta niskaan. Hänen koko lihansa, joka oli aiemmin ajeltu, oli kellertävänruskeat.
xxx/ellauri177.html on line 577: Hän mietiskeli Halvan Imitaation sanoja: "On suuri taito osata puhua Jeesuksen kanssa, ja suurta varovaisuutta tietää, kuinka pitää hänet lähelläsi." Sitten se oli ihana tuttavuus. Jeesus kumartui hänen puoleensa, puhui hänelle tuntikausia hänen tarpeistaan, onnellisuudestaan ​​ja toiveistaan. Pääsisinköhän mä ihan piispaxi, jos oikein pyllistän? Mitäs tuumaat Jeppe? Onxmussa ainesta? Aika hyvinhän mä - me hoideltiin toi Albine, vai mitä? Eikö niin?
xxx/ellauri201.html on line 82: Sitten palasi Isokukko-Uljas minun kamariin, telkesi vielä oven perässään. Jo tuli sänkyyn ja otti minut isoon, kuumaan syliin. Minä olin siinä kuin karhun karvaisessa otteessa. Isokukko-Uljas antoi suuta, imi pitkään ja ahnaasti. Sitten murahti, että teki mieli vittua, piti saada heti. Se veti koko yöpaidan minulta pois, pyöritti rintoja mahtavissa kourissaan, kehräsi kumeasti. Kyllä minun muodot sitä selvästi miellyttivät. Alkoi saman tien minua asettelemaan siihen sänkyyn selälleni, kumartui nuuhkaisemaan pilluani, josta lemmenmahlaa lakanalle valui. Siitä Isokukko-Uljas selvästi innostui, sai miehistä uhoa, urahtikin korskeasti, alkoi kiireellä housujaan availla. Jo putosivat pöksyt lattialle. Näin siinä hämärässä kuun valossa kyllin hyvin, mitä olin saamassa. Iso vehje oli jo hyvässä nousussa, otti eteen semmoista vauhtia, paisui ihan silmissä. Punnukset alhaalla raskaina roikkuivat, olivat täynnä sakeaa siemennestettä. Jo oli Isokukko-Uljaksen kyrpä jämäkässä tanassa, seisoi vaakasuorassa osoittamassa miehistä mahtiaan. Sitä suurempaa voimaa, mikä miehellä on naisen edessä yhdynnässä. Minä sitä murikkaa tuijotin kuin heikkopäinen, ja Isokukko-Uljas matalasti naurahti, että oliko suurin kyrpä, mitä eläissäni olin nähnyt. Huokaus pääsi, että oli, oli se. Nauroi, että niin olivat naiset ennenkin sanoneet ja kovasti tykänneet, kun ei omilla ukoilla semmoista ollut. Ai ai ai, kyllä sillä sitä kokoa olikin! Pelotti ihan semmoinen sisäänsä ottaa.
xxx/ellauri201.html on line 84: Isokukko-Uljas kömpi sängyn jalkopäähän, levitti varmalla otteella haarani auki, sai eteensä märän pillun. Suu levisi korviin saakka, niin mielissään se oli. Veti nahkansa taakse ja minä näin taas ison terskan, kun se ohjasi kourallaan kovaa heppiään koloselle. Kuumalta tuntui jo huulia vasten. Alkoi työntää syvemmälle ja levitteli vitunhuulia toisella kädellään. Sai murikan sisään ja minä älähdin ääneen, pyysin varomaan. Isokukko-Uljas vaan nauraa hyrisi ja työnsi lisää, varmana ja julkeana. Iso oli toppa tällä miehellä, isompi kuin Einolla, jonka tattikin oli jo jonkinmoinen. Erimuotoinen tämä oli, semmoinen paksu ja vahvareunainen. Tiukkaa teki alusta saakka. Vittu levisi, antoi väkisin tilaa isolle siittimelle. Minä jo voihkin ja voivottelin, mutta Isokukko-Uljas jatkoi työntymistään. Riitti työnnettävää. Nuori vakoni oli täynnänsä miehen kyrpää, levisi tiukaksi ringiksi sen ympärille, koetti tottua ja vavahdella semmoisen mahtimulkun armoilla. Ei se kokonaan minuun mahtunut, vaikka syvälle meni. Ihan minulta vedet silmistä valuivat, kun niin tiukkaa teki, melkein kuin Mattia maalimaan vääntäessä. Isokukko-Uljas piti vähän aikaa sisässä, huilasi, ei liikkunut, antoi vakoni totutella. Kovasti se jo värisi, oli herkkänä ja norui mesiään. Jo kumartui Uljas antamaan suuta, hyväili taas rintaa. Hyvä mies se oli.
xxx/ellauri235.html on line 210: How bow'd the woods beneath their sturdy stroke! Kuinka metsät kumartuivat niiden tukevan iskunsa alla!
xxx/ellauri253.html on line 291: Paalu odotti juhlakunnossa kuraisessa Lada Novassa. Laatikainen puri poskea saadaxeen syljen vuotamaan. Paalu värähti, Laatikaisen poski tuntui hiekkapaperilta. Molemmat kuuluivat sinisen armeijakunnan kovaan siittimeen. Laatikainen kumartui konepellille niin että Paalu pääsi tekemään sinne vaijeritemppua. He laskivat mustan haisevan esineen lillukanvarsille ja poistivat sen päältä kumisuojaimen. Härski Hartikainen suuntasi kuola valuen Lada Nivan kuonon kohti Kuolan asumattomia kairoja.
xxx/ellauri414.html on line 104: Tästä on varmaan apua ainakin kenraali sanoi, että nussiminen piristää aivotoimintaa sitten, kun paine on purettu arveli Kitty. Hän kierähti pöydällä vatsalleen ja kumartui painamaan poskensa sen levylle tarjoten valkoista takamustaan vaihteluksi niin että Don Jaime voi samalla rinnoista pitäen tehostaa työskentelyään ja päästä nopeammin purkautumaan. Hän kampasi sormillaan pitkän tukkansa kainaloitten alize ja tarjosi nämä ohjakxixi josta pitää kiinni. Näin voi mies (Don Jaime) tehdä niin tarmokkaita työntöjä että lantiot leiskahtelivat ja rinnat heilahtelivat kuin kellot kirkontornissa. Kitty sai riemuxeen sisäänsä räjähdyxenomaisen latauksen joka tuntui valuvan aivan kurkkuun saakka. Hänen polviaan alkoi heikottaa, niin että hänen oli kiiruhdettava pöydän päältä takan edessä olevalle tiikerintaljalle selälleen ja nostettava jalat pystyyn että Don Jaimen runkut pysyisivät sisällä. Ja pysyiväthän ne, parantaen roimasti del Castelreyiden runsassiittiöisen itulinjan lisääntymismenestystä.
xxx/ellauri416.html on line 476: Aabraham kumartui Jumalan edessä, kun tämä ilmestyi hänelle tällä nimellä: 1 Moos. 17:1-3: ”Kun Abram oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, ilmestyi Herra hänelle ja sanoi hänelle: ’Minä olen Jumala, Kaikkivaltias [El shaddai]; vaella minun edessäni ja ole nuhteeton. Ja minä teen liittoni meidän välillemme, minun ja sinun, ja lisään sinut ylen runsaasti.’ Ja Abram lankesi kasvoilleen, ja Jumala puhui hänelle..” Meillä on sisimmässämme tarve tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi sellaisenamme kuin olemme. Kaipaamme, että olisi joku, joka pitää meistä huolen. Kun Jumala ilmoittaa olevansa El Shaddai, hän kertoo olevansa meidän suojelijamme, huolenpitäjämme, sielujemme rakastaja. Hän riittää kaikkeen elämässäsi, hän vie sinut kaiken lävitse. Hän voi viedä sinut läpi avioeron, läheisen kuoleman, taloudellisen vararikon, vaikeiden ihmissuhdeongelmien, vaikka sinä itse kokisitkin olevasi elämän haasteisiin riittämätön. Hän kykenee hankkimaan alaisilleen vielä lisääkin ikävyyxiä. Hän on kaikkiriittävä Jumala. Kun menet Elshaddain luo, et koskaan tule pois hänen luotaan tarve täyttymättä, puutteen alaisena. Hän odottaa sinua käsivarret avoimena, että tulisit hänen luokseen ja hän saisi ravistaa sinua. Lähet siitä sitten ra-vittuna. Enempää ei tar-vittu. Siitä on liiton paperiarkissa jo so-vittu.
31