ellauri043.html on line 3184: Me laskimme alas jokea, marssimme öisin tulikärpästen valossa jotka loistavat bambuissa. Orja vihelsi iskelmää karkoittaaxeen käärmeitä; ja meidän kamelit kumarsivat selkiään mentäissä puiden alta kuin liian matalissa porteissa.
ellauri053.html on line 72: Toisten kanssa sureminen on helppoa, iloizeminen vaikeampaa. Se on eräs narsistin kontraindikaatio. Eunukkia naurattaa kun se ymmärtää. Mä säälin sua. Mä kadehdin sua. Onnexi olkoon! Kaikki eunukit kumarsivat moneen kertaan.
ellauri082.html on line 516: Tahto uskoa sokaisi sen aivotoiminnan. Sillä on jotain todistettavaa ja size tarraa kaikkeen mitä sen mieleen juolahtaa. Sen argumentit on samaa ex analogiaa kuin Plaatton jonka mielestä sielu ei voinut olla harmoniaa koska sen piti olla niinku joku johtaja. No Plaatto kuumui vahvoista johtajista, varmaan kumarsi Dionysoxelle ja pyllisti Dionille. Ja/tai kääntäen. Filosofikuningas, your foot shoved dans mon oeil. Kaappihinureita koko porukka, hela idealistifilosofikööri. Ei se jumala tässä lopultakaan ole se pääasia, vaan se että oma sielu läpättää loppumattomattomasti. Jonkun sortin narsismia tämäkin.
ellauri115.html on line 205: Oli 7 päivää toinen toistensa päällä niinkuin portaat. Minä seisoin ensimmäisellä portaalla ja vahvuus päälläni oli avoinna. Taivaan keskelle oli istutettu puu ja sen vieressä oli kivi. Minun jumalani, minä sanoin niille kasvoilleni langeten, mutta silloin puu kuihtui ja kivi mureni, ja ne olivat poissa. Nousin toiselle portaalle, ja nyt näin paljon kauniita ja juhlallisia jumalankuvia, jotka totisin silmin kazelivat minua. Minä kumarsin niitä ja sanoin: Minun jumalani. Mutta nämä kuvat kukistuivat suurella pauhulla. Kun nousin kolmannelle portaalle, näin kuninkaan ja hänen vieressään paimensauvaa kädessään pitävän miehen. Kaikki kansat palvoivat heitä. Niin minäkin. Mutta tuli verho, ja verho väistyi, eikä heitä enää ollut. Tämän jälkeen näin suuren nahkaleilin, josta juoxi kultaa, joka oli niin kirkasta, että se huikaisi silmäni. Minä sanoin: Tämä on minun jumalani. Silloin kulta peittyi vereen, minä kuulin itkua ja jostakin tuli liekki, joka sulatti kullan olemattomaxi. Viidenneltä portaalta minä näin kansan, joka sanoi olevansa jumala ja kazeli izeään lempeästi. Mutta tuskin se näin sanoi, kun se tarttui miekkoihin, ja minä näin vihaa niillä kasvoilla, jotka äsken olivat olleet lempeät, ja ihmiset tappoivat toisiaan sanoen tahtovansa rauhaa. He saivat sitä, sillä he kuolivat pois. Kuudennelta portaalta minä näin izeni taivaassa ja tiesin silloin ylpeänä, että minä ize olinkin jumala. Kasvoillani maaten minä hartaasti palvoin omaa kuvaani. Kazeeni kohotettuani näin kuvani kutistuvan kokoon kuin palava nahka, ja se muuttui sangen rumaxi kazoa. Kohta sitä ei ollutkaan. Silloin nousi seizemäs porras ylös ja minun sydämestäni kuului huuto, joka sanoi: Minä olen se korkein, joka olen luonut kaikki ja olen kaikki, minä, joka olen nimetön, suvuton ja salattu. Ei minua kukaan tunne, vaikka sanoo tuntevansa, ei minun ääntäni kukaan tulkize, vaikka kaikki ovat tulkizevinaan. Sillä minä en puhu. Sen ihmisen, joka löytää minut, te tapatte sanoen hänen pilkkaavan jumalia.
ellauri264.html on line 753: Isaskar on luja aasi, ja sioittaa itsensä rajain välille. Hän näki levon hyväksi, ja maan ihanaksi; ja kumarsi hartiansa kantamaan, ja on veronalainen palvelia.” – 1. Moos. 49:14-15 (Biblia)
ellauri276.html on line 123: Jefim kumarsi jälleen maahan tsaarille ja sanoi:

ellauri333.html on line 198: Ashokavadanan mukaan ei-buddhalainen Pundravardhanassa piirsi kuvan, jossa Buddha kumarsi Nirgrantha-johtajan Jnatiputran jalkojen juureen. Termiä nirgrantha ("vapaa siteistä") käytettiin Jaina-munkeista. Legenda kertoo, että buddhalaisen valvojan valituksesta Ashoka antoi käskyn pidättää ei-buddhalainen taiteilija ja sen jälkeen vähän mietittyään toisen käskyn tappaa kaikki Pundravardhanan ajivikat. Noin 18 000 Ajivika-lahkon seuraajaa teloitettiin tämän käskyn seurauksena. Joskus myöhemmin toinen Nirgrantha-seuraaja Pataliputrassa piirsi samanlaisen kuvan. Ashoka poltti hänet ja hänen koko perheensä elävältä heidän talossaan.
ellauri341.html on line 60: Tuohon aikaan, edellisen kuninkaan hallituskaudella, olosuhteet muuttuivat. Hyvä lähti ja paha oli säännöllistä, Herra suuttui ja äkämystyi. Hän antoi käskyn, ja maan jumalat hylkäsivät sen, sen ihmisiä yllytettiin rikokseen. Rauhan vartijat raivostuivat ja nousivat taivaan kupoliin, oikeuden henki seisoi sivussa....joka vartioi eläviä olentoja, kumarsi ihmiset, heistä kaikista tuli kuin ne, joilla ei ole jumalaa. Pahat demonit täyttivät maan, namtar-demoni... he tunkeutuivat kulttikeskuksiin. Maa väheni, sen omaisuus muuttui. Paha elamilainen, joka ei arvostanut (maan) aarteita, hänen taistelunsa, hänen hyökkäyksensä oli nopea. Hän tuhosi asunnot, hän teki ne raunioiksi, hän vei pois jumalat, hän tuhosi pyhäkköjä. Hän saattaa olla Nabû-kudurrī-uṣur, joka mainitaan markkinahintojen kronikassa -  Kuninkuuden siemen, rivit 15-24.
ellauri345.html on line 510: Saman vuoden elokuussa Goethe kirjoitti lopullisen version kolmannesta luvusta Elective Affinitiesin toisesta osasta, jossa Ottilien päiväkirjassa sanotaan: "Ajatus muinaisista kansoista on vakava ja voi näyttää kamalalta. He kuvittelivat esi-isänsä suurissa luolissa istumassa valtaistuimilla ympäriinsä, hiljaisessa keskustelussa. He nousivat seisomaan ja kumarsivat tervetulleeksi sisään tulleen tulokkaan, jos tämä oli tarpeeksi arvokas. Eilen, kun istuin kappelissa ja näin useita muita istuvan ympärilleni veistettyä tuoliani vastapäätä, tuo ajatus vaikutti minusta hyvin ystävälliseltä ja siroilta. Mikset voi istua? Ajattelin itsekseni istua hiljaa ja uppoutuneena sinuun pitkään, pitkään, kunnes vihdoin tulevat ystävät, joille nouset ylös ja näytät heille paikkansa ystävällisellä kumartamalla."
ellauri411.html on line 533: Meillä on samanlaisia ​​rikoksia paljon myöhemmin ja Konstantinus Suuren kanssa, joka "paavalin tavoin kumarsi ihmisten edessä". Näemme saman myös monien muiden arvohenkilöiden kohdalla. Esimerkiksi Daavidin ja Batseban poika, avionrikkoja Salomo, jolla oli tuhat ja yksi sivuvaimo (yksi oli faraon tytär, 3. Kun. 3:1), joka tappoi ensimmäisen veljensä Adonian ( 3. Kun. 2:13-25) tahattomasti. -olemassa olevat ja arvottomat syyt ja sitten hän palvoi muita jumalia ( 3. Kun. 1:4) tottelevaisesti ensimmäistä kymmenestä käskystä jne. Tämä merkitsee oikeutta maallikolle! Tämä aavikon Jumala, Jahve, oli kaikki oikeudenmukaisuus ja rakkaus! Joten tutki näitä neljää upeaa Samou ilin ja Basilin kirjaa sekä kahta jätettyä kirjaa . Ne ovat kaikki erinomaista ristiriitojen, julmuuksien ja kaiken muun mitä haluat kuvitella aarreaitta. Kaikesta tästä herra Pavlos on hiljaa kuin kala! Mutta älä unohda, että nämä kirjat ovat saaneet inspiraationsa Jumalan sanoista (lisää Jahve!).
ellauri429.html on line 623: Tämä jakso ei ole millään tavalla hämärtynyt Koraanissa ja muslimiperinteen pääteoksissa. Näin ollen "Bukharin haditissa", teoksessa, jota kaikki muslimit pitävät yhtenä kahdesta Siran viitekokoelmasta [toinen on Muslimin oma] , jakso Quraishin päälliköiden kumartumisesta, kun Muhammed lausui tähden suuraa, mainitaan näillä termeillä (Nide 6, 8dith, kirja 6nl: 60, 8dith, kirja 6nl) : Abbas: Profeetta kumarsi itsensä lausuttuaan Surat-an-Najmin [Tähti, suura 53] ja kaikki muslimit ja pakanat ja dzinnit ja ihmiset kumartuivat hänen kanssaan. ”
ellauri429.html on line 635: Muslimihistorioitsija ja -kommentaattori Tabari viittaa kuuluisassa Chronicle-kirjassaan "Profeettojen ja kuninkaiden tarinat" "Saatanisten säkeiden" tapaukseen seuraavasti: " Sitten profeetalle paljastettiin tähden suura. Hän meni Mekan keskustaan, jonne qurayshilaiset kokoontuivat, ja lausui tämän suuran. Kun hän pääsi säkeeseen 19: «Mitä uskot al-Latista, `Uzzasta ja Manatista kolmannesta? Onko mahdollista, että Jumalalla on tyttäriä ja teillä poikia? Mikä kaunis työnjako se olisikaan…» Iblîs [Saatana] tuli ja pani suuhunsa nämä sanat: «Nämä epäjumalat ovat maineikkaita jumalia, joiden esirukousta on toivottava. » Epäuskoiset [ei-muslimit] olivat erittäin mielissään näistä sanoista ja sanoivat: "Muhammedille on tapahtunut ylistämään epäjumaliamme ja puhumaan niistä hyvää." Profeetta viimeisteli suuran, sitten hän kumarsi itsensä, ja epäuskoiset kumartuivat hänen jälkeensä sanojensa vuoksi, jotka hän oli vahingossa puhunut, uskoen hänen ylistäneensä heidän epäjumaliaan. Seuraavana päivänä Gabriel tuli profeetan luo ja sanoi: "Oi Muhammed, lausu minulle tähden suura". Kun Muhammed toisti sanat, Gabriel sanoi: "Enkö minä välittänyt sen sinulle näin? Sanoin: "Tämä jakautuminen on epäoikeudenmukaista". Muutit sen ja asetit jotain muuta sen tilalle, mitä olin sinulle kertonut.» Profeetta peloissaan palasi moskeijaan ja lausui suuran uudelleen. Kun hän lausui sanat: "Ja tämä jakautuminen on epäoikeudenmukaista", epäuskoiset sanoivat: "Muhammed on katunut jumaliemme ylistämistä." Profeetta oli hyvin huolissaan ja pidättyi ruoasta ja juomasta kolmen päivän ajan peläten Jumalan vihaa. Sitten Gabriel välitti hänelle seuraavan jakeen: Emme ole lähettäneet ainuttakaan profeettaa tai lähettiläätä sinun edeltäsi ilman, että Saatana olisi antanut hänen toiveensa läpi syntisen halun; mutta Jumala tekee tyhjäksi sen, minkä Saatana lävitse, ja Hän vahvistaa merkkiään ."
xxx/ellauri044.html on line 550: kumarsi ulostematoja.
xxx/ellauri154.html on line 119: Tämän jälkeen Maria tunsi vapautuvansa, sfinkteri löystyi ja hän saattoi esteettä astua kirkkoon. Siellä hän kumarsi hartaasti pyhää ristiä ja palasi sitten kirkon eteiseen Jumalanäidin ikonin eteen valmiina seuraamaan sitä tietä, jonka Pyhä Neitsyt hänelle osoittaisi. Silloin hän kuuli äänen: “Jos ylität Jordanin, löydät levon.” Maria huudahti: “Oi Valtiatar, älä hylkää minua!” Heti hän poistui kirkosta ja lähti kulkemaan Jordanin suuntaan. Matkalla eräs kristitty antoi hänelle almuksi kolme kolikkoa, joilla hän osti kolme leipää. Illalla hän saapui Jordanvirran lähellä sijaitsevaan Johannes Kastajan kirkkoon. Siellä hän sai aamulla pyhän ehtoollisen, söi puolikkaan leipää ja joi Jordanin vettä. Samana päivänä hän pääsi veneellä Jordanin yli aivan nimellisestä maxusta. Siitä alkoi hänen erakkoelämänsä, jota kesti 47 vuotta. Tuona aikana hän käytti ravintonaan Jordanin takaisen erämaan villiyrttejä ja kasvien juuria ja söi niiden kanssa kahden ja puolen kivikovaksi kovettuneen leipänsä muruja. Muruista piisasi koko ajaxi. Ne olivat isoja kivikovia leipiä.
xxx/ellauri174.html on line 122: Lordi Ewald kumarsi hieman: sitten kuin mies, jota janottaa, joi lasin sherryä, laittoi sen tyhjäksi pöydälle, heitti sammuneen sikarinsa alas, otti laatikosta uuden. Hadalyn tarjottimelta, valaisi sen rauhallisesti kirkkaaksi kukkaksi Edisonin esimerkin mukaisesti - sitten istuutui yhdelle jakkaralle norsunluusta ja odotti, että toinen tai toinen - isäntä tai emäntä - olivat valmiita vaivautumaan selvittämään asiaa. Mutta Hadaly oli jälleen kerran nojautunut mustaan ​​pianoonsa ja off-asennossa.
xxx/ellauri230.html on line 246: Tuntui oikein oudolta seurata japanilaista vastaanottoseremoniaa. Erityisen selvänä syöpyi muistiin erään japanilaisen pariskunnan tervehtimiseremonia. Mies oli ollut poissa Japanista yhteen menoon 8 vuotta, mutta siitä huolimatta aviopuolisot, nyt ensi kertaa tuon pitkän ajan jälkeen tavattuaan, pysähtyivät muutaman askeleen päähän toisistaan ja kumarsivat toisilleen syvään ja pitkään. Odottamiani syleilyä, naurua ja kovaäänistä iloista keskustelua ei syntynyt. Kumpainenkin seisoi siinä syvään kumartuneena ja ikään kuin henkeään pidätellen, katselivat toisiaan miehen vihdoin ensimmäisenä hiljalleen ojentuessa. Mutta vaikka japanilainen näin peittääkin innostuksensa ja katsoo velvollisuudekseen kaikkien tunteittensa tukahduttamisen ainakin ulkomaalaisilta, huomaa kuitenkin heitä mekon alta lähemmin tarkastellessaan mm. Geisha kylpylöissä, ettei innostusta ja tulisuutta suinkaan heiltä puutu, varsinkaan siinä vaiheessa kun mies hiljalleen alkaa ojentua. Alkujäykkyydestä päästyä alkaa viirusilmän pingotuskin löystyä. ;D
xxx/ellauri231.html on line 424: Jenkit halusivat Buninin sodan ajaxi Nykkiin mutta se menikin niillä rahoilla Grasseen, kasvatti vihannexia ja söi kissoja ja koiria. Vuonna 1942 Villassa vieraileva toimittaja kuvaili Buninia "laihaksi ja laihtuneeksi mieheksi, joka näyttää muinaiselta pariisilaiselta". Ivan Bunin oli vankkumaton naisten vastustaja ja kutsui Adolf Hitleriä ja Benito Mussolinia "raivotuiksi apinoiksi". Kerran Pariisin Neuvostoliiton venäläisen teatterin yleisössä Bunin huomasi istuvansa nuoren puna-armeijan everstin vieressä. Kun jälkimmäinen nousi ja kumarsi ja sanoi: "Onko minulla kunnia istua Ivan Aleksejevitš Buninin vieressä?" kirjailija hyppäsi jaloilleen: "Minulla on vielä suurempi kunnia istua suuren puna-armeijan upseerin vieressä!" hän vastasi intohimoisesti.
17