ellauri032.html on line 382: Se että kolmion kulmien summa on oikokulma on jotenkin sama asia kuin se että oikokulmalla lepäävä kolmio tekee silmukan, jonka oikaisee se oikotie. Tää tuntuu ilmeiseltä. n-kulmion kulmien summa on (n-2)*pi eli oikokulma. Nelikulmiossa se on 2pi. Tätä voisi kehitellä vielä. 2pi = (pi-a)+(pi-b)+(pi-g) -> 2pi = 3pi - (a+b+g) -> a+b+g = pi. QED. 2pi on ympyrä, yhtälön oikea puoli kiertää kolmikulmion. Onko tää eri todistus kuin Eukleideen joka käyttää samansuuntaisia suoria? Eukleideen todistus on pitempi ja siinä tarvitaan apuviiva. Kai se riippuu siitäkin mitkä axioomat oletetaan. Epäeuklidisessa kolmiosumma ei pidä paikkaansa. koska paralleelit yhtyy ikuisuuden äärettömän etäisessä pisteessä. Monadit ei pysy loputtomiin erillään. Miten käy ton mun todistuxen oletuxien? Ehkä siellä ympyrä ei olekaan 2pi? Se onkin joku ellipsi tai hyberbeli? Niin kai.
ellauri052.html on line 142: Bellowin kirjat ovat täynnä Alvar Aallon näköisiä miehiä: paksujen kulmien ja veltostuneiden yläluomien alta tuijottaa intensiivinen ja vaativa katse. Kai se on sitä karismaa. Hahmot ovat äärimmäisen itsekeskeisiä, mikä tekee kertomuksista tylsää ja synkeää itsetilitystä.
ellauri368.html on line 235: kovaa minulle! Ne juoksevat silmieni ja kulmieni yli ja kuiskaavat rakkautta huutaa korvissani. Haluan syödä ateriani yksin, mutta he, kuten sudet, jaa se kanssani ja juo viinikorkistani ikään kuin heidät olisi kutsuttu vieraita tai sukulaisia. He hylkäävät sen osan, jonka minä heille jaan, vanhasta viinistä ja rasvasta lammasta, mutta he janoavat minun viiniäni ja nälkävät minun ruokaani. Ja
xxx/ellauri129.html on line 340: Esikoisteos määriteltiin episodiromaaniksi. Kirjassa puhuu kolmisenkymmentä eri-ikäistä hahmoa, ja näkökulmien vaihdokset kyllä kertovat, että tekijä on varttunut tv:n ja elokuvien äärellä. Teoksesta tehtiinkin tänä talvena dramatisointi Turun kaupunginteatteriin. Pian valmistuvassa toisessa romaanissa on samoja elementtejä kuin esikoisessa: päähenkilöt asuvat Turussa ja kertojan näkökulmat vaihtuvat.
xxx/ellauri235.html on line 376: Vastoinkäymiset ja hyve ovat molemmat Joven tyttäriä; entinen on vanhempi kuin ja opettaja jälkimmäiselle. Vastoinkäymiset on varustettu "raudalla vitsauksella ja kidutuksella", mutta sillä on myös vaihtoehtoinen "hyvänlaatuinen muoto", "lievempi vaikutus". Hyve tarvitsee vastoinkäymisiä "muodostaakseen [Hyveen] lapsen mielen"; suojelijan hengen tehtävänä tässä on synnyttää sääliä ("hän oppi sulamaan muiden surussa"). Opetus on omaksunut Hyveen ("jäykkä tarina / kärsivällisyydellä monta vuotta hän kantoi"). Vastoinkäymisten hillitsemä hyve kykenee tunnistamaan surun ("Mikä suru oli, sen tiedät sinä paha") ja se on suojattu halulta ("Pelkää kulmien rypistymistäsi loistavaa, lennä / itseään miellyttävä Follyn joutilassikiö, / villi nauru , Melua ja ajattelematonta iloa,
xxx/ellauri379.html on line 113: Tilanne muuttui 1970-luvulla kun Chinua Achebe, nigerialainen Things Fall Apart -kirjan kirjoittaja , esitti raivostuttavan kritiikin Heart of Darknessia vastaan ​​tavasta, jolla se epäinhimillisti afrikkalaisia. Acheben kritiikki avasi ovet teoksesta tuleville postkolonialistisille analyyseille, ja sitä seurasi myös muiden akateemisten näkökulmien analyysi: esimerkiksi feministiset lukemat paljastivat Conrad polakin samanlaisen naarasaiheisiinsa tehdyn hämärtymisen. Vaikka Pimeyden sydän on pysynyt monissa opetussuunnitelmissa 1970-luvulta lähtien, sillä on nyt paljon kiistanalaisempi asema länsimaisessa kaanonissa: tarinana, joka tasoitti kolonialismia vastaan ​​suunnattua kritiikkiä, joka oli aikansa uutta ja joka oli syntyä muotoileva. kirjallisuuden modernismista, on edelleen syvästi ja anteeksiantamattomasti juurtunut valkoisen miehen näkökulmaan.
6