ellauri008.html on line 724: Jotain tsygologista romaania kai Konrad tässä yrittää. Panee miettii minkä verran tää ns tsygologia on vaan meemin pyöritystä. Eiköhän tää mee suunnilleen niinkuin maku ja haju: makuja ja perustunteita on vaan muutama liskoaivoissa, kaikilla elukoilla samat. Loppu on meemejä jossain aivokuoressa, sisäistettyä herruutta, omaa pepun hajua kullakin heimolla. Konradilla se on polakkiaatelisen mamun ja britti-imperiumin siirtomaaherran kadehtijan lemua.
ellauri017.html on line 609: In Euclidean geometry, the origin may be chosen freely as any convenient point of reference. Jokainen meistä on oman maailmansa napa, ja voi siihen tuijottaa, se on itsekullakin yhtä onnistunut ja ainutlaatuinen kuin toisilla. Napanöyhtää on jokaiselle sama määrä suotu syntyessä, vaikkei päivä paistakaan yhtä iplakasti joka puosta loppupeleissä.
ellauri023.html on line 180: Panee Orpo Ollin miettimään, miten löyhässä on henkikulta meistä ize kullakin.

ellauri023.html on line 771: että ize kullakin iikalla on täällä murheen laaxossa mahd vapaa olla ja mukavaa.

ellauri024.html on line 1242: kullakin hetkellä kukin elukka pyrkii johonkin.

ellauri025.html on line 295: kullakin omansa, erilaisia kuin Fazerin sekalaisia.

ellauri025.html on line 327: niillä kullakin on ojassa, ja mitä ne jättävät visusti sanomatta.

ellauri025.html on line 612: Er. apinamaista sekin. Niinkuin se et kaikki ystävyydet tulee ja menee sen mukaan mikä paikka kullakin on tunkiolla.
ellauri036.html on line 81: Kerrotaan, että Ateenassa oli joukko kauniita tyttöjä. Praxiteles piirusti kaikkien heidän kuvansa, toisen toisensa jälkeen, ja kaikista näistä kaunottarista, joista kullakin oli omat puutteensa, loi hän virheettömän kauneuden, Venuksen.
ellauri038.html on line 265: John Richardson (joka on äijä, ja sixi koittaa irvihampain selitellä Nietzschen muka ajatelleen jotain monimutkaisempaa), sanoo et Nietzschestä jokainen vietti kähmii apinan päässä vallankahvasta, et niillä kullakin on oma vallanhalunsa, ei vaan yhtä. No siltikin, tää on vaan tällästä nojatuolizygologiaa. Pitäis kaivaa ylös päästä madot ja panna ne ja niiden paskantama multa vaakakupille, niinkuin Darwin teki. Ei nää asiat vaan lässyttämällä selviä. Richardson selittää myös mitä Deleuze oli mieltä Nietzschestä, ja tekee sen selkeämmin kuin Deleuze ize. Deleuzekin käy sen kirjasta kazomassa, mitä mieltä ize on, kun ei se muista enää minkä ize sanoi ja minkä lainasi.
ellauri069.html on line 430: 90-luvun lopulla feministipiireissä alettiin huolestua siitä innosta, millä Saska Saarikoski -kaliiperin miehet lähti naisten asialle. Enste yleistettiin naisasia sukupuoliasiaxi ylipäänsä (sehän on miehiä aina kiinnostanut muutenkin). Sanottiin ettei ole tärkeetä mitä kullakin on jalkovälissä, kyllä miekkoset saa ja osaa olla naismaisia siinä missä naikkoset. Parhaat kokitkin on miehiä.
ellauri115.html on line 855: 6. Ja kokosivat rahaa niin paljon kuin kullakin varaa oli,

ellauri131.html on line 47: Keskiluokkaisuus ja boomerius on yhä useamman nuoren tavoittamattomissa. Niiden tulevaisuutena on vaan toimia halvan paskan konsuumereina yhteiskunnan tuilla, jotta "talouden pyörät pysyvät pyörimässä" ja ennestään rikastuneet voisivat tulla niiden kustannuxella yhä rikkaammixi. No eihän tääkään tietystikään voi loputtomiin toimia, kohta rikkaat huomaa etne voi yhtä hyvin palvella vaan suoraan muita rikkaita ja jättää köyhät kokonaan pois laskuista, tai sitten köyhät lopultakin herää tajuumaan, miten pahasti on niitä kaiken aikaa vedetty ja vedetään nenästä näillä trendeillä. Vaan heräävätkö sittenkään, niinkauan kuin niillä ize kullakin on pienintäkään toivoa, etne voisi jollain konstilla ängetä sinne köyhyysrajan paremmalle puolelle, ja alkaa izekin kusettamaan izeänsä huonompia. Vaikkapa vain ESMR-kuiskijana tuubissa, tai muulla totaalisen joutavalla scheissella.
ellauri141.html on line 748: b) Koska muunmuassa syystä a) palkintoja jaetaan jonotusperiaatteella, eli kullakin talousliberaalien asiaa ajavalla maalla on vuoro jonossa, ja kun se vuoro tulee kohdalle, kaivetaan ko. maasta esiin kirjailija vaikka tikulla. Jonsei löydy mitään niin sitten jaetaan palkinto usealle senmaalaiselle kehnommalle kynäilijälle.
ellauri142.html on line 622: poikansa. Tässä peilissä kuvastuvat kaikki kappaleet; siinä ne ovat niin kuin jumala jumalassa, kuin venäläiset mummonuket, mise en abîme, tårta på tårta. Näin on luomistyön kolmella ”persoonalla” itse kullakin oma, erityinen tehtävänsä. Isä on ”tyhjästä” (paizi kz. edellä) luonut kaikki kappaleet; poika on kaiken tulevan alkukuva; henki on vapaamuurari ja kaiken tulevan ent. hallijärjestäjä ajassa. Ja iankaikkisuudessa. Poikaan sisältyvät kaikkien kappaleiden ideat, ajatukset ja käsitteet; henki piirtää ja kertoo pikku oravalle ikuisen maailmanjärjestyksen.” (Eckhart)
ellauri159.html on line 43: Se mitä tässä ajan takaa on että miten albumin 98 luonnetaksonomioihin saadaan takas mukaan se niistä poispudotettu arvoaxeli. Epäilemättä kullakin luonnetyypillä on omat helmasyntinsä ja luonnolliset hyveensä. Mutta niitä ei saa esiin ellei mukaan ota jotain preferenssejä. Todennäköisesti se on kaikkien uskontojen peukuttama tiimiajattelu. Siihenhän uskontoja tarvitaan. Niinkuin Jepu sanoi, en tullut noutamaan jo lunastettuja, vaan ostamaan ylijääneitä kelvottomia. Eli siis matelijanaivo luonnostaan johtaa apinoita tekemään tietyntapaisia temppuja, ja yliminä käskyineen ohjaa sitä suositettuun käytöxeen, joka hyödyttää tiimin johtoa. (Tai siis tarkoitan, koko tiimiä, sanoo nilkki yskähdellen nyrkkiinsä. Tää on win-win tilanne, I win a lot and you guys win a tiny bit. Älkää olko kateita, se on 1 tappavista synneistä.) Just tätä angstasi Paavali Roomalaiskirjeen 7. luvussa.
ellauri221.html on line 210: - Olemme nähneet. Mutta teillä on vain yksi ainoa putki kullakin vaan meilläpä jokikinen tyttö osaa piirustaa ja tehdä käsitöitä. Osaisitteko te ommella tällaisen oravan minun esiliinaani? kysyi Orava.
ellauri282.html on line 397: Trappistipanimoilla on kullakin valikoimissaan 1–5 kaupallista olutta. Näiden lisäksi osa luostareista valmistaa munkeille päiväkäyttöön tarkoitettua miedompaa (4–5 %) olutta sekä kirkollisiin juhlapyhiin valmistettua vahvempaa olutta, joita ulkopuoliset eivät tavallisesti pääse nauttimaan. Osa luostareista valmistaa, syö ja myy oluen lisäksi myös luostarissa tehtyä juustoa.
ellauri412.html on line 100: Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran hameen alle: hän istui korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kuusi siipeä kullakin: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella verhosivat ruumiinsa ja kahdella lensivät. He huusivat toinen toiselleen: Varo! Minulla on saastaiset huulet. Ahas! sain rohkaisevan sanoman.
ellauri412.html on line 721: Siinä samassa tuli kuusi miestä Yläportilta, siltä joka on pohjoiseen, ja kullakin oli kädessään tuhoava ase (Uzi konepislari).  Heidän keskellään oli pellavapukuinen mies, jolla oli vyössään kirjoitusvälineet (Netanjahu). Sitten pantiin ampuen kaikki rättipäät. Hei tässä mainitaan se Yli-Juotikkaan ponikirjan sana galgal. Minä kuulin, että pyöristä käytettiin nimeä »galgal».
ellauri431.html on line 62: Abrahamilaisten pyhien kirjojen sikamaisuuxia on leegio, mutta ihan kärkisijoilla hiihtelee Gileadin Jephtha tyttärineen. Siitä on eri abrahamilaisille koitunut koko liuta seliteltävää. Etenkin kun tää kosto ja lunastusteema on niille muutenkin aivan keskiössä. Tässä albumissa kuunnellaan mitä kullakin kolmesta maailmanuskonnosta on sanottavana Jephthan aknesta.
ellauri439.html on line 219: Suomalaisten ja kolttasaamelaisten kulttuurit ymmärsivät toisiaan huonosti. Suomalaiset pitivät kolttasaamelaisia rodullisesti alempiarvoisina ja myös huonompina saamelaisina, porosaamelaisten edustaessa ”aitoa” ja ”alkuperäistä” saamelaiskulttuuria. 1930-luvulle asti kullakin saamelaisperheellä oli ollut nautinta-alueena omat kalajärvensä, mutta tuolloin Suomi myi Petsamon alueen kalastusoikeudet Norjalle, mikä hankaloitti kolttien tilannetta entisestään. 1920-luvun lopulla Paatsjoen siidan ja sen perinteisen nautinta-alueen halki rakennettiin maantie. Yhä useampi saamelainen joutui satunnaistöiden varaan ja jopa maantielle kerjäläisiksi. Vuonna 1928 talvikylään rakennettiin koulu, jossa niin koltansaamen kuin venäjänkin puhuminen oli kiellettyä. Erämaiden takainen kolttien Suonikylä köyhtyi Suomeen liittämisen jälkeen. Suonikyläläiset menettivät rajan taakse neljäsosan alueestaan, talvikylä mukaan luettuna, ja lantalaiset varkaat veivät sodan aikana kolme neljäsosaa kylän poroista.
xxx/ellauri388.html on line 183: "Aviosääty", sanoo Luterus suuremmassa katkismuksessaan, "ei ole ainoastaan kunniallinen, vaan tarpeellinen ja Jumalan ankarasti käskemä sääty, niin että kaikkein säätyjen yhteisesti, sekä miesten että vaimoin, jotka vain luonnosta siihen soveliaita ovat, tulee siinä elää: paitsi muutamia sangen harvoja, jotka jumala erinomaisessa neuvossaan on eroittanut, etteivät ole avioliittoon kelvollisia, taikka armosta sillä korkialla ja ylönluonnollisella vapaudella lahjoittanut, että taitavat ulkona siitä säädystä pitää puhdasta elämää. Sillä jos luonto saa semmoisena asua ja pysyä, kuin miksi sen Jumala on luonut: niin on varsin mahdotointa puhtaana ulkona aviosäädystä elää, sillä liha ja veri ei taida muuttaa luontoansa, ja luonnollinen himo ja lihan taipumus pitää estämättä tavallisen laatunsa, niinkuin joka ihminen tietää. Sentähden että sakkolihan himo jollakin muotoa vältettäisiin, on Jumala säätänyt aviokäskyn, että itsekullakin olisi oma laillisesti määrätty osansa ja siihen tyytyisi, vaikka tässäkin Jumalan armoa tarvitaan, että sydän samassa olisi puhdas."
xxx/ellauri438.html on line 96: Jäätyään eläkkeelle hän jatkoi työtään yhä intensiivisemmin. Idän muinaisuus tarjosi hänen omiin runoihinsa näköalan nykyisyyteen, muutoksen muuttumattomuuteen. Klassisen kiinan lyriikan kääntämisessä ei nykykiinan kielellä pärjää. Vanha kirjakieli koostuu yksitavuisista merkeistä, joilla kullakin on yksi merkitys ja tusina sivumerkityksiä. Klassisen kiinan kielen kääntäminen on ollut erittäin haastavaa, sillä vanhoilla tai murteellisilla ilmauksilla ei nykykielessä ole täydellistä vastaavuutta.
24