ellauri001.html on line 2303: Laakson urheilukentän raunioituneen katsomon seinään on joku nimetön runoilija ikuistanut sanat jotka hämmentävät ja kiihottavat pikku kulkijaa:
ellauri008.html on line 490: Ne koittaa ymmärtää pientä kulkijaa, jollanen löytyy joka matin ja maijan sisältä, ihan riippumatta killuttimista. On toki eroja, mutta kameran sukupuolenvaihtoapista huomaa miten pieniä ne on. Ja homohäissä homot kirjoittaa toisilleen just yhtä liikkiksesti kuin heterot. Hyvät kirjailijat tajuaa, että kaikissa sioissa on pikkuisen likaa. Ne ei erottele jyviä ja akania, kärpäsiä ja härkäsiä. Toinen ei ole niille toista parempi. Ei ole lehmipaimenilla selkeästi valkoiset tai mustat stetsonit. Koko hyvä paha erottelu on pointin vierestä. Ne kertoo miten eri lailla voi maailman kokea, oudosti ja silti tutusti. Niiden kirjoissa ei tarvi tapahtua mitään merkillistä, joskus ei tapahdu juuri mitään, ja silti niissä on koko elämä. Kirjallisuus, niinkuin elämä, ei tarvitse juonta, eikä opetusta.
ellauri037.html on line 51: Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa. Joskus hämmästyttää samankaltaisuudet, joskus erot. Kaiken takana on sattuma ja suuret luvut. Kun apina puree koiraa, se on uutinen, kun koira puree takaisin, se ei ole. Siitä ei tehdä numeroa.
ellauri045.html on line 443: Mitä kuolema on, minne kuollut katoaa? Kun Juhanin (syöpään kuollut Mannerkorpi) kanssa siinä olin ja tunsin kuoleman ja elämän läsnäolot, maailman jossa ne molemmat olivat eikä välissä ollutkaan seinää, tuli tunne, että elämä voi jatkua yhä jossain muodossa jollain tavalla. Näin ainakin voisi ajatella. Maailmassa on aivan liian paljon asioita, joista ihminen ei kerta kaikkiaan vielä tiedä mitään. Se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.
ellauri049.html on line 43: Ei ne runot loppuneet tuhanteen. En kyllä hetkeäkään uskonutkaan. Elämä jatkuu, elämyxet vyöryy, yhä kaikki hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.
ellauri077.html on line 512: Niin monenlaist kulkijaa, tiellä samalla
ellauri118.html on line 454: Hän joutui neuvostoliittolaisten viranomaisten epäsuosioon 1930- ja 1940-luvulla. Hänen onnistui kuitenkin välttää vankileirit (gulagit), vaikka hän oli syytettynä subjektiivisuudesta ja estetismistä. Hämärän peittoon on jäänyt syy, miksi Stalin suosi häntä. [Ehkä Josif tykkäsi sen runoista. Sisialismi-runossa se sanoo hyvän sanan Gruusiasta.] Hän ansaitsi elantonsa kääntämällä gruusialaisia klassikoita, joista Stalin piti. Tarinan mukaan Stalin yliviivasi Pasternakin nimen pidätettävien luettelosta suurten puhdistusten aikana sanoen ”Älkää koskeko tähän pilvissä kulkijaan”.[lähde? Käyttikö Stalin sanaa nefelobaatti?] Poliittisten runojen sijasta Pasternak kirjoitti henkilökohtaisia runoja, mikä viranomaisten silmissä oli poliittinen kannanotto.
ellauri246.html on line 890: Korkean lukemisen rooli henkisen kasvun prosessissa on vaikea yliarvioida. Tällainen lukeminen on kuitenkin kevyt, viihde-kirjallisuus vaatii vaivaa. Suuri kulttuuri, kuten huippupisteiden korkein puoli, ei anneta liikkeellä mihin tahansa jalankulkijaan - sen pitäisi olla hihoitettavasti valmistettu. Tietenkin kaikki on aika ja paikka: tietyssä tilanteessa ja "minun karjani, pudonnut" putoaa sieluun, mutta koko saali on, että tämä ei vaadi erityisiä ponnisteluja osallistujalta, yksi esteettinen muodostuminen! Joten henkisen kulttuurin hallitsemisen prosessissa emme voi tehdä yhden weseltisen ilon kanssa; Esillä, toisin sanoen Ymmärtäminen, lukeminen on "työvoima ja luovuutta" (V. Asmus), "sielu on velvollinen!" (N. Zabolotsky), "INI, joka kynnet" (V. Mayakovsky).
ellauri392.html on line 867: Tässä ei ollut mitään yllättävää. ”Dekonstruktio” – liike, jonka Derrida loi 1960-luvun puolivälissä ja jota hän johti väsymättömällä huomiolla kuolemaansa asti – oli aina kasvihuoneilmiö, joka ei ollut varustautunut menestymään siinä, mitä Derrida olisi halveksinut, nim. soittaa todelliseen maailmaan. Tämä taas tuskin yllätti. Se oli dekonstruktion keskeinen periaate – sikäli kuin kiirehdimme lisäämään, koska dekonstruktion voidaan sanoa viihdyttäneen kaikkea niin mautonta jalankulkijaa kuin "oppiperiaate" -, että "ei ole mitään tekstin ulkopuolella": en français , "il n' y a pas de hors-texte." Mieti sitä. Voit nähdä, miksi olemme aina luulleet, että Gertrude Stein modernisti tiivisti ihailtavasti Derridan filosofian oleellisen suuntauksen, kun hän huomautti Oaklandin kaupungista, että "siellä ei ole mitään". Epäreilua Oaklandia kohtaan, mutta ei, mielestämme dekonstruktiota kohtaan.
xxx/ellauri113.html on line 273: Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa, jotka hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa. Jos mezään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt. On bongonkakkoja siellä nyt, niihin moni on livennyt. Hawkingkin meni mezään monessa. Vaan moni ei tiedä ja harva arvaa miten jumala kulloinkin heittää karvanoppaa.
xxx/ellauri121.html on line 52: Mitä on kazomus? Se on eräänlainen positio, selventää mietintö. Mitä on, mitä voimme tietää siitä, ja mitä sillä on ylipäänsä väliä. Jonkun Levinasin mukaan eettinen kohtaaminen on pysähtymistä yhteisen ihmettelyn äärelle. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.
11