Kabiirit satuttaa izeään vasaroilla, sokaistuu kipinöistä, ja kulkien käsikopelolla exyy varjoihin.
ellauri349.html on line 205: ”nainen ja mies kohtaavat toisensa omaa paikkaansa vaalien ja toisen paikkaa kohti kulkien, ihmetyksellä ja sukupuolieroa kunnioittaen, toista sekä aistimellisena että transsendentaalisena tervehtien.”
xxx/ellauri027.html on line 587: Entistä painokkaammin Eski korostaa, että jokaisen on ajateltava itse, raivattava oma polkunsa, mutta ei yksin viidakkoon, vaan yhdessä, toisten rinnalla kulkien, machetella toinen toista auttaen. (Kannattaa pitää sitä viereistä puukkoa kyllä vähän silmällä.) Toisissa on voima, joka nostaa ihmisen ja tuottaa ihmeen. Ammattiliitoista ei ole mihinkään eikä muista luutuneista ratkaisuista, aloitetaanpas taas alusta, palataan utooppisen sosialismin juurille, Colonia Finlandesaan ja Sointulaan. Tartutaan taas Kurikkaan, seurataan Holger Thesleffin jalanjälkiä. Panama on unelmieni maa. Mutta jätetään se sosialismi siitä pois, eiks je?
xxx/ellauri154.html on line 129: Seuraavana vuonna myöhään suuren torstain iltana isä Zosima tuli sovitulle paikalle ja näki kuun valossa Marian Jordanin toisella rannalla. Huomattuaan Zosiman Maria teki ristinmerkin ja ylitti joen kulkien veden päällä. Isä Zosima hämmästyi niin, että valmistautui kumartumaan hänen eteensä. Maria sanoi moittivasti: “Mitä aiot tehdä, abba Zosima? Sinä pidät käsissäsi pyhää ehtoollista ja tahdot kumartua maahan! Kuppi kaatuu ja näkyleivät tippuvat!” Nautittuaan kyynelsilmin pyhän ehtoollisen Maria sanoi: “Herra, nyt Sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet Sinun pelastuksesi.” (Luuk. 2:29) Sitten hän hyvästeli Zosiman ja esitti tälle pyynnön, että tämä tulisi myös seuraavana vuonna suuren paaston aikana sille paikalle, missä he olivat ensimmäisen kerran tavanneet. Isä Zosima oli tuonut mukanaan vähän viikunoita, taateleita ja vedessä kostutettuja linssejä ja tarjosi niitä Marialle. Tämä otti sormenpäillään vain kolme linssiä, teki ristinmerkin ja käveli niiden avulla Jordanin yli. Isä Zosimaa jäi harmittamaan kovasti se, että hän ei ollut muistanut kysyä Marian nimeä, mutta hän päätti ottaa siitä selvän, kun he seuraavana vuonna kohtaisivat uudestaan.
4