ellauri002.html on line 305: paljon puhuttu kukoistus.
ellauri002.html on line 1191: Ällö positiivisuus, kukoistus (inha sanakin).
ellauri006.html on line 378: Kun tulee lama, kukoistus lakastuu,
ellauri015.html on line 665: lamakauden nousukukoistusta,
ellauri019.html on line 452: Aikainen pronssikausi päättyi joskus 2100 eKr hujakoilla. Urin laatikon muotoisessa vaakunassa näytetään paraatipuolella mukavia oloja, musiikkia ja kukoistusta, kääntöpuolella kuninkaan ja armeijan ajamassa vihollisten päälle tankkivaunuilla. Viesti on et kuningas ja tankit tarvitaan, jotta oisi mukavaa, älkää nurisko veroista ja maxuista. Ur oli maailman byrokraattisin kaupunkivaltio, ei ihme, kun se oli samalla kertaa kaupunki ja valtio.
ellauri028.html on line 572: Jaaaha, meillä on täällä intiaaniteltassa sotilasmestari Karmei Enninen, tervetuloa. Paizi tehän olitte täällä ensin, anteexi. - No panic, siviili, lepo vaan, armeijassa ei pyydellä anteexi eikä ensinkään anneta, seuraa kurinpitotoimenpide, esim niskalaukaus. - Aaaha. Stm Kanninen, teiltä on juuri ilmestyny jyhkeä värikuvateos 101 asentoa. - Jes söör herra siviili! - Tässä kirjan takaliepeessä kunniaylisopuli E.Saarinen kehaisee, että tää on jatkoa kirjaanne 100 asentoa. - Niin, edellinen teos oli jymykukoistus, ja E.S. vaatimalla vaati jatko-osaa, tukijatketta ikäänkuin puuvillaisella vyöllä. Tää on jonkin verran rohkeampi kuin se esa. Suomalainen sotilas uskaltaa olla missä tahansa asennossa. Keittiön lattialla, takapenkillä, hississä, tiskipöydällä, parvekkeella, puuta vasten mezässä, junan vessassa... - Niin niin, ne on nähty, mitä uutta tässä painoxessa? No ei muuta kun tää 101. kuva ihan extrana: E.Saarinen epämukavan näköisessä vetelässä asennossa Pekka Himosen takana Pipsa Pallasvesan riippukeinussa. Pow-wow on päättynyt, ja nyt, saanko pyytää siviiliä tänne teltan taaxe... BLAM! BLAM!
ellauri029.html on line 157: Raportoi ja reflektoi esseepankissa tekstin perään, mitä essee tuotti: virittikö se kommentteja tai keskustelua, paljonko sillä oli lukijoita, tuottiko se myyntiä jne. somen seurantatietoa. Sellainen on eri hienoa. Reflektointiin saat mallia Eski Saarisen kukoistussyöteistä.
ellauri031.html on line 642: Jaffan arabit suunnitteli keskenään: vallataan Tel Aviv, sinä otat tuon talon ja minä tämän. Tapetaan miehet ja jaetaan naiset keskenämme. Tää kuulostaa kyllä ihan vanhan testamentin plääniltä, tai pohjalaisilta: tapa sinä Kauhavan ruma vallesmanni, niin minä nain sen komian lesken. Appelsiinilimusta ja kukoistushuipuista käydään kärhämää. Mä ihmettelin pienenä miten voi olla kaupunki jonka nimenä on limu. Abrahamin perhe riitelee. Ja Öljymäki on halkeemassa kahtia, jeesuxen toinen tuleminen on tulossa. Eikö se nyt vois jo haleta? Mikä maxaa?
ellauri036.html on line 1972: Jenkkituubaa: pursuit of happiness on jenkeissä yrittämisen vapautta, oikeutta rikastua tyhmempien kustannuxella. Ei se ole tyhmä joka myy, vaan se joka ostaa. Ja vittu kukoistusta taas! Täältäkö se Eskikin on ammentanut, vaiko vaston päin? Kreikkalaisten äijyys ainakin oli ihan perseestä.
ellauri036.html on line 1980: Jaakon peukuttamalta Kantilta (huomaa ääntämys! ei Cunt, vaan Känt) Martta ottaa "oikeuden tulla rangaistuxi" (teoista, ei pärstäkertoimelta), ja J.S.Milliltä rangaistuxen tarkoituxen, nimittäin lisätä ripitetyn kukoistusta. Rangaistus on kasvun paikka, se on jotain hienoa! Arvostelijan mielestä Martta hehkuttaa vähän liika tollasta ylemmän keskiluokan sivistyneistön vapaata toimijuutta, ja unohtaa (tuskin vahingossa) mistä laissa lopultakin on kysymys, nimittäin pakkovallasta, jolla kasan päällä olijat pitää ähertävän laahuxensa kurissa. Tää arvioija sentään tunnustaa, että konfliktista täss lopultakin on kysymys, eturistiriidoista eikä mistään vitun kukoistuxesta.
ellauri040.html on line 119: Eski Saariselle filosofia on tienkantin pysäkeillä pönöttävien suurmiesten keekoilua ja kukoistusta. Pikku-Maken luutnantti Jyrki Lehtola nauraa niille. Kun filosofiset ongelmat ovat mitä ovat, niiden sijasta voi hyvin ihastella pysäkeillä herrastelleiden jälkeenjääneiden pyrkyreiden henkilögalleriaa. Eli ihminen on kaiken mitta, jopa liian lyhyexi jääneen pikkuveitikan. Puoli jalkaa, Goethe kerskaili. Uskokoon ken haluaa. Puoli vaaksaa, jos olet taitava. Jyrki Lehtolan nykytilasta kz. tätä paasausta.
ellauri040.html on line 139: Klassisen posetivismin kauppa-apulainen Locke oli vaan skolastiikkaa siivoileva pyrkyri. "Paavi" Berkeley hylkäs filosofian ja harrasti tervavettä, varsinkin viskin kanssa se on sentään terveydelle hyväxi. Eskikin menee Pafoxelle määräajoin huljutettavaxi, että pysyy puhtaana ja kukoistus ei lerpahda.
ellauri050.html on line 619: Tästä kohtaa tuli editoitua epähuomiossa bittiavaruuteen paasaus, jonka herätteenä oli Jamaican neekeriorjista kertova netflix-minisarja ja samaan aikaan Herlinin aviisissa uutisoitu New Yorkerissa ilmestynyt brittien ja jenkkien orjahääräilyä arvostellut numero. Hävinnyt paasaus oli olletikin paljon räväkämpi tuoreeltaan, mutta koitan nyt pelastaa mitä pelastettavissa on. Emotionaalista sisältöä siihen antoi se netflix-sarja, jossa entistä suorasukaisemmin näytettiin, millaisia hirtettäviä paskiaisia orjiansa ruoskivat ja hirttävät brittiplantaasin omistajat ize olivat. Hauska vinjetti oli että tyhmää plantaasinomistajarouvaa näytteli sama mimmi kuin vähän aikaisemmin E.M. Forsterin Talon jalavan varjossa saksalainen hienostelija, joka nai siirtomaaherran "Only connect" tyyppisesti. Mimmi sopi molempiin osiin hirvittävän hyvin, sanan alkuperäisessä merkityxessä. Ei hemmetti, kaikki toi tollainen kulttuurikukoistus on vaan herravallan paskaläjän päällä kukkivaa loiskasvua.
ellauri053.html on line 179: E.Saarinen kehu kukoistussyöttiplokissa Aarnen tutkielman Puovon lyriikasta ihan kuplixi. Säntäs kirjakauppaan ostamaan samat Puovon paxut kootut runot kuin oli Aarnella, kun se vanhuxena väsäs nää arvostelut. Olix Puovo edes enää elossa? 2018, ei kai. Puovo veti paukuttamansa henxelit 2008, 77 vuotiaana. AK syntyi vuotta aikasemmin ja kuolee myöhemmin, se vietti 90-vuotispäivää äskettäin. Ketkäs muut teki niin? Ainiin runoilija Metastaasi ja sitä ihaillen siteeraillut Jean-Jacques. Paizi osat ovat vaihtuneet! Ihailija eli lyhyemmin kuin ihailtu, söikin paremmin. Josmä jostain syystä jäisin henkiin Eskin jälkeen mä olisin sen Aarne Kinnunen, en sen Metastaasi, vanha etäpesäke. Eski olisi Jeesus, puukonhaava mahassa, mä sen veli Peeveli, ex-telttailija.
ellauri053.html on line 430: Ei vittu kukoistusta taas. Mistä hemmetistä tää on peräisin? Jostain suvivirrestä? Floruit. Kun ei tiedetä hautakiven päiviä.
ellauri053.html on line 586: Kyl Uarne ainakin sai aikasex kaikenlaista. Professorikin se oli. Ja onhan silläkin vittu sielu, eli kukoistusta. Ei ihme että Eski tykkäs tästä. Jos nyt edes luki tähän asti.
ellauri080.html on line 48: Teofrastos toimi lyseon rehtorina 35 vuotta, ja kuoli vuonna 287 eaa. Koulu eli hänen johdossaan kukoistuskauttaan, sillä oli parhaimmillaan yli 2000 opiskelijaa. 2x enemmän kuin Tylypahkassa, enemmän kuin Kouvolassa, melkein yhtä paljon kuin Hankenilla. Kuoltuaan hän testamenttasi talonsa pylväikköineen ja puutarhoineen vakituiseksi opetuspaikaksi koululle. Lahjoittaakohan Nalle Wahlroos Joensuun kartanon Hankenille, jos se ylipäänsä kuolee joskus. Ei kai, kun se on siirtänyt kartanon jo Nalle juniorin nimiin.
ellauri112.html on line 166: »NYKYINEN MATERIALISMI» Parisissa on eräs aikakauslehti viime vuosina järjestänyt paljon harrastettuja esitelmätilaisuuksia, joissa joukko eteviä ranskalaisia tiedemiehiä ja ajattelijoita on esittänyt mielipiteitään periaatteellisista elämän ja tieteen kysymyksistä. Näin on syntynyt esitelmäsarjoja, jotka myöhemmin on julkaistu erikoisina teoksina; viimeinen näistä on äskettäin ilmestynyt nimellä »Le matérialisme actuel» (Nykyinen materialismi). Joukko Ranskan ensimäisiä nimiä luetaan tämän kirjan kansilehdellä sen tekijöinä: tunnettu filosofi Henri Bergson, mainio matemaatikko, muutamia kuukausia sitten kuollut Henri Poincaré (kirjassa oleva esitelmä on eräs hänen viimeisistä lausunnoistaan), etevä ja miellyttävä, meilläkin tunnettu kansantaloustieteilijä Ch. Gide y.m.-- Tuntuu epäilemättä vähän oudolta kuulla puhuttavan »nykyisestä materialismista». Onhan meillä juuri näinä vuosina syytä viettää varsinaisen materialismin kaksikymmenvuotista kuolinpäivää. Vuonna 1895 julisti Wilhelm Ostwald tieteellisen materialismin voitetuksi kannaksi. Ja johan jo kolmekymmentä vuotta sitäkin ennen filosofi F.A. Lange suurisuuntaisen historiallisen ja arvostelevan esityksensä kautta osoitti materialismin löyhyyden maailmankatsomuksena. Ei siis tosiaan näytä olevan syytä enää ottaa esille kysymystä materialismista ja sen »kumoamisesta». Mutta sitä eivät kirjamme tekijät tarkoitakaan tehdä. Meillä on päinvastoin edullinen tilaisuus heidän esityksiensä perustuksella tarkastella, kuinka pitkälle olemme edenneet pois varsinaisesta materialismista. Kuten toivon käyvän selville, antaa tällainen tarkastelu sangen mielenkiintoisia tuloksia. Materialismin kulmakivenä on alusta alkaen ollut atomismi eli oppi siitä, että aine on kokoonpantu jakamattomista hiukkasista. Mutta kun nämä hiukkaset ovat niin suunnattoman pieniä, ettei niitä millään tieteen nykyisellä keinolla voida havaita, on niiden olemassaolo ainakin jossain määrin jäänyt »uskon asiaksi». Merkillistä on nyt, että atomien olemassaolo nykyään, viisikymmentä vuotta materialismin kukoistuskauden jälkeen, itse asiassa lienee varmempi kuin mitä se oli silloin. Loistavassa esitelmässään esittää näet Poincaré joukon uudempia ilmiöitä, jotka vallan odottamattomalla tavalla tulevat atomi-olettamuksen tueksi, ilmiöitä, joiden kautta tiedemiehellä on tilaisuus tavallaan nähdä atomit tai molekyylit itse, joten niiden olemassaolo on varma. Miksei siis nyt materialismi esiinny riemukulussa ottamaan takaisin menetettyjä alueita? Se johtuu siitä, että atomit, nuo havainnolliset, yksinkertaiset perusainekset, joista oli niin helppo kuvailla kaikki todellisuus kokoonpannuksi ja joiden ulkopuolelle, tyhjää avaruutta lukuunottamatta, ei pitänyt jäädä mitään, ovat tykkänään menettäneet filosofisen tenhovoimansa. Mitä hyödyttää puhua atomeista jonain lopullisina, kun jokainen niistä on itsessään oma maailmansa, joka voi hajota vielä suunnattoman paljon pienempiin tekijöihin? Ja mitenkä on sitten näiden laita? Ovatko sitten ne jotain johon voidaan turvata pelkäämättä, että taas luiskahdetaan joihinkin uusiin pikku äärettömyyksiin? On paras olla niihin luottamatta. Eräät jotka ovat ryhtyneet tutkimaan niiden massaa, ovat tulleet siihen johtopäätökseen, ettei sitä olekaan olemassa. »Ei ole enää ainetta, on pelkästään reikiä eetterissä; mutta kun nämä reiät eivät voi muuttaa paikkaa järkähyttämättä niitä ympäröivää eetteriä, tarvitaan voimaa niitä liikuttamaan, ja ne näyttävät olevan inertialla varustettuja, kun tämä inertia itse asiassa kuuluu eetterille.» Nämä luonnontieteen uudemmat--toistaiseksi kai jonkunverran hypoteetiset--äärimäiset tulokset ovat väkevästi mielenkiintoisia muussakin kuin puhtaasti tieteellisessä suhteessa. Jos näet kysymme, mikä on n.s. materialismin psykologinen ydin, se salattu lähde, josta se ammentaa voimansa, niin on luullakseni vastattava: materialismi tyydyttää erästä ymmärryksemme alkuperäistä, juurtunutta mielihalua, mielikuvituksemme taipumusta pitää »esineellistä» todellisuuden käsitystä jollakin tavoin itsestään selvänä. Koetan ilmaista tämän havainnollisemmin.
ellauri112.html on line 168: * * * * * Valaisevan vertauskohdan edellisen kanssa tarjoaa eräs toinen paikka filosofisella taistelukentällä, jossa materialistit ovat taittaneet monta peistä, nim. kysymys sielun ja ruumiin suhteesta. Reaaliset tiedot aivotoiminnan ja sielunelämän suhteesta olivat materialismin kukoistuskaudella vallan mitättömät. Mutta tämä tietämättömyys peitettiin innokkailla väitteillä siitä, että »sielu» totisesti ei ole muuta kuin atomien liikettä, että aivot erittävät ajatuksia samoin kuin maksa sappea, että sielunelämä on jonkunmoista »fosforesenssia», tai mitä kaikkia lausetapoja silloin keksittiinkin. Nykyään tiedämme ainakin jotain aivotoiminnan ja sielunelämän suhteesta, tiedämme, että aivojen harmaa kuori on »tajunnan elin» siinä merkityksessä että sielunelämä on siitä välittömästi riippuvainen, vieläpä siten että ainakin alkeelliset sieluntoiminnat (aistimukset ja ruumiilliset tunteet) ovat »lokaliseeratut» tarkasti määrättyihin aivokuoren alueisiin; ja on erittäin luultavaa, että myös n.s. korkeammat sieluntoiminnat ovat sidotut määrättyihin aineellisiin tapahtumiin aivokuoressa. Tieteellinen psykologia julkilausuu tämän riippuvaisuussuhteen »psykofyysillisen parallelismin» periaatteellansa, joka on osoittautunut erinomaisen hedelmälliseksi »työ olettamukseksi» ja joka sisältää, että sielullista ilmiösarjaa vastaa joka kohdassa aineellinen tapahtumasarja aivokuoressa. Mutta kun edellinen vähän väliä kätkee, kun sitä vastoin jälkimäinen on katkeamaton, on luonnollista, että aineellinen tapahtumasarja selityksissämme pannaan sielullisen perustaksi. Tämän takia onkin fysiologisen psykologian lopullisena päämääränä, lyhyesti sanoen, koettaa selittää sielulliset ilmiöt määrätyistä aineellisista edellytyksistä. Onko tämä materialismia? Ei suinkaan, sillä metafyysillinen juopa sielullisen ja aineellisen välillä jää olemaan kuten ennenkin. Sen ylipääsemättömyyttä ei vähääkään muuta se, että vähitellen yhä tarkemmin opimme tietämään, mitä aivokuoren kohdan kiihoitusta ja minkä asteista, minkä luontaista kiihoitusta kukin sielullinen ilmiö vastaa. On eräitten periaatteellisten filosofisten syiden takia mahdoton ajatellakin, että tämä kuilu jollakin tieteellisellä tavalla voitaisiin täyttää. Olemme tässä omituisen ristiriidan edessä. Toisella puolen on pieni, mutta vähitellen varmasti kasvava tietomme siitä lainalaisuudesta, joka vallitsee sielullisen ja aivo-toiminnan kesken, toisella puolen on suuri valtava tietämättömyytemme tämän lainalaisuuden syvemmistä perusteista ja syistä, aineen ja hengen suhteen todellisesta luonteesta. Filosofit ovat aina ponnistelleet ajatustaan tämän kysymyksen ratkaisemiseksi ja saaneet tulokseksi joukon arveluita...
ellauri203.html on line 363: Vallankumouksellisen puhtauden Ketman, salainen uskomus, että Josif Stalin petti Vladimir Leninin opetukset käynnistämällä joukkoterrorin, pakkokollektivismin, GULAG- keskitysleirit ja tukahduttamalla kirjallisuuden ja taiteen sietämällä vain sosialistista realismia. Tämän Ketmanin seuraajat uskoivat, että uusi kirjallinen ja taiteellinen kukoistus seuraisi toisen maailmansodan loppua ja että Stalinia ei vain siedettävä, vaan siihen asti myös tuettava. Miłosz kirjoittaa: "Tämä Ketman-lajitelma oli laajalle levinnyt ellei yleinen Venäjällä toisen maailmansodan aikana, ja sen nykyinen muoto on jo kerran petetyn toivon uudestisyntyminen."
ellauri216.html on line 667: Mutta isä Grigori pelastaa Haritonin viime hetkessä. Valamon lautalla nauretaan ja kaulaillaan jo silmät vesissä. Saved by the gong! Jo viikon kuluttua olisitte olleet tukkanuottasilla! Ei elämää voi perustaa lihakaupan varaan. Nuoruuden kukoistus on pian poissa. Niin häviää myös erektio. Kyllä hernekeitto skiitassa on kestävämpää laatua.
ellauri248.html on line 231: Wallusta tavoite on kohti suurinta mahtavuutta ja loistoa. Jotain esasaarismaista kukoistusta ehkä. Koko ajatus on aivan pielessä. Tavoite on elää vaatimattomasti kuin Muumin pikku ötökät vahingoittamatta ympäristöä eikä muuta luontoa.
ellauri258.html on line 240: Himasen mukaan 2010-luvun taitteessa maailma oli saranakohdassa. Kulttuurinen ja ideologinen suunta oli – jos ei hukassa, niin epäselvä. Himasta huoletti, että 2010-luvusta oli tulossa talouskriisin jälkeiselle Suomelle menetetty vuosikymmen. Tilan korjaamiseksi hän tarjosi vihkokaupalla kukoistuspälätystä ja loppuun hyvin laihan konkreettisen tehtävälistan.
ellauri297.html on line 470: Eskin mielihokemia on kukoistus. Ällösana. Ammi Ruhaman Daniel L. Bacon määrittelee ihmisen kukoistuksen sielujen välisen viestinnän tuotteeksi. Eski varmaan olisi valmis tähän yhtymään, ainakin Ruhamaan tilaisuuden jälkeen. Tämä paasaus on ARC GUIDE LEVEL 3: Ihanteellinen Ammi Ruhama Communityn ajatteluprosessimme hyvin tunteville..
ellauri297.html on line 475: Ihmisen kukoistaminen on objektiivinen päätavoite. Tai no, jumalan kukoistaminen, mutta sehän menee ilman sanomista. Jokainen haluaa kukoistaa omalla tavallaan, ja viime kädessä olemme kaikki samaa mieltä siitä, miltä kukoistaminen näyttää, esim Kardashianin porukat. Kun tarkastelemme ihmisen kukoistamisen abstraktia tavoitetta, emme kuitenkaan ajattele, että yksilöllistä kukoistustani suurempia tavoitteita on, vaikka se myötävaikuttaisi myös laajemman yhteisön ns. kukoistukseen. Tulemme näkemään, että tällainen kukoistaminen tapahtuu aina oman ihmisyytemme ja yhteisön vähiten arvostettujen inhimillisyyden kustannuksella. Mahdollisuuden kukoistaa tai kommunikoida välillä kommunikoin paljon mieluummin. Todellakin, tämä on esimerkki, jonka saimme Kristuksessa. Esimerkki osoittaa, että tällä keinolla pääsee vielä mahtavammin kukoistamaan loppupeleissä. Kannattaa siis tarkastella koko pelin strategiaa eikä tilannekohtaisia taktiikoita.
ellauri342.html on line 162: Tistetin lähdön jälkeen paavin muuli palasi rauhalliseen elämäntapaansa ja entiseen ulkomuotoonsa. Ei enää Quiquetiä, ei enää Béluguetia tallissa. Ranskalaisen viinin kukoistus oli palannut ja heidän mukanaan hyvä huumori, pitkät päiväunet ja pieni gavotte-askel, kun hän kulki Avignonin sillan yli. Seikkailunsa jälkeen häntä on kuitenkin aina kohdeltu hieman kylmästi kaupungissa. Hänen matkallaan kuului kuiskauksia; vanhat ihmiset nyökkäsivät päätään, lapset nauroivat osoittaen kellotornia. Hyvä paavi itse ei enää luottanut yhtä paljoa ystäväänsä kohtaan, ja kun hän viinitarhasta palatessaan antautui pienille päiväunille tämän selässä sunnuntaisinpiti aina tätä taka-ajatusta: "Jos heräisin siellä, laiturilla!" Muuli näki tämän ja kärsi siitä sanomatta mitään, kun Tistet Védènen nimi mainittiin hänen edessään, hänen pitkät korvansa värisivät ja nauraen hän teroitti kavioidensa rautaa jalkakäytävällä.
ellauri348.html on line 1124: Uteliaisuus ja juoruilunhalu ovat vahvasti yhteydessä luovuuteen. Uteliaisuus on 1/5 vahvuudesta, joka on yhteydessä elämään tyytyväisyyteen. Se liittyy myös onnellisuuteen, terveyteen, pitkäiköisyyteen ja positiivisiin sosiaalisiin suhteisiin. Yxinkertainen keino kehittää uteliaisuutta on kurkistella naapureiden ikkunoihin esim kaukoputkella. Valtaosa tavixista käyttää 50% ajastaan päivittäin unelmointiin. Luovat yxilöt harjoittavat päivittäin tietoisesti masturbointia. Tälläisten päivien jälkeen he tunsivat izensä kukoistavammixi. Eskin viimeisessä kirjassa ei tainnut esiintyä kovin monta kertaa kukoistusta. Onkohan kukoistus nyt tauolla?
ellauri364.html on line 579: Aihetta koskevasta perustutkimuksestaan Diener sai lempinimen Dr. Happiness. Tutkijoita, joiden kanssa hän on työskennellyt, ovat E. Saarisen sielunkumppani Daniel Kahneman ja Martin "kukoistus" Seligman. He held Smiley's chair as Joseph R. Smiley, Distinguished Professor of Psychology at the University of Illinois sat on it :). Diener's wife Carol is a psychologist and attorney. His daughters Marissa and Mary Beth are psychologists, as is his son, Robert.
xxx/ellauri027.html on line 233: Esa Jouni Olavi Saarinen täyttää 68 vuonna 2021. Silloin senkin kukoistus sitten nuupahtaa, kun siitäkin tulee professor emeritus. Miten niin se nuupahtaa? Eihän se sen touhuja mitenkään pysäytä, vielähän se voi pitää Pafos-seminaareja, ojentaa ruusuja luentosalin ovella keikarismurffitakissa, ja levittää samaa iänikuista hyvää sanomaa. Evankeliumi uppoaa aina uusiin kuulijoihin. Se uppoaa kuin veizi voihin, just niin kun se on aina uponnut ja tulee aina uppoomaan, ennen Eski Saarista ja Eskin jälkeenkin. Saarnamiehet ja niiden kuulijat, komeljanttarit ja kazomo on teillä aina keskuudessanne, ne ovat ikuisia, naamarit vaan vaihtuvat. Niinhän se sanoi Jevgeni Popov novellin Sirje, Boris ja Lavinia lopussa:
xxx/ellauri027.html on line 239:
kukoistus">Näytä kaikki kukoistussyötteet
xxx/ellauri027.html on line 279: Alaviite: Hauska tietää: sana "kukoistus" esiintyy tässä diatriibissä 24 kertaa. Se oli ällösana mulle jo ennen Eskiä. Sitä käytettiin latinassa sanan floruit käännöxenä, kun ei tiedetty julkkixen synnyin- eikä kuolinaikoja. Eski ei ole mitenkään parantanut sanan fiilistä.
xxx/ellauri027.html on line 283: Näytä kaikki kukoistussyötteet
xxx/ellauri027.html on line 286: Mitä nää kukoistussyötit oikeen on? Ne kuulostaa lipeviltä kirjamainoxilta. Pelkkää kehua, ei yhtään poikkipuolista sanaa. Jos tää on sen kirjaploki, ompa se lukenut vielä sekalaisempaa puppua kuin mä, melkein tyyten izehoitokirjoja ja värikuvin somistettuja kirjahyllyn koristeita. Kukaan muu kuin nyt mä ei ole kommentoinut, enempää kuin mun kirjaplokia. (Plokeja ei paljon kommentoida, kirjoitetaan ennen niitä omia. Toiseuden toinen laki.) Ehkä nää on jotain positiivisuussulkeisia, kukoistussalikäyntejä. Paljonko kuplia nousee suorin käsin penkiltä.
xxx/ellauri027.html on line 297: AARGH! Dumbledoren "Pari sanaa" jää toisexi. Tän TÄYTYY olla tahallista vittuilua Eskiltä, tai olen tosi pettynyt. Mitäs jos tää koko kukoistustuuba onkin elämän pituinen vedätys? Ei se voi oikein niinkään olla. Ei saarna vedä ellei siihen usko, on oltava ainakin oljen verran raollaan. On se surkeaa. No onhan se lyönyt hyvin leiville. Sille on ollut sosiaalinen tilaus. Sitä saa mitä tilaa.
xxx/ellauri027.html on line 356: Ovelahko ihminen ei ole systeemien vanki, vaan voi luovasti suorittaa ”systeemisiä väliintuloja”: ”samalla kun systeemit synnyttävät käyttäytymistä, käyttäytymisellä on kykyä synnyttää rakenteita”. Siis: systeemiälykkö voi kuin voikin olla samalla systeemikriitikko, kunhan ojentelee ruusuja, luo kukoistuskazeita ja ennen kaikkea, välttää sanomasta liian pahasti, siis mitään negatiivista. Q.E.D.
xxx/ellauri027.html on line 385: kukoistus">Näytä kaikki kukoistussyötteet
xxx/ellauri027.html on line 457: Pafos-seminaarin ympäristössä muut seminaarilaiset voivat vaikuttaa valtavasti pelkällä läsnäolollaan ja kiinnostuneilla katseillaan toiseen vahvistavasti. Esan sanastossa on tälle aivan erityinen sana: kukoistuskatse. Nämä kukoistuskatsehetket tapahtuvat esimerkiksi vessajonon keskusteluissa, kahvitauolla tai illallispöydässä. Yhteisöllisyys ja tunne siitä, että on osa jotakin kokonaisuutta, vahvistavat. Yksin on hankala kukoistaa.
xxx/ellauri027.html on line 478: Jaakko Korhonen on toiminut Esa Saarisen Filosofia ja systeemiajattelu -kurssin assistenttina 4v. Hän on aiemmin tutkinut kurssin hyvinvointivaikutuksia diplomityössään Yliopisto-opetuksella kukoistusta – elämänfilosofisen luentosarjan vaikuttavuus hyvinvointiin. Kirjoittaja työskentelee Aalto-yliopistossa Esa Saarisen tutkimusryhmässä ja aikoo jatkaa relevanttien ilmiöiden tutkimista.
xxx/ellauri027.html on line 496: Vauva.fi sivuille on koottu muotisanoja, jotka vauvojen vanhempia on ärsyttäneet eniten. Eskin kukoistussivusto on tässä suhteessa hyötevämpi kuin Taivassalon mustikkamaat, tai edes kuulut Kalhon kankaat. Mahtava ällösanabonanza! Näistähän on painettu jo kirjoja. Jatko-osa ois tässä valmiina.
xxx/ellauri027.html on line 498: asiakaslähtöisyys briljantti jaxuhali huultskupuna keinovoima ketteryys kilpailuetu kimaltava kollari kukoistus kustannustehokkuus lärveiset mahtava makustella masuasukki me-pystyvyys monilahjakas myyntiponnistelut napostella peba peppujulkkis pikkuneiti poksahtaa posketon positiivinen rapsakka rohea rouhea räjähdysvoimainen seukata tissittää tsemppiä tuhkamuna tunnevoimainen tykittää uomakipitys voimavirta yöppäri
xxx/ellauri027.html on line 583: ”Vaihtoehdot ovat kukoistuskierre tai rapistumisliuku”, Saarinen julisti ja syyllistämisen sijaan loi tukun sähköä tihkuvia termejä ladatakseen toivon mielikuvia työssään kituvan kansan korvien väliin. Monien mielessä kukoistus ja upea elämä, sisäinen hehku ja taikapiirit olivat työtaakan uuvuttaman tavoittamattomissa, ja niistä puhuminen osoitti joko halua kiusata tai huonoa huumoria. No niinpä tosiaan! Helppohan sen on hehkuttaa Pafoxen hehkuvan auringon alla kuin kenraali Xavier. Te mukana, jos firma maxaa kurssimaxun.
xxx/ellauri027.html on line 629: Eski apuun! Hellikää toisianne, luokaa toisiinne kukoistuskazeita yhteissuihkuissa ja vessajunissa. Ylevästi omaxukaa valizemanne situaatio! Niinkuin VessaMatti loi Esan pikku pippeliin kun ne kusi vierekkäin jossain veskissä Eskin ja Veskun esiintymisten väliajalla. Kiitos siitä kazeesta.
xxx/ellauri027.html on line 683: Filosofi johtajana? Tämä ajatus ei välttämättä vastaa tämän hetken ideaa yritysjohtajasta tai poliitikosta. Onko johtajissamme liikaa heitä (vittu nyt jo, NIITÄ!), jotka ovat toimialan ja talouden eksperttejä, mutta joiden tietämys jää siihen, ja liian vähän heitä NIITÄ, joilla on laaja tietämys usealta elämänalueelta? Esim entisiä pastoreita? No tätähän se Platonin typerys kokeilikin Sisilian diktaattorin kohdalla, mutta diktaattori ei ollut vastaanottavainen sen kukoistuspuheille vaan heivas Platonin tienoheen. Hyvä että teki, sehän oli ihan hirveä fasisti. Siis molemmat oli.
xxx/ellauri027.html on line 714: Palataan vielä juhlakaluun. Pastorin tekis mieli samastaa Esa Saarinen Platoniin. Se nyt on ihan posketon ajatus, pardon my Saarish. Parempi vastine on Sokrates, joka ei sekään tiennyt mitään eikä sekään hävennyt sanoa sitä. Luonnon, ihmiskunnan ja ihmisen asema pitäs nostaa agendalle muutenkin kuin tässä juhlapuheessa. Pitäs tunnustaa ihmisyyden arvo. Väärin! Pitäs lakata lässyttämästä ihmisyyden arvosta ja ajatella vähän elukoitakin ja muuta luontoa. Ennen kaikkea pitäs lopettaa tuhoisa markkinatalous ja latistaa lätyxi sen typerät johtajat, puhumattakaan että koulutettas niitä lisää. Siirtyä kukoistuskierteestä hallittuun rapistumisliukuun.
xxx/ellauri027.html on line 736: Kuviosta ilmenee, että tunaroida voi kolmella tavalla: voi kaventaa izensä, lannistaa kolleegat, tai latistaa alaiset. Minä, sinä, ja ne, ikäänkuin, kolme persoonamuotoa (ja kaksi lukua). Vastaavasti jos hommat menee putkeen, voi innostua, rikastua, tai kannustaa. Tää rikastumisjuttu kuulostaa ainakin hyvältä uutiselta näin palkansaajan näkökulmasta. Vai ymmärsinkö sittenkään oikein, sori mun medialukutaito on peräisin 70-luvulta, kaikki ascii-taidetta monimutkaisempi tuppaa menemään yli hilserajan. Mixhän noi nuolet on mustia ja osottaa alaspäin? Se ei näytä järin kukoistuskierteiseltä. Spede väitteli mustavalkoteeveessä tippaleivän kierteistä. Tässä on jotain samaa. Jotenkin spedeä.
xxx/ellauri027.html on line 740: Alahuhdan mielestä olennaista kukoistuxessa on halu kasvaa, taas tätä vitun kasvuideologiaa. Se on kuin Lea kuulokokeessa, sanot sille "kissa", ja se kuulee "talo", koska se sattui ajattelemaan taloa. Sano Alahuhdalle "kukoistus", niin se kuulee "kasvuodotus".
xxx/ellauri044.html on line 71: Narsismi- ja kyldyyrimeemien välillä on vinha yhteys, nää ilmiöt on naimisissa keskenään. Enemmistö mun syynäämistä kyldyyriperoonallisuuxista on saanut narsistikasvatuxen: selektiivistä kylmyyttä pienenä ja hemmottelua isompana, ja niistä on tullut mahtailevia narsisteja, jotka ezii kukoistusta kuin kukkakärpäset. Kyldyyri, tää suosiolaaxon meemimaailma jakaa niille sitä. Mitä oliskaan kyldyyri ilman meitä narsisteja! Narsistin rakas on yleisö, joka ei ole mikän olento, vaan sen oman naaman suurentava peili. Näin se voi rakastaa kaikkia lähimmäisiä yhtä paljon kuin izeään, kaikkia yhtä aikaa noin niinkuin kerralla, eikä kuitenkaan ketään. Se on eusosiaalisuuden idea.
xxx/ellauri076.html on line 505: Nyt minä vuorostani haluan tukea sinua matkallasi kohti syvempää nautintoa, elämäniloa ja kukoistusta. Haluan opettaa sinulle työkalut millä sinä saat itse itsesi syttymään, parannat ja voimautat itsesi myös seksuaalisesti. Haluan inspiroida sinua löytämään rakastavan, nautinnollisen ja levollisen suhteen omaan kehosi, seksuaalisuuteesi, tunteisiin, mieleen ja tietoisuuteen. Tämä kokonaisvaltainen hyvinvointisi näkyy myös kukoistavina ihmissuhteina.
xxx/ellauri087.html on line 56: Jos Saarisen allekirjoittamasta kirjeestä poistaisi kaikki adjektiivit, siinä ei lukisi juuri mitään. Pafos-seminaarin esitteessä on sama ongelma. Siinä luetellaan sanoja kuten ylärekisteri, kukoistuskumppanuus, sisäinen hehku ja maaginen noste. Sellaisia, joita ei käytetä edes horoskoopeissa. Samalla kerrotaan, että Saarisen puhetta ymmärtää jokainen.
xxx/ellauri087.html on line 611: Syrjäytymisvaaraa tällä pojalla ei ollut. Hän pääsi saman tien töihin Teiniliittoon, joka 1960- ja 70-lukujen vaihteessa eli kukoistuskauttaan vasemmalta puhaltavassa myötätuulessa. "– Miellyttämisen halu ei kuulu sukuni vahvuuksiin, Yrjö naurahtaa ja puhuu kymmenisen vuotta sitten kuolleesta isästään, taidemaalari ja pilapiirtäjä 'tuplayrjö' Jurij Georg Engeströmistä, paljon ja rakastavasti." ”Miellyttämisen halu ei kuulu sukuni vahvuuksiin.” No ei tosiaan, se nähdään sen massayrittäjäpojastakin, joka on raivoissaan kun Sanna Marin ei sitä tottele. ”Suomi on pieni ja simppeli yhteiskunta. Täällä ollaan tyhmiä, täällä on helppo pioneeriliittolaisten kähmiä. Toivottavasti päättäjät eivät pilaa tätä kaikkea.”
xxx/ellauri126.html on line 281: Hei sit täälä mainitaan kolmaskin tuttu huijari, nimittäin albumissa 27, esiintynyt Ken Wilber, joka kukkoili E.Saarisen kuuluisissa kukoistussyötteissä, josta Eski sanoi: "Wilber on johtavia akateemisen maailman ulkopuolisia monialaoppineita, jonka moniulotteinen lahjakkuus, rohkeus, poskettomuuus ja briljanssi yhdistyvät ainutlaatuisen oivallussytyttävään kirjoitustyyliin. Aito filosofi sanan alkuperäisesssä sokraattisessa mielessä." Samanlainen käärmeöljykaupias kuin Eski izekin. How the mighty have fallen.
xxx/ellauri149.html on line 291: Arjen hävyt, mikromurtumat ja kukoistuslupa.
xxx/ellauri357.html on line 64: Luurankomaisen laiha rokonarpinen Hannu Sivenius oli 70-luvun alussa muistaaxeni kova kommari, lie sekin sittemmin kääntänyt takkinsa. Heideggerin kansallissosialistinen seikkailu ja siihen liittyvät yleiset kysymykset ajattelijan vastuusta ovatkin tavan takaa puhuttaneet yleistä kulttuurista keskustelua Suomessa. Kysymys on vaikea ja vailla valmista vastausta, mutta varmaa on, ettei tämä tahra Heideggerin henkilöhistoriassa vähennä hänen ajatteluunsa kohdistuvaa kiinnostusta tai halua etsiä sitä, mikä tuossa ajattelussa on kestävää ja Heideggerin omat mahdolliset puutteet ylittävää. Tarmo Kunnas totesi ilahtuneena 2004, että Heidegger on ”lopultakin tullut uskottavaksi ajattelijaksi maassamme”. Näyttääkin todella hieman paradoksaalisesti siltä, että siinä missä perinteinen ”heideggerilaisuus” on vanhoilla kanta-alueillaan Saksassa ja Ranskassa jonkinlaisessa laskusuhdanteessa, elävät fenomenologia ja mannermainen filosofia ”kukoistuskauttaan” perinteisesti analyyttisissä filosofisissa kulttuureissa, erityisesti Yhdysvalloissa ja Pohjoismaissa. Nazismi alkoi trendata anglosaxi länkkäreissä 9/11 insidentin perästä. Uusi viholliskuva, kokardittomat etniset rättipää terroristit, korvas entiset nukkavierut koppalakkiset. Ei koppalakeissa oikeastaan olekaan mitään vikaa. Niiden takana leviää länttä ja Eurooppaa, varjelen vartija sitä.
53