ellauri001.html on line 738: Yksinäin, allapäin saavun kukkien luo.
ellauri001.html on line 740: Syy on metsäkukkien.
ellauri011.html on line 766: Selvähän se oli että näin piti käydä hippikirjassa. Paulon sanoma on et anna kaikkien kukkien kukkia, kulje kukasta kukkaan kuksien siellä täällä kukkatarhassa. Saa kivoja kiksejä kun kiksauttelee typyjä, hyviä viboja nuoresta hilloviivasta. Mukavalta tuntuu jättää pikku mällipanoksia sinne tänne, ja joku niistä voi aina tärpätä, mieluusti sen jälkeen kun on sanottu auf Wiedersehn. Ja jos tapaa uuden hoidon, ei tarvi heittää tienoheen vanhaa kunnon Pättiä.
ellauri016.html on line 389: Keksimme ensimmäisen juhlan jälkeen, että Riina tulisi yhteen meidän esitysnumeroon mukaan tanssimaan improvisoiden. Kappale "Hän kulkevi kuin yli kukkien" oli kuin luotu Riinalle ja Joukolle yhteisnumeroksi. Eipä olisi kukaan uskonut, että koko tanssi oli täysin improvisoitua ja juuri hetki sitten keksitty koko juttu!!
ellauri029.html on line 275: Miksi soitimme kera kukkien
ellauri035.html on line 886: muistan että kukkien putoamisen aika sai mun uneni
ellauri036.html on line 1218: rakkaiden kukkien kuumien suudelmien alla,
ellauri048.html on line 302: Miss Sophy kukkien luona
ellauri048.html on line 304: Syömmekö lounasta kukkien luona
ellauri048.html on line 307: äitienpäivän kukkien kanssa,
ellauri049.html on line 303: Baudelaire ja hänen kustantajansa Auguste Poulet-Malassisi saivat eräiden Pahan kukkien ensimmäisessä laitoksessa (1857) olleiden runojen takia sakkotuomion, minkä lisäksi kyseiset kuusi runoa pantiin Ranskassa julkaisukieltoon. Syynä oli ”yleisen moraalin ja hyvien tapojen halventaminen”. (lähde?) Leskikeisarinna laski Kallen sakkoja.
ellauri049.html on line 369: Kärpässarjalainen elämäkerturi Henry Troyat suhtautuu Belgian-kirjoituxiin vaivautuneesti: miten Pahan kukkien runoilijanero saattoi sortua kirjoittamaan alatyylisiä solvauxia, jotka eivät juuri ylitä vessakirjoituxien tasoa? Mä tiedän miten: se ei enää karsinut sen paasauxia. Kirjallisuushistoria stilisoi tekijän, eikä vaan se, vaan tekijä ize tekee samaa. "Tää ei kuulosta Goethelta", ajattelee Hansu, ja pyyhkii alatyylisellä rykäyxellä pyllyä. Paizi sitten ihan vanhana.
ellauri071.html on line 502: Kumariinia esiintyy erittäin monissa kasveissa ja niiden haihtuvissa öljyissä. Kumariinia sisältäviä kasveja ovat esimerkiksi kassiakaneli, tuoksusimake, liperi, tuoksumatara, veikselinkirsikka ja tonkapapu. Sitä kutsutaan myös tonkakamferiksi. Kanelissa kumariinia on yleensä 2–3 painopromillea, mutta enimmillään sitä voi olla jopa 6–7 promillea. Yhdistettä esiintyy myös kukkien tuoksuissa sekä semiokemikaalina eliöiden viestinnässä.
ellauri146.html on line 128: Und siehst dem Spiel der Blüthen zu, Ja kazot kukkien shakkipeliä,
ellauri151.html on line 484: Behind the sagely drooping sunflowers yonder, Viisaasti nuokkuvien auringonkukkien takana tuolla,
ellauri162.html on line 419: I. Eka kvartetti - Outo paikka Henkilökohtainen pronomini "me" jakeesta 1 ja otsikko ("rakastavaiset") osoittavat välittömästi rakkausliiton. Rakastavaisia ei eroteta kuolemalla. Ensimmäisessä quatrainissa kuvattu paikka näyttää tervetulleelta ("sängyt täynnä kevyitä hajuja", "syvät sohvat", "kukat"). Ajatus täyttämisestä ("täynnä hajuja") vastakohtana tyhjyyden, tyhjyyden kanssa. Jakeiden 1 ja 2 lempeä assonanssi osoittaa pehmeän ja miellyttävän paikan. Mutta jakeesta 2 ilmestyy kuoleman leksikaalinen kenttä ("haudat"), jotka osoittavat kuoleman läsnäolon. Kuolema liittyy mukavuuden tunteeseen ("syvät sohvat"), mikä osoittaa välittömästi positiivisen kuvan kuolemasta. Jakeessa 3 "kukkien" herättämä miellyttävä ilmapiiri tasapainotetaan adjektiivin "outo" vastapainoksi, mikä tekee niistä häiritseviä, salaperäisiä. Adjektiivia "outo" korostaa sen antepositio ("outoja kukkia").
ellauri211.html on line 92: Rei kuulostaa tosi nelikymppiseltä tässä jorinassa. Sillä on hirvee darra lähdettyään kesken birthday partysta. Hughissa on selviä alkoholismin merkkejä. Se ei saa mennä omaan makuuhuoneeseensa koska Chika serkku nukkuu siellä. Järkevää varovaisuutta Reiltä, Chika on vasta 22. Ällöttävästi Rei ostaa kahvin ulos pahvimukissa ja heittää pois puolet juotuaan. Pitää metrossa tiukasti kiinni käsilaukusta. On koukussa gymin ohjattuihin kuntosaliharjoituxiin, joogaan ja balettiin. Niissä se venyttelee pikku japsupillua. Japanin USAn konsuli on hyvin korkeassa asemassa. Mutta tässä jorinassa roistovaltio on varmalla Irak, kuten sopii ajankohtaan. Pikakelaus tähän mennessä tapahtuneesta. Lonkkorotta pyörittää edelleen Tokiossa konsulttibisnestä. Päätöxeni palata yhteen Shagin kaa oli ollut Takeolle ikävä yllätys. Eli lue kaikki aikaisemmatkin seikkailuni! Takeo on nyt kukkien asettelukoulun rehtori. Se ostelee laittomasti vaaseja.
ellauri241.html on line 171: Light flew his earnest words, among the blossoms blown. Keppanana lensi hänen vakavat sanansa, kukkien siivellä.
ellauri241.html on line 359: And pain my steps upon these flowers too rough, ja kipuilla askeleeni näiden kukkien päällä liian karkeasti,
ellauri246.html on line 339: Kivien laittaminen haudoille on juutalainen perinne, joka vastaa kukkien tai seppeleiden viemistä haudoille. Kukkia, mausteita ja oksia on käytetty joskus, mutta kiveä suositaan, sillä juutalaisen uskonnon keskuudessa se koetaan nimenomaan juutalaiseksi tavaksi. Es iz fil tshiper. Tapa juontaa vanhasta perinteestä, israelilaisten erämaavaelluksen ajoilta, jolloin haudat peitettiin kivillä. Nykyisin myös kukat ovat yleistyneet.
ellauri322.html on line 464: Yhdessä hotlassa Holsteinissa kaunis nuori nainen, jolla oli rauhoittavat taivaansiniset silmät, johti meidät erittäin siistiin olohuoneeseen ja huomasi, kuinka vapaasti ja kevytmielisesti pikkutyttöni oli pukeutunut, alkoi sääliä häntä mitä hellästi sanoen terveestä punaisuudesta huolimatta. hänen poskillaan. Tämä sama tyttö oli pukeutunut – oli sunnuntai – hyvällä maulla ja jopa kekseliäästi puuvillatakkiin, joka oli koristeltu sinisen nauhan solmuilla, ja joka oli sovitettu monimutkaisesti elävöittämään hänen kaunista ihoaan. Pysähdyin hieman ihaillakseni häntä, sillä jokainen ele oli siro; ja kylän muiden asukkaiden joukossa hän näytti puutarhaliljalta, joka yhtäkkiä kohotti päänsä jyvien ja maissikukkien sekaan. Koska laitos oli pieni, annoin hänelle kolikon, hieman suuremman kuin tavallisesti annoin tarjoilijoille, koska en voinut saada häntä istumaan - jonka hän hyväksyi hymyillen, mutta piti huolen antaakseen sen läsnä ollessani tytölle, joka toi lapselle leivän; tästä ymmärsin, että hän oli talon emäntä tai tytär ja epäilemättä kylän kauneus. Lyhyesti sanottuna kaikissa pienissä kylissä, kun lähestyin Hampuria, vallitsi iloisen teollisuuden ja köyhyyden poissulkevan mukavuuden ilmapiiri, mikä yllätti minut iloisesti.
ellauri342.html on line 79: Joka ei ole nähnyt Avignonia paavien aikana, ei ole nähnyt mitään. Iloisuudelle, elämälle, animaatioille, juhlajunalle, ei koskaan sen kaltaista kaupunkia. Siellä oli aamusta iltaan kulkueita, pyhiinvaelluksia, kukkien täynnä olevia katuja, korkeita listoja, kardinaalien saapuminen Rhônen varrella, lippuja tuulessa, lipuilla koristeltuja keittiöitä, paavin sotilaat laulamassa latinaaetsivien veljien paikat, helistimet; sitten niiden talojen ylhäältä alas, jotka kuhisivat suuren paavinpalatsin ympärillä kuin mehiläiset pesänsä ympärillä, kuului taas pitsikutomakoneiden tikitystä, kultaa kutovien sukkuloiden tuloa ja menoa, rypäleen pikkuvasaroita. kaiverret, lutterien säätämät äänilaudat, loimijan hymnit; sen yläpuolella kellojen kohina ja aina muutama tamburiini, jotka kuuluivat huminaan, tuolla päin siltaa. Koska meillä, kun ihmiset ovat onnellisia, heidän täytyy tanssia, heidän on tanssittava; ja koska tuolloin kaupungin kadut olivat liian kapeita farandoleille, Avignonin sillalle sijoitettiin fifet ja tamburiinit Rhônen raikkaassa tuulessa, ja siellä tanssittiin päivällä ja yöllä, tanssi siellä... Ah! iloiset ajat! onnellinen kaupunki! Halberdit, jotka eivät leikkaa; osavaltion vankiloissa, joissa viiniä jäähdytettiin. Ei koskaan pulaa; ei koskaan sotaa... Näin Comtatin paavit tiesivät kuinka hallita kansaansa; siksi heidän kansansa katui heitä niin paljon!...
ellauri342.html on line 80: Jos et olisi nähnyt Avignonia paavin aikoina, et olisi nähnyt mitään. varten iloisuus, elämä, elinvoima ja peräkkäiset juhlat, mikään kaupunki ei ollut sen arvoinen tähyillä. Aamusta iltaan oli kulkueita, pyhiinvaelluksia, kukkien täynnä olevia katuja, korkealle ripustettuja seinävaatteita, kardinaaleja saapumassa Rhone, lintuja, galleriat lipuilla, paavin sotilaat laulamassa Latinaa ruuduilla ja veljesten keräilylaatikoitaan helisemässä. Tällaisia ääniä kuului korkeimmasta pienimpään asunto, joka tungosta ja kuhisi ympäri suuren paavinpalatsin, kuin mehiläiset pesän ympärillä. Siellä kuului pitsivalmistajien napsahdus koneet, edestakaisin ja sukkulat kudonta kultaa lankaa varten kaapeleita, jyrkän kaivertajien pienet vasaran naput, twanging harmoniset asteikot jousisoittimen päättäjien, laulu-lauluja kutojat ja ennen kaikkea kellojen soitto ja aina sykkivät tamburiinit, alas sillan vieressä. Näet, tässä Provence, kun ihmiset ovat onnellisia, heidän täytyy tanssia ja tanssia. Ja sitten; heidän täytyy tanssia taas. Kun kaupungin kadut osoittautuivat liian kapeiksi farandole, fiferit ja tamburiinisoittimet asetettiin jäähdytykseen Rhônen tuuli, _Sur le pont d'Avignon_, jossa ympäri vuorokauden, _l'on y dansait, l'on y dansait_. Voi kuinka onnellisia aikoja; niin onnellinen kaupunki. Halbardit, jotka eivät ole koskaan tappaneet ketään, osavaltion vankilat käytetään vain viinin jäähdyttämiseen. Ei koskaan nälänhätää. Ei koskaan sotaa... Se on kuinka Comtatin paavit hallitsivat kansaansa, ja siksi heidän kansansa oli niitä niin ikävä....
ellauri345.html on line 225: kukkien seisoa myllyssä kuuteentoista vuoteen.” -
xxx/ellauri044.html on line 917: Joulukuussa 1915 hänet vihittiin nuoruudenrakastettunsa Hanna Sjöströmin (o.s. Brummer) kanssa ja he ostivat huvilan Huittulan Pohjasta sahanomistaja Hagenilta. Taakse jäi nuoruuden kiihkeä radikaalikausi Euterpe-lehden piirissä, edessä avioliitto, kaksi poikaa ja Gripenbergien rakastama kukkien viljely. Tosin runoja ei syntynyt ja runoilija mainitseekin: "Näiden vuosien aikana, jotka muuten olivat niin miellyttäviä, lamaantui lyyrillinen tuotantoni. Kun 1917 julkaisin pienen kokoelmani Spillror (Sirpaleita), luulin sen olevan viimeiseni. Ehkä on niin, ettei rauhallinen ja sopusointuinen elämä kiihota runollista tuotantoa." Oliko Hanna Cööström os. Brummer leski naidessaan liikkiön, vaiko vaan elävän leski? Sinkku ei nyt ainakaan. Täytys selvittää, muttei jaxa. lähde? Mieskuoro Sirkat.
xxx/ellauri044.html on line 945: Gripenberg myi marraskuussa 1918 Ala-Pohjan huvilansa ja perhe muutti Sääksmäen Saarioispuolen Maastolppaan Malmtorpin tilalle. Gripenberg osallistui täällä innokkaasti suojeluskuntatoimintaan, ja hänestä tuli vuonna 1919 Saarioispuolen suojeluskunnan päällikkö. Hän harrasti myös puutarhanhoitoa, erityisesti kukkien viljelyä sekä metsästystä. Gripenbergin jyrkän oikeistolaiset mielipiteet, joita hän toi esille lehtikirjoituksissaan, alkoivat ajan mittaa vieraannuttaa häntä monista aatetovereistaankin.
xxx/ellauri139.html on line 603: Of fruits, and flowers, and bunches of knot-grass, Joissa oli kukkien ja mehiläisten kuvia,
xxx/ellauri165.html on line 447: Siunatut neitsyet, armon kuolemattomalla tuoksulla hajustettuina kuin kukkien puutarhat, jumalanpalveluksen temppelit, papin alttarit!
xxx/ellauri174.html on line 142: Kaikkien näiden niin kutsuttujen lintujen värisevät sointisävelet on asennettu Geneven kronometrien tapaan. Ne saatetaan liikkeelle nesteen vaikutuksesta, joka kulkee näiden kukkien oksien läpi. Tämä lintukärpänen voisi myös lausua sinulle Shakespearen Hamletin ääripäästä toiseen ja ilman sumuria, parhaiden tämän hetken tragedioiden intonaatioilla. ― Sinussa on sellainen positivismi, joka tekisi Tuhannen ja yhden yön mielikuvituksen kalpeaksi! huudahti lordi Ewald.
xxx/ellauri175.html on line 417: Ilta oli edelleen levoton; boreaalisesta napasta tuleva vaaleanpunaisen tulipalon pitkät rivit haalistuivat horisontissa; muutama kiireinen tähti välitti pilvien välissä eetterin sinisiä välejä; lehdet kahisivat kovemmalla äänellä kujan katoksessa; ruohon ja kukkien tuoksu oli raikas, märkä ja herkullinen.
xxx/ellauri176.html on line 453: Barney d'Aurevilly oli lopettanut Vastahankaan-artikkelinsa näihin virkkeisiin: "Baudelaire, satanisti joka kuoli uudelleen syntyneenä kristittynä oli selkeästi Huishaismannin roolimalli. Pahan kukkien ilmestyttyä minä sanoin Baudelairelle: Teillä ei ole enää muuta järkeenkäypää vaihtoehtoa kuin pistoolinpiippu tai krusifixin eteen polvistuminen. Baudelaire polvistui krusifixin eteen. Tekeeköhän Vastahankaan-romaanin kirjoittaja saman ratkaisun? Baudelaire ei tosin koskaan kääntynyt samassa mielessä kuin Huysmans. Baudelaire oli liika fixu krusifixixi. Huisman ei. Ei Nyölökään.
xxx/ellauri177.html on line 196: Ruusuilla oli tapansa rakastaa. Jotkut suostuivat vain avaamaan nappinsa raolleen, hyvin ujoina, heidän sydämensä punastuneena, kun taas toiset, korsetit irti, huohottivat, auki, näyttivät rypistyneiltä, hulluilta ruumiistaan kuolemaan asti. Siellä oli pieniä, valppaita, homoja, lähdössä arkistoon, kokardi korkissa; valtavia, houkuttelevia, lihotettujen sulttaanien kaarevia; röyhkeitä, tyttömäisen näköisiä, kekseliästi epäsiistiä, leviäviä terälehtiä, jotka on vaalennettu riisijauheella; rehellisistä, dekolteisista oikeisiin porvareihin; aristokraatteja, notkeaa eleganssia, sallittua omaperäisyyttä, keksijöitä. Kukkivat ruusut tarjosivat tuoksunsa kuin arvokkaassa kristallissa; ruusut ylösalaisin uurnan muotoon antoivat sen tippua pisara pisaralta; pyöreät ruusut, kuten kaali, hengittivät sen ulos nukkuvien kukkien säännöllisellä hengityksellä; ruusujen silmut puristivat lehtiään ja antoivat edelleen vain epämääräisen neitsyyden huokauksen. Ja koko tämän lurituxen ajan Albinen ja Sergein pyllyt jauhoivat kuin ompelukone.
xxx/ellauri177.html on line 322: Mutta varsinkin aloet avasivat heidän pyörtyneet sydämensä; siellä oli niitä vihreitä, herkkiä, voimakkaita, kellertäviä, harmahtavia, ruskeita ruosteroiskeita, tummanvihreitä vaalean kullan reunustamia; Jotkut olivat kaiken muotoisia, leveitä lehtiä, jotka oli leikattu kuin sydämet, ohuilla lehdillä, jotka muistuttivat miekan teriä, joissakin oli rosoisia piikkejä, toisissa hienosti reunustettuja; valtavat, jotka kantoivat kukkiensa korkeaa tikkua, josta riippui vaaleanpunaisia korallikullinpäitä; pieniä kasveja varressa sekä meheviä kukintoja, jotka levittävät joka puolelta käärmeen ketteriä kieliä.
xxx/ellauri177.html on line 344: Se oli keskellä puu, joka hukkui niin paksuun varjoon, että sen olemusta ei voinut erottaa. Sillä oli jättimäinen koko, runko, joka hengitti kuin rintakehä, oksat, jotka se ulottui kauas, kuin suojaavat raajat. Hän vaikutti hyvältä, vahvalta, voimakkaalta, hedelmälliseltä; hän oli puutarhan dekaani, metsän isä, yrttien ylpeys, puskan vararehtori, joka päivä huipulla nousevan ja laskevan auringon ystävä. Sen vihreästä holvista putosi kaikki luomisen ilo: kukkien tuoksut, lintujen laulut, valopisarat, aamunkoiton raikas herääminen, hämärän unen lämpö. Sen mehu oli niin vahvaa, että se virtasi sen kuoresta; hän kylpee hänet hedelmöityssumussa; se teki hänestä maan miehisyyden. Ja se riitti raivauksen lumoukseen. Muut puut hänen ympärillään rakensivat läpäisemättömän muurin, joka eristi hänet hiljaisuuden ja puolivalon tabernaakkelin syvyyteen; siellä oli vain vehreyttä, ilman pilkkua taivasta, ilman pilkahdusta horisontista, vain rotunda, joka peittyi kaikkialle lehtien pehmennettyyn silkkiin, joka oli venytetty maahan sammaleen satiinisella sametilla. Se oli sanalla sanoen kuin vanhan Goethen kyrpä.
xxx/ellauri177.html on line 365: Villiintynyt puutarha oli se kiusaaja, jonka jokainen ääni opetti rakkautta. Permannolta tuli pyörtyneiden kukkien tuoksuja, pitkä kuiskaus, joka kertoi ruusujen häistä, orvokkien ahkeruudesta; eikä heliotroopeilla ole koskaan ollut sensuellimpaa intoa. Hedelmätarhasta kuului tuulen tuomia kypsiä hedelmiä, hedelmällisyyden rasvaista tuoksua, aprikoosien vaniljaa, appelsiinien myskiä. Niityt korottivat syvempaa ääntä, joka muodostui auringon suutelemien miljoonien ruohojen huokauksista, lukemattomien helteisten ihmisten laajasta valituksesta, jokien viileiden hyväilyjen pehmentämä, juoksevien vesien alastomuus. josta pajut haaveilivat ääneen halusta. Metsä puhalsi tammien jättiläismäistä intohimoa, korkeiden metsien urkulauluja, juhlallista musiikkia, joka johti tuhkan, koivujen, sarvipuun, plataanien häitä, lehtien pyhäkköjen pohjalla; kun pensaat, nuoret pensaat olivat täynnä ihastuttavaa tuhmuutta, toisiaan jahtaavien, ojien reunalle heittäytyneiden, toistensa iloa varastavien rakastajien melua keskellä suurta oksien kahinaa. Ja tässä koko puiston liitoksessa karkeimmat halaukset kuuluivat kaukaa, kallioilla, missä lämpö sai kivet turpoamaan intohimosta, missä traagisella tavalla rakastetut piikkiset kasvit ilman läheisiä lähteitä voisivat helpottaa. he kaikki sytyttivät itsensä tähdellä, joka laskeutui heidän sänkyynsä.
xxx/ellauri237.html on line 520: Sydämeni ylle sataa kukkien kylmiä teriöitä.
xxx/ellauri295.html on line 465: Poudan ja perunankukkien alkuasetelma ei ole erityisen jännittävä, ja kokonaisen sarjan avausosaksi se on läpeensä yllätyksetön. Vastakkainasettelu kaupunkilaiselämän ja maaseudun välillä on räikeä. Maaseudun ihmiset ovat käytännössä kaikkea sitä, mitä kaupunkilaiset eivät ole: lämpimiä, toisista aidosti välittäviä ja työteliäitä. Elämään kuuluu rehellinen, käsillä tehtävä työ, jonka merkitystä kaupunkilaiset eivät voi koskaan ymmärtää. Lähimpänä totuutta ihminen on, kun hän katsoo hikisenä kädet pakottaen työnsä jälkeä käännettyään tuntikaupalla kasvimaata.
xxx/ellauri356.html on line 563: Hölderlinin innoittaja Dionysos melkein paloi kuoliaaksi syntyessään, koska Zeus siitti sen laskeutumalla salamana Dionysoksen äidin Semeleen emättimeen, joka kärähti prosessissa. Legendan mukaan nymfit kasvattivat hänet metsissä ja kukkien keskellä.
38