ellauri024.html on line 1124: törkeän jenkkikerskakapitalismin kritiikistä.

ellauri053.html on line 579: Aika striking on tää Arskan autismi. Kellekkä se oikein puhuu? Izexensä izellensä höpäjää. Osaxe johtuu tästä typerästä uuskritiikistä, mutta onse varmaan myös Arskan habitus.
ellauri155.html on line 637: Syitä populismin nousuun: 1. liberaali demokratia on luonteeltaan elitististä ja haluaakin pitää ihmisten osallistumisen pienenä. 2. liberaalit mulkerot ja organisaatiot omistavat meediat ja vähät välittävät kritiikistä. 3. Alemman keskiluokan ihmiset kokevat, että heidän suhteellinen asemansa on heikentynyt. 4. Vasemmiston lysähdys tehdastyön vähennyttyä.
ellauri260.html on line 113: Eksistentialismi, joka antoi niin tärkeitä impulsseja suurelle mannereurooppalaiselle personalismille kahdennellakymmenennellä vuosisadalla, kehittyi tietyiltä osin myöhemmän Shellingin filosofian linjassa, ja siitä löytyy jälkiä jopa Jacobin kritiikistä persoonatonta panteismia kohtaan. Schellingin kanssa Søren Kierkegaard (1813–1855) vastusti Hegelin idealismia ja korosti yksittäisen ihmisen arvoa sekä filosofialle että elämälle yleensä. Hän syytti idealismia elämän merkityksen tyhjentämisestä laiminlyömällä ihmisen olemassaolon todellisuuden. Kun Kierkegaard ja jotkut myöhemmät eksistentialistit (Marcel, Sartre, Camus, Blondel) keskittyivät ihmisen olemassaolon merkityksen kannalta keskeisiin kysymyksiin (rakkaus, avioliitto, kuolema, usko, moraali jne.), Muut ajattelijat keskittyivät edelleen henkilön itsensä merkityksen ja luonteen suorempaan tutkimiseen, ja juuri nämä ajattelijat tunnettiin nimellä, ja kutsua itseään personalisteiksi.
ellauri260.html on line 139: Bostonin yliopistoa pidettiin pitkään amerikkalaisen persoonallisuuden keskuksena filosofian professori Borden Parker Bownen suojeluksessa. Bowne oli metodistipappi, joka oli opiskellut Rudolf Hermann Lotzen johdolla Saksassa. Lotze, spekulatiivisen teistin Christian Hermann Weissen (1801–66) oppilas, joka rinnasti suuren osan myöhemmän Schellingin Hegeliin kohdistamasta kritiikistä, pyrki spekulatiivisten teistien tavoin muuttamaan hegeliläistä idealismia väittämällä, että todellinen on aina konkreettista ja yksilöllistä, muuttaen Hegelin absoluuttisen idealismin henkilökohtaiseksi idealismiksi. Senkö tautta ne huolivat sinne uuskantilaisen Jaakko Hintikan? Jaakko ei ollut järin isoperseinen, sen housut roikkuivat niin että se joutui niitä nostelemaan vähän väliä.
ellauri317.html on line 571: Jotkut ukrainalaiset nazionalistit tuomitsivat hänet varakkaiden maanomistajien tukemana saksalaisena yhteistyökumppanina. Jotkut muut ukrainalaiset pitivät häntä liian Venäjä-mielisenä ja diktatuurina. Muun muassa Skoropadsky muodosti kabinetin, jossa oli pääasiassa venäjänkielisiä, tsaarilaisia ja slavofiilejä. Samalla hän sitoi Ukrainan liittoutumaan palautetun Venäjän imperiumin kanssa. Näistä kritiikistä huolimatta toisin kuin aikaisempi Keskusrata, hänen hallitukselleen annettiin tietyissä piireissä tunnustusta tehokkaan hallintoorganisaation muodostamisesta, junien aikataulussa pysymisestä, diplomaattisuhteiden solmimisesta monien maiden kanssa, rauhansopimuksen tekemisestä Neuvosto-Venäjän kanssa ja useiden koulujen ja yliopistojen perustamisesta, mukaan lukien Ukrainan kansallisen tiedeakatemian.
ellauri325.html on line 92: Jeltsin sääti syyskuussa 1993 asetuksen, joka pidätti virasta varapresidentti Rutskoin. Parlamentin puhemies zezenialainen Ruslan Hasbulatov (tšetšeeniksi Хасбола́ти Имра́ни кIант Руслан) julisti asetuksen olevan perustuslain vastainen. Asiattomasta kritiikistä vimmastunut Jeltsin lähetti joulukuussa 1994 armeijan joukot separatistiseen Tšetšeniaan. Sitä seurannut pitkittynyt sota heikensi Jeltsinin kannatusta Venäjällä. Kannatuksen laskuun vaikutti myös Jeltsinin talousuudistusten epäonnistumiset. Kannatuksen laskusta huolimatta Jeltsin lähti ehdolle uusiin presidentinvaaleihin. Jeltsinillä oli takanaan hyvin suunniteltu massiivinen vaalikampanja ja valtamedian tuki, muun muassa oligarkki Boris Berezovskin mediaimperiumi. Vaalikamppailun lopputuloksena Jeltsin sai 54 %:ia äänistä. Jeltsinin terveys oli kuitenkin heikentynyt. Sydänvaivat pakottivat hänet toistuvasti sairauslomalle, ja jo marraskuussa 1996 Jeltsin joutui nelinkertaiseen ohitusleikkaukseen ja oli sairaalassa kuukausia.
ellauri325.html on line 253: Stephen PH Butler Leacock FRSC (30. joulukuuta 1869 – 28. maaliskuuta 1944) oli kanadalainen opettaja, politologi, kirjailija ja humoristi. Vuosina 1915-1925 hän oli maailman tunnetuin englanninkielinen humoristi. Hänet tunnetaan kevyestä huumoristaan sekä ihmisten hulluutta koskevasta kritiikistä.
ellauri331.html on line 147: Koomisimmat läpät on että Zhirinovski oli höveli ja Valeri Gergijev piti Pussy Riotista. Tätäkään eivät kaikki lukijat ehkä ymmärrä. Sivustoa voidaan verrata The Onioniin (USA) ja Private Eyeen (Britannia). The Onion is an American "fake news" organization. It features satirical articles reporting on international, national, and local news as well as an entertainment newspaper and website. Sipulin artikkelit kattavat ajankohtaisia ​​tapahtumia, sekä todellisia että kuvitteellisia, parodioivat perinteisten uutisorganisaatioiden sävyä ja muotoa tarinoilla, pääkirjoituksilla ja mies-kadun haastatteluilla käyttäen perinteistä uutissivuston ulkoasua ja toimituksellista ääntä, joka on mallinnettu uutissivuston Associated Press mukaan. Yxityisezivä on brittiläinen kahden viikon välein ilmestyvä satiirinen ja ajankohtaisia ​​asioita käsittelevä uutislehti, joka perustettiin vuonna 1961. Se ilmestyy Lontoossa, ja sitä on toimittanut Ian Hislop vuodesta 1986 lähtien. Julkaisu on laajalti tunnustettu näkyvästä kritiikistä ja julkisuuden henkilöiden loukkaamisesta. Se on "syvästi konservatiivisella muutosvastarintamalla" vastustanut siirtymistä verkkosisältöön tai kiiltävään muotoon: se on aina painettu halvalle paperille ja muistuttaa muodoltaan ja sisällöltään sarjakuvaa yhtä paljon kuin vakavaa lehteä. Lehteä lehteilee 700K brittilukijaa. Ei sillä kuuhun mennä.
ellauri332.html on line 254: Kukaan ei pitänyt "Alohasta". Ei edes Emma Stone itse, vaikka hän liittyi "tämä on valkaisua" -joukkoon vasta maksettuaan. Allison Ng on kiinalais-havaijilainen, kaksi kulttuuria, joita Stone ei ole, mikä oli yksi elokuvan saamista suurimmista kritiikistä. Kaiken kaikkiaan elokuva oli suuri floppi ohjaaja Cameron Crowelle, vaikka siinä oli paljon huonoja arvosteluja ja kiinnostuksen puute lisätä casting-virheitä, jotka hautasivat tämän elokuvan. Stone kertoi Los Angeles Timesille: "Minusta on tullut monien vitsien kohde. Olen oppinut paljon valkopesun hullusta historiasta."
ellauri332.html on line 390: Puhumattakaan elokuvan melko oudosta ja alentuvasta kuvauksesta Abu Dhabin ihmisistä ja heidän kulttuuristaan. Elokuvan tähti Sarah Jessica Parker on samaa mieltä elokuvaa kohtaan esitetystä kritiikistä, jonka mukaan "Ymmärrän, missä jäimme elokuvassa vajakeixi."
ellauri345.html on line 389: Se loukkaus, että ne, jotka eivät löydä siitä kuvaa itserakastavasta unelmaisuudestaan, loukkaantuvat jokaisesta taidekritiikistä sillä verukkeella, että se tulee liian lähelle teosta, osoittaa niin paljon tietämättömyyttä taiteen luonteesta, että aika, joka tiukasti määrittää sen alkuperän tulee yhä elävämmäksi, se ei ole velkaa kiistää. (Joo, en mäkään täysin ymmärrä, mutta Benjy sättii tässä kriitikoiden kriitikoita.) Siitä huolimatta kuva, joka antaa tiiviimmän viestin herkkyydelle, on ehkä sallittu. Oletetaan, että opit tuntemaan ihmisen, joka on kaunis ja viehättävä, mutta suljettu, koska hänellä on salaisuus vetoketjun takana pikkupöxyissä. Olisi tuomittavaa yrittää tunkeutua häneen väkisin. Mutta on sallittua tutkia, onko hänellä sisaruksia ja voisiko heihin tunkeutua helpommin. Tällä tavalla kritiikki etsii taideteoksen sisaruksia kuin Iso-Masa.
ellauri352.html on line 420: Tiede, taide, uskonto ja urheilu sekä talouspakotteet, siinä se. Ai että ne on meillä ollut maailman sivu ja silti kärhämöidään? So what, lisää vaan samaa ja suuremmat lusikat. Filosofikuninkaan sijaan monarkixi naurettava psykoanalyytikko. Ja naurua kolmannella, pakolaiset naurusaarelle. Huumori on vastuumoraalin paras petikaveri. Paavon kirjassa on lähinnä tahatonta huumoria. Izekritiikistä ei ole juuri jälkeä. Tunne izesi, kampaa tukkasi. Opettele lukemaan, se on antoisinta. Sanoi Markus Aurelius, ei Markus Leikola, vaikka isä Anto. Sana on kuin sähköpistoke, varovasti sitä pitää stöpselöidä ettei tule manaa. Matti Ala-Huhta vahvistaa tämän kirjassaan johtajuudesta. HY:n johtajuuskoulutuxessa piti piirtää vahvuuxistaan jonkinlainen Rorschach kuvio. Lähdin kesken pois koko kallonkutistuxesta.
ellauri383.html on line 185: Hänet tunnetaan ennen kaikkea tiukasta kritiikistään. Vuonna 2002 ilmestyneessä kirjassaan Globalisaation sivutuotteet hän arvosteli globalisaatiota ja erityisesti Kansainvälisen valuuttarahaston toimia. Hän vaati tasa-arvoisempaa suhdetta lännen ja muun maailman välille. Arvaa toteutuiko se. Haha.
ellauri389.html on line 194: Azerbaidžania kannattavat Internet-peikot käyttivät whataboutismia vetääkseen huomion pois maata koskevasta kritiikistä. Samoin Turkin hallitus osallistui whataboutismiin julkaisemalla virallisen asiakirjan, jossa luetellaan muiden Turkkia kritisoineiden hallitusten kritiikkiä.
ellauri392.html on line 869: Palmu Derridan hauskimmasta ylistyspuheesta on annettava London Timesille, joka vittuili vainajalle hyvinkin rumasti. Jos ette huomanneet mikä siinä oli funnyä, niin tässä vizin selitys; Hauskaa tästä tekee se, että kirjoittaja harjoittaa parodiaa. Vaikka Derrida itse oli juutalaista alkuperää, hän näyttää olleen enemmän huolestunut Da Manin kritiikistä kuin omista kärzänneistä heimoveljistään. Derrida päättää kuusikymmentäsivuisen syyttelyharjoituksensa vertaamalla Da Manin arvostelijoita natsiroistoihin. . Derridan vastaus tarjosi graafisen esimerkin siitä mikä oli ollut "meille"selvää dekonstruktiossa koko ajan: että se oli valheellinen älyllinen huonepeli, joka on täysin eronnut "meidän" odellisuudesta. Esimerkiksi vuonna 1977 filosofi John Searle kirjoitti hyökkäyksen dekonstruktiota vastaan, joka oli tuhoisa - paitsi että Derrida syyti välittömästi painoon ikävän kasan sofismia, joka olisi ollut hauskaa, jos se olisi ollut parodia. Derridan vastaus Searlelle kuvasi dekonstruktion kakkaista luonnetta. Derridan dekonstruktio oli ase, kumouksen väline. Lausunnon, jonka mukaan "tekstin ulkopuolella ei ole mitään", oli tarkoitus heittää apina-avain "meidän" perinteiseen totuuden tai arvon fiktioon. Derrida puhui tässä yhteydessä "meidän" perinteisten rationaalisuuskertomusten "tuhoamisesta", "dekonstruoinnista", "erityisesti merkityksen ja totuuden." Mutta yritäpä väittää vastaan niin saat dekonstruoidun kakan naamaasi: "il n'y a pas de hors-texte" tarkoitti vain sitä, että "ei ole mitään kontekstin ulkopuolista". Vai ei muka. Dekonstruktio: pommi tai banaani – riippuen siitä, kuka kysyy. Kritiikillä, niin kuin nyt tämä, ei ole koskaan ollut merkitystä dekonstruktionisteille. Ja tämä johtuu siitä, että heidän sitoutumisensa dekonstruktioon perustuu ensisijaisesti uskoon, ei järkeen. Mikään argumentti ei voi horjuttaa heidän omaksumistaan ​​dogmista, koska se ei koskaan ollut heille tärkeintä. "Me" olemme ihan erilaisia. Annamme vaikka inkkareille maansa taksisin jos niillä on kunnon argumentteja. Enimmäxeen ei ole ollut. Dekonstruktio esitti viettelevän kutsun – ei, ei varsinaisesti uskontoa, vaan ideologiaa, as in communism, ajatusjärjestelmää, joka näytti selittävän kaiken, mutta ei kuitenkaan selittänyt midiä. Ennen kaikkea ei tuonut bisnistä. Tässä dekonstruktio muistuttaa hegelilaisuutta, marxilaisuutta ja freudilaisuutta, muita ideologioita, jotka tunnetaan 'resupekkojen ja juutalaisluopioiden jaanauxena.'
xxx/ellauri086.html on line 182: Gamergaten tukijat väittävät, ettei liikehdinnässä ole kyse naisiin kohdistuvista hyökkäyksistä vaan pelialan korruption kritiikistä ja ”pelijournalismin etiikan" puolustamisesta. Naisethan tässä hyökkäävät, me ollaan vaan puolustusvoimia!
xxx/ellauri129.html on line 370: Mutta hän ei pidä kritiikistä, koska tietää kynäilijänä miten tärkeää on se tapa, jolla palaute annetaan.
xxx/ellauri138.html on line 348: Koska nuorhegeliläiset pitävät mielikuvia, ajatuksia, käsitteitä, joksikin aivan itsenäiseksi muuttamiaan tajunnan tuotteita yleensä ihmisten tosiasiallisina kahleina — aivan samoin kuin vanhahegeliläiset selittivät ne inhimillisen yhteiskunnan todellisiksi yhdyssiteiksi — käy ymmärrettäväksi, että nuorhegeliläisten tuleekin taistella vain näitä tajunnan illuusioita vastaan. Koska heidän kuvitelmiensa mukaan ihmisten suhteet, heidän kaikki tekonsa ja käyttäytymisensä, kahleensa ja rajoituksensa ovat heidän tajuntansa tuotteita, niin nuorhegeliläiset asettavat johdonmukaisesti ihmisille moraalisen vaatimuksen — korvata heidän nykyinen tajuntansa inhimillisellä, kriittisellä tai egoistisella tajunnalla ja kumota siten omat rajoituksensa. Tämä vaatimus tajunnan muuttamisesta toiseksi huipentuu vaatimukseen olevaisen uudenlaisesta tulkitsemisesta, ts. sen hyväksymisestä antamalla sille toisenlaisen tulkinnan. Nuorhegeliläiset ideologit ovat näennäisesti »maailmaa järkyttävistä» fraaseistaan huolimatta suurimpia konservatiiveja. Nuorimmat heistä ovat löytäneet toiminnalleen täsmällisen ilmaisun vakuuttaessaan taistelevansa ainoastaan »fraaseja» vastaan. He unohtavat kuitenkin, että noiden fraasien vastapainoksi he esittävät vain fraaseja ja että taistellessaan ainoastaan tämän maailman fraaseja vastaan he eivät suinkaan taistele todellista, olevaa maailmaa vastaan. Ainoana tuloksena tästä filosofisesta kritiikistä oli vain muutama ja sitä paitsi yksipuolinen uskonnonhistoriallinen selitys kristinuskosta; nuorhegeliläisten kaikki muut väitteet antavat vain lisäväriä vaatimukselle, että heidän mitätöntä selittelyään olisi pidettävä maailmanhistoriallisena löytönä.
xxx/ellauri228.html on line 322: Haastattelussa Lem sanoi, että romaani "on aina ollut mehukas saalis kriitikoille", ja tulkinnat vaihtelevat freudilaisuudesta, kontaktin kritiikistä ja kolonialismista, antikommunismiin, jälkimmäisen näkemyksen kannattajat katsovat, että valtameri edustaa Neuvostoliittoa ja avaruusaseman ihmiset edustavat Keski- ja Itä -Euroopan satelliittimaita. Hän kommentoi myös vuoden 1976 painoksen kirjan kannen hämärtymisen järjettömyyttä, jonka mukaan romaani "ilmaisi kirjailijan humanistiset uskomukset ihmisen korkeista moraalisista ominaisuuksista". Lem totesi, että freudilaisen idean julistanut kriitikko todella erehtyi perustamalla psykoanalyysinsä englanninkielisen käännöksen vuoropuheluun, kun taas hänen diagnoosinsa kompastuu alkuperäisen puolalaisen tekstin idiomeihin.
xxx/ellauri252.html on line 420: Nyt kun olen lukenut alusta noin 50 sivua, nauraen välillä pidäkkeettömästi puolustusasianajaja Braketin punastelematta jyräyttämille pieruille, en voi käsittää, miten joku voi pitää tätä kirjaa "nuaarina" tai edes "jännärinä", puhumattakaan "hyvinvointiyhteiskunnan" kritiikistä, paizi sikäli että ruozisosialidemokraatit eivät olleet läheskään kyllin radikaaleja ajamaan köyhän asiaa. Täähän on vaan huumorin sävyttämä poliittinen pefletti. Siinä suhteessa se tulee lähelle suomenruozalaisen Staffan Bruunin sepustuxia, paizi että Staffan seisoo barrikaadin suojanpuolella. Dan Kivipukki on sekin pefletisti, paizi että Taneli on kiivaan jumalansa kuvana 100% huumorivapaa.
xxx/ellauri295.html on line 244: Patti laittaa Aarne Kinnusta uuskritiikistä. Se olikin modernia, eikä post. Mihkä oikislaiset tarvii sananvapautta? Saadaxeen yrittäjän vapautta. Yrittämisestä ei tule mitään ilman mainostamista.
xxx/ellauri337.html on line 259: Edmund Gustav Albrecht Husserl (8. huhtikuuta 1859 Proßnitz – 26. huhtikuuta 1938 Freiburg im Breisgau) oli saksalainen filosofi ja fenomenologian perustaja. Hänen filosofiansa asettui aikansa positivismia vastaan ja pyrki osoittamaan, että jokaisen objektin ja objektiiviseksi ajatellun tason takaa löytyy subjektiivinen aktiviteetti. Fenomenologian lisäksi Husserl tunnetaan psykologismin kritiikistään.
xxx/ellauri356.html on line 252: Lokakuussa 2002 Derrida -elokuvan teatterin avajaisissa hän sanoi monin tavoin tuntevansa yhä läheisempää Guy Debordin työtä ja että tämä läheisyys näkyy Derridan teksteissä. Derrida mainitsi erityisesti "kaiken, mitä sanon mediasta, teknologiasta, spektaakkelista ja niin sanotusti "esityksen kritiikistä" ja markkinoista – kaiken spektaakkeliksi tulemisesta ja sen hyväksikäytöstä. "Olen ize tollanen spektaakkeli."
xxx/ellauri363.html on line 719: Dilthey ilmoitti jo vuonna 1860 aikovansa kirjoittaa uuden puhtaan järjen kritiikin, joka perustuisi historiallis-kielitieteellisen osaston maailmankatsomukselle. Transufilosofia säilyi Diltheyn käsitteellisenä viitekehyksenä läpi hänen filosofisen uransa, ei se siitä päässyt eroon enempää kuin rupikonna täplistä. Hänen filosofinen projektinsa kesti yli viisikymmentä vuotta, mutta mitään valmista historiallisen järjen kritiikistä hän ei saanut kirjoitetuksi. Sen sijaan historiallisen järjen kritiikki on luettavissa erilaisine kehittelyvaiheineen siinä mittavassa tuotannossa erilaisia tekeleitä, jotka hän elämänsä aikana kirjoitti. Diltheyn filosofista tuotantoa tarkasteltaessa on hyvä muistaa hänen ajatelleen – Karl Marxia mukaillen – että filosofian tehtävä ei ole selittää maailmaa vaan muuttaa sitä. No paljonpa se sai sitä muutetuxi. Tämän toiminnallisen lähtökohdan kautta myös hänen filosofinen hajanaisuutensa tulee parhaiten ymmärretyksi.
xxx/ellauri379.html on line 115: Heart of Darkness alkoi saada akateemista huomiota ensimmäisen kerran 1940- ja 50-luvuilla, jolloin kirjallisuustutkimusta hallitsi psykologinen lähestymistapa kirjallisuuden tulkintaan. Pimeyden sydän ymmärrettiin sen mukaisesti universaalisti ihmisen sisäisyyden tutkimiseksi – sen turmeltuvuudesta, saavuttamattomuudesta ja sille luontaisesta pimeydestä. Näistä kritiikistä tietysti puuttui jotain oleellista: kaikenlainen novellin kolonialismin sanoman tarkastelu tai sen Afrikan ja sen ihmisten käyttö epäselvänä taustana, jota vasten tutkia valkoisen psyyken "monimutkaisuutta.'
26