ellauri030.html on line 329: Stoalainen filosofia yleensäkin sisältää ikäänkuin teleskopoidun yhteenvedon siitä, mitä muinaisuudessa sitä ennen on ajateltu luonnosta ja jumaluudesta, ihmisestä ja hänen velvollisuuksistaan, ja kaivoi kuoppaa kristinopin leviämiselle kreikkalaisessa ja roomalaisessa maailmassa. Sisäistettyä herruutta jo ennen kärpästen herran sisäänheittoa.
ellauri030.html on line 347: Zenon oli soveltavan filosofian perustajanimiä, käytännöllinen moraalioppi oli sen ihan vahvuusalue. Osmo Soininvaaran henkisiä sinivihreitä. Kaikki riippuu mielialasta, teko sellaisenaan on yhdentekevä. Esimerkiksi rikokset ovat seurauksia siitä, että tekee vääriä päätelmiä hyödyllisestä ja vahingollisesta. Niinpä niin, ei ois kannattanut sen huumepoliisinkaan rikoxen tielle lähteä, meni isänperinnötkin mukana. Kardinaalihyveet on oikeus, maltti ja urheus. Seppuku on ookoo ratkaisu jo se tuntuu siltä omalta kannalta, siitä vaan riippumattomasti heilumaan ohjenuoran jatkona. Älkää lapset melutko, isä menee hirteen lepäämään. Stoalaisuus on kristinopin jälkeen hyvä kakkonen, sanovat kristinoppineet, stoalaiset kuinka ollakkaan pitää vastakkaista järjestystä oikeampana. Myöhempien aikojen kristityt on lainanneet stoalaisilta takas enemmän kuin Epiktetos otti niiltä luvatta.
ellauri105.html on line 395: En kiellä sitä, että tämä perinteinen kristinoppi voi kuulostaa armottoman dualistiselta, kylmältä ja jotenkin lattealta ”avarampaan” mystiikkaan verrattuna. En kiistä sitäkään, että tämän perinteisen kristinopin kannattajien joukosta löytyy paljon rakkaudettomia suutarisia, jotka voisivat ottaa käytöksessään esimerkkiä liberaaleilta kareisilta. Raamatullinen jumalakuva kuitenkin antaa uskolle kestävän kalliopohjan, ikuisen Rakastajan – ei vain ihmisten varaan jätettyä, pohjimmiltaan persoonatonta rakkautta, joka kaikessa kauneudessaan ei ratkaise perisynnin ongelmaa eikä kerro mitään kaikkein suurimmasta mysteeristä: kuolemanjälkeisestä elämästä.
ellauri142.html on line 255: sen tuntevat, lienee saanut niin korkeaa tunnustusta kuin Bhagavad Gîtâ, Laulu jumaluudesta. Siinä selvitetään oppia siitä, kuinka apina tulee täydelliseksi jumalallisessa olemuksessa. Eipä ole vielä kukaan, joka on oppinut tuntemaan kristinopin todellisen hengen, ollut tunnustamatta tämän kirjan arvoa, jota tuskin mikään muu kirja on voittanut; muiden muassa sanoo Wilhelm von Humboldt, että hän kiittää jumalaa, joka oli antanut hänen elää tarpeeksi kauan, niin että hän sai tutustua tähän teokseen. Mitä useammin kukin tätä kirjaa lukee, sitä enemmän hän tuntee izensä kohottauneeksi totuuden valon piireihin; mitä syvemmältä kukin tutkii tämän opin henkeä, sitä enemmän hän lähestyy
ellauri142.html on line 291: Lakkaamatta on meneillä suuri vexelien lunastuksen toiminta, jonka tietysti pitää olla sisäinen, koska sen päätarkoitus on ize kunkin sisäisen lapsen lunastaminen (keneltä ja millä diskonttokorolla, sitä ei kylläkään kerrota). Jumalallisen valon hajavalosta tulee virtaa ja niin henkinen valo osuu häneen. Ja niin usein kuin tämä tulee apinassa itsetietoisuudeksi, syntyy hänestä lunastaja, hänen oman jumalallisen olemuksensa turilas. Tämän ovat myös monet kristityt ja mystikot tietäneet ja tunteneet; kristinopin opetus henkisestä uudelleensyntymästä ei ole mitään muuta kuin oppi siitä, kuinka jumalan kuteminen jälleen herää humalapäisyydexi apinassa. Niin kuin vertauskuvallisesti on esitetty mm. Uudessa testamentissa, jokainen itse on oman elämänsä Ärjylä; jokaisella on oma sotavaununsa ts. hänen hämäräperäisisllä supervoimilla varustettu luontosuhteensa; siellä on myös hänen henkinen johtajansa (J. Krishna) ottanut asuntonsa ja se antaa maalliselle apinalle neuvojaan. Kun siis apina itsetietoisesti liittyy lunastajaansa, jolla on hänessä sijoitusasuntonsa, ovat kers. Ärjylä ja kapt. Kalpa, Adam ja Eva yhtyneet. ”Lastenvaunut” tulevat silloin meissä asuvan jumalan hengen temppeliksi, sillä Ärjylä on transumies, omaa asiaansa ajatteleva apina ja kapt. Kalpa ex-koiras apinoiden planeetalta, ”uusi puusta pudonnut gorilla", joka asustelee maallisessa apinassa, mutta myös hänen yläpuolellaan ja koputtaa lattiaa jos alakerrasta tuleee älämölöä; ja ainoastaan apinan tullessa alienixi, joka ize asiassa on todellinen ja oikea apina, saattaa maallinen marakatti päästä korkean ihanteensa toteuttamiseen ja vapautua petoxhishta, ahdishtuxhesta sekä shynnistä.
ellauri185.html on line 641: Toin ei suuria poliittisia periaate-kysymyxiä kuten homoavioliitto lopullisesti ratkaista vetoomalla uskonnollisiin perusteisiin tai uskonnollisiin arvovaltoihin. Mutta kuitenkin on kaikitenkin kaikille kristityille erinomaisen painava seikka se, jos voidaan osoittaa, että join poliittinen oppi (esim. vihervasemmisto) on ilmeisessä ristiriidassa kristinopin ja Kristuxen omien sanojen kanssa tai päinvastoin. Tätä tutkiessamme meidän on pakko uskaltautua puhtaastaan teologiselle alalle, missä on se vaara että papit ja piispat älähtävät. Sixi en rupea sitä ize ruotimaan vaan siteeraan pääasiassa valtuutettuja raskaan sarjan ammattilaisia. Sevverran uskaltaudun puolestani sanomaan, että musta selvästi toi vuorisaarnan ahimsaoppi on läppä, samanlainen hyperbola kuin se silmän uloskaivu ja käden katkominen. Ei niitä ole tarkoitettu otettavaxi kirjaimellisesti, vaan cum grano salis, sapienti satis tyyppisesti suuntaa-antavana ohjeena. Lähinnä se tarkoittaa että poliisin ei pidä käyttää virka-asetta jos riittää pelkkä kumipamppu tai etälamautin.
xxx/ellauri388.html on line 382: "Kristityn ihanne on rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen, se on itsensä unohtaminen ja Jumalan ja lähimmäisen palveleminen; mutta aistillinen rakkaus, avioliitto, on itsensä palvelemista ja sentähden kaikissa tapauksissa este Jumalan ja ihmisten palvelemiseen, siis kristinopin kannalta lankeemus, synti.
7