Tietolaatikko: John Casey mainitaan. Eikös se ollut se uuskriitikko? Nyt ollaan ihan Arskan oppivuosissa. Joo, the language of criticism 1966. Richard Cockett described Casey as a mentor to a whole generation of young Conservatives at Cambridge.
ellauri053.html on line 602: Tarvitaan runoilija täyttämäön maailma puheella. Paremman puutteessa kriitikkokin välttää.
ellauri054.html on line 76: Comeniuksen aatteita hyödynsi eniten Suomessa Gezelius. Hänen toimintansa takia Comeniuksella on merkittävä sija suomalaisen kasvatuksen ja koulutuksen historiassa. Comeniuksella oli Suomessa myös kriitikkonsa. Turun akatemian kaunopuheisuuden professori Daniel Achrelius pilkkaisi Gezeliuksen comeniuslaista opinto-ohjelmaa vuosikaudet, eikä sietänyt pakanallisten kirjailijoiden syrjintää, joka tuli esille Comeniuksen teoksissa ja jota Gezeliuskin toteutti hiippakunnassaan.
ellauri054.html on line 213: Matthew Arnold (24. joulukuuta 1822 Laleham, Middlesex – 15. huhtikuuta 1888 Liverpool) oli englantilainen viktoriaanisen ajan runoilija sekä yhteiskunta- ja kirjallisuuskriitikko. Arnold työskenteli koulutarkastajana. Ei se kuitenkaan ollut pedantti. Hän oli kuuluisan Rugby Schoolin rehtorin Thomas Arnoldin poika ja vähemmän kuuluisien Tom Arnoldin ja William Delafield Arnoldin, romaanikirjailijan veli. Wordsworthin kamuja. A voice poking fun in wilderness. Oliko sekin puun takaa huutelija? Caricature from Punch, 1881: "Admit that Homer sometimes nods, That poets do write trash, Our Bard has written "Balder Dead," And also Balder-dash". Tennysonin ja Browningin jälkeen viktoriaanisten runoilijoiden twit-kisan pronssimies. "It might be fairly urged that I have less poetical sentiment than Tennyson and less intellectual vigour and abundance than Browning; yet because I have perhaps more of a fusion of the two than either of them, and have more regularly applied that fusion to the main line of modern development, I am likely enough to have my turn as they have had theirs." Arnold got into his poetry what Tennyson and Browning scarcely needed (but absorbed anyway), the main march of mind of his time.
ellauri058.html on line 410: 1980-luvulla kriitikko oli yleisesti luonnehdittuna keski-ikäinen, Etelä-Suomessa asuva kirjallisuutta arvosteleva korkeasti koulutettu mies, tyypillisesti hukki, jonka ammattinimikkeenä oli toimittaja, tyhjäntoimittaja tai kulttuuritoimittaja. Jokisen jälkeen ei ole pahemmin tutkittu kriitikon työtä, mutta oma kritiikkiaineistoni osoittaa vielä toistaiseksi sen, että kriitikoista valtaosa olisi miehiä. Aineistossani on kaiken kaikkiaan 18 miestä ja vain 7 naista.
ellauri058.html on line 414: Esteettistä kriitikkoa kuvaa se, että hän voi olla lehtimiehen sijaan myös kirjailija. Tämän ajan kriitikoita luonnehditaan asiantuntijakriitikoiksi, ja he kirjoittavat ensisijaisesti esteettisistä lähtökohdista. Kirjallisuuden ymmärtämistä lisäsi se, että kriitikko oli sisällä kirjallisuuden kentässä.
ellauri058.html on line 424: Journalistinen kriitikko on kaikkein lähimpänä suurta yleisöään. Kriitikko pyrkii tällöin kirjoittamaan selkokielellä ja kiinnostamaan mahdollisimman suurta lukijapiiriä. Yleensä tämä on itsetarkoituksellista ja yleisön makua kosiskelevaa. Hurri toteaa, että monet aikakausi-ja iltapäivälehdet saattavat toteuttaa tämänkaltaista kritiikkiä. (Hurri 1993: 51.)
ellauri058.html on line 452: Graduntekijä on huomaavinaan, että kirjallisuuskritiikkikin on lipsumassa nettiteeveen perässä kohti Rotten Tomatoes -tyyppistä yksiliitistä mutustelua tyyliin yhdestä viiteen tomaattia. Ja tottahan se onkin, että 200M kärpästä tietää paremmin kuin 3 kriitikkoa millä tulee olemaan rahallista menekkiä.
ellauri058.html on line 541: Se joka kynäilee lasitalossa saa varoa kiviä. HS kriitikko Vesa Karosella ei ole Wikipediassa sivua. Se on ehkä ansaittua. Vesa näyttää kirjoittavan asenne edellä ja vahtivan omaa reviiriä rakkikoiran tavalla. Onnen-Pekka Tarkka kirjoittaa sarjassa 375 humoristia:
ellauri058.html on line 543: Parhaat muistoni yliopistosta ovat praktikum-kurssien ensimmäisiltä vuosilta 1969–1971. Silloin kirjallisuutta lukemaan tuli poikkeuksellisen lahjakas kohortti nuoria, joista sittemmin tuli keskeisiä tekijöitä kirjallisilla kentillä: kriitikko Vesa Karonen, tohtori Pertti Lassila, professori Juhani Niemi, kustannustoimittaja Paula Pesonen, professori Pekka Pesonen, kustannustoimittaja Anja Salokannel, kirjailija Juhani Salokannel... Samaan joukkoon liittyi tulevia kirjailijoita, kuten Kristina Carlson, Markku Envall, Leena Krohn ja Panu Rajala. Siinä joukossa oli ilo irrallaan. Ilo pinnassa vaikka syän sittemmin märkäni.
ellauri058.html on line 547: Kirjailija Matti Salminen vekuttaa 24.9.2013 2:00 kriitikko Vesa Karoselle:
ellauri058.html on line 561: Jo vuonna 1993 eli piakkoin neljännesvuosisata sitten kirjailija-kriitikko Vesa Karonen esitti kolumnissaan Helsingin Sanomissa (22.11.1993):
ellauri058.html on line 616: Rojola oli itse keskeisiä Päätalon kriitikoita kuvattuna aikana. ”Toinen tärkeä kriitikko oli tietysti Vesa Karonen, jonka kanssa melkein vuorovedolla ja rinnan yhteen aikaan Kallea kahlasimme. Eero Marttinen kajautteli omia kehujaan pohjoisesta, ja Pekka Tarkka oli myös asiallisen positiivinen, huomasi varhain Päätalon merkityksen. JP Roos otti sosiologisen tutkintakulman tähän suomalaisuuden järkäleeseen."
ellauri058.html on line 618: Rojola kirjoittaa saaneensa Kallen uuden kirjan aina jouluksi sirolla omistuksella varustettuna. ”Pakkohan siitä sitten oli kirjoittaa ja kommentoida. Ehkä kriitikko ei ollut kaikkein objektiivisin. Välillä uuvahdin kyllä, enkä totta puhuen jaksanut seurata teossarjaa loppuun saakka. Tuleekohan koskaan aika, jolloin niihinkin tekisi mieli palata.”
ellauri058.html on line 673: Lastenfilmi Bigfoot junior hyökkää räävittömästi suojaamattoman öljyteollisuuden kimppuun, joka valmistautuu pilaamaan lopunkin napaseudun luonnon ilmaston lämmetessä. Pitääkö lastenfilmeissäkin aina olla joku sanoma, natisee Hoblan kriitikko. Pitää kyllä vitun ääliö.
ellauri058.html on line 808: Darylin käännöxen kriitikko Otto Steinmayer, Institute of East Asian Studies, University Malaysia Sarawak, puolustautuu alaviitteessä:
ellauri061.html on line 213: 1900-luvun alussa näytelmä kuvasi alitajuntaa, 60-luvulla vapaata rakkautta, 70-luvulla sadomasokismia (ja Oberon oli bi). Eka naiskriitikko Marjorie Garber 1974 sanoi et se oli ihan ihqua. Toka naiskriitikko Anne Paolucci laski 1977 et näytelmä kestikin 5 päivää (eikä 4). 1980 Florence Falk näki siinä kulttuuriantropologiaa. Cheis Hassell kristillisen sanoman. Se on nostanut tanaan kokonaisen nipun tsygologeja. Heput on hulluja kunnes löytää autenttisen sexuaalisen izensä. Jonkun Mordechain mielestä siinä on vastakkain Eros ja Thanatos. Eros taitaa päästä joholle. Joka tapauxessa näytelmä on terapeuttinen. 1991-luvulla vasta Barbara Freedman huohmaa että siinä on aika paljon patriarkaalisia viboja.
ellauri061.html on line 261: But no such luck, tää hölmöily ei lopu tähän, vaan suop jatkua. 5. tuotantokausi on vasta alussa. Tässon ensin Theseuxen suulla vähän tämmöstä Shakeyn filosofeerausta: Runooja, lempijä ja hullu, kaikki Ne kuvitust' on pelkkää. Joku kriitikko oli sitä mieltä että Theseus on niinku ize Uilliam. Niinpä suattaa olla. Hippolyyti antaa ymmärtää että tässä kuitenkin on jotain syvällisempää takana. Mutta mitä? Sitä ei ole kymmenet jälkipolvet selvittäneet, tai siis ovat, noin ziljoonalla eri tavalla. Siinähän se Shaken oveluus just piileekin. Varmaan se naureskelee jossain sfäärissä niitä hölmöjä jotka luulee ezillä oli tässä joku tietty opetus. Eiköhän tää ollut vaan rahat pois meininkiä.
ellauri061.html on line 1559: nimetön kriitikko antoi Poliisin pojalle kolme tähteä viidestä ja
ellauri064.html on line 364: Moi! Mä olen Marko Suomi! Antti Arnkil, kuka sä oikeen oot? Mä oon 1/2v Siltalassa ja kirjotan esseekirjoja friinä. 9-10 esseetä kirjallisuudesta ym sälästä per nide. Käsiapulainenkin oli kustannustoimittaja. Kässärien lukemista ja niiden kommentointia. Väärennän Komentajan allekirjoituxia. Omia kirjailijoita. Arnkililla on Juotikas, Harri Haanpäällä Pervo. Siin pääsee vaikuttaa aika paljon. Ateljeekriitikkona ja muusana. Mäkin kyllä paransin Juotikkaan MS-kasaa, ainakin oleellisesti ohensin. Kirjailijat jotka näkyy myyvät. Jaakko ei valitettavasti ole kovin näyttävä. Sen kirjat on niin paxuja ettei niitä saada edes kirjakaupan hyllylle. Ja se tuppaa piileskelemään ujona jossain kirjakasan takana. Psykologin otetta siinä tarvitaan. Joskus isän apua. Isä tulee antaa isän kädestä. Touko ja Alexi lähti Södikasta 2008 eli lamavuotena. Oiskohan ne joutuneet pihalle? Arnkil on aktiivinen twitterissä. Se on raakaa työtä. Lukeminen ei koukuta. Netflix vie mennessään. Se on aistillista, ei aivohommaa. Teemu Mäki on jättimäinen paska, se on se runkkari ja kissantappaja. Mitä on essee? Se on tarina joka ei ole fiktiivinen. Oliko H.K.Riikonen samaa mieltä? Entä Antti Nylen? Entä Pentti Linkola? Hienoja textejä. Vahvoja arvoja. Nylen kuuluu olevan vegaani. Jos Linkola ei oliskaan ekofasisti, se olisi iso pettymys. Onko ne tietokirjoja vai kaunoa? Kaunoa. Muttei fiktiota. Fiction, but not fiction. Oravat puhuvat ristiin, eikö teistäkin? Okei! Aivan!
ellauri064.html on line 493: Vaikka liike sanoo peräänkuuluttavansa väkivallatonta kansalaisvastarintaa, niin vihreän politiikan kriitikkona tunnettu lääketieteen tohtori ja epidemiologian dosentti Mikko Paunio huomioi äsken hänen FB-seinällään (kenen? Hemmetti opettele suomea): ”Tietääköhän Antti Rinne, että Greta on sitoutunut Extinction Rebellionin (XR) tavoitteisiin, joihin kuuluu mobilisoida 3,5 % väestöstä ja muuttaa yhteiskuntajärjestys näiden ihmisten avulla. XR kertoo olevansa sitoutunut väkivallattomuuteen, mutta miten 3,5 %:lla voidaan yhteiskuntajärjestys muuttaa ilman väkivaltaa?” Paunio julkaisee muuten lokakuun lopussa humorisesti nimetyn uuden kirjansa Hourulan väen ilmastovallankumous, johon sain kunnian jakaa hieman myös omaa tietämystäni. Annoin Mikolle ilmaisen näytteen omasta eskatologisesta kirjastani Joka ei ollut saapa kuninkaan arvoa – Antikristus paljastettu? ja hän kertoi lisänneen kirjani 10. luvun innoittamana jotain oman kirjansa esipuheeseen (Mikon kirjan voit ennakkotilata täältä ja oman kirjani voit tilata täältä).
ellauri065.html on line 436: On kirjoitettu (scriptum est), että queerkirjailija ja gonzojournalisti Harald Olausen luo jotain uutta, joka ei ole vain kirjallisuutta vaan myös dokumentti yhdestä tavasta elää ja kirjoittaa. Queernovellitrilogian päätösosa O`Gay on tästä hyvä esimerkki ja taatusti erilaista homokirjallisuutta kuin vallalla oleva. Olausenin kiitelty flow-tyyli on tuttu jo hänen esikoisteoksestaan ”Egyptin prinssi ja muita homonovelleja” (Kulttuuriklubi 2012). Arvostelijat kehuivat sekä kirjan tyyliä että tapaa kuvata homoutta ja sen viileitä kadetraaleja poikkeuksellisen kauniisti ja runollisesti. Erään arvostelijan mukaan Olausenin kirjojen näennäisen irstauden takaa piili kauneus ja viisaus. Toisen mielestä esikoiskirjan perusteella Olausenilla on paljon annettavaa taiteelle. Digivallila.comin kriitikko Eero K.V. Suorsa kirjoittaa tämän kirjan novelleissa korostuvan homojen arkielämän synkät sävyt:” Kohtaamme niin väkivallantekoja, alistamista ja nöyryyttämistä, rakkauden, ihastumisen ja mustasukkaisuuden kuvauksia unohtamatta. Olausenin käsittelyssä nämä eivät sulje toisiaan pois, vaan näyttävät ihmiselämän sellaisena kuin se on. Päänovellissaan ”Tuleva viikonloppu” Olausen kuvaa mestarillisesti kaipausta ja nostalgiaa, unohtamatta terävän piikikästä homokulttuurin analyysiään. Seksikohtausten kuvaamisessa Olausenilla on oma, pettämätön tyylinsä. Ensimmäistä kertaa Olausenin maailmaan astuva pysähtyy näiden oivaltavien ja mukaansa tempaavien novellien äärellä.” Professori Timo Airaksinen kirjoittaa ”Seksi”- kirjassaan (Bazar 2021) Haraldin kirjoituksista: ”Siinä se, Haraldin kattava esitys aiheesta, niin rehellinen ja oivaltava, ettei sellaista liene suomeksi juuri kirjoitettu. Krister Kilhman kyllä kirjoitti aiheesta etevästi kirjoissaan ja muisteloissaan. Tom of Finland piirsi ajatuksensa paperille, mutta Harald näyttää kaiken, myös monissa kaunokirjallisissa teoksissaan. Niissä on paljon kuvia.
ellauri066.html on line 157: Vuonna 1939 kriitikko Anna-Maria Tallgren (1886– 1949) sai ylipuhuttua Hellaakosken kokoamaan Valitut runonsa. Yleisesti ajateltiin, että Hellaakosken runoilijan ura oli jo päättynyt. Hellaakoski ajatteli itsekin ”hymähtäen", että tuli sentään kelvollinen hautakivi elävälle ruumiille. "Olin mykkä raato mykässä purkissa." (Hellaakoski 1964, 75)
ellauri066.html on line 192: Hellaakosken työtehtävät olivat monipuoliset ja hänen työskentelynsä tahti huikea. Hänet tunnetaan niin runoilijana kuin terävähavaintoisena kriitikkona ja taitavana esseistinä. Lisäksi hän toimi tiedemiehenä, luennoitsijana, opettajana ja suorasanaisen kaunokirjallisuuden kirjoittajana. Kaiken muun toimintansa ohella Hellaakoski työskenteli Suomen kirjallisuuden vuosikirjan päätoimittajana vuosina 1946-1948 sekä aikakauskirja Näköalan päätoimittajiana vuodesta 1949 vuoteen 1950. Ei mikään näköalaton mies, vaikka lyhytnäköinen.
ellauri069.html on line 382: Viittailematta tän enempää sivistyneesti Melvilleen (tai toiseen koprofiiliin Joyceen), Nipsun Kosmos-ravintolan jumala näyttäis olevan T.S. Eliot (poliittiset näkemyxetkin saattaa mätsätä paremmin kuin tää kriitikko edes aavistaa) - tää on tämmöstä jättömaata tämäkin: turhaa kaivelua roippeissa jonkun tyhmän armon tai lunastuxen perässä. Eliskä meillä on tässä taas pahasta omastatunnosta kärsivä pieni syntinen joka kylpee iloisen syyllisesti plödässä ja runkussa ja ezii sitten armopsuihkua. Tää premissinä, voix tästä tullakaan mitään järkevää? (No aaltopeltikatolisia ovat molemmat, ei siis ihmekään.) Pahinta kaikesta on häpeä, sanoo joku Hömpän hahmoista s. 697 alalaidassa. Just niin persepää.
ellauri073.html on line 88: HS:n kriitikko Mervi Vuorela antoi Röyhkän uusimalle Maantie-levylle kaksi tähteä. ”Kun hän tirkistelee lauluissaan vähä­pukeisia naisia, rivien välistä ei paista minkäänlainen itsereflektio tai itseironisuus – ainoastaan setämiehen kiimaisuus”, Vuorela kirjoitti.
ellauri082.html on line 268: Tuiki tärkeää ois tietää missä elämänvaiheessa ja tilanteessa runoilijat runoillessaan olivat. Paizi jos on joku izekeskeinen uuskriitikko jota se ei vois vähempää kiinnostaa.
ellauri095.html on line 437: Rossettin huolet keskittyivät vuonna 1871, kun Nykyaika-lehti julkaisi Thomas Maitlandin (Robert Buchanan) pseudonyymiartikkelin, joka hyökkäsi Rossettia vastaan ​​aistillisen himon runoilijakoulun johtajana: "hän on lihallinen kauttaaltaan, hiusten juurista varpaiden latvaan." Vaikka se oli pienen runoilijan työ, Buchananin arvostelu järkytti Rossettia. Rossetti vastasi artikkelilla Athenaeumissa "Kavala kriitikkokoulu", ja Buchanan laajensi näkemyksensä julkaistavaksi omalla nimellään keväällä 1872 nimellä "Lihaisa runoilijakoulu ja muita päivän ilmiöitä."
ellauri097.html on line 543: Ja syystä, sillä sen suomennoxet ja yritelmät ei enää käy kaupaxi. Tulot tyrehtyy, kun kirjat eivät myy. Sixi tarvitaan manifesto. Kummitus kulkee taas Euroopassa, painovirhepaholainen on liikkeellä, kiljuen kuin jalopeura, ezien tyhmiä mutta herttaisia kanavanhuxia ja julmasti raatelevia kriitikkolampaita.
ellauri097.html on line 610: Mut hei, sensijaan some on! Se on just se nuotiopiiri, ja siitä vielä kätevä, että kimmastunut bardi ei pääse loikkaamaan praasun yli mukiloimaan puun takaa irvailevaa kriitikkoa.
ellauri099.html on line 69: Aika viattomalta tää nyt vaikuttaa, mutta silti vittu: viktoriaaneista oli vaarallista vilauttaa poikarakkauden romanttista puolta (josta jo Plato puhui kaunopuheisesti opensa Sokrateen äänitorvella, Sapphosta puhumattakaan, tai Eski Saarisesta). Hyi, sehän on vaan ällöttävää, kakkatouhuja. Pissapuolella on siivo puuhata. Aikalaista kriitikkoa lainaten:
ellauri100.html on line 1294: Algirdas Julien Greimas (French: [alɡiʁdas ʒyljɛ̃ gʁɛmas]; born Algirdas Julius Greimas; 9 March 1917 – 27 February 1992), oli liettualainen kirjallisuustiedemies joka kirjoitti liettualaisittain ranskaxi. Se tunnetaan mm. Greimaxen aukileesta (Greimas Square, le carré sémiotique, ks. alempaa). Se on ex-kaverinsa Roland Barthesin ohella kuuluisin ranskalainen semiootikko, vaikka onkin Liettuasta. Sillä oli strukturaalikielitiedemiehen paperit, kuten mullakin. Sen parhaita äkkäyxiä ovat ton nelkkarin lisäxi plastiikkisemiotiikka, isotoopit, narrausohjelma (kai Fred Karlssonin pupppugeneraattoria muistuttava, vaik tää on vaan arvaus), ja luonnonmaailman semiotiikka (whatever that may be). Se tutkin eka Liettuan mytologiaa ja indoeurooppalaista uskontoa, ja ennen kaikkea se oli vaikutusvaltainen semioottinen kirjallisuuskriitikko, kuten mä.
ellauri100.html on line 1338: Roland Gérard Barthes (/bɑːrt/; French: [ʁɔlɑ̃ baʁt]; 12 November 1915 – 26 March 1980) oli Algirdasta 2v vanhempi ranskalainen kirjallisuusteoreetikko, esseisti, filosofi, kriitikko ja mikä pahinta, semiootikko. Semiotiikka on tollasta oppimattomien taidepellejen semantiikkaa, jossa ei enimmäxeen ole päätä sen enempää kuin häntää. Oireellista on, että Kouvolan ruozin kääntämisen määräaikainen proffa Pirjo Kukkonen on semiootikko. Ja se höhelö Eero Tarasti joka kulki Norssin pihalla kädet ristissä selän takana vielä hömelömmän oloisen baskeripäisen Hannu Riikosen parina. Ei siltä, mukavia miehiä ne oli molemmat, vaikk´eivät kummempia ruudinkexijöitä. Milloinkahan nekin saa postimerkit mieheen?
ellauri106.html on line 329: Howells oli vasemmistolainen kriitikko, aikansa Howie.
ellauri106.html on line 494: Mikäs on Rothin poliittinen näkemys? Joku nettikriitikko lataa osuvahkosti ettei sillä ole sellasta, se on vaan vanhan koulun antikommunistijulkero. Roth imee omaa häntäänsä eli Zuckermannin makeampaa päätä narratologisena ouroboroxena.
ellauri106.html on line 546: Battle for advantage, struggle for survival. Helskutinmoinen konservendose, taantumuxen äänitorvi! Just tollaset jutkut lähti lipettiin Ukrainasta myymään lumppujaan sinne missä kauppa käy kuin siimaa. Jenkkikriitikko lepyttelee antikommunisteja ennenkuin ampuu täyslaidallisen #metoo-tykillä:
ellauri109.html on line 671: John Dryden (19. elokuuta 1631 – 12. toukokuuta 1700) oli aikansa johtava hahmo englantilaisessa kirjallisuudessa. Hän työskenteli näytelmäkirjailijana, runoilijana, kääntäjänä ja kirjallisuuskriitikkona. Andrew Chesterman piti sitä kääntäjien suojeluspyhimyxenä.
ellauri109.html on line 677: Englannintajana Dryden käänsi erityisesti Vergiliuksen ja Boccaccion teoksia. Kirjallisuuskriitikkona hän vaikutti varsinkin draaman kehittymiseen, mutta myös taidekritiikin kehittymiseen varsinkin teoksellaan Essays on Dramatic Poesy (1668).
ellauri110.html on line 1095: Monenlaista selviää, esim. että Dostolla on taivaassa (tai missä se nyt onkaan) vielä munat tallella (vaikka perse lienee tervattu), se on siis mies, ja taivaassa (no siellä jossakin, suuressa synteesissä) ei saa tupakkaa. Tapahtumapaikka on Glasgow, eli tää kriitikko tai mikälie on ilmeisesti toimessa Helmin erasmusyliopistossa. Sen vaimo Laura myös, vaikka se on vaan admin, ei siis facultya. Niin se kexi murenee.
ellauri112.html on line 254: Charles Pierre Baudelaire (lausunta) (9. huhtikuuta 1821 Pariisi, Ranska – 31. elokuuta 1867 Pariisi) oli ranskalainen runoilija, kääntäjä, esseisti ja kriitikko.
ellauri112.html on line 577: Järkevähkö naiskriitikko ei tykännyt koska filmin tehneet setäihmiset ei menneet ollenkaan ongelmien yhteiskunnallisiin syihin.
ellauri115.html on line 256: Sitten Vihtori tapasi Juliette Drouet nimisen näyttelijättären jota hän kuvasi sanoilla "kalpea ja tummasilmäinen, nuori, kookas, häikäisevä". Juliettesta tuli hänen elämänikäinen rakastajattarensa jolle se kirjoitti yhtä ylevän kauniita runoja kuin ennen vaimolleen. Adèle puolestaan petti Vihtoria heidän parhaan ystävänsä kriitikko Charles Sainte-Beuven kanssa. Kun suhde Julietteen oli kestänyt vasta muutaman kuukauden, Vihtori jäi kiinni rakastajatarrikoxesta erään nuoren lehtinaisen kaa. Samanlaisena naistenmiehenä hän pysyi koko ikänsä. Vielä viimeisinä vuosinaan hän kirjoitti muistiin valloituxiaan erityiseen muistikirjaan espanjaxi, jota Adèle ei osannut.
ellauri118.html on line 577: Jos nyt oikein ymmärsin niin Maijasta pääasia näissä aviorikos jutuissa on se eze tyyppi ei vaan elä elämäänsä vaan mäystää sitä samalla. Eli sillä on koko aika ego id ja yliminä messissä. Se on ize oman elämänsä kazomossa, arvostelee sitä yleisönä. Siitä tulee se nausea, tai ennui. Se on oma kertojansa sekä kriitikko. Oman ristiinsuihkimisen urheiluselostaja. Hetkinen hetkinen kazotaan ensin tämä tilanne. Kirjallinen mieli ei lopeta oman kokemuksensa fabulointia.
ellauri135.html on line 793: Testamentti Lermontov. Lermontovin "testamentti" sisältää piilotetun merkityksen. Runo näyttää ennustavan, että hänen elämänsä on lyhyt ja intuitiivisesti etsimään kuolemaa. Mikhail Yuryevichin ja kirjallisten kriitikkojen monet tutkijat ovat päätyneet siihen, että tätä runoa voidaan pitää profeetallisena, ja tekijälle itsessään on ennakoinnin lahja. Ehkä "Testamentti" Lermontov kirjoitti, ei lainkaan viitannut itseensä, mutta silti on olemassa jonkin verran rinnalleen hänen elämänsä ja tuntemattoman sotilaan kohtaloa.
ellauri145.html on line 688: Joris-Karl Huysmans on Anteron seuraava potilas. Charles-Marie-Georges Huysmans (5. helmikuuta 1848 Pariisi, Ranska – 12. toukokuuta 1907 Pariisi, Ranska) oli pukinpartainen flaamilaissyntyinen ranskalainen kirjailija ja taidekriitikko, jonka ensimmäiset romaanit olivat naturalistisia. Hänestä tuli kuitenkin pian dekadentti. Hän oli myös arvostettua kirjallisuuspalkintoa jakavan Goncourt-akatemian ensimmäinen johtaja Huysmans oli ranskalaisen äidin ja alankomaalaisen isän ainoa poika. Hän aloitti 20-vuotiaana pitkän uran Ranskan sisäministeriössä. Useimmat romaaninsa hän kirjoitti virka-aikana työpaikalta varastamalleen kirjepaperille. Ranskalaisillahan ei ole töissä muuta kuin luppoaikaa, kuten selviää amerikkalaisten tekemässä ranskisklisheekokoelmassa nimelltä Emily in Paris. Se on mikäli mahdollista vielä kehnompi kuin Jorin romaanit. Huysmansin varhaisimmat teokset saivat vaikutteita naturalisteilta. Niihin kuuluvat muun muassa romaani Marthe, histoire d’une fille (1876) ja pienoisromaani Sac au dos (1880), joka perustui Huysmansin omiin kokemuksiin Saksan–Ranskan sodasta.
ellauri145.html on line 691: Huysmans toimi myös taidekriitikkona, ja hän oli nostamassa erityisesti impressionistien mainetta.
ellauri150.html on line 442: John Anthony Burgess Wilson (25. helmikuuta 1917 Manchester - 22. marraskuuta 1993 Lontoo), kirjailijanimi Joseph Kell, oli englantilainen kirjailija, kriitikko, säveltäjä, esseisti ja toimittaja. Hän kirjoitti urallaan yli 50 teosta. Boris Johnsonin näköinen takkutukka. Burgessin kuuluisin teos on vuonna 1962 ilmestynyt romaani Kellopeliappelsiini (A Clockwork Orange), joka tunnetaan myös Stanley Kubrickin ohjaamana vuoden 1971 samannimisenä elokuvana. Hesburgessin elämäkerta on hurjaa luettavaa. Se oli vääpeli evp vastoin tahtoaan, alempaa keskiluokkaa. Heilui kolonialistina vähän kaikkialla, maalla merellä ja ilmassa. Appelisiinikellon koneisto sai vaikutteita Hesburgerin sota-ajan heilan kommunistisesta vakaumuxesta. Vitun Kubrick leikkas pois vikan luvun kirjasta. Se leffa oli muutenkin aivan paska.
ellauri152.html on line 569: Epäselväxi jää mihin puuhun Haman ripustettiin ja miten se kiinnitettiin siihen. Ja pyrkikö se oikeesti Esterin pukille. Ja tuliko Esterin pehmenneestä perseestä yhtään mitään. Muita Mordechaita: schweiziläinen Motti väpelö, joku Kesäyön unelman kriitikko, paha rabbi Mordechai, jonka mielestä 1 jeshivapoika < 1000 Arabs.
ellauri155.html on line 171: tuomari, lautamies, neuvos, konsuli, ratkaisija, judge, lainsäätäjä, arbiter elegantiarum, erotuomari, umpire, laamanni, kriitikko
ellauri159.html on line 1316: Tapasin paljon kirjailija-aloittelijoita, jotka pilkkasivat pilkkaamasta päästyään vakiintuneita kirjailijoita ja niiden runoja, novelleja ja artikkeleita. Tajusin silloin sen minkä olin oikeastaan tiennyt jo pitkään että huonot kirjoittajat ovat usein toisten kirjoittajien ankaria kriitikkoja. Heidän kritiikkinsä oli terävää ja tarkkaa. Jotkut osoittivat jopa täsmällisesti suurten kirjailijoiden virheitä. Mutta tämä et estänyt heitä itseään kirjoittamasta hämmästyttävän kömpelösti. Sama koski tapaa jolla he arvioivat toisten luonnetta. Egoistit puhuivat halveksivasti egoisteista, typerykset nauroivat toisten typerysten ályttömyyttä, moukat olivat hienostuneita osoittaessaan toisten moukkamaisuuden, hyväksikäyttäjän ominaisuudet, turhamaisuuden. Salaperäinen kuilu aukeni heidän arvioissaan toisen ihmisen ja oman minän välille. Näytti siltä, että jossain sisimmässään jokainen näki totuuden, mutta oli vain päättänyt olla näkemättä sitä peilissä. Itserakkaus oli nähtävästi hypnoottisista voimista suurin, aivan niin kuin Moosexen kirjassa sanotaan: Sillä lahja sokaisee viisaan ja tekee tyhjixi oikeamielisen sanat. Onnexi en ize ole sellainen. (Sing. Nuor. Mies Ez. Rakk. 1976:86)
ellauri162.html on line 262: Muhoileva Artaux oli Kuukkoisten iljexistä nuorin, Erno vanhin. Ovat sitten sukua varmaan homo-Holapallekin. Ranskalaisen L'Express-lehden kriitikko on verrannut Arto Paasilinnaa Marcel Ayméhen.
ellauri163.html on line 776: Juopon kyläpapin suntio oli Arsene ja Mouchetten raiska raiskaaja oli Arsene. Tokko Lupin kuitenkaan, vaikka omin lupinensa salamezästi. Viisas vanhussuntio on 73 vee. Kohta pitäis tässä olla yhtä viisas. Haha. Quand on est mort tout est mort. Oli se viisaampi ainakin kuin wannabe jenkki filmikriitikko Dan Schneider (tuppikulli nähtävästi), joka jauhaa loputtomiin siitä oliko Mouchetten bylsintä raiskaus vai ei. Kärpässarjalaisia. ÄLÄ JAUHA! Tottakai se oli.
ellauri163.html on line 823: Myös elokuvakriitikko Tony Raynsin äänielokuvakommentti, joka virtaa erittäin hyvin, ei ole liian käsikirjoitettu, on kohtauskohtainen kommenteissaan ja välittää sekä intohimoa että lukeneisuutta (erudition); piirteitä joita puuttuu liian usein useimmista kommenteista. Hänen yksinäinen heikko kohta tulee, kun hän yrittää selittää (pikemminkin perustella) melko heikkoa loppua. Se nyt yxinkertaisesti on vaan heikko, kuten olen sanonut.
ellauri172.html on line 808: Alexis kivi kuoli perheettä ja hulluna. August Ahlqvist tunnetaan vaikutusvaltaisena kirjallisuuskriitikkona, joka nilkin humanisti-hall of famen mukaan "uskalsi" lytätä Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -teoksen. Olipa rohkea. Taistelevaa humanismia. Lyön vetoa että nilkki on ollut tässä ize astialla. Nilkillä on paljon lastenlapsia. Akun perheestä ei löydy tietoa.
ellauri182.html on line 62: Yoshimoton isä oli tunnettu runoilija ja kriitikko Takaaki Yoshimoto ja sisko oli tunnettu sarjakuvapiirtäjä ja graafikko Haruno Yoiko. Banaanin kasvatus oli eri vapaamielinen, ja sen kyllä panee merkille.
ellauri188.html on line 203: Soraääniäkin löytyy: esimerkiksi The New York Timesin kriitikko Maya Philips pitää arviossaan Punaisen esittämää kuvaa kiinalaisperheistä stereotyyppisenä.
ellauri188.html on line 205: Nyt tilalla on kiittävä neljän tähden arvio suurelle yleisölle tehdystä kyhäelmästä. Myös arvion kirjoittanut Sean O’Connell pahoitteli arviotaan, mikä on äärimmäisen harvinaista kriitikkojen keskuudessa. Sitä oli selvästikin käsketty. Eilisessä Gentry-sarjassa oli Shuari O´Connell niminen irkku joka olikin oikeasti jonkun toisen niminen.
ellauri192.html on line 876: Virallinen tunnustus tuli tekijöille kesäkuussa 1929 sen jälkeen, kun Literaturnaja Gazetassa julkaistiin kriitikko Anatoli Tarasenkovin laaja katsaus. Hän totesi, että teos heijastelee ajankohtaisia ongelmia ja Ilf ja Petrov tuntevat erittäin hienosti ironian ja sarkasmin välisen rajan. Taas tunnusmerkillinen vuosi 1929!
ellauri192.html on line 880: Lydia Janovskajan mukaan tekijöiden tekemät korjaukset ja lyhenteet lehden julkaisun jälkeen johtuivat halusta eliminoida monisanaisuus, temaattiset risteytykset ja semanttiset toistot. Yksittäisten juonensiirtojen kehityksen logiikan menetys, joka tapahtuu, kun joitain jaksoja poistetaan ei häirinnyt heitä - kirjallisuuskriitikko koitti selitellä tätä nuorten kirjoittajien asennetta tekstin "muokkaukseen", joille "luovat mahdollisuudet näyttivät loputtomalta".
ellauri198.html on line 123: Robert Penn Warren (1905-1989) oli yhdysvaltalainen prosaisti, runoilija ja kriitikko. Hän on kirjoittanut muun muassa suomennetun romaanin Kaikki kuninkaan miehet. Kriitikkona hän edusti uuskritiikkiä. Warren and Brooks helped to establish the New Criticism as “an orthodoxy so powerful that contemporary American fiction and poetry are most easily defined by their rebellion against it.” Hän kirjoitti selkä kaarella eri kirjallisuudenlajien teoksia.
ellauri198.html on line 920: Mitä vittua näillä sepustuxilla muka on Childe Rolandin kanssa tekemistä? Taisi Harold vaan paukutella kriitikkohenxeleitä.
ellauri203.html on line 96: Sekä nihilistit että liberaalit ulisivat riivaajista Dostolle olet retardi. Ja niin se olikin. Doston eka sponsori kriitikko Belinsky haukkui avoimessa kirjeessä Gogolin pydeen yhdestä kirjasta jossa se puolusteli maanomistajia ja teki pilkkaa musikoiden pesemättömistä kärsistä. Gogol masentui ja kuoli Roomassa. Leninin mielestä Belinsky laukoi leukavasti. Belinskyn nimi oli Vissarion kuten Stalinin isän. Oliko se Gruusiasta? Ei se syntyi Viaporissa Suomessa lääkärin poikana. Belinsky oli kehassut Doston esikoista Köyhää kansaa. Vissarion kuoli tubiin 36-vuotiaana hulluna vuonna 1848.
ellauri203.html on line 197: Dostojevskin Kaksoisolennon teemat ja teho eivät ole 165 vuodessa vähentyneet. Se on edelleen syvällinen pykologinen kuvaus yhden ihmisen kohtalosta, ja ainakin minua se kyllä kosketti, mutta minähän olenkin narsisti (siis ko. kriitikko).
ellauri203.html on line 693: Paxu Daily Mailin kriitikko Roger Lewis arvioi Katherine Rundellin kirjaa John Donnesta, jossa Kate sanoo Donnea brittihistorian sexikkäimmäxi runosepoxi. Paxu Daily Mailin kriitikko piti enemmän Keazista, joka oli romanttisempi eikä sexin suhteen yhtä suorasukainen. Keaz hoiteli vaan tuberkuloottista veljeään eikä tainnut kovin usein päästä viivalle. Donne sen sijaan oli koko ajan availemassa kalukukkaroa. Mun täytyy sanoa että pidän selkeästi enemmän Donnesta.
ellauri204.html on line 601: Kritiikki on näkökulman rajaamisen taidetta: niitä ei tekstiin mahdu montaa (1-2), mutta ne vaikuttavat kaikkeen. Tähän liittyy se sitkeästi elävä harhaluulo, että kritiikki on vain yhden ihmisen mielipide. Toki kritiikki yleensä sisältää sen mielipiteen, mutta ei pelkisty ainoastaan siksi. Hyvin kontekstoimalla kriitikko saa koko toimituksen ja lehden omistajat taustalaulajixi.
ellauri204.html on line 611: Yhtenä oivana väylänä tavoitteisiinsa kriitikkokillan puheenjohtajana Rantama pitää Alushame näkyy! -hanketta. Koneen Säätiön myöntämä 350.000 euron apuraha on kaikkien aikojen suurin liiton historiassa.
ellauri204.html on line 613: – On selvää, että raha mahdollistaa tiettyjen hankkeiden toteuttamisen näkyvämmin, mutta ei näinkään huomattava apuraha sinänsä tuo mitään biasta kriitikkomme toimintalinjaan.
ellauri204.html on line 622: – Kannatan sitäkin, että kriitikko tuo oman persoonansa esiin kritiikeissään kirjoittamalla minämuodossa, mutta käytämme mielellämme tehokeinona Allahin suosimaa monikon 1:n persoonan tuomaa mahdollisuutta jylhempään kieleen.
ellauri206.html on line 54: Joku vanhusmainen kriitikko voisi sanoa että sanataide lähestyy apinoiden karvakätisiä juuria.
ellauri206.html on line 283: Kuka vittu on Timö Hännikäinen? Timö Hännikäinen (s. 6. syyskuuta 1979 Padasjoki) on suomalainen suomentaja, kriitikko, esseisti ja runoilija. Hän on julkaissut muun muassa esseeteokset Taantumuksellisen uskontunnustus (2007), Ilman (2009), Ihmisen viheliäisyydestä (2011), Hysterian maa (2011) ja Kunnia (2015). Hännikäinen on myös julkaissut muistelmateoksen, Lihamylly (2017). Tamperelainen kustannusyhtiö Hexen Press julkaisi 2016 Hännikäisen kirjan Kuolevainen.
ellauri206.html on line 287: Samassa hengenvedossa voisi kuitata Juhani Branderin. Juhani Brander (s. 1978) on turkulainen kirjailija, jolta on aiemmin julkaistu kolme runokirjaa ja kaksi proosateosta. Brander pääsi ainoana suomalaisena Best European Fiction 2010 -julkaisuun. Brander on Satakunnan Kansan ja Turun Sanomien kolumnisti ja kriitikko. Hän harrastaa urheilua, filosofiaa, elokuvia ja naisia. Nyttemmin Juhana on Suomen ehkä säälittävin miesasiamies. Mikähän siinä on että pölhöt miehet keskittyvät Turun kirjallisuustieteen laitoxelle?
ellauri210.html on line 1095: Vuonna 2009 The Guardianin taidekriitikko Jonathan Jones luonnehti maalausta ”kitschixi ja sokeeraavaxi”, mutta huomioi maalauksen olevan ”hyvässä tai huonossa, luultavasti kaikkein kestävin visio ristiinnaulitsemisesta, joka on maalattu 1900-luvulla." Siinä on vähän tollasta uimahypyn tunnelmaa.
ellauri210.html on line 1244: Shaw oli monin tavoin vastakohtien ihminen. Hän oli samanaikaisesti taiteellinen ja laskelmoiva, saita ja tuhlaavainen sekä epäluuloinen kyynikko mutta oikeaksi katsottavien aatteiden sitkeä puolustaja. Hän piti kouluja ja yliopistoja vastenmielisinä elämänsä ajan, sillä hän huono koulussa. Hän oli kuitenkin intohimoinen itseopiskelija, ahkera kirjoittaja ja terävä kriitikko. Naimisissa vaikka ilmiselvä misogyyni kaappihomo.
ellauri219.html on line 977: Leffakriitikkojen genresanasto on yhtä puppua. En todellakaan lainkaan pidä elävistä kuvista. Löllö on kyllä vähän liikaa velkaa leffoille.
ellauri222.html on line 841: Amiswiixi on brittiläinen kirjailija. Hänen isänsä oli kirjailija Kingsley Amis. Kingsleyn isä oli mamu ilkimys kuten Salenkin. Amis valmistui parhailla arvosanoilla Oxfordin yliopistosta pääaineenaan englannin kieli. Kirjailijan uransa lisäksi hän on toiminut kriitikkona monissa lehdissä, kuten New York Timesissa ja Observerissa.
ellauri236.html on line 115: En ole sairas, enkä ole sekaisin päästäni, autofiktiivinen Venäjä-kriitikko Sofi Oksanen on kirjoittanut. Hänen mukaansa hän toimii loogisesti tavoitellessaan suurta unelmaansa. Hän haluaisi kalifixi kalifin paikalle. Pidän izeäni aina ennen kaikkea itätyttönä, kansainvälisesti pilkattu kirjailija sanoo ISTV:n studiohaastattelussa.
ellauri236.html on line 117: KIRJAILIJA ja Venäjä-kriitikko Sofi Oksaselle asia on selvä. Hänen mukaansa ”tavalliset venäläiset” eivät ole viattomia Ukrainan sodan syntyyn. – Jotkut ovat olleet sitä mieltä, että kyseessä on yhden miehen sota, tai yhden diktaattorin sota. Se ei pidä paikkaansa. Ize asiassa diktaattoreita on enemmistö kansasta.
ellauri238.html on line 312: Tuula2 ja Pena kikattivat Johnny Walkerin pakinoille Ylioppilaslehdessä niin että Leila-sisko soitti poliisit. Pekka Jaakko Juhani Haukinen, kirjoittajanimi Johnny Walker, (14. syyskuuta 1940 Ylivieska – 1. lokakuuta 1966 Huittinen) oli suomalainen kustannusvirkailija, kriitikko ja kirjailija. Pekka Haukisen vanhemmat olivat Johannes Konstantin Haukinen ja Elma Eliina Ihalainen. Hän pääsi ylioppilaaksi Norssista 1959 ja opiskeli sitten vähän aikaa Helsingin yliopistossa. Haukinen oli naimisissa 1959–1964 Päivi Astrid Rannan kanssa ja vuodesta 1966 näyttelijä Eeva-Maija Haukisen kanssa. Haukinen kuoli syksyllä 1966 liikenneonnettomuudessa. Yhtään Pekan pakinaa ei ole säilynyt nettipolville. Antikvaarista niitä voisi löytyä. Hauskojahan ne ovatkin, myönsi poliisi.
ellauri240.html on line 194: Metaliousin kustantaja ylensi häntä valokuvassa, jonka otsikko oli "Pandora sinisissä farkuissa". Kommentoidessaan kriitikkojaan hän huomautti: "Jos olen surkea kirjoittaja, niin kauhean monilla ihmisillä on surkea maku". Totta. Työnsä rehellisyydestä hän sanoi: "Jopa Tom Sawyerilla oli tyttöystävä, ja puhua aikuisista puhumatta heidän seksihaluistaan ​​on kuin puhuisi ikkunasta ilman lasia."
ellauri242.html on line 254: Kollontaista tuli kommunistisen puolueen sisäinen kriitikko, ja hän muodosti yhdessä ystävänsä Aleksandr Šljapnikovin kanssa vasemmistolaisen ryhmän puolueessa, nimeltä ”Työläisten oppositio”. Lenin kuitenkin hajotti ryhmän Uljanovan käskystä, ja Kollontai jäi poliittisesti tuuliajolle.
ellauri243.html on line 90: Vuonna 2016 kunnottomat kriitikkopaskiaiset äänestivät Kunnottomat paskiaiset BBC:n kyselyssä tämän vuosisadan sadan parhaan elokuvan joukkoon. Vastaajina oli 177 elokuva-asiantuntijapaskiaista eri puolilta maailmaa.
ellauri246.html on line 87: Lindegren oli Ruotsin akatemian jäsen 1962–1968. A-ha! Hänet valittiin Ruotsin akatemiaan Dag Hammarskjöldin seuraajaksi tämän kuoleman jälkeen. Hän oli Bonniers Litterära Magasinin, Stockholms-Tidningenin ja Dagens Nyheterin kirjallisuuskriitikko. Vuosina 1948–1950 hän oli aikakauskirja Prisman ja Alepan päätoimittaja. Hänen isoisänsä oli säveltäjä Johan Lindegren. Muikean näköinen Lindegren teki oopperalibrettoja, muun muassa Karl-Birger Blomdahlin oopperaan Aniara, joka perustuu 1/2nobelisti Harry Martinsonin runoelmaan Aniara (a-ha!).
ellauri246.html on line 846: 1965-luvun lopulla tai vuoden 1966 alussa BrodSky lähti julkaisupyynnön Leningradin sivuliikkeeseen "Neuvostoliiton kirjoittaja" runojen kirjoista. Kirja, jonka hän oli kutsunut "Winter Mail" ja se koostuu runoista 1962-1965. Käsikirjoitus keskusteltiin, mutta ... for "mutta" Listautuminen ei voida hyväksyä Brodskin jakeissa - Raamatun teemoja ("Isaac ja Abraham"), Jumalan, Angelsin, Serafimovin mainitseminen. Kokouksen osanottajat selittävät, miksi kaikki sama kirja olisi julkaistava: pysäyttää "kaikenlaisia \u200b\u200bkeskusteluja", "tuhota legendoja, jotka ovat syntyneet hänen nimensä ympärille." Arvioijan arvostelut, runoilija V.A. Joulu ja kriitikko V.N. Alfonsov, päivätty lokakuu ja marraskuu. Molemmat arvostelukäyttäjät tukevat päättäväisesti kirjan julkaisemista. Jos tämä voitaisiin odottaa V.N. Alfonsov ja sitten ruokkivat joulun VSEVOLODin runoilijaa (1895-1977), joka jopa "Isaac ja Abraham" kirjoittavat, että tämä on runo "mielenkiintoinen suunnitelmassa, mielekästä ja kirkas väri", odottamaton. Mutta käsikirjoitus, vaikka se oli melko myönteisestä suhtaudesta, annettiin BrodSky takaisin. Pari vuotta myöhemmin hänet kutsuttiin KGB: n Leningradin hallintaan ja tarjosi sopimuksen: hän ilmoitti heille ulkomaalaisista, ja he syövät heidän vaikutusvaltaansa siihen, että runoja Brodsky julkaistiin. Tämän jälkeen Brodsky lopulta heilutti kätensä ajatukselle kirjan painos kotimaassaan.
ellauri254.html on line 58: Ernst Theodor Amadeus Hoffmann (24. tammikuuta 1776 Königsberg, Itä-Preussi – 25. kesäkuuta 1822 Berliini) oli saksalainen kirjailija, juristi, säveltäjä, musiikkikriitikko, piirtäjä ja karikatyristi. Hoffmann oli Saksan romantiikan huomattavin kertoja ja uudenaikaisen kauhukertomuksen aloittaja. Hoffmann on jäänyt kirjallisuushistoriaan lyhennetyssä muodossaan E. T. A. Hoffmann. Parhaiten Hoffmann tunnetaan teoksestaan Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas (Nussknacker und Mausekönig, 1816). Pjotr Tšaikovski sävelsi teoksesta vuonna 1892 tunnetun baletin, joka perustui Alexander Dumas'n versioon Hoffmannin tarinasta. Hoffmannista itsestäänkin on tehty ooppera, Jacques Offenbachin Hoffmanin kertomukset (1879). Jules Barbierin libretto perustuu hänen ja Michel Carrén näytelmään (1851), joka taas perustuu Hoffmanin kertomuksiin, joiden päähenkilönä hän itse seikkailee.
ellauri258.html on line 60: Kysyy Herlinin Sanomien lahjaton elokuvakriitikko Teppo Typpö. Selitys on ilmeinen: Teppo Kurkon kirjat ovat izessään niin paskoja. Niiden paskuus vaan terävöityy elokuvamuodossa. Elokuvan 11-vuotias päähenkilö sai Hollywoodin huonoimman näyttelijän palkinnon. Se oli tosi epistä, ei kai paska kirjasta tehdyn paska elokuvan lapsipääosan näyttelijä voi pelastaa kokonaisuutta naurettavalta lässähdyxeltä vaikka olisi 11-vuotias?
ellauri258.html on line 126: Sivumennen sanoen, "dignity" on oikeistolainen ällösana, jota on suomittu jo useassa albumissa, erit. Tsihirunkkuṟallin yhteydessä. Oireellisesti, sitä käyttävät mm. paavi Leo työläisistä, Paavi Leo (sama mies), tarkastaja Gently, Unabomber, Marvin, Derek Parfit, Pete Mencken, käsineiti Peg Atwood, Iisakki Bashevis (Mencken sanoo ettei juutalaisilla ole sitä, Bashevis begs to differ), Pascal, Gud (som taler ud), Olli Saxi, Ransu Silava, mustarastaat, De Löllö, joku jumalinen Dr. Dodd, Mark Twain, joku taidekriitikko (puuttuu Goyan Mantoilta parvekkeella, toisin kuin Maneetin, joilla on sylikoirokin), Ernesto "Che" Hemingway, Alex Stubb Maidan-demonstraatioista, Kv filosofien päivän ohjelma 2021, Tytti Yli-Viikarin kainalossa ollut Hawthornen kirja Scarlet Letter, vihan banaanit eli kunniamurhaajat, Lionel Drivel, Alfred Apple Lolitasta, King David kuuma neitonen hot water bottlena. Mikä on tässä yhteistä? Kermaperseily rupusakin kustannuxella, eräänlaista moraalista charitya.
ellauri275.html on line 202: Venäläinen kirjallisuuskriitikko V. Goltsev totesi, että "ei vain Gruusian, vaan myös sen ajan venäläisessä runoudessa ei ole toista runoa, joka ylistäisi Pariisin kommuunin 1871 taistelijoita sellaisella voimalla ja ajatuksen selkeydellä:"
ellauri276.html on line 478: Hädän jälkeen Kavanagh työskenteli osa-aikaisena toimittajana ja kirjoitti juorukolumnia Irish Pressiin salanimellä Piers Plowman vuosina 1942–1944 ja toimi saman julkaisun elokuvakriitikkona vuosina 1945–1949. Vuonna 1946 Dublinin arkkipiispa John Charles McQuaid, löysi Kavanaghille työpaikan katolisesta The Standard -lehdestä. McQuaid tuki häntä koko hänen elämänsä. Tarry Flynn, puoliksi omaelämäkerrallinen romaani, julkaistiin vuonna 1948 ja kiellettiin jonkin aikaa koska se on kuvitteellinen kuvaus maaseutuelämästä.
ellauri277.html on line 175: Tutkijat ja kriitikot jättivät Gibranin pitkään huomiotta, ennenkuin älysivät kuinka jenkki se oikeastaan oli. Em. Bushrui ja John M. Munro ovat väittäneet, että "vakavien länsimaisten kriitikkojen epäonnistuminen vastata Gibranin huutoon" johtui siitä tosiasiasta, että "hänen teoksensa, vaikka suurin osa alun perin kirjoitettiin englanniksi, ei voi majoittua mukavasti lännen sisäiseen kirjalliseen perinteeseen, jossa mattokauppiaita ei järin näy." El-Hagen mukaan kriitikot ovat myös "yleensä epäonnistuneet ymmärtämään runoilijan mielikuvitukselisia käsityxiä ja hänen vaihtelevan luonnottomia taipumuksiaan".
ellauri279.html on line 261: Hän (ei Randy) on eläkkeellä oleva nepsy neurokirurgi ja neurotieteilijä, reseptilääkkeiden toimittaja ja kirjailija, lääketieteen historioitsija ja etikkakurkku, kansanterveyskriitikko, ja Yhdysvaltain perustuslain toisen lisäyksen vankka puolustaja, kerrassaan vahva ääni oikealta Kuubasta.
ellauri279.html on line 376: Kirjallisuuskriitikko L. A. Anninsky uskoi, että Solženitsynillä oli historiallinen rooli "profeetana", "poliittisena hajoittajana", joka tuhosi järjestelmän, joka oli yhteiskunnan silmissä vastuussa toimintansa kielteisistä seurauksista, joista hän itse "tuli kauhistuneena".
ellauri284.html on line 485: Vuonna 1973 Eastwood sanoi elokuvakriitikko Gene Siskelille : "Ei, en usko Jumalaan". Eastwood on sanonut löytävänsä ikuisen elämän luonnosta (kuten hänen gurunsa Aimo Hautamäki 1985 ehdotti). "Synnyin pula-aikana, joten vaikka uskonnollinen koulutukseni oli puutteellista, tunnen hengellisiä asioita. Jos seison Grand Canyonin puolella ja katson alas, se pyörryttää minua jollain tavalla."
ellauri286.html on line 223: Lev Semjonovitš Rubinštein (ven. Лeв Семёнович Рубинштейн; s. 19. helmikuuta 1947 Moskova, Neuvostoliitto) on venäläinen runoilija, koulutukseltaan pyllykielitieteilijä. Rubinštein työskenteli kirjastonhoitajana ja kuului 1970-luvulla Neuvostoliiton underground-runoilijoihin. Hän on työskentellyt Helsingin yliopistossa venäläisen kirjallisuuden tutkijatohtorina. Rubinštein oli moskovalaisen konseptualismin perustajia ja suuntauksen tärkeimpiä edustajia yhdessä runoilija Dmitri Prigovin (1940–2007) kanssa. Rubinšteinin teksti on suuri huijaus, joka hämmentää lukijaa, sanoo kriitikko Tomi Huttunen. Valokuva-albumi muuttuu korttipakan edetessä vuorovaikutuspeliksi.
ellauri294.html on line 382: oli hollantilainen maalari joka maalasi viktoriaaneille suht äiteliä laatukuvia klassisista aiheista. John Ruskin julisti hänet "1800-luvun surkeimmaxi maalariksi", ja eräs kriitikko jopa huomautti, että hänen maalauksensa olivat "suunnilleen tarpeeksi arvokkaita koristamaan bourbon-laatikoita".
ellauri300.html on line 196: Margaritasta tulee noita voideltuaan Azazellon voidetta keholleen. Sitten hän tuhoaa kriitikko Latunskyn asunnon ennen kuin lensi tapaamaan Wolandia ja hänen seuraajiaan.
ellauri308.html on line 733: Äikiän aikalainen, kriitikko Maija Savutie on arvostellut kollegaansa kovin sanoin:
ellauri309.html on line 1029: Evidenz. Siitä lähtien elokuva on kerännyt sekä kriitikkojen että yleisön
ellauri309.html on line 1067: Melin raina The Patriot oli paxuhkoa kusetusta. Huolimatta siitä, että se sai yleisesti myönteisiä arvosteluja kriitikoilta, brittiläiset kriitikot ja historioitsijat arvostelivat sitä ankarasti, ja se herätti kiistaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa sen brittivastaisten tunteiden teemojen, brittihahmojen ja julmuuksien kuvitteellisen kuvan vuoksi, mukaan lukien haavoittuneiden sotilaiden ja sotavankien tappaminen. Elokuvan pääpahis ampuu kylmäverisesti lasta ja epähistoriallinen kohtaus, jossa siirtolaisten täynnä oleva seurakuntakirkko lukitaan ja poltetaan. Arvostelussaan elokuvasta kriitikko Roger Ebert kirjoitti: "Millään niistä ei ole paljon tekemistä vapaussodan historiallisen todellisuuden kanssa."
ellauri316.html on line 350: Neuvostoliiton kirjallisuuskriitikko Mihail Gus kommentoi Vasilievin työtä seuraavasti: "Arkady Vasilievin kirjojen keskipisteessä ei yleensä ole fiktiivisiä hahmoja, vaan ihmisiä, joilla on rikkaat, autenttiset elämäkerrat. Täten kirjailija loi toistuvasti kuvan Mihail Vasilyevich Frunzesta - upeasta leninististä, taipumattomasta, rohkeasta maanalaisesta taistelijasta, puna-armeijan legendaarisesta komentajasta. Historiatieteiden tohtori, toisen maailmansodan yhteistyön vääristelijä Boris Kovalev kuitenkin huomauttaa, että "kirjailija vääristi monia tosiasioita". Tämä lause täpärästi läpäisi suomalaisen sensuurin.
ellauri316.html on line 370: Zasursky oli merkittävä kirjallisuuskriitikko, Dreiserin asiantuntija ja matkusti usein Yhdysvaltoihin. Isän kirja haluttiin jostain syystä painaa lännessä.
ellauri317.html on line 49: William Henry Blum (/ b l uː m / ; 6. maaliskuuta 1933 – 9. joulukuuta 2018) oli amerikkalainen historioitsija ja Yhdysvaltain ulkopolitiikan kriitikko.
ellauri321.html on line 80: (1778-1830) oli irlantilaissyntyinen wannabe filosofi (taidekriitikko) joka koitti todistella ettei apinan motiivi olisikaan self interest. Siitä tuli järvipoeettojen bändäri kunnes nämä kyllästyivät sen huoraamiseen. Se luki myös Godwinia ja Burkea ja piti molemmista. Se kirjoitti pahansisuisen esseen vihaamisen puolesta.
ellauri321.html on line 412: Keskustelu laajeni, kun I. A. Richards, englantilainen kirjallisuuskriitikko, joka analysoi Keatsin runoja vuonna 1929, nojautui "Oodi kreikkalaiselle urnille" viimeisiin riveihin keskustellakseen "pseudolauseista" runoudessa.
ellauri321.html on line 414: Runoilija ja kriitikko TS Eliot vastasi vuoden 1929 Dante-esseessään Richardsille:
ellauri324.html on line 201: Väittää, että joku, jolla on juutalainen syntyperä ja joka on kääntynyt, pysyy juutalaisena, on yleensä antisemitistinen asenne. Richard Wagner väitti, että musiikkikriitikko Eduard Hanslick oli juutalainen, vaikka hänet kasvatettiin kristityksi - väittääkseen, että Hanslickin näkemykset olivat saastuneet. (Hän suhtautui varauksellisesti Wagnerin musiikkiin.) Ja Wagner oli tietysti yksi maailman julmimmista antisemiiteistä.
ellauri325.html on line 413: Yrjö Armas Kivimies (alk. Uuno Armas Mattila; 8. joulukuuta 1899 Joensuu – 18. maaliskuuta 1980 Helsinki) oli suomalainen kirjailija, kriitikko, kolumnisti ja kääntäjä, jonka tunnetuin teos oli 1937 ilmestynyt Pidot Tornissa. Kaveri oli taas 1 näitä oikeistolaisia puisevia puujalkaviziukkoja
ellauri325.html on line 417: 1930-luvulla Kivimies työskenteli jyväskyläläisessä Gummeruksen kustannusliikkeessä. Hän kokosi 1937 helsinkiläisen Hotelli Tornin kabinettiin joukon nuoremman polven suomalaisia älymystön edustajia keskustelemaan silloin ajankohtaisista aiheista, kuten suomalaisen kansanluonteen myytistä, naapuruussuhteista ja erilaisten kansojen yhteiselosta. Näiden keskustelujen pohjalta Kivimies julkaisi samana vuonna kirjan Pidot Tornissa, jossa keskustelijat esiintyivät salanimillä. Kivimies itse esiintyi kirjassa nimellä "konservatiivi". Muita keskustelijoita olivat Martti Haavio (dosentti), Tatu Vaaskivi (kirjailija), Lauri Viljanen (esteetikko), Niilo Mäki (filosofi), Helvi Hämäläinen (pikku rouva), Esko Aaltonen (lehtimies), Sakari Pälsi (suuri tuntematon), Kustaa Vilkuna (kansatieteilijä), Lauri Hakulinen (kielimies), Kaarlo Marjanen (kriitikko), Olavi Paavolainen (kulttuurimatkailija), Jussi Teljo (pessimisti), Matti Kurjensaari (radikaali) ja Urho Kekkonen (ministeri). Pitojen keskusteluissa tuotiin esille uusia ajatuksia, mutta keskusteluissa näkyi myös kansalliskiihko sekä epäluuloinen suhtautuminen vasemmistolaisiin ajatuksiin ja suuriin kansanjoukkoihin. Pidot Tornissa -kirjan perinteitä jatkoivat myöhemmin Eino S. Repo kirjallaan Toiset pidot Tornissa (1954) ja Erno Paasilinna kirjoillaan Pidot Aulangolla (1963) ja Pidot Suomessa (1972).
ellauri325.html on line 710: Eino S. Repo osallistui talvi- ja jatkosotaan rintamalla ja kotiutui 1944 kapteenina. Hän valmistui 1948 filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta, pääaineenaan kirjallisuustiede. Valmistuttuaan hän toimi vapaana kirjallisuuskriitikkona ja kirjoitti arvosteluja muun muassa Uuteen Suomeen ja Parnassoon sekä radioon. Repo tunnettiin radikaalina kirjoittajana ja hänen oli lopetettava Uuden Suomen avustaminen, kun hän oli riitaantunut pääkriitikon, konservatiivisen V. A. Koskenniemen kanssa. Apu-lehden toimittajana Repo toimi 1958–1964, minkä jälkeen hänet valittiin Mainostelevision ohjelmajohtajaksi. Revon toimiessa vuosina 1965–1969 Yleisradion pääjohtajana hän toteutti yhtiössä useita uudistuksia. Niinpä Yleisradiolle, jossa oli aikaisemmin lähetetty vain STT:n sähkeuutisia, perustettiin Ralf Fribergin johdolla oma uutistoimitus. Samalla voimistunut vasemmistolainen opiskelijaradikalismi sai jalansijaa yhtiössä. Repo antoi runsaasti tilaa nuorille toimittajille ja heidän yhteiskuntakriittisille ohjelmilleen, mikä herätti syytöksiä Yleisradion politisoitumisesta ja toi sille pilkkanimen ”Reporadio”. Nyt on punatauti parantunut vaikka Kempeleeltä kazoen .se on viele vehen vasemmalle. Hehe.
ellauri326.html on line 574: Joukko venäläisiä liike-elämän ja muiden alojen vaikuttajia on kuollut epäselvissä olosuhteissa Venäjän hyökättyä Ukrainaan 2022 tai sitä edeltävinä kuukausina. Liikemies ja Venäjän federaation hallinnon kriitikko Bill Browder on väittänyt, että Vladimir Putin määrää henkilökohtaisesti vaikutusvaltaisia liike-elämän vaikuttajia surmattaviksi pelotellakseen näiden seuraajia kuolemalla tai väkivallalla, mikäli nämä eivät suostu Putinin hallinnon asettamiin vaatimuksiin. Usea raportoitu epäselvä kuolemantapaus näyttää putoamiselta ikkunasta tai muualta korkealta paikalta.
ellauri326.html on line 576: Vain pari mainitaxemme: Latviassa syntynyt juutalainen liikemies ja Venäjän Ukrainan sodan kriitikko Dan Rapoport kuoli Washington D.C:ssä Yhdysvalloissa 14.8.2022 pudottuaan korkealla sijaitsevasta asunnostaan. 2017 Rapoportin liikekumppani Sergei Tkachenko oli kuollut pudottuaan asuntonsa ikkunasta Moskovassa. Venäläisen öljy-yhtiön Lukoilin johtokunnan puheenjohtaja Ravil Maganov kuoli 1.9.2022 pudottuaan Moskovan keskussairaalan ikkunasta. Lukoilin johtokunta oli keväällä vaatinut Ukrainan sodan lopettamista. Putinin oli nähty hiippailevan lähikulmilla.
ellauri330.html on line 512: Ei, eri fasisti. Huugo Felix Jalkanen (24. lokakuuta 1888 Koski Hl. – 22. kesäkuuta 1969 Helsinki) oli suomalainen runoilija, kriitikko, kääntäjä ja toimittaja. Hän sai professorin arvonimen vuonna 1959.
ellauri331.html on line 179: Pohjois-Ossetian yleinen syyttäjä on syyttänyt verkkosivustoa "etnisten ryhmien välisen vihan lietsomisesta", ja se joutui lukuisten hakkerihyökkäysten kohteeksi vuonna 2007 31. elokuuta 2008 verkkosivuston omistaja ja hallituksen äänekäs kriitikko Magomed Jevlojev ammuttiin kuoliaaksi poliisin pidätettynä. Noin samaan aikaan hakkerit sulkivat verkkosivuston, mikä oli tapahtunut useita kertoja aiemmin.
ellauri331.html on line 202: Vuoteen 1990 mennessä Interfaxilla oli 100 tilaajaa, ja virasto alkoi nopeasti herättää hallituksen konservatiivien huomion, jotka yrittivät sulkea viraston. Tämän seurauksena virasto sai aseman suurimmissa länsimaisissa tiedotusvälineissä, ja asemaa vahvisti sen uutisointi vuoden 1991 elokuuputschista ja Neuvostoliiton romahtamisesta. Ei silti ole mikään Putin-kriitikko, pikemminkin oligarkkipulju.
ellauri331.html on line 396: The Interceptin toinen perustaja Glenn Greenwald kritisoi The Daily Beastia Brooksin doxaamisestä eli henkilöllisyyden paljastamisesta ja sanoi Twitterissä, että "oli vastenmielistä vapauttaa suuren uutiskanavan resurssit hämärän, nimettömän, voimattoman, lähes työttömän kansalaisen rikoksesta. vähäpätöisintä vaikutusvaltaisimpien poliittisten johtajien pilkkaamista." Toinen kriitikko huomautti, että "Kukaan planeetalla ei ole koskaan ajatellut, että desinformaatio on vain Venäjän toimiala,, vaan myös itsensä ylentävien, hölmöjen napsautuxia jahtaavien Daily Beast -toimittajien." Shachtman puolusti artikkelia, osoittaen olevansa izensä ylentävä, hölmö napsautuxia jahtaava gonzo journalisti.
ellauri340.html on line 103: Christopher Lasch (1. kesäkuuta 1932 Omaha – 14. helmikuuta 1994 Pittsford) oli yhdysvaltalainen historioitsija, moraalifilosofi ja yhteiskuntakriitikko, joka toimi historian professorina Rochesterin yliopistossa. Lasch pyrki käyttämään historiaa välineenä tuodakseen esiin sen, kuinka laajalti amerikkalaisyhteiskunnassa merkittävät julkiset ja yksityiset instituutiot heikensivät perheiden ja yhteisöjen toimivaltaa ja riippumattomuutta. Hän pyrki luomaan historiatietoisen yhteiskuntakritiikin, joka voisi auttaa amerikkalaisia käsittelemään hillitöntä konsumerismia, köyhtymistä ja sitä, mitä hän kutsui tunnetuksi tulleella termillään "narsismin kulttuuri".
ellauri340.html on line 106: Lasch oli aina modernin liberalismin kriitikko ja liberalismin historiallisten heikkouksien havainnoitsija, mutta ajan myötä hänen poliittinen näkökulmansa muuttui dramaattisesti. 1960-luvulla hän oli uusmarxilainen ja kitkerä kylmän sodan aikaisen liberalismin kriitikko. 1970-luvulla hän tuki tiettyjä arvokonservatiivisia piirteitä höystettynä vasemmalle kallellaan olevalla kapitalismikritiikillä. Hän diagnosoi amerikkalaisessa kulttuurissa ja politiikassa havaitsemaansa jatkuvaa heikkenemistä Freud-vaikutteisen kriittisen teorian avulla. Ajoittain feministit tuomitsevat hänen kirjoituksiaan kun taas konservatiivit kiittelevät hänen selvää tukeaan perinteiselle perheelle.
ellauri340.html on line 514: Kirjailijana Handkea on toisinaan luonnehdittu epäpoliittiseksi kirjailijaksi, jota painavat esteettiset ja muodolliset kysymykset (eräs kriitikko lähetti kerran teoksensa "banaalisuuden pahuudena"), mutta hänen kirjojensa leviäminen on myös antipatiaa hänen kotimaataan – Itävaltaa – kohtaan. jonka hän kuvaa materialistisena, vulgaarina eikä kovin kaukana natsimenneisyydestään. Handken romaaneja ja näytelmiä on alusta alkaen määritellyt ihmisviha, jota hän ainakin piti vastalääkeenä oletetun liberaalin Itävallan väärälle sosiaalisuudelle ja sen lähihistorian tuskin paperoidulle fasismille – syvä epäluottamus, joka sai aikaan. hän oli nuorekas kapinallinen 1960-luvulla ja outo taantumuksellinen sen jälkeen.
ellauri342.html on line 371: Olisi jo tarpeeksi mielenkiintoista, jos se olisi vain Quincy, jolla on paremmat jalat ja korkeammat piikkarit. Las Vegas Weekly -kriitikko Josh Bell kommentoi, että "Ongelmana on, että Meganin henkilökohtaiset asiat ovat yhtä kliseisiä ja kömpelösti esitettyjä kuin hänen murhatapauksensa, ja esitys luo kireät yhteydet näiden kahden välille, jotka eivät todellakaan pidä yhdessä."
ellauri344.html on line 126: Vuoden ehkä paras Netflix-elokuva nousi heti TOP 10 -listan kärkeen – ”Äärimmäisen viihdyttävä”, kehui kriitikko. John Cleese paljasti tappaneensa miehen – Vuoden 1988 klassikkokomedia oli liian hauska jopa tanskalaiselle hammaslääkärille! Maailman kalleinta peliä pääsee taas kokeilemaan ilmaiseksi.
ellauri345.html on line 50: Itävaltalainen kriitikko Hugo von Hoffmannsthal kuvaili tätä Walter Benjaminin noin 1920-21 kirjoitettua esseetä "täysin vertaansa vailla". Se tunnetaan esimerkillisenä esimerkkinä Benjystä joka on alistanut kirjallisen aiheensa intensiiviselle dialektiselle väpitysprosessille. Goethen proosatyyliä ja aikomuksia vastaan hyökkäävässä esseessä Benjamin puolustaa myyttisen ajattelun (jonka hän paikantaa Goethen proosan välineestä) ylittävyyden sijasta vielä kohtaamatonta (ja periaatteessa käsittämätöntä) "vapautta". Noniin, siis juutalaista talousliberalismia. Tyypillisesti Benjamin paikantaa tämän kokemuksen taiteeseen, joka hänen mukaansa yksin kykenee väpittämällä ylittämään myytin voimat. Aivan ylittämätöntä potaskaa. Vaalisukulaisissa oli yxinkertaisesti kyse Goethen pedofiliasta ja ristiinsuihkinnasta, joka menee puihin kun panopuun syyllisyydentunteet ylittävät panetuxen. Nojju. Tulee mieleen sen polakin Gombroviczin pornografia. Kaikki pedofiilit on samanlaisia.
ellauri346.html on line 229: Kriittisten elokuvakriitikkojen joukossa Peter Bradshaw, joka myös kirjoittaa The Guardianille, antoi elokuvalle 2 tähteä viidestä sanoen, että "joistakin fiksuista tempuista huolimatta tämä laaja-alainen komedia, joka levisi viraaliseksi, osoittautuu oudoksi keskinkertaisuuden virheeksi," ja lisää: "Siellä on hyviä gageja ja eloisia kubrickilaisia ​​kosketuksia ja todella järkyttävä kohtaus, jossa Evelynin nöyryyttää hänen tyttärensä (mikä? Sekö että tytär käyttää äidistä etunimeä?). Todella häiritsevä hetki perheen toimintahäiriöstä, joka näyttää tulevan toisesta elokuvasta, elokuvasta rinnakkaisuniversumissa. Mutta tämä hullu seurauksista vapaa tapahtumasarja johtaa sarjaan tapahtumia, jotka katkaistaan ​​vaihtamalla toiseen rinnakkaisuuteen. Maailma peruutettiin, mikä tarkoitti, että mikään ei ollut vaarassa ja elokuvasta tuli pitkä, näkymätön haaskaus, joka ei mennyt mihinkään.
ellauri348.html on line 377: Charlie Kaufmanin sanoinkuvaamattoman seko romaani Antkind (2020) on tollanen kuvamaton. Neuroottinen epäonnistunut elokuvakriitikko B. Rosenberger Rosenberg törmää siihen, mikä saattaa olla ihmiskunnan historian suurin taiteellinen saavutus: kolmen kuukauden mittainen elokuva, joka sisältää aikataulutetut nukkumis-, ruokailu- ja vessatauot, joka otti kirjailijaltansa, psykoottiselta afrikkalais- amerikkalaiselta mieheltä nimeltä Ingo Cutbirth, 90 vuotta saada loppuun. B. tekee tehtäväkseen näyttää sen muulle ihmiskunnalle. Mutta elokuva tuhoutuu, kun hän pysähtyy juomaan soodaa, jättäen jäljelle vain yhden ruudun, josta B:n on jotenkin yritettävä palauttaa mieleen elokuva, joka saattaa olla sivilisaation viimeinen suuri toivo. Romaani kasvaa kattamaan laajan valikoiman käsitteitä ja juonilinjoja. B. on pakkomielle todistaa poliittisesti korrekti bona fides, kehua suhteestaan mustaan sitcom-tähteen ja hänen jatkuvasta käytöstään harvinaista ei-binääripronominia "thon". Tämä sivu ei ole saatavilla muilla kielillä, mutta aika samantapaisesta Markus Leikolan yhtä flopanneesta tiiliskivestä voisi olla apua.
ellauri348.html on line 748: Syklillä oli vähemmän vaikutusta Brittein saarilla. Samuel Johnson piti sitä "toisena todisteena skotlantilaisten salaliitosta kansallisessa valheessa", kun taas irlantilaiset vastustivat Macphersonin omien perinteidensä väärinkäyttöä. Macpherson edisti aineiston skotlantilaista alkuperää, ja irlantilaiset historioitsijat vastustivat häntä kiivaasti, koska he kokivat, että heidän perintöään approprioitiin. David Hume peruutti lopulta Macphersonin alkuperäisen tukensa ja vitsaili, ettei hän voinut hyväksyä runojen väitettyä aitoutta, vaikka "viisikymmentä karvakätistä ylämaalaista" takaisi sen. Samuel Johnson, Touretten syndroomainen englantilainen kirjailija, kriitikko ja elämäkerturi, oli vakuuttunut siitä, että Macpherson oli "vuoripankki , valehtelija ja huijari ja että runot olivat väärennöksiä". Johnson hylkäsi myös runojen laadun. Kun kysyttiin: "Mutta tohtori Johnson, uskotko todella, että kukaan nykyajan mies voisi kirjoittaa sellaista runoutta?" hän vastasi kuuluisasti: "Kyllä. Monet miehet. Monet naiset. Ja monet lapset." Johnsonin sanotaan kutsuneen Ossianin tarinaa "yhtä törkeäksi kusetukseksi kuin koskaan, mikä maailmaa vaivasi". Väitteensä tueksi Johnson kutsui gaelia myös barbaarisen kansan töykeäksi puheeksi ja sanoi, ettei siitä edes ollut yli 100 vuotta vanhoja käsikirjoituksia. Vastauksena todistettiin, että Advocates' Library Edinburghissa sisälsi 500 vuotta vanhoja gaelinkielisiä käsikirjoituksia, jotka ovat vieläkin vanhempia. 1800-luvun alkuun mennessä syklillä oli rajallinen rooli Skotlannin isänmaallisessa retoriikassa.
ellauri349.html on line 480: Raymond Claude Ferdinand Aron (14. maaliskuuta 1905 Pariisi – 17. lokakuuta 1983 Pariisi) oli ranskalainen filosofi, sosiologi, toimittaja ja poliittinen ajattelija. Hänet tunnettiin ranskalaisen vasemmiston kriitikkona ja Jean-Paul Sartren eräänlaisena antiteesinä.
ellauri350.html on line 279: Angelou ymmärsi, että vaikka "Aamun pulssissa" oli paremminkin "julkinen runo" kuin suuri runo, hänen tavoitteensa välittää viesti yhtenäisyydestä saavutettiin. Runoilija David Lehman oli samaa mieltä ja totesi, että vaikka se täytti teatterin ja poliittisen tavoitteensa, runo ei ollut kovin mieleenpainuva. Runoilija Sterling D. Plumpp piti Angeloun esitystä "loistava", mutta "ei ollut niin innostunut ekstistä". Burr totesi, että kaipparien Angeloun runon negatiiviset arvostelut, kuten useimmat hänen muuta runoaan koskevista arvosteluista, johtuivat heidän elitismistä ja kapeista näkemyksistä runoudesta, jotka rajoittuivat kirjoitettuihin muotoihin eikä puhuttuihin, kuten "Pykeellä of Morning", joka oli kirjoitettu lausuttavaxi ääneen ja esitettäväxi mahtipontisesti. Burr vertasi kirjallisuuskriitikkojen vastausta Angeloun runoon Frostin runon kriitikoiden kanssa: "Frostin voimakas lukeminen täydensi runoa siinä mielessä, että se vahvisti sitä, kun taas Angeloun runonsa voimakas lukeminen täydensi sitä siinä mielessä, että hän teki ilmeiseksi sen riittämättömyyden ja puutteet."
ellauri353.html on line 202: Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 1951 Paz mainosti elokuvaa ahkerasti jakamalla sitä tukevan manifestin ja kulkueen elokuvateatterin ulkopuolella julisteen kanssa. Yleisesti ottaen mielipide oli innostunut, ja surrealistit (Bretoni ja runoilija Jacques Pervert) ja muut taiteelliset intellektuellit (maalari Marc Chagall ja runoilija/näyttelijä/elokuvantekijä Jean Cocteau) olivat ylistäviä, mutta kommunistikriitikko Georges Sadoul vastusti sitä, mitä hän piti elokuvan "porvarillisena moraalina", koska siinä on positiivisia kuvauksia "porvarillisesta opettajasta" ja "porvarillisesta valtiosta" katulasten kuntouttamisessa, sekä kohtaus, jossa poliisi osoittaa hyödyllisyyttään estämällä pederastia hyökkäämästä lasta vastaan.
ellauri353.html on line 221: Tästä rohkaistuneina Buñuel ja hänen skenaariotoverinsa Julio Alejandro luonnostivat alustavan käsikirjoituksen Viridianalle, jota kriitikko Andrew Sarris on kuvaillut sisältävän "juonen, joka on melkein liian hämmentävä yhteenvetoon edes näinä valaistuina aikoina", joka käsittelee raiskauksia, insestiä ja vihjeitä nekrofiliasta, eläinten julmuudesta ja pyhäinhäväisyydestä ja toimitti sen espanjalaiselle sensorille, joka melkein kaikkien yllätykseksi hyväksyi sen pyydettyään vain pieniä muutoksia ja yhden merkittävän muutoksen loppuun.
ellauri353.html on line 229: "Muutamalla suurella ohjaajalla on kyky vetää meidät unelmamaailmaansa, persoonallisuuksiinsa ja pakkomielteisiinsä ja kiehtoa meidät niillä lyhyeksi ajaksi. Tämä on korkein eskapismin taso, jonka elokuvat voivat tarjota meille – aivan kuten alkeellinen samaistuminen sankariin tai sankarittareen oli alhaisin. - Elokuvakriitikko Roger Ebert, Tristana
ellauri360.html on line 367: Liikkeessä ilmeni 1870-luvulla hajaannuksen oireita. Siitä erosi vasemmisto, joka osittain Georg Brandesin vaikutuksen alaisena kehittyi radikaaliin suuntaan. Brandes on kai tullut mainituxi jo? Juu siitä on paasaus albumissa 330, se oli juutalaistaustainen kirjallisuuskriitikko.
ellauri362.html on line 414: Gilles Deleuze ja Félix Guattari ovat Freudin kriitikkoja, jotka näkevät hänen perheellisyytensä liian yksipuolisena arvioidessaan Schreberin tapausta.
ellauri386.html on line 414: Kirjassa Connecticutista kotoisin oleva jenkki insinööri Hank Morgan saa vakavan iskun päähän ja kuljetetaan jotenkin ajassa ja tilassa Englantiin kuningas Arthurin vallan aikana. Alkuperäisen hämmennyksen ja yhden Arthurin ritarin vangitsemisen jälkeen Hank tajuaa olevansa itse asiassa menneisyydessä, ja hän käyttää tietojaan saadakseen ihmiset uskomaan, että hän on voimakas taikuri. Hänestä tulee Merlinin kilpailija, joka näyttää olevan vain huijari, ja hän saa kuningas Arthurin luottamuksen. Hank yrittää modernisoida menneisyyttä parantaakseen ihmisten elämää. Hank inhoaa sitä, kuinka Barons kohtelee tavallisia, ja yrittää toteuttaa demokraattisia uudistuksia, mutta lopulta hän ei pysty estämään Arthurin kuolemaa. Hank julistaa Englannin tasavallaksi, mutta hänen valtaansa pelkäävä katolinen kirkko antaa hänelle elinikäisen porttikiellon. Kirjailija ja kriitikko William Dean Howells kutsui sitä Twainin parhaaksi teokseksi ja "demokratian esineopetukseksi". Teos kohtasi jonkin verran närkästystä Isossa-Britanniassa, jossa sitä pidettiin "suorana hyökkäyksenä perinnöllisiä ja aristokraattisia instituutioita vastaan".
ellauri386.html on line 469: Aleksandr Nikolajevitš Radishchev ( venäjäksi : Алекса‌ндр Никола‌евич Ради‌щев ; 31. elokuuta [ OS 20. elokuuta] 1749 – 24. syyskuuta [ OS 12. syyskuuta] 1802) oli venäläinen kirjailija ja suuri yhteiskuntakriitikko. Lodu syntyi kartanolla aivan Moskovan ulkopuolella, pieneen tataarisukuun kuuluvaan aatelisperheeseen.
ellauri389.html on line 118: Coleridge oli paizi runoilija myös ja ennen muuta kirjallisuuskriitikko, romantikko, filosofi, moralisti ja teologi, jos britteihin voi uskoa. Samu oli ystävänsä William Wordsworthin kanssa yksi englantilaisen romantiikan perustajia. Hän jakoi volyymejä Charles Lloydin (n.h.) kanssa.
ellauri389.html on line 134: William Lisle Bowles (24. syyskuuta 1762 – 7. huhtikuuta 1850) oli englantilainen pappi, runoilija ja kriitikko. Oxfordissa hän voitti kanslerin palkinnon latinalaisesta säkeestä.
ellauri392.html on line 106: Mrs. Barbauld laittoi Vanhan merimiehen joikua siitä että juoni oli epätodennäköinen eikä siinä ollut opetusta. Robert Penn Warren väitti että kyllä siinä on. Toinen uuskriitikko oli Cleanth Roberts. Lisäxi TS Eliot, Allen Tate, John Crowe Ransom ja Kristina-täti. Broox ja Ransomilta on Understanding Poetry.
ellauri392.html on line 113: Tämän Hirschin ensimmäinen kirja, Wordsworth ja Schelling, oli lämmitetty hänen väitöskirjastaan. Kirjassa hän selventää Wordsworthin filosofisia ajatuksia ja runoja asettamalla niitä rinnakkain saksalaisen filosofin Friedrich Schellingin ideoiden kanssa. Vuonna 1964 tämä Hirsch julkaisi toisen kirjansa, Innocence and Experience: An Introduction to Blake. Tässä kirjassa Hirsch riitautti Blaken työn "järjestelmällisiä" kriitikkoja, mukaan lukien uuskriitikot Northrop Frye ja Harold Bloom. Hirsch väitti, että Blaken ideat ja näkemykset muuttuivat radikaalisti ajan myötä ja että varhaiset teokset, kuten The Songs of Innocence, eivät ilmaise samaa maailmankuvaa kuin myöhemmät teokset, kuten The Songs of Experience. Blake oli saanut lisää kokemusta. Sitten hän väsäsi katsauksen saksankielisestä Hans-Georg Gadamerin Truth and Method -julkaisusta (Review of Metaphysics, 1965).
ellauri392.html on line 129: Harryn inhokki Frank Lentricchia (s. 1940, 84v) on yhdysvaltalainen kirjallisuuskriitikko, kirjailija ja elokuvaopettaja. Hän sai Ph.D.n Marmaduke Universitystä vuonna 1966 tai size oli 1963. Anyway, saatuaan BA-tutkinnon Utica Collegesta vuonna 1962 Lentricchia jäi eläkkeelle Marmaduken yliopistosta, jossa hän toimi professorina kirjallisuusohjelmassa.
ellauri392.html on line 356: Jonathan Culleristakaan (Structuralist Poetics) ei Harry pitänyt. Culler hengittelee vielä 84-vuotiaana. Vuosina 1971-1974 hän oli naimisissa strukturalistisen runoilija Veronica Forrest-Thomsonin kanssa. Culler on nyt naimisissa dekonstruktiokriitikko Cynthia Chasen kanssa.
ellauri392.html on line 670: Belgialaissyntyinen pääosin Yhdysvalloissa toiminut filosofi, dekonstruktionistinen kirjallisuuskriitikko ja -teoreetikko opetti Cornell-yliopistossa, Johns Hopkins -yliopistossa, Zürichin yliopistossa sekä Yalen yliopistossa. Yalessa Da Man oli the resident godfather, capo dei tutti capi of the Yale maffia.
ellauri392.html on line 885: Alaviite: The New Criterion on New Yorkissa ilmestyvä kuukausittain ilmestyvä kirjallinen aikakauslehti ja taiteellisen ja kulttuurisen kritiikin aikakauslehti. Siinä on osiot runouden, teatterin, taiteen, musiikin, median ja kirjojen kritiikille. Sen perustivat vuonna 1982 Hilton Kramer, entinen The New York Timesin taidekriitikko, ja Samuel Lipman, pianisti ja musiikkikriitikko. Tietysti ashkenazeja. Nimi viittaa brittiläiseen The Criterion -kirjallisuuslehteen, jota toimitti yli puolifasistinen T. S. Eliot vuosina 1922–1939. Kramer taisteli sitä vastaan, mitä hän piti vasemmistolaisena poliittisena ennakkoasenteena taidekritiikassa ja mitä hän piti esteettisenä nihilismina, joka on ominaista monille 1900-luvun työtaiteilijoille ja taidekriitikoille. Turhautuminen The New York Timesin vasemmistopolitiikkaan johti hänen eroamiseen sanomalehdestä Reaganin vuonna 1982. Hän perusti ( Samuel Lipmanin kanssa ) konservatiivisen The New Criterion -lehden , jonka toinen toimittaja ja kustantaja oli myös Kramer. Hän otti vahvasti kommunisminvastaisen kannan vuoden 2003 katsauksessaan Anne Applebaumin Gulag: A History -kirjasta . Teoksessa The Twilight of the Intellectuals (1999) hän puolusti taidekriitikko Clement Greenbergin antikommunistisia näkemyksiä. Hän teki eron modernismin ja postmodernismin välillä terävästi, viitaten postmodernismin aikakauteen "tänä ironian ja institutionalisoidun kumouksen aikakautena". Hän on asettanut tämän vastakohtana modernismista löytämiensä ihanteiden kanssa: "totuuden kurinalaisuus, rehellisyyden ankaruus". Hilton Kramer kuoli sydämen vajaatoimintaan 27. maaliskuuta 2012 Harpswellissa. Ei mikään ylläri.
ellauri392.html on line 936: Paxu Carlin Romano, entinen The Chroniclen kriitikko, on filosofian ja humanististen tieteiden professori deformoitujen Ursinus Collegessa ja kirjailija teoxelle America the Philosophical (Knopf, 2012). Carlo määkäisi eka aika kovaa Heil Heideggerista ja sitten pilasi maineensa jollain verbaalisella #metoo raiskausjutulla. Felix Leiter puhkaisi sen Rorty-ilmapallon terävällä neulalla.
xxx/ellauri010.html on line 1331: todisteli itävaltalainen kriitikko,

xxx/ellauri013.html on line 896: mua ateljeekriitikko. Mutta siinähän se on,

xxx/ellauri013.html on line 963: jänis eikun kärppä ateljeekriitikkona?

xxx/ellauri027.html on line 356: Ovelahko ihminen ei ole systeemien vanki, vaan voi luovasti suorittaa ”systeemisiä väliintuloja”: ”samalla kun systeemit synnyttävät käyttäytymistä, käyttäytymisellä on kykyä synnyttää rakenteita”. Siis: systeemiälykkö voi kuin voikin olla samalla systeemikriitikko, kunhan ojentelee ruusuja, luo kukoistuskazeita ja ennen kaikkea, välttää sanomasta liian pahasti, siis mitään negatiivista. Q.E.D.
xxx/ellauri056.html on line 159: Katri Manninen meni uusiin naimisiin syyskuussa 2001. Ensi syksynä hän lähtee miehensä, elokuvakriitikko, käsikirjoittaja Antti Pesosen kanssa kolmeksi kuukaudeksi Italiaan. Sinne Manninen on päättänyt mennä ilman valmiiksi myytyjä töitä. Mukaan mahtuu miehen ja kannettavan lisäksi vain siemeniä, jotka miehen on kannettava omassa pussissa.
xxx/ellauri056.html on line 318: Luc kirjoitti muutamia Luonteita a La Bruyère, ei kovin hauskoja, jossa se kaiveli myös oman elämänsä virheitä. Sen virhe oli kurkottaa kuuseen upseerixi kun lahjat viittas enempi katajaan eli kirjallisuuskriitikkoon.
xxx/ellauri057.html on line 219: Hilja Lehtinen tai tunnetummin L. Onerva oli runoilija, kirjailija, suomentaja ja kriitikko. L. Onerva on ollut rohkealla sanoituksellaan esikuva monelle naislyyrikolle. (Olipa setämäisesti sanottu!) Hänen runotuotantonsa määrä on järisyttävä: yli satatuhatta runoa. Kirjoittamisen lisäksi hän maalasi akvarelleja ja teki piirroksia. Pääosin sitten pimpolassa. Varmaan enimmäxeen jööttejä. Julkaistavaxi kelpaamattomia kuin Jöötin ja Aatun tuherruxet.
xxx/ellauri057.html on line 223: Hilja Onerva Lehtinen (L. Onerva), 28. huhtikuuta 1882 Helsinki – 1. maaliskuuta 1972 Helsinki) oli suomalainen runoilija. Hilja kirjoitti myös novelleja ja romaaneja sekä toimi suomentajana ja kriitikkona. Teoksissaan hän käsitteli usein naisen elämään kuuluvia vapauden ja sitoutumisen välisiä ristiriitoja. Hilja oli myös Armas Mustosen monivuotinen leipäsusi.
xxx/ellauri057.html on line 962: Wang Wei: Esa Mäkijärvi on toinen niistä Parnasson kikkelihepuista. Mun mielestäni tää väitellyt äidinkielenopettaja ja kriitikko on tajunnu enemmän...
xxx/ellauri057.html on line 1037: Tatu Georg Adolf Vaaskivi (vuoteen 1935 Wahlstén, Vahlstén; 19. heinäkuuta 1912 Helsinki – 21. syyskuuta 1942 Oulu) oli suomalainen kirjailija, kriitikko ja esseisti. Vaaskivi syntyi Helsingissä mutta muutti jo pikkulapsena Ouluun. Hänen vanhempansa olivat arkkitehti Georg Wahlstén ja Aino Niskanen.
xxx/ellauri075.html on line 291: ollutta ja mennyttä. HAHA LOL! Anteexi, mutta näin Herlinin Sanomien kriitikkona
xxx/ellauri075.html on line 320: terävänä modernin maailman kriitikkona. Frankfurtin koulukunnan johtohahmo Theodor
xxx/ellauri084.html on line 574: Helvetin Wallu, sen narkomaanit ja ääliömäiset videot. Sarkasmin ja parodian sijaan se tunkee Saroyan tyyppistä sentimentaalista USA-patriarkalismia. Se on selkeästi epäonnistunut narsisti. Tunnetason kädenojennus yleisön suuntaan. Jokainenhan on kriitikko. Ala vetää riepupää. Wallu luuli et josse lopettaa kaman vetämisen niin jokin kuolisi sen sisällä, sammuisi se palo. Väärin sammutettu, sanoi äiskä kun laski Wallun alas katosta. Siinä vaiheessa se jo vietti elämäänsä teeveen ääressä, söi Nutter Buttereita ja runkkas vanhaan sukkaan. Kymmenten vuosien taukoamattoman pössyttelyn jälkeen sillä oli tissit, penkin ja perseen välissä hämähäkinseittiä.
xxx/ellauri086.html on line 717: Poen tuotannon teemoja olivat esimerkiksi mysteeri, makaaberi, kauhu, suru, kuolema, pahuus ja rikollisuus. Aika sama setti kuin Anders Garderoodilla. Hän kiinnitti tarinoissaan paljon huomiota yksityiskohtiin ja logiikkaan. Poe oli myös kirjallisuuskriitikko ja -teoreetikko, joka muistetaan esimerkiksi novellille laatimistaan säännöistä.
xxx/ellauri120.html on line 382: Siileille ei saisi antaa maitoa, niille tulee siitä ripuli. Pikkukajava on merilintu, jonka muistan kirjasta Lintuja värikuvina. Kajava oli ennen lokki yleensä. Sittemmin se oli Berliinissä kuollut Hesan kriitikko (muistaaxeni homo) Jukka Kajava Oulusta, ilmeisesti ex-Cajander, ja runoilija Viljo Kajava Tampeeelta. Viljo Kajava on hieno merellisen runoilijan nimi, vaikka iskä-räätäliltä peritty. Viljo oli 1997 tunnustanut Jönsille vielä kuolinsängyn pohjalta ettei se ollut homostellut Nyrkin kaa, vaikka Uuno Kailas kyllä oli. Niillä oli ollut inkeriläinen ottotytär jonka kanssa ne meni Ruoziin turvaan ettei ryssät veisi sitä niiltä pois.
xxx/ellauri120.html on line 396: Jukka Kajava oli paizi homo hyvä kriitikko, pisti Bjurströmillekin "luun kurkkuun" onnettomasta Hair-tekeleestä. Ilmi tai julki homo oli, kyllä! Kuitenkin, "HOMO MIKÄ HOMO"! Todellista kuolinsyytä ei taatusti ilmoiteta? Saattoipa olla jokin "virus"-peräinen tauti, joka hänet kaatoi? Mikähän outo virus-sairaus Tanja Karpelassa on? Kun ovat "kulttuuri-ihmisiä kumpikin? Se on ihanan sama mikä kenenkin seksuaalinen suuntaus on. Joo, suuntautuminen on yhdentekevää mutta käytös ratkaisee. Tämä Kajava tykkäsi Thaimaassa leikkiä pikkupoikien kanssa jotain mikä ei meillä ole sallittua. Pedofiili ei ansaitse kehuja. Mutta ei saa moittia persoonaa, vaan sen tekoja. Kajava oli homo, ja kuoli aidsin aiheuttamiin sairauksiin, kun ei ollut ajoissa mennyt lääkäriin. Kun meni lääkäriin, oli ehtinyt lähteä työmatkalle Berliiniin jossa kúoli. Lääkäri olisi kieltänyt matkustelun jne, mutta ei ehtinyt neuvo enää auttaa. Totuus tästä löytyy Juska Parviaisen blogista Ankara totuus, lukekaas.
xxx/ellauri121.html on line 276: Margaret Eleanor ”Peggy” Atwood (s. 18. marraskuuta 1939 Ottawa, Ontario, Kanada), CC, on kanadalainen kirjailija, runoilija, feministi ja kirjallisuuskriitikko. Hän on saanut useita palkintoja ja ollut ehdolla monien kirjallisuuspalkintojen saajaksi. Hän on saanut Booker-palkinnon kaksi kertaa, vuonna 2000 kirjalla Sokea surmaaja (engl. The Blind Assassin)ja vuonna 2019 teoksesta Testamentit.
xxx/ellauri123.html on line 695: Vladimir Vladimirovitš Nabokov (ven. Влади́мир Влади́мирович Набо́ков; 22. huhtikuuta (J: 10 huhtikuuta) 1899 Pietari, Venäjän keisarikunta – 2. heinäkuuta 1977 Montreux, Sveitsi) oli venäläis-yhdysvaltalainen kirjailija, kirjallisuuskriitikko ja perhostutkija. Hän kirjoitti urallaan useita romaaneja, runokokoelmia, novelleja sekä omaelämäkerran ja kirjallisuuskritiikkejä. Nabokovin tunnetuin teos on Lolita.
xxx/ellauri127.html on line 951: täydellisen kypsyyden." Kirjallisuuskriitikko ja
xxx/ellauri128.html on line 440: Alexandre Mercereau (22. lokakuuta 1884, Pariisi - 1945) oli ranskalainen symbolistirunoilija ja kriitikko, joka liittyi Unanimismiin ja Abbaye de Créteiliin.Hän perusti Villa Médicis Libren, joka auttoi köyhtyneitä taiteilijoita ja toimi hyväntekeväisyyteen perustuvana rikollisten teini-ikäisten kunnostustöinä. Unanimismi (ransk. unanimisme < unanime = yximielinen) on 1900-luvun alkupuolen kirjallisuuden suuntaus, joka pyrki saamaan ihmiskuvaukseen kollektiivisen yhteisyyden tunnelman. Suuntaus oli vallalla erityisesti Ranskassa, jossa sitä pyrkivät toteuttamaan esimerkiksi Jules Romains teoksellaan Les Hommes de bonne volonté ja Georges Duhamel. .. Max Rothin näköinen.
xxx/ellauri129.html on line 336: Hän debytoi niin komeasti kuin tässä maassa voi: voittamalla Helsingin Sanomien palkinnon vuoden parhaasta esikoiskirjasta 2003! Lehden kriitikko kirjoitti silloin Korhosen teoksesta Kahden ja yhden yön tarinoita sanat, joista jokainen aloitteleva kirjoittaja haaveilee: ”Tässä meillä on uusi kyky, sukuelimensä polviensa välistä näkijä!” Mitä Korhonen oli nähnyt?
xxx/ellauri139.html on line 281: Liberaalisen Golos-sanomalehden kriitikko kirjoitti, että päätellen alkupään luvuista romaanin on lupa odottaa olevan kiinnostavamman kuin Rikos ja rangaistus, vaikka se kärsii samoista puutteista - jossain määrin venytetystä ja osittain toistetusta yhdestä ja samasta henkisestä liikkeestä".
xxx/ellauri139.html on line 283: Kuitenkin, kuten Myshkinin hahmo todistaa, tämä kriitikko ei ymmärtänyt Dostojevskin ajatusta. Hän näki Myshkinissä apinan, jolla oli "korkeita järjen ja sydämen saavutuksia", mutta samalla kuitenkin häneltä puuttuu "arkielämän tahdikkuutta", kykyä "sopeutua apinoihin ja tilanteisiin", ja sen takia muut häntä käyttävät hyväkseen.
xxx/ellauri139.html on line 289: "Venäjän invalidin" kriitikko A. P-i luonnehtii Idiootin perusajatusta "hyvin onnellinen, vaikka patologinen luonne".
xxx/ellauri139.html on line 1239: Dostojevskin ja kirjallisuushistorian onneksi tulevan Venäjän kirjallisuuden kykloopin asuintoverina oli tuolloin aloitteleva kynäniekka Dmitri Grigorovitš, joka käsikirjoituksen luettuaan riensi näyttämään sitä muotirunoilija Nikolai Nekrasoville. Nekrasov itki ääneen. Hän ja Grigorovitš palasivat Dostojevskin luo neljältä aamuyöllä. Vielä samana aamuna Nekrasov koikkelehti käsikirjoitus kainalossaan aikakauden kirjallisen majakan, kriitikko Vissarion Belinskin luo karjuen: ”Uusi Gogol on syntynyt!”.
xxx/ellauri167.html on line 264: Pikku ruåzalainen folkhem-mys Folk i Ångest ei tyydyttänyt Hoblan kriitikkoa nimeltä "Crister". Pahin vika oli, ettei kriitikko osannut ratkaista mihkä "genreen" tämä pätkä kuuluisi: onko se komedia, draama, draamakomedia, poliisisarja, vai mitä muuta vielä? Ainexia olis vaikka mihin, mutta ei tälläänen potpurri tule kysymyxeen. Komediaxi ei siitä ole koska röhönauru jäi puuttumaan. No keneltä jäi keneltä ei, kyllä mua monessa kohtaa kovastikin nauratti, muttei välttämättä samoissa kohdissa kuin missä "Crister" blaseeratusti ehkä hymähti. Mixi heppu oli pukeutunut jänisturriasuun? Se ei ollut juonellisesti perusteltua. Kolme tähteä, koska tekijät on kuitenkin nimekkäitä.
xxx/ellauri169.html on line 98: Haastatellessaan lokakuussa 2003 ulkoministeriön kriitikkoa Joel Mowbrayta hänen kirjastaan Dangerous Diplomacy, Robertson näytti vihjaavan, että Harry S Truman-rakennuksen tuhoaminen ydinpommilla parantaisi Yhdysvaltojen turvallisuutta poistamalla liberaalien petturien pesän, jotka salaa kaipaavat islamilaisen maailman ylivaltaa. Kun viranomaiset tuomitsivat hänen huomautuksensa, Robertson esitti "selventävän" muistion, jonka hän kuvaili "oikaisun antamiseksi ulkoministeriölle", jossa hän toisti aikaisemmat kommentit.
xxx/ellauri176.html on line 166: Vaan eipä ollut ranskiskriitikkokaan kovin lämmennyt:
xxx/ellauri178.html on line 51: Matti Antero Salo (12. joulukuuta 1933 Tampere – 1. joulukuuta 2017 Espoo) oli suomalainen elokuvakriitikko ja -tutkija. Hän työskenteli Suomen elokuva-arkistossa (Kavi) vuoteen 1998, jolloin hän jäi eläkkeelle.
xxx/ellauri178.html on line 122: Anne Frank oli Pilin versio Neizyt Maariasta ja sure enough se halus sitä hässiä kuten Abbe Moret Maariaa, muttei päässyt sisään kun Annella oli vaginismi. Jutku ateljeekriitikko sai sentään Pilin jättämään tän pätkän pois. Oli onni ettei Pili saanut tytärtä, se olis varmaan koittanut silläkin.
xxx/ellauri178.html on line 134: Kakutani "Shimura Rei" Michiko oli New York Timesin ilkein kriitikko joka aiheellisesti ainakin kerran puhkaisi Franzenin pullistuneen ilmapallon. Franzen nimitteli Reitä "tone deaf and humorless" ja "stupidest person in New York". 9v myöh. samainen Rei aivan ansiotta kiitteli Franzenin izetyytyväistä Freedom tiiltä. Zadie Smithin kirjalle Kauneudesta kiitos oli ihan aiheesta, kuin myös Toni Morrisonin läpyskälle luultavasti. Pieleen meni ylistyxet de Lillolle.
xxx/ellauri208.html on line 443: Mut tää Paulhan on vasta paska! Sen panopuu, Desclosin Anne, kirjoitti romaanin O:n tarina vastaväitteexi razastajansa, kirjallisuuskriitikko ja kustantaja Jean Paulhanin, väitteelle, etteivät naiset kykene kirjoittamaan eroottisia romaaneja. Kylä lähtee! Romaanissa nuori nainen, valokuvaaja ”O” (Anu Saukko, muuta nimeä hänestä ei käytetä) joutuu miesystävänsä Renén pakottamana mukaan eräänlaiseen eroottiseen klubiin, johon kuuluu herroiksi kutsuttuja miesjäseniä sekä alistetussa asemassa olevia naisia. Romaanin edetessä kuvataan seksuaalisen alistumisen, suoranaisen orjuuden, erilaisia ilmenemismuotoja ja toteutustapoja. Romaanin alussa on Jean Paulhanin kirjoittama esipuhe Onnesta orjuudessa. Anun anuluxessa on triskeli. Wellbeckin texti vilisee tälläsiä juolahduxia joita ei perustella laisinkaan. Se on monessa kuin Nietzschen Retu.
xxx/ellauri208.html on line 666: Björling oli avoimesti homoseksuaali, mikä ei ainakaan vähentänyt häneen kohdistunutta syrjintää ja väheksyntää. Harri Nordell kirjoittaa: ”– – pilkka oli säälimätöntä, eikä päivänkritiikki, jos sitä edes oli, suostunut ymmärtämään täysin omalakisen, dadaistisen ja ekspressionistisen Björlingin runouden arvoa.” Pilkkaajiin kuului aikakauden vaikutusvaltainen kriitikko Hagar Olssonkin.
xxx/ellauri208.html on line 881: Olen Mikko Lamberg, kriitikko ja esseisti Kulttuuritoimituksessa ja satunnaisesti muuallakin. Päätoimitin elokuvalehti Laajakuvaa vuosina 2013–18 ja kirjallisuuslehti Lumoojaa 2020–2021 sen toisena päätoimittajana. Olen edelleen mukana Lumoojan teossa toimittajana ja kirjoittajayhdistys Kapustarinnan varapuheenjohtajana. Mikko seuraa kulttuurielämää Tampereen ja Pirkanmaan näkökulmasta.
xxx/ellauri225.html on line 382: Harold 'Hart' Crane (21. heinäkuuta 1899 – 27. huhtikuuta 1932) oli yhdysvaltalainen runoilija. Hän kirjoitti modernistista tai romanttista, vaikeaa ja huoliteltua runoutta. Esimerkiksi kriitikko Harold Bloom on nimennyt hänet ”henkilökohtaiseksi suosikkirunoilijakseen”.
xxx/ellauri228.html on line 316: Mutta mitä kirjailija lienee ize tarkoittanut tässä? Kannattaako edes kysyä siltä izeltään, kun on näin paljon teräviä kriitikkoja kasassa. Tuskin se edes tiesikään. Nyze on vainaja, ja Llord yxin tietää, tai Turska.
xxx/ellauri228.html on line 322: Haastattelussa Lem sanoi, että romaani "on aina ollut mehukas saalis kriitikoille", ja tulkinnat vaihtelevat freudilaisuudesta, kontaktin kritiikistä ja kolonialismista, antikommunismiin, jälkimmäisen näkemyksen kannattajat katsovat, että valtameri edustaa Neuvostoliittoa ja avaruusaseman ihmiset edustavat Keski- ja Itä -Euroopan satelliittimaita. Hän kommentoi myös vuoden 1976 painoksen kirjan kannen hämärtymisen järjettömyyttä, jonka mukaan romaani "ilmaisi kirjailijan humanistiset uskomukset ihmisen korkeista moraalisista ominaisuuksista". Lem totesi, että freudilaisen idean julistanut kriitikko todella erehtyi perustamalla psykoanalyysinsä englanninkielisen käännöksen vuoropuheluun, kun taas hänen diagnoosinsa kompastuu alkuperäisen puolalaisen tekstin idiomeihin.
xxx/ellauri235.html on line 912: Nykyaikaiset kriitikkosetämiehet ovat yleensä hylänneet Corinnan teoksen pitäen sitä tylsänä. Esimerkiksi joku "West" kuvailee Corinnaa lahjakkaammaksi kuin useimmat paikalliset runoilijat, mutta häneltä puuttuu omaperäisyys, joka asettaisi hänet samalle tasolle kuin Kreikan pojat Bacchylides tai Pindar. No vittu Pindar ei muuta tehnyt kuin apinoi muita hyviä runoilijaveljiä.
xxx/ellauri237.html on line 350: Elokuvakriitikko Helena Yläsen mielestä kertoja on ajoittanut Rokan ilmestymisen romaaniin tarkan harkinnan perusteella. Kerronta on tullut suvantovaiheeseen ja saa Rokasta uuden moottorin. Sotilaana Rokka on ennen kaikkea pragmaattinen: hän nauttii sotimisesta, mutta ei tappamisesta, koska hän ei tunne vihaa vihollista kohtaan. Hänen mielestään sodassa on vain kaksi vaihtoehtoa, tappaa itse tai joutua tapetuksi, joista ensinmainittu on mieluisampi. Vangiksi saamassaan kapteeni Baranovissa Rokka tunnistaa heti ihmisen ja tarjoaa tälle kovaa teetä. Rokan ainoa, mutta sitäkin suurempi motiivi hänen osallistumiselleen sotaan on hänen kotiseutunsa, talvisodan seurauksena Suomelta ryöstetyn Karjalan kannaksen saaminen takaisin, kun taas Syvärillä hänellä ei ole mitään tekemistä. Rokka ei ole ajattelija, vaan hän jättää sodan moraalin pohtimisen muiden tehtäväksi. Haha, ei sodalla ole moraalia, se on ihan moraalitonta.
xxx/ellauri237.html on line 597: 1Jan Nepomuk Neruda 9. heinäkuuta 1834 Praha - 22. elokuuta 1891 Praha) oli tšekkiläinen kirjailija, kriitikko sekä modernin tšekkiläisen runouden uranuurtaja. Nerudan runot ovat monipuolisia, ja niihin sisältyy niin filosofisia runoja kuin isänmaallisia hymnejäkin. Neruda kuitenkin vihasi yläluokkaa, minkä voi huomata esimerkiksi hänen kertomuskokoelmastaan nimeltä Malostranské povídky vuodelta 1878. Prahan Malá Stranan kaupunginosan elämästä kertova kirja on suomennettu nimellä Prahalaistarinoita (2000).
xxx/ellauri250.html on line 873: Se kriitikko oli oikeassa joka sanoi että Panssarinyrkki on kuin jonkun pakko-oireisen konstruoima mekaano, täynnä liikkuvia osia joilla ei ole muuta virkaa kuin liikkua, vitun iso käkikello joka vilisee mielenkiinnottomia hahmoja, laimiskoittain verta ja isoja pipejä. Kaikilla on taas kerran ollut ihan vitun kurja lapsuus. Eikä tässä vielä kaikki! Kielipuoli Ole ei ihan riitä vihan kohteeksi, vielä tarvitaan pahempi pahis, joka on tää mezästäjän leike. Kyltässä on vähän coitus interruptuxen makua. Puolet pussien sisällöstä tuli etuajassa tyyliin ejaculatio ante portas, ja loppupään venkutus ei enää tunnu samalta. Luvusta 75 (!) eteenpäin on jo sangen kuivaa pakkopullaa.
xxx/ellauri252.html on line 129: Salaman vuonna 1964 julkaistu neljäs teos Juhannustanssit toi tekijälleen syytteen jumalanpilkasta. Hänen kriitikkonsa suivaantuivat erityisesti kirjassa pidetystä ”pilasaarnasta”. Salama tuomittiin Helsingin hovioikeudessa 1966 kolmeksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen. Tuomiosta valitettiin Korkeimpaan oikeuteen, joka päätti vuonna 1968 pitää tuomion ennallaan, mutta tasavallan presidentti Urho Kekkonen armahti hänet vuonna 1968. Kustannusyhtiö Otava joutui maksamaan valtiolle 46 000 markkaa, joka oli pikkuraha verrattuna kirjan menekkiin.
xxx/ellauri255.html on line 229: Ironista kyllä Nekrasov pääsi 1840-luvun alussa työhön Belinskin alaiseksi kirjallisuuslehteen Isänmaallisia sepustuxia ja ystävystyi kriitikkonsa kanssa. Vuoden 1846 lopussa hän hankki Aikalainen -aikakausjulkaisun Pjotr Pletnjovilta, ja suurin osa Isänmaallisen sepustusten toimituskuntaa, myös Belinski, lähti hänen mukaansa.
xxx/ellauri259.html on line 633: Villen nekrologin kirjoitti Onnen Pekka Tarkka, joka äyski Hotakaiselle tämän soittaessa humalassa yösydännä. Paavo Haavikko kirjoitti, että Viksten oli puutarhureiden poika ja löytänyt kustantajana suuren sanallisen tarhansa. Haavikko oli ollut Otavassa Vikstenin kilpailija. Nyt hän totesi, että Ville oli osa WSOY:n luonnekuvaa: "Iso talo, turvallinen talo". Jotain toista kuin ristihampainen punaviinijuoppo poiju. "Huojuva talo." Risto Ahdin mukaan runoilija tarvitsi Villen tapaista kriitikkoa kuin kala polkupyörää. Nähdessään nuoren Jari Tervon ovella tuomassa runokokoelmaa Ville tervehti voimakkaasti: "Maestro!" "Titaani!" Veikko Huovinen näki hänet usein Rautalammin Tyyrinvirralla keppi kädessä nivusiaan myöten koskessa.
xxx/ellauri280.html on line 407: Abdulrazak Gurnah (s. 20. joulukuuta 1948 Sansibar, Sansibarin sulttaanikunta) on tansanialaissyntyinen Britanniassa asuva kirjailija, kirjallisuuskriitikko ja yliopisto-opettaja (emeritusprofessori), joka kirjoittaa englanniksi (ei suahilixi eikä arabiaxi). Gurnah asuu Canterburyssä. Hän opiskeli alemman yliopistotutkinnon (B.A.) Christ Church Collegessa Canterburyssä (tutkintojen myöntäjänä jostain syystä kuitenkin Lontoon yliopisto).
xxx/ellauri281.html on line 745: Vladimir Vladimirovitš Kara-Murza syntyi Moskovassa 7. syyskuuta 1981. Hän on venäläisen toimittajan ja tv-juontaja Vladimir Aleksejevitš Kara-Murzan (1959–2019) poika, Leonid Brežnevin suorapuheinen kriitikko ja Boris Jeltsinin johtamien uudistusten kannattaja. Hänen äitinsä on juutalainen. Hänen isänsä oli latvialaisen vallankumouksellisen Voldemārs Bisenieksin (1884–1938) pojanpoika ja Latvian ensimmäisen Ison-Britannian-suurlähettilään Georgs Bisenieksin (1885–1941) isoveljenpoika, jonka NKVD ampui. Latvialainen agronomi ja kustantaja Jänis Bisenieks (1864–1923) oli heidän vanhempi veljensä.
xxx/ellauri286.html on line 223: Lev Semjonovitš Rubinštein (ven. Лeв Семёнович Рубинштейн; s. 19. helmikuuta 1947 Moskova, Neuvostoliitto) on venäläinen runoilija, koulutukseltaan pyllykielitieteilijä. Rubinštein työskenteli kirjastonhoitajana ja kuului 1970-luvulla Neuvostoliiton underground-runoilijoihin. Hän on työskentellyt Helsingin yliopistossa venäläisen kirjallisuuden tutkijatohtorina. Rubinštein oli moskovalaisen konseptualismin perustajia ja suuntauksen tärkeimpiä edustajia yhdessä runoilija Dmitri Prigovin (1940–2007) kanssa. Rubinšteinin teksti on suuri huijaus, joka hämmentää lukijaa, sanoo kriitikko Tomi Huttunen. Valokuva-albumi muuttuu korttipakan edetessä vuorovaikutuspeliksi.
xxx/ellauri298.html on line 473: Samoihin aikoihin, kun Eskola oli jo asemansa vakiinnuttanut yhteiskuntakriitikko, professori Risto Alapuro väitteli tohtoriksi. Molemmat miehet kuvaavat (kuvasivat) aikaa suomalaisen sosiologian kultakaudeksi. Kultakausi viittaa siihen vaikutusvaltaan, joka sosiologeilla oli.
xxx/ellauri298.html on line 650: Campbellin kriitikoihin kuuluvat mm. Robert Segal, joka on kirjoittanut esseen "The Romantic Appeal of Joseph Campbell", sekä kulttuurikriitikko Camille Paglia, joka syyttää Campbellia "imelyydestä ja huonosta tutkimustyöstä" ja harhaanjohtavasta vaikutuksesta yhdysvaltalaiseen feminismiin.
xxx/ellauri312.html on line 329: River Tam hahmon luonne ja hänen roolinsa Firefly franchising-sarjassa ovat keränneet sekä kiitosta että kritiikkiä eri arvioijilta. Jotkut ovat hyvässä mielessä vertailleet hahmon arvaamatonta käyttäytymistä autismiin. Tohtori Karin Beeler Northern British Columbian yliopistosta vertasi ja vertasi Riveriä Buffy Summersiin, Buffy the Vampire Slayer -sarjan päähenkilöön (jonka on myös luonut Joss Whedon), kirjassaan Näkijöitä, noitia ja psykoja ruudussa: Anista penaaliin eli analyysi naisten visionäärihahmoista viimeaikaisissa televisio- ja elokuvissa. Beeler nimesi hahmon anti-sankaritarksi verrattuna em. Buffy Summersin sankarillisempaan rooliin. Elokuvakriitikko ja kauhukirjailija Michael Marano myös vertasi hahmoa Buffyyn. Hän mainitsi kahden hahmon taistelutahdon yhtäläisyyksiä ja kuvasi Riveriä Joss Whedonin vahvojen naishahmojen huipennuxexi. Juu tästä Jössistä on jo paasaus albumissa 133.
xxx/ellauri319.html on line 262: Vissarion Hryhorovych ( s . 30. ( 11. kesäkuuta ) 1811, Sveaborg - 26. toukokuuta ( 7. kesäkuuta ) 1848, Pietari ) oli venäläinen vallankumouksellinen demokraatti, kirjallisuuskriitikko ja publicisti, filosofi - materialisti. Olisiko tästä paasattu Doston yhteydessä? Juu kz.albumia 203.
xxx/ellauri319.html on line 282: Hänen Ukrainan vastaiset näkemyksensä ilmaistiin erityisen ankarasti kirjallisuuskriitikko Pavlo Annenkoville vuonna 1847 lähettämässään kirjeessä, jossa hän puhui loukkaavasti ukrainalaisista kirjailijoista Taras Shevchenkosta ja Panteleimon Kulishista . Erityisesti Belinsky kirjoitti:
xxx/ellauri356.html on line 96: Hélène Cixous (s. 5. kesäkuuta 1937 Oran, Ranskan Algeria) on ranskalainen filosofi, feministi, kirjailija, runoilija ja kirjallisuuskriitikko. Hänen laaja tuotantonsa käsittää yli kahdeksankymmentä teosta näytelmä- ja romaanikirjallisuudesta filosofiaan, runouteen ja esseistiikkaan. Häntä pidetään yhtenä jälkistrukturalistisen feministisen teorian perustajista Luce Irigarayn ja Julia Kristevan ohella.
xxx/ellauri356.html on line 420: Tsvetaevan isä, Moskovan yliopiston professori Ivan Vladimirovitš, kuuluisa filologi ja taidekriitikko, välitti rakkautensa antiikin mytologiaan, mikä heijastui myöhemmin hiänen runoihinsa.
xxx/ellauri356.html on line 477: 2. elokuuta 1967 Kristeva meni naimisiin kirjailija Philippe Sollersin kanssa, os. Joyaux (1936-2023). Hänen kirjoituksiaan ja lähestymistapaansa kieleen tarkasteli ja ylisti ranskalainen kriitikko Roland Barthes tynkäkirjassaan Sollers écrivain.
xxx/ellauri357.html on line 439: Percy Bysshe Shelley ( / b ɪ ʃ / ⓘ BISH ;4. elokuuta 1792 – 8. heinäkuuta 1822) oli brittiläinen kirjailija, jota pidetään yhtenä suurimmistaenglantilaisista romanttisista runoilijoista. Runoudessaan sekä poliittisissa ja sosiaalisissa näkemyksissään radikaali Shelley ei saavuttanut mainetta elämänsä aikana, mutta tunnustus hänen saavutuksistaan ​​runoudessa kasvoi tasaisesti hänen kuolemansa jälkeen, ja hänestä tuli tärkeä vaikuttaja seuraavien sukupolvien runoilijoille, mukaan lukien Robert Browning, Algernon Charles Swinburne, Thomas Hardy ja WB Yeats. Amerikkalainen kirjallisuuskriitikko, rasvainen Harold Bloom kuvailee häntä "erinomaiseksi käsityöihmiseksi, lyyriseksi runoilijaksi ilman kilpailijaa ja varmasti yhdeksi kehittyneimmistä skeptisistä älyistä, joka on koskaan kirjoittanut runon."
xxx/ellauri361.html on line 212: Kirjaa odotettiin innolla. "Kuinka me kaikki iloitsimme", eräs kriitikko kirjoitti saatuaan tietää, että Tolstoi oli päättänyt tehdä ensimmäisen fiktionsa 25 vuoteen, ei lyhytromaanin vaan täyspitkän romaanin. "Suokoon Jumala, että niitä tulee lisää ja lisää!" Se myi enemmän kuin Anna Karenina ja War and Peace. Se ilmestyi suositussa venäläisessä viikkolehdessä Lada Niva , jonka kuvitti Leonid Pasternak, ja amerikkalaisessa kuukausilehdessä The Cosmopolitan nimellä The Awakening.
xxx/ellauri361.html on line 220: Brian Wilson Aldiss (18. elokuuta 1925 East Dereham, Norfolk – 19. elokuuta 2017 Oxford, Oxfordshire) oli brittiläinen kirjailija ja kriitikko. Hän kirjoitti tieteiskirjallisuutta, valtavirran kaunokirjallisuutta ja tietokirjallisuutta. Hänen tavoitteenaan oli teoksesta Pimeät valovuodet lähtien kirjoittaa tieteiskirjallisuutta, joka poikkeaisi perinteisestä.
xxx/ellauri376.html on line 115: Lausunnon antanut kriitikko Christgau on ize todennäköisesti tuhkamuna. CNN: n vanhempi kirjailija Jamie Allen on kutsunut Christgauta " musiikkimaailman EF Huttoniksi – kun hän puhuu, ihmiset kuuntelevat." Who the heck is EF Hutton? In the 1970s and 1980s, a trademark of the commercials was a crowd of people suddenly falling quiet and listening whenever E.F Hutton was mentioned. The tagline "When E.F Hutton Talks, People Listen" would close the commercial. EF Hutton oli suuren luokan Wall Street huijari 1987 crashin aikoihin, jolloin Christchurch adoptoi Nicaraguasta tyttären.
xxx/ellauri376.html on line 244: Neuvostoliiton kirjallisuuskriitikko Lydia Lotmanin mukaan tarina "antaa elävän ja laajan kuvan linnoituskylän elämästä". Kuten Dimitrin aiemmassa tarinassa "Kylä", kirjailija keskittyy jälleen maaorjatalonpoikaan, mutta tällä kertaa päähenkilön henkisestä rakenteesta ja moraalisesta luonteesta puuttuvat jo ne idealisoinnin ja romanttisen korotuksen piirteet, jotka olivat Tarinan "Kylä" sankarittarelle ominaista: Anton on "tumma, masentunut ja vetelä".
xxx/ellauri379.html on line 64: Useat kriitikot pitivät Coppolaa antiklimaattisena ja älyllisesti pettymyksenä. Elokuvakriitikko Kyle Smith kutsui sitä "kaikkien aikojen parhaaksi sotaelokuvaksi", kun taas The Guardian kutsui sitä "kaikkien aikojen parhaaksi toiminta- ja sotaelokuvaksi". Vuonna 2000 Yhdysvaltain kongressin kirjasto valitsi elokuvan kansalliseen elokuvarekisteriin " kulttuurillisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittäväksi".
xxx/ellauri380.html on line 410: Mutta mixi juuri tämä leukajänteitä venyttävä filmikriitikko kynäili tämän Solzhenizyn ylistyxen juuri 1971, samana vuonna kuin Lara Logan putkahti maailmaan? Oliko takana joku salaliitto? Oliko se poliittinen tilaus?
xxx/ellauri385.html on line 95: Vasily Vasilyevich Rozanov (20. huhtikuuta [2. toukokuuta] 1856, Vetluga, Kostroman maakunta -5. helmikuuta 1919, Sergiev Posad) - venäläinen uskonnollinen filosofi, kirjallisuuskriitikko, takinkääntäjä, publicisti ja kirjailija. Yhdessä P.D. Pervovin kanssa hän teki ensimmäisen käännöksen Aristoteleen "metafysiikasta" Venäjällä. Vaikka Rozanov ei kirjoittanut kaunokirjallisia teoksia, hänen teoksensa erottuu ainutlaatuisesta ja takkia tiuhaan kääntävästä taiteellisesta tyylistään.
xxx/ellauri385.html on line 120: Valmistuttuaan menestyksekkäästi yliopistosta tuleva kriitikko ja filosofi kieltäytyi suorittamasta maisterintutkintoa ja päätti mennä vapaasti uimaan ja omistautua luovuudelle. Rozanovin ensimmäinen julkaistu teos perustui Hegelin opetuksiin (katso mielenkiintoisia faktoja Hegelistä). Lähes 700 sivua työtä murskasivat kriitikot. Kirjoittaja oli itse asiassa naimisissa kahdesti, mutta itse asiassa hänen ensimmäinen vaimonsa kieltäytyi eron jälkeen virallisesti. Nimellisesti he pysyivät naimisissa elämänsä loppuun asti. Hänellä oli viisi lasta, mutta heitä pidettiin laittomina, koska kirjailija, vaikka oli naimisissa, ei mennyt naimisiin toisen vaimonsa kanssa.
xxx/ellauri385.html on line 259: Melankolian anatomian ihailijoita ovat muun muassa tourette typerys Samuel Johnson, n.h. Holbrook Jackson (jonka Anatomia of Bibliomania [1930] perustui tyyliin ja esitykseen), George Armstrong Custer (sekö polvivamma kenzu? no se!), joku Calle Lammas ja John Keats (joka sanoi sen olevan hänen suosikkikirjansa). Se kolahti myös n.h. Northrop Paistoxelle1, Stanley Kalalle2, Anthony Powellille, Philip Vetomiehelle, Cy Twomblylle, Jorge Luis Borgesille (joka käytti lainausta epigrafina tarinassaan "The Library of Babel"), O. Henrylle (William Sidney Porter), edelleen Amalia Lehto, William Penssa (joka kirjoitti NYRB Classicsin 2001 uusintapainoksen johdannon), Nick Luola, Samuel Beckett ja Jacques Barzun (joka näkee sen ennakoivan 1900-luvun psykiatriaa, varsinainen neropatti). The Guardianin kirjallisuuskriitikko Nick Leskon mukaan Anatomia "selviytyy asiantuntevien keskuudessa". N.h. Washington Irving lainaa siitä jonkun vitun The Sketch Bookin ozikkosivulla. Hemmetti nää on järestään anglosaxeja! Jo on ozaa.
xxx/ellauri385.html on line 272: Kansainvälistä kuuluisuutta kanukkikriitikko Frye ansaitsi vuonna 1947 julkaistulla ensiteoksellaan Fearful Symmetry, jossa hän selvitti William Blaken väärinymmärrettyä runoutta ja löysi metaforisia viittauksia John Miltonin Kadotettuun paratiisiin ja Raamattuun. Hänen maineensa perustuu kuitenkin paljolti teokseen Anatomy of Criticism (1957), joka on yksi tärkeimpiä 1900-luvulla julkaistuja kirjallisuusteoriaa koskevia teoksia. Northrop Frye (1912-1991) vaikutti häirizevästi muun muassa Harold Bloomin (1930-2019) ajatteluun. Ei häirihe enää, molemmat työntävät koiranputkea.
xxx/ellauri387.html on line 528: Juutalainen David Hirsch, hermeneutiikkaan kohdistuvien poststrukturalististen vaikutusten kriitikko, tuomitsi Fishin "loogisen kurinalaisuuden puutteesta" ja "huolimattomuudesta retorisen tarkkuuden suhteen". Tarkastellessaan Fishin argumentteja Hirsch yrittää osoittaa, että "ei vain ollut uuskriittisten menetelmien palauttaminen tarpeetonta, vaan että Fish itse ei ollut onnistunut vapautumaan uuskriittisen teorian kahleista." Hirsch vertaa Fishin työtä Penelopen kangaspuuhun Odysseiassa ja toteaa: "Mitä yksi kriitikko kutoo päivällä, toinen purkaa yöllä." "Ei myöskään", hän kirjoittaa, "ei tämä kudonta ja puranta muodosta dialektiikkaa, koska eteenpäin ei tapahdu liikettä." Lopulta Hirsch näkee Fishin jääneen "vaeltamaan omilla elysialaisilla pelloillaan, toivottomasti vieraantuneema taiteesta, totuudesta ja ihmisyydestä". Martha Panopuu joka aikoinaan kyykisteli Hintikan päivänpaisteessa oli pääpuhujana siunaamassa Simo Knuuttilaa sen viimeiselle aikamatkalle.
235