ellauri004.html on line 1547: Kalle Kustaa paksu, Pfalzin kreivi,

ellauri020.html on line 542: Doktor Mengele on päässyt piireihin ja härnää Katrinkaa. Onnexi se luulee et Aku tietää kaiken ja on vihainen. Oikeesti Aku vaan ei pidä tyypeistä joka vaikuttaa hyödyttömiltä, siis liian köyhiltä. Sokrupala pitää Benetton sexistä ja 70-vuotiaasta italialaisesta kreivistä nimeltä Ford Cortina, jollon päässä peruukki. Elliot näyttää rasittuneelta.
ellauri020.html on line 600: Kotimatkalla pistäydytään Katin peliluolassa, pelkkää glitteriä ja cräppiä. Sokerpala, vanha kullinkaivaja, on vaihtamassa taas razua, italialaisen kreivin sijalle on satuloitu brittiherttua. Sokru on perustanut bordellin. Se innosta ankkoja. Tää yönä räpistellään ankkalammella.
ellauri025.html on line 68: Tuomas Akvinolainen syntyi mitä todennäköisimmin alkuvuodesta 1225 isänsä Landulfin kreivin linnassa Roccaseccassa, Napolin kuningaskunnassa, lähellä Aquinoa. Nykyisin linna on Frosinonen maakunnassa Latiumin alueella. Tuomas kuului pienaateliin, hän oli äitinsä kreivitär Theodora Theatelaisen kautta sukua Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan Hohenstaufenin keisaridynastialle. Sinibald setä toimi apottina ensimmäisessä benediktiiniluostarissa Monte Cassinossa. Sinne siis! sanottiin Tuomaalle, nuoremmalle aatelispojalle. Mikäs auttoi, eikun pyhimyxen uralle.
ellauri032.html on line 649: Nikolaus Ludwig von Zinzendorf von Pottendorf (1700 Dresden – 1760 Herrnhut) oli saksalainen kreivi sekä uskonnollinen julistaja, joka oli sekä herrnhutilaisuuden perustaja että johtaja. (Tää on aika pitkä paasaus, kärsivällisyyttä. Jeesus kärsi kauemmin kuin sä, tai Zinzendorf, joka litoi välillä jopa Yhdysvaltoihin.)
ellauri032.html on line 651: Tästä hemmosta oli puhe kirkkohissassa, ja herranhuutilaisuudesta kanssa. Mä en kyllä oppinut erottamaan sitä edes 1400-luvun huussilaisuudesta, puhumattakaan Franz Pieperistä, tiukkaluterilaisesta, joka sattui samaan googlehakuun Husin kaa. Mitenhän se Google oikeen näkee suoraan pieneen sydämmeen? No Zinzendorf ansaizee tässä sijansa sillä, että Goethen äiskä, Frau Rat, oli tähän kreiviin päin kallellaan, plus sen naisystävä, joka hellästi paranteli Häschel-Hansia tubikohtauxesta.
ellauri032.html on line 719: Siis mitä, kreivi Zinzendorf? Laki vaiko evankeliumi, vaiko molemmat? Varmaan molemmat, the more the merrier. Eihän tarvis evankeliumia jos ei oisi lakia, lakipykälistähän se vapauttaa, ja raipparangaistuxesta.
ellauri033.html on line 412: Ainoo mistä Hra Bourgetia voi syyttää on että se joskus osoittaa tiettyä ihailua eleganssille, joka jää porukoita joskus huomaamatta. Mutta sen romaanit siitä vaan voittaa uskollisuudessa. Jos, kuten sanoi eräs sen nuoruuden mestareista (varmaan Balzac), teosten arvo mitataan siiinä kuinka paljon ne välittävät jälkipolville, Hra Bourgetin romaaneilla on se ansio että ne kertovat uskonnollisella tarkkuudella mondeenin elämän pienimmät vivahduxet. Maailmanmies jättäisi pois monia yxityiskohtia, koska ne on sille niin tuttuja ettei se niitä edes huomaa. On hienoa että Hra Bourget huomaa ja huomauttaa. Ilman sitä tulevaisuus olis hukassa; sen pitäisi tyytyä selailemaan muotilehtiä ja kyselemään kreivitär Follebicheltä. Lukiessaan L´irreparable, tulevaisuuden lukija tietää että Rva de V***llä joka kertoo nuorelle kirjailijalle Noemie Hurtrelin traagisen tapauxen, oli sinä iltana silkkiset avokkaat jalassa.
ellauri033.html on line 445: Oliko Bourget homo? Sen kuolaava kuvaus miehekkäästä kreivi Andresta on homahtava. Ja aii-van,sillä oli kuin olikin jotain homojimbajambaa 18-vuotiaana 15-vuotiaan Maurice Bouchorin kaa, jonka kotiope se oli olevinaan:
ellauri033.html on line 591: Sanoo mitä sanoo, pikku kotiope on kade isobroidimaiselle kreiville, niinkuin moni väpelömpi pikkuveli fyysisesti ylivoimaiselle veljelle, nimiä nyt mainizematta. Goethen Faust oli samalla lailla kade Mefistolle, väittää Polle. Amielin päiväkirja ilmestyi näihin samoihin aikoihin, siinä vasta vätys. Se oli Kristinan mielikirjoja. Muakin teini-ikäisenä vitutti et olin niin väpelö. Koitin koulumatkalla opetella kävelemään reippaammin ja heiluttamaan käsiä. Jossain Johannexen seurakuntakodin kohdalla, missä Ilmo Launis ja sen pojat pehmitti Jöpiä. Seurauxet on vieläkin nähtävissä jönsin henkisessä habituxessa. Vallatonta ja vakavaa.
ellauri033.html on line 593: Kun Pikku Hukka ei pärjää kreiville nyrkeillä, se tekee sille frogarit bylsimällä sen pikkusiskoa. Tätä Charlottea kuvataan monisanaisesti, se on yhtä tyypillinen romanttinen lyyli kuin sen kreivi veli on herooinen. Pikku Hukka päättää vietellä sen ihan vaan näyttääxeen isoveljelle.
ellauri043.html on line 705:

Keisarin paviljongin takana kamarien prefektit, hoviväen kreivit ja patriisit nokintajärjestyxessä kirkon lehterille saakka, josta kurkkii ikkunoista naisia. Oikealla on sinisten puolueen koroke, vasemalla vihreän, alhaalla sotilasketju, ja areenan tasolla rivi korinttilaisia kaaria, joista päästään aitioihin.
ellauri046.html on line 65: Sufficientemente colta nella letteratura, nell'arte e nella musica, Gaspara fu portata dalla forte carica della sua personalità a vivere in modo libero diverse esperienze amorose, che segnano profondamente la sua vita e la sua produzione poetica. I romantici videro in lei una novella Saffo, anche per la sua breve esistenza, vissuta in maniera intensamente passionale. La vicenda della poetessa va però ridimensionata e collocata nel quadro della vita mondana del tempo, dove le relazioni sociali, comprese quelle amorose, rispondono spesso a un cerimoniale e ad una serie di convenzioni precise. Fra queste è da segnalare l'amore per il conte Collaltino di Collalto, uomo di guerra e di lettere, che durò circa tre anni (1548-1551): tuttavia a causa di lunghi periodi di lontananza Collaltino non ricambiò il sentimento intenso che Gaspara provò per lui, e la relazione si concluse con l'abbandono della poetessa, che attraversò anche una profonda crisi spirituale e religiosa. Leimasimella oli taipumusta depixiin. Kun tuli vastoinkäymisiä (veli kuoli, kreivi jätti), se meni aina rapakuntoon ja meinas mennä nunnaxi. Onnexi ei mennyt.
ellauri046.html on line 69: Afääri kreivi Collaltinon kanssa päättyi bänxeihin kun kreivi dumppas sen. Leimasin joutui siitä masixeen ja tautivuoteeseen, mutta kirjoitti sen johdosta madonnamaisia runoja tyyliin "You'll see!", erityisen hyviä. Kreivipaskiainen ylipäänsä muistetaan vaan niiden ansiosta. Kun Seija oli mulle hyvin, hyvin vihainen, se soitti tätä Madonnan laulua. Kai se meinas lähtee menee. Onnexi ei lähtenyt.
ellauri049.html on line 245: Kaarlo Sarkia julkaisi elinaikanaan vain neljä erillistä runokokoelmaa, jotka vielä vuonna 1944 julkaistiin koottuina runoina. Omien runojensa ohella hän ehti kääntää runsaasti, etenkin ranskalaista ja italiankielistä runoutta. Hänen runoherkissä käsissään kääntyivät esimerkiksi François Villon, Pierre de Ronsard, André Chénier, Giacomo Leopardi, Victor Hugo, Charles Leconte de Lisle, Charles Baudelaire, Giosuè Carducci, Sully Prudhomme, José María de Heredia, Giovanni Pascoli, Émile Verhaeren, Jean Moréas, Gabriele D'Annunzio, Paul Fort, kreivitär Anna de Noailles, Arthur Rimbaud. Näistä mä tunnen edes nimeltä Villonin, Hugon, Baudelairen, ja Rimbaudin. Huhhuh, piisaa työmaata. Hugo oli peikko jota ohjasti teeveessä söpö Taru Valkeapää. Herää pahvi!
ellauri049.html on line 714: Charles Leconte de Lisle Kalle, saaren kreivi
ellauri050.html on line 502: Joo oikein arvasin. Rene ruikutti ensin kreivittären vieraana Turm un Taxixen linnassa Triestessä (olikos kakkahullu Joycekin sillon siellä?) ja sitten Schweizissä, mutustaen Tobleronea, masixena inttipalveluxesta kuin mä ja varmaan nolona kun miljoonat muut kuolivat sen sijasta.
ellauri050.html on line 506: Summa summarum, en pidä Rilkestä. Sekin on tollanen teutoninen metafyysikko, sekundaversio Friedrich Nietschestä. Täysin huumoriton väpelö. Jumalinen ilman jumalaa ja itkee sitä, samalla kun nussii puumaa ja kreivitärtä ja imee Toblerone patukkaa. Yllättäen Tom Pynchon osoittautuu sielunveljexi. Ja ehkä myös veli Jöns.
ellauri053.html on line 112: Robert de Montesquiou, deo duce et ferro comite, cascognelainen bon vivant ja dandy, oli Proustin paroni Charlusin mallina. Sen joka pystypani persuuxiin jotain roturieria jossain takapihalla. Roopen suosijan kreivitär Greffoulhen kynttilä sammui vasta 1952.
ellauri054.html on line 545: Kotona Goitossa Sordello vetelehtii vuoden ajan, ja huomaa että siitä on tullut - voi kauhistus - narsisti. No ei mitään, Sorello kuzutaan laulamaan leidi Palman häissä, jossa leidi Palma tunnustaa eze oikeesti rakastaakin Sordelloa eikä kreivi Rikua. (Takautuma päättyy.)
ellauri055.html on line 1141: Maurice Polydore Marie Bernard Maeterlinck oli belgialainen frankofooni kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1911. Maeterlinckin katsottiin edustavan dekadenssia parhaimmillaan tai pahimmillaan. Hänestä tehtiin kreivi vuonna 1932.
ellauri069.html on line 622: Ritari ja minnelaulaja Tannhäuser on ollut pitkään Venusbergissä (Hörselberg Eisenachin lähellä) jumalatar Venuksen rakastajana. Hän on kuitenkin kyllästynyt ja pyytää Venusta päästämään hänet pois, mutta Venus kieltäytyy ja yrittää suostutella häntä jäämään. Lopulta Tannhäuser julistaa pelastuksensa olevan Mariassa, jolloin Venus katoaa ja Tannhäuser huomaa olevansa laaksossa lähellä Wartburgin linnaa. Hänen ohitseen kulkee joukko pyhiinvaeltajia matkalla Roomaan. Paikalle saapuu metsästysseurue, jota johtaa maakreivi Hermann mukanaan joukko minnelaulajia. Nämä tunnistavat Tannhäuserin ja pyytävät häntä tulemaan Wartburgin linnassa pidettävään laulukilpailuun. Tannhäuser ei aluksi halua tulla heidän mukaansa, mutta muuttaa mielensä, kun ritari Wolfram von Eschenbach, yksi minnelaulajista, kertoo maakreivin veljentytär Elisabethin ikävöineen Tannhäuseria siitä asti, kun tämä lähti. Tannhäuser suostuu lähtemään seurueen mukaan.
ellauri069.html on line 626: Laulajien sali Wartburgin linnassa. Elisabeth tulee iloisena saliin kuultuaan Tannhäuserin palanneen ja tervehtii häntä. Tämä harmittaa Wolframia, joka on rakastunut Elisabethiin. Laulukilpailu alkaa ja paikalle saapuu joukko aatelisia ritareita. Useat minnelaulajista laulavat lauluja rakkaudesta, mutta Tannhäuser pilkkaa näitä ja väittää, etteivät he osaa kuvata rakkautta oikein. Lopulta hän itse laulaa Venusta ylistävän laulun. Tällöin paikalla olevat ymmärtävät hänen olleen Venusbergissä ja uhkaavat surmata hänet, mutta Elisabeth estää heitä ja pyytää, että Tannhäuser saisi etsiä armahdusta synneilleen. Maakreivi Hermann määrää Tannhäuserin lähtemään pyhiinvaellusmatkalle Roomaan ja pyytämään paavilta synneilleen anteeksiantoa. Jos sitä ei anneta, hän ei saa koskaan palata.
ellauri093.html on line 833: Tunnustuksen allekirjoitti seitsemän ruhtinasta: Saksin herttua ja vaaliruhtinas Juhana, Brandenburgin rajakreivi kreivi)&action=edit&redlink=1" class="new" title="Yrjö (Brandenburgin rajakreivi) (sivua ei ole)">Yrjö, Lüneburgin herttua Ernst, Hessenin maakreivi Filip Jalomielinen, Saksin herttua Juhana Fredrik, Lüneburgin herttua Frans, Anhaltin ruhtinas Wolf(gang) ja kaksi valtakunnankaupunkia (Nürnberg ja Reutlingen). Siis tämmösiä pikkukaupunkien pormestareita tai läänin maaherroja, joita paavin kieltojen maailma oli alkanut ahdistaa.
ellauri112.html on line 177: Eno Kala oli kallellaan filosofihuijariin Bergsoniin päin ennenkuin tämä painui jenkkilään kultaa vuolemaan. Aika innostuneesti se mesoi siitä Aika-aikakauslehdessä kun 1. maailmansota oli maailmalla jo vauhdissa mutta Ryssän ja Suomen punikit vielä jotenkuten aisoissa. Huomaa kuinka Kalan filosofisissa pohdinnoissa on aina jonkinlainen taannehtiva poliittinen taka-ajatus, pukinsorkka joka työntyy väkisinkin esille kuin kreivin muna oopperassa Figaro.
ellauri115.html on line 264: Varakuningas oli aateloinut Huugon varakreivixi ja nimittänyt päärixi. Hänestä tuli Suomen Akatemian jäsen. Vierailevat valtionpäämiehet kävivät kazomassa valtion raha-apajaa ja pyysivät anteexi häiriötä. Huugon 79-vuotispäivää vietettiin suurin juhlallisuuxin. Huugo sai Pariisista nimikkokadun. Marseljeesia soitettiin sen ikkunan alla monen orkesterin voimalla. Pääministeri tuli onnittelukäynnille ja lähetystöt Ranskan tärkeimmistä kaupungeista, ja talon ohize marssi 600.000 ihmisen kulkue Tintti-julisteineen.
ellauri117.html on line 703: Oli ihan oikein että länkkärit vei inkkareilta maat kun ne ei osanneet kunnolla riistää luontoa. Riistettiin sit niitä. Orjuus on A-ok jos jotkut on niin orjamaisia, esim neekereitä. Ne on sit sellasten omaisuutta, jotka on ize omaa omaisuuttansa.Vittu mikä perseennuolija, ize vaan jonkun ahneen kreivin henkilääkäri. "Jumala antoi vallan ottaa yhteismaan omaxi määräämällä raivaamaan sen. Apinaelämän laatu vaatii työtä ja työainexia ja siten välttämättä panee alkuun yxityisomaisuuden." Jokainen on oman elämänsä Seppo, kaikilla on samat mahixet. Seppo olet oikea sonni! Jos mulla olis Locke tässä niin potkisin sen selkäruodon hatun läpitte. Sehän on kuin Marxin pilakuva. Liberaalit länsimaat ylpeilevät Lockepaskalla ja rynttäävät yhtä silmittömästi huono-osaisempia kuin muutkin ellei pahemmin.
ellauri118.html on line 44: Markiisitar Merteuil ja varakreivi Valmont on samanlaisia vehkeileviä narsisseja kuin ruma JP Sartre ja sirkkismäinen de Beauvoir. Bylsivät alaikäisiä lokinpoikasia ja vertailevat muistiinpanoja. Ikäviä ihmisiä, ei voi muuta sanoa. Niiden kirjeet on täynnä tervettä narsismia. Minulla on kunnia jne.
ellauri118.html on line 795: Sanoo Maija Mäkelä, joka on frankofiili. Anglisti Monika Fludernik peukutti Aphra Behniä. Kai sit pitää kazoa myös tota Prinsessa Cleveä, jonka kirjoitti Madame de La Fayette. Madame de La Fayette, oik. Marie-Madeleine Pioche de La Vergne, kreivitär de La Fayette, (18. maaliskuuta 1634 Pariisi - 25. toukokuuta 1693 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija. Hän kirjoitti romaanin La Princesse de Clèves (suom. Clèvesin ruhtinatar), joka oli Ranskan ensimmäinen historiallinen romaani ja kirjallisuuden historian ensimmäisiä psykologisia romaaneja. Magdaleena oli aika viriilin näköinen. Kuin myös sen kamu Madeleine de Scudéry, molemmat presiöösin tyylisuunnan viirikukkoja (tai kanoja). Olikohan ne kaikki lepakoita? Cohérente avec elle-même, Mlle de Scudéry est d´ailleurs restée célibataire toute sa vie. Mikä ei ollutkaan aivan vähän, se eli 94-vuotiaaxi.
ellauri133.html on line 821: Tomppa oli ize bi ja nai äidin näköisen juutalaisen naisen, Katia Pringsheimin. Katian käskystä ne varmaan muuttikin pois Saxasta. Katia ei ensin perustanut Tompasta, sillä oli kosijoita joka sormelle, ja Tomppa siihen aikaan muistutti vinoilevan veljen mukaan mahakipuista razumestaria. Tomppa ja Katia oli kavereita, mikä Tompan puolesta oli aika höyryävä tunnustus. Päiväkirjoissaan Tomppa kiittää vaimoa kärsivällisyydestä, kun Katia ei herättänyt Tompassa enää Sehnsuchtia, eikä Tompan vällykäärme näinmuodoin pystynyt tarjoilemaan sille juuri huvia. Sechs Kinder Katia teki silti ilmeisesti Tompalle. Tompan sisaruxista teki 2 tyttöä izarin, ja sen omat lapset jatkoi perinnettä. Klaus Mann oli julkihomo ja matkusteli Suomessa kreivi Aminoffin sulhasena. Mulla on joku Klaus Mannin kirjoista.
ellauri135.html on line 156: Eikai tää Niklas ole se pahamaineinen kreivi Berg, suomalaisten sortaja? Ei ole, se oli Fjodor Fjodorovits. Lähde: Thomas Garoff, Kenraalikuvernööri Berg. Suomalaisuuden synnyttäjä. Helsinki, readme.fi, 2015, 327 s.
ellauri135.html on line 161: Kenraalikuvernööri, kreivi Fredrik Wilhelm Rembert von Berg (1794-1874), venäjäxi Fjodor Fjodorovits, on nimenä tuttu kaikille historian harrastajille, mutta kovin paljon muuta hänestä ei yleensä tiedetäkään. Paizi tsaari ylensi sen kreivixi v. 1856, ja se kirjattiin adoptoituine veljenpoikineeen Suomen ritarihuoneelle kreivillisenä sukuna nro 11. Eikai yxi veljenpojista, vaikka Tupu, sunkaan ollut toi Nikolai? Ei vaan ne oli nää Hupu ja Lupu:
ellauri135.html on line 173: Bergin uralla Suomi oli vain verraten lyhytaikainen, joskin tärkeä etappi. Hän osallistui jo Napoleonia vastaan käytävään sotaan, johti tutkimusmatkaa Turkestanissa ja toimi Venäjän valtuutettuna Itävallassa Unkarin kansannousun aikaan. Viimeksi mainitun johdosta hän sai itävaltalaisen kreivin arvon. Land der Berge, много воспеваемая Австрия! Sag beim Abschied leise "Servus".
ellauri135.html on line 175: Suomen kenraalikuvernöörinä vuosina 1855-1861 Berg järjesti Suomen puolustusta ja sai siitä hyvästä myös suomalaisen kreivin arvon. Suomen-kautensa jälkeen kreivi toimi Puolan käskynhaltijana ja johti Puolan kapinan kukistamista vuonna 1863. Hänen muistelmansa noista ajoista ovat luettavissa myös netistä.
ellauri135.html on line 194: No ei ilmeisesti ole sama mies, mutta todennäköisesti sukua. Tällä runoilija Bergillä oli parta kuin nippu karhiaisia. Se oli enempi myöhemmän kenraalikuvernöörin kreivi von Heidenin näköinen. Mut eise sille kaiketi ollut mitään sukua. On se outoa...
ellauri142.html on line 1014: Tunnuslause on jossain käänteessä päivitetty. Vanhassa sinetissä luki "Totuus on korkein uskonto". Kuvion synty johtuu siitä sinetistä, jota yksi Seuran perustajista, H. P. Blavatsky, käytti ennen Teosofisen Seuran perustamista. Se muodosti kuusikärkisen tähden, jota ympäröi käärme; kuviossa oli rouva Blavatskyn nimikirjaimet, ansaintalogiikka ristin asemesta, ja kreivillinen kruunu Veda-sanan paikalla. (Crux ansata on Ankh-Morporkista tuttu faaraoiden käsipuhelin, risti jossa on rengasmainen pidinnin.)
ellauri145.html on line 601: Maailmaan laittamistani lapsistakin puntaroin koko lailla epäröiden, josko kaikki ”Jumalan valtakuntaan” tulevat myös tulevat Jumalasta11. Tänä syksynä menin mahdollisimman vähissä vaatteissa kahdesti omiin hautajaisiini, ensin kreivi Robilantina (ei – hän on poikani, siinä missä minä olen luontoni pohjalta Carlo Alberto), mutta minä itse olin Antonelli12. Rakas herra professori, teidän pitäisi nähdä tämä rakennelma13. Koska olen täysin kokematon seikoissa, jotka luon, teille kuulukoon kaikki kritiikki, olen kiitollinen voimatta luvata hyötyväni. Me artistit olemme opettamattomissa. – Tänään katselin – henkevänmaurilaista – operettiani, tyydytyksekseni totesin tässäkin tilaisuudessa, että nyt ovat Moskova yhtä hyvin kuin Roomakin grandiööseja asioita14. Ymmärrättehän, maisemaakaan varten ei minulta puutu lahjakkuutta.
ellauri145.html on line 642: 12 Torinolaissyntyinen Carlo Felice Nicolis (1826–1888) eli kreivi Robilant oli Sardinia(-Piemonte)n kuninkaan Carlo Alberton (1798–1849; vallassa 1831– 1849) alaisena työskennellyt diplomaatti.
ellauri145.html on line 715: Toinen pieni harmin aihe on se, että johdannossa ja selityksissä ei tuoda esille des Esseintesin historiallista esikuvaa, kreivi Robert de Montesquiou-Fenzensacia (1855-1921), joka on toiminut esikuvana myös Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -teossarjan paroni du Charlusille. Eli n:nnen kerran: des Esseintes on se sama homo dändi Montesquiou, joka Charlusina Proustin kirjassa bylsi liiveissä jotain palvelijaa porttikongissa pyllyvakoon, Proustin tirkistellessä hikisenä muna kädessä.
ellauri146.html on line 832: Paine kasvoi Thetfordissa Norfolkin kreivikunnassa yksinkertaisissa oloissa. Vuoteen 1750 saakka hän kävi viisi vuotta paikkakunnan kansakoulua. 12-vuotiaana hänet erotettiin koulusta ja sen jälkeen hän oppi isänsä luona korsetintekijäksi. Tätä ammattia hän harjoitti kaksitoista vuotta. 30-vuotiaana eli vuonna 1762 Thomas pääsi verovirkailijaksi (excise officer) Granthamiin. Kolmen vuoden virassaolon aikana hänet erotettiin kaksi kertaa väärinkäytösten takia ja lopullisesti vuonna 1765.
ellauri155.html on line 173: expertti, pioneeri, ritari, kavaljeeri, caballero, vänrikki, kreivi, sheriffi (scirgerefa), avainpelaaja, keisari, tsaari, nero, pelle, spede, narri, klovni, hopliitti, razukko, kentauri, kyklooppi
ellauri158.html on line 51: According to More, Spinoza is a materialist (“matter is God”). Against this position, More attempts to show that a spiritual God is required to explain certain pertinent facts about our world, including the existence of motion. Tää More on niin hölmö ettei sitä jaxa edes lukea. Tää More oli Henry More, eikä se Erasmuxen jesuiitta homoystävä Thomas. Henry on varsinaisen luupään näköinen. Se kexi kysymyxen "montako enkeliä mahtuu tanssimaan nuppineulan päällä". Oireellisesti sitä siteeraavat Ralph "Waldo" Emerson ja kreivitär Blavatsky. Sen mielestä enkeleillä piti olla perse, nimittäin 4. ulottuvuudessa. (Sixi niitä mahtuu niin monta nuppineulan päälle.)
ellauri162.html on line 720: Suurin synti on tietysti ettei toivo mitään. Eihän tästä muuten päästä lainkaan liikkeelle. Pelko ja toivo ovat uskovaisen keppi sekä porkkana. Foi, Esperance, Charity. Maxavaivainen pappi on menettänyt halunsa. Mutta iloinen flaami pitää pintansa vaikka keltti lähti omin käsin luotipyssyllä levyttämään ikuista unta eturivistä. Apina on tehnyt kuvan jumalan valtakunnasta ja sixi jako haveisiin ja havenotteihin on kiveen hakattu. Turha sitä on koittaa rukata. Jumala ei pidä siitä, eikä kreivikään.
ellauri164.html on line 187: George Berkeley (12. maaliskuuta 1685 Kilkennyn kreivikunta, Irlanti – 14. tammikuuta 1753 Oxford, Englanti) oli irlantilainen filosofi ja piispa. Hän edusti tietoteoriassa empirismiä ja ontologiassa idealismia. Hän kiteytti ajattelunsa lauseeseen olla olemassa on tulla havaituksi, (lat. esse est percipi). Berkeley on merkittävin subjektiivisen idealismin edustaja. Amerikan julkkixet tietää miten totta Yrjön lause on.
ellauri164.html on line 348: Syöpäsen papin mielestä on hirveää yöpyä kirkosta eronneen kolleegan luona joka on kauppaedustaja. C'etait horrible! Kauppaedustaja tuli pappipudokkaasta Bernadottestakin. Syöpänen pappi ihailee läskiä flaamipappisetää sekä takatukkaa legioonalaista. Jopa kreivitärtä, ne on sielun aatelia.
ellauri185.html on line 164: Baldassare Castiglione (1478–1529) oli italialainen renessanssikirjailija, valtiomies ja kreivi. Hänen tunnetuin teoksensa on Hovimies (Il cortegiano, 1528). Se kertoo ajasta, jonka hän vietti Urbinon hovissa. Urbino oli sen ajan poliittinen ja kulttuurillinen keskus, jossa Castiglione ystävystyi mm. taidemaalari Rafaelin kanssa. Rafaelin Castiglionesta vuosina 1514–1515 maalaama muotokuva on yksi tämän tunnetuimmista töistä.
ellauri185.html on line 534: Partaansa syövä loogikko Jouko Miettinen opetti Eskille ja mulle ennen varsinaista joukko-oppia naivia joukko-oppia ja sitä ennen hyvin naivia joukko-oppia, jonka kehittäjänä voidaan mainita kreivi Leo Tolstoi, vaikkei se ole tottakaan.
ellauri185.html on line 595: On sääli nähdä miten Tolstoin mittainen totuusfanaatikko puolustaessaan itsessään mahdotonta oppia tulee pakotetuksi turvautumaan aivan väkinäisiin ja ala-arvoisiin viisasteluihin ja asianajotemppuihin, joitten pitäisi olla kokonaan hänen kreivin arvonsa alapuolella.
ellauri185.html on line 665: Tästä myönteisestä asenteestaan valtioon ja välttämättömään väkivallan käyttöön Luther tekee sitten säikkymättä ja ilman hentomielisyyttä siitä aiheutuvat johtopäätöxet. Kun nyt on kiistaton tosiasia, että ihmisten valtava enemmistö ei noudata vuorisaarnan ohjeita, ei suostu kärsimään vääryyyttä ilman niskurointia, vaan päinvastoin on ylen halukas itse tekemään sitä ja heidät voidaan vain väkivalloin siitä pidättää, niin on ei ainoastaan valtiolla oikeus, vaan vieläpä velvollisuuskin väkivoimin pitää pahoja kurissa, vaan myöskin jokainen yksityinen kristitty on velvollinen avustaa maan valtiota tässä parhaan kykynsä mukaan, pidellä vaikka kiinni kun kreivi lyö. Jos siis kysytään, "saako kristittykin käyttää maallista miekkaa ja rangaista pahoja, vaikka Kristus on näköjään sen niin jyrkästi ja selvästi kieltänyt (sanoessaan "älä vastusta pahaa"), niin kuuluu Lutherin vastaus:
ellauri210.html on line 187: Aikakauden kaiverrukset toistavat tämän kohtauksen valokuvien mukaan. Mutta näyttää siltä, että pyöräilylaji sen tunnetun onnettomuuden jälkeen, joka päätti kärsimyskilpailun niin huonosti ja joka tekee ajankohtaiseksi, melkein hänen syntymäpäivänänsä, kreivi Zborowskin vastaavan onnettomuuden La Turbien rannikolla, näyttää siltä, että tämä urheilu kiellettiin tietyksi ajaksi prefektuurin asetuksella. Tämä selittää, miksi kuvitetut sanomalehdet, jotka toistavat kuuluisaa kohtausta, esittelivät melko mielikuvituksellisia polkupyöriä. He sekoittivat koneen rungon ristin tähän toiseen ristiin, suoraan ohjaustankoon. He esittivät Jeesuxen molemmat kädet ojennettuina ohjaustangossa, ja huomioivat tässä yhteydessä, että Jeesus pyöräili selällään, mikä oli tarkoitettu vähentämään ilmanvastusta.
ellauri210.html on line 220: Eudes oli Rotbertin sukulainen ranskan kunkku karolingiaikana joka irrotti pään kapinalliselta Valtguiren kreiviltä. Rousselilla Valtguire näkee unta jossa demoni sahaa Euden kahtia.
ellauri216.html on line 312: Hrisanf syntyi Ranskan-Saxan sodan aikana kreivi Ishuninin maaorjattaren aviottomana poikana. Varmaan kreivi oli ize kixauttanut sen. Sixi olen erilainen kuin muut, minuun sattuu.
ellauri216.html on line 614: No ei sota yhtä miestä kaipaa, vihkimisen suorittaa joku Pafnuti. Munkkiraakileilla on päällä mantissat. Tukka harittaa ja nimi on nyt Hariton. Luovun rahasta, tottelemattomuudesta ja panohommista. Ei niitä mulla kyllä ollut ennenkään. Käteen annetaan valkosipulinauha, puunaula ja pieni kynttilä. Nyt ollaan valmiita vastustamaan kreivi Veriläistä. Lauletaan: hyvä isä juoxee syntisestä elämästä kotiin moikkaamaan tuhlaajapoikaansa: sori tuli vähän tonttuiltua, mutta on pakko joskus viftata. Maistuisiko kariza?
ellauri223.html on line 178: Bacon valittiin parlamenttiin vuonna 1584 ja hän toimi sen jäsenenä yhtensä 36 vuoden ajan. Baconin ura lähti todelliseen nousuun kuitenkin vasta kun kuningatar Elisabet I kuoli vuonna 1603 ja Bacon siirtyi Jaakko I:n palvelukseen. Samana vuonna hänet lyötiin ritariksi. Vuonna 1613 Baconista tuli tuomari, ja viisi vuotta myöhemmin hän sai lordikanslerin ja Verulamin paronin arvonimen. 60-vuotias Bacon nimitettiin St. Albansin varakreiviksi. Myöhemmin samana vuonna häntä syytettiin lahjusten ottamisesta, johon hän myönsi syyllisyytensä. Bacon sai 40 000 punnan sakot ja hänet tuomittiin vankeuteen Lontoon Toweriin. Hän ehti viettää vain neljä päivää vankeudessa ennen armahdustaan eikä hänen tarvinnut maksaa sakkoja, mutta Bacon ei enää tapahtuneen jälkeen voinut toimia parlamentin jäsenenä tai poliittisessa virassa. Twice paid, kuten sanottiin uudessa Atlantixessa.
ellauri254.html on line 604: Claude-Henri de Rouvroy, Saint-Simonin kreivi (17. lokakuuta 1760 Pariisi – 19. toukokuuta 1825 Pariisi) oli ranskalainen taloustieteilijä ja filosofi, jota pidetään ranskalaisen sosialismin perustajana. Saint-Simonin mukaan historia on jatkuva prosessi, jossa jokainen aikakausi lopulta muodostuu kehityksen jarruksi, josta on siirryttävä seuraavaan aikakauteen. Kehityksen välttämättömyyden syy on ilmiöiden sisältämissä ristiriidoissa. On suuntauduttava kohti parempaa tulevaisuutta.
ellauri263.html on line 515: Helenan seuraavien vuosien liikkeistä ei ole kovin tarkkaa tietoa, mutta hänen tiedetään matkustelleen ympäri Eurooppaa muun muassa kreivitär Kiseljovan kanssa. Iskä lähetti sille viikkorahaa. 18-vuotiaan naisen karkaaminen aviomieheltään yksin Eurooppaan oli 1800-luvun puolivälissä hyvin erikoinen tapaus, ja se aiheutti skandaalin Venäjän seurapiireissä. Myös huhut alkoivat kiertää. Erään huhun mukaan hän olisi ollut aikansa kuuluisan oopperalaulajan ja Pasta Carbonaroihin kuuluneen Agardi Metrovichin rakastajatar (muiden rakastajien ohella) tai kaksiavioinen vaimo, ja hänellä olisi ollut ainakin yksi avioton lapsi. Lapsen isäksi mainittiin muiden muassa Venäjän keisarinnan serkku, ruhtinas Emile von Sayn "Ludi" Wittgenstein. Blavatskyn kerrottiin ansaitsevan elantonsa toisinaan Pariisin puolimaailmassa, toisinaan ratsastamalla turkkilaisessa sirkuksessa, hämärissä liiketoimissa, meediona tai antamalla pianokonsertteja Lontoossa. Siellä se luki Bulwer-Lyttonin tekeleen Pompejin loppuajoista ja innostui siitä Isixestä. Bulwer-Lytton tunnetaan parhaiten Snoopysta.
ellauri263.html on line 558: Kuitenkin jo kahdentoista päivän kuluttua saapumisesta he siirtyivät Pariisiin, jossa W. Q. Judge oli heitä odottamassa. Sieltä käsin Blavatsky teki viikon matkan Sinnettien luo Englantiin sekä kreivitär Gaston d'Adhémarin luo Enghienin linnaan, jossa hän aloitteli seuraavaa suurta teostaan, Salaista oppia. Kesäkuussa he saivat Lontoosta uutisia, jonka mukaan teosofia oli siellä saavuttamassa suurta suosiota seurapiireissä. Uusiin tukijoihin kuuluivat muun muassa Robert Browning, Matthew Arnold, Sir William Crookes ja Sir William Fletcher Barrett. Elokuussa Blavatsky ja joukko muita teosofeja lähtivät Saksaan Mary Gebhardin vieraaksi, jossa he viipyivät kolme kuukautta.
ellauri263.html on line 564: Tammikuussa 1885 Blavatskyn terveys jälleen heikkeni ja huhtikuussa, hieman toivuttuaan, hän lähti viimeisen kerran Intiasta. Oleskeltuaan joitakin kuukausia Italiassa hän asettui viimein Saksaan Würzburgiin. Siellä hän jatkoi Salaisen opin kirjoittamista seuranaan kreivitär Constance Wachtmeister. Joulukuussa 1885 ilmestyi Psyykkisen tutkimuksen seuran raportti, jossa Blavatskya pidettiin ”historian monitaitoisimpana, kekseliäimpänä ja mielenkiintoisimpana huijarina.” Richard Hodgsonin kirjoittama raportti perustui hänen syksyllä 1884 Madrasissa tekemiinsä tutkimuksiin ja haastatteluihin. Komitea ei sen sijaan hyväksynyt Hodgsonin arvelua, jonka mukaan silmänkääntötemppujen syynä olisi ollut peitellä hänen todellista ammattiaan venäläisenä vakoojana.
ellauri263.html on line 568: Lontoossa perustettiin uusi teosofinen aikauslehti, Lucifer. Syyskuun alussa myös Wachtmeister saapui Lontooseen. Tilanahtaus pakotti Teosofisen seuran muuttamaan uuteen paikkaan Lansdowne Roadille, joka oli lähempänä Lontoon keskustaa. Kirjoitustyö jatkui, ja talossa vieraili useita kuuluisuuksia, tutkijoita ja toimittajia keskustelemassa Blavatskyn kanssa. Myös Olcott saapui Lontooseen ja avusti Blavatskya perustamaan Teosofisen seuran esoteerisen osaston, johon kuului kaksitoista henkilöä: kreivitär Wachtmeister, Isabel Cooper-Oakley, Emily Kislingbury, Laura Cooper, Annie Besant, Alice Cleather, Archibald Keightley, Herbert Coryn, Claude Wright, G. R. S. Mead, E. T. Sturdy ja Walter Old.
ellauri276.html on line 347: Hän syntyi Belfastissa katoliseen ja irlantilaiseen nationalistiseen perheeseen Downin kreivikunnasta. Hän opiskeli St Malachy´s Collegessa Belfastissa. Työskenneltyään isälleen hän opetti jonkin aikaa. Hän matkusti Dubliniin vuonna 1902 ja tapasi johtavia nationalistisia hahmoja. Hänen kirjallinen toimintansa alkoi lauluilla, keräilijänä Antrimissa ja työskennellessään säveltäjä Herbert Hughesin kanssa. Sitten hän perusti Ulsterin kirjallisuusteatterin vuonna 1904. Hän kirjoitti näytelmän The Little Cowherd of Slainge ja useita artikkeleita sen Uladh-lehteen, jonka toimitti Bulmer Hobson. The Little Cowherd of Slainge esitti ULT Clarence Place Hallissa Belfastissa 4. toukokuuta 1905 yhdessä Lewis Purcellin The Enthusiastin kanssa.
ellauri276.html on line 349: Hän muutti Dubliniin vuonna 1905, ei löytänyt työtä ja seuraavana vuonna (1906) hän muutti Lontooseen, missä hän osallistui irlantilaiseen kirjalliseen toimintaan työskennellessään opettajana. Hän meni naimisiin vuonna 1910 Nancy Mauden kanssa, ja he muuttivat pian Dubliniin ja sitten Wicklow´n kreivikuntaan. Hänen näytelmänsä Judgment esitettiin Abbey Theatressa huhtikuussa 1912.
ellauri276.html on line 353: Hänestä tuli Sinn Féinin kaupunginvaltuutettu Wicklow´ssa vuonna 1921. Myöhemmin Irlannin sisällissodassa hän oli republikaanien puolella, ja hänet internoitiin vuonna 1922/3. Hänen avioliitonsa hajosi, ja hän muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1925. Siellä hän asui New Yorkissa. Hän luennoi Fordhamin yliopistossa ja työskenteli akateemisissa irlantilaistutkimuksissa perustaen yliopiston Irlannin tutkimuksen koulun vuonna 1928, joka kesti neljä vuotta. Hän oli toimittaja The Irish Review, lyhytikäinen (huhti-, touko- ja heinäkuu 1934) "irlantilaisen ilmaisun aikakauslehti". Yritysjohtaja oli George G. Lennon, entinen upseeri, joka komensi Waterfordin lentävää pylvästä Irlannin itsenäisyyssodan aikana. Päätoimittaja oli Lennonin vävy George H. Sherwood. Campbell palasi Irlantiin vuonna 1939, asettui Glencreeen, Wicklow´n kreivikuntaan, ja kuoli Lacken Daraghissa, Enniskerryssä 6. kesäkuuta 1944.
ellauri276.html on line 437: Patrick Kavanagh syntyi Inniskeenin maaseudulla, Monaghanin kreivikunnassa, vuonna 1904, neljäntenä James Kavanaghin ja Bridget Quinnin kymmenestä lapsesta. Hänen isoisänsä oli opettaja nimeltä "Kevany", jonka paikallinen pappi muutti " Kavanaghiksi " kasteessa. Isoisän täytyi lähteä alueelta skandaalin seurauksena, eikä hän enää koskaan opettanut kansalliskoulussa, vaan meni naimisiin ja perusti perheen Tullamoressa. Patrick Kavanaghin isä James oli suutarin ja maanviljelijä. Kavanaghin veljestä Peteristä tuli yliopiston professori ja kirjailija, kaksi heidän sisaruksistaan ​​oli opettajia, kolmesta tuli sairaanhoitajia ja yhdestä nunna.
ellauri276.html on line 480: Vuoden 1946 lopulla Kavanagh muutti Belfastiin, missä hän työskenteli toimittajana ja baarimikkona useissa pubeissa Falls Roadin alueella. Tänä aikana hän yöpyi Beechmountin alueella talossa, jossa hän oli sukulaisessa vuokralaisessa vuokralaisen lankon kautta Ballymackneyssa, Monaghanin kreivikunnassa. Ennen kuin hän palasi Dubliniin marraskuussa 1949, hän esitti perheelle lukuisia käsikirjoituksia, joiden kaikkien uskotaan nyt olevan Espanjassa.
ellauri284.html on line 692: Jaarli Roberts, Kandaharista Afganistanista ja Pretoriasta Transvaalin siirtokunnasta ja Waterfordin kaupungista, oli arvonimi Yhdistyneen kuningaskunnan Peeragessa. Se luotiin vuonna 1901 kenttämarsalkka Frederick Robertsille, 1. Baron Robertsille . Hänet luotiin jo paroni Robertsiksi Afganistanin Kandaharista ja Waterfordin kaupungista vuonna 1892, ja hänestä tehtiin varakreivi St Pierre samaan aikaan kun hänelle annettiin jaarlin asema.
ellauri284.html on line 696: Paroni kuoli sukupuuttoon lordi Robertsin kuoltua vuonna 1914. Häntä seurasi viscountin ja jaarlin virassa erityisjäännösten mukaan hänen vanhin tyttärensä, toinen kreivitär. Hän kuoli naimattomana, ja hänen seuraajakseen tuli hänen nuorempi sisarensa, kolmas kreivitär. Jälkimmäisen poika ja ainoa lapsi luutnantti Frederick Roberts Alexander Lewin kuoli taistelussa toisessa maailmansodassa, ja sen seurauksena viscountiteetti ja kreivitär kuolivat sukupuuttoon, kun kolmas kreivitär kuoli vuonna 1955. Kaikki vilustuivat.
ellauri284.html on line 704: Abraham Roberts oli paikallisesti kuuluisan Waterfordilaisen suvun jäsen. Hän oli Annen (Sandys) ja pastori John Robertsin poika, maistraatti Waterfordin kreivikunnassa ja Itäväylän lukion rehtori.
ellauri284.html on line 734: Buurien tasavaltojen pääkaupungit miehitettyinä ja arvellen sodan ilmeisesti päättyneen 12. joulukuuta 1900 Roberts luovutti komennon Lord Kitchenerille. Roberts palasi Englantiin saadakseen vielä lisää kunnianosoituksia: hänestä tehtiin Sukkanauharitarikunnan ritari ja hän loi myös Jaarli Robertsin, Kandaharin Afganistanissa ja Pretorian Transvaalin siirtokunnassa sekä Waterfordin kaupungin varakreivi St Pierre.
ellauri284.html on line 780: Waterfordin markiisi (ei sukua Waterfordin jaarlille) Irlannin Peeragessa omistaa maata eri puolilla Irlantia, mukaan lukien lähes 40 000 eekkeriä Waterfordin kreivikunnassa, 26 000 eekkeriä Wicklow'n kreivikunnassa ja yli 4 500 eekkeriä Leitrimin kreivikunnassa. Perhe on edelleen yksi suurimmista maanomistajista koko Irlannissa.
ellauri290.html on line 363: 15. toukokuuta 1948 Palestiinaa koskeva mandaatti päättyi virallisesti ja brittiläiset joukot ja hallinto muuttivat pois maasta. Aiemmin alkaneet satunnaiset sionistien hyökkäykset tehostettiin ja huipentuivat 250 miehen, naisen ja lapsen verilöylyyn Deir Yasinissa 9. huhtikuuta 1948, mikä johti muslimiväestön ja kristittyjen pakoon sionistijoukkojen toiminta-alueella. Menestymistensä rohkaisemana sionistit alkoivat hyökätä ja miehittivät Tiberiaksen ja Samakhin kaupungit 19. huhtikuuta; Haifa, 22. huhtikuuta; Jaffa 29. huhtikuuta; Katamonin kortteli Jerusalemissa 30. huhtikuuta; Safad 10. toukokuuta; Beisan 11. toukokuuta; ja Acre 14. toukokuuta 1948. Arabivaltiot tulivat Palestiinan muslimi- ja kristittyjen asukkaiden apuun ja saapuivat Palestiinan maaperälle ensimmäistä kertaa 15. toukokuuta 1948 jälkeen, Taistelut jatkuivat muutaman viikon, mutta ne loppuivat turvallisuusneuvoston antaman tulitaukomääräyksen seurauksena, minkä jälkeen Yhdistyneiden kansakuntien sovittelija kreivi Folke Bernadotte aloitti pyrkimyksensä rauhan aikaansaamiseksi kiisteltyjen osapuolten välille. Sionistit murhasivat kuitenkin kreivi Bernadotten heti, kun he saivat tietää, että hänen rauhansuunnitelmiinsa sisältyi jakopäätöksen jälkeen hankittujen alueiden palauttaminen.
ellauri322.html on line 157: Hra Collins kertoo Falklandin menneisyydestä vetoamalla Falklandin pitkään historiaan, joka on painottanut järkeä verenvuodatuksen takia. Falklandin naapuri Barnabas Tyrrel oli tyrannimainen mestari, joka sorsi ja manipuloi vuokralaisiaan. Tyrrelistä tuli Falklandin vihollinen ja kilpailija, jota rakastettiin hänen rohkeasta ja anteliaasta käytöksestään. Falkland korjasi jatkuvasti Tyrrelin aiheuttamat monet vääryydet perheensä jäsenille ja naapureilleen, mikä vain lisäsi yhteisön kunnioitusta ja arvostusta Falklandia kohtaan. Hän pelasti myös Tyrrelin veljentyttären Emily Melvilen tulipalolta, sankaruudesta, joka sai Emilyn rakastumaan Falklandiin. Järkyttynyt Tyrrel piti Emilyn vangittuna tilallaan, ja hänet pidätettiin väärien syytösten perusteella, kun tämä yritti paeta. Emilyn emotionaalinen ahdistus näissä tapahtumissa johti siihen, että hän sairastui ja kuoli. Kahden miehen välinen konflikti kärjistyi, kun Tyrrel hyökkäsi fyysisesti Falklandin kimppuun Emilyn hautajaisissa. Tyrrel itse löydettiin murhattuna pian sen jälkeen. Vaikka Falklandia pidettiin välittömästi epäiltynä Tyrrelin murhasta, hän puolusti itseään tahrattoman maineensa perusteella. Sen sijaan kahdella Tyrrelin vuokralaisella löydettiin raskauttavat todisteet, tuomittiin murhasta ja hirtettiin. Falklandin tunnetila, herra Collins selittää, on horjunut siitä lähtien. Vuonna 1690 Malvinassaarten välistä kulkeva salmi nimettiin Falklandinsalmeksi Englannin amiraliteetissa vaikuttaneen varakreivi Falklandin mukaan. Saarten nimi juontui tästä.
ellauri322.html on line 328: Norjalaisilla on typeriä tapoja jota ne ei tohdi muuttaa koska "ihmiset puhuisivat". Kyllä tässä tarvittaisiin kreivitär näyttämään niille esimerkkiä!
ellauri322.html on line 442: Kuulemma terävänokkainen Lavater, jonka kreivi Bernstorff kutsui käymään luokseen kaksi vuotta sitten – jotkut sanovat kiinnittääkseen kristillisen uskonnon periaatteet lujasti kruununprinssin mieleen – löysi kreivin kasvoista ​​juovia jotka todistivat hänet ensimmäisen luokan valtiomieheksi; Lavaterilla on taito nähdä suuri luonne korkean aseman miesten kasvoissa, jotka ovat huomanneet hänet tai hänen työnsä. Sitä paitsi kreivin tunteet Ranskan vallankumouksesta olivat samoilla linjoilla Lavaterin kanssa, mikä soi keskinäisiä läpyjä. Anus anum lavat.
ellauri322.html on line 448: Ugolino della Gherardesca, (noin 1220 – 1289) oli italialainen aatelismies ja laivaston komentaja. Hän oli mahtavan Gherardescan suvun päämies ja Pisan ghibelliinien johtohahmoja. Parhaiten Kreivi Ugolino tunnetaan Danten kuvitteellisesta kuvauksesta Jumalaisessa näytelmässä. Tarinan mukaan hänet vangittiin poikiensa ja pojanpoikiensa kanssa syytettynä maanpetoksesta, kanssarikollisensa kavaltamana. Heitä pidettiin vangittuina yhdeksän kuukautta, ja he nääntyivät nälkään vankeudessa. Danten mukaan Ugolino söi poikiensa lihaa. Tutkijat ovat kyseenalaistaneet kertomuksen muun muassa sillä perusteella, että vankilaan joutuessaan kreivi oli yli 70-vuotias ja huonohampainen, ja pojat olivat sitkeitä.
ellauri330.html on line 554: Kun kreivi F. L. Heiden tuli Suomen kenraalikuvernööriksi, niin hän osoitti halua ottaa selvää Suomen kielellisen enemmistön olosuhteista ja asemasta. Näin hänen ja kielellisen enemmistön välille kehittyi luottamuksellinen suhde, mikä puolestaan ärsytti ruotsinkielistä yläluokkaa. Ehkä merkittävin seuraus tästä Heidenin asenteesta oli kun hän 11. toukokuuta 1882 kutsui Yrjö-Koskisen senaatin makuukamaritoimituskunnan jäseneksi. Yleisesti Yrjö-Koskisen todettiin senaatissa edustavan suomalaista puoluetta ja sen katsantotapaa, vaikka senaatti ei varsinaisesti ollut puoluepoliittisesti järjestäytynyt organisaatio.
ellauri340.html on line 311:

  • Rosen, kreivi von ja J. Pelkuri: Sodan lait. Edita Prima 2004. ISBN 951-37-4001-3

  • ellauri352.html on line 638: Alexis-Charles-Henri Clérel, Tocquevillen kreivi, kavereille vaan Sir Alexis, synt.29. kesäkuuta 1805 Pariisissa ja kuol. 16. huhtikuuta 1859 Cannesissa, oli maistraatti, kirjailija, historioitsija, akateemikko, matkustaja, filosofi, politologi, sosiologian edeltäjä ja mikä pahinta, ranskalainen poliitikko.
    ellauri353.html on line 510: Nuhjuisella New Yorkin sivukadulla 1880-luvun puolivälissä nuori Cedric Errol asuu äitinsä (joka tunnetaan nimellä "Rakkain") kanssa herttaisessa köyhyydessä isänsä, kapteeni Cedric Errolin, kuoleman jälkeen. Eräänä päivänä heidän luonaan vierailee englantilainen Havisham-niminen asianajaja ja lähettää viestin nuoren Cedricin isoisältä, Earl of Dorincourtilta, miljonääriltä, joka halveksii Yhdysvaltoja ja oli hyvin pettynyt, kun hänen nuorin poikansa meni naimisiin amerikkalaisen naisen kanssa. Isänsä vanhempien veljien kuoltua Cedric on nyt perinyt arvonimen Lord Fauntleroy ja hän on kreivikunnan ja valtavan kartanon perillinen. Cedricin isoisä haluaa hänen asuvan Englannissa ja saavan koulutuksen englantilaisena aristokraattina. Hän tarjoaa poikansa leskelle talon ja taatut tulot, mutta kieltäytyy olemasta missään tekemisissä hänen kanssaan, vaikka hän kieltäytyisi hänen rahoistaan.
    ellauri362.html on line 166: Thomas Jefferson Hogg (24. toukokuuta 1792 – 27. elokuuta 1862) oli brittiläinen asianajaja ja kirjailija, joka tunnetaan parhaiten romanttisesta ystävyydestään romanttisen runoilijan Percy Bysshe Shelleyn kanssa. Hogg kasvoi Durhamin kreivikunnassa, mutta vietti suurimman osan elämästään Lontoossa. Hän ja Shelley ystävystyivät opiskellessaan University Collegessa Oxfordissa ja pysyivät läheisinä Shelleyn kuolemaan asti. Oxfordissa ollessaan he tekivät yhteistyötä useissa kirjallisissa projekteissa, jotka huipentuivat heidän yhteiseen karkotukseensa "The Necessity of Atheism" -nimisen esseen julkaisemisen jälkeen. He pysyivät hyvinä ystävinä, mutta heidän suhteensa oli joskus kireä, koska Hogg oli romanttisesti kiinnostunut lörppävittuisista naisista, jotka olivat romanttisessa suhteessa Shelleyn kanssa. Suurin osa hänen kirjoittamistaan ​​fiktioista oli huonoxi arvioitua. Hänen tunnetuin kirjallinen teoksensa oli Percy Bysshe Shelleyn elämä, runoilijan keskeneräinen elämäkerta. Vaikka kirja oli hyvin tutkittu ja maalasi selkeän kuvan Shelleystä nuorena miehenä, sitä kritisoitiin Percyn esittämisestä negatiivisesti. Kärsittyään kihdistä Hogg kuoli unissaan. Uni jäi kesken viimeinen.
    ellauri370.html on line 463: Loka-marraskuussa 1916 Saksan armeija piti niin sanotun Judenzählungin ("juutalaiskreivi") tutkiakseen suosittua antisemitististä väitettä, jonka mukaan Saksan juutalaiset "väistäisivät" velvollisuuttaan isänmaata kohtaan välttämällä sotapalvelusta. "Juutalaiskreivi" paljasti, että itse asiassa Saksan juutalaiset olivat suhteettoman yliedustettuina etulinjan yksiköissä, koska useimmat Saksan juutalaiset halusivat todistaa saksalaisen isänmaallisuutensa ja rakkautensa isänmaata kohtaan tekemällä vapaaehtoistyötä etulinjassa. Monet nuoret saksalaiset juutalaiset miehet halusivat kumota antisemitistisen kanardin, jonka mukaan he eivät olleet oikeita saksalaisia taistelemalla isänmaan puolesta ja osoittaen näin rakastavansa Saksaa yhtä paljon kuin pakanaapulaisiaan, mistä johtuen Saksan juutalaisten suhteeton määrä rintamalla. verrattuna heidän osuuteensa Saksan väestöstä.
    ellauri374.html on line 261: Venäjän Yhdysvaltain-suurlähettiläs kreivi Arthur Cassini luonnehtii vuoden 1903 pogromia taloudellisesti ahdingossa olevien talonpoikien reaktioksi juutalaisille velkojille 18. toukokuuta 1903 annetussa haastattelussa. Venäjällä on ihan hyviäkin juutalaisia. Tämä pogrom auttoi vakuuttamaan kymmeniä tuhansia Venäjän juutalaisia ​​lähtemään länteen tai Palestiinaan. Se inspiroi varhaisia ​​itsepuolustusliigoja Ze´ev Jabotinskyn kaltaisten johtajien alaisuudessa. Väpelönnäköinen sankarillinen Zhabotinsky perusti Joseph Trumpeldorin kanssa Britannian armeijan juutalaisen legionin ensimmäisessä maailmansodassa. Myöhemmin hän perusti useita juutalaisia ​​järjestöjä, mukaan lukien puolisotilaallisen ryhmän Betar Latviassa, nuorisoliikkeen Hatzohar ja militanttijärjestö Irgun Mandatory Palestiinassa.
    ellauri374.html on line 579: Kreivi Aleksanteri Vasilyevich Suvorov-Rymniksky, Italian prinssi (venäjäksi : Князь Италийский граф Александр Васильевич Суворов-Рымниксч Суворов-Рымниксков (24. marraskuuta [ OS 13. marraskuuta] 1729 tai 1730 – 18. toukokuuta [ OS 6. toukokuuta] 1800), oli venäläinen kenraali ja sotilasteoreetikko Venäjän valtakunnan ja Habsburgien monarkian palveluksessa. Hän oli Rymnikin kreivi (1789), Pyhän Rooman valtakunnan Graf (1789), Pyhän Rooman valtakunnan Feldmarschall, Sardinian kuningaskunnan prinssi (1799), Sardinian kuningaskunnan suurmarsalkka (1799), Venäjän valtakunnan prinssi tai Knyaz (1799), marsalkka (1794) ja Venäjän imperiumin viimeinen generalissimo (1799). Prinssieversti. Suvorovia pidetään yhtenä Venäjän historian suurimmista sotilaskomentajista ja yhtenä varhaisen nykyajan suurista kenraaleista. Hänelle myönnettiin useita mitaleja, arvonimiä ja kunnianosoituksia Venäjältä ja muilta kii mailta. Suvorov turvasi Venäjän laajennetut rajat ja uudisti sotilaallisen arvovallan sekä jätti perinnöxi sodankäynnin teorioita. Hän oli kirjoittanut useita sotilaallisia käsikirjoja, joista tunnetuin on The Science of Victory (tai The Science of Winning ; venäjäksi: Наука побеждать), ja hänet tunnettiin useista muistakin sanoista. Hän ei koskaan hävinnyt ainuttakaan komentamaansa taistelua lukuun ottamatta paria ei-kenttätehtävää (?), ja hänen sotilashistoriansa on laaja; Suvorov voitti yhteensä 63 taistelua kärsimättä suurta tappiota. Hän nosti Venäjän sotilaallisen kunnian ennennäkemättömään korkeuteen. Hänelle on omistettu useita sotaakatemioita, monumentteja, kyliä, museoita ja ritarikuntia Venäjällä.
    ellauri386.html on line 472: Vuonna 1802 kun ystävällinen kreivi Zavadovski moitti ystävällisellä tavalla häntä partaradikaalien ajatusten ilmaisemisesta, ja puhui ystävällisesti toisesta maanpaosta Siperiaan, epätoivoinen Radishchev -teki itsemurhan juomalla myrkkyä. Ezevverran siitä kuolemattomuudesta.
    ellauri390.html on line 264: Sattuma tuo Chukhan ja hänen veljensä yhteen. Nyt hän on terävämpi ja ulkomailta Venäjälle palannut kreivi Kallash. Tunnustettuaan sisarensa Tšukhassa ja yhden rikoskumppaninsa, tämän piika Natashan, hän päättää palauttaa oikeuden ja auttaa rahalla. Chukha löytää tyttärensä liian myöhään, Masha on hyvin sairas ja kuolee kulutukseen.
    ellauri390.html on line 275: Vuonna 1994 sarjastudio ja Ekran-tuotantoyhtiö kuvasivat romaaniin perustuvan televisiosarjan "Pietarin mysteerit". Käsikirjoittajat ottivat kuitenkin lähtökohdaxi vain Krestovskyn kirjallisen työn monimutkaisen ja monitahoisen juonen, ja muuttivat suurelta osin romaanin kerronnan ääriviivat ja hahmot. Poistettuaan romaanin sosiaalisen suuntautumisen kirjoittajat luottivat enemmän sen seikkailunhaluiseen osaan. Joten elokuvan kirjoittajat päättivät mennä naimisiin laittomien Mashan ja Vanyan kanssa, kokenut rosvo Kovrov palkittiin jaloudella, rohkeudella ja lempeällä sielulla, joka kykenee korkeaan, uskolliseen rakkauteen, ja huijari Nikolai Tšetševinski muutettiin eräänlaiseksi venäläiseksi kreiviksi. "Monte Cristo", jalo ja oikeudenmukainen kostaja. Jo on vittua. Se on kuin väittää että julkinen terveydenhoito "ei toimi" kun yxityiset "terveystalot" kuppaavat sitä kuin iilimadot. Saatana pysähtyneisyyskin olis parempi kuin tää uusi oligarkia.
    xxx/ellauri128.html on line 480: Kreivitär Anna de Noailles kääntyi Kaarlo Sarkian runoherkissä käsissä. Anna de Noailles, kirjailijanimi Mathieu de Noailles, (15. marraskuuta 1876 Pariisi, Ranska – 30. huhtikuuta 1933 Pariisi, Ranska), kreivitär, oli romanialais-kreikkalais-ranskalainen runoilija. Hän julkaisi useita runokokoelmia, kolme romaania ja omaelämäkerran.
    xxx/ellauri128.html on line 481: Noailles´n isä oli romanialainen emigrantti, ruhtinas Grégoire Bassaraba de Brancovan ja äiti kreikkalaissyntyinen ruhtinatar Rachel Musurus. Kuulostaa huijareiden feikkinimiltä. Anna de Noailles oli naimisissa ranskalaisen kreivin kanssa. Hän liikkui Pariisissa taidepíireissä, joihin kuuluivat häntä ihailleet Marcel Proust, André Gide, Paul Valéry ja Jean Cocteau. Nippu homopettereitä. Suomessa häntä ihaili jo nuoresta pitäen Olavi Paavolainen, joka valitsi hänet taiteelliseksi tunnuskuvakseen. Ja Sarkia. Toinen Noailles´n ihailija oli Anna-Maria Tallgren, joka kirjoitti hänestä artikkelin esseekokoelmaansa Pikapiirtoja nykyajan kirjailijoista (1917). Yleisemminkin hän oli Nuoren Voiman Liiton runoilijoiden innoittaja, muun muassa Paavolaisen kotona Kivennavalla 1925 pidetyn telttajuhlan tuloksena syntyi hänen innoittamanaan runoja, jotka ilmestyivät tulenkantajien runokokoelmassa Hurmioituneet kasvot (1925).
    xxx/ellauri128.html on line 482: Noailles avioitui kreivi Mathieu de Noailles´n kanssa 1897. Heidän ainoa lapsensa oli poika Anne-Jules de Noailles (1900–1979).
    xxx/ellauri129.html on line 878:
  • Philip Stanhope, Chesterfieldin 4. kreivi

  • xxx/ellauri154.html on line 59: Konnetaabeli (ransk. connétable < lat. comes stabuli, tallikreivi) on historiallinen arvonimi. Itä-Rooman keisarien ja frankkien valtakunnan hallitsijoiden hoveissa konnetaabeli oli tallimestari ja ratsuväen päällikkö. Myöhempinä aikoina nimitys tarkoitti Ranskassa armeijan ylipäällikköä, joka oli arvoasteikossa lähinnä kuningasta. Ranskan kuningas Ludvig XIII lakkautti konnetaabelin arvon 1627, mutta Ranskan keisari Napoleon I myönsi arvon veljelleen Ludvigille 1804. Napoleonin aikaa seuranneena restauraatiokautena arvo jälleen lakkautettiin.
    xxx/ellauri157.html on line 119: Marcel Proust ja paroni Charlus (oik. kreivi Montesquiou)
    xxx/ellauri173.html on line 83: No sit Ilse-Adam siteeraa Leconte de Lisleä, toista jämäaatelista, radiokreiviä. Kai tuostakin ärmätistä on jo paasaus. Nää uusluddiittiepelit tuppaa jo toisesta päästä unohtumaan.
    xxx/ellauri173.html on line 382: Une Déesse bourgeoise! Vittu tällä mezästäjä-keräilijöiden saaren kreivillä on kovat luulot izestään. Se on moukempi kuin nippu kauppiaita.
    xxx/ellauri174.html on line 663: Lordi Ewald katsoi mietteliäänä hiljaisuudessa tätä ainutlaatuista miestä, jonka katkera nero, vuorotellen synkkä tai säteilevä, kätki niin monien läpäisemättömien verhojen alle todellisen vaikuttimen, joka häntä inspiroi. Sehän on piilevästi uskontopelle! Sen karhupuvun sisällä kyyhöttikin kukapa muu kuin kreivi Auguste Villiers de l'Isle-Adam ilmielävänä! Vanha misogyyni pappispimityxen asiamies.
    xxx/ellauri175.html on line 346: "Ja sitten, miksi et vastaa minulle, herra kreivi Ewald?"
    xxx/ellauri175.html on line 839: Ja nyt, herrani kreivi Celian Ewald, vielä lasillinen Jereziä (oho pullo on jo ihan lopussa) – ja hyvästi. Olet valinnut unelmien maailman; ottaa yllyttäjä pois. Mitä tulee minuun, kohtalo kahlitsee minut vaaleaan "todellisuuteen". Matkalaatikko ja vaunu ovat valmiit; hyvin aseistetut mekaanikkoni saattavat sinut New Yorkiin, missä transatlanttisen Wonderfulin kapteenille on ilmoitettu. Saatamme nähdä toisemme Athelwoldin linnassa. Kirjoita minulle. Kätesi ! - Jäähyväiset.
    xxx/ellauri193.html on line 665: Lemony Snicketin surkeiden sattumusten sarja valmistelee alusta lähtien katsojiaan synkkyyteen ja kurjaan tarinaan. Elokuva kertoo Charles Baudelairen perheen kolmen orvoksi jäävän sisaruksen seikkailuista ja vastoinkäymisistä synkässä ja surullisessa maailmassa. Suuri tulipalo vie perheeltä kodin sekä lasten isän ja äidin. Orvoiksi jääneet Sunny, Klaus ja Violet sijoitetaan hullun ja ahneen (ja surkean) hahmon, kreivi Olafin (Jim Carrey tietysti), hoiviin. Hänellä on mielessään vain lasten suuren perinnön saaminen itselleen.
    xxx/ellauri193.html on line 671: Sarjan päähenkilöt ovat orvoiksi jääneet sisarukset Sunny, Klaus ja Violet Baudelaire. Lapsille on löydettävä huoltaja, ja he päätyvät lopulta kauhean kreivi Olafin ja tämän kätyrien käsiin. Kreivi tavoittelee Baudelairejen vanhempien omaisuutta, joka lasten on määrä saada haltuunsa Violetin tullessa täysi-ikäiseksi. Kreivi Olaf kokeilee monia keinoja saadakseen Baudelairejen omaisuuden, mutta sisarusten nokkeluuden vuoksi se ei ole aivan helppoa.
    xxx/ellauri193.html on line 675: Ankea alku: Baudelairet joutuvat ilkeän kreivi Olafin huostaan. (The Bad Beginning, suom. Mika Ojakangas 2001)
    xxx/ellauri229.html on line 652: Törni oli yrittänyt paeta vankilasta ja se asia oli selvittämättä. Hänestä oli tehty ilmianto sotavankien surmaamisesta. MARJA oli 20-vuotias. Hänen isänsä oli saksalainen ja äiti suomalainen. Marja oli syntynyt Yhdysvalloissa. Siskonsa Hillevin kanssa hän oli ollut kreivittären kotiapulaisena.
    xxx/ellauri237.html on line 181: Spener syntyi 13. tammikuuta 1635 Ylä-Elsassin Rappoltsweilerissa (nykyinen Ribeauvillé). Hänen isänsä oli Rappoltsteinin kreivin hovivirkailija ja juristi. Jo lapsena Spenerin uskonnolliseen kehitykseen vaikuttivat sellaiset teokset kuin Johann Arndtin Totisesta kristillisyydestä sekä englantilainen hartauskirjallisuus mukaan lukien Lewis Baylyn Praxis pietatis ja Emanuel Sonthomin Güldenes Kleinod (Kultainen aarre). Englantilaisen hartauskirjallisuuden tuonpuoleisuuteen suuntautunut mystiikka herätti hänessä 13-vuotiaana voimakkaan kuolemankaipuun, kun hänen kummitätinsä, kreivitär Agatha von Rappolstein, kuoli. Vanhempana hän kuitenkin loittoni tästä mystiikasta, mutta suositteli silti aina englantilaista hartauskirjallisuutta, sillä se ohjasi mietiskelyyn, itsensä tutkiskelemiseen ja sunnuntain ikävystyttämiseen.
    xxx/ellauri251.html on line 167: For in fair time thou comest; come also thou, Sillä kreivinaikaan tulet, tule säkin samalla,
    xxx/ellauri314.html on line 113: Ei Shane kuitenkaan, josta näkyy tulleen nimekäs rullalautturi. His normal stance is Goofy. In Shane's 2015 "Shane Goes Skate Mental" video part, Shane performed a nollie backside heelflip down the steps at Wallenberg. This is one of the most difficult tricks a skateboarder has done at this location. Shane O’Neill (n. 1530 – 2. kesäkuuta 1567 lähellä Cushendumia, Antrimin kreivikunta) oli irlantilainen aatelisherra, joka johti 1560-luvulla kapinaa Englannin ylivaltaa vastaan. MacDonnellien joukot kuitenkin hyökkäsivät petollisesti hänen kimppuunsa ja surmasivat hänet. Näin englantilaiset pääsivät eroon O’Neillista, jota he eivät itse olleet kyenneet kukistamaan.
    xxx/ellauri314.html on line 126: Kirjailijan isä oli näytelmän isän tavoin yhden suositun roolin – Monte Criston kreivin – vangiksi jäänyt näyttelijä. Kirjailijan äiti kävi näytelmän Maryn tavoin katolista koulua Keskilännessä, Saint Mary’s Collegea Indianan osavaltion Notre Damessa. Kirjailijan isoveli, myös nimeltään Jamie, kuoli alkoholismiin 1923.
    xxx/ellauri356.html on line 382: Eevan patriarkaaliset pahixet ovat Plato, Bysshe ja Cartland. Matriarkaaliset hyvixet on Shlomo, kreivitär Dia ja Hilvik. 2-lahkeisia 4 1-lahkeisia 2. Kenties Shlomokin oli 1-lahkeinen, vaikka kullinheiluttaja toki. Tää on kysymyskirja eikä väitöskirja. Eeva vastaa kysymyxillä kuten rabbitit ja Lauri Törhönen. Tälläsiä väitöskirjoja tulee Akun tehtaasta. Kauaxi on exytty Sokrateen dialektiikasta. Taiteen erotiikkaa tieteen sijasta.
    xxx/ellauri357.html on line 487: Roomassa Shelley oli huonossa kunnossa, ja hänellä oli todennäköisesti munuaistulehdus ja tuberkuloosi, joka oli myöhemmin remissiossa. Roomassa kynäilty "Cenci" on runodraama raiskauksesta, murhasta ja insestistä, joka perustuu Rooman renessanssin kreivi Cencin ja hänen tyttärensä Beatricen tarinaan. Shelley sai näytelmän valmiiksi syyskuussa ja ensimmäinen painos julkaistiin samana vuonna. Siitä tuli yksi hänen suosituimmista teoksistaan ​​ja ainoa, jolla on ollut kaksi valtuutettua painosta hänen elinaikanaan.
    xxx/ellauri380.html on line 119: Köyhä upseeri Herman on pelihimon vaivaama, mutta niin köyhä, ettei hänellä ole varaa pelata. Hän käyttää kaiken aikansa seuraamalla muiden pelaamista. Herman uskoo, että kreivittärellä on yliluonnollisia kykyjä, joiden avulla hän tietää kolme voittokorttia. Yrittäessään saada kreivittären paljastamaan oikeat numerot Herman rakastuu kreivittären tyttäreen Lizaan. Lizan häitä ollaan järjestämässä ruhtinas Jeletskin kanssa, mutta Hermanin onnistuu herättää Lizan rakkaus ja häät perutaan.
    xxx/ellauri380.html on line 122: Peli alkaa. Ensimmäinen kortti on oikea. Toinenkin kortti on oikea. Herman tuplaa panoksen varmana siitä, että kolmas kortti on hänen kreivittäreltä unessa saamansa tieto siitä, että se on ässä. Mutta kortti onkin patarouva. Herman häviää kaiken ja tekee itsemurhan.
    xxx/ellauri380.html on line 124: Patarouvassa kreivitär, Liza ja Herman kuolevat. Mutta tässä ohjaajan loppuratkaisu on mielenkiintoinen ja hyvin kristillinen. Kuolema ei olekaan kaiken loppu. Kuoleman tuolla puolella on kirkkaus ja rauha, jossa edellä suikahtanut Liza jo odottaa. Kuolema saattaa Lizan ja Hermanin yhteen. Mitä vittua, molemmathan teki syntiä, eikös niiden pitäisi palaa gehennan tulijärvessä?
    xxx/ellauri380.html on line 131: Herman on saksalainen: hän on säästeliäs — siinä kaikki! huomautti Tomski. Mutta jos kuka on minulle käsittämätön, niin se on isoäitini, kreivitär Anna Fedorovna.
    xxx/ellauri380.html on line 138: Vanha kreivitär X. istui kammiossaan peilin edessä. Kolme neitsyttä ympäröi häntä. Yksi piti pune-astiaa, toinen hivusneulikkoa, kolmas korkeata, tulipunaisilla nauhoilla varustettua tanua. Kreivittärellä ei ollut vähintäkään vaatimusta ammon aikaa lakastuneesen kauneuteen, vaan säilytti nuoruutensa kaikki tavat, seurasi tarkalleen seitsenkymmenlu'un kuoseja ja pukeutui yhtä kauan, yhtä huolellisesti kuin kuusikymmentä vuotta sitte.
    xxx/ellauri380.html on line 139: — Miksi sinä et ole pu'ettu? sanoi kreivitär; aina sinua pitää odottaa. Se on, muoriseni, kärsimätöintä.
    xxx/ellauri380.html on line 143: Lisaveta Ivanovna oli kotimarttiira. Hän hoiti taloutta ja sai nuhteita sokerin liiasta tuhlaamisesta; hän luki ääneen romaaneja — ja oli syypää tekijän kaikkiin vikoihin; hän seurasi kreivitärtä kaikilla hänen matkoillaan — ja vastasi ilmasta ja kadusta. Hänelle oli määrätty palkka, jota ei koskaan täyteen maksettu; yhtä kaikki vaadittiin häneltä, että hänen piti olla puettu kuin kaikki muut, se on: kuin varsin harvat. Seuraelämässä näytteli hän mitä kurjinta osaa. Kaikki hänen tunsivat eikä kukaan häntä huomannut; tanssijaisissa tanssi hän ainoastaan silloin kuin puuttui vis-à-vis'ia, ja naiset ottivat häntä käsivarteensa joka kerta, kun heidän täytyi mennä kammioon korjaamaan jotakin koristuksistaan.
    xxx/ellauri380.html on line 147: Höh Pushkinin mukaan Herman varsin kusetti Lizavetaa ihan tahallaan. Ei se Liisaa rakastanut vähääkään. Lisaveta Ivanovna silmäili kirjettä. Herman pyysi yhtymystä. Herman vapisi kuin tiikeri, odottaessaan määrättyä aikaa, säntilleen noin klo puoli. Ei se mene Lizan buduaariin, vaan kreivittären!
    xxx/ellauri380.html on line 149: Herman oli hänen toalettinsa inhottavimpien salaisuuksien todistajana; vihdoin oli kreivittärellä jäljellä mekko ja yömyssy: tässä, hänen iälleen sopivimmassa pu'ussa näytti hän vähemmin hirvittävältä ja rumalta.
    xxx/ellauri380.html on line 156: Tuntematta katumusta, hän yhtä kaikki ei voinut kokonaan tukehduttaa omaatuntoaan, joka hänelle toisti: sinä olet ämmän murhaaja! Omaten vähän totista uskoa, oli hänellä paljon etuluuloa. Hän luuli että kreivitär vainajalla saattoi olla vahingollinen vaikutus hänen elämäänsä, ja päätti mennä hautajaisiin, pyytääkseen varuixi anteeksi. Sitä voisi olla jotain hyötyä. Arkku seisoi komeana katafalkilla samettisen rankisen alla. Vainaja makasi siinä, kädet rinnalla, karikkatanu päässä ja valkoinen atlassileninki yllä. Herman, nopeasti peräytyen, astui hairaan ja romahti pitkälleen maahan.
    xxx/ellauri380.html on line 178: Lisaveta Ivanovna joutui naimisiin erittäin herttaisen nuoren miehen kanssa; hän palvelee jossakin ja on jotenkin varakas; hän on vanhan kreivittären entinen intendentti; Lisaveta Ivanovna kasvattaa köyhää sukulaista. Tomski korotettiin katteiniksi ja nai ruhtinatar Paulinen. Paha sai palkkansa, ja hyväkin. Sen pituinen se.
    xxx/ellauri387.html on line 169: Toisin kuin ensimmäinen ristiretki, uusi hanke houkutteli kuninkaallisia, kuten Eleanor of Aquitaine, Ranskan kuningatar; Thierry Alsace, Flanderin kreivi; Henry, tuleva samppanjan kreivi; Louisin veli Robert I Dreuxista; Alphonse I Toulouse; William II of Nevers; William de Warenne, Surreyn kolmas jaarli; Hugh VII Lusignanista, Yves II, Saucissonsin kreivi; ja monet muut aateliset ja piispat. Mutta tavallisilta ihmisiltä tuli vielä suurempi tuen osoitus. Bernard kirjoitti paaville muutama päivä myöhemmin: "Kaupungit ja linnat ovat nyt tyhjiä. Ei ole enää yhtä miestä seitsemään naiseen, ja kaikkialla on leskiä vielä eläville miehille."
    xxx/ellauri388.html on line 407: "Mitä on puhtaan nuorukaisen, tytön tekeminen? Säilyttäminen itseänsä puhtaana kiusauksista, ja, voidakseen antaa kaikki voimansa jumalan ja ihmisten palvelemiseen, pyrkiminen yhä suurempaan ajatusten ja halujen puhtauteen. Ei suostua jonkun kreivin poljettavaxi välikössä.
    119