ellauri030.html on line 59: Cicero, laskelmoiva mies, kannusti Pro-Akatemiaa ja TAMK:ia, vaikka käytännössä heilui jossain sauvakansan ja Stoan persuporukan välillä. Se halus kukkoilla julkkixena, mille stoalaiset nyrpisti, sauvaporukat taas peukutti. Epikurolaisia se ei alkuunkaan sietänyt. Epikuroxesta ja muista kreikkalaisista Cicero luki vaan jotain surkeita esitteitä ja lyhennettyjä käännöxiä. Se oli aika moukka, vaikka olikin kermaperseisistä keskiluokkaisista piireistä. Sen nimi tarkoittaa kikhernettä eli egyptinhernettä, perhe oli rikastunut hernebisnexestä. Se oli yhtä kova keximään latinaan uudissanoja kuin hengenheimolaisensa E.Saarinen. Sillä oli oma kuningatar Pipsakin, Terentia. Paizi että niille tuli ero viisikymppisinä. Sit Cicero otti jonkun nuoren rikkaan typykän voidaxeen maxaa Terentialle erorahat. Se liitto ei kauan kestänyt, kun rahat oli syöty.
ellauri030.html on line 101: Isommasta Catosta tuli Ciceron kirjan Mauno Mato, koska se eli vitun vanhaxi ja opetteli kreikkaa vielä oktogenaarina. Vaikkei kyllä enää oppinut. Se ei koskaan tykännyt kreikkalaisista, ne oli epäilyttäviä ja veteliä mamuja. Tää vanhempi Cato eli toista sataa vuotta ennen hernekauppiasta, et sille kirjoittelu on vähän kuin Eski puhuttelemassa Eino Leinoa.
ellauri030.html on line 113: Koitti opetella kreikkaa seniilinä. Hupaisaa kyllä, Cato inhos mamuista erityisesti kreikkalaisia, ja kreikkalaisista erityisesti Sokratesta, jonka kustannuxella se usein piruili. Cicero panee Caton suuhun kaikenlaisia kreikkalaisia sokraattisia viisauxia. Ei ois varmaan maistunut. Catolta ainoa säilynyt kirjallinen saavutus on joku maamiehen kalenteri.
ellauri143.html on line 1682: Kokemuksen seurauksena Siddhārtha oivalsi, ettei kivulias itsekieltäymys ole sen parempi vastaus elämän ongelmiin kuin yltäkylläisyydessä rypeminenkään. Tämän ajatuksen korostetaan olevan yksi buddhalaisuuden keskeisimmistä periaatteista, ja siitä käytetään nimitystä keskitie (sanskritiksi madhyamā-pratipad, pāliksi majjhimā paṭipadā). Olipa hienoa. sillähän koko keskiluokka on koko ajan, muinaisista kreikkalaisista puhumattakaan. (No täähän tapahtui samoihin aikoihin, keskiluokkaisuus oli alkanut trendata kaupankäynnin mukana.)
ellauri445.html on line 365: Missolonghin kolmas piiritys ( kreikaksi : Τρίτη Πολιορκία του Μεσολογγίου, jota usein kutsutaan virheellisesti toiseksi ottomaanien piiritykseksi, Kreikan itsenäisyyssodan ja itsenäisyyssodan välisenä aikana) Kreikkalaiset kapinalliset 15. huhtikuuta 1825 - 10. huhtikuuta 1826. Ottomaanit olivat jo yrittäneet valloittaa kaupungin eivätkä onnistuneet valloittamaan kaupunkia vuosina 1822 ja 1823, mutta palasivat vuonna 1825 vahvemmilla jalkaväkijoukoilla ja vahvemmalla jalkaväkeä tukevalla laivastolla. Kreikkalaiset kestivät melkein vuoden, ennen kuin heiltä loppui ruoka ja he yrittivät murtautua joukkoon, mikä kuitenkin johti katastrofiin, ja suurin osa kreikkalaisista tapettiin. Tämä tappio oli avaintekijä, joka johti suurvaltojen väliintuloon, sillä he kuultuaan julmuuksista tunsivat myötätuntoa Kreikan asiaa kohtaan. Heidän tukensa olisi ratkaiseva auttaessa kreikkalaisia voittamaan sodan ja saavuttamaan itsenäisyyden.. Eli ihan sama kuvio kuin Ukrainassa. Suurvallat kärhämöivät reviireistä tekosyynä jonkun raja-alueen "izenäisyys". Suomi saavutti izenäisyyden kiitos Alexanterin ja Leninin.
xxx/ellauri174.html on line 403: Dafnis ja Khloe (m.kreik. Δάφνις καὶ Χλόη, Dafnis kai Khloē, lat. Daphnis et Chloe) on Longoksen kirjoittama antiikin kreikkalainen rakkausromaani noin vuodelta 200. Se on Longoksen ainoa tunnettu teos, ja tutkituin varhaisista kreikkalaisista romaaneista. Romaani käsittää esipuheen lisäksi neljä kirjaa, ja se muistuttaa tyyliltään pastoraalirunoutta. Sen pohjalta on tehty myöhemmin muun muassa ooppera ja baletti. Teoksen on suomentanut Maarit Kaimio vuonna 1990. Maarit Kaimiolla oli 70-luvulla erittäinkin epäpukeva ozatukka ja se oli varsin persjalkanen. Se ei ollut mikään Kloe kyllä konsanaan. Mut ei ollut liioin Jomi Kaimio kummonenkaan Dafnis. Tästä on tehty huisin paljon johdannaista pehmopornoa, mm. Virginie et Paul ja Sininen laguuni.
xxx/ellauri287.html on line 591: On lähes varmaa, että seleukidipolitiikan mukaisesti tähän uudelleenjärjestelyyn liittyi väestöpohjan laajentuminen, uudet kansalaiset tässä tapauksessa luultavasti koostuivat juutalaisista ja argive-kreikkalaisista. Argiivi-kreikkalaisia koskevat todisteet viittaavat seemiläiseen alkuperään, vaikka argive-kreikkalaiset väittivät, että hyksot olivat heidän esi-isänsä, ja väittivät, että tarina viittasi "Beluksen (Baalin?) ja Danaoksen tyttärien karkotukseen" 414 tai Danaukseen, myyttiseen egyptiläiseen kuninkaaseen, joka muka perusti kreikkalaisen Argosin kaupungin. Ilmeisestikään kaikki nämä skenaariot eivät voi olla oikeita, varsinkin kun hyksot olivat selvästi seemiläisiä, kun taas kreikkalaiset eivät. Hyxot oli ainakin selkeästi länsiseemiläisiä.
xxx/ellauri296.html on line 670: Πάντα θεοῖς ἀνέθηκαν Ὅμηρός θ᾿ Ἡσίοδός τε ὅσσα παρ᾿ ἀνθρώποισιν ὀνείδεα καὶ ψόγος ἐστίν, κλέπτειν μοιχεύειν τε καὶ ἀλλήλους ἀπατεύειν. Moikheuointi oli muin. kreikkalaisista jumalista mukavinta. Siitä syntyi hurjasti pornahtavia runoelmia, pazaita ja tauluja. Esim. Hesiodos in seinem Werk Catalogus feminarum (ἠοίαι). Se on kyllä fragmentaarinen. Mehukkaimmat sivut ovat hukkuneet, varmaan liimaantuneet yhteen. E hoie, tai kuten tällänen (misu)...
xxx/ellauri356.html on line 534: Runo "Leipä ja viini" haaveilee kreikkalaisista jumalista, pyhästä taivaasta, poissa olevista kumppaneista, eukaristiasta ilman Jeesusta ja jopa suurialaisesta, joka saapuu humuillen... säteilevä kuva, joka on kaukana nykyisestä takkuisten syyrialaisten siirtolaisvirrasta.
xxx/ellauri442.html on line 312: Kyynisyys (moderni) on asenne, jolle on ominaista yleinen epäluottamus muiden motiiveja kohtaan. Kyynikolla voi olla yleinen uskon tai toivon puute ihmisiin, joiden motiivina ovat kunnianhimo, halu, ahneus, tyydytys, materialismi, eli tavoitteet ja mielipiteet, joita kyynikko pitää turhina, saavuttamattomina tai lopulta merkityksettöminä. Termi on alunperin peräisin muinaisista kreikkalaisista filosofeista , kyynikistä , jotka hylkäsivät tavanomaiset vaurauden, vallan, maineen ja kunnian tavoitteet. He harjoittivat häpeämätöntä ristiriitaa sosiaalisten normien kanssa uskonnon, moraalin, lain, tapojen, asumisen, pukemisen tai säädyllisyyden suhteen, sen sijaan puolustivat hyveen tavoittelua rääsyissä yksinkertaisen ja luonnollisen elämäntavan mukaisesti.
10