Empusa (m.kreik. Εμπουσα) on kreikkalaisessa mytologiassa hirviömäinen naispuolinen henkiolento, jonka jaloista toinen oli pronssinen ja toinen aasin jalka.[1] Tosin Aristofanes kertoo toisen jalan olevan kuparia ja toisen lehmän lantaa, kun Dionysos ja Ksanthias kohtasivat empusan matkalla Haadeeseen.
ellauri043.html on line 4982: Aristaios (m.kreik. Ἀρισταῖος) oli kreikkalaisessa mytologiassa eräs Apollonin pojista, joka oli syyllinen Eurydiken kuolemaan.
ellauri140.html on line 727: Kokytós (kreik. Κωκυτός; myös Kokítos) on joki, joka virtaa Thesprotiassa, Epeiroksen alueella luoteisessa Kreikassa.Se saa vuolaimmillaan alkunsa Paramythiá-vuorilta ja yhtyy Achérontas-jokeen Mesopótamon kylän lähellä Párgan kunnassa.. Joen nimi vastaa kreikkalaisessa mytologiassa esiintyvää, manalassa eli Haadeessa sijainnutta Kokytos-jokea, joka oli samoin maanalaisen ...
ellauri140.html on line 754: Tethys (m.kreik. Τηθύς) oli kreikkalaisessa mytologiassa Uranoksen ja Gaian tytär. Hän oli titaani ja meren jumalatar, joka oli sekä sisko että vaimo Okeanokselle. Tethys oli maailman pääjokien ja noin kolmentuhannen tyttären, joita kutsuttiin okeanideiksi, äiti. Hän on Thalassan, merivesien ruumiillistuman vihreävetinen vastine. Tethys on jäinen kappale, samankaltainen kuin Dione ja Rhea. Tethyksen tiheys on 1,21 g/cm³, mikä viittaa siihen, että se koostuu lähes pelkästään vesijäästä. Tethyksen pinta on hyvin kraatteroitunutta ja siinä on jään murtumisen seurauksena runsaasti halkeamia. Tethyksellä on kaksi erilaista maastotyyppiä.
ellauri172.html on line 587: Il faisait son devoir, mais il ne faisait jamais plus que son devoir. Je l’ai rencontrée très frappante dans un des bustes d’Antinoüs… tenez ! Antinoushan oli homo! Ce n’était pas Endymion : c’était un tigre, ristiverinen… Endymion oli kreikkalaisessa mytologiassa komea paimen, joka perusti Eliin kaupungin, jonka kuningas hän oli. Endymion, johon kuun jumalatar Selene rakastui, oli Zeuksen pojanpoika. Tarun mukaan jumalatar Selene rakastui Endymioniin ja synnytti hänelle viisikymmentä tytärtä. Taas tuli halkiohaara! Niitä typeriä epyllejä taas.
ellauri205.html on line 55: Io (m.kreik. Ἰώ) on kreikkalaisessa mytologiassa Argoksen Inakhosjoen najadi, joka toimi Heran papittarena. Nykyisin se on ristisanantekijän hätäpaska jonka peitenimi alla on Ukraina.
ellauri210.html on line 295: Automedon (m.kreik. Αὐτομέδων) oli kreikkalaisessa mytologiassa Dioreen poika ja Akhilleuksen vaunun ajaja. Troijan sodassa hän ajoi vaunuja ohjastaen Ksanthosta ja Baliosta, kun Patroklos oli pukeutuneena Akhilleuksen haarniskaan. Patrokloksen saatua surmansa hevoset veivät ohjastajansa taistelun taakse, eikä Automedon onnistunut saamaan ajajaansa surevia hevosia hallintaansa ennen kuin itse Zeus sai ne sanoillaan taas voimiinsa. Automedon ei kuitenkaan voinut lähteä taistoon auttamaan akhaialaisia ennen kuin Alkimedon tarjoutui hänen ajajakseen. Automedon torjui Hektorin, Aineiaan, Khromioksen ja Aretoksen yrityksen surmata hänet surmaten itse Aretoksen ja pöllien tältä haarniskan.
ellauri216.html on line 709: Suureen skeemaan pukeutuneilla on kreikkalaisessa traditiossa erilainen asu kuin slaavilaisessa traditiossa. Etenkin itäslaavilaisessa traditiossa munkki tai nunna on pukeutunut teräväkärkiseen hupulliseen asuun ja eräitä muitakin eroja on olemassa niin näkyvässä pukeutumisessa kuin viitan alle jäävässä pukeutumisessa. Munkille vihkimisen yhteydessä annettava, munkin vaatetukseen kuuluva, viitan alla pidettävä paramantia (kreikkaisilla analavon) on suuressa skeemassa yleensä suurempi. Skeemamunkin päähineenä on slaavilaisessa perinteessä kukuli (kreikaksi: κουκούλι – neulottu myssy, venäjäksi: кукуль) huovasta valmistettu ja risteillä koristeltu päähine. Eräänlainen saunahattu.
ellauri241.html on line 62: Lamia (/ˈleɪmiə/; Kreikka: Λάμια), muinaisessa kreikkalaisessa mytologiassa, oli lapsia syövä hirviö, ja myöhemmässä perinteessä sitä pidettiin eräänlaisena yöllä ahdistavana henkenä (daemon, succubus). Varhaisimmissa tarinoissa Lamia oli kaunis muinaisen Libyan kuningatar, jolla oli suhde Zeuksen kanssa. Tämän oppimisen jälkeen Zeuksen vaimo Hera ryösti Lamialta lapsensa, Zeus-suhteensa jälkeläiset, joko sieppaamalla tai tappamalla heidät. Hänen lastensa menetys ajoi Lamian hulluksi, ja kostoksi ja epätoivoksi Lamia nappasi kaikki löytämänsä lapset ja söi heidät suihinsa. Julmien tekojensa vuoksi hänen fyysinen ulkonäkönsä muuttui rumaksi ja hirvittäväksi kuin isovenäläisillä. Zeus antoi Lamialle profetian voiman ja kyvyn ottaa pois ja palauttaa silmänsä, mahdollisesti siksi, että Hera kirosi hänet unettomuudesta tai koska hän ei enää voinut sulkea silmiään, niin että hänen oli pakko aina obsessata kadonneista lapsistaan.
ellauri321.html on line 395: Kuten monet Keatsin oodit, "Oodi kreikkalaisessa urnissa" keskustelee taiteesta ja taiteen yleisöstä. Tarvitaan uusia muotoja, uusia muotoja tarvitaan. Ilman niitä ei ole koko taidetta.
xxx/ellauri086.html on line 636: Kekäs se oli tää Thyestes? (Ja kuka oli Jolyot?) Thyestes oli kreikkalaisessa mytologiassa Olympian kuninkaan Pelopsin ja Hippodameian poika. Hänellä oli lapset Pelopeia ja Aigisthos. Hänen veljensä Atreus tappoi Thyesteen lapset.
xxx/ellauri125.html on line 96: Antiope (m.kreik. Ἀντιόπη) oli kreikkalaisessa mytologiassa Theban kuningas Nykteuksen tytär. Hänen kauneutensa sai Zeuksen ottamaan tämän väkisin satyyrin hahmossa. Antiope pakeni häpeäänsä kuningas Epopeuksen luo Sikyoniin, joka ei enää päästänyt häntä pois ennen kuin hänen setänsä Lykos haki hänet väkisin takaisin. Paluumatkan aikana Antiope synnytti kaksoispojat Amfionin Zeukselle ja Zethoksen Epopeukselle. Molemmat pojat jätettiin paikallisten paimenien huomaan. Takaisin Thebaan päästyään Lykos luovutti Antiopen vaimonsa Dirken huostaan, joka kohteli Antiopea varsin kaltoin. Antiope kuitenkin onnistui lopulta pakenemaan etsien suojaa samasta talosta, jossa hänen poikansa olivat hänen tietämättään paimenina.
xxx/ellauri174.html on line 255: Stymfaloksen linnut olivat kreikkalaisessa mytologiassa pelottavia, ihmislihaa syöviä lintuja, jotka olivat pesiytyneet valtavina parvina Stymfaloksen kaupungin lähellä sijaitsevan Stymfalian järven luo turvaan niitä saalistavilta susilta. Parvi aiheutti suurta tuhoa ympäröiville viljelyksille. Ne hyökkäsivät jokaista vastaan, joka yritti niitä metsästää, tappaen tai haavoittaen heitä terävillä nokillaan, jotka läpäisivät myös pronssi- ja rautahaarniskat. Lisäksi linnut pystyivät ampumaan sulkiaan kuten nuolia.
xxx/ellauri287.html on line 632: Bibliografia: Bost-Pouderon, C. 2000. "Le ronflement des Tarsiens: l'interprétation du Discours XXXIII de Dion de Pruse." REG 113: 636-51.—. 2003. "Dion de Pruse et la physiognomonie dans le Discours XXXIII." REA 105.1: 157-74.—. 2006. Dion Chrysostome: Trois discours aux villes (Or. 33-35). 2 osaa Salerno: Helios.—. 2009. "Entre predication morale, parénèse et politique: les Discours 31-34 de Dion Chrysostome (ou: la subversion des genres)." Julkaisussa Danielle van Mal-Maeder et ai., toim. Jeux de voix: enonciation, intertextualité et intencionalité dans la littérature antiikki. Bern: Peter Lang. 225-56.Desideri, P. 1978. Dione di Prusa: un intellettuale greco nell'impero romano. Messina: d'Anna. Gleason, Maud. 1995. Making Men: Sophistis and Self-Presentation in Ancient Rome. Princeton: Princeton University Press. Gangloff, Anne. 2006. Dion Chrysostome et les mythes: Hellénisme, communication et philosophie politique. Grenoble: Millon. Houser, J. Samuel. 1998. "Eros" ja "Aphrodisia" Dio Chrysostomin teoksissa. Classical Antiquity 17.2: 235-58. Jones, CP 1978. Dio Chrysostomosin roomalainen maailma. Cambridge, MA: Harvard University Press. Millar, F. 1968. "Local Cultures in the Room Empire: Libyan, Punic and Latin in Roman Africa." JRS 58: 126-34.Mras, K. 1949. "Die προλαλία bei den griechischen Schriftstellern." Wiener Studien 64: 71-81. Swain, Simon. 1996. Hellenismi ja valtakunta: kieli, klassismi ja valta kreikkalaisessa maailmassa, 50-250 jKr. Oxford: Oxford University Press.—. 2007. "Polemonin fysiognomia". Julkaisussa Simon Swain, toim. Kasvojen näkeminen, sielun näkeminen: Polemonin fysiognomia klassisesta antiikista keskiaikaiseen islamiin. Oxford: Oxford University Press. 125-202. Harvard University Press. Millar, F. 1968. "Paikalliset kulttuurit Rooman valtakunnassa: Libyan, Punic ja Latin in Roman Africa." JRS 58: 126-34.Mras, K. 1949.
xxx/ellauri293.html on line 55: Dafne (m.kreik. Δάφνη, Dafnē, 'laakeri'; lat. Daphne) oli kreikkalaisessa mytologiassa joko Peneioksen ja Kreusan, Ladonin ja Gaian tai Amyklaan tytär.
xxx/ellauri293.html on line 110: Siihen mennessä, kun Uuden testamentin käsikirjoituksiin tulee pikkukirjaimet ja korkomerkit, Junia on yksimielisesti korostettu naisnimenä. Esimerkiksi Erasmuksen vuonna 1516 tuottama Uuden testamentin kriittinen kreikkalainen teksti korosti nimeä feminiinisenä, ja tämä jatkuu jokaisessa kriittisessä kreikkalaisessa tekstissä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta (1858 Alford-painoksessa) vuoteen 1928 asti, jolloin Novum Testamentum Graece korosti sitä mieheksi, Iουνιᾶν (niin se tekee perkele minunkin raamatussani!). Tämä aiheutti monumentaalisen muutoksen kohti maskuliinista korostusta vuoteen 1998 asti, jolloin feminiininen muoto palasi dominaxi.
xxx/ellauri293.html on line 135: Nimi Phoebe tarkoittaa "puhdasta", "säteilevää" tai "kirkasta"; ja se oli titaanin nimi kreikkalaisessa mytologiassa. Jotkut tutkijat uskovat, että Phoebe oli vastuussa Paavalin kirjeen toimittamisesta roomalaiselle kristilliselle kirkolle. Phoebe on ainoa nainen, joka on nimetty edes diakonissaksi Raamatussa. Toimittajasta puhumattakaan. Olavi Pylkkäsenkin titteli oli toimittaja. Wilho oli saarnaaja palattuaan lähetysmatkoilta.
20