ellauri042.html on line 442: Mutta eipä aikaakaan niin voi kauhistus, ilmastonmuutoxen kuuma aalto iski, ja porukoita lähti liikkeelle etelästä ja idästä, matelija-aivoisia nuijamiehiä, jotka vähin erin ovat nuijimassa nurin jenkkihegemoniaa. Nyt ei MAGA näytäkkään niin voittamattomalta enää, kun siellä heilutaan aseet kädessä taudin kourissa, ja valtakunnan henkisenä johtajana on ihan Neron ja Caligulan painoluokan idiootti. Mitä seuraavaxi? Jos vanhat merkit pitää paikkansa, tiedossa on väestönvaihto, suurvaltain hajoaminen taas pikkuvalloixi. Pian henkiinjääneet ajaa vanhoilla heimosotien jättämillä ylijäämäromuilla aavikoituvassa maisemassa kuin Mad Max.
ellauri052.html on line 70: Vizikästä et vaikka muissa suhteissa Hendersonilla ja Eremiitalla ei ole paljon yhteistä, niin naisten polkemisessa ne kazoo toisiaan ihan eye to eye, kirppu ja sonni saman sikolätin aidalla. Plus toi spiritual void. Noita piisaa noita hengellisiä tyhjiöitä, jos on tyhjä pää ja vääränlainen isäsuhe lapsuudesta, ja pelkää naisia. Rothin miälestä Bellow oli verrattoman hyvä kuvaamaan sensitiivistä miestä pahojen naisten kourissa. Roth oli toinen samanlainen. Amerikkalaisia schmuckeja. Philip Teir hännänhuippuna. Ne on kuin Valittujen Palojen vizi: ukko menee ripille ja sanoo olen ollut neljän nuoren naisen kaa yhtä aikaa. Milloin kävitte viimexi ripillä? En koskaan olen juutalainen. No mixi tulette kertomaan tätä sitten minulle? Höh mähän kerron tätä kaikille!
ellauri060.html on line 1197: Siansaksaa siis, sian tai koiran latinaa, niinkuin sopiikin, kun asialla ovat anglosaxit, edellisen sodan voittajat, tämän päivän säälittävät häviäjät. Jenkit, britit ja niitä nuolexivat hurrit näyttävät pandemian kourissa banaanivaltioilta. Iirit, kymrit ja piktit, olkaa kelttejä, suolistakaa ne.
ellauri066.html on line 391: Kyltymätön seikkailija Halliburton katosi jäljettömiin Hongkongista San Franciscoon matkalla olleen vanhan kiinalaisen rahtilaivan tuhoutuessa taifuunin kourissa maaliskuussa 1939. Hänet julistettiin virallisesti kuolleeksi vasta vuonna 1964. Siksi se saattoikin lentää Tulpan kanssa DC-3:lla vuona 1945. Mäkin oon menny sellaisella poikasena mummin luo Helsingistä Jälän kentälle.
ellauri112.html on line 107: Hra Jussi Snellmanin Erik-kuningas oli mielestäni sangen huomattava luoma. Hra Snellmanin esitys teki sen vaikutuksen, ikäänkuin olisi hän sangen tarkkaan tutkinut kunkin yksityisen piirteen ja vivahduksen sinänsä; ja monissa näistä hän mielestäni onnistui hyvin. Kuninkaan omituinen keveähkö ivailu, kun hän puhuu parempaan kääntyneen Göranin rakastumisesta, hänen sokea ja raaka vihanpuuskauksensa sanoman saavuttua Englannin Elisabetin rukkasista, monet tällaisista piirteistä saivat sangen sattuvan tulkinnan. Hyvä naamioitus ja sopiva ulkomuoto tukivat esitystä suuresti. Kolmannen ja neljännen kuvaelman suuressa raivokohtauksessa, kun Kaarina ja hänen lapsensa ovat jättäneet Erikin ja tämä vihan sokaisemana syöksee omin käsin tekemään lopun vangituista Stureista, kohosi hra Snellmanin esitys voimaan ja intohimoisuuteen, joka tietääkseni on hänellä uutta. Tuskan kourissa ikäänkuin alastomana värisevä, vaikeroiva sielu, niinkuin Strindberg yksin sitä osaa kuvata, tässä paljastui katsojalle huomattavalla selvyydellä. Mutta vaikka näin, yksityiskohtia muistellessa, esityksestä löytää runsaasti erittäin hyviä kohtia, on mielestäni kuitenkin kokonaiskuva hiukan laimea. Esittäjä ikäänkuin ei jaksanut saavuttaa riittävän syvällistä intuitsiota osansa ytimestä, se lähde, josta tämän sairaan sielun monet omituiset ja toisinaan varsin hyvin esiintuodut käänteet, mieleneleet pulppuavat, ikäänkuin tahtoi pysyä näkymättömänä.--Hra Puron Göran Persson oli Strindbergin hengen mukainen. Hra Puro oli osaansa saanut jotain siitä suorasta yksinkertaisuudesta, joka on Strindbergiläisen miehekkyyden ihanne. Tämä ihanne tosin on hiukan kaavamainen; ja siinä merkityksessä tässä osassa on teatteria. Göran, suuri valtioviisas ja toiminnan mies, viitsii tehdä hyvää vain niinkauan kuin eräs nainen häntä rakastaa; kun hän tulee petetyksi, sanoo hän muuttuvansa paholaiseksi ja raivoaa hirvittävästi. Mutta vaikka Strindberg näin, pitkissä kohtauksissa, antaa kuninkaan ja hänen valtioviisaansa puhjeta lyyrikoiksi ja panetella maailmaa ja elämää voimasanoilla, joita kenties ei kenellekään muulle sallittaisi, on hänen vuodatuksissaan aina hänelle ominainen tulivuoren hehku ja ukonjylinä, joka vaientaa arvosteluhalumme. Kuten sanoin, oli mielestäni hra Puro oikein käsittänyt osansa hengen. Hän osasi antaa oikean illusion tietoisesta, epätoivoisesta tahdon jännityksestä, joka lauetessaan purkautuu sokeana raivona. Mikä hänen esityksessään oli siloittamatonta tai teatteria, kuului mielestäni osaan.--Monet muutkin osat sietävät mainitsemista. Herra Ahlbergin Svante Sture oli komea ylimys, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson, hra Pihlajamäen siltavahti hyviä esityksiä. Juhana-herttuaa esitti hra Salo, Kaarlea hra Urho Somersalmi, Kaarina Maununtytärtä nti Horsma ja tämän isää hra Falck. Perjantain esityksessä oli runsas huone ja suosionosoitukset vilkkaat. Tänään esitetään kappale kolmannen kerran. (Uusi Suometar 27.11., 28.11. ja 1.12.1912)
ellauri115.html on line 462: Mietin sixi kuolevaisten surkeaa kohtaloa ajopuuna tässä kazomusten meressä, ilman kompassia mahtavaa peräsintä ja pulleita purjeita, ja myrskyisien himojeni kourissa ilman muuta opasta kuin kokematon luozi joka ei tiedä mistä se on tulossa ja minne menossa. Mä sanoin näin, izexeni nimittäin: "Rakastan totuutta, ezin hiäntä, enkä löydä. Näytä mulle totuus ja tartun siihen kiinni kuin iiliäinen; mixi se piilottaa naamansa innokkaalta sydämeltä joka ei muuta toivo kuin sitä palvoa?
ellauri118.html on line 625: By an impatient Passion sway´d, kärsimättömänä kiiman kourissa,
ellauri269.html on line 777: Purim on irti päästämisen loma, jolloin rajoitukset ja itsehillintä ovat rentoja ja "piilotetut" tunteet saavat leikkiä. "Purimiin on imettävä, kunnes hän ei tiedä eroa kirottu on Haman ja siunattu on Mordechai." Jotkut rinnastaisivat Purimin "festivaaliin" jaksossa Archonien paluu, päivä rykmentin yhteiskunnan kalenterissa, jolloin kaikki lain ja moraalin säännöt keskeytettiin. Onko Purim varoventtiili yleisesti vakavassa juutalaisessa kalenterissa? Onko aika, että Spocks saa käyttää itiöitä ilman syyllisyyttä? Pidän parempana erilaista Star Trek -metaforaa. Purim on päivä, jolloin yhdistämme itsemme erilaiset puolet, jotka ovat haarautuneet kuljettajan ja hengellisten onnettomuuksien seurauksena. Se on päivä, jolloin tunnustamme sekä fyysisen että hengellisen itsemme ja molempien tarpeen. Se on loma, jolloin uskallamme sanoa, että edes pahan taipumuksen kourissa emme ole niin kauheita ihmisiä, ja pystymme suureen hyvään. Saamme panna niin ampiaisia kuin keltanokkia, olla cis- ja trans-hahmoja.
ellauri271.html on line 152: Elämä ja usko parempaan näkyy yksilötasolla päähenkilöiden elämässä. Kaikki hyvä tapahtuukin aina yxilötasolla, joukossa tyhmyys vaan tiivistyy. He ovat moraalisia ihmisiä, jotka pyrkivät totuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Esimerkiksi naimisissa oleva Živago ei ota itselleen salarakasta, vaikka rakastuukin syvästi Laraan. Samaan aikaan Živago kunnioittaa vaimoaan enemmän kuin mitään muuta koko maailmassa. Hyveellinen Lara puolestaan taistelee itsesyytösten kourissa ja palvoo idealistista aviomiestään Antipovia, joka hylkää perheensä taistellakseen vallankumouksen edestä. Ihanteellinen Antipov tekee itsemurhan menetettyään uskonsa vallankumoukseen. Ota siitä mallia!
ellauri310.html on line 977: Ecuador on kartellien kourissa. Poliitikoita ammutaan kuin savikyyhkyjä. Maa on
ellauri389.html on line 466: John Newton (4. elokuuta 1725 Lontoo – 21. joulukuuta 1807 Lontoo) oli englantilainen merimies, orjalaivan kapteeni, orjakauppias sekä myöhemmin anglikaanisen kirkon pappi, virsirunoilija ja tunnetun virren ”Amazing Grace” kirjoittaja. Newtonin äiti kuoli, kun John oli seitsemän vuoden ikäinen, ja hän joutui lähtemään iskän orjalaivaan töihin laivapojaksi. Hänestä kehittyi vuosien mittaan raaka ja häikäilemätön nuorukainen. Jo nuorena hänestä tuli laivanomistaja, joka kuljetti orjia Afrikasta Amerikkaan. Se oli niin ikävä tyyppi että sen liikekumppanit kerran kylästyivät siihen ja möivät sen jollekin länsiafrikkalaiselle prinsessalle orjaxi. Yhdellä tällaisella matkalla vuonna 1748 joutui hänen huonokuntoinen laivansa kovaan myrskyyn Irlannin merellä. Hän joutui kamppailemaan myrskyn kourissa yksitoista tuntia, mutta selviytyi myrskystä. Newton lupasi parantaa tapansa jos ei uppoisi. Laivan pysymisen pinnalla hän koki osoituksena Jumalan armosta, joka kohdistui nimenomaan häneen, mutta vähän myös kaikkein jumalattomimpiin värillisiin ihmisiin kannen alla, ja tämä kokemus muutti hänen elämänsä. Järkevänä miehenä hän kuitenkin jätti orjakaupan vasta kuuden vuoden kuluttua jäädessään eläkkeelle. Hän jäi töihin Liverpoolin satamaan ahtamaan orjia, mutta pian hän alkoi opiskella teologiaa ja valmistui papiksi ja määrättiin hoitamaan pientä Olneyn seurakuntaa. Siellä hän tutustui runoilija William Cowperiin ja yhdessä he julkaisivat 1779 Olney Hymms -nimisen kokoelman lauluja, josta tuli yksi merkittävimpiä 1700-luvun evankelikaalisista laulu­kokoelmista. Sen 349 laulusta Cowper oli runoillut 67 ja loput Fig Newton. Virrellä "Amazing Grage" on liittymäkohtia hänen kokemaansa myrskyyn ja siitä selviytymiseen. Vähän sama legenda kuin Martin Luderilla, quod vide. Amerikkalaiset pitävät siitä erityisesti, sillä se ilmaisee amerikkalaisia perusarvoja olematta yhtä jingoistinen kuin America the Beautiful tai Star Striped Banner. ("By Jingo!" on brittiläinen vastine sanalle "Jösses!".)
xxx/ellauri010.html on line 740: Sen visio on sälästä aseptisen tyhjä persoonaton himbe, mis sukat paidat farkutkin ym makaa järjestyksen kourissa, kyljillään laatikoissa tiukilla rullilla vierekkäin kuin hiroshiman uhrit. Omistaja keventyneenä rojuista endlösungin jälkeen on kylillä shoppailemassa uutta sievää esinettä tilalle. Nyt mahtuu uutta kivaa kun roskat on pantu riviin. Ei järin kierrätyshenkistä, kulutuksen verenkierto tästä senkun vilkastuu. Konmarin omakin parim enne päivä meni jo. Ei se muuten olis kirjaston poistohyllyssä.
xxx/ellauri129.html on line 357: Esimerkiksi se, miten ,"joillakin ihmisillä" on suhteissa kyky olla katsomatta tekojaan silmiin. Tunnistan sen omista kokemuksistakin. Olen miettinyt kirjan motoksi lausetta "vapaus on sotkuista", jonka Donald Rumsfeld sanoi vuonna 2003, kun Bagdad oli ryöstelyn ja kaaoksen kourissa. Sekin on ajattelua, jolla vältetään vastuuta omista teoista, jotta voidaan tehdä niitä lisää.
xxx/ellauri169.html on line 280: On hämmentävää että aina ollaan jossain taitekohdassa. Maailmanloppu näyttää olevan oikeasti käsillä. Ateenassa sataa lunta ja Norjassa on kesäkelejä. Mikä pahinta osakekurssit laskevat. Eikun nousevat. Laskevat. Sahaavat kuin viikkokuumeessa. Hunga Tongan vulkaani on eruptoitunut. Tsunami on korkeampi arvioitua. Saarelaiset kaivavat snorkkeleita esille. Apinakööri kiemurtaa pandemian kourissa. Kolmannes ei ota rokotuxia koska niissä on niitä mielenhallintachippejä. Oliskin. Kahdesta mielipuolesta voisi aina yhdistää yhden kokonaisen ja pääluku pienenisi puolella.
xxx/ellauri201.html on line 82: Sitten palasi Isokukko-Uljas minun kamariin, telkesi vielä oven perässään. Jo tuli sänkyyn ja otti minut isoon, kuumaan syliin. Minä olin siinä kuin karhun karvaisessa otteessa. Isokukko-Uljas antoi suuta, imi pitkään ja ahnaasti. Sitten murahti, että teki mieli vittua, piti saada heti. Se veti koko yöpaidan minulta pois, pyöritti rintoja mahtavissa kourissaan, kehräsi kumeasti. Kyllä minun muodot sitä selvästi miellyttivät. Alkoi saman tien minua asettelemaan siihen sänkyyn selälleni, kumartui nuuhkaisemaan pilluani, josta lemmenmahlaa lakanalle valui. Siitä Isokukko-Uljas selvästi innostui, sai miehistä uhoa, urahtikin korskeasti, alkoi kiireellä housujaan availla. Jo putosivat pöksyt lattialle. Näin siinä hämärässä kuun valossa kyllin hyvin, mitä olin saamassa. Iso vehje oli jo hyvässä nousussa, otti eteen semmoista vauhtia, paisui ihan silmissä. Punnukset alhaalla raskaina roikkuivat, olivat täynnä sakeaa siemennestettä. Jo oli Isokukko-Uljaksen kyrpä jämäkässä tanassa, seisoi vaakasuorassa osoittamassa miehistä mahtiaan. Sitä suurempaa voimaa, mikä miehellä on naisen edessä yhdynnässä. Minä sitä murikkaa tuijotin kuin heikkopäinen, ja Isokukko-Uljas matalasti naurahti, että oliko suurin kyrpä, mitä eläissäni olin nähnyt. Huokaus pääsi, että oli, oli se. Nauroi, että niin olivat naiset ennenkin sanoneet ja kovasti tykänneet, kun ei omilla ukoilla semmoista ollut. Ai ai ai, kyllä sillä sitä kokoa olikin! Pelotti ihan semmoinen sisäänsä ottaa.
xxx/ellauri273.html on line 291: Britit napisevat brexitillä izeaiheutetun laman kourissa. Matuja ei saa paskaduuneihin enää pikkurahalla. Samaan aikaan toisaalla hallitus maxaa Macronille rantapoliisina olosta. Ei-toivotut kanaaliuimarit toimitetaan Ruanda-Urundiin kaivosalalle.
xxx/ellauri273.html on line 294: Janne Uoti painii sen ristiriidan kanssa, että hän saa luksusluottokorttinsa ansiosta ilmaista ruokaa, kun vähätuloiset kärvistelevät inflaation kourissa.
xxx/ellauri295.html on line 654: “Valac? Seere? Mitä täällä oikein tapahtuu?” Me molemmat käännähdimme. Rahab seisoi ovella tuijottaen meitä silmät leiskuen. Hän astui tasanteelle. Yönmustat liinat sitoivat hänen siipiään. Vartiomiehiä seurasi hänen perässään miekat tai keihäät kourissaan. Me peräännyimme tasanteen reunalle. “Mitä te kaksi kuvittelette tekevänne?” Rahab sihisi hampaidensa välissä. Me katsoimme toisiamme.
xxx/ellauri304.html on line 663: Työtön Pauli on ukrainalaisen valkoisen orjakaupan kourissa. Helmi leikkii pakko-oireisesti alaikäistä. Näen pahaa unta susista Merikadulla niin että putoon yöllä sängystä. Tulee veripipejä. Maha on kipeä. Mustarastas vaikeroi yössä kuin hengen hädässä. Siinähän se saattaa ollakin.
xxx/ellauri417.html on line 321: Voidaan väittää, että Venäjän ja Ukrainan sota todella alkoi Slovjanskissa huhtikuussa 2014. Siihen mennessä Kremlin joukot olivat jo vallanneet Krimin . Venäjä-mielisen presidentin Viktor Janukovitšin syrjäyttämisen jälkeen poliittisen mullistuksen kourissa ollut  Ukraina ei kyennyt vastustamaan.
20