ellauri055.html on line 930: 1950-luvulta lähtien Sillinpää asui Helsingin Herttoniemessä tyttärensä omakotitalossa, mutta kesät hän vietti kotiseudullaan Hämeenkyrössä.
ellauri055.html on line 932: Sodan jälkeen Sillinpää teki uuden tulemisen harmaapartaisena, kalottipäisenä Taatana. Hän alkoi esiintyä säännöllisesti radiossa lukemassa tekstejään, ja Taatan joulusaarnoista tuli vuodesta 1945 alkaen jokavuotinen rituaali aina hänen kuolemaansa saakka. Näissä radiopakinoissaan Taata keskittyi paljolti muistelemaan nostalgisesti lapsuusvuosiaan Hämeenkyrössä. Jo kesällä 1945 lähetetyssä radioreportaasissa Sillinpää kierteli kotiseudullaan toimittaja Unto Miettisen kanssa, ja sen aikana haastateltiin kirjailijan hämeenkyröläisiä tuttavia. Joulusaarnat sopivat Yleisradion uuden pääjohtajan Hella Wuolijoen ohjelmapoliittiseen linjaukseen, jonka mukaan kulttuuria oli tarjottava kaikille radionkuuntelijoille ja sen oli oltava korkeatasoista. Niiden ideoija oli radion teatteriosaston päällikkö Matti Kurjensaari. Joulusaarnojen valmistelu alkoi jo varhain syksyllä, jolloin Saara Kuitunen valikoi isänsä teoksista sopivia teemoja ja Taata muokkasi tekstit esityskuntoon yhdessä Heikki A. Reenpään ja Aarne Laurilan kanssa. Taata itse valmistautui esityksiin huolellisesti opetellen tauot, rytmitykset ja painotukset. Osaltaan Taatan muistelmat mäkitupalaisperheen vaatimattomasta joulunvietosta rohkaisivat raskaista sotavuosista toipuvia suomalaisia, ja monelle radionkuuntelijalle ne olivat ensimmäinen kosketus hänen kertomataiteeseensa. Taatan saapuminen Fabianinkadun radiotaloon oli elämys hänelle itselleen ja mieliinjäävä tapaus radion henkilökunnalle. Vuosien mittaan joulusaarnoihin tuli toistoa, minkä Taata itsekin myönsi, mutta hän katsoi, ettei joulun sanoma toistoista kulu.
xxx/ellauri059.html on line 220: Kun Kustaa Vaasan aikoina Savon erämaita asutettiin, siirtyi tänne joko uutisasukkaina tai saalistusretkiä tehden väestöä Hämeestä ja osaksi myös Karjalasta. Hämeestä tulleiden joukossa oli eräs mies, joka asettui asumaan nykyiseen Airaxelan kylään Karttulassa. Kerran hän oli tapansa mukaan tekemässä kaskiviljelystensä ympärille entisellä kotiseudullaan tottumaansa tapaan aitaa. Tällöin oli paikalle tullut maanmittariherroja ja veronkantajia ja havaitessaan miehen hommat olivat kysyneet:
xxx/ellauri237.html on line 221: Papin poika Johann Arndt opiskeli lääketiedettä ja teologiaa Helmstedtissä, Wittenbergissä, Strasbourgissa ja Baselissa. Baselissa hän tutustui Theophrastus Paracelsuksen kirjoituksiin, ja Wallmannin mukaan tämän ajattelun vaikutus näkyy monissa Arndtin teoksissa, voimakkaimmin Totisesta kristillisyydestä -teoksen neljännessä kirjassa. Opintojensa jälkeen Arndt toimi kotiseudullaan Anhaltissa koulumestarina, diakonina ja pappina. Jouduttuaan eksorsismia ja kuvakieltoa eli ikonoklasmia koskevien opillisten erimielisyyksien takia jättämään virkansa vuonna 1590 hän siirtyi Quedlinburgiin saarnaajaksi, mitä virkaa hän hoiti vuoteen 1599 saakka.
4