ellauri004.html on line 1128: kostan, sovitan, tuomitsen ja armahdan,

ellauri009.html on line 748: jos se etenee mun kustannuxella mä kostan.

ellauri012.html on line 249: Et voi olla muistamatta (eihän rakastavaiset unohda) miten mieluusti mä kuuntelin päivät pitkät sun saarnoja. Miten mä sulkeuduin sun lähdettyå kirjoittamaan sulle; kuinka olin kärsimätön kunnes kirje tuli perille; miten vaikeaa oli löytää viestinviejiä. Tää detalji voi yllättää sua, ja saatat kärsiä kun kuulet jatkon. Mutta mä en aio enää hävetä että mun rakkaudella ei ollut rajoja, mä oon tehnyt vielä enemmän. Olen vihannut itseäni jotta rakastaisin sua; tulin tänne vankeuteen tuhoomaan itseni et sulla olis mukavaa ja helppoa. Mikään muu kuin hyve ja täydellinen rakkaus ei voisi saada tälläistä aikaan. Pahe ei tämmöistä synnytä, se on liikaa kiinni ruumiissa. Ruumiillinen rakkaus rakastaa elävää ruumista, ei kuollutta. Tää oli mun sedän käsitys; se mittasi mun hyvyyttä mun sukupuolen mitalla, ja luuli että rakastin kikkeliä enkä ihmistä. Turha vaiva; mä rakastan sua enemmän kuin koskaan, ja kostan tällä lailla sille. Rakastan sua hellästi elämäni viimeiseen hetkeen saakka. Aikaisemmin mun rakkaus ei ollut ihan näin puhasta; silloin rakastin sua sekä mielellä että ruumiilla. Mutta silloinkin sanoin että sydän oli tärkeintä, ja kikkeli vaan bonusta.
ellauri026.html on line 124: Viime kesänä ei ukkostanut ollenkaan, oli niin kylmä kesä. Nyt on lämpimin talvi sitten 70-luvun. Maa on vihreä ja sula helmikuussa. Bagdadissa sataa lunta. Australia tulvii. Navat sulavat. Etiopiassa on heinäsirkkalaumoja. Coronavirus leviää kuin espanjantauti. Raamatun vizat läiskivät. Maailmankirjat ovat sekaisin. Onkohan tää maailmanloppua. Viimenen hetki kirjottaa runoja. Kohta ketään ei enää ole lukemassa. No eihän kukaan lue enää muutenkaan, jengi kazoo vaan videoita. Näitä jorinoita ei kukaan lue kuitenkaan. (Paizi mä, narsistin yhden hengen yleisö.) Alkaisinko väsätä videoita emerituxena. Osaanhan mä niitä tehdä ennestään. Suunnilleen yhtä hyvin kuin näitä runoja.
ellauri118.html on line 919: »Ota hänet vaunuista ja heitä jisreeliläisen Nabotin pellolle. Muistathan sen Herran ennustuksen? Kun me ajoimme valjakoillamme hänen isänsä Ahabin perässä, kuninkaalle lausuttiin tämä Herran sana: ”Totisesti, minä näin eilen Nabotin ja hänen poikiensa veren, ja sillä samalla paikalla minä vielä kostan sinulle.” Tee nyt Herran sanan mukaisesti, ota hänet vaunuista ja nakkaa pellolle!» Näin ne ennustuxet toteutuvat.
ellauri163.html on line 178: Minä ammun kaikki nuoleni heihin. Minä lähetän mezän petoin hampaat heidän keskellensä. Ulkona pitää miekan heitä hävittämän ja sisällä pelvon, sekä nuorukaiset että neizeet, imeväiset ja harmaapäät. Minun on kosto, ja minä kostan! Minä juotan nuoleni verellä, ja miekkani pitää lihaa syömän tapetuiden verestä, ja vangituiden ja vihollisten paljastetusta päästä! Niin myös Herra sinun Jumalas lähettää heidän sekaansa hörhöläiset siihen asti että kaikki hukutetaan, jotka jääneet ja heitänsä lymyttäneet ovat sinun edestäs.
ellauri184.html on line 177: Jes. 47:3 Häpysi paljastuu, häpeäsi näkyy; minä kostan enkä ainoatakaan armahda.
ellauri244.html on line 320: "Me haluaisimme houkutella teidät nousemaan, että yletymme takataskuunne; laskemaan irti lompakostanne jotta pääsemme tyhjentämään ne; aatteet ja kapinat ja jumalat on hyödyllisiä jos niiden avulla pääsemme kasan huipulle."
ellauri275.html on line 355: Joku meistä kertoo tarinan... Minä kostan - ja teloittajalauma
ellauri297.html on line 198: sillä aikaa kun vähän aikaa vielä minä kostan Jisreelin verivelat Jeehun suvulle
ellauri297.html on line 294: Ja minä kostan hänelle baalien päivät,
ellauri342.html on line 225: Pidin yhä kiinni siitä, mitä ilman en voinut elää: uskostani Jehovan todistajien ruohonleikkurien jumalaan. Siinä oli minun ainoa turvani, minun voimani, minun itsekunnioitukseni. Juuri se, mitä marxilaisuus ei nykyhetkessä - sellaisena kuin se oli - kyennyt millään antamaan. Se pystyi antamaan yhteenkuuluvuuden tunteen ja tekemään katkeruudestani niin sanotusti oikeutettua, antamaan sille tarkoituksen, ylpeyden. Ja se pystyi täyttämään minut kuvitelmilla ruusunpunaisesta tulevaisuudesta. Mutta jälkimmäisen olisi ihan yhtä lailla voinut antaa haave hyvästä avioliitosta. Ja toivo siitä, että voisin omilla ponnistuksillani päästä merkittävään asemaan yhteiskunnassa. Eli E!F!K! - se Sallillakin oli taka-ajatuxena.
xxx/ellauri227.html on line 75: – Kerran olin ostanut herkkuja vahingossa hänen luottokortillaan karkkikaupasta ja toisen kerran kirjoitin hänelle kauppalistan lompakostani löytyneen kuitin takapuolelle, että olin juuri pari iltaa sitten yksin kotona ollessani lähestulkoon ostanut kaupan tyhjäksi juustonaksuista ja suklaasta, Tallgren kirjoittaa.
xxx/ellauri292.html on line 388: Kiitämme Jumalaa, meidän herramme Jeesuksen Kristuksen isää aina teistä rukoilevina, 4kuulevina teidän uskostanne Kristukseen Jeesukseen ja rakkaudestanne, joka teillä on kaikkiin pyhiin 5taivaisiin teille talletetun toivon kautta, josta te olette ennalta kuulleet evankeliumin totuuden sanassa 6ollen läsnä teille, kuten myös koko maailmassa [se evankeliumi] on hedelmää tuottavana ja kasvavana niin kuin myös teissä siitä päivästä [alkaen], jolloin kuulitte ja opitte tuntemaan Jumalan armon ja totuuden.
xxx/ellauri292.html on line 400: 3 Me kiitämme aina Jumalaa, Herramme Jeesuksen Kristuksen Isää, kun rukoilemme teidän puolestanne. 4Olemmehan saaneet kuulla teidän uskostanne Kristukseen Jeesukseen ja siitä rakkaudesta, jota osoitatte kaikkia pyhiä kohtaan 5
xxx/ellauri292.html on line 405: 3 Me kiitämme aina Jumalaa, Herramme Jeesuksen Kristuksen Isää, kun rukoilemme teidän puolestanne. 4Olemmehan saaneet kuulla teidän uskostanne Kristukseen Jeesukseen ja siitä rakkaudesta, jota osoitatte kaikkia pyhiä kohtaan 5
xxx/ellauri293.html on line 310: Minä vielä kostan miehille, jotka halveksivat sitä, mikä heille on uskottu. He sanovat sydämessään: Herra ei tee mitään hyvää, eikä hän tee mitään pahaa, ize asiassa herra ei tee paljon paskaakaan. Minä niille vielä näytän. Ylen surulliselta näytti.
xxx/ellauri329.html on line 420: Kirjoitin armeijasta kotiin ja kerroin rakentavani ja vartioivani siltoja. Miten suuri ilo se perheellemme olikaan! Isa oli iskostanut jokaiseen meistä rakkauden siltoihin, olimme ihailleet niita lapsesta asti. Kun näin räjäytyksessä tai pommituksessa romahtaneen sillan, suhtauduin siihen kuin se olisi ollut elävä olento eikä strateginen kohde Itkin. Kohtasin sodassa sadoittain romahtaneita siltoja, pieniä ja suuria. Sillat hajotettiin aina ensimmäisinä. Silta oli maalitaulu numero yksi. Kun ohitimme raunioita, mietin, montako vuotta tämänkin uudelleenrakentamiseen tarvitaan. Sota tappaa ajan, kallisarvoisen inhimillisen ajan. Muistin hyvin, että isältä kului monta vuotta jokaisen siltansa rakentamiseen. Hän istui piirustusten äärellä yöt läpeensä ja vapaapäivinäkin. Eniten minun kavi sodassa sääliksi aikaa... Isän aikaa....
18