ellauri002.html on line 2133: (V:a kosken nim.)
ellauri006.html on line 1513: oot dumbass kosken tiellä.
ellauri020.html on line 830: Milan on julkaissut 2015 vielä yhden niteen vanhana ukkona, jonka alussa se taas tirkistelee nuorten neitosten napoja. Sillä on setämiehen silmä, jolla se tarkastelee molempia sukupuolia, tai niitä kaikkia, pitäisi kai nyttemmin sanoa. Kirjan nimi on Merkityxettömyyden juhlaa. Rehellinen otsikko. Tulee mieleen Pena Saarikosken Asiaa tai ei. Milan lähti tshekeistä 1975, vasta Iivanan jälessä, ja pakosta koska se oli potkittu pois duuneista poliittisesti epäkorrektina. Se oli jonkin sortin opettaja. Sen isä oli musiikintutkija Ludvik Kundera.
ellauri023.html on line 488: Kiltti omenaposkinen Mandi Siimes otti asuintoverixi ja perijäxeen mökkiin Mandi Kirveskosken, jyreän
ellauri024.html on line 314: Arskan puolustuxexi: ei se niitä alas paina, se vaan kertoo tapauxia, joista ilmenee, millaisia kusipäitä ne on olleet sille joskus. Tai paskiaisia. Ja niitä se muistaa hyvällä jotka kiitti sitä. Ihan tavallista narsismia. Nää on muistelmat, ei mikään kirjallisuusarvostelu. Ylös ystävät ja alas vihulaiset, se on homman nimi. Ei tarvi teeskennellä mitään objektiivista. Näin se on paljon hauskempaa. Kun horiseva "v---a kosken, Niemi" kiitti Arskaa kirjeessä, se sai Kinnulta ikuisen kunnian. Poliittisestikin ne sopi yhteen. Haavikko taas erehtyi sanomaan että Arskan aforismit oli alisuoritus, ja sai siitä vastineexi muistelmiin: "hyviä kirjoja, mutta typerä ihminen". Älä hemmetissä tölvi Arskaa, se muistaa sen. Jonkun tovin vielä ainakin. Puovo kyllä olikin sietämätön besserwisseri, koleerinen kakka. Luuli olevansa jotakin.
ellauri024.html on line 568: Pahempi vielä on että nykyiset koomikot eivät yxinkertaisesti osaa. Osaavat vaan matkia, vääntää naamaa, sokeltaa teennäisen huonosti, hohottaa. Kerta kaikkiaan huonoa huumoria, aivan kelvotonta. Puuttuu taito, osaaminen, taju, maku ennen kaikkea. Aaro Hellaakosken komiikkakin on lapsekasta. Aarne ei tohdi antaa esimerkkejä huonoista vizeistä, ettei joku suutu.
ellauri026.html on line 405: Sääntöjä kyllä piisaa ja seremonioita. joillakin on kaloja, toisilla rukouksia tynnyreittäin; joillakuilla paastoja, joiden välit ne syö kuin viimeistä päivää. Yxillä on vakio-ohjelmaa enemmän kuin mahtuu seizemään rahtilaivaan. Joku ei ole koskenut penniinkään 60 vuoteen, paizi hanskat kädessä, yks ei peseydy eikä vaihda vaatteita, joku on ollut kiinni pylväässä kymmeniä vuosia, toinen on jatkuvasta veisauxesta käheenä. Jeesus ihmettelee: onx nää jotain uuden lajin juutalaisia? Oli puhe vaan uskosta ja laupeudesta, mitä toimittaa tää pelleily? (KAA)
ellauri028.html on line 851: Munkin viran Kouvolassa maxoi alkuaikoina Kouvolan kaupunki hintana sisäänajotien kyltistä YLIOPISTO. Kuusankosken grilli tarjosi takaa maistuvat. Ja herkullisia hillomunkkeja. Aivan vitun saatanan häpeällistä ja noloa. No tulihan se sieltä.
ellauri030.html on line 712: Valtaosa filosofien kannanotoista on koskenut pilailua filosofien kustannuxella. Lättänenä Plato sanoo Valtiossa, että diktaattorin ei pidä naureskella, se pilaa pelottavan efektin. Erityisesti sitä vitutti Homeroxen kohdat missä jumalat nauraa apinaväelle. Arvovaltainen yleisö ei naura, puhumattakaan jumalista. Sitä ei pidä hyväxyä. Ihannevaltiossa komediat sensuroidaan, niitä sallitaan vaan orjille ja vierastyöläisille. Vapaat valkoihoiset ei saa niitä tehdä eikä nähdä. Standup-komiikasta puhumattakaan. (Lait 7: 816e; 11: 935e). Naurettavuus on eräänlaista pahaa. Hemmo ei tunne izeään ja sille nauretaan, vaikka se izekin. Se on heikkoutta, moraalisesti tuomittavaa. Saatana et tää on läpinäkyvää jäyhää izekorostusta. Platon oli säälittävä pöyhkimys.
ellauri032.html on line 210: Swiftillä big-endians listi little-endians. Munanleikkureiden sielujen pelastusta koskenut kiista jatkuu monimutkaisten sähköaivojen kilpailuna: tuleeko luvut laittaa rekisterin vasempaan laitaan vaiko oikeaan.
ellauri048.html on line 121: Koskenniemi halusi vaikuttaa entiseen tapaan myös Uuden Suomen kirjallisuusosaston hoitajaan. Hän kirjoitti 24.9.1949 Aholle: "Mainitsemistasi ehdokkaista haluaisin … ehdottomasti karsia … Tuomas Anhavan, … hän on Hellaakosken kiltti apuri "Näköalassa" … Mainitsemaasi (Eino S.) Repoa en henkilökohtaisesti tunne, mutta hänen kirjoituksensahan ovat … U.S:ssa olleet täysiä mitättömyyksiä … Unto Kupiainen, jota aikoinani Sinulle suosittelin, on tehnyt itsensä monella tavoin mahdottomaksi."*
ellauri049.html on line 279: Huolimatta suppeasta tuotannostaan Juhani Siljo on V. A. Koskenniemeä ja O. Mannista seuraavan polven yksi huomattavimmista runoilijoista, joka vaikutti Aaro Hellaakosken, 1920-luvun Tulenkantajien ja vielä sodanjälkeiseenkin lyriikkaan. Juhani Siljon, voimakastahtoisen etsijän, ja "puhtaan minuuden rakentajan" kuva sai myytinomaista hohdetta runoilijan kuoltua kansalaissodassa valkoisten puolella. Runsaasti toistettuja ovat useat aforismit tai runonsäkeet kuten kutsumusruno Excelsiorin avaussäe "Kuin jännitetty jousi on tahtoni mun" tai runon Vastavirtaan alku: "Vastavirtaan nousee lohen suku". Esikoiskokoelmassa Runoja (1910) lyriikka on jo moneen suuntaan aukeavaa. Keskeisiä ovat nuoren ihmisen elämänpelon ja elämänjanon tunteet. Maan puoleen (1914) sisältää aikansa rohkeimpia rytmillisiä kokeiluja. Esikoiskokoelman suoralinjainen pyrkimys on vaihtunut Kuolinripin pakottavaksi valinnan ongelmaksi. Siljo tekee valintaa yksinäisyyden ja toisten, rakkauden ja vapauden, unelman ja todellisuuden välillä. Kelpo narsistina valizi oman jalkansa.
ellauri051.html on line 340: Epäilenpä että tämä Soikkeli on poliittisesti oikealla laidalla. Se siteeraa suopeasti Pauli Pylkköä, joka puhuu rumia kulttuurivasemmistosta. Pauli Pylkkö taitaa olla ränsistyneen Jaakkoh-Hintikan viimeisiä lahkeessaroikkujia, josta tuli tämän jälkeen nähtävästi jonkinlainen postmoderni nazi ja Heidegger-fani. Vittuili pitkästi ja rumasti myös fyysikkoviikarille Kari Enqvistille ("huomaa Enqvistin kiinnostus ulosteisiin."). Pylkkö on kyllä niin surkuteltava filosofi, että jopa Hintikkakin pyörinee myötähäpeästä kuopassansa Korsossa. Ei kai vaan Pylkkö ole uskonnollinenkin? Hui kauhistus. Mysteereitä persiissä. Dodi. Tää voi kyllä vähän kirpaista. Tää Anti-Enqvist (2012) on aivan tolkuttoman pitkä. On pakko loikkia kuin Soikkeli lukiessaan Saarikosken juoppopäiväkirjoja.
ellauri053.html on line 276: Tää Paavon teinilaulu on kyllä vielä aika sovinnainen rykäisy, hukkapätkä joka tuskin ylettyy kusilaarin reunalle Aaro Hellaakosken hauin rinnalla. Ne on kuin Eski ja Vesku rinnan kulttixen vessassa. Näin sun kazeen. Kökköä: huminoimaan, kera, tulee mieleen nakit muussin kera. Nakit muussilla kuullostaisi jotenkin reilummalta. Ei liity tähän, mutta siinä on samaa fiilistä kuin sanassa keho, ruumiin sijasta. Se on eufemismi. Mut lienee kohtuullista sanoa, ettei Puovon latva vielä oikein ole vireessä. Puussa ei ole ihan kaikkea hänen vihreyttänsä. No kevät on vasta alulla. Eino Leinon uhoilua nuori Paavo kenties matkii lähinnä.
ellauri054.html on line 128: Essee edellyttää kykyä ajatella suuria ajatuxia, peri hypsous kuten terotti Pseudo Longinos. Mul on se, ostin Sysmän kirjakyläpäiviltä. Konkan Elämän antimet ei tässä kazannossa kelvannut "Tuus" Tarkalle (mul on kai se, oon ainaskin lukenut). Jouko Tyyrin lehtipakinat muka kelpasi. Niihin en ole sormellakaan koskenut. Se oli joku ohjaaja.
ellauri060.html on line 118: Toinen lupaavan oloinen kirjalöydöskaxikko on Mihail Solohovin 'Apinakohtalo' plus 'He taistelivat reviirinsä puolesta' 1943 ja Ritva Enäkosken 'Halu, hinku ja haba, eli miten bodaan kantin kestäväxi' 1993. Kansa taisteli, koiraat kertovat, ja vähän naaraatkin. Solohov sai aherruxestaan Nobelin palkinnon 1965, ja jo sitä ennen Leninin palkinnon. Ritva Enäkosken osalta jury on vielä sisällä. On sillä jo Vuoden innostaja -palkinto.
ellauri060.html on line 122: Höpsistä. Kuten Enäjärvi eikun -koski ize muutamaa lausetta myöhemmin toteaa, apina on kokonaisuus: fyysisen minämme, sosiaalisen verkostomme ja psyykkisen olemuxemme yhteispeli. Voimme valita asenteemme just yhtä vähän kuin valizemme fyysisen minämme, sosiaalisen verkostomme ja psyykkisen olemuxemme. Se että löysin Enäkosken kirjan hyllystä oli ns. sattumaa, mutta niin on myös sekin että paatuneena vastarannan kiiskenä en usko sanaakaan mitä Ritva höpöttää. Vai olisko se johdatusta? No Solohovin jäyhät miehet kyllä etevästi pullistivat henkistä habaa. Lukematta edes Ritvan opasta.
ellauri061.html on line 742: Puck, Oberon: Marakatti Hyypiö ja Vaakku V-a kosken, Niemi.
ellauri064.html on line 421: Kun Kokkolassa 1919 käynyt arkkipiispa Gustaf Johansson oli julkisesti nuhdellut Åkerblomia, Wartiovaara julkaisi omalla kustannuksellaan 1920 teoksen Maria Åkerblom totuuden valossa, eräitä koettelemuksia ristin tiellä, jossa hän puolusti Åkerblomia ja kuvasi myös omia uskonnollisia pohdiskelujaan. Wartiovaara tuomittiin sitten vuoden vankeusrangaistukseen ns. Erik Stadius-jutussa. Stadius oli 14-vuotias poika, joka oli tuonut Helsingistä Kokkolaan Åkerblomin ratsuhevosen ja jäänyt Kokkolaan hevosen hoitajaksi. Åkerblomin liikkeen jäsenet pieksivät pojan Åkerblomin vaatimuksesta hevosen sotkettua pojan sille tuomia heiniä. Useita liikkeen jäseniä joutui syytteeseen pahoinpitelystä, mistä alkoi pitkä aina 1920-luvun lopulle saakka jatkunut liikettä koskeneiden oikeudenkäyntien sarja.
ellauri064.html on line 425: Tämän jutun seurauksena åkerblomilaisten seurakunta Kokkolassa hajosi keväällä 1923 ja Marian palatsina tunnettu liikkeen jäsenten asuintalo myytiin. Liikkeen johtajat ja noin 220 jäsentä muutti samassa yhteydessä Kokkolasta Helsinkiin, jossa liike hankki ns. Toivolan huvilan Meilahdesta. Maria Åkerblom jäi joulukuussa 1923 kiinni kangasvarkauksista ja päätyi lopulta lääninvankilasta mielentilatutkimuksiin Kammion sairaalaan. Heinäkuussa 1924 Åkerblomin liikkeen jäsenet yrittivät ampua Kokkolassa Suntin suulla veneellä kaupunkiin tulossa olleen nimismies E. Weneliuksen, joka haavoittui vakavasti murhayrityksessä. Wenelius oli toiminut syyttäjänä Åkerblomin liikettä koskeneessa väärävala-jutussa. Tekijät saatiin kiinni Jyväskylässä, ja selvisi, että he olivat saaneet Maria Åkerblomilta ohjeen raivata Wenelius pois tieltä. Åkerblom karkasi helmikuussa 1925 Kammion sairaalasta mutta palasi julkisuuteen toukokuussa sen jälkeen, kun Turun hovioikeus oli hylännyt häntä vastaan nostetun syytteen varkauksista. Korkein oikeus tuomitsi kuitenkin Åkerblomin tässä jutussa kahdeksan kuukauden vankeusrangaistukseen, jolloin Åkerblom katosi uudestaan helmikuussa 1926, kunnes hänet vangittiin heinäkuussa 1926 Toivolan huvilassa.
ellauri066.html on line 47: Runokokoelma ja latinan pro olivat Keken ekan ja ainoan opiskeluvuoden saavutuxet Turussa. VA Koskenniemeen ehti sentään tutustua. Koskenniemi ehti tutustua aika moneen runoilijatyttöseen. Toimeliasta tafsausta. Koskenniemen nuiva arvostelu Keken esikoisesta aiheutti kyllä ärtymystä. Olihan Vaakulla ollut osuutta niiden julkaisemisessa. Vaakku peitti sillä jälkiään, potki päälle tarpeenteon pienen sievän santakeon. Helaakosken arvostelu Lassen kokoelmasta IL:ssä oli tyrmäävä. Teki Pojulle suorastaan raakaa vääryyttä. No raaaxihan Aaroa mainittiin. Elsa Enäjärvi (HS) jota P.Mustapää sittemmin petti rumasti, oli liian naismainen ja Rafu Koskimies (Uusi Normaali) liian setämäinen. Kaikki tässä rupeavatkin töhertämään lehtiin. Lasseakin Helaakosken arvostelu suututti. Se oli karkean tylsästi kirjoitettu. Filosofista runoutta ei ymmärretä.
ellauri066.html on line 63: Vuorelan runoudelle oli tyypillistä kansanlaulunomaisuus. Hänen runoissaan palvotaan jylhiä korpimaisemia ja niissä on voimallinen luontoyhteys. Hän sai Valtion kirjallisuuspalkinnon kolmesti vuosina 1921, 1934 ja 1937 sekä kerran Aleksis Kiven palkinnon ja Eino Leinon palkinnon. Suomalaisuuden Liiton Johannes Linnankosken palkinto Vuorelalle myönnettiin 1944. Keuruulla on jaettu vuodesta 1997 lähtien Einari Vuorela -runopalkintoa. Myös Vuorelan runoilijakoti sijaitsee Keuruulla.
ellauri066.html on line 157: Vuonna 1939 kriitikko Anna-Maria Tallgren (1886– 1949) sai ylipuhuttua Hellaakosken kokoamaan Valitut runonsa. Yleisesti ajateltiin, että Hellaakosken runoilijan ura oli jo päättynyt. Hellaakoski ajatteli itsekin ”hymähtäen", että tuli sentään kelvollinen hautakivi elävälle ruumiille. "Olin mykkä raato mykässä purkissa." (Hellaakoski 1964, 75)
ellauri066.html on line 167: Anekdootin mukaan Hellaakoski oli viimeisinä päivinään ennen sairaalaan lähtöä valmistanut kaksi pakettia, joista toinen piti luovuttaa arkistoitavaksi ja toinen hävittää. Ensin mainitussa paketissa sanotaan olleen Hellaakosken romaanikäsikirjoitus, toisessa roskakoripaskaa. Jostakin syystä paketit menivät kuitenkin sekaisin ja viimeistelemätön romaani tuli tuhotuksi. Paperikorin sisältöä ei tulisi tyhjentää, vain kierrättää. Mistkubel on modernisti Recycle bin.
ellauri066.html on line 192: Hellaakosken työtehtävät olivat monipuoliset ja hänen työskentelynsä tahti huikea. Hänet tunnetaan niin runoilijana kuin terävähavaintoisena kriitikkona ja taitavana esseistinä. Lisäksi hän toimi tiedemiehenä, luennoitsijana, opettajana ja suorasanaisen kaunokirjallisuuden kirjoittajana. Kaiken muun toimintansa ohella Hellaakoski työskenteli Suomen kirjallisuuden vuosikirjan päätoimittajana vuosina 1946-1948 sekä aikakauskirja Näköalan päätoimittajiana vuodesta 1949 vuoteen 1950. Ei mikään näköalaton mies, vaikka lyhytnäköinen.
ellauri066.html on line 196: Aaro Hellaakoski aloitti kriitikon uransa kotipiirissä jo lapsena. Perheen esikoisena hän ohjaili selkein periaattein ja ankarin ottein nuorempien sisarustensa lukutottumuksia. Liian nuori pikkusisar ei saanut lukea Linnankosken Laulua tulipunaisesta kukasta, kun taas jo alle kymmenvuotiaina sisarukset olivat saaneet tutustua tunkkaisen Teuvo Pakkalan teoksiin. Kouluikäisenä oululaisessa Kaiku-lehdessä ruoti nenäkkäästi julkkixia. Runoilijan arvostelut Iltalehdessä oli suorasanaisia. "Yrmf. En tykännyt." Ankara linja jatkui ja kodin perintönä oli vahva pyrkimys totuuteen. Valheelliset taitajat tukahdutettava heti alkuunsa ja torjuttava pois runon maailmasta.
ellauri066.html on line 207: Netistä löytyi 3 Jouko Heikkistä tän gradun isäxi. Kuuluisimmalla, koripalloilija Jouko Heikkisellä oli varmaan hyvä pelirytmi, mutta tokko oli lukenut Aaro Hellaakosken Jääpeiliä. Mä veikkaan tota University of Eastern Finlandin yliopistonopettajaa opettajankoulutuxesta. Ne muutti Savonlinnasta Joensuun kampuxelle takavuosina. Mäkin kävin Savonlinnassa jossain kääntäjien iltamassa. Näin kun "pomoni" silloinen Inkeri Vehmas-Lehto läxi iltalenkille. Sillä oli jo ollut yxi infarkti. HK:n lenkit oli korvautuneet terveellisemmillä.
ellauri066.html on line 218: Runoilija Jöns Carlson on esittänyt vielä yhden tulkinnan Aaro Hellaakosken Hauen laulusta Mezästys ja kalastus-lehdessä. Hauen laulu, joka päättää Hellaakosken tärkeimmän runokokoelman Jääpeili (1928), kertoo hauesta, joka nousee puuhun laulamaan. Aaro peri Eino Leinon reissussa rähjääntyneen manttelin. Aaro oli kyllä kaikin puolin kunnollisempi mies. Ei ne olleet Kangasniemen miehiä, vaan pohjoisempia, Oton luona käymässä. Mökkiläisiä, paholaisen reestä pudonneita, ei aitoja. Hiski kyllä oli kangasniemisiä, sen pysti oli kylän rannassa.
ellauri080.html on line 52: Mä luin nuorukaisena Pentti Saarikosken kääntämiä Teofrastoxen Luonteita ja nauroin niille varsin hereästi. Nyt ei ihan yhtä paljon naurata, mutta lapset nauravat, kun tunnistavat iskän aika monista luonnehdinnoista. Kuulemma parhaiten skezeistä Jaarittelu ja Äreys.
ellauri094.html on line 151: Lainaan tässä aika pitkälti Hiienkosken blogia, ja itsekin olen paljon tutkinut tätä. Haluan muistuttaa teitä, arvoisat kansanedustajat, että kun olette hyväksymässä tämän sukupuolineutraalin avioliiton, niin tämä on vasta alkusoittoa tulevalle. Sen me, jotka arvostamme näitä kristillisiä asioita... Olen kyllä hyvin surullinen, että mitä tulee tapahtumaan. Mitä maailma edellä, sitä Suomi perässä, ja näin tulee tapahtumaan.
ellauri095.html on line 538: Is cliff, and wood, and foaming waterfall; luonnon kirjaa puun kallion ja vantaankosken kohdalta;
ellauri118.html on line 807: Madeleine de Scudéryn romaaneille on ominaista sisällön puolesta se että hän käsittelee rakkautta, historiallisia ja klassisistisia aiheita allegorian muodossa ja ottaa presiositeetin hengessä etäisyyttä kaikkeen, mikä hänen mielestään on alhaista ja vulgaaria. Hänet liitetään usein barokkiin, mutta toisaalta hänen teoksensa olivat tärkeä silta keskiajan ritarikirjallisuudesta romantiikkaan. Hänen kymmenosainen teoksena Artamène ou le grand Cyrus, jossa on 2,1 miljoonaa sanaa, on maailmanhistorian pisimpiä romaaneja. Se ei olis sormellakaan koskenut mun penseisiin, ne eivät ole riittävästi presiöösejä.
ellauri160.html on line 494: Ettäkö tää ei ole käännös muka? Kissanpissaa ja piikkisikoja! Ainaskin yhtä hyvä kuin Suomen Ezra Poundin eli Pentti Saarikosken Homer-käännöxet.
ellauri198.html on line 36: Juankosken rautakaupan myymälänhoitaja
ellauri204.html on line 594: Ensimmäisellä vaalisijalla olleen Sodankylän kirkkoherran Hanna Kuuselan äänimäärä oli 1 562. Toisella vaalisijalla olleen Taivalkosken kirkkoherran Tuomo Törmäsen äänimäärä oli 1 596. Ilari Kinnunen oli vaaleissa kolmannella vaalisijalla. Hanna jäi uskovaisten äänissä ihan hännille. Nainen vaietkoon seurakunnassa!
ellauri210.html on line 1044: Ovat muistojemme lehdet kuolleet on Pentti Saarikosken kokeellinen kollaasiromaani, joka koostuu aiempien tekstien katkelmista ja sitaateista. Siinä myös kohdataan satunnaisia ihmisiä ja televisiosta tulee ohjelmavirtaa. Myös kirjailijan huomiot ovat satunnaisia, kuten "liikenneympyrässä nuolet ajavat toisiaan takaa". Teoksesta on otettu toinen painos 2012 (Otava).
ellauri210.html on line 1046: Romaanin keskeisen osan muodostivat otteet Saarikosken isän Simo Silakan päiväkirjoista Aunuksen retken ajoilta vuonna 1919. Kirjallisuudentutkija Markku Eskelisen mielestä "Saarikoksen romaanissa erilaisten materiaalien törmäykset ovat vaimeita ja jännitteettömiä", eikä Eskelinen löydä siitä parhaita kollaasiromaaneja hallitsevaa vaikeutta käsittää teosta yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Eskelinen pitää tätä teosta ja kolmea muuta Saarikosken proosateosta Suomen ensimmäisinä julkkiskirjailijakirjoina, joissa idoli kertoo faneilleen kuulumisistaan
ellauri210.html on line 1395: Kaikki joihin kosken Tout ce que je touche devient
ellauri214.html on line 566: Michal, kukaan mies ei ole koskenut minuun sieltä. Näytin kyllä eräälle jutkupojalle tissejä ja pitelin sen tuppikullia. Mut sitä ei lasketa. Mitä tollanen 60-luvulla syntynyt 70-luvun lapsi ja 80-luvun teini tietää 1. maailmansodan kauhuista? Pelkkää kopion kopiointia, Netflix-menoa. Olga on kappale, johon on puhallettu jauhamisen idea.
ellauri216.html on line 68: Valamossa saa vain teetä eikä sen kanssa edes munkkia. Pena Saarikosken haudalle pystytetty kivi oli munan muotoinen. Luin hitaasti kliseisiä runovärssyjä. Slow living, sitä tämä on.
ellauri216.html on line 253: Tero saa potkut keijasta ja rientää vielä kerran runoilijan (se on Saarikosken Pena) haudalle. Milka ja Juri alkaa kiristää sitä. Ei ois kannattanut tungexia kolmantena luukulle. Tero parka on totaalisesti pikkuveljen ohjissa. Tero murskaa Jurin kallon Leninin nupilla. Kazoi Leninin pään yli ulos. Penalla oli poika Juri. Penan pojilla oli ihan isän kiusaxi venäläiset nimet. Lahjakahvikupinkin pohjassa luki CCCP. Meilläkin on niitä kuppeja. Milka karjuu kunnes Tero sai senkin vaiennettua. Ei vinde, nyt on Terolla piru merrassa. Kaxi nuorta ruumista keijassa ja ziljoonanide sylissä. Ehtisköhän se bylsiä niitä ennen lähtöä? Georgilla on iso patti ozassa.
ellauri221.html on line 325: Mutta ne eivät olleet Bondin ainoat ajatukset! Hänen vieressään uskomattoman eroottisena märissä alavaatteissaan loikoileva kaunis nainen tuli hänen ja hänen kuurakettia koskeneiden huuliensa väliin. Ei hän kuitenkaan voinut tehdä mitään kuuraketin hyväksi, ainakaan tuntiin. Siinä ajassa hän ehtisi tyhjentää sen tuohon, vaikka molemmatkin pussit!
ellauri238.html on line 199: Leena Larjanko (s. 1941) on suomalainen toimittaja ja Tuula I:n suolistaja. Larjanko oli 1960-luvun alussa suhteessa runoilija Pentti Saarikosken kanssa. Heidän poikansa on toimittaja Saska Saarikoski. Teoksia, muokkaa / muokkaa wikitekstiä. Suomalainen unikirja ; tekijät Anja Angel, Leena Larjanko. Tammi 1978, 4. painos 1981.
ellauri238.html on line 201: Pentti Ilmari Saarikoski (2. syyskuuta 1937 Impilahti – 24. elokuuta 1983 Joensuu) oli suomalainen runoilija, kirjailija, pirttiviljelijä ja Tuula I:n suolistaja. Saarikosken puolisot:
ellauri238.html on line 214: Saarikosken vanhemmat olivat Simo ja Elli (o.s. Snellman - Saska ja Anja saivat väliaikaisen sukunimi-ideansa tästä!). Hänellä oli myös vanhempi veli Ismo ja nuoremmat sisaret Sirkka ja Inkeri. Saarikoski kävi koulua Helsingin normaalilyseossa, jossa hänen koulutovereitaan ja hyviä ystäviään olivat nenäkkäät Matti Klinge ja Anto Leikola. Kaikki vainajia. Niinkuin mekin katoamme kerran.
ellauri238.html on line 220: Saarikosken elämää on käsitellyt turhantarkasti Onnen Pekka Tarkka kaksimielisessä elämäkertateoksessaan, jota ei jaxa lukea ize Erkkikään.
ellauri238.html on line 221: Saarikosken tuherruxia löytyi vielä jälkikäteen Norjasta Mia Bernerin jäämistöstä. Niistä ei kukaan enää kuumunut.
ellauri238.html on line 231: Kirsch opiskeli aluksi vuosina 1954–1958 biologiaa Hallessa. Vuosina 1963–1965 hän suoritti kirjallisuusopintoja Leipzigissa Johannes R. Becherin mukaan nimetyssä kirjallisuusinstituutissa (nyk. Deutsches Literaturinstitut Leipzig). Hän oli vuosina 1960–1968 naimisissa runoilijakollegansa Rainer Kirschin kanss.a Kirschit tekivätkin yhteistyönä muun muassa runokokoelman Gespräch mit dem Saurier (1965). Hän kirjoitti luontoon liittyvistä aiheista mutta painokkaasti myös politiikan kysymyksistä, kuten demokratiasta ja ihmisoikeuksista, ja joutui lähtemään länteen osallistuttuaan protesteihin Wolf Biermannin karkotuksesta. Kirsch oli DDR:n runouden merkittäviä nimiä. Hän sai lännessä lukuisia palkintoja, kuten Peter-Huchel-palkinnon 1993 ja Georg-Büchner-palkinnon 1996. Saarikosken Penasta ei ole mitään mainintaa. Ingrid oli Ilmaria 2v vanhempi, Tuula-Liina 4v nuorempi.
ellauri238.html on line 271: Pena sanoi että viina söi siltä muistin, sen toisenkin äidin. Entäs ensimmäinen? Suomalaisen modernin runouden tunnetuimpiin nimiin 1960-luvulta kuulunut Pentti Saarikoski syntyi syyskuun toisena päivänä 1937 Impilahden Pitkärannassa. Hänen vanhempansa olivat Simo ja Elli Saarikoski. Pentin äiti työskenteli parin vuoden ajan opettajana kansakouluissa. Myöhemmin hän vastasi tehdaskirjanpidosta ja kassahoitajan apulaisen tehtävistä Diesen Wood Companyssa. Simo työskenteli samassa tehtaassa, mutta joutui lähtemään sieltä alkoholiongelmansa takia. Sittemmin hän kirjoitti novelleja eri lehtiin. Nuorena hän haaveili urheilijan urasta. Pitkärannassa Pentti vietti lapsuutensa kaksi ensimmäistä vuotta. Karjalainen syntyperä oli Saarikoskelle tärkeä. Hän korosti sitä koko elämänsä ajan. Hei mutta sehän on kuin Aili Konttisen Marquetta! Talvisodan aikana Saarikosken perhe joutui lähtemään evakkoon Impilahdelta ja päätyi Ruotsiin. Sodan jälkeen Saarikosket asettuivat Helsinkiin. Vuonna 1975 Saarikoski palasi Ruotsiin Mia Bernerin käsipuolessa.
ellauri238.html on line 273: Pentin takana ei pysy mikään, eikä paljon edessäkään. Pentti ihmettelee mixeivät naiset anna kaikille. Pentti antaa, ja antaa kaikkensa. Ilmiselvä narsisti. Mutta hän jännitti ihmisiä aivan kuollaxeen, ja oli pirun tylsä selvänä. Paavolaiselle ja Saarikoskelle oli yhteistä alkoholismi ja bisexuaalisuus, vaikka Pentti (oman kertomansa mukaan) ei pannut sitä sinne kuin vaan kokeexi. Yrjö Jyrinkoski (lausuntataiteilija) kyllä koitti parhaansa, mutta Pentin perse oli ehkä liian pieni maali. Pena meni Tabe Slioorin kanssa Lauri Viitaa kazomaan Kellokosken sairaalaan. Viita ei ollut huomaavinan Tabea. Kyllä sen hullu täytyy olla, Pena lohkaisi.
ellauri238.html on line 302: Arskalla on päällä Saarikosken vanha palsa, Majan rappiota todistaa vain vapaaherran sätkä.
ellauri238.html on line 366: Tjörnin saarella kirjoitetut kolme tanssiaiheista kokoelmaa yksissä kansissa eli Tiarnia-sarjan sekä 1960-luvun kollaasiromaanin Ovat muistojemme lehdet kuolleet. Teostaan varten runoilija varasti isänsä Simo Saarikosken Aunuksen sotapäiväkirjan 1919, siteerasi sitä kirjaansa luvatta ja välit isään katkesivat.
ellauri238.html on line 372: Nuorena Saarikoski oli nuorison villitsijä, radikaalisuudellaan keikailija, josta tuli tavaramerkki. Siinä hän oli kuin Brigitte Bardot tai Elvis. Mutta ”tähtiä katsellessaan hän itki kuin neekeri”, Pekka Tarkka kirjoitti Saarikosken kaipauksesta. Eikä Saarikoskella lopulta ollut mitään muuta kuin kirjoittaminen. Ja kossu, gini sekä naiset, tietysti.
ellauri238.html on line 373: Naiset olivat Saarikosken kohtalo – niin kuin alkoholikin. Samalla hän poti rakkauden pelkoa, sitoutumista, kiinteää olotilaa, porvarillista pysähtymistä. Tarkan elämäkerran ykkösosassa Pentti Saarikoski. Vuodet 1937–1963 on loistavia, lyyrisiä rakkauskirjeotteita mm. Leena Larjangolle ja Maiju Vauhkoselle.
ellauri238.html on line 375: Saarikosken ja luomistaan tunnetun itäsaksalaisen runoilijan Sarah Kirschin kaunis, suuri rakkaus kertoo kahden kuuluisan runoilijan riuduttavasta suhteesta. Saarikoski tapasi Kirschin syksyllä 1966 Romaniassa, ja leimahtaneesta romanssista syntyi nopeasti pienten lemmenrunojen kokoelma Laulu laululta pois samana vuonna:
ellauri238.html on line 383: Sarahin ansiosta Pentti alkoi kirjoittaa taas päiväkirjaa nuoruutensa päiväkirjojen jälkeen. Muokatusta materiaalista syntyi 1967 aiivan loiistava teos Aika Prahassa. Vuonna 1998 ilmestyi Pekka Tarkan toimittamana laitoksena Saarikosken Prahan päiväkirjat sellaisenaan. Niissä ei juuri ole kehumista. Haukotuttavaa, yhtä ryyppäämistä.
ellauri238.html on line 718: Tuula2 lakkaa soittelemasta kapakoihin perään. Pentti soittaa ja ilmoittautuu. Pidä hauskaa sanoo Tuula2. En minä tuostakaan asenteesta pidä, Pentti marisee. Tässä on jotain hämärästi tuttua... Alkoholisti, tyypillinen tapaus. Tuula2 syö kiukuspäissään koko purkin Penan diapameja, mutta vazahuuhdellaan. Pentti neuvoo: seuraavalla kerralla liuota tabut koskenkorvaan, ei tuolla lailla saa ketään hengiltä. Hysteerikko, neurootikko, et tajua kuinka suurenmoisen ja nerokkaan ihmisen kanssa olet naimisisissa! Pentille ei kukaan ole minkään arvoinen. Kun on käytetty, heitetään menemään. Vizi tää on suoraan narsistipentujen käsikirjasta. Pena siirtyy lennossa Tuula2sta Mia Berneriin. Saattaen vaihdettava. Hän oli jo kirjoittanut monta rakkausrunoa Mialle, joka oli ihana ja lihava ja jonka rinnalla minä kaikin puolin olin pelkkä lelu. Myös sängyssä, hän korosti. Hän esitteli runoja innoissaan: eikös ole kauniita? Mia oli norjalainen terästehtailijan tytär, Carl-Erikin ikiä, 1923 syntynyt eli Penaa 14v vanhempi, sopiva äitihahmoxi, ja sillä oli varaa pitää Pena koskenkorvissa. Ei kyllä mikään kaunotar, pikemminkin päinvastoin.
ellauri238.html on line 720: Tuula2n luoxe Pena tulee kumminkin kuolemaan. Maxa sanoo pox Tuula2n kammarissa. Joensuun sairaalan vuoteella ovat Penan viimeiset sanat: kiinalaiset tulevat. Sopuulit tulevat! Sopuulit tulevat! Pakoon! Minun taktiikkani on vähän eri sanoo Roope Ankka: Karkuun! Miian aikana, hyvän alun jälkeen Pena ei pitänyt yhdenkään päivän taukoa kossutalkoissa. Pena kuopataan Uuden Valamon kirkkomaahan ortodoxisilla menoilla. Sankarinpalvonta voi alkaa, Onnen Pekka teroittaa jo kyniä. Miia ei edes tajua panna päälle hautajaisiin mustia. Mahtava peräsin, pulleat purjeet. Saatana, oi vapahtaja. Ismo älä laula! Penan tukanrajassa on iso rupinen alue. On ollut ottelu Mian kanssa. Mia tarttuu herkästi kättä pidempään. Karoluxen (Garam) sello vaikenee. Kuusia on ollut ikävä ei teitä, saisko koskenkorvaa. Igumeni Panteleimon pyysi herraa siunaamaan Penalle tarjoamansa mansikkaleivoxet. Ismon tekopyhä takapuoli istui Penan veriläiskän päällä. Pena olis viihtynyt omissa peijaisissaan, kulkisi ympäriinsä kysellen: Eikös mennyt hienosti? Enkös ollut hyvä? Oonxmä paras? Tekix kutaa? Simo istuisi ja miettisi että hänen poikansa loppu oli hyvin surkea, juuri niinkuin hän oli ennustanutkin jo silloin, kun se pienenä sulkeutui vinttikamariin ja sanoi laittavansa kasveja, kun käskettiin puita hakemaan. Onnexi Simokin on kuollut jo.
ellauri238.html on line 759: Zbigniew Herbert (1924 Lviv, Puola– 1998 Varsova, Puola) oli ukrainalais-puolalainen runoilija ja moralisti. Hän käsittelee tuotannossaan ajankohdan ongelmia historian ja humanistisen kulttuuriperinteen näkökulmasta. Hän on kirjoittanut myös kuunnelmia ja esseitä. Jussi Rostin suomentama Herbertin runojen kokoelma Kyynelten teknologiasta (WSOY, 2005) on saanut 2006 Kimityskarhu-palkinnon. Pentti Saarikosken suomennosten alkukielestä ei ole varmuutta, sillä Herbert kirjoitti myös englanniksi.
ellauri241.html on line 924: Runsas sata vuotta sitten siitä julkaistiin osia Jaakko Tuomikosken suomentamana. Timo Leinonen aloitti noin kolme vuotta sitten neliosaisen runoelman suomennoksen. Ensimmäinen runonäytelmä teoksesta esitettiin kesällä 2021 ja kaksi seuraavaa kuluvana vuonna. Kaikkiaan erimuotoisia esityksiä on ollut kymmenkunta. Kaikki kolme näytelmää ovat Maaret Perälän sovittamia ja ohjaamia. Runonäytelmäprojekti on nyt valmis.
ellauri242.html on line 66: Miten noi kirjailijaspuget jaxoivat kaiket päivät istuxia Hansassa? Se oli kuin joku viinanhajuinen avokonttori. Ja mixi koko aika pitää olla kännissä? Jotta izekritiikki saadaan vaiennetuxi. Amokissa Jorma sanoo mielipiteenään että Saarikosken Kirje vaimolleni oli hyvä kirja. Jorma ruikkasi 1. tyttöystävänsä Veijan kerrasta paxuxi ja karkasi merille. Ei vetänyt ulos kyllin ripeästi. Vaimonsa Sinikan siellä Jorma oli turvonnut ja kova. Hannu Salama kiskoi kusen kyllästämällä kyrvällä urheasti kitkerään loppuun saakka. Krapula-aamuina oli kaverien kunto kyllä surkea. Kirjan nimi Amok saattaa viitata Amos Anderssoniin, sillä Hoblan talo näkyi Hansan ikkunasta.
ellauri242.html on line 273: Leivo-Larsson oli ensimmäinen suurlähettilääksi nimitetty suomalainen nainen. Hän oli myös Pohjoismaiden ensimmäinen hallitusta johtanut nainen toimiessaan pääministeri Reino Kuuskosken sijaisena vuonna 1958.
ellauri244.html on line 108: Hänen nykyinen puolisonsa on kitaristi Jukka Orma. Anja Snellmanilla on liitostaan Saska Saarikosken kanssa kaksi tytärtä.
ellauri244.html on line 271: Kauramummon naiseus ja mielipiteet saivat Harrin näkemään punaista loppupeleissä. Ämmäpaha oli kirinyt niin paljon edelle. Sama kokemus oli mulla Anna-Kaisa Päkkilästä, ja samasta syystä, sekin oli mua iäkkäämpi. Se ei ole mukavaa. Harri menee urheasti syylänpoistoon ilman nukutusta tai edes kokovartalopuudutusta. Vizi että tää on pelleä. Harri Sirola Kuusankosken kirjastossa on huomattavasti naisellisemman näköinen kuin pallinaamainen Anja Kauranen. Syysprinssillä oli vaimo ja tyttäriä, ei sunkaan Harrilla? Niistä ei wikipediassa ole mitään puhetta.
ellauri254.html on line 1067: Fedin ko-ko-ko-ko-kommentoi: Nuo sanat kahden alkuperusteen, realismin ja romantismin, yhdistämisestä kuulostivat minusta kaiken sen arviolta, mitä neuvostokirjailijat olivat saaneet kuluneina vuosina aikaan, johtopäätökseltä Venäjän kirjallisuustoimintaa koskeneista loputtomista mietiskelyistä. Minusta tuntui, että noiden alkuperusteiden yhdistäminen luonnehtii parhaiten Gorkia itseään, hänen unelmoimansa kansamme suuren tulevaisuuden romanttisuutta ja tuon tulevaisuuden rakentamisen reaalisuutta. Se on sosialistinen realismi pähkinänkuoressa. Reaalisosialismista muodostui sitten kova kuori siihen pähkinään.
ellauri257.html on line 554: Kreitmanilla oli onneton lapsuus. Hänen poikansa mukaan hänen äitinsä antoi hänet kolmeksi ensimmäiseksi vuodeksi köyhälle märkähoitajalle, joka jätti hänet sänkyyn pölyisen pöydän alle, jossa hänen äitinsä vieraili kerran viikossa, ei koskenut häneen. Pöly sai hänet sokeutumaan, ja hän sai näkönsä takaisin vain osittain. Myöhemmin, erittäin lahjakkaana lapsena, hänen täytyi seurata nuorempien veljiensä opetusta, samalla kun hänet syrjäytettiin vaatimattomiin kotitöihin. Kreitmanin esikoisromaanissa on lukuisia kohtauksia, jotka kuvaavat naispäähenkilön koulutushaluja: kohtauksia, joissa hän odottaa suurella innolla kirjakauppiaan saapumista heidän kaupunkiin, haaveilee tutkijaksi tulemisesta ja piilottaa venäläisen oppikirjan hänen perheensä miespuolisilta jäseniltä, jotta he eivät saisi tietää, että hän opiskelee salassa. On todennäköistä, että nämä tapaukset heijastavat Kreitmanin omaa tarinaa.
ellauri275.html on line 494: Holodomor oli osa laajempaa, koko Neuvostoliittoa vuosina 1931–1934 koskenutta nälänhätää. Ukrainan nälänhätä oli kuitenkin pahempi asia, johtuen poliittisista etunäkökohdista, jotka kohdistuvat suurimmaksi osaksi vain Ukrainaan. Vuosien 1932–1933 nälänhädästä vaiettiin Neuvostoliitossa perestroikaan saakka. Neuvostoliitossa vierailleet läntiset toimittajat eivät myöskään kertoneet tapahtuneesta länsimaissa. Venäläiset huomauttavat, että länsipuoli Ukrainasta, jossa niiden mukaan hätä oli pahin, ei ollut osa Ukrainan neuvostotasavaltaa ennen suurta isänmaallista sotaa.
ellauri278.html on line 104: Jakovlev kieltää jyrkästi olettamuxet että Jopi köyri alkuperäiskansan keittäjää. Sensijaan hän omalla tavallaan rakasti lamuutin välittömyyttä ja luonnon lapsen raikkautta. Tästä ovat tiettävästi kertoneet useissakin yhteyksissä A. I. Mikojan ja O.V. Kuusinen. Tytön asuessa ensimmäisiä viikkojaan Stalinin datšassa Stalin hämmästeli hihkaisuja ja eräänlaisia riemunkiljaisuja, joita tyttö päästeli asioidessaan WC:ssä. Kun tämä toistui taas muutamana aamuna Stalinin ollessa teepöydässä. Stalin kysyi mitä tyttö oikein kiljui vessassa. Tyttö sanoi hänestä olevan hassua ja hauskaa, kun kakka lähtee viimeiselle matkalleen kosken kohistessa.
ellauri281.html on line 103: Jakovlev kieltää jyrkästi olettamuxet että Jopi köyri alkuperäiskansan keittäjää. Sensijaan hän omalla tavallaan rakasti lamuutin välittömyyttä ja luonnon lapsen raikkautta. Tästä ovat tiettävästi kertoneet useissakin yhteyksissä A. I. Mikojan ja O.V. Kuusinen. Tytön asuessa ensimmäisiä viikkojaan Stalinin datšassa Stalin hämmästeli hihkaisuja ja eräänlaisia riemunkiljaisuja, joita tyttö päästeli asioidessaan WC:ssä. Kun tämä toistui taas muutamana aamuna Stalinin ollessa teepöydässä. Stalin kysyi mitä tyttö oikein kiljui vessassa. Tyttö sanoi hänestä olevan hassua ja hauskaa, kun kakka lähtee viimeiselle matkalleen kosken kohistessa.
ellauri286.html on line 140: Painovapauslaki ei koskenut elokuvia, vaan niiden osalta ylläpidettiin perustuslain säätämisjärjestyksessä säädetyn lain nojalla sensuurijärjestelmää rauhan aikanakin vuoteen 2001 saakka. Vuonna 1965 säädetyn lain mukaan esitettäväksi ei hyväksytty ”hyvien tapojen vastaisia”, ”epäsiveellisiä, raaistavia tai mielenterveyttä vahingoittavia” elokuvia tai elokuvia, joiden esittäminen saattoi ”vaarantaa yleistä järjestystä tai turvallisuutta tahi maanpuolustusta taikka huonontaa valtakunnan suhteita ulkovaltoihin”. Nämä kiellot kumottiin vuonna 2001. Valtion elokuvatarkastamo kuitenkin tarkasti vuoteen 2012 saakka julkisesti esitettävät ja myytävät elokuvat mutta ainoastaan mahdollisten ikärajojen määräämistä varten. Korkein ikäraja, joka niille voitiin määrätä, oli 18 vuotta. Tunnettuja esimerkkejä ovat olleet suomalaissyntyisen Casper Wreden elokuvan Ivan Denisovitšin päivä – Aleksandr Solženitsynin samannimisen romaanin pohjalta – esityskielto ulkopoliittisista syistä vuonna 1972 ja samoin suomalaissyntyisen Renny Harlinin Yhdysvalloissa ohjaaman elokuvan Jäätävä polte määrääminen esitys- ja levityskieltoon raaistavan ja ulkopoliittisesti arveluttavan sisältönsä vuoksi vuonna 1986. Ne olivatkin paxua propagandaa molemmat.
ellauri288.html on line 397: Terrorin logiikka ajaa petokseen, parhaimmat eivät selviydy. Aliide uhraa sisarensa ja valitsee pelastajakseen fanaattisen kommunistin Martinin. Silti hän piilottelee Hansia ja haluaa "omistaa" tämän ainakin kerran viikossa. Romaani näyttää loistavasti Aliiden syyllisyyden, paranoian, pelon ja valheessa elämisen sykkeen, joka ei neuvostoaikana koskenut vain yksilöä, vaan koko yhteiskuntaa. Kommunistisetämiesten syytä kaikki.
ellauri299.html on line 57: Mistä ihmishirviö Jimi eiku Jami eivaan Jasper Pääkallo on kerännyt ansiottomat miljoonansa? No typeristä teeveesarjoista ja leffoista. Lohiperho joka lennähtelee suihkarilla pitkin poikin palloa ja vetää harvinaiset kalat vedestä, haluaa pilata nyt Inarijärven tuomalla sinne rikkaita törkimyxiä venyttelemään kuuden hengen kopeissa revontulten varjossa. Ne tulevat sinne omilla lentokoneilla ja maxavat tuhansia dollareita yöstä kopissa yrittäjä Jasper Pääkköselle. Satavuotiaat mezät kumoon ja isot tiet perille. Saatana nyrkillä tapettava kusipää. Innokkaana virkistyskalastajana se maxoi kokonaiset KAHDEXAN TUHATTA EUROA jonkin kosken "ennallistamisesta" kalastuskohteexi. Helvetti mikä luontopersoona.
ellauri299.html on line 243: Joku Goodreads tampio oli pettynyt että katususikosken keissi sovittiin rahalla. Ketään ei ammuttu paizi pari mitätöntä lakua. Tää oli tosi realistinen loppuhuipennus, tästä täydet pisteet Susikoskelle.
ellauri299.html on line 453: Byörk. Yhtä teeskenneltyä kuin Anna Byörkmanin Facebook-päivityxet. Toi puhtauskin on noita uskonnollismielisten idefixejä. Intiimihygienia on yhteisöpesijöille hirmu oleellista. Kuukautisverinen on epähygieeninen, kuolleeseen koskenut on epäpuhdas viikon verran, sika ja rapu ovat saastaiset. E. Saarisen elämän paras luento oli nimeltään "Tuohivirsujen räjähdysvoima". Aika surkeaa.
ellauri301.html on line 45: Vellamo Vehkakosken kanssa juttukokonaisuudesta, jossa käsiteltiin
ellauri301.html on line 191: Hämeenkoski (alk. Hämeen Koski) on nyt osa Hollolaa. Muita tunnettuja Hämeenkosken poikia ovat JK Paasikivi, Ruben Lagus, Sirkka Selja, voimamies Väinö Kustaa Siltala ja Jemina Sillanpää, a versatile artist from Helsinki, Finland.
ellauri316.html on line 674: Se, mitä olen analysoinut, ei ole kaikkia Valeri Garbuzovin tekstin virheitä. Zen-muoto ei sovellu täydelliseen analyysiin. Lisäksi en aivan tietoisesti koskenut Garbuzovin tekstin sisältöön, keskittyen yksinomaan tekstin muodon analysointiin. Ja tämän analyysin avulla voin väittää, että Valeri Garbuzovin teksti on koottu lukutaidottomasti, ja siinä oli suuri määrä erilaisia virheitä.
ellauri327.html on line 451: 39-vuotiasta Hirviniemeä syytettiin kahdesta seksuaalisesta ahdistelusta, jotka olivat syytteen mukaan tapahtuneet 30. kesäkuuta 2018 Hämeenlinnassa. Hirviniemi oli kutsunut kotiinsa kaksi 17-vuotiasta tyttöä ja kosketellut heitä muun muassa paidan alta alaselästä sekä etu- ja takapuolesta. Toinen tytöistä soitti hätäpuhelun, jolloin paikalle saapui poliisipartio. Asian oikeuskäsittely alkoi Kanta-Hämeen käräjäoikeudessa 17. toukokuuta 2019. Kanta-Hämeen käräjäoikeus hylkäsi Hirviniemeä koskeneet syytteet 7. kesäkuuta. Ratkaisun mukaan teot eivät olleet omiaan loukkaamaan asianomistajien seksuaalista itsemääräämisoikeutta eivätkä täyttäneet seksuaalisen ahdistelun kriteerejä. Hirviniemen kyrpä ei ollut ennättänyt luukulle, poliisien häriköinnin takia. Käräjäoikeuden mukaan oli ilmeistä, että tytöt ainakin jossain määrin reagoivat Hirviniemen käytökseen keskimääräistä herkemmin ja voimakkaammin. Kumpikaan tyttö ei ollut vaatinut Hirviniemelle rangaistusta tai itselleen korvauksia. Syyttäjä valitti tuomiosta hovioikeuteen. Turun hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen 4. joulukuuta 2020 ja katsoi Hirviniemen syylliseksi tekoihin muttei tuominnut rangaistusta pikkupillujen vähäarvoisuuden takia.
ellauri327.html on line 472: Ilmari Kianto (vuoteen 1906 Calamnius; 7. toukokuuta 1874 Pulkkila – 27. huhtikuuta 1970 Helsinki) oli yksi 1900-luvun alkupuoliskon huomattavimmista suomalaisista kirjailijoista. Kiannon kirjailijanura kesti yli 60 vuotta, jona aikana hän kirjoitti kuutisenkymmentä kirjaa. Hänen maineensa perustuu kuitenkin lähes kokonaan hänen kahteen köyhälistöromaaniinsa Punainen viiva (1909) ja Ryysyrannan Jooseppi (1924). Näiden kirjojen ansiosta Kianto tunnetaan kainuulaisen köyhälistön kuvaajana, ”korpikirjailijana”. Pulkkila on ex kunta Siikajoen latvoilla. Ilmari sinnitteli lähes satavuotiaaaxi Hesassa. Kianto oli alun perin nimeltään Ilmari Calamnius, mutta muutti sukunimensä Johannes Linnankosken neuvosta Kiannoksi vuonna 1906.
ellauri331.html on line 444: Vuodesta 2019 lähtien Venäjän puolisotilaallista järjestöä Wagner koskeneiden julkaisujen jälkeen Projektin toimittajat ovat olleet Venäjän viranomaisten valvonnassa.
ellauri340.html on line 118: 5 Sinä vuodatat heitä niinkuin kosken, ja he ovat niinkuin uni, niinkuin ruoho aamulla, joka kohta lakastuu,
ellauri343.html on line 338: Ajopuuteoria upposi lopullisesti 1980-luvulle tultaessa. Valtaosa uudemmasta tutkimuksesta pohjaa ns. koskiveneteoriaan. Maan johtajat yrittivät nähdä eteensä ja vaikuttaa "veneen suuntaan samalla tavalla, kuin koskenlaskijat soutamalla ohjaavat kuohuissa". LOL.
ellauri349.html on line 466: E. Saarisen sotaveteraani-innostus onkin ilmeisesti vielä oikeistoisänmaallisemman Pipsa Kailuan aikaansaannosta. E. Saarinen ei edes tiedä mikä oli ajopuuteoria. Ei se koskenut talvisodan aikoja, vaan se oli fasistisen Suomen hyökkäyssodan 1941-44 poisselittämistä. Ettei muka suomalaisilla ollut mitään hampaankolossa, kun ne lähtivät Hitlerin kelkassa Rukajärven tielle, ajauduttiin vaan vahingossa rajan yli puolustettaessa kotikontua. "Silloin tahdottiin jotain ja päätettiin taistella sen puolesta." Juu, niin tahdottiin, Suur-Suomea. Vittu Eski ei osaa historiaa eikä viizi edes zekata Wikipediaa. Perestroika alkoi 1985, Gorbazov oli vallassa, Brezhnevin ja Gromykon nimiä poistettiin kadunkulmista. Zaari-Venäjän lippua heilutettiin kaduilla vuonna 1988, ja Reaganin piru teki kaikkensa heiluttaakseen Venäjällä venettä. Neuvostoliitto oli muka voimissaan, CIA ei muka tiennyt 1988 mitään Neuvostoliiton hajoamisesta? Let me laugh.
ellauri353.html on line 81: Marko Tapper oli aktiivinen kilpaurheilussakin. Hän voitti muun muassa Saarijärven juhannuskisojen 10 000 metrin juoksun vuonna 1956, ennätyksensä 10 000 metrillä 32,36.0 hän juoksi Äänekosken murskaradalla, lisäksi hän voitti piirinmestaruuksia juoksussa, hiihdossa ja yhdistetyssä. Erityisen makea oli Tappereille Keski-Suomen maakuntaviestin voitto vuonna 1955. Saarijärven Pullistuksen joukkueessa hiihti kolme Tapperin veljestä; Marko ankkurina voittaen Jämsänkosken Ilveksen, jonka riveissä hiihti muun muassa kolme olympiavoittajaa - Urpo Korhonen, Tapio Mäkelä ja Veikko Hakulinen. Marko Tapper toi 14.7.1952 olympiasoihdun pakulla Saarijärven urheilukentälle, jossa soihtua kuljetti isä Vihtori Tapper, joka seuraavaksi luovutti soihdun veli Yrjö Tapperille. Täähän on vähän kuin Vilho Saarinen ja sen pojat Esa, Vekke ja Wesselin vasen etulokasuoja.
ellauri360.html on line 350: Tulinpa vihdoin lukaisseexi Ritva Rouhunkosken toimittaman Reissu-Lassi Hiekkalan matkakertomuxen Saxan ja Tanskan matkalta 1922 maailmansotain välissä. Lassi kävi kansakoulun ja kansakoulunopettajaseminaarin ja oli sixi aina vähän katkera "ylioppilaille". Liian mukavat on niillä täällä oltavat! Ottaisivat mallia Saxasta, jossa kulkevat ryysyissä ja elättävät ize izensä volttikuskeina.
ellauri381.html on line 485: Lempinimi "kummisetä" säilöönottopaikoissa tarkoittaa upseeria, joka on velvollinen tarkkailemaan tunnelmaa leirillä ja jolla on tästä syystä tiedottajat vankien joukosta. Korostaen, että "kummiseän" holhous avasi tien vyöhykkeen "tyhmyille" sijoituksiin, Aleksanteri Isajevitš tekee siten selväksi, että tämä ei koskenut häntä, koska hän kuului tuotanto"tyhmysten" joukkoon.
xxx/ellauri104.html on line 362: Kun tultiin joskus perheen kanssa autolla Kellokosken ohi me laulahdettiin takapenkillä Juise Leskisen sävelellä (tai no, sinnepäin) "Kellokoski here I come". Se nauratti Pirkkoa. Kun se selitti mixi, meitä nolotti. No sen jälkeen on meillä nähty näitä suljetuita osastoja: Lapinlahti, Hesperia, Harjavalta... Mä oon meidän pesueesta ainoa jota ei ole pantu vielä lepositeisiin, tai viety M3-sulkeisiin. Mun suuri hetki saattaa tulla Alzheimer-vaiheessa. Nää paasauxet ei kyllä lupaa hyvää...
xxx/ellauri114.html on line 416: LUE MYÖS: Kuinka montaa teet näistä? 10 keinoa vähentää stressiä – aloita heti. Anna pudotti 20 kiloa ja nuorentui silmissä – katso kuvat ennen ja jälkeen. Pystyisitkö itse samaan? Näin liikkuu Tuula, 73, rollaattorilla. Suvi, 33, laihtui yli 50 kiloa kolmen rutiinin avulla – mykistävä tuomio lääkäriltä pysäytti. Heikki laihtui 61 kiloa - ja vieläpä pysyvästi: ”Ennen en vihanneksiin koskenut”. Mutta -
xxx/ellauri120.html on line 261: Eduskunnan Akavalaisten lausunnon mukaan "virkasuhteen päättämistä ja matkustusasioita koskenut julkinen selvittely on kuormittanut henkilöstöä kohtuuttomasti. Aiemmin suuresti arvostamassaan tehtävässä palvelevat virkamiehet kohtaavat nyt ivaa ja kokevat alemmuutta. Vaikka kritiikin kohteena olevat tapahtumat ovat kohdistettavissa yksittäisiin virkamiehiin, vastuu jakautuu kaikille ja häpeä on ulkoistettu henkilöstölle. Tehtyjä virheitä ei ole tunnustettu. Viraston johdon vastuulla on ryhtyä kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin, joilla tarkastusviraston työrauha ja luottamus tarkastusviraston asianmukaiseen toimintaan palautetaan. Koemme, että tähän asti johdon toiminta on kuitenkin näyttäytynyt välttelevältä, horjuvalta ja salamyhkäiseltä. Tämä ei vastaa virastomme arvoa toimintamme avoimuudesta."
xxx/ellauri136.html on line 213: Korkein oikeus on ns. Kemin pikaraiskausta koskeneessa tapauksessa nro 3550, 13.11.1998, jossa sovellettiin aiempaa lakia, todennut, ettei teon törkeysastetta arvioitaessa lieventävänä voitu pitää sitä, ettei väkisinmakaaminen ollut kestänyt pitkään.
xxx/ellauri139.html on line 395: The brain, new stuff d, in youth, with triumphs gay Aivot kelaa takaspäin kuin Aaro Hellaakosken,
xxx/ellauri149.html on line 79: Ranskan viranomaiset eivät myöskään ilahtuneet siitä, että Wish kyllä lupaa siivota vaaralliset tuotteet pois, mutta pian samaa tuotetta myydään hiukan eri nimellä. Usein myyjä on vieläpä sama. Wish ei myöskään pidä mitään kirjaa vaarallisia tuotteita koskeneista kaupoista.
xxx/ellauri178.html on line 45: Tämän kirjoitti Matti Salo espuhheena v. 1977 Pentti "Työnnä vielä sentti" Saarikosken suomennoxeen. Kuka niistä? Tämä käy ensimmäisenä pyydyxeen:
xxx/ellauri200.html on line 537: Hirvikosken hotelli on Loimaalla. Loimaalla on hiihtomäet loivia. Mixi loimaalainen sburgu käyttää mie-muotoja? Mixi turkulainen kynäilijä haastaa riitaa kauppajonossa? Kekähän on Tom Selleck ja millaiset wiixet sillä oli? No se on yllättävän paljon Esa Sariolan näköinen.
xxx/ellauri232.html on line 246: Oletko koskaan harrastanut koskenlaskua? Jos olet, tiedät, ettet koskaan pysty kääntämään lauttasi ympäri ja melomaan vastavirtaan – virta on yksinkertaisesti liian voimakas. Koskenlaskujen haasteena on välttää kaatumista, välttää kiviä (ks. Zalman Schacter-Shalomi, Sielun maaperätutkija, 91–92).
xxx/ellauri237.html on line 262: G. O. Waseniuksen kolmesta avioliitosta syntyi 12 lasta, joista 7 saavutti aikuisiän. Adolf Fredrikistä tuli Tervakosken paperitehtaan omistaja ja kehittäjä sekä moninkertainen valtiopäiväedustaja ja Valfrid Vaseniuksesta Suomen ja Pohjoismaiden kirjallisuudenhistorian professori sekä niin sanotun Valvojan ryhmän perustajäsen. Isänsä lehden menestyksekkäästä toimittajasta Z. Topeliuksesta kirjoittamassaan massiivisessa, monituhatsivuisessa elämäkerrassa Valfrid Vasenius kuvasi samalla eläytyvästi isänsä sukupolven suuria murroksia. Jossain määrin paradoksaalista on se, että G. O. Waseniuksen jälkimaine helsinkiläisten keskuudessa perustuu paljolti kuuluisaan Waseniuksen kirjakauppaan, joka toimi Esplanadilla vuoteen 1969 saakka. Kaupan nimi jäi elämään, vaikka sen perustaja myi kirjakauppansa pois jo 1851.
xxx/ellauri252.html on line 60: Saarisen Punk-akatemia, Pirkkala 1980 lyttää epäviisaasti Saarikosken keväällä 1980 ilmestyneen proosateoksen nimeltä ’Asiaa tai ei’. Osuvampi otsikko sille olisi ’Kirjoitan kirjan, olipa asiaa tai ei’. Saarikosken kirja on pohjanoteeraus. Se on pohjanoteeraus, koska miehellä ei ole mitään sanottavaa. Saman voi valitettavasti sanoa in retrospect E.Saarisen elämäntyöstä. Kuhmon kamarimusiikkijuhlilla vuonna 1983 kylmä koskenkorva ampui kuumat veret Saarikosken molemmista päistä. Pushkinin sanoin: Loin hengen työllä itselleni muistopylvään. Monumentum exegi aere perennius.
xxx/ellauri252.html on line 72: Rva Tuula Saarikoski tutustui runoilija Pentti Saarikoskeen 13-vuotiaana Kivisaaressa seurakunnan kesäkodissa. Hän oli Saarikosken ensimmäinen vaimo vuosina 1958–1964. Heille syntyi kaksi lasta, folkloristi Helena ja taidemaalari Juri Saarikoski. Vuonna 2015 ilmestyi rva Saarikosken muistelmateos Kaaos ja kirkkaus. Sekin pitäisi kai lukaista. Juurikin Tuula loikki jorpakkoon ilman korkokenkiä Nenän nykrätessä velttomunalla avovaimo Leenan hehtaariperseessä tekemässä Saska Saarikoskea.
xxx/ellauri252.html on line 164: Saarikoski itsekeskeisenä narsistina tuskin kauan kantoi kaunaa Salamalle, vaikka hänestä luotiin reppana kuva. Kirjan ilmestyessä vuonna 1975 Saarikoski oli jo aika huonossa hapessa. Saarikosken ex-vaimo Tuula-Liina Varis sen sijaan haukkui Salaman.
xxx/ellauri252.html on line 238: Mitä vikaa minussa sitten oli? En pystynyt panemaan häntä tarpeeksi, en lämmitellyt häntä ja tyydytin vain oman naimahaluni koska en viitsinyt muuallakaan käydä ja sain elätellä kieroon mennyttä irstauttani sillä, että hänen vittunsa haisi pahalta, ja tunsin huoraavani aina kun panin häntä. Mutten tiennyt mistä siihen sen kauniimpia tunteita olisi löytynyt kosken sietänyt hänen kusenhajuista looraansa ja inhosin sitä heti kun olin saanut siemeneni heitettyä. Maitotyttö Annun pillu sitä vastoin haisi hyvältä.
xxx/ellauri252.html on line 371: Vuodesta 1890 eteenpäin enimmäisrangaistus jumalanpilkasta oli neljä vuotta vankeutta ja vuodesta 1970 eteenpäin kaksi vuotta. Jumalanpilkkaa ja muita uskontorikoksia koskeneet syytteet ratkaisi 1970-luvun alkuun saakka ensimmäisenä oikeusasteena hovioikeus sen jälkeen, kun alioikeus oli tutkinut asian. Tässä suhteessa ne rinnastuivat valtio- ja maanpetokseen. Haha LOL. Rikos hovia vastaan tuomitaan hovissa.
xxx/ellauri252.html on line 468: Mutta toinen vielä parempi on Etelä-Afrikan valkoiset, ne ovat kamalan pahoja eivätkä yhtä ilmiselvästi CIAn asialla. (Vaikka ovathan ne.) ULAG on niinkö GULAG ilman sitä geetä. Glavnoye Upravleniye Ispravitelno-Trudovykh Lagerey, paizi ei glavnoje. Sissejä on noin komppanian verran, mukana kuriositeettina 2 neekeriä, 1 jutku ja 1 ruåzalainen. Myös ruåzinlautalla seilaavat lautakätiset japsut ovat hyvin, hyvin pahoja. Ja tylsiä kun pelaavat koko ajan keskenään go-peliä. Heinrich Heydrichillä oli juutalainen isoäitipuoli mutta isot Ht antoivat sen anteexi koska Heydrichissä ei ollut yhtään mummipuolen verta. Ruth Solomonsson kuulostaa kyllä juutalaiselta, mutta ei välttämättä ole. Kurt Salomonson oli Perssonin kaveri, kiirunalainen työläiskirjailija joka reeasi työväen asiaa kapitalisteille. Onkohan Ruthilla Heydrichiä nussiessa päässä blondi peruukki niinkuin sillä yhdellä brittinaziryhmään soluttautuneella Rahitilla? Tai Pena Saarikosken Tuula2 vaimolla Urkin juhlissa? Vaikka se oli blondi ilmankin.
xxx/ellauri253.html on line 272: Tony kaatoi viskipaukun ja lysähti. Tonynkin hima on miesluola täynnä miesten mieltä kiinnittäviä esineitä. Unto Remes on tosiaan 100% mieslukijoille tähdätty. Mieslukijat on yhtä säälittäviä kuin Pentti Saarikosken 3 viikkoa yhtä mittaa käyttämät punaiset alushousut.
xxx/ellauri255.html on line 531: Minä en suostu enää sekuntiakaan kuuntelemaan tuota moukkaa, osoitan Penaa sormella. - Mies muuta kuin puhuu rakastuneesti itsestään, sen aikaansaamia paskakikkaroita täytyy jokaisen eteläsuomalaisen käydä ihastelemassa, loukkaantuu perkele kun minä en suostu kehumaan sen säälittäviä proosatekeleitä. Kuinka helvetissä mä olen kestänyt katsella tuollaista? Sinä olet todellinen Turhan bey. Mun puolestani voit vetäa kuppaisen vitun päähäsi, ottaa ne runokirjat mukaasi, ja jäädä sinne loppuiäksesi. Minä lähden. No Jomppa leppyy saatuaan koskenkorvalestin Penalta. Viina maistuu sikamaisen hyvältä. On riemullista olla juoppo.
xxx/ellauri259.html on line 73: Perinteet ovat tässä maassa jatkuvasti pyhä asia. Saunassa arkisemmankin suomalaisen mieli kohoaa jonkin verran tavanmukaisesta poikkeavaan tunnelmaan koskenkorvan avulla. Saarnastuolissa seisovaa pappia kunnioitamme yhä korkean kutsumuksen miehenä vaikka tietäisimmekin, että hän on yksityiselämässään taipuvainen tyhjentelemään ehtoollisviinipulloja kuten Sakari ja tekmään kiusaa kommarille kunnanjohtajalle kuten isä Camillo.
xxx/ellauri286.html on line 140: Painovapauslaki ei koskenut elokuvia, vaan niiden osalta ylläpidettiin perustuslain säätämisjärjestyksessä säädetyn lain nojalla sensuurijärjestelmää rauhan aikanakin vuoteen 2001 saakka. Vuonna 1965 säädetyn lain mukaan esitettäväksi ei hyväksytty ”hyvien tapojen vastaisia”, ”epäsiveellisiä, raaistavia tai mielenterveyttä vahingoittavia” elokuvia tai elokuvia, joiden esittäminen saattoi ”vaarantaa yleistä järjestystä tai turvallisuutta tahi maanpuolustusta taikka huonontaa valtakunnan suhteita ulkovaltoihin”. Nämä kiellot kumottiin vuonna 2001. Valtion elokuvatarkastamo kuitenkin tarkasti vuoteen 2012 saakka julkisesti esitettävät ja myytävät elokuvat mutta ainoastaan mahdollisten ikärajojen määräämistä varten. Korkein ikäraja, joka niille voitiin määrätä, oli 18 vuotta. Tunnettuja esimerkkejä ovat olleet suomalaissyntyisen Casper Wreden elokuvan Ivan Denisovitšin päivä – Aleksandr Solženitsynin samannimisen romaanin pohjalta – esityskielto ulkopoliittisista syistä vuonna 1972 ja samoin suomalaissyntyisen Renny Harlinin Yhdysvalloissa ohjaaman elokuvan Jäätävä polte määrääminen esitys- ja levityskieltoon raaistavan ja ulkopoliittisesti arveluttavan sisältönsä vuoksi vuonna 1986. Ne olivatkin paxua propagandaa molemmat.
xxx/ellauri291.html on line 549: Nainen sai syytteen taposta. Hän myönsi ainoastaan yksin teoin tehdyn törkeän pahoinpitelyn ja kuolemantuottamuksen. Hänet määrättiin 5.3.1987 mielentilatutkimukseen Kellokosken sairaalaan.
xxx/ellauri298.html on line 135: Näin helluntaiaamuna soppii myös lukea seuraava lainaus Patin Kellokosken pestin huippuhetkistä:
xxx/ellauri298.html on line 402: Ei kylä tää Patti oli täysin pimahtanut. Patti Mulkkisen henkkoht ongelma näyttää olleen ettei se tyytynyt olemaan vaan hauska murrekirjailija, se halusi influensserixi, kansakunnan kaapin päälle leukailemaan Aaro Helaakosken haukena Erno Paasilinnan ja Paavo Haavikon vierelle. Ja siihen ei sillä ihan rahkeet riittäneet. Sen loppupään puristuxet tuli sixi pannukakkuja.
xxx/ellauri307.html on line 136: Neljän kuukauden aikana hän oli päätynyt sairaalan päivystykseen kahdeksan kertaa, lääkkeiden ja alkoholin vuoksi. Päihteidenkäytön hän kertoi kasvaneen ongelmaksi lukioikäisenä, kirjoittaessaan öisin runoja punaviinin voimin. Sekakäyttäjänä Miki paini melkein Pena Saarikosken sarjassa.
xxx/ellauri363.html on line 552: Kellokosken piirimielisairaalan ylihoitaja ja sairaanhoidon opettaja Lyyli
xxx/ellauri388.html on line 403: "Onhan tämmöinen arvelu alusta pitäen väärä: väärin on ensiksikin se, ettei loppumattoman täydellisyyden ihanne voisi olla elämänohjeena, ja että pitäisi se hyljätä mahdottomana sanoen, että se on minulle tarpeeton, kosken kumminkaan koskaan sitä saavuta, taikka alentaa ihanne niille asteille, missä minun heikkouteni haluaa seista.
xxx/ellauri388.html on line 405: "Näin ajatella on sama kuin jos merelläkulkija sanoisi itselleen: kosken voi kulkea sitä linjaa myöten, jota kompassi näyttää, niin minä heitän koko kompassin ulos tai lakkaan siihen katsomasta, s.o. luovun ihanteesta, taikka sitten kiinnitän kompassiviisarin siihen paikkaan, mikä vastaa tällä hetkellä laivani suuntaa, s.o. alennan ihanteen heikkouteni mukaan. Tai etenen päämaaliin luovimalla. (Mitäs vikaa siinä muka on?) Kristuksen antama täydellisyyden ihanne ei ole mikään mietelmä tai kaunopuheisten saarnojen esine, vaan on kaikkein välttämättömin, jokaisen käytettävänä oleva siveellisen elämän johdatus, niinkuin kompassi on merimiehelle välttämätön ja hänen käytettävänään oleva johdatuksen välikappale; on ainoastaan uskominen niin tähän kuin siihenkin. Missä asemassa ihminen olisikin, aina on hänelle Kristuksen antama ihanteen oppi riittävä siihen, että hän saisi täysin oikean osoituksen kuinka hänen on tai ei ole menetteleminen. Mutta täytyy uskoa tähän oppiin täydellisesti, ainoastaan tähän oppiin, ja lakata uskomasta kaikkiin muihin, aivan niinkuin merimiehen täytyy uskoa kompassiinsa ja lakata katselemasta ja pitämästä johtona sitä, mitä näkee esim taivaalla. Täytyy osata ottaa johtoa Kristuksen opista, niinkuin täytyy osata ottaa johtoa kompassista, ja sitä varten täytyy erittainkin ymmärtää oma asemansa, täytyy osata pelkäämättä arvostella oma poikkeamisensa ihanteellisesta, määrätystä suunnasta, ja kompassin poikkeama pohjoisnavasta. Millä asteella siis ihminen seisoneekin, aina on hänen mahdollista lähetä tätä ihannetta, eikä mikään asema voi hänelle olla sellainen, että hän voisi sanoa saavuttaneensa ihanteen ja siis ei voivansa enää pyrkiä lähemmäksi. Semmoinen on ihmisen pyrkiminen Kristuksen ihanteesen yleensä, ja semmoinen pyrkiminen täydelliseen puhtauteen erityisesti, jos silmällä pitäen sukupuolisuhteita, ajattelee kaikkein erilaisimpia ihmisten asemia, viattomasta lapsuudesta avioliittoon asti, jossa kieltäymistä ei noudateta, niin jokaisella asteella näiden kahden aseman välillä tulee Kristuksen oppi, ihanteinensa, aina olemaan selvä ja määrätty ohje, mitä ihmisen jokaisella näistä asteista on ja mitä ei ole tekeminen.
113