ellauri001.html on line 2101: kun maapähkinöitä korviin tunki.

ellauri012.html on line 395: Sä moitit mua hyvin auliisti etten ole kirjoittanut uutisia; mun sairauteni selittäköön sen. Mä en jätä käyttämättä mitään tilaisuuksia sun muistamiseen. Kiitos vaan kun sanot että mun vaikeneminen on sua hermostuttanut, ja mun terveyttä koskevasta huolenpidosta. Sä siis olet aika huonossa hapessa itse, ja äsken luulit jo et tulee noutaja. Kylläpä sä julma mies kerrot kylmästi uutisen jonka tiedät huolettavan mua. Kerroinhän mä edellisessä kirjeessä miten mua masentais jos sä kuolisit, ja jos sä yhtään välität musta, sä vähän hellität noita harjoituksias. Mähän tarviin sun neuvojas, ja siksi sun pitäis pitää huolta itsestäs; - mut en mä viitsi väsyttää sua nalkuttamalla. Sä toivot ettei me unohdeta sua meidän rukouksista; No jo, Abelard kulta, voit olla varma että tää tiimi on sun takana; se omistautuu sulle etkä voi epäillä sitä unohtamisesta. Sä oot meidän iskä ja me ollaan sun tyttöjä; sä oot meidän opas, ja me alistutaan sun ohjaukseen ihan varmoina et sä oot kunnon veijari. Sä käsket, me totellaan; sä juhlit, me pakataan. Me toteutetaan pilkuntarkasti mitä sä oot käskenyt. Me ei ruoskita itseämme enempää kuin sä suositat, ettei olla virkaintoisia ja ylitetä normia. Sanalla sanoen, mikään ei ole oikein ilman Abelardin leimaa. Kerrot yhtenä hämmennykseen aiheena että jotkut meidän siskoista on huonoja esimerkkejä, että ne ei yleisesti ottaen ole tarpeeksi tiukkoja. Näyttäks tää sulta oudolta kun tiedät millä jengillä luostarit täyttyy nykyaikana? Kysyykö iskät tyttäriltä onko ne kiinnostuneita ennenkuin ne sulkee ne kiven sisään? Eikö oma etu ja maan tapa oo niiden ainoo ohjenuora? Siksi luostareissa on paljon poppoota joilla on joku kohujuttu takana. Mut kerropa tarkemmin mitä väärinkäytöksiä on sun korviin kiirinyt, ja neuvo miten mä korjaan ne parhaiten. Mä en ole ite havainnut mitään löyhiä kuminauhoja; kun löydän, niin kiristän ne kyllä. Mä teen tarkastuskierroksen joka ilta, ja lähetän karkulaiset takaisin huoneisin; sillä muistan kyllä mitä seikkailuja tapahtui taannoin Pariisin konventeissa.
ellauri014.html on line 444: Saippuaoopperamaisesti suvantoa seuraa jälleen koskipaikka. Claire on nyt kertoja. Nyt alkaa Pröö ja proto-Byron pikku tuiterissa kinata ja miekkailla Julkusta. Nyt on hätä! Jos tää tulee iskän korviin on paska tuulettimessa, rasva hellalla, piru merrassa, nakit nuotiossa, tahtoo sanoa, erittäinkin paha tilanne. Julle kieltää Pröötä tiukasti pilaamasta kaikkea, mutta uskooko se.
ellauri019.html on line 638: Ankaraa sanomaa kirkoille, naispappeudelle, feministeille ja monen heikkouskoisen, itsensä korottajan kiihkoilevan naisen typerille teoille – olkaa akat alamaisia, ottakaa korviinne ja sydämiinne, ymmärtäkää mieluummin Rakkaus kuin Lihan tuoma mielihalu taistella. Jokainen sota tuo kaunaa ja lisää sotaa, jokainen elimen luovutus rauhaa ja anteeksiantoa.
ellauri032.html on line 708: Täten kun maailma ja saatana panee meidät koetukseen salaisuudella, meidän ei pidä osallistua keskusteluun ainoallakaan väitteellä. Persiljat korviin vaan.
ellauri043.html on line 3181: Kun mä olin valmis lähtemään, kunkku antoi mulle parasollin ja sanoi: mulla on Induxella valkoisten kamelien siittola. Kun et enää halua niitä, puhalla niiden korviin. Ne tulee kyllä takaisin.
ellauri046.html on line 236: Ainoastaan pedantti narsisti suunnittelee oman hautansa näin tarkasti. Leipoikohan se mustareunaiset pikkuleivätkin ize, että tulee kelvolliset. Ei jaxa varmaan Jeesuskaan kuunnella, työntää persiljat korviin päästäxeen paasauxesta.
ellauri049.html on line 169: Kaikki sukulaiset eivät ymmärtäneet Uunon herkkäluonteisuuden päälle. Heistä erikoislaatuisen pojan sulkeutunut ja jäykkä olemus vaikutti uppiniskaisuudelta, mitä se toki olikin. Varsinkin enot koettivat kurittaa piirteen pois niin ruumiillisen rankaisemisen kuin nöyryyttämisen keinoin. Niinistön13 mukaan se lisäsi Uunon sulkeutuneisuutta, ulkopuolisuuden tunnetta ja herkkätunteisuutta. Tällä ymmärtämättömyydellä oli Kailaan luonteeseen pysyvä vaikutus hänen elämänsä ajan.14 Kailaan vieraantuminen isästään jatkui Honkapäähän muuton jälkeen. Eevert Salonen solmi uuden avioliiton puoli vuotta vaimonsa kuoleman jälkeen. Honkapään suku ei ymmärtänyt Salosen hapuilevaa ja velttoa elämäntapaa. Uunon äidin rikkonaisen perhe- elämän sekä kuoleman katsottiin olevan Salosen syytä. Katkeruus entistä vävyä kohtaan näkyi siinä, että Salosta ei kutsuttu Honkapäähän ja hänestä ei liioin puhuttu, varsinkaan positiivisesti. Honkapäässä koetettiin välttää kylmän ja katkeran mielikuvan päätymistä Uunon korviin. Kuitenkin, aikuisiällään Kailas tunsi kantavansa pakollista geneettistä sidettä isäänsä, jonka hän muutoin kielsi. Uuno puhui äitinsä vanhemmista isänä ja äitinä. Koulutovereilleen hän uskotteli isänsä kuolleen.15 Aikuisena hän puhui ystävilleen isästään hyvin vähän, mutta uskoutui esimerkiksi opettaja Otto Kososelle16 todeten, että isäsuhteen puuttumisen vuoksi hänellä ei ollut oikeata lapsuutta: se oli hänen sielullisen rikkinäisyytensä syy. Kailas koki vieraantuneen isäsuhteen olevan seuraus hänen itsensä, äidin puoleisen sukunsa ja isänsä käytöksen yhteisvaikutuksesta.
ellauri053.html on line 944: Vähän siellä rivoiltiinkin poikain kesken. Puritaaniäijät työnsi persiljoita korviin. Ja näyteltiin Kesäyön unelmaa:
ellauri061.html on line 1092: Isä oli puolestaan aivan toista maata. Sodassa ollut huonohermoinen mies oli marimekkoiselle, punatukkaiselle tyttärelleen etäinen ja ankara ilmestys. Kaikki meni hyvin niin kauan kuin huonot uutiset eivät kantautuneet hänen korviinsa.
ellauri115.html on line 711: Kun nyt on päätelty aistiesineiden havainnosta ja mun sisäisestä tietoisuudedsta, joka johtaa mut päätellä syistä ja synnyistä syvistä diginatiivijärjellä päätotuudet jotka on mulle ihan need to know tietoa, mun täytyy nyt eziä sellasia käyttäytymisperiaatteita kuin niistä voi vetää, ja sellissiä sääntöjä jotka mun täytyy asettaa oppaaxeni tämän maailman kohtaloni täyttämisexi, mitkä oli mun money makerin meisinki. Käytän yhä samaa mefodia, en johda näitä sääntöjä korkekoulufilosofiasta, vaan löydän ne mun syömmin syvyyxistä, mihin ne on kirjoitettu tulipunaisilla kirjaimilla mitä mikään ei voi kumittaa. Mun tarvii vaan konsultoida izeäni sen suhteen mitä mä haluun tehä; se mikä musta tuntuu oikealta on oikein, mikä mun mielestä on väärin on väärin; omatunto on paras kasvomuisti; ja se on vaan kun tinkaamme omastatunnosta kun meillä on tarve sofistikoituihin argumentteihin. Meidän eka velvollisuus on mua izeäni kohtaan; kuitenkin miten usein toisen äänet kertoo että kun me haetaan omaa hyvää toisten kustannuxella me tehdään pahaa? Me luullaan seuraavamme luonnon opasteita, ja me vastustetaan sitä; me kuunnellaan mitä se sanoo meidän aisteille, ja me haistatetaan huilu sillä mitä se sanoo meidän sydämmelle; aktiiviolento tottelee, passiivi komentaa. Omatunto on sielun puheääni, passiohedelmät on ruumiin ääntelyä. Onko kumma että nää äänet usein kiistelevät kuin Aku Ankan korviin kuiskuttelevat kaxi pikku avataria? Ja kumpaahan meidän olis kuultava? Saat 2 arvausta. Liian usein järki pettää meitä; meillä on erinomainen syy epäillä sitä [jos se nimittäin sattuu olemaan aika heikko]; mutta superego ei koskaan petä meitä; se on miehen ainut tosi opaste; se on sielulle mitä vaisto on ruumiille, [Alahuomio: Moderni filosofia, joka myöntää vaan mitä se voi ymmärtää, varoo myöntämästä tätä hämärää kykyä jota sanotaan vaistoxi joka näyttää opastavan muita elukoita kuin tikanpoikaa puuhun ilman hankittua kokemusta. [No on se meilläkin, lue vaikka Paul et Virginie, tai jos et jaxa kazo sitten leffa Blue Lagoon.] Vaisto, joittenkin meidän viisaiden viisaustieteilijöiden mielestä, on vaan salainen ajattelutottumus, joka on hankittu ajattelemalla; ja siitä miten ne tän kehityxen selittää voisi päätellä että lapset miettii enemmän kuin isot ihmiset: tää on outo paradoxi jota pitäis tutkia. Mut ei mennä tähän nyt, vaikka mun pitää kysyä mikä nimii pitää antaa sille innolle jolla mun koira jahtaa myyriä jota se ei edes syö, tai kärsivällisyydelle jolla se joskus kazoo niitä tuntikausia ja taitoa millä se nappaa ne, heittää ne jonkun matkan päähän kolosta kun ne tulee esille, ja sit tappaa ne ja jättää ne lojumaan. Kuitenkaan kukaan ei opettanut sille tätä urheilulajia, eikä kukaan edes kertonut sille että on sellaisia otuxia kuin myyriä. Taas kysyn, ja tää on tärkeämpi kysymys, mix kun mä uhkailin tätä koiraa ekan kerran, mixe heittäytyi maahan tassut ristissä kuin armonanoja .....ihankuin laskelmoidusti muhun vedoten, asento jonka se olis ottanut, jos mä olisin pitänyt pintani ja jatkanut sen mätkimistä siinä asennossa? Mitä hä! Oliko mun koira, tuskin pentu, omaxunut moraali-ideoita? Tiesikö jo armon ja avokämmenen merkityxen? Millä hankitulla tiedolla se yritti hillitä mun vihaa heittäytymällä mun armoille? [Nojaa, tää vaan osottaa että sellainen käytös on luontaisesti koiramaista.] Jokainen koira maailmassa menettelee melkein samalla tavall samoissa olosuhteissa, enkä mä väitä mitään mitä jokainen ei voi ize kokeilla, hankkia vaan koiran ja jonkun astalon. Voisko filosooferit, jotka niin ivallisestri hylkää vaiston, ystävällisesti selittää tän vaan aistimusten leikkinä ja kokemuxen jonka ne olettaa että me ollaan hankittu? Antaa niiden antaa selitys joka kelpaa joka tolkun äijälle; siinä tapauxessa mulla ei ole enempää sanottavaa, enkä sanokaan enempää vaistosta.] Se joka tottelee omaatuntoa noudattaa luontoa eikä sen tarvi pelätä menevänsä harhaan. Tää on hyvinkin tärkeä asia, jatkoi mun hyväntekijä, nähdessään että mä meinasin keskeyttää sen; anna mun pysähtyä hetkexi selittämään tää paremmin, se sanoi kovempaa ja kiireemmin.
ellauri133.html on line 476: Joo Ben on läski neekeri joka halus tosi paljon nussia 11-vuotiasta Beviä, joka on ikäisexeen aika pulu, turpeine alahuulineen. Aika tyypillistä narsismia eze muka olis länkyttävä kynäkulli Bill jolta Beverly lopulta saa parhaat orgasmit. Hemmetti mä tajuun mix nää äijät kynäilee. 70 vuotias kirjailija sai 2v sitten aivohalvauxen ja kaivaa toisinaan kuivia lonkeroita karvaisista sieraimistaan ja panee ne huolellisesti korviinsa kuin pahan päivän varalle. Laiha jutkuämmä valittaa ettei kukaan Bangorissa tiedä miten juutalaiset kärsivät. Mä vastasin: Rouva Goldzahn, ehkä juutalaiset ovat suuri arvoitus, mutta nekruja ymmärretään maailman joka kolkassa. Hän oli tukehtua ryppyynsä, kääntyi niin terävästi ympäri et alushousut näkyivät. Ei mikään kaunis näky, toisin kuin Bevillä.
ellauri144.html on line 457: No more may gulls cry at their ears Ei kiru enää lokit niiden korviin
ellauri198.html on line 77: 7. Herra sanoi: "Minä olen nähnyt kansani ahdingon Egyptissä ja kuullut, miten israelilaiset valittavat sortajiensa kovuutta. Minä tiedän kyllä heidän hätänsä. 8. On ollut vähän kiireitä, mutta olen tullut nyt vapauttamaan heidät egyptiläisten käsistä ja viemään heidät Egyptistä maahan, joka on hyvä ja avara ja tulvii maitoa ja hunajaa, maahan, jossa nyt asuvat kanaanilaiset, heettiläiset, amorilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja aidssilaiset, filistealaisista puhumattakaan. 9. Israelilaisten hätähuuto on nyt kantautunut minun korviini, ja olen nähnyt, kuinka kovasti egyptiläiset heitä sortavat. Maxavat huonosti velkansa ja vittuilevat päälle.
ellauri241.html on line 354: So sweetly to these ravished ears of mine Niin suloisesti näihin ravistuneisiin korviini
ellauri263.html on line 603: Paloittelumurhaaja Pönkä olis halunnut tilata vankilaan Voltista tai Foodoralta palapaistia. Hovioikeus ei ottanut anomusta kuuleviin korviinsa.
ellauri350.html on line 286: Kirjoittaessani käytän myös hattua tai erittäin tiukasti kiristettyä päähän. Luulen, että toivon toimimalla estäväni aivojani valumasta ulos päänahastani ja kulkemasta suuria harmaita läiskiä niskaani, korviini ja kasvoilleni.
ellauri364.html on line 159: Buddenbrookit on toinen tapaus pisteessä. Thomas Mann piti huonoja hampaita suvun rappeutumisen merkkeinä. Morel (fr. "korvasieni") kiinnitti erityishuomiota korviin. Muita degeneroitumisen merkkejä: pääkopan ja kasvojen luiden asymmetria, suun vinous, kallon muut epämuodostumat, rumat silmät, huonot hampaat, pahanhajuinen hengitys. Heikot lihaxet, luisut hartiat, epämuodostuneet jalat, ylimääräisiä nännejä. Homokunkku Kustaa III:n pääkoppa oli huomattavan vino. Hänen enonsa Fredrik Suuri oli myös sexuaalisesti vajavainen (hinuri). Gustaf, du äst falsker, sanoi Kustaan äitikin. Kyllä sielullisesti terveelläkin yxilöllä voi olla rumat korvat. Uudempaa tutkimusta tällä suunnalla edustaa hra KRETSCHMER.
ellauri398.html on line 442: Lemekejä on minun raamatussani kokonaista 2. 1. Metusaelin poika ja Kainin jälkeläinen (1Mo 4:17, 18). Lemek oli Aadamin aikalainen. Hänellä oli yhtaikaa kaksi vaimoa, Ada ja Sillaa, joten hän on ensimmäinen Raamatussa mainittu moniavioinen (1Mo 4:19). Adan kautta hän sai kaksi poikaa: Jabalin, ”niiden kantaisän, jotka asuvat teltoissa ja joilla on karjaa”, ja Jubalin, ”kaikkien niiden kantaisän, jotka soittavat harppua ja huilua” (1Mo 4:20, 21). Sillaa synnytti Lemekille Tubal-Kainin, ”kaikenlaisten kuparisten ja rautaisten työkalujen takojan”, sekä Naema-nimisen tyttären (1Mo 4:22). Runo, jonka Lemek sepitti vaimoilleen (1Mo 4: 23, 24), kuvastaa tuon ajan väkivaltaista ilmapiiriä. Lemekin runo kuului: ”Kuulkaa minun ääntäni, te Lemekin vaimot, ottakaa korviinne mitä sanon: Olen tappanut miehen haavastani, niin, nuoren miehen mustelmastani. Jos Kain pitää kostaa seitsenkertaisesti, niin Lemek seitsemänkymmentäseitsemänkertaisesti.” Lemek esitti tämän ilmeisesti puolustaakseen itseään ja selitti, ettei hän ollut Kainin tavoin syyllistynyt harkittuun murhaan. Lemek väitti, että hän oli itsepuolustukseksi tappanut miehen, joka oli lyönyt ja haavoittanut häntä. Hän anoi siksi runossaan, ettei kukaan niistä, jotka haluaisivat kostaa hänelle sen vuoksi, että hän surmasi kimppuunsa käyneen miehen, rankaisisi häntä. Yksikään Kainin jälkeläisistä, joihin kuuluivat Lemek ja hänestä polveutuneet, ei nähtävästi säilynyt elossa vedenpaisumuksessa. 2. Setin jälkeläinen; Metusalahin poika ja Nooan isä (1Mo 5:25, 28, 29; 1Ai 1:1–4). Myös tämä Lemek oli Aadamin aikalainen. Lemek uskoi Jumalaan, ja annettuaan pojalleen nimen Nooa (merk. luult. ’lepo, lohdutus’) hän lausui seuraavat sanat: ”Tämä tuo meille lohdutusta työhömme ja kättemme vaivaan, joka johtuu Jehovan kiroamasta maasta.” (1Mo 5:29.) Nämä sanat täyttyivät, kun maalle langetettu kirous poistettiin Nooan elinaikana (1Mo 8:21). Lemekillä oli muitakin poikia sekä tyttäriä. Hän eli 777 vuotta, joten hän kuoli noin viisi vuotta ennen vedenpaisumusta. (1Mo 5:30, 31.) Hänen nimensä mainitaan Jeesuksen Kristuksen sukuluettelossa Luukkaan 3:36:ssa.
ellauri401.html on line 184: Pekka pohti paljon keinotekoisen maailmankuvan hyötyä ja etuja, ja hänelle oli selvinnyt useita ”periaatteellisia tukikohtia”: kielen tuli olla mahdollisimman yksinkertainen ja säännöllinen rakenteeltaan ja mahdollisimman soinnukas, mikä viimeksi mainittu seikka merkizi paljon musikaaliselle Pekalle, eli että sen tuli mahdollisimman paljon muistuttaa hänen ihannekieltään italiankieltä. Vuoden 1890 tienoilla Pekka löysi kirjakaupasta ruotsinkielisen esperanto-oppaan. Pekka osti sen ja ryhtyi heti uteliaasti ja innokkaasti lukemaan sitä. Esperanto oli Pekalle suuri ja iloinen yllätys. Esperanton kehittäjä tohtori L. L. Zamenhof oli sangen läheltä saavuttanut sen ihanteen, jonka Pekka oli asettanut päämääräkseen: ”Hänen kielensä oli uskomattoman yksinkertainen rakenteeltaan, mutta samalla taipuisa ja altis hienoillekin ajatusvivahduksille. Ja ennen kaikkea sillä oli italiankieltä muistuttava sointu.” Lähemmin tutustuessaan Pekka löysi esperantostakin rumia kohtia, joista ei pitänyt, mm. saxalaisia ja venäläisiä sanoja. Ne koskivat hänen korviinsa. Myös kieliopin logiikkaan hänellä oli huomauttamista sanojen johtamiseen liittyen.
ellauri402.html on line 47: Joku tyttö kysyi Jönsiltä missä Martta oli, Jöns sanoi se on luonut nahkansa ja on nyt Australiassa hyppyrottana. Kun tämä tuli Martan korviin se sanoi Jönsille milloin olisit kotona jos heti lähtisit. Horjanderin mies oli juoppo.
ellauri418.html on line 389: Broceliandesin mezässä leikkasivat syyläiset druidit ammoin misteliä ja laittoivat persiljoita korviinsa. Olisitko keltti ja ojentaisit suolaa? Ei se minua galloon ota. Rennesin yliopiston alaisuudessa sijaitseva Paimpontin biologinen asema rakennettiin vuosina 1966–1967; sen rakennuksiin mahtuu noin 70 henkilöä. Metsä ja sen monipuoliset ympäristöt tarjoavat puitteet yliopiston biologian kursseille sekä opiskelijoille ja ulkomaisille tutkijoille. Mezästä on jäljellä 10% josta 90% on yxityisomistuxessa. Öykkärimäiset maanomistajat laittavat kaikkialle puomeja ja "privat område" kylttejä, ammuskelevat omaxi huvixeen villisikoja. Vaikka ensimmäiset tutkijat tutkivat laajasti nummien ekologiaa, maaperää ja hydrologiaa, muut työt koskevat aiheita, jotka ovat kaukana paikallisesta biotoopista, kuten hullujen karvattomien kädellisten aggressiivista käyttäytymistä. Randonnage on suomexi reippailu.
xxx/ellauri091.html on line 874: Kuolemanpelkoisen Kristina-tädin kanssa tulee tuiskahduxia vähän väliä. Se ei pidä mun negativismista. Se pelkää koronaa, eikä tahdo saada Jönsyn 70-päiviltä tartuntaa. Se oli saatu ylipuhutuxi tulemaan, mutta kuultuaan että meidän auto on sen kadehtimalla Helmillä lainassa, tuli toppi. Länget korviin taas. Kristina on samaan aikaan sekä pirkkomainen että amimainen. Aika paha hybridi.
xxx/ellauri126.html on line 57: Painat korvatulpat syvemmälle korviin ja käännät kylkeä. 1%
xxx/ellauri177.html on line 421: Hän kumartui, hän tunsi Angeluksen kolme iskua menevän hänen niskaansa, kaikuvan hänen sydämeensä. Kello sai kovemman äänen. Hän palasi säälimättömänä muutamaksi minuutiksi, jotka tuntuivat vuosilta. Hän toi mieleen koko hänen menneen elämänsä, hänen hurskaan lapsuutensa, hänen ilonsa seminaarissa, hänen ensimmäiset messunsa Artaudin palaneessa laaksossa, jossa hän haaveili pyhien yksinäisyydestä. Hän oli aina puhunut hänelle näin. Hän löysi pienimmätkin käänteet tuosta kirkon äänestä, joka oli lakkaamatta noussut hänen korviinsa, kuin äidin vakava ja lempeä ääni. Miksi hän ei ollut kuullut häntä enää? Aiemmin hän lupasi hänelle Marian tulemisen. Oliko se Marie, joka oli vienyt hänet iloisen vehreyden syvyyksiin, jonne kellon ääni ei yltänyt? Hän ei olisi koskaan unohtanut, jos kello ei olisi lakannut soimasta. Ja kun hän kumartui pidemmälle, hänen parran hyväily hänen ristikkäisillä käsillään peloitti häntä. Hän ei tuntenut näitä pitkiä hiuksia, näitä silkkisiä hiuksia, jotka antoivat hänelle eläimen kauneuden. Hän väänteli partaan, hän tarttui hänen hiuksiinsa molemmin käsin etsiessään tonsuurin alastomuutta; mutta hänen hiuksensa olivat kasvaneet voimakkaasti, tonsuuri hukkui suurien kiharoiden viriiliin aaltoon, joka heitettiin takaisin otsasta niskaan. Hänen koko lihansa, joka oli aiemmin ajeltu, oli kellertävänruskeat.
xxx/ellauri201.html on line 84: Isokukko-Uljas kömpi sängyn jalkopäähän, levitti varmalla otteella haarani auki, sai eteensä märän pillun. Suu levisi korviin saakka, niin mielissään se oli. Veti nahkansa taakse ja minä näin taas ison terskan, kun se ohjasi kourallaan kovaa heppiään koloselle. Kuumalta tuntui jo huulia vasten. Alkoi työntää syvemmälle ja levitteli vitunhuulia toisella kädellään. Sai murikan sisään ja minä älähdin ääneen, pyysin varomaan. Isokukko-Uljas vaan nauraa hyrisi ja työnsi lisää, varmana ja julkeana. Iso oli toppa tällä miehellä, isompi kuin Einolla, jonka tattikin oli jo jonkinmoinen. Erimuotoinen tämä oli, semmoinen paksu ja vahvareunainen. Tiukkaa teki alusta saakka. Vittu levisi, antoi väkisin tilaa isolle siittimelle. Minä jo voihkin ja voivottelin, mutta Isokukko-Uljas jatkoi työntymistään. Riitti työnnettävää. Nuori vakoni oli täynnänsä miehen kyrpää, levisi tiukaksi ringiksi sen ympärille, koetti tottua ja vavahdella semmoisen mahtimulkun armoilla. Ei se kokonaan minuun mahtunut, vaikka syvälle meni. Ihan minulta vedet silmistä valuivat, kun niin tiukkaa teki, melkein kuin Mattia maalimaan vääntäessä. Isokukko-Uljas piti vähän aikaa sisässä, huilasi, ei liikkunut, antoi vakoni totutella. Kovasti se jo värisi, oli herkkänä ja norui mesiään. Jo kumartui Uljas antamaan suuta, hyväili taas rintaa. Hyvä mies se oli.
xxx/ellauri224.html on line 580: Miehet jatkavat pahansuopaa väittelyään elämän suurista kysymyksistä, kunnes huomaavat ravintolan tyhjentyneen muista asiakkaista, jotka nähtävästi ottivat jalat allensa mieluummin kuin tunkivat persiljaa korviin päästäxeen kuulemasta robottikaxikkomme kaikuvia paasauxia. McCrea menestyneempänä maksaa laskun, ja Wall-e ajaa pommilla maanalaisella kotiin. Kertojanäänellään hän sanoo tavanneensa kotona EVEn ja telakoituneensa siihen heti sähköhuovan alla.
27