ellauri029.html on line 763: Pekka Homo-Haavisto, joka on vain ylioppilas, ei hyllyttänyt alivaltiosihteeriä vaan konsulipäällikön. Pederasti tykkää Al-Holista ja lapsista, ei siedä äitejä.
ellauri029.html on line 765: 2.12. Haavisto sanoi tiedotustilaisuudessaan, että Tuomisen siirto tehtävistään ei liittynyt al-Holin lasten kysymykseen, vaan ministeriön tehtävien normaaliin kiertoon. Samalla hän totesi, että konsulipäällikkö Tuominen on yhä tehtävässään, eikä virkaa ei ole avattu. Myöhemmin Haavisto kertoi käyneensä Tuomisen kanssa pitkän keskustelun ja sen päätteeksi kutsuneensa Tuomisen jatkamaan vanhassa tehtävässään. Tästä voisi päätellä, että ennen keskustelua hän ei olisi ollut jatkamassa konsulipalvelupäällikkönä.
ellauri029.html on line 767: Keskiviikkona 4.12.2019 Ilta-Sanomat uutisoi vuorostaan ulkoministeriön sisäisistä sähköposteista, jotka asettivat Haaviston puheet hyvin kyseenalaiseen valoon. Sähköpostissa konsulipäällikkö Pasi Tuominen kirjoitti alivaltiosihteeri Pekka Puustiselle: ”Emme voi toimia konsulipalvelulain mukaisesti, sen sijaan voimme toimia konsulipalvelulain periaatteiden mukaisesti. Päätös tulee tehdä hallituksessa tai sitten päätös tulee olla ministerin. Näen nyt ongelmaksi, että ministerin kanslia vyöryttää tämän hoidettavaksi konsulipalvelulain mukaisesti ja lähtökohtaisesti niin, että avustamme vain lapsia. Tällaisen päätöksen tekeminen virkamiestyönä on sellainen päätös, että sen tekijän on syytä varautua siihen, että hän saa päätöksestään vankeustuomion, josta tulee sen verran pitkä, ettei sitä voi ehdollisena suorittaa. Päätöksentekijän kannattaisi olla myös noin 65-vuotias, jotta eventuaalinen viraltapano ei vie toimeentuloa pysyvästi.”
ellauri029.html on line 769: 6.12.2019 ulkoministeriön hyllytetty konsulipäällikkö Pasi Tuominen antoi haastattelun Helsingin Sanomille, jossa hän arvioi, että Haaviston päätös nimetä erityisedustaja al-Holin leirin suomalaisten avustamiseksi saattaisi olla lainvastainen. Hän arvioi, että ”ainakin hallintolakia” on rikottu. Samassa haastattelussa Tuominen syyttää Haavistoa pelolla johtamisesta. Julkisuuteen annettujen tietojen perusteella saa kuvan, että Haavisto on pyrkinyt peittelemään konsulipalvelupäällikkö Tuomisen siirtoon tähdänneitä toimia, jotka kuitenkin ilmeisesti ovat tosiasiassa tapahtuneet.
ellauri030.html on line 431: Nähdessäsi jonkun kunnioitetun, mahtavan tai muuten arvossa pidetyn henkilön, älä anna tuon vaikutelman eksyttää sinua luulemaan häntä onnelliseksi. Sillä jos hyvän olemus riippuu siitä, mikä on meidän vallassamme, meissä ei tule olla sijaa kateudelle ja pahansuopuudelle. Ethän sinäkään tahdo olla valtion päämies, senaattori tai konsuli, vaan olla vapaa. Ja ainoastaan yksi tie vie vapauteen: olla välittämättä siitä, mikä ei ole meidän vallassamme.
ellauri033.html on line 491: Marcus Claudius Marcellus (42 eaa.-23 eaa.) oli Rooman keisari Augustuksen siskon Octavian poika. Marcelluksen isä oli Gaius Claudius Marcellus. Augustus aikoi tehdä Marcelluksesta seuraajansa ja antoi tyttärensä Julian Marcellukselle vaimoksi vuonna 25 eaa. Augustus otti myös hänet mukaan sotaretkelle Hispaniaan samana vuonna. Augustus haki Marcellukselle oikeuden asettua ehdolle konsuliksi kymmenen vuotta ennen lain säätämää ikää. Vuonna 23 eaa. Marcellus oli ediilinä, mutta hän kuoli saman vuoden lopulla. Augustus nimitti Marcelluksen mukaan teatterin ja antoi haudata hänet omaan mausoleumiinsa.
ellauri033.html on line 495: Marcus Claudius Marcellus (n. 268 – 208 eaa. lähellä Venusiaa) oli roomalainen sotapäällikkö ja Hannibalin tärkeä vastustaja. Marcellus valtasi toisessa puunilaissodassa (218–201 eaa.) Syrakusan. Hän toimi konsulina viidesti.
ellauri033.html on line 496: Ensimmäisen konsulikautensa aikana 222 eaa. Marcellus taisteli Insubriassa ja saavutti spolia opiman kolmatta ja viimeistä kertaa Rooman historiassa. (The spolia opima ("rich spoils") were the armour, arms, and other effects that an ancient Roman general stripped from the body of an opposing commander slain in single combat. The spolia opima were regarded as the most honourable of the several kinds of war trophies a commander could obtain, including enemy military standards and the peaks of warships.) Hän vapautti roomalaisen varuskunnan Clasditiumissa ja valtasi Mediolanumin. Vuonna 216 eaa. Rooman hävittyä Cannaessa hän komensi armeijan jäännöksiä Canusiumissa ja pelasti Nolan ja eteläisen Campanian Hannibalilta. Vuosina 214–211 eaa. hän oli konsulina kolmatta kertaa palvellen Sisiliassa. Hän hyökkäsi Leontinoihin ja valtasi Syrakusan kahden vuoden piirityksen jälkeen. Hänen joukkonsa surmasivat tiedemies Arkhimedeen kaupungin valtauksen yhteydessä. (Noli turbare circulos meos.) Marcellius ryösti kaupungin ja toi sen aarteet Roomaan. Hän oli konsulina jälleen 210 eaa. vallaten Salapian Apuliassa, joka oli kapinoinut liittyen Hannibaliin. Vuonna 209 eaa. hän taisteli ratkaisemattomaan päättyneen taistelun Hannibalia vastaan Venusiassa. Hän sai surmansa väijytyksessä viidennellä konsulikaudellaan 208 eaa. ollessaan tiedustelemassa vihollisen asemia.
ellauri115.html on line 162: JJ Rousseau kaiken todennäkösyyden mukaan olis covert tapaus, koska sen äiti kuoli vauvana ja iskä dumppasi sen pastor Müllerin "hoiviin". Mutta voihan joku olla kumpaakin tyyppiä aina sen mukaan miten hyvin sillä menee asiat. Se pullistuu kuin purje myötätuulessa ja kiristyy kun on vastahankaista. Ehkä sitä sit on kehuttu liikaa kun se menestyy ja lytätty liikaa kun se epäonnistuu. Tärkein piirre siinä on toi me first: maailmassa ei ole ketään muuta tärkeää kuin mä, te muut te olette vaan mun onnen välikappaleita tahi esteitä. Te olette kuin Picasson pölyhiukkasia, jotka voi pyyhkästä pois mun kukonsulista tehdyllä pölyhuiskalla tai imuroida mun mustan aukon imuriin.
ellauri115.html on line 732: Marcus Atilius Regulus (kuoli mahdollisesti 250 eaa.) oli Rooman tasavallan konsuli ja sotilasjohtaja, joka nähtiin Roomassa sankaruuden esikuvana. Perimätiedon mukaan Regulus pysyi vangittuna Karthagossa kunnes hänet lähetettiin Roomaan neuvottelemaan joko rauhasta tai vankienvaihdosta. Hänen kerrotaan vaatineen senaattia kieltäytymään Karthagon ehdotuksista, minkä jälkeen hän noudattaakseen vapauttamisensa ehtoja palasi vankeuteen Karthagoon huolimatta roomalaisten vastustuksesta. Hänen vangitsijoidensa kerrotaan nopeasti kiduttaneen hänet kuoliaaksi. Reguluksen toiminta nähtiin osoituksena sankarillisesta kestävyydestä. Paras aikakautta käsittelevä säilynyt lähde, kreikkalainen historioitsija Polybios (n. 203–118 eaa.) ei mainitse Reguluksen kuolemaan liittyvistä tapahtumista, mutta se mainitaan vuonna 129 eaa. konsulina toimineen Gaius Sempronius Tuditanuksen fragmenteissa. Jotkut historiantutkijat ovat arvelleet, että kertomus Reguluksen kiduttamisesta olisi keksitty puolustamaan sitä, että Diodoros Siculuxen mukaan roomalaiset kiduttivat kahta karthagolaista sotavankia Reguluksen lesken käskystä.
ellauri118.html on line 401: Laclos aloitti teoksen kirjoittamisen 1779 ollessaan Aixin saaren linnoitustöissä Ranskan länsirannikolla. Saamansa kuuden kuukauden loman aikana hän kirjoitti Pariisissa teoksen loppuun. Kirja julkaistiin maaliskuussa 1782, ja ensimmäinen tuhannen kappaleen painos myytiin loppuun kuukaudessa, mikä oli tuohon aikaan harvinaista. De Laclos meni naimisiin 1786 La Rochellen ammusvarikon rakennustöissä 1783 tapaamansa Marie-Soulange Duperrén kanssa. De Laclos erosi armeijasta ja siirtyi 1788 sihteeriksi Orléansin herttua Ludvig Filip II:n palvelukseen. Hän liittyi vuoden 1795 jälkeen Napoleonin kannattajiin ja sai vastavalitulta konsuli Napoleonilta vuonna 1800 uudelleen nimityksen prikaatinkenraaliksi. Napoleonin hallintokaudella hänestä tuli myös Etelä-Italian tykistön päätarkastaja 1803. Se ilo loppui lyhyeen. De Laclos kuoli Tarantossa kulkutautiin 1803.
ellauri142.html on line 274: Mutta kun tämä tietoisuus apinassa herää, hänen elämänsä saavuttaa aivan toisen, aivan käsittämättömän päämäärän. Hän tuntee, että ei ulkonaisten kappaleiden hypelöinti, eikä aistien ja hänen tieteellisen uteliaisuutensa tyydyttäminen, vaan paljon enemmän jumalallisen olemuksen tunteminen ja sen kautta saavutettu izetietoisuus hänen kuolemattomuudestaan on hänen olemuksensa todellinen pääkonsuli.
ellauri153.html on line 276: Muutamien päivien kuluttua saapui Sextus Kollatinuksen tietämättä Kollatiaan ja raiskasi Lucretian. Hänen lähdettyään kutsui vaimo isänsä, miehensä sekä muutamia sukulaisia, kertoi heille häväistyksensä, vaati heitä kostamaan ja sysäsi itse puukon sydämeensä. Todistajain joukossa oli myös kuninkaan sukulainen Brutus. Hän oli ainoastaan siten säilynyt kuninkaan epäluuloiselta julmuudelta, että oli tekeytynyt mielipuoleksi. Brutus nyt veti puukon pois haavasta ja vaati läsnäolijoita karkottamaan Tarkviniusten sukua ja lakkauttamaan kuninkuuden. Siitä alkanut kapina onnistuikin pian siinä. Kapinaa johtivat Lucretian mies Lucius Tarquinius Collatinus ja Lucius Junius Brutus. Heistä tuli Rooman ensimmäiset konsulit. Tarquinius yritti palata valtaan useaan otteeseen ja sai aikeissaan tukea etruskeilta.
ellauri153.html on line 300: Cilerien tribunena Brutus oli kuninkaan henkilökohtaisen henkivartijan päällikkö ja hänellä oli oikeus kutsua roomalainen comitia. Tämän hän teki, ja kertomalla kansan erilaisista epäkohdista, kuninkaan vallan väärinkäytöksistä ja lietsomalla yleisön mielipiteen tarinalla Lucretian raiskauksesta Brutus taivutteli kooman kumoamaan kuninkaan imperiumin ja lähettämään hänet maanpakoon. Tullia pakeni kaupungista väkijoukon pelossa, kun taas Sextus Tarquinius, hänen tekonsa paljasti, pakeni Gabiin, jossa hän toivoi roomalaisen varuskunnan suojelua. Hänen aiempi käytöksensä siellä oli kuitenkin tehnyt hänestä monia vihollisia, ja hänet murhattiin pian. Kuninkaan sijasta comitia centuriata päätti valita kaksi konsulia pitämään valtaa yhdessä. Lucretius, kaupungin prefekti, johti ensimmäisten konsulien, Brutuksen ja Collatinuksen, valintaa.
ellauri153.html on line 302: Samaan aikaan toisaalla kuningas lähetti suurlähettiläitä senaattiin näennäisesti pyytämään henkilökohtaisen omaisuutensa palauttamista, mutta todellisuudessa kumoamaan useita Rooman johtavia miehiä. Kun tämä juoni löydettiin, konsulit surmasivat syylliset. Brutus joutui tuomitsemaan kaksi poikaansa, Tituksen ja Tiberiuksen, jotka olivat osallistuneet salaliittoon. Brutus lähti tapaamaan kuningasta taistelukentällä. Silva Argian taistelussa roomalaiset voittivat kovan voiton kuninkaasta ja hänen etruskien liittolaisistaan. Kumpikin osapuoli kärsi kivuliaita tappioita; Konsuli Brutus ja hänen serkkunsa Arruns Tarquinius kaatuivat taistelussa toisiaan vastaan. Tää on siis eri Brutus kuin "sinäkin Brutuxeni", joka sattui vasta puoli vuosituhatta vuotta myöhemmin.
ellauri155.html on line 171: tuomari, lautamies, neuvos, konsuli, ratkaisija, judge, lainsäätäjä, arbiter elegantiarum, erotuomari, umpire, laamanni, kriitikko
ellauri181.html on line 65: Syyskuussa 1908 ja huhtikuussa 1909 koulutettu simpanssi nimeltä "konsuli Peter" näytettiin Prahan vaudevillessä. On järkevää, että Kafka johdatti siitä ehdotuxia nykyiselle kertomuxelle. Hän on myös käsitellyt intensiivisesti Brehmin eläinelämää, käyttäytymistutkimusta ja sosiaalista darwinismia. Elsa Brod, Max Brodin vaimo, suoritti työn suurella menestyxellä 19. joulukuuta 1917 Prahan juutalaisten naisten ja tyttöjen klubissa. Sittemmin tarinat ovat usein sisältyneet heidän ohjelmaansa reciters. Kuvaamisen suuren apinan jonka Klaus Kammer Saxan ensi-textiä johtaja Willi Schmidt klo Akademie der Künste osana Berliner Festwochen 1963, joka kirjattiin jonka SFB ja toistettu televisiossa vuosikymmeniä, on edelleen ihailtu tänään.
ellauri211.html on line 92: Rei kuulostaa tosi nelikymppiseltä tässä jorinassa. Sillä on hirvee darra lähdettyään kesken birthday partysta. Hughissa on selviä alkoholismin merkkejä. Se ei saa mennä omaan makuuhuoneeseensa koska Chika serkku nukkuu siellä. Järkevää varovaisuutta Reiltä, Chika on vasta 22. Ällöttävästi Rei ostaa kahvin ulos pahvimukissa ja heittää pois puolet juotuaan. Pitää metrossa tiukasti kiinni käsilaukusta. On koukussa gymin ohjattuihin kuntosaliharjoituxiin, joogaan ja balettiin. Niissä se venyttelee pikku japsupillua. Japanin USAn konsuli on hyvin korkeassa asemassa. Mutta tässä jorinassa roistovaltio on varmalla Irak, kuten sopii ajankohtaan. Pikakelaus tähän mennessä tapahtuneesta. Lonkkorotta pyörittää edelleen Tokiossa konsulttibisnestä. Päätöxeni palata yhteen Shagin kaa oli ollut Takeolle ikävä yllätys. Eli lue kaikki aikaisemmatkin seikkailuni! Takeo on nyt kukkien asettelukoulun rehtori. Se ostelee laittomasti vaaseja.
ellauri211.html on line 154: Totuutta on koetettu muuntaa Japanissa muuttamalla historiankirjojen merkityksiä, mikä on saanut paheksuntaa osakseen ulkomaiden taholta. Tämä ei kuitenkaan ole saanut Japanin opetusministeriötä myöntämään, että totuuden muuntaminen olisi ollut virhe. Viralliselta taholta on myös esitetty väitteitä, joiden mukaan Nanjingin verilöylyä ei koskaan tapahtunut ja että kyseinen tapahtuma on kiinalaisten keksimä tarina. Näin ovat väittäneet muun muassa sen kaltaiset tahot kuin parlamentin jäsen Shintarō Ishihara ja Japanin Houstonin-konsuli.
ellauri284.html on line 201: konsuli.jpg" height="500px" />
ellauri310.html on line 209: konsulinviralla. Hän oli niin turhautunut ja loukkaantunut siitä, että Garfieldin
ellauri362.html on line 750: Gaius Flaminius (k. 217 eaa.) oli roomalainen valtiomies. Hän kuului plebeijisukuun ja oli homo novus eli sukunsa ensimmäinen senaattiin päässyt. Vuonna 232 eaa. Flaminius oli kansantribuunina, jolloin hän sai voimaan lain (lex flaminia), jonka mukaan laajoja alueita Pohjois-Italiasta voitiin jakaa köyhille roomalaisille siirtolaisille. Vuonna 227 eaa. Flaminius toimi preettorina ja Sisilian ensimmäisenä maaherrana. Vuonna 223 eaa. hän oli konsulina ja voitti kelttiläisen insubrien heimon. Flaminius vietti voitostaan triumfin senaatin vastustuksesta huolimatta. Ollessaan kensorina vuonna 220 eaa. hän pani toimeen uudistuksia comitia centuriata -kokouksissa. Hän myös rakennutti Roomasta pohjoiseen vievän sotilastien, Via Flaminian. Vuonna 217 eaa. Flaminius komensi armeijaa, joka lähetettiin Pohjois-Italiaan karthagolaista sotapäällikköä Hannibalia vastaan. Flamnius kuitenkin kukistettiin Trasimenusjärven taistelussa, ja hän sai surmansa. Hän oli kansanvaltaisena poliitikkona Gracchusten edelläkävijä.
ellauri367.html on line 275: Toukokuussa 1933 natsien apulaisfüüreri Rudolf Hess antoi saksalaiselle maahanmuuttajalle ja saksalaisen natsipuolueen jäsenelle Heinz Spanknöbelille valtuudet perustaa amerikkalainen natsijärjestö. Pian tämän jälkeen Spanknöbel loi New Yorkissa sijaitsevan saksalaisen konsulin avulla Ystävien Uuden Saksan yhdistämällä kaksi vanhempaa organisaatiota Yhdysvalloissa, Gau-USA ja Free Society of Teutonia, jotka molemmat olivat pieniä ryhmiä, joissa kussakin oli vain muutama hassu jäsen. FONG toimi New Yorkissa, mutta sillä oli vahva läsnäolo Chicagossa. Miesjäsenet käyttivät univormua: valkoinen paita, mustat housut ja musta hattu, jota koristaa punainen symboli. Naisjäsenillä oli yllään sievä valkoinen pusero ja musta hame.
ellauri372.html on line 48: Vuonna 53 eKr roomalainen sotapäällikkö Crassus hyökkäsi Parthiaan, mutta parthialainen komentaja, jota länsimaisissa lähteissä sanotaan Surenaksi, peittosi hänet Carrhaen taistelussa. Carrhaen taistelu käytiin prokonsuli Marcus Licinius Crassuksen johtamien roomalaisten ja kenraali Surenan johtamien parthialaisten välillä nykyisessä Turkissa lähellä Syyrian rajaa 53 eaa. Carrhae oli yksi roomalaisten suurimmista tappioista. Hulluja roomalaisia oli 5x enemmän. Today, Harran is a major local tourist spot.
ellauri372.html on line 60: Sullan proskriptiot oli Rooman prokonsulin ja myöhemmän diktaattorin Lucius Cornelius Sullan kostokampanja vihollistensa
ellauri372.html on line 62: voiton jälkeen. Vuonna 88 Sulla oli konsuli ja marssi Roomaan syrjäyttäen ja tappaen yhden plebsin tribuuneista ja julistaen lainsuojattomaksi noin kymmenen poliittista vihollistaan, mukaan lukien Gaius Marius. Voiton jälkeen Collinegaten taistelussa Sulla halusi kostaa Mariuksen ja Cinnan entisiä kannattajia vastaan, jotka olivat julistaneet hänet yleisviholliseksi vuonna 88 eaa.
ellauri372.html on line 70: Jotkut uhrit tuotiin myös elävinä Sullalle ja mestattiin virallisesti kirveellä, kuten vangittujen barbaareiden kohdalla. Sulla oli itse suorittanut tällaisia ​​teloituksia Aasiassa kapinallisille efesolaisille; samoin Pompeius tappoi henkilökohtaisesti useita marianistijohtajia Asculumissa ja jopa kielletyn entisen konsulin Gnaeus Papirius Carbon. Teloituspaikka oli lähellä Servilius Lacusta, Foorumin suihkulähdettä, jossa myös irtopäitä oli esillä. Joskus päättömät ruumiit silvottiin, sitten raahattiin koukulla ja heitettiin Tiber -jokeen. Yksi aktiivisimmista kiellon toteuttajista, Ciceron kollega Catilina, aiheutti tunnetusti hirvittäviä silpouksia Gratidianukselle. Pään mestauksen ja silpomisen päätavoite
ellauri372.html on line 275: Mithridates laajensi valtakuntaansa ympäri Mustanmeren rantoja, ja hän ajautui kolmesti sotaan Rooman valtakuntaa vastaan. Ensimmäisessä sodassa (89 eaa.–85 eaa.) hän valtasi suuren osan Vähää-Aasiaa ja Rooman valtakunnalle kuuluneet osat, jolloin armenialaisten sanotaan nirhanneen 80 000 roomalaista, vai oliko se 100K, kuten sanoo Oswald Spengler kirjassa Länsimaiden perikato. Se oli varsinainen pogromi, sillä roomalaiset kauppiaat olivat siihen aikaan ikäänkö Vähän-Aasian juutalaisia. Mithridates valtasi myös Kreikan, mutta konsuli Sulla kukisti hänen joukkonsa vuonna 85 eaa., ja Mithridateen oli luovuttava valloituksistaan. Toinen sota (83 eaa.–81 eaa.) oli suppeampi laajuudeltaan. Kolmannessa sodassa (73 eaa.–63 eaa.) roomalaiset sotapäälliköt Lucullus ja Pompeius kukistivat Mithridateen perusteellisesti. Mithridates surmasi tai surmautti itsensä jouduttuaan poikansa Farnakes II:n syrjäyttämäksi.
xxx/ellauri027.html on line 758: Tämä tarkoittaa myös aktiivista otetta siihen, että jokaiselle työntekijälle löytyy se työtehtävä, jossa hän voi kukoistaa. Erilaiset tehtävänkuvat sopivat erilaisille ihmisille ja heidän ainutlaatuisille vahvuuksille (possessiivisuffixi unohtui Frank), ja johtajan tehtävä on pitää huolta, että jokaiselle löytyy hänelle sopiva tehtävä. Frankin ukki Rautaruukin vuorineuvos Helge Haavisto piti tätä tärkeänä juttuna, ja niin nähtävästi myös Pekka Haavisto, kun potkas sen konsulipäällikön alas portaita minne se sen mielestä parhaiten kuului. Mullakin oli isiltä perittyjä Rautaruukin osakkeita, mut nyt ne on arvottomia. Niillä voi vaikka James Bond pyyhkiä persettä.
xxx/ellauri075.html on line 486: ’Tulivuoren juurella’ on monikerroksinen, henkeäsalpaavan dynaaminen ja moneen suuntaan avautuva kuvaus alkoholismin tuhoaman ja kosmisten syyllisyyden tuntojen repimän entisen Englannin kunniakonsulin päivästä meksikolaisessa pikkukaupungissa Popocatepetlin juurella. Tuo päivä on meksikolaisten omituisin menoin juhlima vainajien päivä. Se on myös konsulin elämän viimeinen päivä.
xxx/ellauri075.html on line 491: Kirjassa ollaan Meksikossa, tarkemmin sanottuna Quauhnahuacin pikkukaupungissa. On paikallinen Kuolleiden päivä vuonna 1939. Keskiössä on Geoffrey Firmin -niminen englantilainen konsuli, juoppo ja virastaan pois potkittu heittiö. Mukana on myös muita ulkomailta Meksikoon päätyneitä hahmoja, joilla on omat vaikeutensa heilläkin. Firmin on kuitenkin tärkein, sillä hänessä on paljon Lowrya itseään. Romaani onkin vahvasti elämäkerrallinen. Niin Lowry kuin hänen luomansa fiktiivinen konsulikin olivat ja ovat syvästi tuntevia ihmisiä, jotka kokevat olemassaolonsa ja kaikkeen siihen liittyvän vahvasti. Tämä pätee erityisesti kärsimykseen ja kaikkialla läsnäolevaan tuskaan. Se tekee heistä ihmisen arkkityyppejä.
xxx/ellauri075.html on line 493: Parasta Tulivuoren juurella -kirjassa on sen proosa. Suomennoskin on mitä hienoin, joten Lowryn pitkiä lauseita ja kappaleita hyödyntävä kerronta pääsee oikeuksiinsa. Kirja on ns. yhden päivän romaani, eli kaikki siinä tapahtuu vuorokauden aikana. Muistoja ja takautumia käytetään, mutta leijonanosassa kirjaa puidaan juuri Kuolleiden päivää ja sen tapahtumia. Lowry käyttää paljon vertauskuvia. Ne ovat pienen pohdinnan jälkeen selviä, mutta eivät kliseisiä. Voidaan esimerkiksi ajatella, että konsuli on (paheellinen) vieras oudossa tropikaalisessa maailmassa samaan tapaan kuin ihminen on vieras Raamatun Paratisiissa. Ihmiskunta on sodan takia muutenkin heikoilla jäillä.
xxx/ellauri075.html on line 497: Alkoholisoitunut, syvästi tunteva ihminen vertautuu siis Kristukseen. Juominen, siis tauti, on hänen ristinsä. Kristuskin joi kuin sieni ristillä. Koska juomari on kuitenkin ihminen, eikä jumalhahmo, hän lopulta sortuu taakkansa alle. Tulivuoren juurella ei kuitenkaan ylistä juomista. Päinvastoin, konsuli on hyvin traaginen hahmo. Hän kärsii ja kärsii ja joutuu lopulta tuomiolle. Lowry kiteyttää tämän sanomalla päähenkilöstä vielä, että ”sikäli kuin hänen kohtalollaan on syvyyttä ja merkitystä, se on suhteutettava myös koko ihmiskunnan lopulliseen kohtaloon.” Koska kirjan tapahtuma-aikana Toinen maailmansota on juuri alkanut, ihmiskunta on siis tuomiolla myös tapahtuvien ja vielä tapahtumattomien julmuuksiensa tähden.
xxx/ellauri230.html on line 444: "Historia tuntee vain muutamia tapauksia, jotka vastaavat Nikolajevskin vuonna 1920 tapahtuneita tapauksia, joissa yli 700 japanilaista, mukaan lukien naiset ja lapset, virallisesti tunnustettu konsuli, hänen lapsensa ja palvelijansa, kidutettiin ja tapettiin julmasti. Mikään kunnioituksen arvoinen kansakunta ei voinut pysyä rauhallisena tällaisen provokaation edessä.
xxx/ellauri230.html on line 736: Vastamulkoisilla joukoilla oli razuväkenä venäläisiä Amurinlaaxon kasakoita, jotka olivat paenneet Venäjältä Manzhuriaan. Peking oli punaisilla (ei sentään vielä Mao Zhe Dongilla). Kesken tykistökeskitystä tuli vanha harmaatukkainen tanskalainen Sörsselssön muistelemaan nuoruutensa päiviä Uudessakaupungissa, missä ahvenet tärppivät taivaan peittyessä punaisiin ja kultaisiin iltapilviin. Olisi pitänyt sittenkin jäädä sinne Uuteenkaupunkiin. Shanghain konsulixi tuli Kalle Vähämäki.
xxx/ellauri237.html on line 252: Wasenius aloitti Helsingissä suhteellisen pienellä rihkamakaupalla, mutta siirtyi pian laajempiin ympyröihin. Jo 1822 hän oli kaupunginvanhimpien esimies sekä Ruotsin ja Norjan varakonsuli. Wasenius loi alkuvarallisuutensa tuomalla viljaa Venäjältä ja Baltiasta, mutta jo 1820-luvulla hän alkoi etsiä viljakaupan rinnalle uusia liiketoimia. Hän matkusteli ulkomailla ja etsi tietoisesti "tulevaisuuden alaa", joka löytyi kirjakaupasta, kirjapainosta ja sanomalehden kustantamisesta. Kirjakaupan perustaminen 1823 oli eräänlainen uhkayritys, samoin 1826 perustamisoikeutensa saanut kirjapaino, sillä kaupunki oli pieni ja yliopisto edelleen Turussa. Yliopiston muutettua Helsinkiin 1828 asiakaskunta laajeni huomattavasti. Yliopiston kirjakauppiaan arvon Wasenius onnistui saamaan 1834, jolloin hänen kirjakauppansa oli jo koko maan suurin. Kirjapaino toimi Waseniuksen kauppiastalossa Etelärannassa ja kirjakauppa Senaatintorin varrella.
xxx/ellauri237.html on line 672: Espanjan sisällissota ja P. Nerudan ystävän García Lorcan murha saivat Nerudan lähestymään poliittisesti ensin tasavaltalaisia ja sitten kommunistisia liikkeitä. Toimittuaan erilaisissa konsulintehtävissä muun muassa Ranskassa ja Meksikossa Neruda palasi 1943 Chileen, ja hänet valittiin 1945 kommunistipuolueesta Chilen senaattiin. Vuonna 1947 Neruda joutui presidentti González Videlan epäsuosioon ja piileskeli maan alla, kunnes pääsi 1949 pakenemaan Chilestä. Elettyään useissa Euroopan maissa ja Neuvostoliitossa hän palasi Chileen 1952, ja hän eli lopun elämäänsä Chilessä vauraana ja arvostettuna. Hänelle myönnettiin 1953 Stalin-palkinto. Palattuaan Chileen Neruda osallistui muun muassa Salvador Allenden vaalityöhön. Tämän aikakauden julkaisuista suuri osa on poliittista.
xxx/ellauri287.html on line 564: John Whiting vietti monipuolista ja monipuolista työelämää Jerusalemissa. Hän työskenteli American Colony Photo Department -osastolla valokuvaajana ja auttoi myös yrityksen johtamisessa. Hän oli lankonsa Frederick Vesterin kanssa kumppani ja johtaja Vester & Co.-American Colony Storessa lähellä Jaffa Gatea. Siellä myytiin American Colony Photo Department -tulosteita, lyhtydioja ja postikorttikuvia muiden tavaroiden ohella. Hän oli mukana perustamassa lyhytaikaista New Yorkin haaraa American Colony Storessa, joka epäonnistui taloudellisen taantuman vuoksi. Whiting puhui sujuvasti arabiaa. Hän keräsi antiikkiesineitä, kuten keramiikkaa ja hahmoja, joita myytiin kaupassa, sekä palestiinalaisia ​​käsitöitä ja muita esineitä. Vuodesta 1908 vuoteen 1915 Whiting oli Yhdysvaltain apulaiskonsuli Jerusalemissa, on erikoistunut kauppaan ja maatalouteen. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän toimitti apua haavoittuneille sotilaille vapaaehtoisena Turkin Punaisen Puolikuun ja American Colony Nurses -järjestön kanssa. Vuonna 1918 hän aloitti palveluksen Britannian armeijan tiedusteluupseerina. Whitingillä oli laaja tietämys Lähi-idän maisemista ja historiallisista kohteista. Hän opasti usein vierailijoita Palestiinan, Syyrian, Jordanian ja Libanonin matkoilla. Hän kirjoitti lukuisia artikkeleita. National Geographic Magazine on lähes tyyten kuvitettu American Colony Photo Departmentin ja sen seuraajan Matson Photo Servicen tuottamilla valokuvilla. (Katso Valittu bibliografia ).
xxx/ellauri292.html on line 447: Roomassa Apollonios muun muassa herättää erääseen konsuliperheeseen kuuluvan nuoren naisen henkiin. Rhodoksella hän käy Rhodoksen kolossilla. Aleksandriassa hän pelastaa erään syyttömänä kuolemaantuomitun miehen sekä moittii kaupunkilaisia veriuhreista ja julmista hevoskilpailuista.
xxx/ellauri366.html on line 299: Tämän seurauksena pelkästään vuonna 1930 Amtorgille, joka hoiti konsulitehtäviä Amerikassa, jätettiin noin miljoona hakemusta.
40