ellauri022.html on line 269: Maud kokkaa ja huutaa Tomille: miesten paikka ei ole keittiössä. Onk se joku somali? Maailman parhaat kokit on miehiä, sanoo mieskokit. Ja on meitä näitä paljon huonompiakin. Pollyn saarna rusinapullasta on opettavainen, mutta onnexi hauskanläntä. Tom antaa kolehdin. Kiitos hyvä veli, tarpeeni ovat vähäiset ja korpit tavallista kylläisemmät, kuten tapasi sanoa Wilho Pylkkänen, ei vaan pastori Müller. Hau.
ellauri043.html on line 3351: Tästä morsian raivostui heti filosofeille. Kulta-astiasto, juomanlaskijat, kokit, leipurit hävisivät; katto lensi tiehensä, seinät murenivat; ja Apollonios jäi yxin, seisaalleen, ja sen jaloissa oli tää nainen kyynelissä. Se olikin vampyyri joka tyydytti nuoria kauniita miehiä syödäxeen niiden lihaa,
ellauri069.html on line 430: 90-luvun lopulla feministipiireissä alettiin huolestua siitä innosta, millä Saska Saarikoski -kaliiperin miehet lähti naisten asialle. Enste yleistettiin naisasia sukupuoliasiaxi ylipäänsä (sehän on miehiä aina kiinnostanut muutenkin). Sanottiin ettei ole tärkeetä mitä kullakin on jalkovälissä, kyllä miekkoset saa ja osaa olla naismaisia siinä missä naikkoset. Parhaat kokitkin on miehiä.
ellauri260.html on line 308: Juu tää oli pahaa politiikkaa: kun työläisten keskinäinen kilpailu oli poistettu, syntyi ilkeää solidaarisuutta, kun kukaan ei voinut salaa parannella asemiaan toisten kustannuxella. Onnexi jälkiteollinen palveluyhteiskunta on tämän haitan lähes poistanut, kun ei enää ole noita pahanhajuisten työläisten kansoittamia tehdashalleja, ainakaan täällä lännessä, idän hikipajat hoitakoot asiat omilla keinoillaan (kaikki 1800-luvun tehtaista tuttuja). Sensijaan on sen seitsemää palvelutuotetta, kokit, kampaajat, peeteet, feissarit, juontajat jne jne, jossa tyypit heiluu tazkoissa ja kilpailevat keskenään niin maan perkeleesti joka sentistä.
ellauri381.html on line 509: "Ekibastuzin leiri", kirjoittaa A.I. Solženitsyn, luotiin vuosi ennen saapumistamme - vuonna 1949, ja kaikki täällä kehittyi samalla tavalla kuin ennenkin, kuten se tuotiin leirin vankien ja viranomaisten mieleen. Paikalla oli komentaja, apulaiskomentaja ja kasarmin vanhimmat, toiset nyrkillä, toiset irtisanoen, jotka ahdistelivat alamaisiaan. Siellä oli erillinen idioottien parakki, jossa kokonaisten esineiden ja joukkueiden kohtalo päätettiin ystävällisesti limivuorilla ja teen äärellä. Jokaisessa kasarmissa oli (suomalaisten kasarmien erityisrakenteen ansiosta) erillisiä ”hyttejä”, joissa oli arvoltaan yksi tai kaksi etuoikeutettua vankia. Ja järjestyksenvalvojat löivät minua niskaan, työnjohtaja löi minua kasvoihin, ja esimiehet löivät minua ruoskailla. Ja ylimieliset suurenaamaiset kokit tulivat. Ja kaikki yksityiset kaupat valtasivat vapautta rakastavat valkoihoiset. Ja ylipäällikön paikat valtasi joukko roistoja, joita kaikkia pidettiin insinööreinä. Ja tiedottajat toimittivat säännöllisesti ja rankaisematta irtisanomisensa operatiiviselle yksikölle. Ja vuosi sitten, joka alkoi teltoilla, leirillä oli jo kivivankila - se ei kuitenkaan ollut vielä valmis ja siksi jonon rangaistusselliin jo annettuun määräyksellä joutui odottamaan kuukausi tai kaksi - laittomuutta ja siinä kaikki.
xxx/ellauri076.html on line 610: "Kape" väittää tekevänsä Suomen parhaan risoton. Rohkenen epäillä että Seija tekee paremman. Kape panee risottoon takuulla liikaa suolaa. Niin ne kokit aina tekevät: paljo öljyy, paxu pohja, paljo suolaa ja paljo sokeria, se huva pizza on.
xxx/ellauri208.html on line 105: tarpeettomana, jäi pelkät kokit
7