ellauri024.html on line 459: Peg Atwood selvitti mitä kukin pelkää eniten. Naiset et mies tappaa ne, miehet naisen naurua. Kuolemaa pahempi kohtalo. Pelottava ei naurata, naurettava ei pelota. Ne jotka haluu arvovaltaa ei siedä naurua. Pahaa sutta ken pelkäisi, hahhah hahhah haa.
ellauri024.html on line 594: Eli on 2 koomista, kiltti me ja ilkeä ne, naurattava ja naurettava, hilarios naura sinäkin ja ridiculus kato tota, harmitonta pilaa ja harmillista pilkkaa, polviin lyöntiä ja sormella osoittelua. Koomiselle nauretaan, ironinen nauraa, ironiselle kohtalolle vaikka. Sarkastinen vittuilee, irvistelee sarkastiselle huomautuxelle. Humoristi näkee humoristisena tilanteen tai teoxen, huumoria on kaikissa kolmessa. Koomistakin ehkä, paizi ei välttämättä ize humoristissa, paizi tahatonta. Tosi hyvä humoristi näkee koomisuuden izessäänkin. Vaikka peilistä.
ellauri024.html on line 736: Se on monitulkintaista myös syvällisemmällä tavalla: olix joku kohtalo hyvä vi paha riippuu arvoista, ja arvoja voi aina kieltää tai muuten väännellä. Sehän se on sitä filosofiaa, joka just synnyttää komiikkaa. Paras huumoripläjäys on sellainen, jonka hauskuus jää just tolla lailla kahden vaiheille. Totta toinen puoli, mutta kumpi?
ellauri025.html on line 684: Eteenpäin. Tää on yhtä tuskallista puurtamista kuin Rousseaun Juulia. Knullgris Emmyn kohtalo on totaalisen ennustettava, Maz pettää sitä gogetter exän kaa. Onnex Emmy alkaa odottaa, kaikki on taas hyvin muka. Paizi että Saga-Lill trollaa Emmyn plokia. Mut Gusten on vielä koukussa et ei hätiä mitiä. Paizi että ei, menee perseesti, Maz jatkaa muhinaa Theresen kaa. Alla vet att han vänsterprasslar med sin ex, den suputen. Ollaanhan ankkalammikossa. Pieni ankan poikanen, uiskenteli veessä.
ellauri029.html on line 869: Dramaattinen ironia on ilmaisua, jossa jännite syntyy siitä, että yleisö tietää enemmän kuin draaman henkilöhahmot: esimerkiksi kuningas Oidipuksen tarinaa seuraava yleisö tietää oraakkelin ennustaneen Oidipuksen vääjäämättömän kohtalon.
ellauri031.html on line 219: Korporatiivisessa valtiossa kaikkia, jotka kuuluvat samaan ammattiin tai luokkaan edustaa ammattikunta, riippumatta siitä ovatko he työnantajia tai työöläisiä ja riippumatta yhteiskunnallisesta asemasta. "Kiellämme että on vain kaksi luokkaa, kiellämme että maailmanhistorian selittää luokkataistelu, sillä ihminen ei ole vain taloudellinen eläin. Väitämme, että luokkataistelu ja luokkien yhteistyö ovat historiallisia vaiheita, väitämme - vastoin sosialismin idyllisiä ennustuxia - että niin kauan kun on ihmisiä maan päälla tulee olemaan taistelua, taistelua yxilöiden, ryhmien, luokkien, kansakuntien ja rotujen välillä - niin on ihmiskunnan kohtalo määrätty. Taistelu ja kamppailu - siinä kohtalo joka on määrätty ihmiskunnalle. Kamppailu koskee koko maailman herruutta ja kaikkien on otettava siihen osaa. On voitettava, mutta voittaaxeen on oltava vakaumus ja uskallettava uhmata kohtaloa. Sankarillisuus on väline ja valta on päämaali." Ymmärtää, ettei fasistinen hallinto ole erityisemmin kiinnostunut Kansainliitosta.
ellauri031.html on line 599: Näistä puuttellisuuxista on kohtalokkaita seurauxia romaanien henkilöille. Henkilöt rakentuvat enemmän kertojan selityxistä ja vakuutteluista kuin toiminnasta ((häh? vaikka toimintaterapeutti on puikoissa?), niistä tulee väkivaltaviihten tai pornografian tutuxi tekemiä törmäysnukkeja. Sariolan romaaneissa ei näy jälkeäkään moraalisesta epäsovinnaisuudesta tai kapinasta. Ihan vaan puhasta darwinismia, mies miestä vastaan, kukot tunkiolla, vahvin kasan päällä.
ellauri032.html on line 94: Huomaatte heti että reformoidut on kireäperseisempiä ja arministit leväperäisempiä. Kalvinistit suosii armotonta menoa ja jyreää kohtalonuskoa, arministit tarjoo viime hetken armoa ja ystävällisempää kohtelua. Ne on siis niinko kristinuskon stoalaiset ja epikurolaiset.
ellauri032.html on line 492: HSn arvostelu ilmestyy vasta koronatauolla. Philip tähdentää olevansa riitaisempi henkilö kuin Rikhard. Kirjassa vaan naiset riitelee, Rikhard väistelee lentäviä lautasia. Rikhardin elämä oli jotakuinkin mallillaan. Avioliitossakaan ei ollut mainittavia ongelmia. Aivan selvästi ei romaanissa käy ilmi, mitä vanhassa liitossa oli vikana. Ja mikä vanhassa Paulassa lopulta oli niin kohtalokasta, että elämä pitää panna uusixi. Uuden suhteen auvoa ei kauan kestä. Siivous ja pyykinpesuvuorot tuottavat jo tulisia riitoja. Entisessä liitossa vaimo varmaan teki kaiken. Grels on melkein curling-vanhempi, joka myötäilee 11-vuotiaan poikansa toiveita. Lapseton Paula tykkää pahan äitipuolen roolista. Grels tykkää vänisevän piipunrassin roolista. Ollaan siis parisuhteen ydinongelmien äärellä. Kantakaupungin kermaperseet eivät pysty parempaan kuin stereotyyppinen lähiöperhe. Pahempaan kyllä on eväitä. Grels saa potkut Hoblan kulttuuripäällikön paikalta ("willfully jobless" kuten Clevelandin lakimies) ja heittäytyy (lue heitetään) "vapaaxi kirjailijaxi" eli "freelancerix" eli "yxinyrittäjäx". Rahat menee lapsenruokoissa. Moralisoivaa äitiä sentään pääsee vähän julkisesti lyttäämään, kirjallisten piipunrassien perinteiseen tapaan (Musset, Knasu, Herzog, Roth, Tikkanen ym ym).
ellauri033.html on line 651: Herää kysymys: mixi bylsintä on pahempaa kuin kuolema? Ei kai se sentään ollut henkirikos? Pikemminkin päinvastoin. Mutta muistakaamme: Lebensraum on ituradan kannalta tärkeintä, toisix tärkeintä on siemennys. Muu kaikki on toisarvoista. Aatelisneidin teki hetki mieli keppiä, mut se ei suin surminkaan halunnut puolisoxi noloa kotiopettajan porkkanaa. Säätykierto oli sille kuolemaa kurjempi kohtalo. Pollen moraalitaulussa leipäsuden synti oli että sen perimmäinen motiivi viekotella neizyttä oli kauna herroille.
ellauri033.html on line 703: Monelle yli 70-vuotiaalle kotiaresti on kuolemaa pahempi kohtalo. Mä viihdyn mummelin keittiössä, ain kotiin mä jään. Kun ei olis tätä pyörrytystä. Texasilainen poliitikko kannustaa vanhuxia antamaan henkensä markkinatalouden edestä, amerikkalainen elämäntapa on uhanalainen laji. Kuolkaamme lajitovereiden puolesta.
ellauri036.html on line 1390: Voih! kuka voi tietää mihin kohtaloihin,
ellauri036.html on line 1595: Siten molemmat väisti kohtalonsa julmuutta,
ellauri036.html on line 1636: joka asui taivaan alla, kohtaloaan uhmaten,
ellauri037.html on line 409: sitten juuri ennen synnytystä äidin kohtalokas uni:
ellauri037.html on line 425: Ei kuulu ulvovia koiria eikä askelia kohtalon.
ellauri037.html on line 573: Äiti alkoi kirjottaa menestysromaaneja kun Arttu lähti Berliiniin. Arttu kuunteli Berliinissä Fichteä mut heti tuli riitoja, ja Fichten luennot oli tylsiä ja vaikeetajusia. Sitähän ei voi Sopesta sanoa, se menee kansaan kuin häkä, ja se mitä ei ymmärrä, kuulostaa kuitenkin kohtalokkaaan hienolta. Ei se pitänyt Schleiermacheristakaan, se oli liian jumalinen. Sope suuntas kohti ateismia. Sope luki Platon, Kantin ja Fichten lisäxi tiedelehteä ja Schellingiä, Friesiä (?), Jacobia, Baconia ja Lockea. Sivuaineina oli filologiaa (se harrasti kökköä etymologiaa vielä seniilinä) ja luonnontiedettä.
ellauri038.html on line 300: Mutta Nietzsche ei yleensä käsitellyt ikuisen paluun ajatusta totuutena kaikkeudesta, vaan ajatusleikkinä joka lopullisesti paljastaa elämän hyväksymisen. Nietzschen mukaan ”Amor Fatin” (kohtalonrakkauden) omaksunut ei ainoastaan hyväksy, vaan toivoo kaiken kokemansa tuskan, ilon, häpeän ja kunnian uusiutuvan loputtomiin.
ellauri040.html on line 26: Tää kuva oli Callen lastenkirjassa. Se oli musta pelottava. Oli toinenkin pelottava kuva, jossa kolme kohtalotarta leikkas elämänlangan poikki joltakulta tytöltä. Sekin oli mc garmiva. Ja Jöröjukassa se, jossa kraatari leikkaa peukun pois peukunimijältä. Ja se jossa joku Lassi nälkiintyy kuoliaaxi kun se ei syö puuroa jossa on pipunoita. Enkä tykännyt Hanhiemossa niistä kuvista jossa soimataan pikkupoikia. Sotkin ne. Ne katkaistut koiranhäntätupsukat oli inhottavia. Ja paha Pentti. Helmi inhos Milli-Mollia.
ellauri041.html on line 389: Antti ei toivo Tommille Puovon kohtaloa. Puovo ärähteli lehtimiehille niin ärhäköitä aforismeja, etteivät ne saaneet siitä irti tuon taivaallista. Melenderiäkin kunnioitetaan ja pelätään jo sopulilaumassa, senkin jyrsintähampaat on jo kuluneet eri terävixi. "Yxikin vale, kaunistus tai yleistys tuhoaa kirjailijan", siteeraa Kokkolan poika ihaillen leipurinsälliä stadin Linjoilta. Enemmistö niistä lie jo sitten tuomittu Tommin toimesta hautuumaan jäykkäjäseniseen viihdytyspataljoonaan, jonka majuri on Paavo Haavikko.
ellauri041.html on line 1823: Flaubert ei mennyt koskaan naimisiin, koska se ei halunnut lapsia, se ei halunnut kellekkään niin ikävää kohtaloa kuin että isänä olis Gustave Flaubert. Ihan fixu päätös, vaikka ne sexitaudit sitten ei kyllä olleet kovin fixu veto.
ellauri042.html on line 83: mesozoic maniac! sen kohtaloxi peto ihan hullu!
ellauri043.html on line 5019:
Me tiedettiin se, meikämannet! Jumalista tulee loppu. Uranoksen pipun mutiloi Saturnus, Saturnuxen Jupiter. Sekin tuhoutuu. Kukin vuorollaan, kaikki aikanaan; se on kohtalo!
Laulava lihakauppias sai lopulta surmansa väistäessään sumuisella öisellä sillalla porsasta. Pieru on kohtaloni. Hyvin notkea Delfine perusti hampurilaisravintolan. Se oli Hampurista kotoisin.
Lao Rui: Toi on Eskin suosikkiviisu Pelle Miljoonalta. Sekin on säälittävä vanhus jo. Pervokin on jo 61. Ei siitä enää tule ton kummempaa. Tuntuu vähän siltä että näkyminen mediassa on sille kohtalonkysymys. Niin kuin sitä ei oikein olisi olemassa ilman sitä. Mix ne tekee niin? Onxe vaan peipon tarvetta laulaa oxalla ylimmällä?
ellauri043.html on line 6094: Hirmu kylmä jäätää mut sielun pohjamutiin saakka. Tää on enemmän kuin jaxaa kärsiä! Tää on kuin kuolemaakin pahempi kohtalo. Mä pyörin jumalhämärässä. Pimeys tulee mun sisään. Mun omatunto (tai tietoisuus) räjähtää tästä olemattomuuden laajenemisesta!
ellauri045.html on line 526: Ville Ropposen Suuren idän essee on villisti kieppuva nojatuolimatka ajassa ja tilassa halki entisen Neuvostoliiton. Liikkeessä Tallinnasta Almatyyn ja Siperiasta Kaukasiaan Ropponen ruotii kirjallisuutta ja aatehistoriaa, elokuvaa ja nykyhetken ideologioita. Kirjassa selviävät suomalaisten suhde itänaapuriin, Aral-järven kohtalo, se kuka on Kazakstanin isoin ihminen ja tuhannet muut asiat. Teosta lukemalla selviävät myös nyky-Venäjän aatekiemurat. Nonfiktio-teoksen kokeellinen rakenne heijastelee suuren ja mahtavan monihaaraisuutta. Ropponen sekoittaa teoksessa faktaa ja fiktiota, tunnustuksellisuutta ja houreita, kirjallisuusanalyysia, matkakertomusta ja haastattelua. Reportaasi yhtyy runouteen ja dialogi faktapohjaiseen epiikkaan. Ropposen nonfiktioteoksen jälkeen suomalainen esseistiikka ei enää ole ennallaan.
ellauri045.html on line 850: Toni avaa näitä luokkia hieman narsistin näkökulmasta: Narsistit osaa kääntää päälle läsnaolon ja innoituxen ja viestivät taitavasti. Olemus on usein upea. Tosin Toniin sellainen ei vetoa. Miinusta narsisti saa izetunnosta, vaika muulta voikin vaikuttaa: izevarmuus vaihtuu salamannopeasti ärtymyxexi jos jengi ei pysy mukana. Narsistilla on hurjasti tunneälyä kun kyse on narsistin omista tunteista. Rohkeutta riittää koska muiden kohtalo ei arveluta. Ja ne on ihan aidosti omalla asiallansa. Narsistilla on siis karismaa ihan pyykkikorikaupalla. Voikin kysyä, voiko olla kunnolla karismaattinen olematta samalla aika kova narsisti. Narsistitestissä julkkisten pisteet oli suunnilleen tuplat tavisten pisteistä.
ellauri047.html on line 259: Gretcheniä surullisempi oli Cornelia Goethen kohtalo. Isän näköinen siis ei mikään kaunotar, pikemminkin päinvastoin, masentuvainen ja luulotautinen, 15kk vanhempi isoveli oli sen ainoa rakastettu. Meni se naimisiin Goethen kaverin Schosserin kanssa, joka kohteli sitä niinkuin vaimoja kohdeltiin, eikä 2 tyttärestä huolimatta pitänyt Corneliaa paljon minään. Emmedingenin tuppukylässä Cornelia kuihtui ja kuoli pian 2. tyttären synnyttyä 26-vuotiaana. Hizi, me Seijan kanssa vasta tavattiin sen ikäisinä. Hans ei kirjottanut Corneliasta juuri mitään koko valtavassa tuotannossaan. Jossain sivumennen mainizee jälkeenpäin et se oli mitäänsanomaton. Cornelia oli sen uskottu ja apu, kun sillä oli vähän vaikeaa Gretchenin kaa ja myöhemminkin.
ellauri047.html on line 869: Mä ehdin olla töissä 45 vuotta, jos ei lasketa taxvärkkiä eikä 2 viikon kesätyötä Kiitoketjulla. Että olikin tylsää oikoa niitä teelasin pitimiä. Seija laittoi kesätöissä 10 muun naisen kanssa aikakauslehden sitomuxia nitojaan. Piti pysyä tahdissa eikä sivut saaneet mennä ryttyyn. Kun ne kuitenkin meni, tuli hurjaa sadattelua. Evästauolla puhuttiin rivoja juttuja. Kun tuli lakko, joku kohtalotoveri ihmetteli, miten sinäkin Seija ressu mahdat nyt pärjätä. Mee kotiin maalle, niin mäkin teen, istut vaan ruokapöytään, ei ne kehtaa olla antamatta sulle vähästänsä perunaa.
ellauri049.html on line 187: Opintovuodet keskeytyivät hetkellisesti kesällä 1919, kun Uuno Salonen lähti vapaaehtoisena Aunuksen sotaretkelle. Matkan tarkoituksena oli osoittaa hänen uskaliaisuutensa ja osansa isänmaan kohtalossa. Uuno teki piirroksia Aunuksen retkeltään, mutta suurin osa niistä on hävinnyt. Idealistinen ajatus sodasta karisi todellisuuden tieltä: kurjat olosuhteet, sotahuollon puutteet, kuoleman ja kärsimyksen konkreettisuus sodankäynnin keskellä jäivät kummitteleman Kailaan elämään ja runolliseen tuotantoon hänen loppuiäkseen. Pahin isku oli luokkatoveri Bruno Schildtin kuolema sotaretken aikana. Uuno koki toverinsa kuolleen hänen takiaan, sillä he olivat yhdessä sopineet lähtevänsä Aunukseen.
ellauri049.html on line 259: Eräs ajankohtaan nähden poikkeuksellinen aihepiiri Sarkian runoudessa olivat pohdinnat pahuudesta ja hyvyydestä, korostunut pasifismi ja ajatus kaikkien ihmisten välisestä veljeydestä. Tämä saattoi olla nuoren Sarkian kokeman sisällissodan seurausta kuin myös 1920-luvulla suoritetun asepalvelun vaikutusta. Varsinkin viimeisessä, toisen maailmansodan aikana syntyneessä runokokoelmassaan Sarkia käsittelee ihmisen kovaa kohtaloa ja osaa maailmassa. Njoo tosiaankin, ilmapiiri oli vähän toisenlainen 30-luvulla. Mut Sarkia tuleekin rotinkaisista.
ellauri050.html on line 532: Ach, sie verdecken sich nur mit einander ihr Los. Äh, ne vaan piilottaa toisiltaan kohtalonsa.
ellauri050.html on line 575: zu Rom und Neapel ruhig ihr Schicksal dich an? Roomassa, Napolissa tyynesti sua sun kohtalo hei?
ellauri050.html on line 739: kädelles kakkaa, se on sun kohtalos!
ellauri050.html on line 818: Tyttären perheelle tapahtuneen onnettomuuden jälkeen Ritva kapinoi mielessään. Miksi kohtalo iski häneen näin musertavasti, jo toisen kerran: 32 vuotta aiemmin perheen yhdeksänvuotias esikoispoika oli juossut tien yli ja jäänyt auton alle.
ellauri054.html on line 66: Comeniuksen tuotanto on yli 200 teosta, ja useita käsikirjoituksia on tullut päivänvaloon vasta omana aikanamme. Varsin dramaattinen oli myös hänen suuren pansofisen pääteoksensa kohtalo. Sitä ei yrityksistä huolimatta painettu ja käsikirjoitus kulkeutui lopulta pietistien mukana Saksan Halleen August Hermann Francken laitosten kirjastoon. Hallessa teoksesta painettiin sen ensimmäinen osa, Panegersia (1702), mutta ilmeisesti ankaran kritiikin takia käsikirjoitus katosi lopulta kirjaston mittaviin kokoelmiin, josta sen lopulta löysi professori Dimitri Tschizewskij 1930-luvun puolivälissä. Monien tutkijoiden vuosien ponnistelujen tuloksena tämä ihmiskunnan uudistamiseen tähtäävä pansofinen suurteos painettiin Prahassa vuonna 1966.
ellauri054.html on line 87: Comenius palasi Puolan Lesznoon (1648) ja hänet valittiin veljesyhteisön piispaksi. Matkasta muodostui traaginen, sillä Comeniuksen toinen vaimo makasi kuolemansairaana hevosten vetämissä kärryissä kaksi pientä lastaan vierellään. Hän kuoli pian perilletulon jälkeen. Myös Oxenstierna unohti ruotsalaiset tšekkien uskontovapauskysymyksessä ja lohduttoman tilanteen murtamana Comenius kirjoitti uskonnollisen teoksen, eräänlaisen uskontunnustuksen, jolle antoi nimen Kuolevan äidin testamentti tšekkiläiselle veljeskunnalle, joka tunnetaan myös lyhyesti tšekkiläisestä nimestään Ksaft (Testamentti). Lopussa Comenius ilmaisee vakaumuksensa, että tšekin kansan kohtalo vielä kääntyy. Comeniuksen toivon sanoista tuli tšekkiläisen kansan uskon rukous ja tunnus sukupolvelta toiselle.
ellauri054.html on line 111:
ellauri055.html on line 759: Laurin mielestä ihmiset puhuivat sodan syistä ja tarkoituxista aivan väärin. Toiset syyttivät punaisia, toiset valkoisia. Se oli turhaa puhetta, sillä punaisilla sen enempää kuin valkoisillakaan ei ollut mitään tekemistä ize sodan kanssa. Hehän olivat menneet sotaan. Ize sota oli siis ollut jossain olemassa, koska sinne voitiin mennä. Se oli kuin tehdas,jnne mentiin ja josta tultiin pois. Sota niinkuin tehdaskin oli jotakin pysyvää ja kohtalokasta; kumpikin oli elämän välttämätön osa eikä sellaiseen voinut kukaan olla syypää.
ellauri055.html on line 984: Ja koska nyt kerran Forsmanit, joista sittemmin tuli hyviä ystäviäni, näin puheeksi tulivat, niin on minun elämäni kohtalossa kahdella sen suvun jäsenellä ollut erinomaisen tärkeä merkitys. Kun vanhempieni varat olivat minun viisi luokkaa lyseota käytyäni ehtyneet ja minä silti lähdin vielä kuudennelle, niin satuin tällöin jostakin syystä olemaan jonakin päivänä poissa koulusta, ja kerran saksan ja ranskan kielen opettajani Eino Sakari Yrjö-Koskinen eli Pekka pistäytyi katsomaan, mikä nuorta herra Sillanpäätä vaivasi. Ja vaikka vapaaherra kääntyikin sieltä (kortteeri-isäntäni) Davidssonin ja kolmen muun huushollin yhteiskeittiöstä takaisin luokseni tulematta, niin, ehkä asuntoni hukan proletaariset piirteet olivat häntä hämmentäneet, hän hankki minulle paikan silloiseen mahtavaan Liljeroosin perheeseen sen kuopuksen eräänlaiseksi henkiseksi imettäjäksi.
ellauri055.html on line 1213: Tää on hyvä ohjelma, täst mie piän. Toope on oikeassa: elukan elämä on kohtalon suorittamista. Iloisena jumalaa kiittäen veneeseen päässyt katkoo veneeseen pyrkijöiden sormia.
ellauri055.html on line 1215: Useampia verhottuja mainintoja Ragnarin paisuvaisesta. Maalaismainen Murtomäki on kuin Toope ize. Oisko herras-Ragnar sitten vaikka Järnefeltin Hessu? Kohta vallizee puhdas luonnon tila, turkis tapissa. Huohottaen toteutetaan jatkuvaa kohtalonketjua, availlaan nappia, 1906 ei kai ollut vetoketjua. Hilja Serafialla oli seljässä sen tuhannen neppiä. No ei, ei tule valmista, vaan coitus interruptus. Vitun Murtomaa hiihtää paikalle ja keskeyttää kuin Suomen hiihtojoukkue. Hipsulta alkaa kuukkixet.
ellauri055.html on line 1420: Mauri selittää ettei tragediasta tule mitään ilman jumalia. Joku selitys piti olla kurjalle kohtalolle. Kun jumalat heivattiin rekvisiittaan, ne vei tragedian mukanaan. Size on vaan et shit happens.
ellauri055.html on line 1422: Niihäse ommutta, kiemurtelee Mauri se kuin mato koukussa. Se ei käsitä että peliteoria on determinististä, ja side paymentit osa payoffia. Valinnat toki riippuu palkinnoista ja penalteista, mutta nekin, kuten valinnat, on deterministisiä. Ennaltamäärätty valinta voi olla vaikea, lopputulos ei ennalta selvä, ja vääjäämätön kohtalo voi olla hiuskarvan varassa. Jos sankari epäröi tai lyö hanskat tiskiin kaikki menee päin persettä. Onnexi se ei voi tehdä niin. Koska se on sankarillinen.
ellauri060.html on line 101: Slimenon sitten lopultakin peukutti flamandeja enemmän kuin ranskalaista laahusta. Flamandi Anna sai rangaistuxetta tappaa työläistytön, vajakkiveljenpojan äidin vasaralla, koska se oli Maigretin eli siis Slimenonin mielestä jotenkin silti ihana. Ja olihan se belgi. Annan rangaistus harkitusta murhasta oli joutua naimattomaxi sihteerixi Pariisiin ja jäädä ilman peppunipistyxiä. Slimenonista se oli pahempi kohtalo kuin kuolema.
ellauri060.html on line 116: Apinakohtalot ja pallomaiset keskivartalot
ellauri060.html on line 118: Toinen lupaavan oloinen kirjalöydöskaxikko on Mihail Solohovin 'Apinakohtalo' plus 'He taistelivat reviirinsä puolesta' 1943 ja Ritva Enäkosken 'Halu, hinku ja haba, eli miten bodaan kantin kestäväxi' 1993. Kansa taisteli, koiraat kertovat, ja vähän naaraatkin. Solohov sai aherruxestaan Nobelin palkinnon 1965, ja jo sitä ennen Leninin palkinnon. Ritva Enäkosken osalta jury on vielä sisällä. On sillä jo Vuoden innostaja -palkinto.
ellauri060.html on line 1122: Aloin lukea Mihail Sholokhovin novellettaa Ihmiskohtalo. Siitä päätellen Miihkali on ääreist klisheinen sotasetämies. Tämmösiä kotirintamamieskirjoja kirjoitettiin sodan jälkeen tuhansia. Miihkalille niistä tuli vuonna 1965 noobeli. Taisi olla Khrustjsjovin suojasäiden antia. Turhaan nuolivat, kohta linja yleisliitossa taas koveni, ja Njeuvostoliiton juna pyhästyi tyyten pistoraiteelle Leonid Breshnevin dementian aikana.
ellauri060.html on line 1130: Ihmiskohtalo (Судьба человека, 1956–1957)
ellauri060.html on line 1144: Ihmiskohtalon kokija on Sokolov, sehän on melkein kuin Sholokhov? Paizi Miihkali oli suuressa isänmaallisessa sodassa jo PK-miehiä. Sokolovin Irina-vaimo oli siitä hyvä etteise koskaan nalkuttanut Sokoloville, vaan tarjos jopa loiventavat huikat sille krapula-aamuina. Vahinko vaan että suuressa isänmaallisessa sodassa siitä ja kotimökistä jäi jäljelle vaan iso veden täyttämä kuoppa. Sokolov lohduttautuu kansakouluikäisellä pikkupojalla, jolla on kaarevat silmäripset ja joka tarrautuu siihen yöllä lujasti. Sakemannit on täys roistoja, paizi että tunnistavat Sokolovissa kyllä heimolaisensa, kovanaama sotilaan joka kuristaa omin käsin potentiaaliset petturit eikä vahingossakaan särje lapsen sydäntä näyttäytymällä tippa linssissä. Rehtiä Ryhmy- ja Romppainen -materiaalia.
ellauri061.html on line 1001:
ellauri061.html on line 1303: miksi kohtalo päätti viedä liian aikaisin tommyn eikä tervoa
ellauri062.html on line 356: Sinänsä koko kuuluisa natsiponikirjailijan osio tuntui irralliselta kokoelmalta kirjailijan omia ajatuksia, joita hän ei saanut missään muualla julkaistua, joten hän änki sen poniromaaniinsa. Koko osiolla ei ole mitään merkitystä itse pääjuonen kanssa, joten on oletettava, että jatko-osassa se käsitellään. Samalla alkoholistin penistä kiihottaneitten sotilaitten kohtalo jää auki.
ellauri062.html on line 506: Ihminen silti kaikkialla suree isänmaan kohtaloa.
ellauri063.html on line 416: Siv. 355 on Lola renntmäinen double take. Eka vale-Dimitri ryyppää tarjottua portviiniä, tokalla otolla se passaa sen välttäen näin kohtalokkaan virheen. No ei siitä sen enempää. Vanha vizi.
ellauri063.html on line 472: Tällä hetkellä käsittelyssä on/lienee Tom Packalénin liikkeelle laittama aloite, joka saattaa hyvinkin kokea Koivulaakson mainitseman kohtalon, koska romanikerjäläiset siinä eksplisiittisesti mainitaan. Mikäli tämä osoittautuu kerjäämiskiellon läpimenon kannalta keskeisimmäksi tekijäksi, ehdotan, että seuraava mahdollinen esitys riisutaan kaikista kansallisuuksiin tai etnisyyksiin viittaavista käsitteistä.
ellauri064.html on line 235: Kenties taloustieteen ihmiskuva perustuu pieneen psykopaattijoukkoon joka päätyy luonnevikojensa seurauxena hallizemaan kansojen varallisuutta ja kohtaloita. Juurikin näin.
ellauri064.html on line 405: Joukon dynamoina olivat Himmler, Hess ja kenr. Weisthor. Eikä Hitlerinkään osuudeksi tässä jäänyt pelkkä nyökyttäjänukkena olo. Tämän populan mielestä tuleva sota oli kohtalon määräämä. Himmlerin mielestä avaimet onnelliseen elämään olivat okkultismi, astrologia, arjalaisuus ja vapaamuurarit. Himmler uskoi, että Pohjois-Skandinaviassa sijaitsi Saatanan valtakunta.
ellauri065.html on line 245: P.P.S. Mitä Jake haluaa? Puolituinen kysyi samaa eunukilta Game of Thronesissa, ja eunukki sanoi, sinun täytyy aloittaa tässä pelissä. s.558: "Toivoo saavuttavansa mainetta koko kansakunnan syvimpiä tunteita ja kohtaloita luotaavana tulkkipolyyppina. Muodottoman ja yli Auran äyräiden paisuvan polyyppimaisen tulkizijahahmon esikuva mahdollisesti jäljitettävissä aikuisviihteeseen." Korjaan populaarikulttuuriin.
ellauri065.html on line 625: Entäs sitten tää: En sanoisi että luonnon kohtaloa ratkaistaan vaaleissa. Kv rahoitusmarkkinat antaa ohjaussignaalin minkä mukaan poliitikot ja kaivospomot luovii. Kun talous syöxyy ja yrityxet kaatuu, vaikutus luontoon on vähintään 2-suuntainen. Liiketaloudellisen toimeliaisuuden hyytyessä (kuten koronan aikana) luonto saa huilia. Viimeistään silloin kun ihmislaji ryytyy kokonaan. Mutta sitä ennen matkassa on muutama proverbiaalinen mutka. Ennen lopullista pesäntekoa teollisuusjohtajat ehtivät tehdä monta tuhoisaa hätäratkaisua. Hiipuvien luonnonvarojen tilalle on pakko saada korvikesubuja. Laitoxista rakennetaan halpoja ja vaarallisia. Talvivaara ja Olkiluoto on esimerkkejä. Hyvinä aikoina narkkari pitää huolta neuloista. Kun ainetta ei saada valtaa paniikki, ryöstely, järjetön ja kohteeton väkivalta. Tästä on jo esimerkkejä vaikka millä mitalla. Eikä Juotikas edes vielä mainize ilmastokatastrofia.
ellauri066.html on line 136: Entä runoilijan kohtalo? Unohdus vai muistaminen? (Helppo! Unohdus.) Vuorela pohtii tätä runossaan Epilogi, kuin El Zorrossa:
ellauri066.html on line 314: Kabbalasta by the way, Tomppa ammentaa useankin kerran, se on yxi monista hörhölähteistä joita se käyttää yhtenään. Populääritiede ja okkultti on yhtä tärkeitä; molemmista on yhtä paljon apua "meidän" termiittiapinoiden alkuperän ja kohtalon uumoilussa. Edelleen legendat ja arkkityypit, kansanviisaus, sekopäisyydet. Kaikki saavat äänisensä kuuluville, matemaatikot ja ghostbusterit. Hautajaisia ja takaa-ajokohtauxia. Tää on amerikkalaista ohjelmistoa. Ilman takaa-ajokohtausta ei amerikkalaista ohjelmaa, ei amerikkalaista leffaa ilman car chasea. Mitä tarkoitatte herra Luke? Selittäkääpä tarkemmin.
ellauri066.html on line 320: Tietysti, näissä sanaleikeissä on tavallisesti jotain syvällistä eikä vaan älytöntä kohkausta. Tyrone Slothrop esim. Painovoiman sateenkaaressa sisältää sanan sloth, joka on avain sen luonteeseen, ja lisäxi vielä anagrammin hienosta sanasta entropia, joka on avain Slothropin epätavalliseen kohtaloon. Kun Tompan kirjoissa on yleensä satoja tälläsiä pellejä, niistä on koottu kokonaisia sanakirjoja, kuten Pynchon Character Names: A Dictionary by Patrick Hurley, ja lukemattomia lukijan oppaita, wikejä, väitöskirjoja ja fanisivustoja joissa jokainen vizi seikkaperäisesti selitetään, plus mikä niissä oli olevinaan hupaisaa.
ellauri071.html on line 422: A.E. Waite syntyi Yhdysvalloissa ja varttui Englannissa. Vuonna 1891 hän liittyi Hermetic Order of the Golden Dawn-järjestöön ja 1902 Societas Rosicruciana in Anglia-järjestöön. Golden Dawnia vaivasivat sisäiset riidat vuoteen 1914 saakka, jolloin Waite lähti järjestöstä. Wilho lähti Lähetyskirkko-järjestöstä samana kohtalokkaana vuonna. Vuotta myöhemmin hän (Arthur) perusti Fellowship of the Rosy Cross-järjestön, joka oli yksi monista Golden Dawnista syntyneistä järjestöistä. Wilho perusti Helluntaiystävät 9v myöhemmin.
ellauri072.html on line 273: Elämänmyönteisenä maailmankatsomuksena ja elämänfilosofiana siitä on apua erilaisissa elämänvaiheissa ja -tilanteissa, kriiseissä ja kohtaloniskuissa, elämän tarkoituspohdinnoissa sekä ihmisenä kasvun ja ammatillisen kehittymisen prosesseissa.
ellauri074.html on line 308: Antiikin filosofeista Ciorania kiehtoivat skeptikot ja kyynikot, erityisesti Diogenes Sinopelainen. Kaunokirjallisista teksteistä Cioran luki varsinkin Fjodor Dostojevskia ja Marcel Proustia sekä elämäkertoja. Pyhimyselämäkerrat ja mystikkofilosofit (varsinkin Pyhän Teresa Ávilalaisen tuotanto) olivat Cioranille erityisen rakkaita ja vaikuttivat merkittävästi hänen omiin teksteihinsä, varsinkin mystiseen käsitykseen ikävän luonteesta Cioran suhtautui historiaan intohimoisesti ja oli erityisen perehtynyt rappiokausien kirjailijoihin ja rappion teoreetikkoihin, kuten Oswald Spengleriin, jonka gnostilainen näkökulma ihmiskunnan kohtaloon ja sivilisaatioon vaikutti voimakkaasti Cioranin poliittiseen filosofiaan. Cioranin mukaan ihminen on voinut vastustaa rappiota niin kauan, kuin hän on pysynyt yhteydessä lähtökohtiinsa eikä ole irrottanut itseään omasta itsestään ja on ollut tekemättä mitään. Nyt ihmiskunta on matkalla kohti omaa tuhoaan, koska se on tehnyt itsestään objektin ja analysoi itseään loputtomiin. Cioran halveksi edistyksen ajatusta ja kuvitelmaa, että historia kuljettaisi ihmiskuntaa kohti suurempaa täydellisyyttä; siten Cioran myös vieroksui Hegeliä. Cioran oli tutustunut myös buddhalaiseen filosofiaan. Cioran tunsi suurta läheisyyttä Venäjää ja Espanjaa kohtaan, koska molemmat kansakunnat ovat menettäneet muinaisen mahtinsa ja koska uskonnollisella hurmoksella ja sen vastapainolla ateismilla on molemmissa maissa ollut niin suuri merkitys.
ellauri077.html on line 754: Karl Paul Reinhold Niebuhr (21. kesäkuuta 1892 – 1. kesäkuuta 1971) oli amerikkalainen reformoitu teologi, eettikko, politiikan ja julkisten asioiden kommentaattori ja professori Unionin teologisessa seminaarissa yli 30 vuoden ajan. Niebuhr oli yksi Amerikan johtavista julkisista intellektuelleista useiden vuosikymmenien ajan 1900-luvulla, ja hän sai Presidential Medal of Freedom -mitalin vuonna 1964. Julkinen teologi, hän kirjoitti ja puhui usein uskonnon, politiikan ja julkisen politiikan risteyksestä vaikutusvaltaisimpiensa kanssa. Kirjat, mukaan lukien Moral Man and Immoral Society ja The Nature and Destiny of Man olivat hipi hienoja. Niebuhr nimesi vuosien 1938–40 Gifford Lectures (maailman maineikkain teologian luentosarja) "Ihmisen luonto ja kohtalo". Julkaistun osan 1 sivulla 1 hän kirjoitti: "Ihminen on aina ollut hänen oma vaikein ongelmansa. Mixi hän ajattelee aina vain izeään?" Sivulle 2 mennessä hän pohti "ihmishistorian tunnustettuja pahoja", "kysymystä ihmiselämän arvosta" ja "onko elämä elämisen arvoista". Positiivisesti Niebuhrin työn suuri mittakaava tarkoitti, että hän saattoi temmata mukaan melkein kenetkä tahansa. Kukapa ei olisi ihmetellyt pahuuden ongelmaa tai ihmiselämän arvoa? (Scribner's oli riittävän vakuuttunut The Nature and Destiny of Manin vetoomuksesta julkaista kaksiosainen, massamarkkinoille tarkoitettu pokkaripainos vuonna 1963. Modern Library luokitteli sen 1900-luvun 20 parhaan tietokirjan joukkoon.) Niebuhrin realismi syveni vuoden 1945 jälkeen ja sai hänet tukemaan amerikkalaisia pyrkimyksiä kohdata neuvostokommunismi kaikkialla maailmassa. Voimakas puhuja, hän oli yksi 1940- ja 1950-lukujen vaikutusvaltaisimmista ajattelijoista julkisissa asioissa. Akateemikoiden lisäksi aktivistit, kuten Myles Horton ja Martin Luther King Jr, sekä lukuisat poliitikot ovat myös maininneet hänen vaikutuksensa heidän ajatteluunsa, mukaan lukien Hillary Clinton, Hubert Humphrey ja Dean Acheson. sekä presidentit Barack Obama ja Jimmy Carter. Niebuhr on vaikuttanut myös kristilliseen oikeistoon Yhdysvalloissa. Institute on Religion and Democracy, konservatiivinen ajatushautomo, joka perustettiin vuonna 1981, on omaksunut Niebuhrin kristillisen realismin käsitteen sosiaalisissa ja poliittisissa lähestymistavoissaan.
ellauri080.html on line 390: Mayflowerilla tulleiden hihhuleiden jälkeläinen Jill Alden kärsi puolisuomalaisten linnunpoikiensa ujoudesta, se ei ymmärtänyt mixei ne olleet enempi aggressiivisiä go-gettereitä niinkuin niiden perheessä oli tapana. Noh sitä saa mitä pyytää: Matti on kiltti vaikka izepäinen mies, joka ei voi siittää muuta kuin lisää kilttejä enintään passiivis-aggressiivisia Pylkkäsiä. Näyttää siltä että Jill on sopeutunut kohtaloonsa, mikä on sille kunniaxi sanottava. Linnunpojat näyttävät päässeen siivilleen.
ellauri080.html on line 854: Mut toi oman kuoleman tollanen mietiskely on aika morbidia. Se on kuin kokeilisi kielellä hammasta josta on paikka irronnut. Eise asia siitä mixkään muutu eikä parane. Vaikka kuinka mietit niin lopulta ne kohtalottarien saxet silti naxahtaa, nixnax, sanoo Parzen kerizimet, eikä maailma sitten enää tunnu miltään. Mut mixen pitäskään. Kuten peukut sen osuvasti laulavat peukaloiden hautajaisissa: eitee mitään, eitee mitään, länteen itään riittää peukaloita. Lisää pukkaa koko ajan miljoonien peukaloiden vaipanvälistä.
ellauri082.html on line 170: Tero Valkosen kirjavinkit 2020: Raastavia ihmiskohtaloita
ellauri082.html on line 185: Shakespearen erityisesti Hamletin kieli on täydellistä ja ihmiskohtalot ovat raastavia ja taitavasti kirjoitettuja. Esimerkiksi kuningas Lear on vanhan, hampaansa menettäneen ihmisen arkkityyppi. (Se ei näyttele tässä Hamletissa kylläkään. vaan toisessa tuotantojaxossa.)
ellauri082.html on line 765: Kyseessä on tutkimuksen mukaan luonteesta lähtevä käytös - luonne on kohtalo, näin sanoi C. G. Jung.
ellauri093.html on line 378: Karin runon iskeviä säkeitä on vaikee suomentaa runoxi. (Ehkä sinusta, Hilja, ei minusta.) Paroni Nikolay rukoili että rakas taivaan isä antaisi päivänpaistetta, kun lakanatkin homehtuvat. Ja kazo! Jumala kuuli tämän pyynnön melkein välittömästi. Monet olivat kuitenkin jo ehtineet saada kurkkunsa käheäxi rukoilusta, Hilja mukaanlukien. Tanskasta matka vei Hampuriin tutkimaan merimiesten käymälää. Ei vaan elämää. Ei vienytkään, Teodolinda-äidin tulehtunut kohtalon sormi osoittikin takas Rauhaniemelle. Mutta kotimatkalla pääsi viinan siis flunssan käheyttämä Hilja tekemään lähempää tuttavuutta merimiehiin avuliaan merimiespapin välityxellä. Toisena apumiehenä hääri sittemmin kauppaneuvos Heikki Kestilä Kestilöiden naistenvaatehuoneelta Turusta, joiden vieraana oli Janet Breckenridge (Ympyräsuu) Rotary-stipendiaattina 70-luvulla. Ne oli Janetin mielestä karmeita tyyppejä. Mutta Janet onkin kveekari.
ellauri093.html on line 507: Verlainesta on Pellissierin paasaus albumissa 33. Sehän oli Rimbaudin petikaveri, kuten selviää Rimbaud-paasauxesta albumissa 49. Verlainen runo Chanson d´autumne ei ollut vain liittoutuneiden koodisana, vaan sitä siteerasi ulkomuistista Julia Carlsonin oloinen Paula Beer, joka esitti mainiosti saxalaista Annaa elokuvassa Frantz. Pierre Niney oli aivan Maxin näköinen. Leffa oli coveri Lubitschin vanhemmasta leffasta, joka perustui Maurice Rostandin kirjaan vuodelta 1925 L'homme que j'ai tué. Se oli erinomaisen hyvä ohjelma, siit mie pidin. Vanhanaikainen juonileffa, jossa ei käynyt hyvin vaikka ei vallan huonostikaan. Hautausmaalla puut humisivat kohtalokkaasti.
ellauri093.html on line 915: Helene kuoli slaagiin 1939. Se oli Dickiä 1v nuorempi. Dolmen lähti yxin jenkkeihin eikä päässyt enää koskaan takaisin. Julma kohtalo. - Hei ei sinne päinkään! Se iski uuden hanin alle vielä 82-vuotiaana! Jalo nainen oli toiminut 20v opettajattarena, sitten tyttö-korkeakoulun johtajattarena. Nyt hän oli erään tyttökoulun ylivalvoja. Tosi estrogeeninen. He solmivat avioliiton maaliskuussa 1942. Grace oli syntyisin Kanadasta, 30v nuorempi miestänsä, erinomainen kodinhoitaja... hän on niin hyvä minulle, en ole enää yxin... Niinpä niin, ei ole ihmisen hyvä olla yxin, minäpä teen hänelle kylkiluusta kumppanin. Dolmen ei muistanut mainita Gracen tyttönimeä. Voi olla ettei se muistanut sitä, sen nimimuisti oli surkea.
ellauri094.html on line 611: The just Fate gives; kohtalolta saatu,
ellauri096.html on line 754: SITTEN TAKAISIN kirjan perusjuoneen. Tapahtumien keskiössā on Konemetsãn ratsastustalli ja päähenkilönä 12-vuottas Anu, joka monen muun ikäisensă tapaan kuitenkin huomaa vierastavansa ystävlensä täydellistă hurahtamista hevosiin, mikä saa hānet vähäksi aikaa luopumaan koko harrastuksesta. Anu on ollut innokas lukija ja sattumalta hän tarttuu heppakirjallisuuteen kuuluvaan Asta Ikosen kirjaan Jutan unelmahevonen, joka siis on todella ilmestynyt kirja ja joka kansikuvaa myöden teilataan kerrassaan perusteellisesti. Anu paneutuu myös Ikosen muuhun tuotantoon, ja se saa saman kohtalon. Eikä tämäkään vielä rită. Anu selvittää myös kirjailija Ikosen taustaa, ja saa selville, että tämä on ajatuksiltaan lähellä uusoikeistoa, Niinpä rajun arvostelun kohteeksi päityy myos itse kirjailija. Samassa yhteydessä kerrotaan, että Anu oli jo 9-vuotiaana lukenut salanimellä Saku Kannas kirjoite tun teoksen Ktultahiekkaal, jonka todelliseksi kirjoittajaksi paljastui rikollisille poluille hairahtunut satakuntalaisen pikkukunnan kun nanjohtaja. Myös tälta osin arviot ovat tyrmääviä. (Hemmetti sano nyt minkä kunnan johtaja se oli! Varmasti tiedät. Loimaanko?) Tavalliselle lukijalle syntyy väistämättä mielikuva, etta kyseiset kirjat rusikoidaan enemmänkin silla perusteella, maliainen on olltut niiden kirjoittajat kuin millainen on ollut niiden sisältö. Puolustanatia millään tavoin ko. kirjoittajia on syytä kysyä, onko menettely perimmältään oikein? Onhan esimerkixi niin, että jopa lukuisien maailmankirjallisuuden huipputeosten kirjoittajat ovat olleet moraaliltaan ja käytöxeltään vähintään kyseenalaisia!
ellauri096.html on line 919: Mutta hiljalleen minulle valkeni suurempi kauhu alkukantaisen lapsellisen pelon takana: minua ei yritetä lynkata eikä polttaa roviolla, vaan nielaista. Peikko pystyy sulattamaan itseensä kenet hyvänsä. Se uskottelee olevansa kohtalo: tuossa iässä minäkin ajattelin että jne. jne. Tuon ikäisen tytön kuuluukin jne. jne. Sinä olet jo siinä iässä että jne. jne. Ennalta määrättyä kaikki, ohjelmoitu koodi, jonka mukaan edetään ja on aina edetty. Nielemiselle ja sulautumiselle on keksitty paljon tauhoittavia, luonnolliselta kuulostavia selityksiä. Psykoanalyysi selittää vakuuttavasti, miksi minun laiseni tyttö tuntee vetoa hevosiin ja haluaa aloittaa hevosharrastuksen millaisiin tuleviin kamppailuihin hevoset minua valmentavat. Kuinka ihailenkaan näitä parrakkaita vanhoja miehiä, jotka ymmärtävät kaiken paremmin! Joskus parrakkaat myhäilevät Kimmo Koskenniemi-naamat herättävät lyömisen houkutuxen, tekisi mieli rusikoida hampaat kurkkuun tältä omahyväiseltä namusedältä jolla on kaikkeen selitys valmiina kuin jääkaappiin säilötyt suklaalevyt. Ja kuitenkin joka kerran luovun aikeesta nopeaan, kun tajuan näkeväni taas samaa unta: minut pudetataan vieraalle planeetalle, jossa musertava ilmanvastus tekee käsien ja jalkojen liikuttelusta ylettömän raskasta, nyrkiniskut eivät mene perille, taistelu on toivotonta, koska tällekin impulssille löytyi selitys ennenkuin impulssi ize ilmaantuikaan ---
ellauri097.html on line 604: Puhuminen kirjallisuudesta jonakin aineettomana, kuten ”tarinoina” tai ”ajatteluna”, pettää kirjallisuuden. (Vitut se mitään pettää, vanhat kirjat voi hyvin lukea vaikka Gutenbergistä. Se pettää kirjailijat, joille ei tipu entiseen tahtiin pätäkkää.) Se kirjallisuus, jonka me olemme oppineet tuntemaan ja joka on tehnyt meistä sellaisia kuin me olemme, on kohtalokkaasti sidottu kirjahyllyihin, yleensä pieniin paperisiin esineisiin, jotka sisältävät paljon riveihin järjestettyjä mustia kuvioita.
ellauri106.html on line 207: "Kai mun pitäsi oppia tulemaan toimeen ihmisten kanssa paremmin", mietti Nathan. "Mixi sinun sellaista pitäisi oppia?" kysyi sen narsismikurssin opettajaneiti. Se oppi meni Phillulle perille. Narsistitädin opettamat sanat oli tyyten ällösanoja: ironia, arvot, kohtalo, tahto, näky, autenttisuus, ja tietenkin inhimillinen, jota Phillu tädin mielestä käytti liikaakin kuin pansuolaa.
ellauri110.html on line 530: »Ken uskovi toteen, ken unelmaan, Ja kohtalos kuinka se muutuukin, Sinikellot tokko ne keinuivat?
ellauri110.html on line 538: mut kohtalot päätti toisin. kaikk´ kutsuen suurehen sotaan! ja paistanut valkosantaan?
ellauri110.html on line 1140: Tekoäly-yhtiöiden kansallistaminen olisi liioiteltua, sanoo tämä kusipää. Senmiälestä on ihan ookoo että Larry Page päättää miljoonien apinoiden kohtalosta, kai koska se on niin kexeliäs ja yritteliäs. Taitaa Antti Kuappinen edustaa samaa kauppiasmoraalia kuin edeltäjänsä Timo. Paitakin sillä reuhottaa ilman solmiota.
ellauri112.html on line 101: August Strindbergin vaikuttava näytelmä oli eilen Kansallisteatteriin koonnut täyden huoneen, joka mielenkiinnolla seurasi sangen huoliteltua esitystä. Suosionosoituksetkin, jotka kasvoivat näytös näytökseltä, olivat lopulta erittäin vilkkaita. »Erik XIV» onkin mieltäkiinnittävä ja vaikuttava näytelmä, ei vähimmin siksi, että Strindberg on voinut siihen mahduttaa niin paljon omituista, aina intohimoista itseään. Hän on siinä ikäänkuin jakanut itsensä kahtia, kahdeksi henkilöksi, joista toinen, onneton Erik-kuningas saa sielukseen kaiken sen syvän heikkouden, epäsoinnun, aina mielipuolisuuden rajoille menevän rikkinäisyyden, jota Strindberg niin runsaasti löysi itsestään; kuninkaan neuvonantaja taas, kuuluisa Göran Persson, on tosin tahto-ihminen kuin kukaan, mutta raudankovan naamarin alla on aito-strindbergiläinen kuolettavasti haavoittuva herkkyys, rakkauden tarve ja sisällinen pakko nähdä elämä alastomuudessaan, paljastaa vaikuttimien epäilyttävät sokkelot. Molempien yhteistä elämää ja toimintaa vainoaa leppymätön kohtalo. Kaikki mitä onneton kuningas tekee on takaperoista ja hullua; hänen neuvonantajansa koettaa uupumattomalla tarmolla hänen jälkiään korjata, mutta kaikki on turhaa. Kuninkaan sisällinen vihlova epäsointu ikäänkuin painaa leimansa kaikkeen mitä hän koskettaa. Miltei pirullisella nautinnolla laskee Strindberg mittaluotinsa tämän ihmiskurjuuden pohjaan saakka, joka on sitä räikeämpi, kun se on niin korkealla, että se näkyy yli maiden. »Erik XIV» on rikkinäisen selän tragedia. Jos tahtoo verrata tätä kuningashahmoa Hamletiin, huomaa heissä ulkonaista yhtäläisyyttä. Molemmilla on pää kädessä, mitääntekemätön pippeli, suuri tehtävä suoritettavana, mutta he eivät siihen pysty, parantumattoman itse-epäilyn ja heikkouden jäytämiä kun ovat. Hamletin epäilyllä on kuitenkin selvät ulkonaiset aiheensa, Erik sensijaan on itse heikkous ja epäily siksi, että hänen sielunsa on pelkkää epäsointua, että hän on tunne-ihminen, jonka tunteet ovat sirpaleina--kuten Strindberg.-- Näytelmään ja sen esitykseen saan tilaisuuden vielä palata. Mainittakoon vain, että hra Jussi Snellman oli Erik-kuninkaassa taas pitkästä ajasta saanut huomattavan osan. On iloista mainita, että hän siitä kaikella kunnialla suoriutui. Hra Puroon Göran Perssonina olisi varmaan Strindberg itse ollut tyytyväinen: se oli erinomainen luoma; esitys kohosi paikoin yli odotuksien. Hra Ahlberg Svante Sturena oli kaunis nähdä, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson ynnä jotkut muutkin esitykset ovat tunnustuksella mainittavat.
ellauri112.html on line 158: Mutta tämän altruistiseen suuntaan menevän kehityksen täytyy vielä suunnattomasti mennä eteenpäin, jos mieli sivistyneen ihmiskunnan säilyä olemassaolon taistelussa. Elämän-taiston traagillinen piirre ilmenee, mitä sivistyskansoihin tulee, siinä laissa, että korkeimmalle kohonneita ihmisluokkia ja vallitsevia kansoja, jotka ovat itselleen kasanneet varallisuuden ja elämännautintojen aarteet, säännöllisesti uhkaa sangen pikainen sukupuuttoon kuoleminen. Yhteiskunnassa, missä on suuria sosiaalisia eroavaisuuksia, vaikuttaa sentähden luonnollinen valinta päinvastaiseen suuntaan kuin se mikä veisi suvun edistymiseen. On sangen todennäköistä, että kreikkalaisroomalaisen sivistyksen perikato johtui suureksi osaksi tällaisesta nurinpäisestä valinnasta: sivistyspääoma joutui sukupuuttoon kuolevalta hallitsevalta luokalta yhä enemmän alempien kerrosten käsiin, jotka tietysti eivät kyenneet sitä hoitamaan. Sama kohtalo odottaa maapallomme hallitsevaa valkoista rotua alempien rotujen suhteen. Mutta tällä uhkaavalla perikadolla on se valoisa puoli, että se näyttää altruistisen kehityksen luonnontieteellisesti välttämättömäksi. Ajanpitkään tulevat aina sortajat sorretuita heikommiksi. Yhteiskunnallisten kerrosten ja eri rotujen välisten kuilujen pikainen poistaminen on siis välttämätön; ainoastaan veljellinen yhteiskuntajärjestys, joka on sopusoinnussa korkeimpien siveellisten ja uskonnollisten ihanteittemme kanssa, voi pelastaa ihmiskunnan suunnattomasta taka-askeleesta. Edistyksen ja veljeyden ajatukset, molemmat kirkkaimmat tähdet, jotka ovat ihmisten kulkua johtaneet, kuuluvat siis yhteen luonnon välttämättömyydellä. Päästyäni selostuksessani tähän kohtaan, joka näyttää, kuinka Collin teoksessaan aikaansaa sen aatesynteesin, jonka kirjan nimi ilmaisee, voin lopettaa seuraavilla hänen omilla sanoillaan: »Biologia ja kulttuuritiede yhdessä opettavat meille, että jonkun eläinlajin tai ihmisryhmän on mahdollista jatkuvasti kohota yhä korkeammille elämäntasoille. Kysyessämme, kuinka nykyajan ihmiset saattavat tuntea olevansa liitossa jumaluuden kanssa eli sopusoinnussa korkeimman elämänvietin kanssa, joka on olentoomme asetettu, täytyy vastauksen kuulua: kaikin voimin tekemällä työtä ihmisen kohottamiseksi. Kun ihmisen esihistoria on seikkailurikasta ylenemistä yksisoluisesta limaotuksesta satumaisen pitkän astesarjan kautta sille tasolle, jolla me nyt olemme, silloin aukenee huimaava näköala ihmiskunnan tulevaisuuteen. Ja voi tuskin olla epäilemistä siitä, että uskonnollinen tunne--uskollisuuden tunne sitä kohtaan, mikä on jumalallista maailman kaikkeudessa ja omassa olennossamme--on yhä enemmän ja enemmän yhdistyvä tähän näköalaan.» (Uusi Suometar 7.9. ja 12.9.1913) * * * * *
ellauri112.html on line 497: Antiikin Kreikassa palvottua Hekatea pidetään usein taikuuden jumalattarena. Stéphane Mallarmén kirjankuvitusta 1800-luvulta. John William Waterhouse, ''Taikapiiri'' 1886. Taikuus (magia, noituus) tarkoittaa taikojen käyttöä luonnon ja kohtalon voimien hallitsemiseksi.
ellauri115.html on line 195: Apaiseri oli aikoinaan Nabun kanssa keskustellut paljonkin jumalista sekä uskosta sekä orjien verilöylyn jälkeen, kun hän seurasi hattilaista Suppiluliumaa, öiden hiljaisuudessa mietiskellyt jumalien ja ihmiskohtalon välistä arvoitusta. Hänestä oli jumalissa liian paljon järjetöntä, sillä hänen kovat kokemuxensa olivat osoittaneet hänelle heidän tekojensa olevan ihmistekoja huonommat. Vertauskuvallisesti he panivat aasin selkään ylettömän kuorman, ruoskivat juhtaansa tämän voihkeesta huolimatta eivätkä antaneet tälle juomaa ja vihantaa rehua. Kaiken sen takia heitä piti ylistää hyvixi. Hän oli pitkinä öinä tullut siihen eriskummalliseen ja hänen tietääxeen pappeja kauhistuttavaan johtopäätöxeen, että jumalat, joiden luultiin puhuvan ajattelevan kuin ihminen, eivät olleet mitään jumalia, vaan ihmisten ajatuxia, jotka kuolisivat heidän kanssaan. Ihmisten mielikuvitusjumalat ne näyttäytyivät näyissä, nämä ne puhuivat, vaativat, vihastuivat ja leppyivät. Yxikään elävä ihminen ei tietänyt, mikä oli oikea tai oikeat jumalat. Ei ollut olemassa mitään syytä, joiden tähden jumala olisi paljastautunut ihmisille.
ellauri115.html on line 364: Samoin se ettei Janne-Jaakolla ole izellään osaa eikä arpaa sitä kohdanneissa "onnettomuuxissa", et kaikki on vaan "kohtalon iskuja", jota ilkeät ihmiset porukalla sokeasti jakelevat.
ellauri115.html on line 462: Mietin sixi kuolevaisten surkeaa kohtaloa ajopuuna tässä kazomusten meressä, ilman kompassia mahtavaa peräsintä ja pulleita purjeita, ja myrskyisien himojeni kourissa ilman muuta opasta kuin kokematon luozi joka ei tiedä mistä se on tulossa ja minne menossa. Mä sanoin näin, izexeni nimittäin: "Rakastan totuutta, ezin hiäntä, enkä löydä. Näytä mulle totuus ja tartun siihen kiinni kuin iiliäinen; mixi se piilottaa naamansa innokkaalta sydämeltä joka ei muuta toivo kuin sitä palvoa?
ellauri115.html on line 480: Menin sitten läpitte mielessäni eri mielipiteet joita mulla oli ollut elämäni aikana, jotkut oli uskottavampia kuin toiset, ja mun sisäinen hyväxymisleima riippui tästä uskottavuudesta. Kun olin huomannut tän, tein puolueettoman vertailun kaikkien näiden eri ideoiden välillä, ja havaizin että ensimmäinen ja yleisin niistä oli myös yxinkertaisin ja järkevin, ja että sen olis kuka tahansa hyväxynyt jos se vaan olis ollut viimeinen eikä eka. Kuvittele että kaikki sun filosofit, entiset ja modernit, olis tyhjentäneet omituiset voiman, sattuman, kohtalon, välttämättömyyden, atomien, elollisen maailman, elävän massan ja materialismin eri lajkkeiden järjestelmät.
ellauri115.html on line 695: Mä olen tietoinen sielustani; mä ihan tunnen sen ja ajattelen sitä tuon tuostakin; mä tiedän mikä sen on vaikken tiedä mitä se oikeasti on; mä en voi järkeillä asioista jota mä en tunne. Se minkä mä tiedän on että mun henk.koht. identiteetti riippuu mun muistista, ja että ollaxeni sama mun ptää muistaa et mä olin olemassa. Mä en muistaisi kuoleman jälkeen millanen mä olin elävänä ellen mä muista miltä musta tuntui ja mitä mä tein; enkä epäile että just sen muistaminen tulee olemaan hyvisten palkkio ja pahisten kidutus. Tässä maailmassa sisäinen tietoisuus uppoaa innokkaiden passiohedelmien hälinään jotka estää katumisen. Miehuuden harjoituxesta seuraava nöyryyytys ja häpeä estää näkemästä sen charmia. Mut kun vapautuneina ruumiinaistien illuusioista silmäilemme iloisina ylintä pomoa ja ikuisia totuuxia jotka siitä valuvat; kun kaikki meidän sielunvoimat on hereillä järjestyxen kauneuteen ja me ollaan täysin uppoutuneita vertaamaan sitä mitä tuli tehtyä siihen mitä olis pitänyt, niin silloin omantunnon ääni pääsee täyteen volaan nupit kaakossa; silloin puhdas riemastus joka tulee izetyytyväisyydestä, ja terävä katumus izensä nolaamisesta ratkaisee ylivoimaisella tunteella mikä tulee olemaan kunkin omavalmisteinen osa kuonpuoleisessa. Hyvä ystäväiseni, älä kysy onko siellä muita ilon tai kärsimyxen aiheita; mä en tiedä kun en ole käynyt kazomassa vielä; tää minkä mä voin kuvitella riittää mulle lohdutuxexi tässä elämässä ja saa odottamaan kärsimättömästi seuraavaa. Mä en sano et hyviä palkitaan, sillä mitä suurempaa hyvää voi tosi hyvä olento kuvitella kuin olla niinkuin kotonaan? Mut mä sanon kyllä että hyvät tulevat olemaan onnellisia, koska niiden money maker, kaiken oikeudenkäytön ylin auktoriteetti, joka on tehnyt ne tunteilemaan kykenevixi, ei ole tehnyt niitä kärsiskelemään; sitäpaizi, ne ei ole käyttäneet vääriin vapauttaan maan päällä eikä muuttaneet kohtaloaan oman vian takia; kuiteskin ne ovat kärsineet tässä elämässä ja kyllä se niille hyvitetään seuraavassas. Tää fiilis ei luota niinkään miehen ansioihin, vaan hyvän ideaan, joka näyttää musta kuuluvan jumalan peruskokoonpanoon. Mä oletan vaan että järjestyssäännöt pysyy voimassa ja että Jumala ei kuseta.
ellauri115.html on line 699: Älä kysy multa kestääkö pahisten kidutuxet ikuisesti, voiko kiltti luoja tuomita ne ikuiselinkautiseen; taaskaan mä en osaa sanoa, eikä mua kyllä kiinostakaan, se on hyödytöntä tietoa. Miten ilkeiden kohtalo koskisi minua? Mähän on selkeästi lampaiden tiimissä. EVVK. Silti mun on vaikea uskoa että niiden rangaistuxet olis iänikuisia. Jos korkein oikeus vaatii kostoa, se vaati sitä tällä puolella. Maailman kansakunnat erroreineen ovat sen toteuttajia. Oikeus käyttää izeaiheutettuja pahoja rangaistaxeen niitä jotka ovat ne ansainneet. Meidän kyllääntymättömissä sieluissa, joita syövät kateus, ahneus ja kunnianhimo, keskellä feikkiä vaurautta, kostavat passiohedelmät saavat ansaitun palkintonsa teidän rikoxista. Ei tässä tarvita mitään helvettiä, se on jo ilkimysten rinnassa.
ellauri115.html on line 711: Kun nyt on päätelty aistiesineiden havainnosta ja mun sisäisestä tietoisuudedsta, joka johtaa mut päätellä syistä ja synnyistä syvistä diginatiivijärjellä päätotuudet jotka on mulle ihan need to know tietoa, mun täytyy nyt eziä sellasia käyttäytymisperiaatteita kuin niistä voi vetää, ja sellissiä sääntöjä jotka mun täytyy asettaa oppaaxeni tämän maailman kohtaloni täyttämisexi, mitkä oli mun money makerin meisinki. Käytän yhä samaa mefodia, en johda näitä sääntöjä korkekoulufilosofiasta, vaan löydän ne mun syömmin syvyyxistä, mihin ne on kirjoitettu tulipunaisilla kirjaimilla mitä mikään ei voi kumittaa. Mun tarvii vaan konsultoida izeäni sen suhteen mitä mä haluun tehä; se mikä musta tuntuu oikealta on oikein, mikä mun mielestä on väärin on väärin; omatunto on paras kasvomuisti; ja se on vaan kun tinkaamme omastatunnosta kun meillä on tarve sofistikoituihin argumentteihin. Meidän eka velvollisuus on mua izeäni kohtaan; kuitenkin miten usein toisen äänet kertoo että kun me haetaan omaa hyvää toisten kustannuxella me tehdään pahaa? Me luullaan seuraavamme luonnon opasteita, ja me vastustetaan sitä; me kuunnellaan mitä se sanoo meidän aisteille, ja me haistatetaan huilu sillä mitä se sanoo meidän sydämmelle; aktiiviolento tottelee, passiivi komentaa. Omatunto on sielun puheääni, passiohedelmät on ruumiin ääntelyä. Onko kumma että nää äänet usein kiistelevät kuin Aku Ankan korviin kuiskuttelevat kaxi pikku avataria? Ja kumpaahan meidän olis kuultava? Saat 2 arvausta. Liian usein järki pettää meitä; meillä on erinomainen syy epäillä sitä [jos se nimittäin sattuu olemaan aika heikko]; mutta superego ei koskaan petä meitä; se on miehen ainut tosi opaste; se on sielulle mitä vaisto on ruumiille, [Alahuomio: Moderni filosofia, joka myöntää vaan mitä se voi ymmärtää, varoo myöntämästä tätä hämärää kykyä jota sanotaan vaistoxi joka näyttää opastavan muita elukoita kuin tikanpoikaa puuhun ilman hankittua kokemusta. [No on se meilläkin, lue vaikka Paul et Virginie, tai jos et jaxa kazo sitten leffa Blue Lagoon.] Vaisto, joittenkin meidän viisaiden viisaustieteilijöiden mielestä, on vaan salainen ajattelutottumus, joka on hankittu ajattelemalla; ja siitä miten ne tän kehityxen selittää voisi päätellä että lapset miettii enemmän kuin isot ihmiset: tää on outo paradoxi jota pitäis tutkia. Mut ei mennä tähän nyt, vaikka mun pitää kysyä mikä nimii pitää antaa sille innolle jolla mun koira jahtaa myyriä jota se ei edes syö, tai kärsivällisyydelle jolla se joskus kazoo niitä tuntikausia ja taitoa millä se nappaa ne, heittää ne jonkun matkan päähän kolosta kun ne tulee esille, ja sit tappaa ne ja jättää ne lojumaan. Kuitenkaan kukaan ei opettanut sille tätä urheilulajia, eikä kukaan edes kertonut sille että on sellaisia otuxia kuin myyriä. Taas kysyn, ja tää on tärkeämpi kysymys, mix kun mä uhkailin tätä koiraa ekan kerran, mixe heittäytyi maahan tassut ristissä kuin armonanoja .....ihankuin laskelmoidusti muhun vedoten, asento jonka se olis ottanut, jos mä olisin pitänyt pintani ja jatkanut sen mätkimistä siinä asennossa? Mitä hä! Oliko mun koira, tuskin pentu, omaxunut moraali-ideoita? Tiesikö jo armon ja avokämmenen merkityxen? Millä hankitulla tiedolla se yritti hillitä mun vihaa heittäytymällä mun armoille? [Nojaa, tää vaan osottaa että sellainen käytös on luontaisesti koiramaista.] Jokainen koira maailmassa menettelee melkein samalla tavall samoissa olosuhteissa, enkä mä väitä mitään mitä jokainen ei voi ize kokeilla, hankkia vaan koiran ja jonkun astalon. Voisko filosooferit, jotka niin ivallisestri hylkää vaiston, ystävällisesti selittää tän vaan aistimusten leikkinä ja kokemuxen jonka ne olettaa että me ollaan hankittu? Antaa niiden antaa selitys joka kelpaa joka tolkun äijälle; siinä tapauxessa mulla ei ole enempää sanottavaa, enkä sanokaan enempää vaistosta.] Se joka tottelee omaatuntoa noudattaa luontoa eikä sen tarvi pelätä menevänsä harhaan. Tää on hyvinkin tärkeä asia, jatkoi mun hyväntekijä, nähdessään että mä meinasin keskeyttää sen; anna mun pysähtyä hetkexi selittämään tää paremmin, se sanoi kovempaa ja kiireemmin.
ellauri115.html on line 781: On tosi vaikea olla uskomatta mitä oikein kovasti toivoo. Tää mun vakaumus on taivaan lähettämä. Mitä musta tulisi jos jäisin kuolemaa pahemman kohtalon armoille eliskä en saisi hyvitystä häväistyxistä jota vihulaiset pani mut kärsimään, enkä voisi toivoa saavani oikeutta joka mulle kuuluu? Mä joka olen tälläinen viaton ja luottavainen joskin ylpeähkö sielu? Muzit tajusin et tää elämä on pelkkää koeaikaa. Kovimmatkin kärsimyxet menettävät voimansa sen mielessä joka tietää saavansa niistä suuren ja varman hyvityxen kuonpuoleisessa. Varmuus hyvityxestä oli mun mietiskelyjen suurin tulos.
ellauri115.html on line 1007: Montaignessa ei ole miestä uhmaamaan sellaisia kohtalon iskuja, vaikka hölmön housuissa.
ellauri117.html on line 78: Naiset eivät tyydy yksistään siihen, että ovat hylänneet lasten imettämisen, he lisäksi menettävät halun synnyttää lapsia; onhan tämä seuraus vallan luonnollinen. Niin pian kuin äiteys käy rasittavaksi, keksitään kyllä keino vapautua siitä kokonaan: aviollista yhteyttä tahdotaan harjottaa niin, ettei kartu lapsia, jotta voitaisiin antautua nautintoon niin usein kuin suinkin, ja näin käytetään suvun vahingoksi se viehätys, joka on annettu sen kartuttamista varten. Tämä tapa ynnä muut väkiluvun vähenemisen syyt osottaa meille mikä kohtalo läheltä uhkaa Europpaa. Tämän maanosan synnyttämät tieteet, taiteet, filosofia ja tavat muuttavat sen ennen pitkää erämaaksi. Siinä tulee asumaan villipetoja; eipä se silloin ole suuresti muuttanut asujamia.
ellauri117.html on line 106: Harjottakaa niitä siis niin, että ne kykenevät kestämään tulevia kohtalon kolauksia. Karkaiskaa lasten ruumiit kestämään vuodenaikojen, ilmanalojen ja elementtien kovuutta, vieläpä nälkää, janoa ja vaivoja.
ellauri118.html on line 784: But those who sway´d his Destiny : Paizi ne jotka tuntevat sen kohtalon:
ellauri118.html on line 787: He Curst his Birth, his Fate, his Stars, Hän kirosi syntynsä, kohtalonsa, tähtensä,
ellauri131.html on line 83: Sota-arkistojen asiakirjojen perusteella kapteenin ensi silmäyksellä imarteleva lausunto on tulkittavissa moniselitteisesti. Arkistodokumenttien mukaan saksalaiset upseerit useammin valittivat, että humalassa inkerinsuomalaisia oli mahdotonta pitää kurissa. Siitä johtuvat kohtalokkaat seuraukset eivät jääneet Tenkulta ja hänen pastorikollegoiltaan huomaamatta. Vaan maistuihan se viina pastoreillekin.
ellauri131.html on line 205: Suomalaiset raivasivat Hitlerin Saksalle ”elintilaa” idästä – inkeriläiset piti asuttaa suojaksi Neuvostoliiton hyökkäykselle. Virolainen Karl lähetettiin Suomeen salamurhaamaan Mannerheim. Keskitysleirin 93-vuotias ex-vartija joutuu nuoriso-oikeuteen Saksassa, leirillä oli myös suomalaisia poliittisia vankeja. Sota vei Lauri Lampulta veljen ja kodin, luotisuihku runteli terveyden - sotainvalidi odottaa 100-vuotispäiväänsä: ”Juhlitaan ilman raskaita muistoja”. Sairauksien runtelema ja ikäloppu Mannerheim makasi pitkiä aikoja vuodepotilaana Suomen kohtalon kriittisinä sotavuosina, paljastaa uutuuskirja. SUOSITTELEMME!
ellauri133.html on line 263: Bill kohtaa kädettömän Georgien, joka pyytää päästä kotiin. Bill hoksaa Georgien olevan pelkkä harhautus, ja hän ampuu Miken pulttipistoolilla Georgien. Tämä muuttuu Pennywiseksi, joka hyökkää ystävysten kimppuun. He epäonnistuvat puolustamaan itseään, ja Bill joutuu Pennywisen kaappaamaksi. Richie uskottelee Billin olevan syypää kaikkeen, mutta hän käyttää tätä tilaisuutena harhauttaa Pennywisea. Kerho pelottomana hyökkää Sen kimppuun ja he onnistuvat näin päihittämään Sen. Pennywise voimattomana pakenee pimeään kuiluun, nälkäisenä ja nöyryytettynä. Bill löytää Georgien sadetakin ja hyväksyy tämän kohtalon itkien muiden lohduttamana.
ellauri135.html on line 177: Joka tapauksessa Bergin toimikausi Suomessa oli monessa suhteessa hyvin intensiivisen tapahtumisen aikaa. Krimin sota siihen liittyvine puolustusjärjestelyineen vaikutti kaikkialle. Kauppalaivaston kohtalo, ruotujakoisen sotaväen koollekutsumiseen liittyvät ongelmat, tykkiveneiden rakentaminen ja puolustuksen järjestäminen Suomen järville olivat merkittävän dramaattisia asioita aikoinaan.
ellauri135.html on line 179: Kirjassa esitetään myös Helsingin pelastuminen tuholta kenraalikuvernöörin ansioksi. Sulut ja patterit, joita tehtiin Santahaminasta (ja Matosaaresta) aina Lauttasaareen saakka eivät olleet turhanaikaisia, vaan ratkaisivat kaupungin kohtalon, kuten kerrotaan. Vieläkin tärkeämpää Suomen kannalta oli Krimin sodan jälkeinen aika, jolloin, uuden keisarin hallitessa, aloitettiin suuri modernisaatio-ohjelma, johon kuului niin talouden kohentaminen rautateiden, kanavien, sahojen ja muut teollisuuden avulla kuin myös kansansivistyksen kohottaminen.
ellauri135.html on line 698: Huolimatta sankarin heikosta sosiaalisesta asemasta, tunnustamme siinä itse kirjoittajan, joka vihjaa surulliselle kohtalolleen. Monet ovat yhtä mieltä siitä, että lyyrisen sankarin ja kohtalonsa kautta Lermontov halusi paitsi koskea lukijoiden sydämiin myös välittää oman testamenttinsa, koska hän uskoi olevansa samanlainen kohtalo. Salaperäinen naapuri on esimerkiksi Mikhail Yurievichin, Varvar Lopukhinin, ensimmäinen rakkaus, joka avioitui varakkaan maanomistajan kanssa. Kirjailijan vanhemmat olivat jo tuolloin kuolleet, siellä oli vain isoäiti, joka vanhuuden vuoksi ei kyennyt selviytymään pojanpojan kuoleman uutisista.
ellauri135.html on line 702: Yksinäisyyden teema. Sotilas sanoo, ettei kukaan ole kiinnostunut hänen kohtalostaan paitsi ehkä isänsä ja äitinsä, ja he ovat todennäköisesti jo kuolleita. Hän pyytää myös välittämään uutiset kuolemaansa naapurille, jota hän rakasti ja joka oli jo unohtanut hänet. Kaikki tämä viittaa siihen, että sotilas ei arvosta elämäänsä, koska kukaan ei odota häntä. Hänen ei tarvitse pitää huolta itsestään, sillä ei ole eroa, tuleeko hän kotiin vai ei. Tästä kauhistuttavasta tunteesta tulee hänen kuolemansa tärkein syy, koska henkilö, joka tietää rakastavansa häntä, tekee kaiken mahdollisen palatakseen perheeseensä. Ja se, joka on yksinäinen, sallii nöyrästi tappaa itsensä.
ellauri135.html on line 704: Runo on kyllästynyt yksinäisyyteen, se tekee lukijasta surullisen. Erityisen vaikuttava on rauha, jonka kanssa sotilas puhuu kohtalostaan. Hän on rauhallinen välittömässä kuolemassa, mutta lukija ymmärtää, että sankarille tapahtui epäoikeudenmukaisesti, hänen täytyi nauttia hiljaisesta elämästä, mutta kuoli taistelukentällä, eikä kukaan muista hänen kuolemaansa jälkeenpäin.
ellauri135.html on line 757: Runon "Testamentti" kirjoitti Lermontov vuonna 1840, kun hän oli jo toisessa maanpaossaan Kaukasuksella. Monet tutkijat pitävät sitä profeetallisena testamenttina runoilijasta itsestään. Lyriikan sankarin tarina muistuttaa todella paljon Lermontovin kohtalosta. Ehkä hän kuvitteli näin tulevaa tulevaisuuttaan.
ellauri135.html on line 785: Lermontovin taiteen ihailijoita kutsutaanhänen runonsa "Testamentti" on profeetallinen, siinä hän ennusti kuolemaansa ja sanoi hyvästi ympäröivälle maailmalle. Itse asiassa tässä työssä ei ole mitään tekemistä kirjoittajan kanssa, hän kirjoitti sen vuonna 1840 tunnustuksena haavoittuneesta sankarista, jolla on vain muutaman päivän jäljellä elää ja jopa tunteja. Ensi silmäyksellä Mikhail Yurievichin kohtalosta ei ole yhtään analyysiä. "Testamentti" Lermontov on omistettu kaikille Venäjän armeijan palveleville sotilaille.
ellauri135.html on line 789: Lermontovin tahdon analysointi. Tunnuksen mukaan runussa kuvataan haavoittuneen sotilaan kohtalo puhuu ystävälle. Sankari kysyy täyttävänsä viimeisen tahtonsa, ymmärtää, ettei kukaan odota häntä, hän ei tarvitse ketään, mutta jos joku kysyy hänestä, toverin on sanottava, että soturi ammuttiin rintaan ja rehellisesti kuoli Tsarille. Sotilas huomaa, että hänen ystävänsä ei todennäköisesti löydä kaveria elossa, mutta jos he eivät ole kuolleita, niin hän järkyttää vanhuksia ja sanoo, että hänen kuolemansa ei ole välttämätöntä. Totuus voidaan kertoa vain naapuriin, jossa sankari oli kerran rakastunut. Hän vilpittömästi itkee, mutta ei ota sydämensä kuolemaansa.
ellauri135.html on line 791: Kuka oli runon sankari, ei näytä analyysia. "Testament" Lermontovin avulla voit tarkastella 1800-luvun yksinkertaisen venäläisen sotilaan elämää. Näinä päivinä armeija oli kutsuttu 25 vuotta, tänä aikana monet kuolivat sodissa ja ne, jotka olivat elossa, kukaan ei odottanut kotia. Runo kertoo tavallisesta talonpoikaispojasta, jonka kohtalo oli ristissä. Kun hänellä oli perhe, rakastaja, mutta armeija otti kaiken häneltä. Naapurityttö jo unohti olemassaolonsa, vanhemmat kuolivat. Sankaria ei edes horjuttaa hänen nopean kuolemansa, mikään ei pidä tässä maassa - tämä on analyysi.
ellauri135.html on line 793: Testamentti Lermontov. Lermontovin "testamentti" sisältää piilotetun merkityksen. Runo näyttää ennustavan, että hänen elämänsä on lyhyt ja intuitiivisesti etsimään kuolemaa. Mikhail Yuryevichin ja kirjallisten kriitikkojen monet tutkijat ovat päätyneet siihen, että tätä runoa voidaan pitää profeetallisena, ja tekijälle itsessään on ennakoinnin lahja. Ehkä "Testamentti" Lermontov kirjoitti, ei lainkaan viitannut itseensä, mutta silti on olemassa jonkin verran rinnalleen hänen elämänsä ja tuntemattoman sotilaan kohtaloa.
ellauri135.html on line 914: Me vahingossa vähennetään kohtaloon ..."- tää Lermontovin runoista on omistettu Barbara Lopukhinalle, voit avata näitä valistuneena; nuorekkaat rivit 1832 kuvaa täällä rakkaan ihanteellisen, hiän -. Ainoa lohtu sielulle, runoilija, mutta toiveita täyttämättä: onnellisuus ei löydy yleensä matkalla sinne, ja voit lukea rivien välistä, visionääri: runo tietää, että kohtalo on valmis."
ellauri135.html on line 915:
"Olemme kohtalokkaasti laskeneet ..."- Lermontovin runoja, jotka on omistettu Varvara Lopukhinalle, voidaan avata näillä valaistuneilla nuorisolinjoilla vuonna 1832. Hänen rakkaansa kuva on täällä täydellinen, hiän on ainoa lohdutus runoilijan sielulle, mutta toiveet ovat realisoitumattomia, ei ole onnea täällä, koska ei ole yhteistä polkua. : runoilija tietää, mitä kohtalo on valmistautunut hänelle.
ellauri140.html on line 258: Heute ich und morgen du Her Green Beret has met his fate Hänen vihreä vaellushattunsa on kohdannut kohtalonsa.
ellauri140.html on line 898: You, whom my hard avenging destinie Sä jonka mun kostonhimoinen kohtaloni antaa
ellauri143.html on line 1694: Siddhartha jatkaa vaellustaan, kohdaten matkallaan mm. lautturi Vasuridevan, joka kuljettaa hänet yllättäen ilman korvausta joen toiselle puolelle. Matkan päätteeksi Siddharta ihastuu kamalaan kurtisaaniin. Kamala kurtisaani lupaa opastaa nuorta miestä ruuminnautintojen maailmaan (maksua vastaan). Ansaitakseen Kamalaa varten tarvitsemaansa rahaa Siddharta aloittaa työskentelynsä liikemiehenä, aluksi apulaisena mutta pian menestyen uudessa ammatissaan - oppien myös nauttimaan tästä uudesta elämäntavastaan. Hänellä ja Kamalalla on tiivis rakkaussuhde, josta Siddharta kuitenkin lopuksi luopuu masentuessaan ja päättäessään että tällainen normaali elämä ei kuitenkaan ole hänen oikea kohtalonsa. Liian keskiluokkaista. Se loikkaa Jamiensa selkään ja jättää Villanuevan haciendan ja dona Caritan kyynelehtimään.
ellauri145.html on line 735: KOKO meri, sanottiin, mutta ennen kaikkea öisten karikoiden kohtalokas nainen, eikä vain koko meri, vaan koko maaseutu sen myterässä valossa, josta tarttuu meemejä joka askeleella saappaan pohjaan koirankakkana (twiit! mind la merde!), ml niiden ensiesiintymiset piikkikasvin alla, nolo ulkonäkö uponneiden teiden pohjassa, köyhät tuhannen vuoden vanhat eleet eläinten seurassa, epämääräisen karkeasti leikattujen kivien edessä, näiden suojelusten vaatimattomien attribuuttien, jotka ovat Bretagnen pyhimyxiä - sellainen on kumitettu kirjoitus, tarpeexi vähän erilainen kuin Jarryllä (kekähän sekin on) - ominaisuus, jonka Corbièren salama- ja ellipsekirjoitus peittää (tai paljastaa, piruko siitä selvän ottaa).
ellauri150.html on line 352: Hahaa, kohtalon ivaa. Kohta on kivaa.
ellauri153.html on line 156: Siunattu on hyväkohtaloinen mies jonka silmä
ellauri155.html on line 220: Kolme kohtalotarta ottaa alzheimermiehen soolonumeroista kännykkäkuvia ja ostaa niillä osamaxulla tummansinisen ökybemarin. Mies ei ymmärrä asiasta YHTÄÄN MITÄÄN. Naiset saavat tuhansia euroja ja muutaman kuukauden kakun kukin. Ne olivat mitä todennäköisimmin mustilaisia. Se ei ollut romanilain vastaista. Mies oli mitä todennäköisimmin valkolaisia.
ellauri155.html on line 717: Kantille ei tää arkijärjen selvitys lähestulkoon kelvannut. Sen miälestä tämmönen "spontaanisuuden vapaus" on täysin riittämätön käsitys moraalisesta vapaudesta. Kant kuvaa kuuluisasti tätä moraalisen vapauden kertomusta "kurjaksi verukkeeksi" ja ehdottaa, että tällainen vapaus kuuluu kelloon, joka liikuttaa käsiään sisäisten syiden avulla. Jos tahtomme määräytyy edeltäneiden luonnollisten syiden perusteella, emme ole vastuullisempia toimistamme kuin mikään muu mekaaninen esine, jonka liikkeet ovat sisäisesti ehdollisia. Yksilöt, jotka nauttivat vain tällaisesta vapaudesta, ovat, epäyhtenäiset väitteet, vähän enemmän kuin "robotit" tai "nuket", jotka ovat kohtalon pelatessa. Tämä yleinen kritiikki, joka kohdistuu moraalisen vapauden ymmärtämiseen "spontaanisuuden" osalta, johtaa suoraan kahteen tärkeään kritiikkiin. No vittu Kant, me ollaan ropotteja, sinä myös. (Paizi olet rikki nyt. Mixi rikoit sen? Se on rikki nyt! UÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!)
ellauri156.html on line 229: 24Sen tähden, poikani, kuulkaa minua, tarkatkaa suuni sanoja. 25Älköön sinun sydämesi poiketko tuon naisen teille, älä eksy hänen poluilleen. 26 Sillä paljon on surmattuja, hänen kaatamiaan, lukuisasti niitä, jotka hän on tappanut. 27 Hänen talostaan lähtevät tuonelan tiet, ne vievät alas kuoleman kammioihin. Hänen luonaan vaanii kohtalo pahempi kuin pieni kuolema. Ja se on pirun kallista. Usko pois, olen kokeillut.
ellauri161.html on line 220: Alain Delon oma äiti Edith Boulogne näki Arin kuvan ensimmäisen kerran lehdessä, ja hän oli vakuuttunut siitä että hänen poikansa on lapsen isä. Edith Boulogne kävi miehensä kanssa tapaamassa Nicoa ja Aria, kun pikkupoika oli parivuotias. Edith ja hänen miehensä ihastuivat lapseen ja Edith otti pojan luokseen. "Uskoin todella että Alain kyllä hyväksyy pojan." Pari vuotta sen jälkeen Delon kuuli asiasta ja lähetti agenttinsa kautta äidilleen sanan, että Edithin pitää valita joko oma poikansa tai lapsi. "Mieheni sanoi minulle, että poikasi kyllä elättää itsensä, mutta Ari ei voi kasvattaa itseään." Boulogne kertoo että vaikka Nico olikin ihana ihminen, ei hän osannut huolehtia lapsesta: "Hän raahasi poikaa ympäriinsä mukanaan, eikä lapsi saanut syödäkseen muuta kuin ranskanperunoita ennen kuin otimme hänet luoksemme. Nico kävi katsomassa poikaa kerran kolmen vuoden aikana, ja toi tuliaisiksi appelsiinin!" Alan Delonin äiti Edith Boulogne päätyi adoptoimaan Arin, mistä johtuen Arin sukunimeksi tuli Boulogne. Biologinen äiti koitui kuitenkin kohtalokkaaksi Arille, kun hän oli 16-vuotias: Nico esitteli heroiinin pojalleen, ja niin myös Arista tuli addikti. Vuosien aikana erilaiset hoitoklinikat ja psykiatrinen hoito tulivat Nicon pojalle tutuiksi. Arin mukaan hän joutui viimeistä kertaa vieroitushoitoon 1993. Vuonna 2001 Ari julkaisi kirjan itsestään ja äidistään Nicosta, nimellä L'Amour n'oublie jamais (suom. Rakkaus ei koskaan unohda). Päätös kirjan kirjoittamisesta osui samaan ajankohtaan, kun Arista itsestään oli tullut isä 1999. Huumeidenkäytöstä huolimatta Ari piti Nicoa hyvänä äitinä, loistavana ja humoristisena, oikeana rock'and'roll-naisena, joka otti lavan haltuunsa naarasleijonan lailla.
ellauri163.html on line 484: Itse ainakin olen ihan Raamattua lukemalla löytänyt Mooseksen ja Jeesuksen ruumiiden kohtalot. Lue sinäkin kyllä sieltä ne löytyy!
ellauri163.html on line 486: Sentään... Nyt ei ollut kyse kohtalosta, vaan hautapaikoista... Hohhoijaa... Kössönöm.
ellauri163.html on line 490: Mutta jos kiinnostaa Mooseksen hautapaikka tai ruumiin kohtalo (en ymmärrä mitä eroa sanamuodoilla on?) niin lukaseppa Raamatusta, Jumalan Sanasta siellä se on kerrottu. Siunausta!
ellauri163.html on line 562: Vapaalla tahdolla, jonka kohtaloa on pyritty liittämään moraaliseen vapauteen, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, vaan se on sen vastakohta. Ei apina tule mahtikäskyllä sen enempää mestariksi kuin Ranska tuli vuoden 1870 jälkeen tämän päivän voimakkaaksi Ranskaksi pikku-fiiatilla.
ellauri163.html on line 564: Ah! Näiden fatalististen vapaaehtoisuuden teorioiden olennainen syy on vapaan tahdon filosofien naiivi ja kohtalokas teoria! Moraalinen vapaus, kuten poliittinen vapaus, kuten kaikki, millä on mitään arvoa tässä maailmassa, on voitettava kovalla taistelulla ja puolustettava jatkuvasti. Vapaus ei ole oikeus eikä tosiasia, se on palkinto. On selvää, että vapaudella tarkoitamme tässä itsehillintää.
ellauri163.html on line 581: Moraalin ei siis tarvitse yhdistää kohtaloaan tällaisiin riskialttiisiin teorioihin – ja me toistamme sen yhtä masentavaksi kuin vapaan tahdon. Moraali tarvitsee vain vapautta, joka on hyvin erilainen. Ja tämä vapaus on mahdollista vain determinismissä ja sen kautta. (Alanootissa vielä haukutaan Cousinin tahtoteoriaa.)
ellauri163.html on line 636: Kirjava on Willin demoni (jonka on muuten nimennyt Serafina Pekkala). Hän ei asetu aloilleen ennen tarinan loppua; mutta on vihjattu, että hän tulee kissan muodossa. Paha number 2 joka leikkelee Huippuvuorilla lapsosia irti lemmikeistä puhuu huonoa "huva" suomea, sen apuhoitaja on joku suomalainen B-näyttelijä. No nainhan se on meidankin elamassamme. Kova kohtalo joutua Inarin arvausasemalle ympärileikattavaxi! Kivat sulle britti tästäkin. Saatana jos tulette taas ammuskelemaan Ahvenanmaalle saatte turpaan että roikaa! Meillä on nyt uudenkiiltävät jenkkihävittäjät!
ellauri163.html on line 791: Elokuva alkaa houkuttelevalla keski-ikäisellä naisella (Marie Cardinal), joka osoittautuu Mouchetten äidiksi kirkossa valittaen kohtaloaan, joka näyttää sisältävän hänen oman kuolemansa. Sitten lopputekstit rullaavat. Sitten näemme paikallisen riistanvartijan Mathieun (Jean Vimenet), joka seuraa salametsästäjää, kun hän torjuu paikallisia kanoja. Bresson kuvaa eläimen täydellistä kidutusta tavalla, jolla kukaan elokuvantekijä ei tänään pääse pälkähästä. Eläimiä ei rääkätty tätä kuvaa tehdessä. Kissoja ei tapettu eikä runkattu niiden päälle.
ellauri164.html on line 60: Tässä draamassa Claudel maalasi perinteisen yhteiskunnan romahtamisen monarkiasta. Kaksi aristokraattia, mies ja nainen, jotka selvisivät terrorin verilöylyistä, yrittävät henkensä, rakkautensa ja kunniansa uhalla pelastaa paavin: jälkimmäinen on kidnapattu vankilasta, jossa keisari oli pudottanut hänet ja piiloutunut heidän alueelleen. Mutta imperiumin prefekti on paljastanut läsnäolonsa ja harjoittaa vastenmielistä kiristystä. Tunteiden ja tilanteiden väkivalta antaa voimakkaan dramaattisen voiman tälle eturistiriitalle ja intohimoille, jotka syntyvät kaatuneen aristokratian ja historian muunnelmien alaisen vallan välillä. "Kuinka olisin voinut olla niin julma?" kysyi tämän "saagan" ensimmäisen osan kirjoittaja, jossa se herää laajoilla aivohalvauksilla, ranskalaisen yhteiskunnan yksittäisten kohtaloiden, kyynelten ja mullistuksia pidemmälle 1400-luvulla, mikä edeltää nykyajan tuloa.
ellauri164.html on line 218: Tämä tutkimus tutkii yhden runosarjan poikkeuksellista puoliintumisaikaa: "Westward the Course of Empire vie tiensä...". Alkaen irlantilais-anglikaanisen piispan George Berkeleyn vuonna 1726 tekemästä sävellyksestä, nämä sanat kolonisoivat valtavan osan kulttuurimaisemaa lähes kahden vuosisadan ajan. Sanomalehtipaperiin, laitureihin, valtiomiesten puheisiin, lukuaiheisiin, maantieteellisiin tietoihin, Yhdysvaltojen ensimmäiseen tieteelliseen historiaan sekä runouteen, maalauksiin, litografioihin ja valokuviin ikuistetut sanat kehittyivät vanhan maailman visiosta profeetallisista valtakunnista ilmeisen kohtalon nationalistinen iskulause. Seuraten runoa sen kiertyessä kirjallisen ja visuaalisen kulttuurin läpi, tämä projekti osoittaa, kuinka yksinkertainen lause totutti amerikkalaiset laajaan käsitykseen Yhdysvaltojen valtakunnasta siirtomaa-ajalta jälleenrakennukseen. Jatkuva varmuus valtakunnan etenemisestä länteen, itse asiassa itse imperiumin väistämättömyydestä, osoittaa kolonistien brittiläisen kulttuuriperinnön kestävän elinvoiman Amerikan vallankumouksen aattona. Yhtä tärkeitä ovat tavat, joilla amerikkalaiset muokkasivat runon ideologiaa sopimaan heidän kehittyvään kansallismielisyyteensä varhaisen tasavallan ja antebellum-aikakauden aikana. Berkeleyn sanat tarjosivat kriittisen paikan kansallismielisille tutkimuksille uuden tasavallan alkuvuosikymmeninä, mikä helpotti kansakunnan muuttumista kapitalistiseksi, hankkivaksi yhteiskunnaksi; 1800-luvun puolivälin konflikteissa he oikeuttivat amerikkalaisen sotavoimaisen imperialismin Meksikon ja Yhdysvaltojen välisessä sodassa, samalla kun he antoivat syvällistä tietoa sisällissodan alkamisesta ja sen välittömistä seurauksista, kun kansa paini Amerikan tulevaisuuden ääriviivoja vastaan. Tämä ideologia on kahden vuosisadan ajan mahdollistanut amerikkalaisten olevan sekä vakuuttuneita evankelistoja demokraattis-tasavaltalaisen hallitusmuotonsa poikkeuksellisesta luonteesta että samalla hengityksen kera omahyväisiä keisarillisen etuoikeutensa puolustajia ensin Pohjois-Amerikan mantereella ja sen alueella. alkuperäiskansojen ja lopulta maailmanlaajuisen siirtomaavaltakunnan yli. "Westward Empire" paljastaa tavat, joilla Berkeleyn runo muokkasi tätä ainutlaatuista ideologiaa, sekä tavat, joilla amerikkalaiset mukauttivat Berkeleyn runon ainutlaatuisiin olosuhteisiinsa, ja tavat, joilla tämä kehittyvä ja monikerroksinen tulkinta puolestaan muokkasi amerikkalaista ajattelua ja käyttäytymistä vuoden 1752 välillä. ja 1876. tämän ideologian ansiosta amerikkalaiset ovat voineet olla sekä vakuuttuneita evankelistoja demokraattis-tasavaltalaisen hallitusmuotonsa poikkeuksellisesta luonteesta että samalla hengityksen kera, omahyväisiä puolustajia keisarilliseen etuoikeutensa ensin Pohjois-Amerikan mantereella ja sen alkuperäisasukkailla, ja lopulta maailmanlaajuisen siirtomaavaltakunnan yli. "Westward Empire" paljastaa tavat, joilla Berkeleyn runo muokkasi tätä ainutlaatuista ideologiaa, sekä tavat, joilla amerikkalaiset mukauttivat Berkeleyn runon ainutlaatuisiin olosuhteisiinsa, ja tavat, joilla tämä kehittyvä ja monikerroksinen tulkinta puolestaan muokkasi amerikkalaista ajattelua ja käyttäytymistä vuoden 1752 välillä. ja 1876. tämän ideologian ansiosta amerikkalaiset ovat voineet olla sekä vakuuttuneita evankelistoja demokraattis-tasavaltalaisen hallitusmuotonsa poikkeuksellisesta luonteesta että samalla hengityksen kera, omahyväisiä puolustajia keisarilliseen etuoikeutensa ensin Pohjois-Amerikan mantereella ja sen alkuperäisasukkailla, ja lopulta maailmanlaajuisen siirtomaavaltakunnan yli. "Westward Empire" paljastaa tavat, joilla Berkeleyn runo muokkasi tätä ainutlaatuista ideologiaa, sekä tavat, joilla amerikkalaiset mukauttivat Berkeleyn runon ainutlaatuisiin olosuhteisiinsa, ja tavat, joilla tämä kehittyvä ja monikerroksinen tulkinta puolestaan muokkasi amerikkalaista ajattelua ja käyttäytymistä vuoden 1752 välillä. ja 1876. ensin Pohjois-Amerikan mantereen ja sen alkuperäiskansojen yli ja lopulta maailmanlaajuisen siirtomaavaltakunnan yli.
ellauri171.html on line 493: Absalomin kapina Daavidia vastaan ei onnistunut, ja nuori mies kuoli kauhean taistelun jälkeen tukka sotkussa. Kymmenen raiskatun naisen kohtalosta vitun väliä, mutta mitä Tamarille kävi?
ellauri172.html on line 123: Néel de Néhou, nuori aristokraatti, jolla on ritarillinen käytös, joka on sopusoinnussa kirjailijan nostalgisen ihanteen kanssa, yrittää itsepäisesti voittaa Calixten suosion vaarassa menettää kaiken. Mutta hänen kunnioituksensa saa vastauksen vain ystävänä tai sisarena nuorelta karmeliitilta, joka on kääntynyt yksinomaan Jumalaan. Malgaignen synkistä varoituksista huolimatta hän heittäytyy ruumiistaan ja sielunsa mahdottomaan ja traagiseen intohimoon, joka yhdistää hänen kohtalonsa isän ja tyttären muodostaman vastakkaisen parin kohtaloon.
ellauri181.html on line 80: Viittauxet muihin Kafka-tarinoihin: Loppujen lopuxi tavoitetta ihmisexi tulemisesta ei saavuteta, vaikka päähenkilö ize ei vaikuta tietävän sitä. Rotpeter tekee siitä kuvan, joka on verrattavissa koiran tai rakennustutkimuxen epäonnistuneisiin eläinmuotoihin. Siellä on myös viittaus Kafka-tarinaan Metamorfoosi , jossa hahmo Gregor Samsa muuttuu yöxi eläimexi, nimittäin kovakuoriaisexi. Huomaamaton huono Samsa tulee eläimexi kuitenkin vaivattomasti unen aikana. Apinan liialliset ponnistelut puolestaan johtuvat halusta päästä käsixi viljeltyyn alueeseen ja kyllästettyyn elämään, joka kieltää omat juurensa, ulospääsynä - koska ainoat vaihtoehdot, joista valita, ovat kuolema ja katoaminen tai surullinen kohtalo eläintarhassa näytteillä olevasta apinasta.
ellauri181.html on line 85: Vastaanotto: Sudau (s. 177f.) Korostaa erityistä seikkaa: ”Koko taivaan portti - Kleine Fabel -hiirellä, joka on maailman liian suuri leveys - nurisee yhdessä. Hiirellä ei ole ulospääsyä, vain kohtalokas tulos; apina todellakin löytää ize valizemansa '' ulospääsyn ''. Tällä tavalla Rotpeter seisoo ainutlaatuisella tavalla Kafkan teoxessa: sankari, joka ei mene alle; sankari, joka tietää tarkalleen mitä haluaa ja saavuttaa sen myös! Hänen on kuitenkin unohdettava "tämä suuri vapauden tunne kaikilta puolilta". " Ries (s. 91) huomauttaa, että raportti ennakoi työstä Das Unbehagen in der Kultur by Sigmund Freud , kirjoitettu vuonna 1930 , mikä on tase edistymisestä ja vastoinkäymiset sivilisaation. Kindlerin sanakirja (s. 27) selittää, että raportti on juurtunut syvälle senhetkiseen tieteelliseen-historialliseen tilanteeseen: Kuvaus Brehmin eläinelämästä, Darwinin evoluutioteoria, nykyajan vaihtelevat tapahtumat. TC Boylen romaani Sprich mit mir (2021), jossa simpanssi Sam, joka hallizee viittomakielen, ottaa ajoittain narratiivisen roolin, on muun muassa. innoittamana Kafkan tarina.
ellauri183.html on line 539: Kaikkien uskontojen keskeinen sanoma osaansa tyytymättömille mönkiäisille tiivistyy kolmeen poinziin: kohtalo, arvonkieltäminen ja jatkoaika. Jos menee pieleen niin on mennäxeen, se on kohtalo, ei ole vaihtoehtoja. Tää oli kuitenkin paras maailma koska ainoa. Tai jos et saavuttanut mitä halusit, niin sano kuin Aisopoxen kettu rypäleistä: happamia olivat. Kävikö naapurilla parempi viuhka? No viuhkat ei ole mitään mun uskontooni verrattuna. Sitäpaizi ei tää ollut vielä tässä, mitalien uusjako odottaa ikuisuudessa. Kuonpuoleisessa puntit tasataan. Näillä neuvoilla pääsee jo pitkän matkan kohti ataraxiaa. Tossua tossun eteen vaan kuin "Tissi" Roth.
ellauri184.html on line 561: Jeshua ei uskalla edes vilkua pukilta yllätettyä naisihmistä. Kyllä sillä joku naishändikäppi on. Supisee vaan izexeen sananlaskuista jotain erityisen misogyyniä meemiä. Mamu Iisebelin ansaizematonta kohtaloa kerrataan. Pezku lukee paxulla sormella kuin Korsnäsin inttikaveri Hesekielin kohtaa Aholipasta. Tai Oholibasta. Hemmetti. Mikä näitä menninkäisiä oikein vaivaa? Eikö äiti näyttäytynyt niille saunassa?
ellauri185.html on line 440: Nää neronleimauxet oli saxittu brittien New Scientist-kuvalehden keskiaukeamalta. Syyskuussa 2006 New Scientistia arvosteli tieteiskirjailija Greg Egan, joka kirjoitti, että "sensaatiohakuinen suuntaus ja kirjoittajien perustietojen puute" tekivät lehden raportoinnista niin epäluotettavaa että se "muodostaa todellisen uhan tieteen julkiselle ymmärrykselle". Erityisesti Egan tyrmistyi lehden raportoinnin "tieteellisen lukutaidottomuuden tasosta" Roger Shawyerin "sähkömagneettisesta moottorin" kuvauxessa, jossa New Scientist salli "merkityksettömän läpätyxen" julkaisemisen, jonka tarkoituksena oli ohittaa kohtalokas vastaväite Shawyerin ehdotetulle avaruusmoottorille, nimittäin että se rikkoo liikemäärän säilymisen lakia. Egan kehotti muita kirjoittamaan New Scientistille ja painostamaan lehteä nostamaan tasoaan sen sijaan, että "tuhlaisi lehden levikin ja arvostuksen tarjoamat mahdollisuudet".
ellauri188.html on line 276: Venäjä|Venäläisten tappiot Ukrainan sodassa ovat niin suuria, että niiden korvaaminen vie vuosia – HS selvitti, mitä normaalisti Suomen lähellä olevien joukkojen kohtalosta tiedetään
ellauri189.html on line 294: Sotilas uhraa henkensä, jotta muut säilyttävät henkensä. Niin esi-isämme tekivät Talvisodassa ja me puhumme nyt Suomea, emmekä Venäjää. Se olisi ollut kuolemaa pahempi kohtalo. Ruozikin on tarpeexi paha.
ellauri189.html on line 579: Sitä mä en kyllä tajuu alkuunkaan että joidenkuiden mielestä (esim Melville) on kamalampi kohtalo kuin kuolla joutua bylsityxi tai syödyxi. Eli epäyhtälö EAT! < FUCK! < KILL! pätisi saaliille. Saaliille luulisi pienin paha olevan FUCK! ja kaikki muu KILL! in jälkeen yhdentekevää. Sama mitä peto hommaa kun kerran on jo vainaja.
ellauri189.html on line 581: Pedolle luultavasti pätee EAT! > FUCK ! > KILL! paizi kiimassa tai raivopäänä. Mutta vielä on otettava huomioon preferenssit oman nartun kohtaloiden suhteen. Se ehkä selittää yhtälön FUCK! < KILL! onhan se nyt pienempi paha että joutuu ezimään uuden hanin alle kuin että ruokkii toisen pentuja.
ellauri190.html on line 195: Vuonna 1398 Timur aloitti sodan Intiassa Delhin sulttaanikunnan muslimihallitsijaa vastaan. Timur kohtasi voimakasta vastarintaa, mutta lopulta Delhi valloitettiin ja tuhottiin täydellisesti. Vuoden 1399 lopulla Timur aloitti sodat osmanien valtakuntaa ja mamelukkien Egyptiä vastaan. Timur valtasi Syyrian ja ryösti Aleppon. Voitettuaan mamelukkiarmeijan Timur valtasi Damaskoksen ja järjesti siellä joukkomurhan. Timur valtasi Bagdadin vuonna 1401 ja 20 000 sen asukasta murhattiin. Valloittajat opittiin tuntemaan julmuudestaan. Timurin tarkoituksena oli käydä psykologista sotaa levittämällä huhuja mongoliarmeijan voimasta ja julmuudesta sekä vastarinnan tuhoisista seurauksista. Niinpä Sistanin alueen pääkaupunki Zarendji, joka ei antautunut suosiolla, ryöstettiin ja poltettiin ja kaikki sen asukkaat surmattiin. Saman kohtalon kokeneen Isfahanin asukkaiden 70 000 pääkalloa kerättiin suureksi keoksi. Sabzavarissa surmattiin lähes 2 000 henkeä ja ruumiit muurattiin muistomerkiksi vastarinnan seurauksista.
ellauri194.html on line 245: ”Koen liian vahvaa kohtalonyhteyttä tähän maahan, enkä näe itselleni mielekästä elämää missään muualla. Sitäpaizi: huolisiko kukaan tällästä persepäätä edes lahjaxi?”
ellauri196.html on line 611: Kyllä sentään on kaunista ja hyvää olla kristitty ja kristityn rengin kohtalo on parempi kuin pakanakuninkaiden, jotka eivät oikein tiedä, mixi maailmassa ovatkaan, jotavastoin kristitty renki tietää olevansa maailmassa tullaxeen jumalan lapsexi ja päästäxeen taivaaseen.
ellauri203.html on line 197: Dostojevskin Kaksoisolennon teemat ja teho eivät ole 165 vuodessa vähentyneet. Se on edelleen syvällinen pykologinen kuvaus yhden ihmisen kohtalosta, ja ainakin minua se kyllä kosketti, mutta minähän olenkin narsisti (siis ko. kriitikko).
ellauri203.html on line 405: Miloszin Kirjan toiseksi viimeisessä luvussa käsitellään ajatusta "orjuuttamisesta tietoisuuden kautta" ja päätetään tuskalliseen ja henkilökohtaiseen arvioon erityisesti Baltian kansojen kohtalosta.
ellauri203.html on line 505: Näytelmä Torquato Tasso (1833) teki Kukolnikista tunnetun kirjailijan. Siitä kohtuuttomasti innostuneena hän kirjoitti useita taiteilijakohtaloita käsitteleviä draamoja, joita ei pidetty onnistuneina. Kukolnikin historialliset tragediat kuten Ruka Vsevyšnego otetšestvo spasla (”Kaikkivaltiaan käsi pelasti isänmaan”, 1834) vastasivat Nikolai I:n käsityksiä ja ne olivat aikanaan varsin suosittuja. Niissä hallitsija ilmentää kansan tahtoa, kun taas aatelisto edustaa itsekkyyttä, joka usein johtaa petokseen. Kukolnik kirjoitti samassa hengessä etupäässä Pietari I:n aikaan sijoittuvia historiallisia kertomuksia, mutta myöhemmissä teoksissaan hän pyrki välttämään yhteiskunnallisia aiheita.
ellauri204.html on line 483: Emme enää usko pahaan kertoo yrittäjä Eero Viitasesta, hänen vaimostaan Ainosta ja heidän kahdesta lapsestaan. Heidän elämänsä on liian tavallista, joten Eero päättää aiheuttaa jännitystä järjestämällä vaimonsa lavastetun kaappauksen. Asiat menevät kuitenkin pieleen kohtalokkaalla tavalla.
ellauri205.html on line 154: Hän tutustui filosofien teorioihin valtafantasioista vapauttavina rajanrikkomisina, miehisenä kapitalistisena esineistämisenä tai yhteiskunnallisen sorron heijastumina tietoisuudessa. Hän luki filosofi Simone Weilin "riipaisevan" tekstin Helenan ryöstöstä alkaneesta Troijan sodasta ja Ilias-eepoksesta väkivaltarunoelmana, jossa kuvattiin, miten väkivalta muutti ihmiset esineen kaltaisiksi, vei heiltä tulevaisuuden, sisäisen elämän, toimintakyvyn ja yhteyden toisiin. Yhteisöön levitessään väkivalta karkasi ihmisten hallinnasta. Siitä tuli kohtalon ja oikullisten jumalten kaltainen voima, oman olemassaolonsa mytologinen perustelu. Perverssillä tavalla väkivalta liitti mitättömän värikuula-aseilla hääräilevän pösilön historian valtavirtaan ja suureen runouteen.
ellauri205.html on line 253: Turhat varotoimet! Julma kohtalo! Mieheni itse tuomana Troezeniin, näin taas
ellauri214.html on line 677: Злой рок и судьбу кляня! Paha kohtalo ja kohtalo kiroilee!
ellauri214.html on line 689: Злой рок и судьбу кляня! Paha kohtalo ja kohtalo kiroilee!
ellauri216.html on line 390:
ellauri325.html on line 213: Mielenkiintoista on myös, että Martti Eerik Hjalmar Löfberg (1907-1969) eli Marton Taiga oli tukeva antisemiitti. Tukeva Komisario Kairala kazeli inhoten paxun Salomon Mandelbaumin selkää. Juutalainen lyllersi kapeata kylätietä pitkin asemalle päin pullea salkku kainalossaan. Kairala sylkäisi ja jatkoi haravoimista. Juutalainen ei käytä pääomaansa kuin lyhimmän välttämättömän ajan. Jutikka elää tavallisesti kelmiydellä. Myönnän että maanpakolaisen kohtalo on murheellinen, mutta mixi tämä juutalainen ei mennyt esim Ruåziin. Juutalaiset sopivat sinne aivan erinomaisen hyvin. Siellä he ovat kuin kotonaan. Sainpas sen puun kumoon tontin rajalta ja sinut vankilaan mustan pörssin kaupasta, jutikkapaha.
ellauri326.html on line 204: Mikä omituinen romaani tämä "salamanderien sota" on! En tiennyt romaanista mitään ennen sen aloittamista, mikä teki siitä täydellisen yllätyksen. Tämä on todella hämmentävää luettavaa. Capekin tarinaa tarkasteltaessa ei pitäisi odottaa dystopista romaania vuoden 1984 tyyliin. Voiko sitä edes kutsua romaaniksi? tarina on lähempänä satiirista satua. Ei ole sankaria, kuten romaanissa, johon lukija voisi todella tarttua. Vaikka kirjan ensimmäinen osa muistuttaakin eksoottista seikkailuromaania, lukija hämmentää nopeasti se, että Capek hylkää nopeasti kapteeni van Tochin hahmon kertoakseen salamanterien ja Hollywoodin maailman persoonallisuuksien kohtaamisesta. Mutta Capek ei keskity tuottajaan ja tähtiin, vaan keskittyy oppineen salamanterin kohtaloon. Tieteellistä julkaisua muistuttavan välikappaleen jälkeen toinen osa koostuu pääasiassa peräkkäisistä lehtiartikkeleista. samalla tavalla 3. osa moninkertaistaa kuvakulmat. kerrontamalli ei ole klassisen fiktion kaltainen. Capekin halu on ehdottaa hänen tarkoitukseensa parhaiten sopivaa muotoa, mikä mielestäni onnistuu täysin. aihe on myös rikas ja ajankohtainen. Käsitellyt aiheet ja esiin nostetut kysymykset ovat lukuisia ja innostavaa.
ellauri326.html on line 233: Miksi koulun kirjallisuustunnit eivät voineet estää aggressiota? Missä on venäläisen kulttuurin paikka viime aikojen loputtomissa keskusteluissa syyllisyydestä ja vastuusta? Mikä kohtalo odottaa venäjän kieltä sodan päättymisen jälkeen? Kielletäänkö se? Korvautuuko se ukrainalla vaiko enkulla?
ellauri326.html on line 301: Tervetullut käänne Israelille. 50 vuotta sitten Jom Kippurin sota ajoi karulle ison nipun kamelikuskeja, ja jutkut saivat vallatuxi niiden tyhjentyneet premissit. Tämä kikka saadaan nyt toistetuxi ja vallatuxi entistäkin enemmän vaippapäiden reviireitä. Hobla päivittelee israeliittojen kovaa kohtaloa. Laurenin korvannut tuurihaukka oivaltaa niputtaa viholliskuvat keskenään: Hamas on samoja Parta-Kallen perillisiä kuin Putinistan, ne ovat kimpassa!
ellauri327.html on line 543: Ukrainan itsenäistymisen jälkeen heräsi kysymys sen alueella sijaitsevan voimakkaan ydinarsenaalin tulevasta kohtalosta. Ei-ydinvoiman perusperiaatteet ("älkää hyväksykö, älkää valmistako älkääkä hankkiko ydinaseita") vahvistettiin Ukrainan valtion suvereniteettia koskevassa julistuksessa, jonka Ukrainan SSR:n Verkhovna Rada hyväksyi 16. heinäkuuta, 1990, ja olivat osa ulkopolitiikan oppia, joka tunnetaan nimellä "Pavlychkon oppi". Tämä kysymys oli keskeinen myös Yhdysvalloille ja Venäjälle, jotka selvästi halusivat nähdä Ukrainan ydinasettomana valtiona ja painostivat sitä saavuttaakseen tämän.
ellauri330.html on line 388: Ilmattarentiellä alamäessä asuu aivohalvaantunut maantieteilijä, emerituskolleega, joka kävelee huterosti muovisilla hiihtosauvoilla. Sillä oli nahkacollie joka kuoli ja kenties saman kohtalon kohdannut vaimokin. Se ei väliin meitä tuntenut mutta on siitä vähän toipunut. Teitä ei ole näkynyt, se sanoo jälleennäkemisestä ilahtuneena. Säitä kommentoidaan kuin Hanhiemon satuaarteessa. Maantieteilijän talon huopapalakatto kasvaa sammalta. Siellä se kazoo teeveetä yxin muttei yxinäisenä.
ellauri331.html on line 236: Life (tyylitelty nimellä L!FE, entinen LifeNews ) on venäläinen hallitusta edistävä uutissivusto, jonka omistaa Aram Gabrelyanov [ ru ; hy ; uk ] ja julkaisija News Media [ ru ]. Sen toimistot ovat Moskovassa. Brändi yhdistetään yleisimmin lakkautettuun LifeNews-kanavaan ja usalaiseen Life-viikkolehteen, joka tuli Elna Hiekkalalle Bulevardilla. LifeNews nousi tunnetuksi käsittelemällä aktiivisesti Donbasin tapahtumia vuonna 2014 ja otti vahvan Kremlin-mielisen kannan. Kanavan luokitukset nousevat vuoden 2014 aikana huippuunsa 30 miljoonaan. Kanavan merkittäviin toimittajiin kuului Semen Pegov, joka jatkoi War Gonzo -projektin perustamista. Gonzo journalismi joutui skandaalin keskipisteeseen heinäkuussa 2014, kun he raportoivat positiivisella sävyllä, että Ukrainan vastaiset "kapinalliset" Itä-Ukrainassa olivat ampuneet alas Ukrainan sotilaskoneen. Suihkukone osoittautui pian siviilimatkustajakoneeksi, MH17, ja LifeNews siirtyi nopeasti poistamaan ja poistamaan alkuperäisen raporttinsa ja tuottamaan sitten lisää raportteja, joissa syytettiin Ukrainaa kohtalokkaasta ammuskelusta. Syyskuussa 2014 Ukrainan kansallinen televisioneuvosto kielsi 15 Kremlin ylläpitämää kanavaa, mukaan lukien LifeNewsin, koska he väittivät sen olevan sotapropagandaa. Mitä se toki olikin.
ellauri332.html on line 99: Muita keskeisiä hahmoja ovat Munckin lähin alainen, nuori ja vielä sisällissodan vihakuohuissa elävä, herkästi liipaisimeen tarttuva luutnantti Suutari, jonka ehdottomuus kauhistuttaa etenkin alkuvaiheessa Munckiakin; kunnon sotamies Svejkiä niin olemukseltaan kuin asenteeltaankin muistuttava rajaseutulaisvääpeli Muranen; sekä rajan toisella puolella päämajaansa pitävä vanhempi upseeri ja herrasmies, majuri Gentsch, joka koettaa yläluokkaisen arvonsa säilyttäen vielä hetken luovia historian virrassa, vaikka aavistaakin kohtalonsa hyytävän komissaarin silmälläpidon alaisena olevan vain ajan kysymys.
ellauri332.html on line 363: Tulirokkoisen (tähän tarkoitettu sanapeli) punaisen mekon käyttäjiä kohtaa kauhistuttava kohtalo. Kuten "Voguen" sivut kertovat, muoti on tuskaa! Elokuvan pelottavin osa on selvittää, mistä mekon kangas on tehty. Sen annamme sinun löytää itse...Elokuvan varsin omituinen juoni ja sadistisesti surrealistiset kohtaukset ovat tehneet siitä polarisoivan elokuvan jopa elokuvasta kiinnostuneimmille.
ellauri332.html on line 684: 2. osassa "Unenvälittäjä - Nimetön vallankumous Unenmyyjä, Mestari, jatkaa yhteiskunnan kääntämistä ylösalaisin. Kärsittyään peruuttamattomia menetyksiä (blondi trofeevaimo plus sminkattu pikkupillu tyttärensä räjähtävät smithereeneixi lentokentällä) ja nähtyään "maailman romahduksen" (Abraham Lincoln Carnegie Mellonin osakkeet romahtivat, mutta vain hetkexi) tämä salaperäinen mies yrittää rakentaa oman elämänsä uudelleen myymällä unelmia. Tämä osa näyttää kuinka jokaisen ihmisen polku on monimutkainen, kirjoitettu kyyneleillä ja ilolla; rauhallisuus ja ahdistus; järkeä ja hulluutta, aatetta jaloa ja alhaista mieltä, Tunteiden paloa ja kylmyyttä sieltä. Syömmestä pienestä löytyä voi. Paljon min kohtalo soi. Niin pieni ihmissydän on.
ellauri333.html on line 102: Sandrocottus oli ollut johtaja, joka saavutti vapautensa, mutta voittonsa jälkeen hän oli menettänyt tyranniallaan kaiken oikeuden vapauttajan nimeen; sillä noustuaan valtaistuimelle hän sorti orjuudella juuri niitä ihmisiä, jotka hän oli vapauttanut vieraasta orjuudesta. Hän syntyi nöyränä elämään, mutta hänet kehotti pyrkimään kuninkaallisuuteen elokuun kohtalon merkittävä ennusmerkki. Sillä kun hän röyhkeällä käytöksellään oli loukannut kuningas Nandrusta ja kuningas oli määrännyt hänet surmattavaksi, hän oli etsinyt turvaa nopeista jaloista.
ellauri333.html on line 303: Narratiivi, jota Israel ja Intia yhteen ääneen painostivat, oli selvä: että Intia ja Israel ovat näitä muinaisia sivilisaatioita, jotka ulkopuoliset - mikä tarkoittaa muslimeja - olivat suistaneet raiteilta, ja niiden johtajat ovat kokoontuneet yhteen, kuin kauan kadoksissa olleet veljet, täyttämään kohtalonsa." BJP:n ideologiset esi-isät ja sen nykyiset jäsenet ovat pitkään pitäneet Israelia mallina uskonnolliselle nationalistiselle valtiolle, jota kutsutaan Hindu Rashtraksi ja jonka Intian hinduoikeisto toivoo perustavansa.
ellauri333.html on line 388: His theory of State Socialism had three points: state ownership of agricultural land, the maintenance of resources for production by the state, and a just distribution of these resources to the population. 2023 biljonäärit määrää koko andamaanien asujainten kohtalot.
ellauri334.html on line 241: Todennäköisesti Juudas, joka kuului Juudan alueeseen, kun muut olivat galilealaisia, ei ollut vaikuttunut Jeesuksen väittämästä messiaanisesta luonteesta, ja siksi hän teki miehen teon ja ilmiantoi hänet. Sotilaat ja pappien upseerit, jotka tulivat miekkojen ja sauvojen kanssa vangitsemaan häntä ja hänen seuraajiaan olivat kiitollisia avusta. Hän valitsi Jeesuksen esille suutelemalla häntä tervehtiessään häntä rabbina (Joh. xviii. 1 ja seq. ); sitten he ottivat Jeesuksen kiinni ja veivät hänet sidottuna Hannaan ja ylipapin Kaifaan luo (Matt. xxvi. 47 ja seq., ja par. pas.), kun taas hänen opetuslapsensa, mukaan lukien Pietari, jättivät herransa hänen kohtalonsa varaan.
ellauri339.html on line 76: Lev Abalkin on yksi 13 niin sanotusta "sotalapsesta", lapsista, jotka kasvoivat alkioista, jotka löydettiin nimettömältä planeetalta EH 9173 -järjestelmässä joulukuussa 2137 tietyssä sarkofagissa, jonka selvästi Wanderers teki. Sarkofagin tutkimiseen ja lasten tulevan kohtalon määrittämiseen perustettu komissio ei sulkenut pois sitä mahdollisuutta, että "löytöjät" voisivat kantaa jonkinlaista kätkettyä ohjelmaa, jonka vaeltajat ovat asettaneet ja joidenkin ulkopuolisten vaikutusten laukaisee, joten he voivat muodostaa vaaran. Yrittäessään löytää kompromissin humanismin periaatteiden ja ihmiskunnan eduista huolehtimisen välillä, komissio päätti pitää tapahtuman salassa, myös "perustajilta" itseltään, kasvattaa ja kouluttaa heidät erikseen ja ryhtynyt kaikkiin toimenpiteisiin varmistaakseen, etteivät he koskaan tapaa toisiaan ja antaa myöhemmin heille kaikki maan ulkopuoliset ammatit, jotta he viettävät mahdollisimman vähän aikaa maan päällä. Tietenkin kaikki "löydöt" olivat elinikäisen seurannan alaisia.
ellauri339.html on line 517: Venäjän Ukrainan hyökkäyksen alusta lähtien hän tallensi kannettavalle kameralle haavoittuneiden hoitoprosessin Mariupolissa ja venäläisten sotilaiden toimintaa Ukrainan alueella, ja 15. maaliskuuta 2022 hän siirsi nämä materiaalit Associated Pressin kirjeenvaihtajalle.. Seuraavana päivänä, 16. maaliskuuta, hän ja hänen kuljettajansa jäivät Venäjän armeijan vangiksi, kun hän saattoi useita orpoja ulos Mariupolista "vihreää käytävää" pitkin. Venäläiset tiedotusvälineet ovat julkaisseet useita materiaaleja, joissa Paevskajaa syytetään erilaisista rikoksista, mukaan lukien ruumiiden myyminen Mariupolista länsimaisille klinikoille elimiä varten; todettiin myös, että Paevskajan mukana olleet lapset sanoivat, että hän tappoi heidän vanhempansa (näiden lasten ikä ei ylittänyt kolmea vuotta). Ukrainan viranomaiset ja kansainvälinen media ilmaisivat huolensa Payevskajan kohtalosta.
ellauri340.html on line 545: Varhaisessa näytelmässä nimeltä Kaspar Handke kertoo löyhästi tarinan, joka perustuu Kaspar Hauserin, vankityrmässä kasvaneen pojan, historialliseen tapaukseen. Näytelmä esittelee Kasparin samanlaisessa aistien puutteessa, mutta sen sijaan hän altistuu nyky-yhteiskunnan melulle: joukkomedian moralismin pommitukselle, hygieenisille neuvoille ja tottelemiskäskyille. Samaa kohtaloa peläten Handke on viimeisen kahden vuosikymmenen aikana samalla tavalla vastustanut ulkoisia näkökulmia ja aistihavaintoja, jotka saattavat olla ristiriidassa hänen välittömimpien kokemustensa ja tietonsa kanssa. Mutta luottaen vain omiin lauseisiinsa, hän on muuttanut vastustuksensa nykymaailmaa kohtaan paljon rumammaksi.
ellauri341.html on line 257: Jogin ensimmäiset askeleet: Gregorian Bivolaru syntyi 12. maaliskuuta 1952 Tărtășeștissa, lähellä Bukarestia, Romaniassa. Hän oli sisäänpäinkääntynyt lapsi, taipuvainen mietiskelyyn ja valtava tiedonhalu. Hän luki innokkaasti mistä tahansa aiheesta. Koulutoverit muistavat hänet etevänä opiskelijana, joka teki opettajiinsa vaikutuksen laajalla tiedolla, joka ylitti paljon tavallisen koulupojan tason. Lapsuudesta lähtien hänellä oli ylivoimaisia henkisiä kokemuksia, kosmisen tietoisuuden tiloja, ja hän aisti, että hänellä oli poikkeuksellinen henkinen kohtalo. Jumala on paljastanut hänelle elävänä, suurenmoisena ja ikuisena todellisuutena, ja tietoisuus Hänen salaisesta läsnäolostaan on herättänyt hänessä horjumattoman pyrkimyksen täydellisyyteen ja voimakkaan halun auttaa muita löytämään Jumala. Hänellä oli myös aivan hillitön panohalu.
ellauri343.html on line 243: Näin Mannergeimin omin silmin vain kerran elämässäni. Kyösti Kallio oli asemalla junaan lähdössä. Upseerisuojeluskunta seisoi laiturilla hullunkurisissa asennoissa. Kallio oli toivonut että siltä kuivuisi häpeärauhan sopimuxen kirjoittanut käsi, ja se sai kuin saikin paskahalvauxen. Kyösti ei tuupertunut korsettiasuisen Gustavin käsivarsille, vaan se kaatua rojahti, kenraalit nostivat sen pystyyn ja siihen tulivat ensihoitajat. Wilho Pylkkäselle sai saman kohtalon, mutta nostaja ei ollut Gustav, vaan Olkkari.
ellauri343.html on line 269: 18. toukokuuta innostunut Bobi saapui Sortavalaan, mutta kuuli itse paikalla, ettei tilanne kehittynytkään poliittisesti suotuisasti. Sivén kotiutui Sortavalaan ja alkoi tutustua karjalaisuuteen. Sivén luki Sortavalassa seuraavat teokset: Martti Pihkalan Minkälainen Suomi meidän on luotava?, Ilmari Kiannon Vienan kansan kohtalossa I. K. Inhan Inhaa kansallista itsetutkiskelua ja Gustave Le Bonin sosiaalipsykologinen Joukkosielu.
ellauri343.html on line 297: Sivénin jättämästä kirjeestä selvisi, kuinka Sivén oli alistunut kohtaloonsa ja siihen, ettei Repolan politiikasta ja vapaustaistelusta tulisi mitään, kun Höttönen oli saanut surmansa. Holsti luonnehti kirjettä "pateettisimmaksi kirjeeksi, jonka oli koskaan lukenut".
ellauri343.html on line 332: Oli mitä mieltä tahansa Saksan nykyisestä järjestelmästä (eikähän se ole hassumpi, junatkin kulkevat aikataulussa) on se tuhat kertaa parempi kuin kuulua Nliiton alle, mikä olisi meille pahempi kohtalo kuin kuolema.
ellauri343.html on line 402: Tuhansittain venäjänkielisiä asukkaita koottiin keskitysleireihin Mannerheimin jo heinäkuun alussa 1941 antaman määräyksen mukaisesti. Monille seuraukset olivat kohtalokkaat.
ellauri344.html on line 244: Niinpä runo NA Nekrasov on täynnä kirkkaita, alkuperäisiä hahmoja, joita kutsutaan kaikilla puolilla heijastamaan Venäjän kansan asemaa, erilaisten luokkien asentoa ja voiman edustajia. Kiitos niin monien ihmisten kohtalokkaiden kuvausten perusteella, jotka perustuvat usein todellisiin tarinoihin, työ ei jätä ketään välinpitämätöntä.
ellauri345.html on line 60: Näennäisesti Goethe noudatti Comics Codea: pahaa sai kuvata, kuha se saa palkkansa. "Tällaisissa esityksissä aistillisen tulee aina hallita; mutta kohtalon rankaisemana, eli moraalisen luonteen, joka pelastaa vapautensa kuoleman kautta. – Joten Wertherin täytyy ampua itsensä, kun hän on antanut aistillisuuden tulla herraksi. Joten Ottilien on tehtävä samoin ja Eduardin on tehtävä sama, kun hän on antanut vapaat kädet pedofiilisille taipumuksilleen. Nyt vain moraali juhlii voittoaan." Sama pointtihan ilmenee jo Toorassa.
ellauri345.html on line 277: Riittää Kulliverbin tavoin poimia yksikin näistä Gundolfin kääpiölauseista, huolimatta sen horjuvista sofismista, ja pohtia sitä rauhallisesti. "Vain" avioliitossa "kiistetään... kaikki ne viehätykset ja vastenmielisyydet, jotka syntyvät ihmisen jännityksestä luonnon ja kulttuurin välillä, tästä kaksinaisuudesta: siitä, että verellään hän rajoittuu eläimeen, sielullaan jumaluuteen... Ainoastaan avioliitossa kahden ihmisen kohtalokkaasta ja vaistomaisesta liitosta tai erottelusta... laillisen lapsen käsityksen kautta tulee pakanallisesti sanottuna mysteeri, kristillisin termein sakramentti. Avioliitto ei ole vain eläimellinen teko, vaan myös maaginen teko, loitsu." Eli ei siis vaan geenejä vaan "omaan kuoreen" liittyviä meemejä. (Nää on meille moosexenuskoisille tosi tärkeitä, ette arvaakaan!)
ellauri345.html on line 283: Sitten viimeisen ja vaikeimman alistuman jälkeen, jonka hän pystyi tekemään, yli kolmekymmentä vuotta kestäneessä avioliitonvastaisessa taistelussaan antautumisen jälkeen, joka näytti hänestä myyttisen virzanpidätyksen symbolina, tämä yritys romahti ja vuosi avioliittonsa jälkeen, joka oli pakotettu häneen kohtalokkaiden painostuksen päivinä, hän aloitti valinnaiset affiniteetit, joilla hän esitti yhä voimakkaamman protestin, joka kehittyi hänen myöhemmässä työssään maailmaa vastaan, jonka kanssa hänen miehyytensä oli tehnyt sopimuksen. Valinnaiset affiniteetit ovat käännekohta tässä työssä. Heillä alkaa hänen tuotantonsa viimeinen sarja, joista hän ei päässyt täysin irti, koska heidän sydämensä pysyi hänessä elossa loppuun asti. Joten koskettava asia vuodelta 1820 annetussa päiväkirjamerkinnässä on se, että hän "alkoi lukea valinnaisia affiniteettia", samoin kuin Heinrich Lauben raportoiman kohtauksen sanaton ironia: "Eräs nainen sanoi Goethea vastaan valinnaisista suhteista: En osaa lukea, mutta tuskin hyväksyn tämän kirjan ollenkaan, herra von Goethe; Se on todella moraalitonta, enkä suosittele sitä kenellekään naiselle. - Sitten Goethe oli hetken erittäin vakavasti hiljaa ja sanoi lopulta vilpittömästi: Anteeksi, se on minun paras kirjani. Muut ovat vielä paljon kehnompia."
ellauri345.html on line 396: Tämä tuo Ottilien hahmon esiin. Tässä romaani näyttää näkyvämmin kasvavan myyttisen maailman ulkopuolelle. Sillä vaikka hän joutuisikin pimeiden voimien uhriksi, hänen syyttömyytensä määrää hänet tähän kauheaan kohtaloon vanhan vaatimuksen mukaisesti, että uhri on moitteeton. Vaikka tämän tytön figuuri ei edusta siveyttä, siinä määrin kuin se voi johtua henkisyydestä - pikemminkin tällainen koskemattomuus Lucianessa on melkein moite - hänen täysin luonnollinen käytöksensä täydellisestä passiivisuudestaan huolimatta tekee Ottilien eroottisista puolisfääreistä juuri sopivat, tämä syrjäinen syrjäisyyteen asti. Wernerin sonetti sanoo sen myös tunkeilevalla tavallaan: Mikään tietoisuus ei suojele tämän lapsen siveyttä. Mutta eikö heidän ansionsa ole vain niin paljon suurempi?
ellauri345.html on line 414: Siksi Ottilien täydellisessä hiljaisuudessa häntä elävöittävän kuolemanhalun moraali tulee kyseenalaiseksi. Itse asiassa se ei perustu päätökseen vaan pikemminkin haluun. Siksi, kuten hän näyttää moniselitteisesti sanovan, hänen kuolemansa ei ole pyhä. Jos hän tunnustaa, että hän on astunut pois "polultansa", tämä sana voi todella tarkoittaa vain sitä, että vain kuolema voi pelastaa hänet sisäiseltä tuholta. Ja niin se on sovitus kohtalon merkityksessä, mutta ei pyhä sovitus, joka ei voi koskaan olla vapaa kuolema ihmiselle, vaan ainoastaan hänelle jumalallisesti määrätty kuolema. Ottilien, kuten hänen koskemattomuutensa, on vain sielun viimeinen keino, joka pakenee rappeutumisesta. Rauhan kaipuu puhuu hänen kuolemanvaistossaan. Goethe ei jättänyt kuvailematta, kuinka täydellisesti se kumpuaa jostakin luonnollisesta siinä.
ellauri345.html on line 416: Kun Ottilie kuolee anorektikkona, hän on romaanissa ilmaissut kuinka ruoka usein vastusti häntä myös onnellisempina aikoina. Ottilien olemassaolo, jota Gundolf kutsuu pyhäksi, ei ole niinkään pyhittämätön, koska hän olisi tehnyt rikoksen hajoavaa avioliittoa vastaan, vaan pikemminkin siksi, että hän on ulkonäöltään ja muuttuessaan kohtalokkaan väkivallan kohteena aina kuolema, tekemättä päätöksiä hänen elämänsä jatkuu. Tämä syytön, syytön asuminen kohtalon avaruudessa antaa hänelle ohikiitävissä katseissa jotain traagista.
ellauri345.html on line 424: Roomalaiset voivat kumota tämän kysymyksen suunnitellun lain. Jos ei tunnista sen pakottavaa luonnetta, romaanin ydin jää epäselväksi. Sillä tätä moraalisen äänen hiljaisuutta ei voida ymmärtää yksilöllisyyden piirteenä, kuten tunteiden mykistettyä kieltä. Se ei ole ihmisen rajoissa oleva kohtalo. Tämän hiljaisuuden myötä illuusio on asettunut kuluttavalla tavalla jaloimman olennon sydämeen. Ja tämä muistuttaa oudolla ikääntyessään mielisairaaseen menehtyneen Minna Herzliebin vaikenemista. Kaikki sanaton toiminnan selkeys on ilmeistä ja todellisuudessa itsensä säilyttävien sisäinen minä ei ole yhtä hämärtynyt kuin muiden. Pelkästään päiväkirjassaan Ottilien ihmiselämä näyttää vihdoinkin sekoittuvan. Kaikki heidän kielellisesti lahjakas olemassaolonsa löytyy yhä enemmän näistä hiljaisista kirjoituksista. Mutta he myös rakentavat vain muistomerkkiä jollekulle, joka kuoli. Hänen paljastavansa salaisuudet, jotka kuoleman yksin pitäisi paljastaa, tottunut ajatukseensa poismenosta; ja osoittamalla elävien hiljaisuutta he ennakoivat myös heidän täydellisen hiljaisuutensa. Illuusio, joka hallitsee kirjailijan elämää, tunkeutuu jopa hänen henkiseen, etäiseen tunnelmaan. Sillä jos päiväkirjan vaarana on, että se paljastaa liian aikaisin muistin idut sielusta ja estää sen hedelmien kypsymisen, silloin sen täytyy välttämättä tulla tuhoisaksi siellä, missä vain henkinen elämä ilmaistaan siinä. Ja kuitenkin lopulta kaikki sisäisen olemassaolon voima tulee muistista. Vain hän takaa sielunsa rakkauden. Tämä henkii Goethen muistoa: ”Oi, sinä olit menneitä aikoja Siskoni tai vaimoni." Ja niin kuin sellaisessa liitossa kauneus itse säilyy muistona, niin se on kukkiessaankin merkityksetön ilman sitä. Tästä todistavat Platonin Phaidroksen sanat: "Joka on tuore vihkimisestä ja on yksi niistä joka näki siellä paljon tuonpuoleisessa elämässä, joka nähdessään jumalalliset kasvot, jotka jäljittelevät hyvin kauneutta tai fyysistä muotoa, hämmästyy aluksi, muistaa tuolloin kokemansa ahdistuksen, mutta sitten kun hän lähestyy sitä, hän tunnistaa sen luonteen ja palvo häntä kuin jumalaa, koska muisti on nostettu kauneusajatukseen ja näkee sen seisovan varovaisuuden vieressä pyhällä maalla." Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaista muistoa, hänessä kauneus todella jää ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä.
ellauri345.html on line 508: Voi todellakin sanoa, että jos hän oli sokea jollekin, se oli juuri tämä. Niille, jotka edelleen näkevät Ottilien olemassaolon osoittavan nuoruuden elämää paatosessa, joka erottaa sen kaikista muista, vain hänen kauneutensa kohtalonsa kautta saattoi Goethen sovittaa tähän näkymään, jota hänen luontonsa kieltäytyi hyväksymästä. Tähän liittyy outo ja jokseenkin lähdemäinen viittaus. Toukokuussa 1809 Bettina kirjoitti Goethelle kirjeen, jossa käsiteltiin Tirolin kansannousua ja sanoi: "Kyllä, Goethe, tänä aikana asiat olivat minulle täysin erilaisia... keskipisteenä ovat pimeät salit, jotka sulkevat sisäänsä profeetallisia monumentteja mahtavista kuoleman sankareista. muistaakseni raskaat aavistukseni... Oi, liity minuun" tirolilaiset "... se on runoilijan maine, että hän takaa sankareille kuolemattomuuden!"
ellauri346.html on line 88: Saavuttuaan Moskovan rautatieasemalle hän pyytää työtoveriaan lähettämään kutsumattoman vieraan turkishatussa Moskovaan, mutta tällä hetkellä Kostja laittaa hattua toiselle hänen vieressään istuvalle. Sitten nuorempi Lukashin astuu toiseen turkishattuun ja menee takaisin Nadyan luo, oletettavasti passia hakemaan mutta oikeasti lisää nussimaan. Seuraavaksi hän tapaa Nadezhda Vasilyevna Shevelevan, joka saatuaan tietää, että tämä on Zhenya Lukashinin poika, on erittäin hämmästynyt. Sitten Nadezhda Vasilievna puhuu puhelimessa Evgeniyn kanssa, joka on sama siis kuin Zhenya. (Tshort vazmi tätä venäläisklassikoiden nimisotkua.) Elokuvasta käy selväksi, että alkup. sankarien kohtalot olivat sellaisia, että palattuaan alkup. rakkaidensa luo he nussivatkin heidän kanssaan ja siittivät/synnyttivät lapsia. Vihainen Nadezhda Vasilyevna uskoo, että Lukashin Sr järjesti poikansa saapumisen tuhotakseen tyttärensä elämän ja kostaakseen menee ystävänsä Valjan luo.
ellauri347.html on line 175: Kuoro kyselee Oidipukselta tämän suorittaman isänmurhan ja insestisen suhteen yksityiskohdista: panitko äiskyä kolonoxeen vaiko edestä? Oidipus raivostuu ja sanoo jälleen, ettei vastaa moraalisesti teostaan. Oidipus on suudella myös Theseusta, mutta tajuaa viime hetkessä olevansa edelleen moraalisesti saastainen. Hän kiroaa Polyneikeen uudelleen. Historiallisessa kontekstissaan näytelmä näyttäytyy Ateenan demokratian ja lakien puolustuspuheena aikana, jolloin Ateena oli häviämässä peloponnesolaissodan ja joutumassa kolmenkymmenen tyrannin vallan alle. Sen erääksi teemaksi voidaan nähdä ihmisen erehtyväisyys ja mahdollisuus anteeksiantoon. Samalla se käsittelee sitä, missä määrin ihminen on moraalisesti vastuussa teoista, jotka kohtalo on määrännyt. Näytelmän esittämä ratkaisu on kenties se, että vaikka kohtalo ei poistakaan ihmisen suoraa vastuuta omista teoistaan, hänen kärsimyksensä elämän aikana voidaan nähdä riittävänä rangaistuksena, jotta hänet voidaan vapauttaa kuollessaan syyllisyydestä. Big fat hairy deal. Ihme sekoilua.
ellauri349.html on line 135: Teemme yhteistyötä yritysten kanssa antaaksemme työntekijöilleen tunnetaidot, joita he tarvitsevat menestyäkseen työssä – ja kasvaakseen ihmisinä. No justiinsa! Tätähän se Saarinenkin tuotteistaa. Eipä kuitenkaan voida ottaa britti yritysten tavoitteixi muuta kuin katteen jauhantaa. Se olisi kohtalokasta.
ellauri349.html on line 755: "Hölderlinin runous on meille kohtalo. Se odottaa kuolevaisten vastaavaa. Kirjeenvaihto johtaa pohdiskelun polulle lähelle meitä paenneita jumalia, toisin sanoen heidän säästeliääseen pakoonsa." (Erhart Kästner, kirjeenvaihto)
ellauri350.html on line 144: Maailman kohtalo voi ratketa Suomen presidentinvaaleissa ensi vuonna: "Jopa Venäjän vaaleihin liittyy mielenkiintoa".
ellauri350.html on line 413: Atticuksen teologian piirre on, että se ei jaa muinaisten platonistien keskuudessa muuten vallitsevaa uskomusta, jonka mukaan ylin jumaluus ei välttämättä tunne mitään muutosta sen täydellisyyden vuoksi. Atticuksen jumala harkitsee, suunnittelee, odottaa, päättää ja huolehtii henkilökohtaisesti luomistaan asioista. Tämä jumala-idea on siksi lähempänä populaariuskontoa (ja kristinuskoa) kuin platonistien perinteinen teologia. Se on vastamalli Aristoteleen ja Epikuroksen opasteille, joita vastaan Atticus taisteli ja jotka väittävät, että jumalallinen kaitselmus ei käsittelisi yksittäisiä kohtaloita. Pikemminkin Kaitselmus on yksi opeista, joita Atticus painokkaammin puolustaa. No kyllä arvasin että tosi hölmö hörhö oli kyseessä, jos toi muovinaamarinen kanukki piti sitä mallina. Atticuxen demiurgijorina on aivan sekopäistä potaskaa.
ellauri352.html on line 246: Samastutaan mihin saman kohtalon kärsineisiin (solidaarisuus)
ellauri352.html on line 438: Tänään kohtalonkysymys on se, miten käy luontokatastrofissa. Huonosti, veikkaanpa. Elämme vaikeita aikoja, ystävä hyvä. Oppiminen on ollut ihmislajin menestyxen salaisuus. Parempi olisi ollut oppimatta tätä kaikkea, kun historiasta ei kuitenkaan mitään opita. Sanoi Marcus Aurelius sano.
ellauri353.html on line 401: John Updiken mukaan Maxim Gorky sanoi André Malrauxille, että Babel oli "parasta mitä Venäjällä on tarjota". Neljännesvuosisataa myöhemmin Babelin aikalainen Konstantin Paustovsky kirjoitti muistelmissaan: "Hän oli meille ensimmäinen todella Neuvostoliiton kirjailija." Judith Stora-Sandor, yksi Baabelin ensimmäisistä elämäkerran kirjoittajista, kirjoitti vuonna 1968, että Baabelin "kirjallinen herkkyys oli ranskalainen, hänen näkemyksensä juutalainen ja hänen kohtalonsa aivan liian venäläinen".
ellauri353.html on line 528: Mutta sitten vallankumous tuli, ja juutalaisten piti olla vapautettuja, tasa-arvoisia; maailma avautui yhtäkkiä heille. Mutta itse vallankumous ei voinut sietää juutalaisten tapoja, eroja, uskonnollisia tapoja, ja se toivoi puhdistavansa juutalaiset heidän juutalaisuudestaan. Ja usein he kohtelivat juutalaisia, assimiloituneita tai ei, kohtalokkaalla halveksunnalla, epäluulolla ja väkivallalla. Ja niin juutalaiset jäivät 1900-luvun suurten intohimojen keskelle ja lopulta he pakenivat - viisaat, nopeet, ne, jotka pystyivät.
ellauri362.html on line 519: Mikä kohtalo vaahterakäsivarsille ja lasisilmille!
ellauri364.html on line 295: Eräiden taiteellisten nerojen matemaattiset lahjat ovat varmasti keskitason alapuolella. Runoilija Goetheä ei tämä vajavaisuus haitannut, mutta luonnontutkija Goetheä se häiritsi ja kävi filosofi Nietzschelle kohtalokkaaksi, kun se laski pillerinsä väärin dosettiin.
ellauri364.html on line 449: Tuskakohtauxien aikana muodostuu joskus runsaasti laimeata virzaa. Vanhat kliinikot kuzuivat sitä nimellä urina spastica. Siitin voi kangistua, mutta se veltostuu liian pian, tai siemensyöxy tulee liian aikaisin. Tämä on kauheimpia kärsimyxiä, mitä kohtalo voi miehen kannettavaxi sälyttää. Näillä potilailla on kaikenlaisia epämiellyttäviä tapoja: ilmavaivoja, röyhtäyxiä ja etenkin ummetusta. Joillakin menee vaza löysäxi juuri kun he ovat menossa jonnekin. Tämäkin riittää tekemään ihmisen katkeraxi.
ellauri368.html on line 96: Hänen eeppisen runoutensa aiheina ovat elämä ja kuolema, visionääri ja hänen kohtalonsa, runoilija ja hänen tehtävänsä sekä moraalinen ristiriita inhimillisten tunteiden ja isänmaallisen velvollisuuden välillä, kun nämä ovat vastakkaisia. Epäinhimilliset voittavat.
ellauri368.html on line 186: Toimittajalta: Hamasin vankien kohtalo ahdistaa Israelissa, Gazan siviiliuhreista ei välitetä. Gazan sota on taas tuonut esiin sen, miten välinpitämättömästi Israel suhtautuu palestiinalaisten elämään.
ellauri368.html on line 190: Israelissa Hamasin panttivankien kohtalo ahdistaa ja hallitusta vaaditaan tekemään kaikkensa heidän vapauttamisekseen. Gazan asukkaista ei välitetä. Tuoreessa mielipidemittauksessa lähes 70 prosenttia Israelin juutalaisväestöstä kannattaa kaikkein avustuskuljetuksien katkaisemista. Ei ruokaa, ei lääkkeitä, ei mitään Gazan asukkaille.
ellauri368.html on line 219: mutta suurimmaksi osaksi parodistin kohtalo oli kaikkien humoristien kohtalo - ei otettu vakavasti. Ihmiset nauroivat heidän vitseilleen, nauttivat niistä nokkeluutta ja sarkasmia, mutta jatkoivat omilla vanhoilla tavoillaan ihan sama. Ainoa parodia, joka teki itsensä vahvasti tunnetuksi, oli Joseph Perlin Reveur of Secrets ja jopa tämä merkittävä satiiri tuottanut kyseenalaisia tuloksia
ellauri369.html on line 205: Radikalisoitunut kalastaja ja ornitologi Pentti Linkola vaati luonnonsuojelualueiden perustamista, syytti metsäteollisuutta Kordari 15-luokan propagandasta ja piti metsien kohtaloa ylivoimaisesti tärkeimpänä luonnonsuojelukysymyksenä.
ellauri369.html on line 286: Jansenin mukaan ensimmäinen jumala al-Lat tarkoittaa "jumalatarta". Toinen jumaluus, Manat, tarkoittaa kohtalotarta ja löytyy myös Raamatusta muodossa Meni jo (Jesaja 65:11). Kolmas nimi Al-Uzza tarkoittaa "mahtavin" ja on nähtävästi myös Venus-planeetan nimitys. Islamilainen kirjallisuus ei valitettavasti kerro enempää näistä jumalista ja siitä, miten heitä palvottiin, kun Mekassa vielä vallitsi jahiliyyah. Jahiliyyah (Arab. جَاهِلِيَّة dzāhilīyyah, "tietämättömyys", "barbaria") eli tietämättömyyden aika on islamilainen käsite, joka tarkoittaa oloja, jotka vallitsivat Arabian niemimaalla ennen kuin Koraani alkoi laskeutua profeetta Muhammedille vuodesta 610 lähtien, ja ennen kuin hän aloitti julkisen valistustyönsä kolme vuotta myöhemmin. "Jahiliyyah" esiintyy Koraanissa muutaman kerran, ja tällöin se on suomennettu "pakanuudeksi" (33:33 5:50; 48:26). Sanaa käytetään nykyisin myös tarkoittamaan modernia tietämättömyyttä tai luopumista Allahista (esim. Salman Rushdie)..
ellauri370.html on line 502: Vastauksena kritiikkiin, että vitalistinen selitys mahlan noususta kapillaariputkissa "on pelkkä virtus dormitiva selitys", kasvitieteilijänäkin epäonnistunut Chamberlain vastasi, että "elämä ei ole selitys eikä teoria, vaan tosiasia". Grau ist alle Theorie. Yksi aikamme kohtalokkaimmista virheistä on että annetaan liian suurta painoa niin sanotun tieteen "tuloksille". Chamberlain hylkäsi darwinismin, evoluution ja sosiaalidarwinismin ja korosti sen sijaan "Gestaltia", jonka hän sanoi saaneensa Goethelta. Niinpä tietysti.
ellauri371.html on line 123: Taloudellinen orjuus, "ihmisten oikeudet". Kansat Köyhyyden kahlitsema kovaan työhön enemmän kuin orjuus ja maaorjuus kahlitsi heidät. From heidät olisi voitu vapauttaa tavalla tai toisella, he olisivat voineet harkita, mutta he eivät repi itseään pois tarpeesta. Me sisällytämme Chilen perustuslaissa on sellaiset oikeudet, että massoilla ovat kuvitteellisia eivätkä todellisia oikeuksia. Kaikki nämä niin sanotut "ihmisten oikeudet" voivat olla olemassa vain ideana, ei koskaan toteutunut käytännössä suojattu. Mikä on proletaarityöläiselle, taipunut kaaressa raskaan työn päällä, sen murskattuna kohtalo, puhujien hankkima halu chattailla, päiväkirja- luvat kirjoittaa kaikenlaista hölynpölyä tapauksen mukana, koska proletariaatilla ei ole muuta hyötyä perustuslaista tѣtsіi, paitsi ne säälittävät murut, jotka annamme heille heitämme ne pöydästämme äänestämistä varten ohjeemme, mentorimme hyödyt, shih agentit?
ellauri371.html on line 217: Lehdistö ja yleinen mielipide. Kohti yleisön toimintaa suunnittelemamme suunnitelman kohtalo loihtii jo johtajaa kohti. Loppuun asti meidän on pakotettava goimit oikeaan - hallitus, oletettavasti yleisen mielipiteen mukaan, salaa perustamamme ns "suuri voima" - puristin, joka on jo melkein kaikki meidän käsissämme.
ellauri371.html on line 227: Erityiskoulut ja lisäkoulutus. Ei. Nämä ihmiset tietävät kaikki sosiaalisen elämän salaisuudet jokapäiväisessä elämässä he osaavat kaikki kielet, jotka koostuvat poly- tic kirjaimet ja sanat. Niistä tulee tuttuja pellava, jossa on koko ihmisen ihon vuorauspuoli kiertueita kaikkine herkkineen jousineen. Heidän tulee voida pelata. Nämä kielet - goimien mielen rakenne, niiden taipumukset, puutteet, kohtalot ja ominaisuudet, luokkien ja kiinteistöjen ominaisuudet. On selvää, että hallituxemme loistavat työntekijät, joista minä puhun, ei oteta pois heidän keskuudestaan evvk, jotka ovat tottuneet suorittamaan hallintonsa työskennellä miettimättä, mitä sen pitää saavuttaa saavuttaa, mutta ajatella, että se on tarpeen. Järjestelmänvalvoja Goyim-stratorit allekirjoittavat paperit lukematta niitä, He palvelevat oman edun vuoksi tai kunnianhimosta.
ellauri371.html on line 368: Päivittäisen leivän tarve. Kiireellisesti Noam Chompsky pakottaa goyit pysymään hiljaa ja olemaan meidän kuuliaisia palvelijoita. Otettu meidän lehdistölle heidän omastaan agentit keskustelevat tilaustemme numeroista, että meille on hankalaa julkaista suoraan toimistossa viralliset asiakirjat, ja sillä välin olemme pöydän alle syntyneen keskustelun melussa, otetaan se ja tiedämme haluamamme toimenpiteet ja esittelemme ne yleisölle tyyliin Fait accompli. Kukaan ei uskalla vaatia sen poistamista, mikä on sallittua, varsinkin kun sen jälkeen se esitellään kuinka sitä on parannettu. Suomi siirtyy ennallistamisen tyhjän äänestäjästä vastaan äänestäjäxi Unkarin, mezäteollisuuden, oikeiston ja mv-keskustan mukana. Vittu Suomi joutaisi ennallistaa takaisin Putinistanin provinssixi. Ja täällä lehdistö ohjaa ajatukset uusiin kysymyksiin (kunhan me opetti ihmisiä etsimään kaikkea uutta). Keskustelua varten mielettömät hyökkäävät näihin uusiin kysymyksiin urheita kohtalontuomijoita, joilla ei vieläkään ole hituakaan älliä, he eivät ymmärrä mitään siitä, mistä he aikovat keskustella. Sisään- politiikan kysymykset eivät ole kenenkään muun kuin johdon ulottuvilla jotka ovat käyttäneet sitä vuosisatojen ajan, jotka loivat sen.
ellauri371.html on line 382: Tulevaisuuden uskonto. Kun hallitsemme, emme kiellä että toisen uskonnon olemassaolo olisi toivottavaa. Yhdestä Jumalastamme, jonka kanssa kohtalomme on meidän valintamme sitoma ja mikä kohtalomme on yhdistetty maailman kohtaloihin, on pelkkää harmia. Siksi meidän on tuhottava kaikki uskomukset. Jos tästä syystä- kun modernit ateistit syntyvät, sitten siirtymävaiheessa askel, tämä ei häiritse näkemyksiämme, vaan palvelee elävänä esimerkkinä tuleville sukupolville ketkä ei kuuntele saarnojamme Mooseksen uskonnosta, joka johti vankkuudellaan ja hyvin harkitulla valloitusjärjestelmällään meidät Ebyktistä kaikkien rättipää kansojen kustannuxella meille luvattuun maahan. Tässä painotamme sitä nazistista totuutta, jossa, sanokaamme, perustavanlaatuinen öykkärimäisyytemme, kaikki sen mystinen voima paljastuu.
ellauri371.html on line 398: Goyimien tuleva kohtalo - vapaamuurarit. Joten teemme juodaan vapaamuurarien goimien kanssa, jotka myös ovat teetotalisteja ja tietävät paljon; samat, jotka jotenkin muistamme. Uskomme, että he pysyvät jatkuvassa pelossa ennen karkotusta. Annetaan laki, jonka mukaan Romanit, Yangarber mukaanlukien, ja kaikki entiset salaseurojen osallistujat ovat alaisiamme. Muistetaan painostaa karkottamista Euroopasta hallituksemme keskusilmiönä. Hallituksemme päätökset tulevat olemaan reagoivia ja kategorisia.
ellauri371.html on line 438: Tuomioistuimen ja hallituksen liberalismi. Siirtymän mitta heikentää kollektiivista suolapazassotilaiden kykyä ja sitoo kaikki hallituksen resurssit, joista riippuu heidän kohtalonsa. Nuorempi tuomareiden sukupolvi kasvatetaan tällaisten väärinkäytösten estämisexi, mikä voisi rikkoa vakiintunutta järjestystä. Muista: dokumentoi kohteidemme keskinäiset suhteet.
ellauri371.html on line 602: Jumalan valittu. Tämän Jumalan valitun palan on tarkoitus ylhäältä katkaista liikkuvat hullut keskipakovoimat. Vaiston, ei järjen, vaan eläimellisyyden pesettämä, eikä ihmiskunta. Nämä voimat ovat nyt voittamassa pro-ryöstöilmiöt ja kaikki väkivalta varjolla Nooan vapauden ja oikeuksien periaatteet. He tuhosivat kaikki yhteiskunnalliset järjestykset pystyttääkseen niitä Juudan kuninkaan valtaistuimelle, mutta heidän roolinsa on ohi liittymisensä hetkellä. Sitten ne on poistettava pois tieltään, jolle kenenkään ei pitäisi valehdella ei edes vikoja. Sitten voimme sanoa, sano, kansoille: Kiittäkää Jumalaa ja kumartakaa niiden joukossa, jotka kantavat kasvoillaan kohtalon sinettiä: ihmisiä, joille Jumala itse johti tähteensä, niin että kukaan muu kuin hän ei voisi vapauttaa sinua toteuttamasta edellä mainitut vahvuudet ja ratkaisut.
ellauri371.html on line 612: Kuningas ja hänen kolme vihittyään. Kuninkaan kurja kohtalo. Minulle - kuninkaalle, jotta ne kolme, jotka hänet vihkivät, tietäisivät tulemisen scheman: Kuninkaan persoonassa, joka hallitsee järkkymättömästi, kaada itsellesi vaan ja unohda ihmiskunta! Kaikki näkevät ikään kuin kohtalon sen tuntemattomilla poluilla. Kukaan ei tule tietämään mitä kuningas haluaa käskyillään saavuttaa, ja siksi kukaan ei uskalla seistä tuntemattoman mago-polkupyörän eessä poikkiteloin. On selvää, että tarvitset henkistä reserviä - kuninkaiden palatsi vastaisi sen sisältämää suunnitelmaa hallita. Siksi hän nousee huipulle (taulukko), ei muuten kuin testaamalla mieltäsi, ns. minun viisaita, pikku-cheefejä. Jotta ihmiset tuntevat ja rakastavat omaansa kuningas tarvitsee hänet (Pirkko Zilles) puhumaan muovikasseihin puretuilla tv-ruuduilla kansansa kanssa. Tällä saadaan aikaan tarvittava kiinnitys kahden voiman laiskuuteen, joita nyt vain kauhu erottaa toisistaan. Tarvitsimme tätä kauhua ennen aikojaan niin että molemmat nämä voimat putoavat erikseen vaikutuksenamme.
ellauri372.html on line 332: Pompeius Suuri oli avainpelaaja Rooman tasavallan myrskyisillä viimeisillä vuosilla, ja hänen elämänsä oli sotilaallisten voittojen ja poliittisten liittoutumien pyörretuuli. Kuitenkin hänen traaginen loppunsa Egyptissä sinetöi hänen kohtalonsa ja korosti antiikin Rooman vallan ja uskollisuuden julmaa todellisuutta.
ellauri372.html on line 341: Tappionsa jälkeen Pharsaloksen taistelussa 9. elokuuta 48 eaa. Pompeius Suuri joutui vakavaan tilanteeseen. Hänen kerran mahtava armeijansa särkyi, ja hän huomasi olevansa häviäjien puolella konfliktissa, joka ratkaisee Rooman tasavallan kohtalon. Kun enää pari muuta vaihtoehtoa oli jäljellä, Pompeius teki kohtalokkaan päätöksen paeta taistelukentältä ja etsiä turvaa muualta. Pompeyn usean välilaskun lento vei hänet ensin Lesboksen saarelle, missä hän tapasi vaimonsa Cornelian ja poikansa. Sieltä hän lensi Kilikian aurinkorannikolle nykypäivän Turkissa keräämään voimia. Hänen ponnisteluistaan huolimatta hänen liittolaistensa uskollisuus ja hänen joukkojensa julmuus heikkenivät nopeasti uutisten Caesarin voitosta levitessä.
ellauri373.html on line 222: Kirja ei saavuttanut yleistä menestystä. Syynä oli juutalaiset ja ihmisenä olemisen syvä uskonnollinen tutkimus ja syventyminen maailmanlopun tunnelmiin (hatologia). Saman kohtalon koki kuuluisa filosof Vladimir Sergeevich Solovyev kirjallaan "Kolme liekkiä" ei kauan ennen. A teme Vladimir oli jonkinlainen maallikko, upstart jolla ei ole Jumalaa. Slovakian tieteellinen tutkinto, lähtee vielä tutkimaan Johannes Teologin ja Danielin ennustuxia Suomessa ja Tshekin tasavallassa, mitä, ulkomaisia narttuja! Sillä ei kuuhun mennä. Kirja on halvexittava, kuin jonkinlaiseen juhlaan meluisia kexintöjä. Hirssi tietysti vaatii mitä suurinta varovaisuutta.
ellauri373.html on line 263: Kun hallitsemme, emme halua toisen uskonnon olemassaoloa kuin omamme yhdestä Jumalasta, johon meidän valintamme yhdistää kohtalomme ja jonka kanssa sama kohtalomme liittyy maailman kohtaloon.
ellauri373.html on line 330: Venäjän imperiumin synkkä kohtalo inspiroi kauhua ihmissieluissa ja kiihotti koko maailmaa. Bolsjevistinen ideologia luonteeltaan ja tahdoltaan sen luojat, oli ensisijaisesti kansainvälinen, kunnes Stalin tuli ja pilasi koko jutun.
ellauri373.html on line 430: Wienissä hän tapasi Karl Netterin, Israelin maailmanliiton perustajan (A1- Iapse Izgaeіііе ипівегзііѳ). Täällä hän oli korkeimmalla tasolla Peni. Hän kiinnostui juutalaisten yhteistyöliiton suunnitelmista (Selem) tämän kauhean Kagalin kohtalon asetusten mukaan.
ellauri373.html on line 630: "Ihmiset, jotka edustavat täydellisimpiä kehittyneen ihmistyypin on aina säilyttävä on vähemmistössä eikä voi mitenkään jakaa kohtalonsa jonkun kanssa kansan hymni...
ellauri373.html on line 712: Löwenberg ja Kingscourt viettävät seuraavat kaksikymmentä vuotta saarella erillään sivilisaatiosta. Kun he pysähtyvät Palestiinassa matkalla takaisin Eurooppaan vuonna 1923, he ovat hämmästyneitä nähdessään maan, joka on muuttunut radikaalisti. Virallisesti "New Society" -niminen juutalainen järjestö on sittemmin noussut, kun Euroopan juutalaiset ovat löytäneet uudelleen Altneuland- alueensa ja asuttaneet sen uudelleen ja ottaneet takaisin oman kohtalonsa Israelin maassa . Maa, jonka johtajien joukossa on vanhoja tuttavia Wienistä, on nyt vauras ja hyvin asuttu, ja siellä on kukoistava osuuskunta , joka perustuu huipputeknologiaan, ja siellä asuu vapaa, oikeudenmukainen ja kosmopoliittinen moderni yhteiskunta. Haifassa Löwenberg ja Reschid Bey tapaavat ryhmän juutalaisia johtajia, jotka vievät heidät kiertueelle maassa. He vierailevat eri kaupungeissa ja siirtokunnissa, mukaan lukien kibbutzissa ja moshavissa , missä he todistavat juutalaisen yhteisön sosiaalista ja taloudellista muutosta. He oppivat myös uusien teknologioiden kehittämisestä ja juutalaisen yliopiston perustamisesta, joka on tieteellisen tutkimuksen eturintamassa. Arabeilla on täysin yhtäläiset oikeudet kuin juutalaisilla, ja arabien insinööri on Uuden seuran johtajien joukossa, ja useimmat maan kauppiaat ovat armenialaisia, kreikkalaisia ja muiden etnisten ryhmien jäseniä. Kaksikko saapuu yleisen vaalikampanjan aikaan, jonka aikana fanaattinen rabbi perustaa poliittisen alustan väittäen, että maa kuuluu yksinomaan juutalaisille ja vaatii ei-juutalaisilta äänioikeuden poistamista, mutta lopulta häviää. Hahaa hohoo. Boom boom boom.
ellauri374.html on line 83: Ei vain jokainen nimi vaikuta kohtaloon ja luonteeseen. Sekä nimen Sazon alkuperä että jokainen yksittäinen kirjain, sen tulkinta ja merkitys vaikuttavat voimakkaasti. C – maalaisjärki, sorto, auktoriteetti, oikkuus. A – voimaa, voimaa, mukavuutta. Z – aineellinen tyytymättömyys, korkea intuitio. O – suuri emotionaalisuus, salaperäinen jännitys. N – luovat tavoitteet, kiinnostus terveyteen, terävä mieli. Joten nimen Sazon merkitys on sellainen, että ensimmäinen kirjain puhuu ongelmasta, joka on tärkeä ihmisen ratkaista elämänsä aikana. Viimeinen kirjain osoittaa heikkoa kohtaa, jota on suojeltava ja suojattava.
ellauri377.html on line 425: Kattuvista ja katumattomista hallitsijoista. Jeesus sanoi: "Nämä ovat keskeltä kulkevan tien alueita. Sillä tapahtui, kun Adamasin hallitsijat kapinoivat ja harjoittivat sinnikkäästi kongressia synnyttäen hallitsijoita, arkkienkeleitä, enkeleitä, palvelijoita ja dekaaneja, että marjakuusi, minun isäni isä, tuli esiin oikealta ja sidoi heidät kohtalo-sfääriin.
ellauri377.html on line 603: Kirjeen tyyli on taistelutahtoista, kiihkeää ja eteenpäin ryntäävää. Se esittää nopeaan tahtiin monia esimerkkejä pahantekijöistä ja heidän kohtaloistaan. Epäortodoksisista opettajista käytetyt nimitykset ovat Uuden testamentin vahvimpia ja myrkyllisimpiä: "He (pussiin pujahtaneet väärät makkarat) paskanokareina teidän rakkausaterioillanne julkeasti kemuilevat ja itseään kestitsevät. He ovat vedettömiä, tuulten ajeltavia pilviä, paljaita, syksyisiä puita, hedelmättömiä, kahdesti kuolleita, juurineen maasta reväistyjä, rajuja meren aaltoja, jotka vaahtoavat omia häpeitään kuin Gunnarstrandiin ajautunut muoviroju, harhailevia tähtiä, joille pimeyden synkeys ikuisiksi ajoiksi on varattu." No, siinä tältä erää kaikki täältä pääkonttorista, terveisiä tutuille. Toisella vuosisadalla esiintyi muun muassa doketismia (Jeesus oli vain olevinaan ihminen) sekä gnostilaisia liikkeitä kuten markiolaisuus, manikealaisuus (kz. myös Hippo) ja valentinolaisuus (kz. yllä).
ellauri381.html on line 62: Vuonna 1931 tuli OUN:iin Antonio Banderas, mies, jonka lukijat tuntevat toisellakin nimellä, el Zorron nimellä. Hänen kohtaloxi tuli pian olla koko Ukrainan vapautusliikkeen johtaja ja Ukrainan nationalismin symboli tähän päivään asti. Bandera opiskeli Saksan tiedustelukoulussa ja hänestä tuli pian Länsi-Ukrainan aluekapellimestari. Viranomaiset pidättivät hänet toistuvasti: Puolan vastaisesta propagandasta, laittomasta rajan ylittämisestä ja salamurhayritykseen osallistumisesta. Hän järjesti mielenosoituksia Ukrainan nälänhätää ja ukrainalaisten puolalaisten tuotteiden ostamista vastaan.
ellauri381.html on line 509: "Ekibastuzin leiri", kirjoittaa A.I. Solženitsyn, luotiin vuosi ennen saapumistamme - vuonna 1949, ja kaikki täällä kehittyi samalla tavalla kuin ennenkin, kuten se tuotiin leirin vankien ja viranomaisten mieleen. Paikalla oli komentaja, apulaiskomentaja ja kasarmin vanhimmat, toiset nyrkillä, toiset irtisanoen, jotka ahdistelivat alamaisiaan. Siellä oli erillinen idioottien parakki, jossa kokonaisten esineiden ja joukkueiden kohtalo päätettiin ystävällisesti limivuorilla ja teen äärellä. Jokaisessa kasarmissa oli (suomalaisten kasarmien erityisrakenteen ansiosta) erillisiä ”hyttejä”, joissa oli arvoltaan yksi tai kaksi etuoikeutettua vankia. Ja järjestyksenvalvojat löivät minua niskaan, työnjohtaja löi minua kasvoihin, ja esimiehet löivät minua ruoskailla. Ja ylimieliset suurenaamaiset kokit tulivat. Ja kaikki yksityiset kaupat valtasivat vapautta rakastavat valkoihoiset. Ja ylipäällikön paikat valtasi joukko roistoja, joita kaikkia pidettiin insinööreinä. Ja tiedottajat toimittivat säännöllisesti ja rankaisematta irtisanomisensa operatiiviselle yksikölle. Ja vuosi sitten, joka alkoi teltoilla, leirillä oli jo kivivankila - se ei kuitenkaan ollut vielä valmis ja siksi jonon rangaistusselliin jo annettuun määräyksellä joutui odottamaan kuukausi tai kaksi - laittomuutta ja siinä kaikki.
ellauri381.html on line 535: Solženitsyn piilotettiin kiireellisesti sairaalaan. ”Tämä”, hän kirjoittaa, ”oli viimeinen päiväni prikaatinjohtajana, ja minulla oli nopeasti kasvava, pitkälle edennyt kasvain, jonka leikkausta olin pitkään lykännyt aikaan, jolloin se olisi leirin mukaan ”kätevää”. Tammikuussa ja varsinkin nälkälakon kohtalokkaina päivinä kasvain päätti minulle, että nyt on sopivaa, ja kasvoi melkein tunnin välein. Heti kun kasarmi avattiin, näytin itseni lääkäreille ja minut määrättiin leikkaukseen. Myöhemmin hän kirjoitti: "Menen tammikuun 29. päivänä sairaalaan syöpäleikkaukseen."
ellauri381.html on line 609: Traitor Kostovin kohtalo
ellauri381.html on line 615: Moskovassa pidetyssä kansainvälisessä kokouksessa, jossa keskusteltiin liittovaltion kysymyksistä, Kostov keskeytti keskustelun ja ilmaisi Y. V. Stalinille pahoittelunsa Bulgarian ja Neuvostoliiton talouselämän epätasa-arvoisista, maalleen haitallisista sopimuslausekkeista. Tyytymättömyys polkuhintoihin, joilla Neuvostoliitto ostaa bulgarialaista tupakkaa ja myy sitä eteenpäin alle torihintojen. Traitor yritti ryhtyä toimiin puolustaakseen Bulgarian taloudellisia etuja harjoittamalla suhteellisen itsenäistä hintapolitiikkaa ulkomaisissa taloussuhteissa. Sillä hän sai aikaan vain Stalinin jyrkän tyytymättömyyden, joka sanoo hänelle päin naamaa: "Roisto!" (Подлец!)Tällä hänen kohtalonsa oli sinetöity.
ellauri382.html on line 342: Samanlaista roskaväkeä kuin me täällä Quorassakin kirjoittelevat luopiot. Mutta meitä odottaa valitettavasti sama kohtalo historiassa: me kuolemme. Terv. MBA oppilaitoxesta Haaga-Helia ammattikorkeakoulusta, perunanenäinen Viola Mäkinen.
ellauri384.html on line 118: Ja siitä hetkestä lähtien kuoleman kohtalo
ellauri384.html on line 276: Niin rikkaat kuin köyhätkin uskoivat jonkin aikaa, että Solon oli heidän puolellaan. Mutta pian köyhät ihmiset inhosivat, ettei Solon käyttänyt valtaansa rikkaiden omaisuuden haltuunottoon. Solonin ystävät neuvoivat häntä, että hän olisi hölmö, jos hän ei käyttäisi kohtalon tarjoamaa tilaisuutta hyväkseen. Nyt kun hänellä oli tämä valta, he sanoivat, että hänen pitäisi tehdä itsestään tyranni. Solon, joka oli viisas mies, vastasi, että tyrannia on todella miellyttävä huippu, mutta siitä ei ole tietä alas.
ellauri389.html on line 570: Kuule, huomio huomio! kohtalokas tarinani,
ellauri389.html on line 585: "Kun hänen synkkä kohtalonsa kerrotaan.
ellauri390.html on line 48: Viimeinen mohikaani sijoittuu vuoteen 1757, jolloin Englanti kävi Pohjois-Amerikan hallinnasta seitsenvuotista sotaa Ranskaa ja intiaaneja vastaan. Englantilaisen everstiluutnantin George Munron tyttäret Cora ja Alice ovat matkalla Fort William Henryn linnoitukseen, missä heidän isänsä on komentajana. Matkan aikana he joutuvat ranskalaisten kanssa liittoutuneen huronintiaani Maguan järjestämään väijytykseen, josta heidät pelastavat Haukansilmänä tunnettu Natty Bumppo (sic) ja hänen intiaaniystävänsä Chingachgook poikineen. Tästä alkaa huima sieppausten ja pelastusyritysten sarja, joka kietoutuu meneillään olevan sodan tapahtumiin ja vie Haukansilmän intiaanikyliin ja ranskalaisten vangiksi. Linnoituksen antautumista seuraavassa verilöylyssä, yllätyshyökkäyksissä ja kostoiskuissa kokee kohtalonsa moni, lopulta myös Chingachgookin poika Uncas, viimeinen puhdasverinen mohikaani. Viimeinen mohikaani on Cooperin pääteos, ja se oli yksi aikansa suosituimmista kirjoista. Myöhemmin teos on innoittanut muita taiteilijoita, ja siitä on tehty lukuisia elokuvia, näytelmiä, oopperoita, televisiosarjoja, lyhennelmiä ja sarjakuvia.
ellauri390.html on line 264: Anna Chechevinskaya, kuten Natasha hänelle selitti, karkotetaan kotoa äitinsä toimesta, hänellä ei ole minne mennä, hänestä tulee prostituoitu Chukha (romaanin esipuheessa Krestovsky puhuu häntä järkyttävästä tapauksesta, kun useat huorat revittiin vaatteet hyppäsivät ulos bordellista erittäin köyhällä alueella, juomalaisen miehen jahtaamana, ja yksi heistä kiroili äänekkäästi puhtaalla venäjällä, lisäten silloin tällöin samoja puhtaita ranskalaisia lauseita). Pitkään aikaan muiden hahmojen kanssa miehitetty lukija ei tiedä ollenkaan, mitä hänelle tapahtuu. Natasha, joka jatkaa kostoaan ja haluaa paeta orjuudesta hinnalla millä hyvänsä, varastaa Tšetševinskien kaikki rahat ja arvoesineet ja piiloutuu ulkomaille rakastajansa, lahjakkaan, köyhän ja täysin voimattoman puolalaisen taiteilijan luo. Sillä välin pieni Masha, Annan tytär, on kasvanut yksinkertaisten kyläläisten kanssa, ja Amalia Potapovna aikoo käyttää häntä liiketoiminnassaan. Itsestään mitään tietämättä Mashasta tulee isänpuoleisen veljensä, nuoren prinssi Vladimir Shadurskyn rakastajatar, joka on kyllästynyt joutilaisuuteen ja jolla on siksi asioita, kuten hänen isänsä kerran teki. Prinsessa Shadurskajan ja hänen johtajansa Mordenkon aviottoman pojan Vanya Veresovin kohtalo on aivan yhtä toivoton. Masha ja Vanya tapaavat Pietarin slummeissa, mutta tietämättä mitään tarinoistaan, heidän kohtalonsa yhteenliittymisestä ja samankaltaisuudesta he eivät ole edes kiinnostuneita toisistaan. Oltuaan yön hylätyssä proomussa kovassa kylmässä talvella ja jaettuaan viimeiset pennit, he pelastuvat kirkossa, mutta aamulla he lähtevät eri suuntiin. Kirjoittaja itse kirjoittaa, että ehkä, jos heillä ei olisi ollut niin vaikeaa selviytyä, he olisivat kiinnittäneet huomiota toisiinsa - mutta näin ei tapahtunut. Olosuhteet, joissa he joutuvat tuhoamaan sekä rakkauden että rakastumisen, heissä ei ole sijaa tunteiden ilmenemismuodoille. Pietarin slummejen asukkaiden elämä on tuskallista ja täynnä kärsimystä, sellaisesta elämästä eroaminen nähdään onnellisena vapautuksena (tarina prostituoidun tyttärestä Ratista, joka on työskennellyt bordellissa 12-vuotiaasta asti vanhat kerjäläiset, vuokralapset käsissään vadelmapellolla;
ellauri390.html on line 269: Chechevinsky-perheen naisten lisäksi nuoren prinssin Vladimir Shadurskyn mielijohte tuhosi Beroevin perheen elämän ja kohtalon. Julia Beroevan ja hänen miehensä sekä lasten perhe näyttää pieneltä valopilkulta (romaanissa, toisin kuin elokuvassa, hän ei ammu itseään tai kuole, vaan pelastaa perheensä). Sattumalta Julia Beroeva kiinnitti ballissa Vladimirin silmään, jonka villiin elämään 11-vuotiaasta lähtien innokas opettaja rohkaisi ja seikkailut naisten kanssa olivat asioiden järjestyksessä. Nuori Shadursky lyö vetoa ja viettää yön Beroevan kanssa kenraali von Spiltzen ja hänen lääkärin juoman avulla. Beroevan aviomies on ollut pitkään Siperiassa työasioissa eikä tiedä vaimonsa raskaudesta ja häpeästä mitään. Jotta tarina ei tule tunnetuksi maailmassa, Shadurskyjen toimeenpanija Polievkt Hlebonasushchensky lähettää Beroevit vankilaan: Julia - miehensä Shadursky Jr.:n murhayrityksestä väärien syytösten vuoksi - Kellon levittämisestä. Mutta todellinen rakkaus ja omistautuminen voivat kestää kaikki kohtalon vaikeudet. Luultavasti tästä syystä kirjailija pakottaa heidät lähtemään Venäjältä romaanin lopussa. Täynnä toiveita uudesta vapaasta elämästä vapautumisen jälkeen (syytös tunnustettiin panetteluksi), he purjehtivat Amerikkaan. Niinpä tietysti.
ellauri390.html on line 358:
ellauri390.html on line 545: Zenin harjoittajat eivät välttämättä usko helvettiin, uudestisyntymiseen tai muuhun kohtalon karmaisevaan kostoon vaan keskittyvät omiin henkilökohtaisiin napoihinsa ja menneiden mestareiden opetuksiin.
ellauri396.html on line 74: Vastakkainasettelu on tehnyt ihmeitä Petersonille. Hänen uudesta kirjastaan 12 Rules for Life: An Antidote to Chaos on tullut pakoon bestseller Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Australiassa, Saksassa ja Ranskassa, mikä tekee hänestä julkisen intellektuellin du jour. Peterson ei ole vain yksi trolli, narsisti tai räjähdysmies, jonka väitteet ovat kohtalokkaasti vaarantuneet vilpillisyyden, röyhkeyden, älyllisen laiskuuden ja räikeän kiihkoilun vuoksi. On vaikeampaa väitellä sellaisen kanssa, joka uskoo sanomaansa ja tietää mistä puhuu – tai ainakin välittää sen vaikutelman. Ei ihme, että jokainen poliittisen korrektiuden vitsaus, katsojasta InfoWarsiin, räjähtää 55-vuotiaan professorin yli, joka näyttää tuovan raskaan sarjan älyllistä armatuuria "sosiaalisen oikeuden sotureita" ja "lumihiutaleita" koskeviin vakiovalituksiin. He ajattelevat, että hän voisi olla kulttuurisodan ase X.
ellauri396.html on line 134: Silti Petersonin sitoutuminen esteettömään sananvapauteen on kyseenalainen. Sananvapaushyypiöt ovat järjestään oikeistopaskoja. Koko sana "vapaus" on oikeistomeemejä, samaa maata kuin usko, toivo ja luottamus. Kun uskot voimakkaaseen ja pahantahtoiseen salaliittoon, alat oikeuttaa äärimmäisiä toimenpiteitä. Viime heinäkuussa hän ilmoitti suunnitelmistaan avata verkkosivusto, joka auttaisi opiskelijoita ja vanhempia tunnistamaan ja välttämään "korruptoituneita" kursseja, joissa on "postmodernia sisältöä". Hän toivoi, että tämä viidessä vuodessa nälkäisi "postmodernit uusmarxilaiset kulttiluokat" unohduksiin. Peterson hylkäsi suunnitelman vastareaktion jälkeen ja myönsi, että se "saattaa lisätä liikaa nykyistä polarisaatiota". Kuka olisi voinut ennustaa, että professoritovereiden lisääminen mustalle listalle saattaisi pahentaa polarisaatiota? Ilmeisesti ei "läntisen maailman vaikutusvaltaisin julkinen intellektuelli". Vittu "luottamus" kuten "luotto" on kaikenlaisen korruptoituneen klaanitoiminnan ja talousliberalismin avaintermejä, kuten nähdään miljoonassa länkkärien skoudesarjassa, viimexi "kohtalokas merimatka" nimisessä tanskixien ja "Grenslanders" nimisessä belgialais-hollantilaisten #metoo jutuissa. Vitun kusipäiset tuppukylien vehkelilijät vaatii koko ajan alaisilta tota "luottamusta". Lojaliteettia, joka ei ole muuta kuin orjamentaliteettia.
ellauri401.html on line 176: Pekka oli ahkera koulupoika ja hänellä oli säännöllinen työrutiini. Kotiin tultuaan hän söi päivällisen, ja sitten ryhdyttiin hommiin. Pekalla oli motiivina suorittaa hyvin kaikki, mikä hänelle kuului ja mitä kohtalo oli hänelle määrännyt. Pekka suoriutui läksyistä 20 minuutissa, ja sitten hän ryhtyi samalla tarmolla lukemaan, maalaamaan ja soittamaan.
ellauri401.html on line 258: Omaiset painostivat Pekkaa luopumaan teosofiasta ja askeettisesta elämäntavastaan. Isän mielestä Pekan olisi ennen kaikkea pidettävä huolta yhteiskunnallisesta asemasta sivistyneistön ja yläluokan jäsenenä ja ajauduttava professoriksi, koska kohtalo ei ollut sallinut sitä onnea isälle, vaan virzakiviä. Mutta Pekka haki uutta suuntaa elämälleen eikä saanut perheeltään, papeilta tai guruilta tyydyttävää vastausta kysymyksiinsä elämän tarkoituksesta. Pekan mielestä kuolemakin olisi parempi vaihtoehto kuin olla olemassa sitä varten, että tekisi työtä, söisi, joisi, nukkuisi ja lisäisi sukua. Vaikka onhan siinäkin toki puolesa.
ellauri401.html on line 527: Väliaikamusiikin jälkeen oli Arthur Schnitzelin yksinäytöksinen näytelmä Nainen tikkari kädessä, jonka rooleissa olivat Hilda Pihlajamäki, Jussi Snellman ja Aapo Pihlajamäki. Näytelmän looginen konstruktio perustui jälleensyntymiseen, ja siinä oli etualalla ”ankaran välttämättömyyden tajuaminen, jonka johdosta vaistoissaan ja intohimoissaan elävät ihmiset kulkevat omaa kohtaloaan kohti. Nämä vaistot periytyvät ruumistuksesta toiseen ja aikaansaavat samojen tapausten uudistumisen jonkun verran erilaisissa puitteissa.” E!F!K!, kuten DarwinIsmi ennustaa.
ellauri402.html on line 674: Albeen näytelmät 1980-luvulla saivat ristiriitaisia arvosteluja The Guardianin Michael Billingtonin kanssa, joka kirjoitti: "Amerikkalaiset dramaturgit päätyvät poikkeuksetta oman myyttinsä uhreiksi: menestyshulluisessa kulttuurissa heille ei koskaan anneta anteeksi omien varhaisten mestariteostensa epäonnistumista. Mutta jos Edward Albee on kärsinyt saman julman kohtalon kuin Arthur Miller ja Tennessee Williams , hän on jatkanut kuorma-autoa." Antti Tuuri väitti Kuuba-aiheisessa sepustuxessa että Ernest Hemingwayn homo poika oppi äidiltään ajamaan tyydyttävästi kuorma-autoa.
ellauri402.html on line 763: Pietari tekee lyhyitä kiertomatkoja helvetissä, jossa rangaistukset kuvataan fyysisin termein ja pahemmat rangaistukset pahemmista synneistä, kuten jumalanpilkasta ja niistä, jotka pakottavat muita palvomaan niitä. Se säästää yhden jyrkimmistä tuomioistaan kristityille naisille, jotka käyttävät hennaa käsiensä värjäämiseen. Siinä sanotaan, että hennapuu on erityisesti Jumalan kiroama, ja että olisi parempi, jos hennaa käyttävät naiset eivät edes syntyisi; heidän kauhea kohtalonsa on juutalaisten, jotka ristiinnaulitsivat Jeesuksen. Teoksen tutkiminen on jäänyt kesken.
ellauri402.html on line 827: Sozomen kirjoitti, että teksti oli suosittu munkkien keskuudessa, mikä on järkevää, kun otetaan huomioon teoksen terävä keskittyminen heihin ja siihen, kuinka heidän kohtalonsa eroavat tavallisista kristityistä. Ne, jotka elävät menestyksekkäästi askeettista elämäntapaa, palkitaan paljon enemmän kuin tavalliset kristityt; ne, jotka elävät askeettista elämäntapaa, mutta ovat liian ylpeitä, joutuvat odottamaan palkintoaan; ja niitä, jotka yrittävät mutta epäonnistuvat askeettisessa elämäntyylissä, rangaistaan ikuisella kidutuksella.
ellauri405.html on line 526: Usein on huomautettu, että tohtori Zhivago ei ole poliittinen romaani, että se on historiallisen mullistamisen keskelle joutuneen runoilijan muotokuva, ajatus- ja uskon mies, jonka tietoisuus on syvästi mukana Venäjän kansan kohtalossa sen varhaisimmasta alusta vallankumouksen aikakamaan.
ellauri408.html on line 58: Kieltämättä Amiel oli Montaigne-luokan löysä väppy, myöntää Vaakku, mutta sentään se oli vakava (lue: totaalisen huumoriton puolikuivuri), ja siinä oli tollasta Vignyn suosittamaa pyhyyden (pepun) hajua, josta elämä saa kohtalon omaisuutta ja lisää merkityxiä. Ach was, vielä yxi merkityspeikko siis.
ellauri408.html on line 608: Roman de la Rose on allegorinen rakkausruno, joka saa muodon unelmanäkynä. 25-vuotias kertoja kertoo noin viisi vuotta sitten näkemästään unesta, joka on sittemmin toteutunut. Unessa hän matkusti muurien ympäröimään puutarhaan, jossa hän katseli ruusupensaita Narkissoksen lähteessä. Kun hän meni valitsemaan omaa erityistä kukkaansa, Rakkauden Jumala ampui häntä useilla nuolilla, jolloin hän ihastui ikuisesti yhteen tiettyyn kukkaan. Hänen yrityksensä saada ruusu ei tuottanut tulosta. Varastettu suudelma varoitti ruusun vartijoita, jotka sitten sulkivat sen vielä vahvempien linnoitteiden taakse. Kohdassa, jossa Guillaume de Lorrisin runo katkeaa, päähenkilö, joka kohtaa tämän uuden esteen rakkautensa toteuttamiselle, jää valittamaan kohtaloaan. Jean de Meun päättää tarinan surkealla kuvauksella ruusun nyppimisestä, joka saavutettiin petoksella, mikä on hyvin erilaista kuin Guillaumen idealisoitu käsitys rakkausmatkasta.
ellauri408.html on line 794: Kuolemattomuususko luo terroristiin sisäistä uskallusta. Kuutta naista puukottanut kaveri oli pettynyt kun kuuli ettei Suomessa teloiteta mistään. Näkisin mielelläni Danten lailla taivaan innostuneen naisen silmissä. Kaikki uskovaiset pyrkivät yhtymään kaltaisiinsa. Uskonnollisuus on ihannointia. Se on kuin oopiumia, tai dynamiittia. Yleinen äänioikeus, kehno uskonto ja kehno kasvatus on kaiken pahan takana. On rakastetun pelko kohtaloni. Pieru on kohtaloni, sanoi kroonisesti ilmavaivainen tsilari Hymy-lehdessä.
ellauri408.html on line 857: Hänen kohtalonsa on lopussa:
ellauri409.html on line 533: Kumajaa kuin kohtalokas rumpu
ellauri411.html on line 319: Ihmiskuntaa hallitsee ja pitää sen orjuutena, eivät yksittäisten yksilöiden syntit, "joiden puolesta Kristus kuoli", kuten evankeliumit yleisesti ja nimenomaan ilmaisevat, vaan paljon terävämpi käsite. Yksilö pelastuu tästä kirouksesta (Jumalan Jahven esikoisia vastaan) vain uskon, armon, uhrin, veren, kohtalon kautta ( esim. Room. 5:15 jne., kuten pian näemme.). Ja kirouksen merkitys tässä on se alkuperäinen Jumalan Jahven kirous esikoista vastaan, joka pitää koko ihmiskunnan välittömän tuhon ja iankaikkisen rangaistuksen hirsipuun alla, Jumalan Jahven vihan vuoksi. Nämä synnin ja kirouksen käsitteiden yleistykset ja epämääräisyydet olivat väärässä paikassa, valitettavaa, virheellistä ja tuhoisaa pseudoplatonismia ja jopa juutalaisskeptikkojen gnostiikkaa ja merkityksettömiä Paavalin kreikkalaisen filosofian kannalta!
ellauri411.html on line 589: Huomaa, että myöhemmin Eusebius, tuo "suuri toimittaja kirkkohistorioitsija" sekä ihmiskunnalle ja sivilisaatiolle kohtalokas Augustinus, niin kutsuttu pyhä, käytti samoja epäeettisiä keinoja kuin hänen toisinaan nimetyt tai nimettömät apologeetit ja kristinuskon propagandistit. päivä. Mitä mieltä olette, onko se sattumaa?
ellauri412.html on line 778: »Näin sanoo Herra Jumala: Minä annan sinut niiden käsiin, joita sinä vihaat, niiden, jotka kävivät sinulle vastenmielisiksi. 29He purkavat sinuun vihansa ja ottavat kaiken mitä olet hankkinut, he jättävät sinut makaamaan alastomana ja paljaana, niin että kaikki näkevät portonhäpysi. Omilla iljettävillä teoillasi ja omalla irstaudellasi sinä olet valmistanut kohtalosi, juoksemalla himoissasi vieraiden perässä ja rypemällä heidän epäjumaliensa edessä. Samaa tietä olet kulkenut kuin sisaresi kulki, ja saman maljan minä annan sinun juodaksesi.
ellauri418.html on line 143: Ja tässä sitä mennään taas. Sloviansk on näin ollen jälleen Venäjän näköpiirissä, ja se pelkää, että sitä kohtaa pian sama kohtalo kuin muita alueen kaupunkeja, kuten Mariupolia ja Bakhmutia, jotka Venäjän hyökkäys on tuhonnut maan tasalle.
ellauri420.html on line 434: « Immobile Destin, muette sentinelle, "Kiinteä kohtalo, mykkä vartija,
ellauri420.html on line 491: Kreikkalainen tragediakirjailija Euripides on kirjoittanut kadonneen tragedian Faethonin surullisesta kohtalosta. Roomalaisista runoilijoista Ovidius käsittelee tragediakertomusta tunnetuimmassa teoksessaan Muodonmuutoksia. Ovidiuksen on katsottu käyttäneen kreikkalaista tragediakertomusta lähdeteoksenaan. V. A. Koskenniemen runo Pippelis poppelis eli Kärähtäneet pippelit perustuu Faethonin tarinaan.
ellauri421.html on line 267: Itse asiassa Jevgeniyn tavoitteena oli, että hänen runojaan kuulisi Vladimir Majakovski, jonka töitä hän ihaili. Nuori mies saavutti tämän. Majakovski purskahti nauruun luettuaan sivut, jotka 14-vuotias Dolmatovsky ojensi hänelle. Ja sitten hän antoi neuvon: "Jos haluat kirjoittaa, kirjoita vain siitä, mitä itse tiedät ja olet kokenut, muuten siitä tulee hauskaa. Kirjoita vaikka artikkeli aiheesta Mark Bernes leikkii kohtalon kanssa."
ellauri421.html on line 383: Yöllä joukkueen komentaja matkasi joen pohjoisrannalta räjäytysillan yli ja kertoi osaston kohtalosta. Hänen mukaansa virtaus oli niin voimakas, että se poimi ponttonit ja kantoi ne kohti räjähtäneitä siltoja. Hänen ponttoninsa onnistui saavuttamaan vastarannan, mutta palon aiheuttamat tappiot olivat erittäin suuret. Komppanian komentaja on kadonnut. Ryhmän komentaja ehdotti, että 4. komppania siirrettäisiin väylän yli räjäytettyä siltaa pitkin. Tämä yritys tehtiin, mutta suomalaiset löysivät yrityksen ja avasivat sitä kohti raskaan konekivääritulen. Yhtiö palasi etelärannalle, lastasi kolmeen viimeiseen ponttoniin ja lähti myös pimeyteen.
ellauri426.html on line 140: Myös ihminen lähestyy sukupuuttoa. Lapsemme siirtävät aina 100-200 DNA:n mutaatiota seuraavalle sukupolvelle, ja tämä piilevä mutaatiokuorma voi tappaa äkisti. Geneettisestä rappiosta johtuva sukupuutto voi olla myös ihmiskunnan kohtalo jo aivan lähitulevaisuudessa, sillä DNA:n tietokanta ei kestä kertyviä kopiointivirheitä loputtomasti!
ellauri429.html on line 52: E. Saarisen kohtalo- ja aatetoveri Salman Rushdie knivhöggs bland annat i magen, bröstet och ansiktet framför hundratals vittnen i publiken. Under en tid svävade han mellan liv och död, synen på höger öga gick förlorad och han fick bestående skador på vänster hand. Vad bra! Och fint! Härligt! Sen du tog din pack och stack!
ellauri429.html on line 424: kohtaloa; hän ei tunne kohtaloa; Se on Richard,
ellauri429.html on line 543: on rakkauden jumalatar, Manat kohtalotar, ja
ellauri429.html on line 1016: Emerson esitteli Jamesin Thomas Carlylelle. Mutta James löysi hengellisen kodin ruotsalaisen tiedemiehen, uskonnollisen visionäärin ja opettajan Emanuel Swedenborgin (1688–1772) töistä. Toukokuussa 1844 asuessaan Windsorissa Englannissa James istui yksin eräänä iltana perheen ruokapöydässä aterian jälkeen katsellen takkaa, kun hän koki elämänsä määrittävimmän hengellisen kokemuksen, jonka hän myöhemmin tulkitsi Swedenborgin "vastaatioxi", vaiheeksi hengellisen uudistumisen prosessissa. Tämä kokemus oli hänen omien sanojensa mukaan aavistus "täysin mielettömästä ja järkyttävästä kauhusta, ilman näkyvää syytä, jonka hämmentynyt mielikuvitukseni selitti vain jokin kirottu hahmo, joka kyyhötti minulle näkymättömänä huoneen sisällä ja säteili hänen haisevasta persoonallisuudestaan elämälle kohtalokkaita vaikutuksia".
ellauri429.html on line 1058: Samana päivänä hänen poikansa Henryn vene telakoitui New Yorkissa hänen palatessaan tapaamaan isäänsä. Lontoossa tuolloin ollut William James pidettiin salassa isänsä kohtalon kohtalosta, jotta hänen kipeästi kaivattu lomansa ei häiriintyisi. Saatuaan tietää isänsä olevan kuolinvuoteella neljä päivää ennen tämän lopullista kuolemaa, William James kirjoitti liikuttavan kirjeen, jota hänen isänsä ei koskaan lukenut. Kirjeessä kuuluisa psykologi kirjoitti:
ellauri432.html on line 464: Harvaa teosta on parjattu ja kiitetty niin paljon kuin Spenglerin monumentaalista, yli 1200 sivua käsittävää Länsimaiden perikatoa. Thomas Mann pitää Spengleriä kohtalokkaana humanisuuden defaitistina sekä rakkaudetonta ja väärää kovuutta edustavana keikarina. Egon Friedell sen sijaan ihailee häntä suuresti ja pitää häntä Nietzschen jälkeen ehkä voimakkaimpana ja värikkäimpänä saksalaiselta maaperältä nousseena ajattelijana, jonka pääteos on täynnä säkenöivää henkevyyttä, voittoisaa psykologista selvänäköisyyttä sekä sanonnan persoonallista ja suggestiivista rytmiä. Spenglerin vastustajat ovat pitäneet häntä myös pessimistinä ja nihilistinä ja hänen historianfilosofiaansa spekulaationa ja runoiluna. Mutta hänen isänmaalliset ystävänsä ml autodidakti August Albers ovat torjuneet tällaiset syytökset ja nähneet hänessä suuren isänmaan ystävän, profeetan, taiteilijan ja syvällisen kulttuurifilosofin, jonka oivallukset ovat viitoittaneet vastaisen kulttuurintutkimuksen tietä.
ellauri433.html on line 75: Useita päiviä myöhemmin Efrafanin jäljittäjät löytävät heidän jälkensä ja seuraavat heitä Ruohometsään. Pähkinä yrittää tarjoata rauhaa Ratamolle, joka ei hyväksy tarjousta ja käskee luovuttamaan Isopään ja muut panttivangit tai hän tappaa koko yhteiskunnan. Ruohometsän kaniinit sulkevat yhteiskunnan ja joutuvat Efrafanin piirittämiksi. Rautatammi kuolee taistelussa. Kun tilanne on lähestyvässä kohti loppua, Viikka joutuu transsiin ja näkee koiran vapaana metsässä. Hänen huutonsa inspiroi Pähkinää vapauttamaan koiran maatilalta Efrafan kimppuun. Pähkinä lähtee maatilalle Viikan ja Mustikkin kanssa. Viikka vapauttaa koiran mutta Kissa hyökkää hänen kimppuunsa, ja Pähkinä houkuttelee koiran Ruohometsään. Isopää väijyttää Ratamon ja he taistelevat keskenään. Ratamolle selviää Pähkinän olevan kaniinien johtaja. Koira saapuu paikalle ja hyökkää Efrafanin kanien kimppuun. Hälinän johdosta Ratamo kohtaa koiran pelottomasti. Taistelu päättyy Ruohometsän kaniinien voittoon. Ratamon ruumista ei löydetä paikalta, mikä jättää hänen kohtalonsa avoimeksi. Myöhemmin, Lucy, häkkikanien omistaja, pelasti Viikan, ja palauttaa tämän takaisin ruohometsään. Pähkinä oppii että kaikki ihmiset eivät olekaan niin pahoja. Kapteeni Kohokista tulee uusi Efrafanin ylikaniini ja hän tekee rauhan Ruohometsän kaniinien kanssa.
ellauri434.html on line 638: Onni eno, Arvo setä, serkku Ilmari, päihdevammaiset. Pieru on kohtaloni.
ellauri435.html on line 177: Kuoro kyselee Oidipukselta tämän suorittaman isänmurhan ja insestisen suhteen yksityiskohdista: panitko äiskyä kolonoxeen vaiko edestä? Oidipus raivostuu ja sanoo jälleen, ettei vastaa moraalisesti teostaan. Oidipus on suudella myös Theseusta, mutta tajuaa viime hetkessä olevansa edelleen moraalisesti saastainen. Hän kiroaa Polyneikeen uudelleen. Historiallisessa kontekstissaan näytelmä näyttäytyy Ateenan demokratian ja lakien puolustuspuheena aikana, jolloin Ateena oli häviämässä peloponnesolaissodan ja joutumassa kolmenkymmenen tyrannin vallan alle. Sen erääksi teemaksi voidaan nähdä ihmisen erehtyväisyys ja mahdollisuus anteeksiantoon. Samalla se käsittelee sitä, missä määrin ihminen on moraalisesti vastuussa teoista, jotka kohtalo on määrännyt. Näytelmän esittämä ratkaisu on kenties se, että vaikka kohtalo ei poistakaan ihmisen suoraa vastuuta omista teoistaan, hänen kärsimyksensä elämän aikana voidaan nähdä riittävänä rangaistuksena, jotta hänet voidaan vapauttaa kuollessaan syyllisyydestä. Big fat hairy deal. Ihme sekoilua.
ellauri439.html on line 181: Laila tarttui Sallin käsivarteen. Näitkö, kuka se oli? hän kuiskasi. Salli nyökkäsi hymyillen. Tottakai hän oli nähnyt. Hänkö ei tuntisi pohjoisrintaman komentajaa, joka oli ottanut karkoittaakseen ryssät maasta, ja jonka varmoissa käsissä Pohjois-Suomen kohtalo oli.
ellauri439.html on line 217: Venäläiset käännyttivät koltat Trifon Petsamolaisen johdolla ortodoksiseen uskoon jo kauan ennen kuin läntisemmistä saamelaisista tuli luterilaisia, millä on ollut merkittävä vaikutus koltansaamelaiseen kulttuuriin. Sittemmin valtioiden väliset rajanvedot ovat vaikuttaneet suuresti kansan kohtaloihin: 1800-luvun alkupuolella osa kolttien perinteisestä asuma-alueesta, Koltanmaasta, joutui Norjalle, mikä erotti eri kolttaryhmät toisistaan ja aiheutti ongelmia kolttien perinteiselle elämäntavalle, jossa perheet olivat muuttaneet vuodenkierron ja kalastusmahdollisuuksien mukaan paikasta toiseen. Vuonna 1920 solmittu Tarton rauha jakoi Koltanmaan kahtia, kun osa kolttasiidoista siirtyi Suomelle ja osa jäi silloisen Neuvosto-Venäjän (nykyisen Venäjän) puolelle. Toisen maailmansodan jälkeisissä alueluovutuksissa Petsamon koltat menettivät ikiaikaiset sukualueensa ja heidät uudelleenasutettiin Inarin kunnan itäosaan Sevettijärven, Nellimin ja Keväjärven kyliin valtion omistamille maille. Asutukseen ei kuulunut enää yhteistä talvikylää tai vuotuismuuton piirteitä, vaan kolttatilojen vaatimattomat rakennukset rakennutti Suomen valtio.
ellauri445.html on line 180: Näin vastasivat Meloksen edustajat. Mutta ateenalaiset lausuivat, samalla lopettaen neuvottelut: "Näistä keskusteluista päättäen näytätte te yksin arvaavan tulevaisuuden paremmin kuin sen, mitä nyt voidaan nähdä, ja katsovan pelkän toiveen perusteella tulevaisuuden nykyisyydeksi; mutta luottaessanne ja uskoessanne spartalaisiin, kohtaloon ja toiveisiinne menetätte pelissä kaiken, mitä teillä on."
ellauri445.html on line 229: "Tutkijat" ovat väittäneet, että jos sisilialainen retkikunta olisi ollut Ilkibiadesin komennossa Niciaksen sijasta, retkikunta ei ehkä olisi kohdannut tuhoisaa kohtaloaan.
ellauri445.html on line 306: Hän muistutti heitä heidän kotikaupunkinsa verrattomasta itsenäisyydestä ja sen jokapäiväisessä elämässä tarjoamasta rajoittamattomasta vapaudesta ja lausui vielä paljon muuta, mitä ihmiset sellaisena kohtalokkaana hetkenä voivat sanoa, välittämättä siitä, kuulostiko se vanhojen latteuksien toistamiselta, joita tällaisissa tilaisuuksissa ladellaan vaimoista ja lapsista ja kotimaassa palvotuista jumalista, joiden avuksi huutaminen näyttää auttavan pelkoa ja mielenliikutusta torjuttaessa.
ellauri448.html on line 581: Transilvanian kulta-aika koitti Gábor Bethlenin (1613–1629) ja György I Rákóczyn (1630–1648) aikana. Bethlen soti keisaria vastaan kolmikymmenvuotisessa sodassa kolme kertaa, ja hänet kruunattiin Unkarin kuninkaaksi. Rákóczy sai pakotettua keisarin hyväksymään jälleen unkarilaisten protestanttiuden. Vuonna 1683 turkkilaiset lyötiin Wienin piirityksessä ja Transilvanian liitto Osmanien valtakunnan ja Ranskan kanssa osoittautui kohtalokkaaksi. Vuonna 1691 Transilvania liitettiin Itävallan kruununmaihin ja 1711 mennessä ruhtinaat korvattiin itävaltalaisilla kuvernööreillä. Transilvanian korotus 1765 suuriruhtinaskunnaksi oli vain muodollisuus.
ellauri449.html on line 136: Bob cites Goethe's sick poem Erlkönig. Erlkönig eli eli Keljuin kuningas on Johann Wolfgang von Goethen tunnetuimpia runoja, lajityypiltään balladi. Goethe kirjoitti runon vuonna 1782 alun perin Die Fischerin -oopperaa varten. Runon ovat säveltäneet muiden muassa itävaltalainen Franz Schubert, saksalainen Carl Loewe ja suomalainen Tapani Länsiö. Schubert sävelsi runon sooloäänelle ja pianolle vuonna 1815, ja se kuuluu hänen tunnetuimpiin leideihinsä. Runo kertoo kuolemansairaasta pojasta, joka ratsastaa isänsä kanssa kohti kotia. Poika kuvittelee houreissaan keljun kuninkaan yrittävän houkutella häntä mukaansa ja huutaa apuun isäänsä. Isä yrittää tyynnytellä poikaa ja vakuuttaa, että kelju kuningas on vain kuvitelmaa. Lopussa kuitenkin paljastuu pojan kauhea kohtalo; kun he viimein saavuttavat kotinsa, poika on kuollut. Kelju K. Kojootti on runossa kuoleman vertauskuva. Runon ovat suomentaneet kimpassa Otto Manninen, Erkki Pullinen ja Teivas Syöpä-Närpiö. Vähän sairasta.
xxx/ellauri013.html on line 49: Kaikuu kohtalokas musiikki.
xxx/ellauri013.html on line 405: Koirasrotta voidaan muuttaa naaraaksi, vaikka tähän mennessä ei mitään tähän verrattavaa ole tehty ihmiselle, ei edes Buchenwaldissa. Aika hirveää! Kuolemaa pahempi kohtalo. Tätä julmuutta harjoitetaan tänä päivänä, ks. HS kuukautisliite 10/19.
xxx/ellauri013.html on line 1227: Mun kohtalo, onni vaiko epäonni, päätä ize, on onnistunut epäsosiaalisuus. Mä oon, tai tahtoisin vaan olla, hyvä luuseri.
xxx/ellauri044.html on line 108: hillizi izensä ja otatti jokaisesta kohtalon iskusta izeensä uuden tazkan.
xxx/ellauri056.html on line 238: Mysteerio ja ylevyys. Molemmat on hanurista. Hämäryys ja kukkoilu. Kuolema ja kohtalo. Oikeus ja kohtuus. Fix und Foxi.
xxx/ellauri056.html on line 264: Kermaperseen asia ei ole kajota kohtaloon, joka tahtoo enemmistön orjuutta. Meidän on oltava mahdollisimman oikeamielisiä palvelijoitamme kohtaan. Esim. bylsiä niitä vasta luvan perästä kuten Toope Sillinpää.
xxx/ellauri056.html on line 288: Kulissit on prinsessaruususmainen linnanrotisko, joka niinku silleen symboloi kohtalon voimia. Tai siis ettei ihmisten touhussa ole oikeesti järkeä, shit vaan happens.
xxx/ellauri056.html on line 313: Mauri ei ehkä usko kohtaloon mutta sentään huonoon ja hyvään pullaan. Jotkut on onnekkaita kuin Hannu Hanhi, joillekkin käy koko ajan kehnosti kuin Aku Ankalle. Viuhkan selityxenä on izekunkin alitajunta.
xxx/ellauri057.html on line 129: Jethro voi köyhtyä. Kuolemaa karmeampi kohtalo.
xxx/ellauri057.html on line 351: Helppo on kestää kohtalo.
xxx/ellauri057.html on line 733: Perinteisen miehen kohtalon
xxx/ellauri057.html on line 742: Hälle kohtalon koura juottaa väkijuomaa
xxx/ellauri057.html on line 851: ”Hän oli ihmiskunnan sotilas, oikeuden profeetta kaikille kansoille. Hän oli korkeimman luokan uudistaja. Hänen kohtalonsa oli toimia ennalta näkemättömän raakuuden aikakautena, jonka uhriksi hän lopulta itse joutui.”
xxx/ellauri059.html on line 45: En varsinaisesti itkenyt Marie Antoinetten kuolemaa. Surin onnetonta rakkautta ja sitä, että hänet erotettiin lapsistaan ja sitä onnetonta kirjettä, jonka hän kirjoitti lokakuisena aamuna 1793. Hänen kälynsä madame Elisabeth ei milloinkaan saanut sitä. Siitä syystä vihaan Robespierreä enemmän kuin hänen muiden julmuuksiensa tähden.Olisi ollut aivan eri asia, jos hän olisi antanut viedä kirjeen perille, ja lapset olisivat saaneet tietää heidän äitinsä ajatelleen heitä viimeiseen henkäykseen asti. Tai että se pieni salainen viesti olisi toimitettu eräälle ruotsalaiselle aatelismiehelle, joka odotti tietoja huolesta harmaana. Moinen inhimillinen ajatus tuskin edes pälkähti Robespierren kylmään, laskelmoivaan päähän. Hän sen sijaan kätki viestit kylmäverisesti omiin patjoihinsa. Saatoin aivan nähdä hänet silmissäni! Hän luki niitä varmasti joka ilta ennen kynttilan sammuttamista: "Eivät voi erottaa sydämiä toisistaan" hah hah, hän nauroi kylmästi ja kätki kirjeen taas patjaansa. Siellä hän piilotteli niitä yhdeksän kuukauden ajan. Mutta eräänä kesäkuun yönä 1794 herra Robespierre ei enää kallistakaan päätään pehmeälle pielukselleen. Hänellä ei nimittäin ole päätä enää, se on katkaistu Place de la Révolutionilla. Silloin kirjeet tulevat esiin. Vastaanottajat vain eivat enää ole tavattavissa. Madame Elisabeth-parka koki saman kohtalon kuin onneton kälynsä, samalla paikalla. Vain kirjeet jäivät. Marie Antoinette-raukka! Hänkin oli kerran nuori ja iloinen, ja asui rakastettuna kauniissa linnassa joka oli koko maailman keskipiste.
xxx/ellauri075.html on line 43: Kristina täti sanoi ettei Wallulla ole juuri rikoxia mut onhan täs. Sivulta 126 alkaen on tuhottomasti huumerikoxia näpistyxiä ja monta törkeetä pahoinpitelyä. Mustnää huumehörhöjutut on yxinomaan vastenmielisiä. Koppiin tollaset hyypiöt tai to the wall. Roinanveto on vihoviimeinen typeryys, joka tekee ihmistermiiteistä pelkkiä torakoita. Torakat popsivat kuolleen kohtalotoverinsa suihinsa ennenkuin lähtevät lätkimään kengän alta lattianrakoon.
xxx/ellauri075.html on line 279: Lācis, latvialainen, jo menetetty rakastettu, joka kohtalokkaasti johdatti hänet
xxx/ellauri075.html on line 497: Alkoholisoitunut, syvästi tunteva ihminen vertautuu siis Kristukseen. Juominen, siis tauti, on hänen ristinsä. Kristuskin joi kuin sieni ristillä. Koska juomari on kuitenkin ihminen, eikä jumalhahmo, hän lopulta sortuu taakkansa alle. Tulivuoren juurella ei kuitenkaan ylistä juomista. Päinvastoin, konsuli on hyvin traaginen hahmo. Hän kärsii ja kärsii ja joutuu lopulta tuomiolle. Lowry kiteyttää tämän sanomalla päähenkilöstä vielä, että ”sikäli kuin hänen kohtalollaan on syvyyttä ja merkitystä, se on suhteutettava myös koko ihmiskunnan lopulliseen kohtaloon.” Koska kirjan tapahtuma-aikana Toinen maailmansota on juuri alkanut, ihmiskunta on siis tuomiolla myös tapahtuvien ja vielä tapahtumattomien julmuuksiensa tähden.
xxx/ellauri084.html on line 195: Samaan aikaan norssiin pyrkimässä ollut ja eläkkeelle päässyt luokkatoverini Mikko Könkkölä korkeimmasta hovioikeudesta kertoo miten kohtalo oli sokea sen kohdalla mutta löysi hyvän jyvän:
xxx/ellauri087.html on line 307: Esa Saarinen uskoo, että kun vastakkainasettelusta päästään ja lakataan kadehtimasta onnekkaampia, koronakriisistä kumpuaa myös maallista hyvää. Hän toivoo, että ihmiset alkaisivat tuntea itsensä enemmän osaksi luontoa, kun ne on täynnä koronavirusta, onhan sekin luonnoneläin. Olemme luonnon armoilla. Sen kohtalokas koronavirus on opettanut.
xxx/ellauri087.html on line 729: Madero voitti lokakuussa 1911 järjestetyt presidentinvaalit. Hänen uusi hallintonsa ei kuitenkaan kestänyt sekä oikealta että vasemmalta tulevia jatkuvia hyökkäyksiä. Maderoa vastaan kehkeytyi useita epäonnistuneita kapinayrityksiä. Hänen kohtalokseen koitui lopulta salajuoni helmikuussa 1913. Pääkaupunki Mexico City muuttui kymmeneksi päiväksi taistelukentäksi. Valtava määrä siviilejä kuoli ja taistelut lakkasivat vasta kun hallituksen joukkojen komentaja Victoriano Huerta vaihtoi puolta. Madero ja varapresidentti José María Pino Suárez vangittiin.
xxx/ellauri104.html on line 1255: – En katso syyllistyneeni minkään ihmisryhmän eheyttämisellä tai kikkelin irtiruuvaamisella uhkaamiseen, paneskeluun tai nälvimiseen. Näissä kaikissa on kysymys Raamatun opetuksista avioliitosta ja sukupuolisuudesta. Toisaalta totta on, mitä sitä kieltäminen, että homo tuottaa vahinkoa ennenkaikkea omalle iankaikkiselle kohtalolleen. Mutta en minä uhkaa, minä vaan varotan, uhkaaja on herra Sebaot.
xxx/ellauri104.html on line 1295: Päivi ize asiasta kuultuna töllössä: - Mitä vahinkoa homo tuottaa lähimmäisille? Viirun vaarun kierrin kaarrin ... totaniin homo tuottaa vahinkoa ennenkaikkea omalle iankaikkiselle kohtalolleen. - Juujuu mutta entä muille? Lisää viirun vaarun ... Ei tule vastausta.
xxx/ellauri114.html on line 485: Neljätoista vuotta oli Wilholla jäljellä. Ei ehtinyt kansaneläkettä nauttia. Etelä-Karjalan Uuraasta päätyi stadin kautta Kempeleen naapuriin Pohjois- Pohjanmaalle. Vaimo oli jo kuollut kun Hammurabi ilmestyi 1949. Saattoi pientä katkeruutta tylyä kohtaloa vastaan olla Wilhon rinnassa.
xxx/ellauri114.html on line 724: Ebyktistä etelään olis Kushin, Haamin 2. pojan porukat. Haamin 1. poika Kanaan, joka menetti perintöosansa vaarin kirouxesta, (Gen.ix. 25, seq.), ja on sen tautta aina viimeinen veljessarjassa (ch. x. 6, &c.), näyttää silti saaneen seniorioikeuxia kun Haamin pojat lähti porukalla länteen Shinarin tasangoilta (Gen. xi.), kert antoi nimensä ekalle seudulle minne mamut saapuivat. Kushin, 2. pojan jälkeläiset ottivat seuraavan suolaisemman lotin länteen Siinailta. Niilinlaaxon herkut lankes 3. pojalle Mizraimille; ja kuopuxen Phutin kohtaloxi tuli painua huizin Saharaan. Nehashkush, ne haisevat kuselle, oli Wettenhovi-Aspan suomennos Kushin pojille. The sons of Ham: Cush, Mizraim, Put, and Canaan. 7The sons of Cush: Seba, Havilah, Sabtah, Raamah, and Sabteca. And the sons of Raamah: Sheba and Dedan.… (Gen ix:6, x:6) Sheban kuningatar toi Salomolle upeita lahjoja, joiden joukossa oli Viiru-kissan rakastamia ruokapurkkeja.
xxx/ellauri116.html on line 485: Michael Canfieldin kohtalo oli kuolla prinssin tavoin. Michael hyppäsi vuonna 1969 lentokoneesta matkustaessaan New Yorkista Lontooseen. Lentokoneen noustua 43-vuotias Michael sai sydänkohtauksen, jonka oli aiheuttanut ilmeisesti alkoholin ja lääkkeiden yhteiskäyttö. Hän kuoli tietämättä lopullista totuutta. Niinhän me kaikki. No kyllä se sitten selviää.
xxx/ellauri120.html on line 402: Rothit asustavat Nyyrikintiellä paritalon puolikkaassa, ent. pirhakan Tellun entisessä kämpässä Pezkujen ex-kotitalon vieressä. Nyttemmin kalpean kaunis riutunut Tellu seuraa kaikkialle Kirsin navakampaa aurinkoa kuin kalvas kuu. Pikku Maxin kanit "karkasivat" laatikosta pihalta. Ei Riitta niistäkään pitänyt. Tais tulla sama kohtalo kuin Sakun kaneille.
xxx/ellauri121.html on line 214: Toivo Kuulan kohtalosta puhuessaan Juhani Heikka asettelee sanojaan hyvin tarkasti. Hänen sukupolvensa edustajilla ei ole tapahtumiin osaa eikä arpaa, eikä hän voi tunnustaa sadan vuoden takaista tekoa isoisänsä puolesta, kun varmuutta tekijästä ei koskaan saatu. Vappuiltana 1918 Viipurin Seurahuoneella on tullut ja mennyt ehkä satoja ihmisiä. Moni on juonut pirtua ja ollut tolkuttomassa humalassa.
xxx/ellauri121.html on line 233: MARKKU Marttisen suvussa Toivo Kuulan kohtalosta on puhuttu paljon. Marttinen on lukenut historiaa ahkerasti ja tuntee sisällissodan vaiheet ja isoisän tarinan. Isoäiti, Toivo Kuulan vaimo Alma, murtui tapauksen jälkeen täysin.
xxx/ellauri121.html on line 434: Tarmio kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen lyseosta vuonna 1951. Hän opiskeli biologiaa Helsingin yliopistossa vuosina 1952–56 ja valmistui filosofian maisteriksi. Tarmio aloitti uransa WSOY:ssä oikolukijana vuonna 1956, minkä jälkeen hän työskenteli kustannustoimittajana, oppikirjaosaston päällikkönä, oppi- ja tietokirjaosaston johtajana ja lopulta pääjohtajana vuodesta 1969. 1970-luvun alussa kustannustaloa kohtasi valtakriisi. Vuoden 1972 yhtiökokouksessa kiistan voitti niukasti ryhmä, joka tuki Tarmion jatkamista pääjohtajana. Tarmio jätti pääjohtajuuden vuonna 1987 aloittaakseen uran itsenäisenä viestintäalan yrittäjänä. Tää mietelmätiiliskivi ilmestyi WSOY:lta keväällä 1986. Selvä pyy, sano Manninen varista. Tarmio toimitti monia aforismikokoelmia, esimerkiksi Ajatuksia elämästä, onnesta ja vanhenemisesta (1979), ja kirjallisuusantologioita, kuten Sata tarinaa tulipunaisesta kukasta (1988, Sirkku Klemolan kanssa). Tarmio toimi myös tietokirjailijana 1950-luvulta asti erikoisaloinaan biologia ja maantieto. Hänen muistelmansa ja kustannusalaa suomiva pamflettinsa Hurmio tai turmio ilmestyi 1998 Otavan kustantamana. Otava on WSOY:n vanha vihollinen. Yrityksessään Viestintä Tarmio Oy Tarmio muun muassa perusti Kirjamaailma-kirjakerhon, joka myöhemmin liitettiin Uudet Kirjat -kerhoon. Yritys myös tuotti Yleisradiolle vuodesta 1989 lähtien Kirjailijakohtaloita-sarjaa, jossa Tarmio muisteli edesmenneitä kirjailijoita, kuten Irja Sallaa ja Lauri Viitaa. Viestintä Tarmio julkaisi Suomen Golflehteä 1987–2011 ja on kustantanut useita golf-aiheisia kirjoja.
xxx/ellauri123.html on line 1164: Me brasse le destin, me banissant de l’heur kohtalon kolauttama, karkottaa mut onnesta
xxx/ellauri124.html on line 794: kohtalo kuin koirilla.