ellauri050.html on line 893: ”Olen kuin kahden maailman kansalainen, tuolla toisella puolen on jo niin paljon rakkaita. Toivon, että joskus kohtaamme”, Ritva Ylönen sanoo. "Toivon että päästään samaan kerroxeen."
ellauri080.html on line 995: Tietäen että kohtaamme eettisiä päätöxiä työpaikalla, on tärkeää että osaamme sekä tunnistaa milloin näitä tulee eteen, että pystymme tulkiemaan pulmatilanteen ja käyttää asiaankuuluvia eettisiä periaatteita tehdäxemme oikean tuomion. Ei riitä että lisätään tietoisuutta omista eettisistä päätösperusteista, vaan pitää myös paremmin ymmärtää muiden ympärilläolijoiden perusteiden perusta. (Ei niitä muuten osaa huijata.) Ymmärtääxemme toisten eettisiä päätöxentekokriteereitä oomme tehneet kertauskyselyn Disney-klassikoiden avustuxella.
ellauri144.html on line 906: Ehkä oli parempi että tää luritus jäi pois. On se sevverran paxua narsismia. Yritelmän kirjoittaja koittaa kääntää kaikki parhain päin: Runoilija liittyy olennaisesti luomiseen. Ennen kaikkia muita näkökohtia kohtaamme runoilijan, joka luojana ja ihmisenä palauttaa runollisesti luotuun maailmaan. Runoilijalla on immanentti jumala, luomisen periaate, tietoisuudessaan. Jumala ei luo ihmiselle, vaan runoilija on runoilija-mies, joka luo Jumalalle.
ellauri147.html on line 579: Videor ergo summa! Aihe herättää nyt lähes vanhaa eurooppalaista närkästystä maailman medialisaatiosta, yksityisyyden ja läheisyyden menetyksestä, se kannustaa kulttuurisesti pessimistiseen analyysiin turhamaisesta kamerariippuvuudesta, jota kohtaamme kaikkialla nykyajan jokapäiväisessä elämässä, narsistisen himon psykoanalyyttiseen purkamiseen omalle kuvalle, koska se esitetään meille jatkuvasti aikana, jonka aikana televisio on johtava väline. (Joo, tää on kirjoitettu TV-aikana, ennen luureja. Tai oli vaan sellasia simpukkamaisia kuten Montalbano Sonolla. ) Niin ymmärrettävät odotukset, jos voisin epäillä sinua kanssasi, minun pitäisi tuottaa heille pettymys. Jalo halveksunta näitä zeitgeistin ilmentymiä kohtaan (jonka itse voin hyvin ymmärtää) – en jaa niitä.
ellauri331.html on line 633: Vladislav Davidzon (ilmiselvä jutku), joka avustaa American Tabloid -lehteä, kuvaili artikkelia "pitkäksi antisemitistiseksi manifestiksi", jossa kirjoitettiin, että artikkeli "sisäsi kattavan litanian ilkeimmistä syytöksistä juutalaisia ​​vastaan, jotka ovat peräisin yli sadan vuoden takaa". Toinen Tabloid- kirjoittaja Yair Rosenberg (yhtä ilmiselvä jutku) sanoi Twitterissä: "Tämä Putinia kannattavan sivuston manifesti on pohjimmiltaan natsijuttu vuonna 2018. Se kuuluu täsmälleen samalla tavalla: 'Meidän on lähdettävä juutalaisten perään tai kohtaamme yhteiskunnallisen onnettomuuden.'." [21] Artikkeli on käännetty useille kielille, ja amerikkalainen valkoinen nationalisti Richard B. Spencer on kuvaillut sitä "suurtapahtumaksi".
xxx/ellauri139.html on line 1222: Köyhää väkeä vie Pietarin slummeihin, syrjäytettyjen loukkoihin, jossa kohtaamme Makar Devuškinin, hupsun vanhemman kirjurin, ja Varvara Dobroselovan, kovaonnisen nuoren neidon, ompelijattaren. Tunteet läikkyvät ilmassa. Tapahtumat etenevät läpi Pietarin kesän, kostean, kuuman ja pölyisen vuodenajan, jota Dostojevski inhosi. Sekä Devuškin että Dobroselova yrittävät korvata kalsean todellisuuden kuvitelmilla, mutta onnistuvatko he? (Juonipaljastus: eivät.)
xxx/ellauri307.html on line 401: Kuolema on kaikkein selittämättömin käsite, jonka kohtaamme. Miksi joku kuoli, kun he kuolivat? Miksi Jumala valitsi yhden ihmisen elämään pidempään kuin toinen? Miksi ihmisen piti kärsiä ennen kuolemaansa? Kuitenkin silloinkin, kun on kyse kuolemasta, meitä opetetaan siunaamaan G-d; sanomme: "Siunattu olkoon tosi Tuomari", tunnustaen, että tämä on ymmärryksemme ulkopuolella.
xxx/ellauri361.html on line 253: Entä silloin, kun kohtaamme käteemme osuneesta kirjasta jotain meille vierasta? Miten suhtautua kirjaan, jossa uskoa eletään ja kristillisyyttä viitoitetaan kovin eri tavoin ja erilaisin muodoin kuin mihin itse olemme tottuneet? Neuvoisin lukijaa tuolloin palaamaan tässä tekstissä ozikkokuvaan asti. Jos kirjasta löytyy kuvan esittämä kristillisyyden peruspilari eli armon ja pelastuksen elin kello yhdessä, sivujen kääntelyä voi jatkaa ottamatta kumihansikkaita käteensä.
8