ellauri011.html on line 663: Kuin sarjakuvissa, kliseestä toiseen
ellauri025.html on line 656: Tää on kaikki aivan hemmetin kliseemäistä taas. Samat käänteet ja sentimentit on nähty teeveessä ja luettukin sen tuhannen kertaa. Ja nyt taas.
ellauri035.html on line 89: "Lienee melkoinen klisee, mutta suomalaisuuden tuntoja kuvanneita runoilijoita parodioiva teos onnistuu erinomaisesti kuvaamaan jotain olennaista suomalaisuudesta." - Image Blogit
ellauri077.html on line 850: Orin sanoi pitävänsä mielestään juuri siitä, ettei kirjaimellisesti kuullut omia ajatuxiaan, mikä oli ehkä klisee mutta muuttui stadionilla aivan muuxi, hännousi izensä yläpuolelle tavalla, jonka kaltaista izestä pakenemista tenniskenttä ei hänelle koskaan suonut, syntyi vaikutelma jonkin läsnäolosta taivaalla, yleisön ääni vaiktti kuin seurakunnalta, se stadioia tutisuttava kliimaxi, kun pallo piirsi korkeuxiin noustessaan kadetraalimaista kaarta eikä tuntunut putoavan koskaan... Hänelle ei tullut edes mieleen kysyä millaisesta käytöxestä Joelle piti. Hänen ei tarvinnut miettiä strategioita tai edes juonitella. Hän ymmärsi myöhemmin minkä pelkoa pelko oli ollut. Kävi ilmi ettei hänen tarvinnut myöskään luvata mitään. kaikki oli ilmaista.
ellauri140.html on line 298: Onhan se hirmun nokkelaa ja sliipattua, onhan siinä p.c. kontenttia kaiken matukliseen kyytipoikana, muzilti vittu: se on ihan sitä samaa kliseetä, ihan samat vitun ennakkoluulot vaikka ehkä 90 astetta käännettynä, joskus 180 astetta, ei se siitä mihkään muutu. Nauratustehoa haetaan konekivääridialogista, idea on sama kuin vieraskielisessä vizissä tai jossain Aliaxessa: olet niin iloinen että pysyit vielä kärryillä että naurat ihan helpotuxesta.
ellauri204.html on line 453: – Ja sitten, toivon todella kuoltua, tapahtui jotain niin omituista, että se pitää ilmaista tuhannesta haastattelusta tutulla kliseellä: Löysimme toisemme uudelleen, Korhonen kirjoittaa. Mutta hukkasimme taas.
ellauri207.html on line 282: Biljonääri Harriet kulautti vissyä ja jatkoi. No tulihan se sieltä, iänikuinen monologiklisee. Kippis ja kulaus.
ellauri213.html on line 131: Opetuxia Waltin kliseepullosta
ellauri245.html on line 770: Altman oli kiinnostuneempi tunnelmista ja atmosfääreistä kuin rakenteista. Hän käsitteli useimmissa elokuvissaan yhdysvaltalaisuuden ytimeen kuuluvia aiheita, mutta hän osasi vältellä kliseemäisyyttä tai pyrki murtamaan kliseitä. Hänen ohjaustapaansa kuului improvisointi, joten hän saattoi ajoittain irrottautua käsikirjoituksesta.
ellauri279.html on line 406: 31. toukokuuta 1974 - Italian journalistiliiton kultaisen klisee -palkinnon jako .
ellauri392.html on line 875: Pyllynnuolennassa kukaan ei kuitenkaan ylittänyt professori Mark C. Tayloria, tunnettua Derrida-ryhmäläistä, joka opettaa Williams Collegessa. Kirjoittaessaan The New York Timesin yleisönosastoon, professori Taylor aloitti myös kuzumalla apuun Wittgensteinia. Ludista Derrida oli kimalainen tulitikkulaatikossa. Professori Taylor jatkaa sitten antamalla meille ystävällisemmän, lempeämmän Derridan. Mutkattomille tietämättömille – ”ihmisille, jotka ovat riippuvaisia äänistä ja yöpymisistä” – Derridan teokset saattavat tuntua ”toivottoman epäselviltä”. Mutta me hienostuneet kaverit tiedämme että hänen kuuluisa mutkikas proosansa "heijastaa tiheyttä ja monimutkaisuutta, joka on ominaista kaikille suurille filosofian, kirjallisuuden ja taiteen teoksille." (Se on klisee, mutta onko se totta? Varmasti jotkut, ehkä monetkin suuret teokset ovat mahtavia selkeytensä ja yksinkertaisuutensa vuoksi, esim Raamattu tai Toora.) Professori Taylorin päätavoitteena on esittää Derrida eräänlaisena teologina Hän sanoo, että tässä epävarmassa, kiistojen repimässä maailmassa on ymmärrettävää mutta vaarallista halu "yksinkertaisuuteen, selkeyteen ja varmuuteen". Ja tämä halu, professori Taylor kertoo, "on suurelta osin vastuussa kulttuurisen konservatiivisuuden ja uskonnollisen fundamentalismin noususta ". Älähälä! Pianhan tässä George W. Bush sulautuu Osama bin Ladeniin. Kiitos Jumalalle – tai pikemminkin kiitos Derridalle, että hän on tullut opettamaan meille uskomuksen muotoa, ”joka käsittää epävarmuuden ja antaa meille mahdollisuuden kunnioittaa muita, joita emme ymmärrä”. No sitä virhettä "me" emme kyllä tee! Professori Taylorin käsissä Derrida nousee esiin messiaanisena hahmona, Martin Heideggerin, St. Franciscuksen ja Kahlil Gibranin yhdistelmänä.
ellauri398.html on line 171: Mutta vanhaa kliseeä käyttäen, paholainen on yksityiskohdissa.
ellauri439.html on line 148: Jokaisella kliseellä on alkuperänsä historiassa. Aivan kuten on kansallisia kliseitä, on myös joitain alueellisia. Jos olet joskus nähnyt elokuvan "Bienvenue chez les Ch'tis" (Tervetuloa tikkuihin), tiedät, että eteläranskalaisilla ihmisillä on omat ennakkokäsityksensä maan koillisosassa sijaitsevan Hauts-de-Francen (aiemmin Nord-Pas-de-Calais) alueen ilmastosta – ja siitä, keiden henkistä elämää. Elokuvassa eteläiset ajattelevat, että koillisessa on aina kylmää ja sataa, kun taas Bretagnen, Normandian ja Pariisin seudulla on enemmän tai vähemmän aurinkoa. Puhumattakaan muista stereotypioista, jotka yhdistävät tämän alueen tosi-tv:hen, hiilikaivoksiin ja selkeään heikkouteen viinaan! Jokainen, joka on koskaan vieraillut Ranskassa, on huomannut, että ranskalaisia, jotka käyttävät baretteja ja Breton toppeja, on vähiten sanottuna harvassa. Baretteja käyttävät pääasiassa Béarnin alueelta ja lounaassa sijaitsevasta Baskimaasta. Myös Ranskan muukalaislegioonan vihreät baretit ja Chasseurs Alpinsin vuoristojalkaväen ylisuuret versiot ovat legendaarisia. Mitä tulee Bretonin toppeihin, niitä käytettiin tietysti yleisemmin Bretagnen luoteisosassa. Bretagnesta kotoisin olevia ihmisiä pidetään usein itsepäisinä. Tyypillinen bretoni torjuu ulkoisen auktoriteetin (eikö roomalaisia vastaan kapinoinut gallialainen Asterix ollut Bretagnesta?). Bretonit puolustavat kieltään ja ovat ylpeitä lipustaan, ja tämä johtuu siitä, että he ovat historiallisesti joutuneet ennakkoluulojen uhreiksi. Nykyään sana plouc (bretagnelainen maalaismoukka) on halventava termi, joka kuvaa henkilöä, joka on ilkeä, kömpelö tai huonosti pukeutunut. Mutta jotkut historioitsijat uskovat, että pariisilaiset käyttivät tätä sanaa 1900-luvun alussa kuvaamaan bretonilaisia maalaismoukkia, jotka tulivat pääkaupunkiin etsimään työtä. Meillä kaikilla on omat ennakkokäsityksensä, osa positiivista, osa ei, eri ihmisryhmistä, eivätkä ranskalaiset eroa toisistaan. Jotkut ranskalaiset stereotypiat ovat niin kaukana todellisuudesta, että ne ovat yksinkertaisesti naurettavia, kun taas toiset ranskalaiset kulttuuriset tosiasiat ovat hyvin lähellä totuutta ja niillä on täysin järkeviä selityksiä. Paras tapa tarkistaa näiden ranskalaisia koskevien tavanomaisten käsitysten luotettavuus on käydä maassa itse ja tehdä omat päätöksensä. Aika matkustaa ranskalaiseen kouluumme Gazan Rivieralla!
xxx/ellauri057.html on line 1188: Tatun ja Patun parhaan kaverin Veeran hahmossakin oli korjaamisen varaa. Veera oli aluksi stereotyyppinen tyttö, joka tiesi, ohjasi ja neuvoi, piti huolta pöhköistä pojista. ”Se alkoi olla vähän toisteista”, Toivonen kertoo. ”On ärsyttävä klisee, että pojat ovat hauskoja ja tytöt pitävät heitä aisoissa.” ”Yritimme paikkailla leffalla ja joulukirjalla”, Havukainen sanoo.
xxx/ellauri086.html on line 279: Moi. Tosta kyllä nyt tulee kuva, että mulla olis ollu jotain luteisia afgaanikavereita että mä olisin tuonut hassista Afganistanista. Just ne kliseet mitkä mä olin halunnu kiertää. Mutta mähän voin sitten kirjottaa oman näkemykseni jos haluan: pyhimys Peshawariin, surkimus Ceylonille. Ihmisyysikävää Himalajalla. Millainen se matto on? No ei tällä mitään merkitystä ole. Ostin yhdeltä afgaaniperheeltä 150€ rukousmaton tapaisen maton joka on meillä keskilattialla, modernin, mutta jos se on vintillä, voisin ottaa lattialle. En muistanut tällaista.
xxx/ellauri104.html on line 417: teen niinku paskasta kultaa kirjoittelen outoja sanontoja yhteen ; pilkon sanoja ja liitän vanhat kliseet toimivaksi kokonaisuuseksi. Ihmisiä manipuloidaan mediakulttuurissamme kokoajan.
xxx/ellauri138.html on line 148: yhdenmukaistavaan, sovinnaistavaan uutisankkureiden kliseeseen. Minä reputan joka kakaran joka sanoo "loppuratkaisu'. Jos loppuratkaisua
xxx/ellauri170.html on line 264: Ukkola on rohkea ja älykäs tabujen murtaja, joka on rohkeasti esittämässä kaikki anglosaksisten konservatiivien tuoreimmat kliseet suomalaisen yhteiskunnan huutavimpiin tarpeisiin. Hänen suurin avunsa toimittajana on autenttisen ja tuoreen ummikkonäkökulman välittäminen, mikä johtuu hänen kyvyttömyydestään tajuta mitään hämmentävän suuresta asiajoukosta. Tähän mennessä Ukkola on lähestynyt mm. kasvatustiedettä, kulttuurijournalismia, opetussuunnitelmaa, politiikkaa, historiaa ja sosiologiaa ymmärtämättä ko. aiheista ensimmäistäkään seikkaa. Ukkolan harvinaislaatuinen kyky toimia johdonmukaisesti huonossa uskossa 24/7 edesauttaa häntä mahdollisimman puhtaan journalistisen bulkkityhjyyden sarjatuotannossa. Ukkola on kansallinen voimavara, ja hänen ansioluettelossaan ehkä korkeimmalle sijalle sijoittuu Julkisen sanan neuvoston langettava päätös toimittajan aseman väärinkäytöstä – maininta on imarteleva, koska siinä JSN tunnustaa pitäneensä Ukkolaa toimittajana.
xxx/ellauri385.html on line 54: Kulttikirjaksi kohonnut eepos keinu ja kieri-Babylonista viinasta, huumeista ja yliannostuksista, seksistä, pornotähdistä ja pahoinpitelyistä, urheiluautoista, kuolonkolareista ja vankilatuomioista, isoista egoista ja valtavista dildoista. Mötley Crüen miehistö riisuu naamarit ja paljastaa kaiken elämästään, jossa keinukliseet venyivät äärimmilleen ja paiskautuivan lopulta vasten kertojien kasvoja.
19