ellauri074.html on line 326: William H. Gass (kekä?) on kuvaillut Cioranin tekstejä filosofiseksi romanssiksi, jossa toistuvat nykyajan teemat vieraantuminen, absurdius, ikävä, turhuus, rappio, historian hirmuvalta, muutoksen rahvaanomaisuus, tietoisuus kärsimyksestä ja järki sairauden muotona. Tuotannon pääosa koostuu ironisista, skeptisistä ja ytimekkäistä aforismeista tai vähän pidemmistä fragmenteista. Mieltymys fragmentteihin liittyy sekä systemaattisia järjestelmiä kaihtavaan ajatteluun että tuskalliseen kielen vaihtamiseen romaniasta ranskaksi ja jopa laiskuuteen. Cioran piti fragmenttejaan ajatteluprosessin yhteenvetona, josta on jätetty pois lopputulokseen johtanut päättelyketju. Cioranin ranskankieliset tekstit ovat äärimmäisen hiottuja ja klassisten kielinormien mukaisia; klassinen tyyli perustuu osittain myös pyrkimykseen kirjoittaa vähintään yhtä hyvin kuin ranskalaiset kirjailijat; Cioran pitikin tyyliään ainoana vahvuutenaan, joskin vahvuus ei ollut hänen mielestään luontaista vaan kovan työn tulos. Cioran on usein puhunut traumaattisesta kielen vaihtamisesta, johon hän päätyi kääntäessään Stéphane Mallarmén runoja romaniaksi ja todettuaan, ettei ollut mitään järkeä kirjoittaa kielellä, jota kukaan ei ymmärtänyt. Hän sanoo kirjoittaneensa Hajoamisen käsikirjan neljä kertaa, ennen kuin siitä tuli niin hiottu, ettei jälkeä muukalaisuudesta ("métèque" - siis metoikkimaisuudesta) enää ollut. Vaikka romaniaksi kirjoitetuissa teksteissä esiintyvät teemat ovat pääosin samoja kuin myöhemmin ranskaksi kirjoitetuissa, ei Cioran itse pitänyt niitä tyylillisesti yhtä korkeatasoisina kuin ranskaksi kirjoittamiaan tekstejä. Hän suhtautui erityisen varauksellisesti romaniankielisistä teksteistä tehtyihin käännöksiin, varsinkin ranskannoksiin: hän ei kokenut pitkällisen kirjallisen perinteen ja kielenhuollon pysähdyttämän ja jäykistämän ranskan kielen voivan ilmaista asioita samalla tavalla kuin slaavilaisuuden ja latinalaisuuden sekoituksessaan joustavan romanian kielen Romaniaksi Cioran kirjoitti vaistonvaraisesti, ranska oli hänelle kuin pakkopaita.
ellauri096.html on line 621: Uuskeynesiläinen taloustiede on makrotaloudellisen ajattelun koulu, joka kehitettiin sodanjälkeisenä aikana John Maynard Keynesin kirjoituksista . Ryhmä taloustieteilijöitä (erityisesti John Hicks , Amedeo Modigliani ja Paul Samuelson ) yritti tulkita ja virallistaa Keynesin kirjoituksia ja syntetisoida neoklassisten taloustieteen mallien kanssa . Heidän työstään on tullut tunnetuksi uusklassinen synteesi ja luotu mallit, jotka muodostivat uuskeynesiläisen taloustieteen perusajatukset. Nämä ideat hallitsivat valtavirran taloutta sodanjälkeisenä aikana ja muodostivat makrotaloudellisen ajattelun valtavirran 1950-, 1960- ja 1970-luvuilla. Tapahtui joukko tapahtumia, jotka ravistelivat uuskeynesiläistä teoriaa 1970-luvulla, kun stagflaatio ja Milton Friedmanin kaltaisten monetaristien työ kyseenalaistivat uuskeynesiläisiä teorioita. Tuloksena olisi joukko uusia ideoita tuomaan keynesiläiseen analyysiin työkaluja, jotka kykenevät selittämään 1970-luvun taloudelliset tapahtumat. Seuraava suuri keynesiläisen ajattelun aalto alkoi yrittämällä antaa keynesiläiselle makrotaloudelliselle päättelylle mikrotaloudellinen perusta. (Objektivirhe) Nämä uudet keynesiläiset auttoivat luomaan " uuden uusklassisen synteesin ", joka muodostaa tällä hetkellä makrotaloudellisen teorian valtavirran. Uuden keynesiläisen koulun syntymisen jälkeen uuskeynesiläisiä on joskus kutsuttu "vanhoihin keynesiläisiin". Uuskeynesiläinen taloustiede - https://fi.qaz.wiki/wiki/Neo-Keynesian_economics
ellauri142.html on line 903: Theophrastus Philippus Aureolus Bombastus von Hohenheim (11. marraskuuta tai 17. joulukuuta 1493 Sveitsi – 24. syyskuuta 1541 Salzburg, Itävalta) oli sveitsiläissyntyinen alkemisti, lääkäri, astrologi, psykologi ja okkultisti. Hänen nimensä oli alun perin Theophrastus Philippus Aureolus Bombastus von Hohenheim, mutta hän otti Para-Celsus (parempi kuin Celsius) -nimen roomalaisen lämpömittarin Celsuksen mukaan. Paracelsus halusi korvata skolastisen tieteentekemisen perinteen, jossa tutkimuksen ensisijaisina välineenä oli nojatuoli ja kohteena klassisten auktoriteettien opit, kuten galenoslainen lääketiede ja aristotelinen luonnonfilosofia, luonnon todellisia ilmiöitä ja vuorovaikutuksia tutkivalla kokeellisella tieteellä. Paracelsus painotti tutkimuksissa suoraan luonnosta tapahtuvaa ilmiöiden osallistuvaa havainnointia ilman harhaanjohtavia klassisia teorioita ja ajatuksia.
ellauri246.html on line 394: Tuleva runoilija syntyi Leningradissa, joka on Pietarin ikivanha nimi. Esseessä "pienempi kuin yksiköt" Brodsky omistaa monia sivuja kuvaamaan jälkiläistä Leningradia. Näiden kilpailujen ja julkisivujen sekä klassisten, eklektisten ja modernistien mukaan hän opiskeli kulttuurin historiaa paremmin kuin myöhemmin kirjoissa. Mutta, ei petä Brodsky, kauniin kaupunkimuseon kohtauksessa oli elämää, jolla on keskittyminen, militarisointi. Kansalaisten, kuten koululaisten, tärkeimpänä hyveenä pidettiin tottelevaisuutta. Koulu antoi Brodskille ensimmäiset ärsyttävät väsyneet ideologian oppitunnit. 15-vuotiaana tuleva runoilija heittää koulua vesilinnulla ja harjoittaa lisää itsehallintaa. Hän uskoi, että kahdeksannesta palkkaluokasta on välttämätöntä aloittaa kapea erikoistuminen, koska nuori mies on terävä mieli ja erinomainen muisti, mutta hänellä ei voi vietävä ole aikaa opiskella tieteenaloja, jotka eivät koskaan tarvitse häntä.
ellauri288.html on line 283: Suositellaan klassisten venäläisten kirjailijoiden, kuten Doston ja Pasternakin, ystäville sekä niille, jotka nauttivat nykyajan klisheisistä tarinoista himosta ja petoksesta. Library Journal Review, Yhdysvallat
ellauri370.html on line 193: Termiä "mipnei tikkun ha-olam" (ehkä parhaiten käännettynä tässä yhteydessä "yleisen järjestyksen eduksi") käytetään Mishnassa ( klassisten rabbiinisten opetusten runko, joka on kodifioitu noin 200 jKr.). Siinä viitataan sosiaalipoliittiseen lainsäädäntöön, joka tarjoaa lisäsuojaa mahdollisesti epäedullisessa asemassa oleville — säännellään esimerkiksi oikeudenmukaisia ​​ehtoja avioeropäätösten laatimiselle ja orjien vapauttamiselle. Esa Sariola luki neukku Lurian työterapiakirjoja. Vygotski oli toinen sen sankari. Glorian kolumnistixi päätyi sekin, ajamaan Ford Scorpiota.
ellauri403.html on line 404: Zelenskyy on Ukrainan ensimmäinen juutalainen presidentti; Volodymyr Groysmanin pääministerinä Ukrainasta tuli ensimmäinen maa Israelin lisäksi, jossa oli samanaikaisesti juutalainen valtionpäämies ja hallituksen päämies. Rabbi Kaminezki, Itä-Ukrainan alueen päärabbi, jossa Zelensky varttui, muistaa kauhistuneena siitä, että hänen oma yhteisönsä uskoi, että Zelenskin pitäisi painua vittuun, koska he ajattelivat, että "meillä on täällä pogromeja kahden vuoden kuluttua, jos asiat menevät pieleen". Tel Avivin lähellä sijaitsevan Bar Ilan -yliopiston klassisten opintojen laitoksen vanhempi luennoitsija Lisa Maurice kertoi AFP:lle nähneensä merkkejä juutalaisuuden vaikutuksesta Zelenskyn asennossa, mukaan lukien hänen sosiaalisen median viestinsä. BBC rikkoi omia ohjeitaan Israelissa 1 553 kertaa, kertoo uusi raportti. Tutkimusten mukaan BBC:n toimittajat vähättelivät toistuvasti Hamasin terrorismia ja esittivät Israelin militaristisena ja aggressiivisena. Kaikki sankarimme, jopa sotilassankarit, eivät taistele siksi, että he haluaisivat taistella, eivät siksi, että he olisivat aggressiivisia, vaan siksi, että se on oikein. Se on todella vahva perinne juutalaisuudessa. Muilla ei ole sellaista.
ellauri408.html on line 947: Petrarcha avasi Afrikan ja muiden klassisten teoksiensa suuren myymälän, mutta eeppinen ei käynyt erityisen hyvin kaupaxi, koska se oli Livystä niin suoraan kopsattu.
ellauri445.html on line 240: Vielä kriittisemmin Athanasios G. Platias ja Constantinos Koliopoulos, strategisten tutkimusten ja kansainvälisen politiikan professorit, toteavat, että Ilkibiaden omien argumenttien "pitäisi riittää poistamaan käsitys, että Ilkibiades oli suuri valtiomies, kuten jotkut yhä uskovat". Kirjoittaessaan eri näkökulmasta psykologi Anna C. Salter mainitsee Alkibiadesin "kaikkien psykopatian klassisten piirteiden isäxi".
xxx/ellauri170.html on line 273: Ukkolan perhetausta on karu: hänen äitinsä oli (klassisten) liberaalien viimeisin ja ehdottomasti vähäisin kansanedustaja Tuulikki Ukkola (1843–2019), jonka mukaan työttömät ovat "loisia" ja nuoriso "työtä vieroksuvaa" ja "elätettävää". Tuulikki Ukkolan randilaista ihmisvihaa Ukkolan huushollin perimässä liventää isän, takkuisen pakinoitsija Jukka Ukkolan, ähmyilevä höpinä.
xxx/ellauri415.html on line 284: Herrick oli pitkään tunnustettu hänen enemmän kuin nyökkäävästä perehtymisestä klassisten kirjailijoiden, kuten legendaarisen kreikkalaisen viinin, naisten ja laulun runoilijan, Anakreonin teoksiin; ja roomalaisten runoilijoiden, erityisesti Horatiuksen ja Martialin, kanssa, mutta myös Catulluksen , Tibulluksen ja Ovidiuksen kanssa (jotka kaikki Herrick mainitsee, varastaa tai lainaa heiltä).
xxx/ellauri441.html on line 607: Muutama kuukausi ennen muuttoaan Weimariin, jossa hänen oli määrä julkaista suurin osa 'Goethes Naturwissenschaftlichen Schriften' [Goethen luonnontieteellisistä kirjoituksista] osana ensimmäistä Goethen kokonaispainosta, Rudolf Steiner alkoi tutkia mahdollisuuksiaan tohtorin tutkintoon. Toisaalta hän luultavasti halusi päästä kiinni tuleviin arkistokollegoihinsa, joilla kaikilla oli tohtorintutkinto. Arkiston päällikkö Bernhard Suphan oletti luonnollisesti, että myös Steiner oli lääkäri, ja kutsui häntä "lääkäriksi" kirjeissään vuonna 1889. Toisaalta hän halusi hankkia akateemisen tutkinnon, koska se oli edellytys hänen pitkän tähtäimen tavoitteelleen: filosofian luennoitsijaksi. Itävallassa hänellä ei ollut mahdollisuutta tässä suhteessa: "Olin virallisesti suorittanut Realschule-koulun [toisen asteen luokkaan 10 asti] Tämä sulki pois tohtorintutkinnon suorittamisen Itävallassa. Olin kasvanut ”filosofiaksi”, mutta takanani oli virallinen koulutus, joka sulki minut pois kaikesta, mihin filosofian opiskelu asettaa ihmiset. Jopa hänen säännölliset opisto-opinnot Wienin teknillisessä opistossa ei antanut hänelle perustaa Itävallassa ainoan siellä tuolloin olemassa olevan akateemisen tutkinnon – tohtorin – hankkimiseen. Se oli varattu korkeakoulututkinnon suorittaneille, jotka olivat käyneet aiemmin Gymnasiumissa [Secondary School 12. luokkaan asti] ja siten hankkineet klassisten kielten tuntemuksen.
12