ellauri037.html on line 480: Ei saa sekottaa Toile de Jouyyn joka on painopuuvillakangas 1700-luvun piknikretkikuvilla. Sitä valmistettiin Pariisin esikaupungissa. Jouy oli nuorena ennen Napsua Etelä-amerikassa ja Intiassa siirtomaaupseerina. Se pysy suosiossa restauraation aikana 1830 kun se oli niin mukava. Ranskan akatemian klassikkona vastusti Hugon Vikiä.
ellauri332.html on line 246: Elokuva seuraa Teemu Keskisarjan nyrkkeilijän nousua (johon on lisätty rakkaus Bronxista), joka pääsee niin pitkälle ja huomaa sitten, että hänen tunnepitoisuuden puute on este kehässä ja hänen elämässään. Ohjaaja Martin Scorcesen ja Robert De Niron johdolla sitä pidetään klassikkona. Automerkistä tutun De Niron "menetelmänäyttelijä" -lähestymistapa väkivaltaisen Jake LaMottan hahmoon aiheutti kuitenkin paljon epämukavuutta näyttelijöille ja miehistölle. Tämä sisälsi suunnittelemattoman todellisen fyysisen nokkapokan, joka tapahtui yhdessä De Niron ja Cathy Moriartyn kohtauksista. Yleisö repesi. Kärpässarjan nyrkkeilijä näyttää urpolta ruipelolta, vetäiskö turpaan edes Sauli Niinistölle. No sille kyllä.
ellauri332.html on line 353: Vaikka ällön Stanley Kubrikin elokuvasovitusta pidetään klassikkona, se ei ole vailla kiistoja. King ei vain vihannut tarinansa kuvaamista näytöllä, vaan työolosuhteet kuvauksissa olivat surullisen ankarat näyttelijöille ja miehistölle. Tämä piti erityisen paikkansa Shelley Duvallin kohdalla, joka on sanonut, että hänen aikansa kuvauksissa oli "melkein sietämätöntä." Jep, niin käy, kun paat näyttelijät esittämään saman panokohtauksen yli 127 kertaa ja vedät käteen samalla!
xxx/ellauri075.html on line 499: Tulivuoren juurella on merkittävä romaani, joka kannattaa lukea. Sitä ei ilmestymisaikanaan ja pitkään sen jälkeen vielä pidetty klassikkona, mutta vähitellen se on saanut ansaitsemaansa arvostusta. Aikalaiskuvausten perusteella Lowry oli henkilönä ikävä, mutta tämän romaanin myötä hänen taiteensa elää pitkään, ellei vielä pitempään.
xxx/ellauri127.html on line 301: Amerikkalainen kirjailija ja luonnontieteilijä Gene Stratton-Porterin romaani Girl of the Limberlost julkaistiin elokuussa 1909. Sitä pidetään Indianan kirjallisuuden klassikkona. Se on jatkoa hänen aikaisemmalle romaanilleen Freckles. Tarina sijoittuu Indianassa, Limberlostin suolla ja sen ympäristössä. Jopa tuolloin tätä vaikuttavaa kosteikkoaluetta vähennettiin voimakkailla hakkuilla, luonnon öljynpoistolla ja maatalouden kuivatuksella. (Suo ja metsämaa lopulta lakkasivat olemasta, vaikka projektit 1990-luvulta lähtien ovat alkaneet palauttaa pienen osan siitä.) Patricia Raub (amerikkalaisen tutkimuksen vanhempi lehtori Massachusettsin yliopistossa Bostonissa) toteaa, että Stratton-Porter oli "yksi aikakauden suosituimmista naiskirjailijoista, joka tunnettiin luontokirjoistaan ja McCallin Gene Stratton-Porterin toimituksista. Page 'sekä hänen romaaneihinsa'. " Raub kirjoittaa: "Hänen kuolemansa aikana vuonna 1924 hänen kirjoistaan oli myyty yli kymmenen miljoonaa kappaletta - ja hänen kuolemansa jälkeen myytiin vielä neljä kirjaa."
xxx/ellauri229.html on line 709: Stalker palkittiin Cannesin elokuvajuhlilla tuomariston erikoispalkinnolla 1980, se sai myös Fipresci-palkinnon 1981 ja Ekumeenisen erikoispalkinnon 1982. Elokuva sai julkaisun aikoihin ristiriitaisia arvioita, kukaan ei tajunnut hölkäsen pöläystä, mutta ajan myötä sitä ollaan alettu pitämään klassikkona paremman puutteessa.
6