ellauri066.html on line 34: Juhani Lindholm on kirjallisuuden suomentaja ja toimittaja. Opiskelijajärjestöaktiivisuus ja sopivat sivuainevalinnat johdattivat hänet aluksi journalistin uralle. Lindholm on suomentanut useita klassikkoteoksia, ja hän vaikuttaa kirjallisen kulttuurin parissa muun muassa Eino Leinon Seurassa. Hän on ollut myös toteuttamassa joka toinen vuosi järjestettävää Lahden kansainvälistä kirjailijakokousta, joka toimii yhtenä Suomen kirjallisuuden kansainvälistymisen kivijalkana.
ellauri082.html on line 183: Platonin filosofiset klassikkoteoksensa on kirjoitettu dialogin muotoon, ja niitä on helppo ja kevyt lukea – vaikka niissä käsitellään isojakin asioita, on niissä myös pieniä, kuten pottunenäisen Sokrateen etuveitikka Alkibiadeen pepussa.
ellauri093.html on line 358: Hiljan kolmisointu ei ollut pikku-Paulin klassikko "ittutaatanaPOOKKANA" vaan taide uskonto ja isänmaallisuus. Aika paha ellei pahempikin.
ellauri095.html on line 386:
ellauri100.html on line 666: Christina kävi kotikoulua, vanhemmat opetti uskontoa, klassikkoja, satuja ja romskuja. Se symppasi Keatsia Scottia Ann Radcliffea and Matthew Lewistä. Kotona palvottiin Dante Alighieria,, Petrarcaa ja muita Italian julkkixia, ja ne vaikutti Christinan kirjoittamiseen. Koti oli avoinna Italian mamuille taiteilijavallankumouxellisille. Perheen kodit Charlotten kadulla olivat lähellä Madam Tussaudin vahakabinettia, Lontoon Zoota ja äskettäin avattua Hallizijan puistoa, missä Kristina kävi säännöllisesti; toisin kuin mamuvanhemmat, Kristina oli täys lontoolainen, ja onnellinen sellainen.
ellauri118.html on line 406: Millainen on uskottoman romaanisankarittaren mieli? Kuinka kirjallisuuden vakiintuneet muodot vaikuttavat siihen, miten tulkitsemme todellisia ja fiktiivisiä mieliä? Onko toinen mieli vain lukijan fantasia? Ovatko aviorikosromaanit fantastisia? Uskoton mieli ja tekstuaaliset petokset pohtii kriittisesti kertomuksen ja mielten tutkimuksen ajankohtaisia kysymyksiä. Samalla se kartoittaa länsimaisen kaunokirjallisuuden uskottomuustraditiota. Tutkimuskohteet ulottuvat 1600-luvulla julkaistusta Madame de La Fayetten Clèvesin ruhtinattaresta Gustave Flaubertin Madame Bovaryyn, Kate Chopinin feministiseen klassikkoon Heräämiseen ja lopulta tosielämän kertomussikermään, joka syntyi Clintonin ja Lewinskyn seksiskandaalin ympärille. Mitä yhteistä on Emma Bovarylla ja Monica Lewinskylla ja missä määrin lukutapamme tuottavat heidän välilleen yhtäläisyyksiä? [Kiintoisa kysymys. Tärkeä ero kuitenkin että Monica imutti Billin siggeä, mitä Madame Bovary ei tiettävästi tehnyt.] Teos tarjoaa seitsemän tapaustutkimuksen lisäksi moniulotteisen kuvan narratologiasta ja mielten tutkimuksesta strukturalismin ajoilta tämän päivän monialaiseen kognitiotieteeseen. Teoksen esittelemät ja kommentoimat teoriat ja metodit ovat kirjallisuustieteen lisäksi sovellettavissa kulttuurintutkimukseen, sosiaalitieteisiin ja lingvistiikkaan.
ellauri118.html on line 410: 1Aviorikos kirjallisena topoksena on ollut useankin tutkimuksen aiheena, mutta ei yhdenkään narratologisen tutkimuksen. Edelleen painavin kirjallisuustieteellinen esitys aiheesta on Tony Tannerin ambivalentin psykoanalyyttis-strukturalistinen Adultery in the Novel (1979), joka lähestyy aviorikosta sekä yhteiskunnallisena että kirjallis-kielellisenä transgressiona. Viittaan Tannerin tutkimukseen Rouva Bovarya käsittelevässä luvussa. Muut laajemmat esitykset kirjallisesta aviorikoksesta ovat tekstianalyyttisesti merkityksettömämpiä: Bill Overtonin Fictions of Female Adultery (2002) keskittyy aviorikoskirjallisuuden historiallisiin ja kulttuurisiin reunaehtoihin sekä soimaa aiempaa tutkimusta (lähinnä Tanneria) liiasta kieli- ja kerrontakeskeisyydestä; Patricia Mainardin Husbands, Wives, and Lovers (2003) on kulttuurihistoriallinen esitys aviorikoksesta taiteessa ja Overtonin tutkimusta rikkaampi esitys esimerkiksi aviorikoksen lainsäädännöllisistä ja kulttuurisista kytköksistä; niin ikään Judith Armstrongin The Novel of Adultery (1976), Naomi Segalin The Adulteress’s Child (1992) ja Maria R. Ripponin Judgement and Justification in the Nineteenth-Century Novel of Adultery (2002) sivuuttavat kerronnan kysymykset ja keskittyvät kulttuuris-poliittiseen kontekstiin ja pelkästään referentiaalisen tason temaattiseen toistoon (kuten siihen että aviorikoksesta syntyvä lapsi on mitä todennäköisimmin tyttö). Oma lukunsa ovat vielä tiettyihin aikakausiin ja kielialueisiin (esimerkiksi ranskalaiseen hoviromantiikkaan) keskittyvät tutkimukset. Näistä maininnan arvoinen on ainakin Donald J. Greinerin Adultery in the American Novel (1985), vertaileva tutkimus Updiken, Hawthornen ja Jamesin avionrikkojista. Kulttuuri- ja myyttihistoriallinen klassikko, Denis de Rougemontin L’Amour et l’Occident (1939) on myös tutkimus uskottomuusfiktioista (Tristanin ja Isolden perillisistä), sillä Rougemontilla juuri aviorikos on länsimaisen ”rakkauden rakastamisen” huipentuma, transgressiivinen olotila joka katoaa, jos siitä tehdään instituutio. Käsitys uskottomuudesta kulttuurisena rajailmiönä ja juuri siitä syystä kertomustaiteen pulppuavana lähteenä yhdistää siis Rougemontia ja Tanneria, mutta jostain syystä Tanner ei viittaa Rougemontin teokseen. Mixihän? [Heitän tähän heti sen edellä mainitun oivalluxen, että romantiikka on sitä kun panettaa muttei pääse pukille.]
ellauri118.html on line 591: Brooksin teos on kirjallisuudentutkimuksen ”intohimoteorioista” kuitenkin narratologisin. Esimerkiksi René Girardin klassikkoteos Mensonge romantique et vérité romanesque (1961) kulkee kauas kirjallisten piirteiden tutkimuksesta ja laajenee tulkitsemaan antropologisesti niin kirjallisuuden, uskontojen kuin politiikankin jakamia intohimo- ja syntipukkimekanismeja.
ellauri163.html on line 605: "Ihmisvihaaja" on Moliéren humoristinen klassikkonäytelmä vuodelta 1666. Ranskalainen Molière (1622–1673), oikealta nimeltään Jean-Baptiste Poquelin, tunnetaan erityisesti kirjoittamistaan humoristisista näytelmistä. Poquelin otti käyttöön Molière-nimen, kun alkoi työskennellä humoristisena näyttelijänä. Molièren tunnetuimpia humoristisia näytelmiä ovat muun muassa "Tartuffe" sekä "Sievistelevät hupsut".
ellauri181.html on line 319: Arvotesti auttaa tarkastelemaan, millaisia asioita pidät elämässä tärkeinä. Testi pohjaa klassikkoteoriaan 10 universaalista arvosta.
ellauri207.html on line 55: Sven-Ingvars on ruotsalainen dansband. Se perustettiin vuonna 1956 Slottsbronissa nykyisessä Grumsin kunnassa Värmlannissa. Hittejä ovat olleet mm. "Fröken Fräken", "Kristina från Vilhelmina", "Vid din sida" ja "Önskebrunnen". Vuonna 2009 yhtyeen albumi Sven-Ingvars i Frödingland (1971) pääsi mukaan kirjaan Tusen svenska klassiker, johon koottiin tuhat Ruotsissa julkaistujen kirjojen, elokuvien, äänilevyjen ja tv-ohjelmien klassikkoa.
ellauri247.html on line 230: Pikareskiromaani syntyi Espanjassa 1500-luvun puolivälissä tarkoituksellisesti kehiteltynä vastagenrenä ritariromaanille ja sen harhailevalle, haavemaailmassa elävälle sankarille. Pseudoautobiografisena pikareskiromaanin tapahtumat myötäilevät sankarin (espanjan picaro = 'ratsastaja') monipolvista vaellusta ja antavat sen kautta humoristis-satiirisen kuvan maailmasta. Veijarityylin (gusta picaresca) varhainen edustaja oli tuntemattoman tekijän romaani La vida de Lazarillo de Tormes (1554). Muita varhaisia klassikkoja ovat Mateo Alemánin La Vida del picaro Guzman de Alfarache (1599–1604), sekä lajin tunnetuin klassikko, Miguel de Cervantes Saavedran El ingenioso hidalgo don Quijote de la Mancha (1605, 1615, Don Quijote manchalainen, surullisen hahmon ritari). Veijariromaanin sankarina on esiintynyt myös naisia, jotka käyvät veijarimaisesta seikkailusta toiseen pyrkien valloittamaan mahdollisimman paljon varakkaita miehiä, kuten Francisco López de Úbedan romaanissa La pícara Justina (1605).
ellauri258.html on line 288: Ei Klassikko siis mikään huippuhyvä ole, mutta puoltaa paikkaansa Hotakaisen laajassa tuotannossa. Se myös ennakoi muutamia myöhempiä Hotakaisen kirjojen teemoja, kuten äärimmäisen ikävystyttäviä miehisyyttä ja yhteiskuntaa pyörittäviä rakenteita. Jännittävästi Hotakainen näkee jo 1990-luvun loppupuolen nousukausi-Suomessa kasvualustan orastavalle oikeistopopulismille, ja juuri niissä ryhmissä, jotka sitten aikanaan aktivoituivatkin. Kannattaa lukea! Oikeistopopulismin klassikko!
ellauri262.html on line 235: Kenneth Grahame (8. maaliskuuta 1859 Edinburgh, Skotlanti – 6. heinäkuuta 1932 Pangbourne, Berkshire, Englanti) oli brittiläinen satukirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on vuonna 1908 julkaistu lastenkirjaklassikko Suislikossa kahisee (engl. The Wind in the Willows).
ellauri270.html on line 88: Sillan teki kuuluisaksi Léon ja Hanna Montanan (Jean Reno) klassikkoelokuva Kwai-joen silta, joka keräsi vuonna 1957 seitsemän Oscaria. Elokuva perustuu Pierre Bouillen saman nimiseen kirjaan, joka kertoo toisen maailmansodan sotavangeista sillanrakennuspuuhissa. Bouillen kuuluisin teos on Apinoiden planeetta. Elokuvaa ei kuitenkaan kuvattu Thaimaassa vaan Sri Lankassa, eikä kirjailija Pierre Bouille vieraillut Kanchanaburissa vaan Lontoossa. Hän oli kyllä sotavankina, mutta Mekongin varrella aivan toisella puolen Thaimaata.
ellauri270.html on line 147: Elokuvaklassikko ei mässäile raakuuksilla tai väkivallalla, se ei ollut tuolloin tapana.
ellauri270.html on line 228: James Harris, filosofi Earl of Shaftesburyn veljenpoika, syntyi Salisburyssa vuonna 1709 varakkaille vanhemmille. Hän sai koulutuksen Salisbury Grammar Schoolissa ja painui vuonna 1726 Wadham Collegeen Oxfordissa, mutta ei suorittanut tutkintoa. Vuonna 1729 hän asettui Bishop´s Inniin, mutta kun hän peri perheen tilan vuonna 1731, hän omistautui vetelyxenä klassikkojen, musiikin ja antiikkitutkimuksen yksityiselle tutkimukselle. Hän oli säveltäjä Georg Friedrich Händelin (1685-1759) ihailija ja myöhemmin yhteistyökumppani. Hän oli myös Henry Fieldingin ja hänen sisarensa Sarah Fieldingin elinikäinen ystävä , jonka työtä hän tuki. Hän oli myös Hester Lynch Thralen (1741-1821, n.h.) varhainen kannattaja Harrisin kuuluisin työ on hänen Hermes; tai Filosofinen tutkimus kielestä ja yleismaailmallisesta kieliopista ( 1751 ). Myöhemmin hänestä tuli Hampshiren Christchurchin kansanedustaja, ja hänellä oli pieniä kahnauxia oikeudessa. Hänet valittiin Royal Societyn jäseneksi vuonna 1763. Vuonna 1775 Harris julkaisi Philosophical Arrangements ( 1775 ), ja hänen Philological Inquiries -julkaisunsa julkaistiin postuumisti vuonna 1781. Harris oli tunnettu ja arvostettu hahmo Lontoon kirjallisissa ja filosofisissa piireissä. Charles ja Frances Burney (n.h.) ystävystyivät hänen myöhempinä vuosinaan.
ellauri282.html on line 515: Keating oli Centering Prayerin, nykyaikaisen mietiskelevän rukousmenetelmän yksi kolmesta pääkehittäjästä, joka syntyi St. Joseph's Abbeysta vuonna 1975. William Meninger ja Basil Pennington, myös trappistimunkkeja, olivat menetelmän muita pääkehittäjiä. Kun Keating ehdotti konseptia ensimmäisen kerran, Meninger alkoi opettaa menetelmää, joka perustuu 1300-luvun henkiseen klassikkoon The Cloud of Unknowing (Tietämättömyyden pilvi, tästä on jo paasattu de Löllön yhteydessä albumissa 219). Meninger kutsui tätä "pilven rukoukseksi" ja opetti sitä papeille retriittitalossa. Pennington piti ensimmäisen retriitin maallikkoyleisölle Connecticutissa, jossa osallistujat ehdottivat termiä "Centering Prayer". Thomas Mertonista lähtien oli tiedetty porukoiden käyttäneen termiä ennen tätä, on epäilty, että lause olisi peräisin häneltä.
ellauri308.html on line 491: Puolassa hänen teoksiaan luetaan edelleen laajalti; hänet nähdään klassikkokirjailijana, ja hänen teoksiaan on usein pakko lukea kouluissa.
ellauri324.html on line 215: Pienen elokuvakerhon ensimmäinen tapahtuma järjestetään lauantaina 21.10.2023 BioRex Lasipalatsissa. Elokuvana esitetään 25. juhlavuottaan viettävä juutalaisten Coenin veljesten kulttiklassikko Big Lebowski. Tapahtuman puhujavieras on filosofi Esa Saarinen.
ellauri325.html on line 468: Lyyrikko: "Minä pitäisin huviteollisuutta vitsauksena sikäli että se on yleisömassojen tukemana päässyt leviämään alueille, joilla se ei ole aikaisemmin ollut kovinkaan merkitsevä tekijä, tarkoitan tietysti lähinnä taiteiden alueita. Ja näillä se on nimenomaan maine- ja rahaylivallan tukemana aiheuttanut arvojen kaaosta. Sen tapaista esimerkiksi että meillä erittäin tunnetun aikakauslehden erittäin vastuullinen kulttuuripoliittinen kirjoittelija voi väittää Räsästen ja Waltarien kaltaisista löytyvän huomispäivän klassikkoja."
ellauri326.html on line 93: Valitettavasti vain neljä viimeistä kirjan 27 luvusta käsittelevät samannimistä sotaa. Loput kirjasta käsittelevät newttien löytämistä, niiden hyväksikäyttöä ja evoluutiota sekä kasvavia jännitteitä ihmisten ja newttien välillä ennen sotaa. BOOOOORING, tekee nykylukijan välillä mieli sanoa, muttei voi koska onhan tää sentään klassikko.
ellauri326.html on line 279: Venäjän imperialismi ilmaistaan tällä ja monilla muilla tavoilla. Ja tämä meidän on ymmärrettävä. Kun luemme klassikoita nyt, meidän on ymmärrettävä, mistä jokainen klassikko kirjoitti. Voinko kertoa sinulle Dostojevskista? Dostojevski vietti koko elämänsä viimeisteleessään Gogolin Kuolleiden sielujen kolmatta osaa. Koska Gogol halusi lähettää Chichikovin Siperiaan, Tšitšikov joutui vankilaan ja löytää sieltä Kristuksen itsestään. Tätä Dostojevski tekee kaikissa teoksissaan - hän lisää siihen. Koska hänelle oli selvää, että Venäjää ei voinut muuttaa millään vallankumouksella. Muutos on mahdollista vain, jos ihminen löytää Kristuksen itsestään.
ellauri331.html on line 654: Andrei Piontkovski valmistui Moskovan valtionyliopiston matematiikan laitokselta ja on julkaissut yli sata tieteellistä artikkelia soveltavasta matematiikasta. Tyhmistyttyään hän siirtyi politiikan puolelle ja käytti 11. tammikuuta 2000 Sovetskaja Rossijassa julkaistussa artikkelissaan Yabloko- verkkosivustolle samana päivänä ensimmäisenä termiä " putinismi ", jonka hän oli määritellyt " rosvokapitalismin korkein ja viimeinen vaihe Venäjällä, vaihe, jossa, kuten eräs puoliunohdettu klassikko sanoi, porvaristo heittää demokraattisten vapauksien ja ihmisoikeuksien lipun yli laidan, ja myös sodana, kansakunnan "konsolidoitumisena" joidenkin etnisten ryhmien vihan, sananvapauden hyökkäyksen ja tiedonvälityksen aivopesun, eristäytymisen ulkomaailmasta ja taloudellisen rappeutumisen perusteella." Samassa artikkelissa Piontkovsky totesi, että putinismi on Venäjän päähän ammuttu päällimmäinen laukaus, ja hän myös vertasi Jeltsiniä Hindenburgiin, joka antoi Putlerille vallan.
ellauri332.html on line 276: Elokuva seuraa Teemu Keskisarjan nyrkkeilijän nousua (johon on lisätty rakkaus Bronxista), joka pääsee niin pitkälle ja huomaa sitten, että hänen tunnepitoisuuden puute on este kehässä ja hänen elämässään. Ohjaaja Martin Scorcesen ja Robert De Niron johdolla sitä pidetään klassikkona. Automerkistä tutun De Niron "menetelmänäyttelijä" -lähestymistapa väkivaltaisen Jake LaMottan hahmoon aiheutti kuitenkin paljon epämukavuutta näyttelijöille ja miehistölle. Tämä sisälsi suunnittelemattoman todellisen fyysisen nokkapokan, joka tapahtui yhdessä De Niron ja Cathy Moriartyn kohtauksista. Yleisö repesi. Kärpässarjan nyrkkeilijä näyttää urpolta ruipelolta, vetäiskö turpaan edes Sauli Niinistölle. No sille kyllä.
ellauri332.html on line 383: Vaikka ällön Stanley Kubrikin elokuvasovitusta pidetään klassikkona, se ei ole vailla kiistoja. King ei vain vihannut tarinansa kuvaamista näytöllä, vaan työolosuhteet kuvauksissa olivat surullisen ankarat näyttelijöille ja miehistölle. Tämä piti erityisen paikkansa Shelley Duvallin kohdalla, joka on sanonut, että hänen aikansa kuvauksissa oli "melkein sietämätöntä." Jep, niin käy, kun paat näyttelijät esittämään saman panokohtauksen yli 127 kertaa ja vedät käteen samalla!
ellauri344.html on line 126: Vuoden ehkä paras Netflix-elokuva nousi heti TOP 10 -listan kärkeen – ”Äärimmäisen viihdyttävä”, kehui kriitikko. John Cleese paljasti tappaneensa miehen – Vuoden 1988 klassikkokomedia oli liian hauska jopa tanskalaiselle hammaslääkärille! Maailman kalleinta peliä pääsee taas kokeilemaan ilmaiseksi.
ellauri362.html on line 378: Schreber sairasti paranoidista skitsofreniaa (tuonaikainen diagnoosi oli ”dementia paranoides”) ja kuvasi sairauttaan muistelmateoksessa Denkwürdigkeiten eines Nervenkranken (1903). Kirjasta on tullut psykiatrian klassikko, ja sitä ovat analysoineet muiden muassa Sigmund Freud, Jacques Lacan, Gilles Deleuze ja Félix Guattari (Anti-Oidipus), Alice Miller sekä Elias Canetti (Joukko ja valta).
ellauri365.html on line 330: Mitä tulee palvelujohtajuuteen, Raamattu on viisauden ja oivallusten aarreaitta. Käsite juontaa juurensa Jeesuksen Kristuksen opetuksiin, joka eli elämänsä palvelujohtajan äärimmäisenä esimerkkinä. Jeesus pesi opetuslastensa jalat, mitä pidettiin palvelijan työnä. Hän ei puhunut vain nöyryydestä ja palvelusta; hän eli sen. Ai tän esimerkin taisinkin jo mainita. Aanyway, se on ihan klassikko. Eeppistä.
ellauri375.html on line 40: Hirviöelokuvien suuri klassikko!
ellauri390.html on line 80: Seuraavaxi ajattelin verrata Sven Wernströmin 1968 nuorisokirjaa Kapina Fenimore Cooperin klassikkoon Viimeinen mohikaani.
xxx/ellauri057.html on line 971: Lao Rui: Mut nykylukijat on kyl niin TLDR et mitään kuvitettua klassikkoa pitempää ei voi tehä ilman mainoskatkoa tai pano- ynnä muuta kamppailukohtausta.
xxx/ellauri075.html on line 499: Tulivuoren juurella on merkittävä romaani, joka kannattaa lukea. Sitä ei ilmestymisaikanaan ja pitkään sen jälkeen vielä pidetty klassikkona, mutta vähitellen se on saanut ansaitsemaansa arvostusta. Aikalaiskuvausten perusteella Lowry oli henkilönä ikävä, mutta tämän romaanin myötä hänen taiteensa elää pitkään, ellei vielä pitempään.
xxx/ellauri113.html on line 466: Mä en oikeastaan ymmärrä mixi Pekka kertoo eläimistä noin seikkaperäisesti? Ainiin että ei ole välimuotoja. Sehän se on kreationistien klassikko. Kameli luotiin tietäjille pirssixi kun kaxoisvirranmaasta ei ollut pikitietä Beetlehemiin.
xxx/ellauri127.html on line 301: Amerikkalainen kirjailija ja luonnontieteilijä Gene Stratton-Porterin romaani Girl of the Limberlost julkaistiin elokuussa 1909. Sitä pidetään Indianan kirjallisuuden klassikkona. Se on jatkoa hänen aikaisemmalle romaanilleen Freckles. Tarina sijoittuu Indianassa, Limberlostin suolla ja sen ympäristössä. Jopa tuolloin tätä vaikuttavaa kosteikkoaluetta vähennettiin voimakkailla hakkuilla, luonnon öljynpoistolla ja maatalouden kuivatuksella. (Suo ja metsämaa lopulta lakkasivat olemasta, vaikka projektit 1990-luvulta lähtien ovat alkaneet palauttaa pienen osan siitä.) Patricia Raub (amerikkalaisen tutkimuksen vanhempi lehtori Massachusettsin yliopistossa Bostonissa) toteaa, että Stratton-Porter oli "yksi aikakauden suosituimmista naiskirjailijoista, joka tunnettiin luontokirjoistaan ja McCallin Gene Stratton-Porterin toimituksista. Page 'sekä hänen romaaneihinsa'. " Raub kirjoittaa: "Hänen kuolemansa aikana vuonna 1924 hänen kirjoistaan oli myyty yli kymmenen miljoonaa kappaletta - ja hänen kuolemansa jälkeen myytiin vielä neljä kirjaa."
xxx/ellauri139.html on line 842: "Millevoyesin kuuluisat klassikkosäkeet" viehättävät Ippolittia:
xxx/ellauri202.html on line 156: Roger Martin du Gard pokkasi tästä hyvästä Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1937. Ei kai tämä ole sellainen klassikko, joka kuluisi kansojen känsäisissä käsissä, mutta minusta tässä on paljon ansioita, ja kuten mainitset osat ovat varsin lyhyitä.
xxx/ellauri228.html on line 536: Kirjan ensimmäinen suomenkielinen versio ilmestyi jo 1847 Otto Tandefeltin suomentamana mukaelmana, nimellä Robinpoika Kruuse. Vuonna 1961 julkaistun mukaelman maahantuonti ja levittäminen kiellettiin nk. Kynäbaari-jutussa. Kynäbaari-juttu (myös Liisa ihmemaassa -tapaus) on ollut ainut kerta, jolloin tekijänoikeuslain klassikkosuojapykälää on sovellettu käytäntöön Suomessa. Asia ratkaistiin korkeimman oikeuden ennakkopäätöksellä vuonna 1967 (KKO 1967-II-10). Opetusministeriö päätti 11. toukokuuta 1962 kieltää kyseisten kirjojen maahantuonnin ja levittämisen Suomessa. Menettely perustui tuoreen tekijänoikeuslain 53 §:ään, jossa mainitaan sivistyksellisten arvojen vaarantaminen: teoksia ei saa muunnella tekijän kuoltua tavalla, joka on omiaan halventamaan tekijää.
xxx/ellauri229.html on line 709: Stalker palkittiin Cannesin elokuvajuhlilla tuomariston erikoispalkinnolla 1980, se sai myös Fipresci-palkinnon 1981 ja Ekumeenisen erikoispalkinnon 1982. Elokuva sai julkaisun aikoihin ristiriitaisia arvioita, kukaan ei tajunnut hölkäsen pöläystä, mutta ajan myötä sitä ollaan alettu pitämään klassikkona paremman puutteessa.
xxx/ellauri259.html on line 701:
klassikko_poster.jpg" />
xxx/ellauri259.html on line 707:
klassikko.jpg" />
xxx/ellauri304.html on line 690: Ei hemmetti, Warren Murphyyn verrattuna Juan Batiste Montabuan on nobelisti ja Erkki Kanervan "Jammu" nimimerkillä kirjoittama "Yrjö" kirjasarja sofistikoitu klassikko. Enpä ole surkeampaa sepustusta juuri lukenut kuin tän vanhan vainoojan. Ja sentään olen ezimällä ezinyt näitä pohjanoteerauxia.
56