ellauri041.html on line 313: Der Flugelin der Fuhrer pelaa lasten kanssa shakkia ja teitittelee vaimoa, syö izetekemiään vuohia ja kazoo perheen kaa Louhimiehen sontimatonta tutilasta. Länteen pettynyt bulgaari Krastev on tästä kaikesta kiusallisen selvillä ja hypistelee haluttomasti saxalaisen flyygelin mustavalkoisia koskettimia. Ne näyttää epäilyttävästi hain hampailta. Und der Haifisch, der hat Zähne, und die trägt er im Gesicht. Und der Nazi, der hat ein Messer, doch das Messer sieht man nicht.
ellauri112.html on line 754: Maailma: Berliinissä marssittiin Palestiinan puolesta. Paukkupommit rytmittävät kiihkeää huutoa. Osa mielenosoittajista vaaii Palestiinan vapauttamista joelta merelle, mikä on tulkittavissa vaatimuxexi pyyhkiä Israel pois kartalta. Israel murhaa lapsia kuin Hitler, lukee arabien kylteissä. Huomattavan paljon Turkin lippuja. Israelin terroristijärjestöxi luokittelemia tunnuxia vilisee. Arabialaiset iskulauseet ovat kiihkeitä: On vain 1 jumala, ja jumala on suurin. No eikös kristityt ole ihan samaa mieltä? Kadulla pienet pojat pannan poseeraamaan painavien lippujen kanssa ja heistä otetaan kuvia. Poikien asennosta tulee ezimättä mieleen islamistien propagandakuvat. Poliisi ottaa kiinni useita mielenosoittajia. Kaupunkifestivaalia kiihdyttää "kuumentunut tilanne Lähi-Idässä". Väkijoukosta on vaikea löytää ketään joka haluaisi puhua Herlinin sanomille. Lopulta löytyy 1. Paska media, neuköllniläinen hammaslääkäri tiivistää. Mutta se onkin filistealaisia. Juutalaisvastaisuus on saxassa kiusallisen arkista. Oikislaiset liputtavat juhlavammin Israelin lipulla. On siellä mukana kai joitakuita jotka edustavat keskustaa.
ellauri145.html on line 713: Esimerkiksi esipuheessa toistuu suomalaisessa keskustelussa kiusallisen yleinen käsitys symbolismin ”täsmällisestä kuvakielen ilmaisuvoimasta, kuvakielen totuudesta”, kun symbolismi nimenomaan pyrki pois kuvallisuudesta musiikinkaltaiseen epätarkkuuteen ja aavistettavuuteen, kuten des Esseinteskin toteaa ihailemiensa Paul Verlainen ja Stéphane Mallarmén kohdalla.
ellauri155.html on line 735: Toisin sanoen välttämättömyyden oppi aiheuttaa kiusallisen ongelman teologiselle asemalle: Joko ero (moraalisen) hyvän ja pahan välillä romahtaa, koska kaiken tuottaa täydellinen olento, joka ei aio "mitään muuta kuin mitä on täysin hyvää ja kiitettävää" (EU 8.33/101), tai meidän on "peruutettava täydellisyyden ominaisuus, jonka pidämme jumaluutena" sillä perusteella, että hän on moraalisen pahan perimmäinen tekijä maailmassa.
ellauri161.html on line 141: Nyölén antaa hauskasti väriä Paavalin kuuluisalle sitaatille (Gal. 3:28): "Yks hailee mikä olet, sininen vai vihreä, lintu vai kala, Kristuksessa me kaikki olemme yhtä." Kunhan et vaan punainen. Tämä lause yhdessä sen kanssa, että Jeesus "näytti hajurakoa juutalaisten perinnäistavoille" ja "halveksi perhesuhteita", paljastaa kulttuurikristityn kiusallisen erehdyksen, jonka mukaan kristinusko olisi ihastunut "rooleihin, perinteisiin, tapoihin, instituutioihin, auktoriteetteihin" (s. 72). Sehän nimenomaan inhoaa ja vihaa näitä kaikkia!
ellauri254.html on line 691: Leninin sairastuessa vuonna 1922 Kamenev oli kansakomissaarien neuvoston varapuheenjohtaja ja Leninin jäätyä syrjään päätöksenteossa Kamenev toimi hänen varamiehenään. Valtakamppailun käynnistyttyä vuonna 1923 Zinovjev, Kamenev ja puolueen pääsihteeriksi edellisenä vuonna heidän aloitteestaan valittu Stalin muodostivat troikaksi tai triumviraatiksi kutsutun epävirallisen johtoryhmän, jonka päätavoitteena oli estää Lev Trotskin ja tämän ympärille muodostuneen vasemmisto-opposition pääsy valtaan. Trotski ja vasemmisto-oppositio halusivat luopua kapitalismin ja markkinatalouden elementtejä sisältäneestä uudesta talouspolitiikasta eli NEP:stä, kun taas troikan edustama puolueen ”keskusta” kannatti sen jatkamista. Leninin kuoltua tammikuussa 1924 viime kädessä juuri Kamenev esti Stalinille kiusallisen Leninin testamentin julkistamisen pelastaakseen tärkeän liittolaisensa. Stalinin ajaessa lähinnä omaa asiaansa Zinovjev ja Kamenev muodostivat toisilleen loppuun saakka uskollisina pysyneen yhteistyökykyisen kaksikon. Kunnianhimoisen ja vaistoihinsa luottaneen Zinovjevin sekä varovaisen ja järjestelmällisen Kamenevin on sanottu täydentäneen toistensa ominaisuuksia.
ellauri300.html on line 864: Mutta asiaan, eli miten selitämme parhain päin tämän kiusallisen välikohtauksen Beetel-vuorella.
ellauri382.html on line 210: Muutama asia tulee mieleen. Trumpilta puuttuu tiettyjä ominaisuuksia, joita britit perinteisesti arvostavat. Hänellä ei esimerkiksi ole luokkaa, ei viehätystä, ei viileyttä, ei uskottavuutta, ei myötätuntoa, ei nokkeluutta, ei lämpöä, ei viisautta, ei hienovaraisuutta, ei herkkyyttä, ei itsetietoisuutta, ei nöyryyttä, ei kunniaa eikä armoa - kaikki hävyxissä. Hassua kyllä, hänen edeltäjäänsä Obamaa siunattiin anteliaasti. Joten meille jyrkkä kontrasti heittää Trumpin rajoitukset kiusallisen teräväksi helpotukseksi.
xxx/ellauri215.html on line 208: Hopi saa Bernystä kylläxeen vaivaisen 35 vuoden perästä. Nyt on Amyn vuoro pokkuroida Bernylle. Bernyssä on jotain kiusallisen tuttua.
xxx/ellauri235.html on line 393: "A Long Story Short" sisältää pakenemisen halun hahmoilta, "sankarittarilta", jotka yrittävät houkutella runoilijan kohteliaisiin maalaistuksiin jättäen muistiinpanon ("loitsun") pöydälle. Tämä itseesittely viittaa "Elegian" runoilijaan: siellä oleva runoilija kuulee karvapäisen pojan: "'Mumiseen harhaanjohtavia mielikuvitustaan" on tässä "jotain ... kuultu mutisevan, / 'Kuinka puistossa vanhan puun alla / '(Ilman suunnittelua, joka vahingoittaa voita, / 'Tai mitään pahuutta siipikarjaa kohtaan...'" "A Long Storyn" vanha puu on istutettu "nyökkää pyökki" "Elegiasta", jonka alla runoilija "Hänen välinpitämättömän pituutensa keskipäivällä... venyisi"." Pitkän tarinan runoilija on "Elegian" runoilijan parodinen muoto. "Elegian" siirtyminen "minästä" "sinun" on esikuva "A Long Story" -kappaleessa tuntemattomalla äänellä, joka yhtäkkiä murtautuu puheeseen nuhtelemaan puhujaa hänen väsymyksestään: "Historiasi missä pyörit? / Etkö voi muuta kuin kuvailla?" "A Long Story" on itse asiassa lyhyt (145 riviä) identiteetistä pilkattua, toimintoa väärin ("Missä pyörit?") ja ääni katoaa. Grayn mielikuvitusta hallitsee tässä näkemys absurdista profetiasta, näkijästä pelkkänä kiusallisena pahantekijänä. "Historiasi missä pyörit? / Etkö voi muuta kuin kuvailla?" "A Long Story" on itse asiassa lyhyt (145 riviä) identiteetistä pilkattua, toimintoa väärin ("Missä pyörit?") ja ääni katoaa. Grayn mielikuvitusta hallitsee tässä näkemys absurdista profetiasta, näkijästä pelkkänä kiusallisena pahantekijänä. "Historiasi missä pyörit? / Etkö voi muuta kuin kuvailla?" "A Long Story" on itse asiassa lyhyt (145 riviä) identiteetistä pilkattua, toimintoa väärin ("Missä pyörit?") ja ääni katoaa. Grayn mielikuvitusta hallitsee tässä näkemys absurdista profetiasta, näkijästä pelkkänä kiusallisena pahantekijänä.
xxx/ellauri312.html on line 208: Vaikka termiä käytettiin ensimmäisen kerran aiemmin 1900-luvulla, Jean-François Lyotard nosti sen esiin vuonna 1979 väittäen, että postmodernille oli ominaista juuri epäluottamus "suuria kertomuksia" kohtaan (edistyminen, valaistuminen, vapautuminen, joillekuille jopa marxismi). joka oli ollut olennainen osa nykyaikaa. Hänen kriitikot huomauttavat kiusallisen tosiasian, että meta-kertomukset ovat selvästikin edelleen tärkeässä roolissa nykyisessä maailmassa.
11