ellauri043.html on line 1959: Sori vaan, mut Antiokian kirkolliskokous päätti toisin.
ellauri093.html on line 849: Tämä oli osin seurausta tunnustukseen kohdistuneesta laajasta teologisesta tutkimuksesta, jossa löydettiin uudelleen tunnustukselle ominainen pyrkimys rakentaa kirkon ekumeenisten kirkolliskokousten ja tärkeimpien kirkkoisien opetuksen pohjalle.
ellauri094.html on line 104: Kyllä tässä, edustaja Arhinmäki, nyt politiikka sekaantuu uskontoon ja kirkon asioihin. Evankelisluterilaisen kirkon piispat ja kirkolliskokous ovat hyvin selkeästi linjanneet, että kirkossa avioliitto tarkoittaa miehen ja naisen välistä liittoa, ja nyt pelkän lainsäädännön muutos tulee aiheuttamaan tämän tilanteen, mikä 1.3. näkyy, ja tässä suhteessa olisi mahdollista toimia toisin.
ellauri094.html on line 128: Arvoisa herra puhemies! Aloitan tästä, mihin edustaja Arhinmäki päätti. On totta, ja mekin nimenomaan kannatamme sitä, että kirkon tulee itse saada tehdä omat päätöksensä, mutta nyt täytyy huomioida, että kirkolliskokous ei ole tehnyt sellaista päätöstä, että kirkon sisällä alettaisiin laillisesti vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja. [Paavo Arhinmäki: Jeesuskin oli kapinallinen aikanaan!] Piispat ovat olleet tämän takana, ja silti tuo voimaan astuva lainsäädäntö nyt yhtäkkiä muuttaakin tilanteen niin, että ainakin joidenkin oikeusoppineiden mielestä nämä liitot ovat juridisesti päteviä, joihin kirkon papit vastoin kirkon kantaa suorittaisivat vihkimisiä. Avioliittoon vihkiminen on osa uskonnon harjoittamista kirkon sisällä, eli mielestäni tässä kyllä loukataan nimenomaan tätä uskonnon harjoittamisen ja kirkon autonomian periaatetta. Sen takia toivon, [Puhemies koputtaa] että eduskunta voisi hyväksyä tuon ponnen.
ellauri260.html on line 344: Antiikin filosofinen termi hypostaasi eli substanssi tarkoitti usein yksilöiden "alustaa" tai jopa "olemusta" (kr. ousia, lat. essentia). The term person comes from the Latin persona, whose origins are traceable to Greek drama, where the πρόσωπον, or mask, became identified with the role an actor would assume in a given production. Such usage is carried over today in the word “persona,” referring to characters in fictional literature or drama, or second identities which people adopt for behavior in given social contexts. Its introduction into the mainstream of intellectual parlance, however, came with theological discourse during the patristic period, notably the attempts to clarify or define central truths of the Christian faith. These discussions focused primarily on two doctrines: the Trinity (three “persons” in one God) and the incarnation of the second person of the Trinity (the “hypostatic” union of two natures – divine and human – in one “person”). Confusion marred these discussions because of ambiguities in the philosophical and theological terminology, such that, for example, the thesis – ascribed to Sabellius – would be advanced that in God there was one ύπόστασις and three πρόσωπα, where ύπόστασις conveyed the meaning of “person” and πρόσωπα bore the sense of “roles” or “modes” of being. In order to present these mysteries with precision, the concept of person and the relationship of person to nature needed clarification. The debates culminated in the First Council of Nicaea (325) and the First Council of Constantinople (381), and in the drafting and propagation of the Nicene-Constantinopolitan creed. Mutkallisen kristillisen opinkehityksen tuloksena Khalkedonin kirkolliskokous v. 451 päätyi Jumalasta puhuttaessa samastamaan termit persoona (kr. prosopon, lat. persona) ja hypostaasi (kr. ja lat. hypostasis) ja viittaamaan molemmilla kristinuskon Jumalan kolmeen ilmentymään, Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Se oli paha erehdys. P.o. 1 aineellinen alusta jolla kolme naamaria. Ks. myös selitykset termeihin Jumalan ominaisuudet, kaksiluonto-oppi ja idiomikommunikaatio.
ellauri294.html on line 139: Paavali vakuuttaa, että galatalaisten ei tarvitse noudattaa Mooseksen lain periaatteita, etenkään uskonnollista miesten ympärileikkausta. Suurin osa kristityistä oli juutalaisia tai juutalaisten käännynnäisiä. Jerusalemin kirkolliskokous päätti, että pakanoita ei pitäisi ympärileikata. Johan siitä tulisi vallan mahotoin esinahkakukkula. Kirkolliskokous pidettiin vuosina 48–49 jKr. Etelägalatalainen näkemys on että Patun kirje on ennen kokousta, pohjoisgalatalainen että kokous oli pidetty. Vittu juutalaiset on rasisteja, kaikki muut on niistä luvattomia.
ellauri360.html on line 434: Konstantinusko päätti, mitkä kirjat kuuluivat Raamattuun? On erittäin tärkeää selventää hyvin tarkasti, mikä rooli keisari Konstantinuksella oli Nikean kirkolliskokouksessa, mikä oli kirkolliskokouksen tarkoitus, mitä tapahtui Nikeassa ja lyhyesti kuinka kaanoni – Raamattu sellaisena kuin me sen tunnemme – muodostui. Konstantinus oli Rooman keisari, joka eli vuosina 274–337 jKr. Hän on tunnetuin Rooman valtakunnan ainoaksi hallitsijaksi tulemisesta (petettyään ja voitettuaan lankonsa Liciniuksen) ja oletettavasti kääntyneensä kristinuskoon. Keskustelua kiistellään siitä, oliko Konstantinus todella uskova (tunnustustensa ja uskonkäsityksensä mukaan) vai vain joku, joka yritti käyttää kirkkoa ja uskoa omaksi hyödykseen. Konstantinus kutsui Nikean kirkolliskokousta – kristillisen kirkon ensimmäiseksi yleiskokoukseksi, 325 jKr. – ensisijaisesti siksi, että hän pelkäsi, että kirkon sisäiset kiistat aiheuttaisivat epäjärjestystä imperiumin sisällä. Kiista mielessä oli arianismi, joka oli usko, että Jeesus oli luotu olento. Kuuluisa lause, josta he kiistivät, oli: "Oli, kun Hän ei ollut." Tämä viittasi Jeesukseen, ja neuvosto julisti sen harhaoppiseksi ja näin ollen johti Nikean uskontunnustuksessa seuraaviin sanoihin Kristuksesta: "Jumala tosi Jumalasta...Isältä...ei tehty." Neuvosto päätti, että Kristus oli homo deus ex machina, mikä tarkoittaa yhtä maata kuin maalarin housut isänsä kanssa.
ellauri459.html on line 216: Pause ja tietoisku. Trenton eli Ahraimen kirkolliskokous 1545-1563 kokosi yhteen ja järjesti katolisen kirkon keskiaikaisen opinkehityksen tulokset ja julisti ne osaksi ilmoitettua, muuttumatonta totuutta ja katolilaisille pakollisiksi uskonkappaleiksi. Siten muotoiltiin katolisen kirkon virallinen oppi asioista, joissa protestantit olivat eri mieltä, muun muassa sakramenteista, vanhurskauttamisesta, Raamatun kaanonista ja kiirastulesta. Kokouksessa myös kanonisoitiin latinankielisen messun virallinen muoto ja määrättiin sillä korvattavaksi paikalliset muunnelmat. Kirkon oppia ei ollut aiemmin muotoiltu näin tarkasti. Tuo paavillinen kirkolliskokous pidettiin sellaisella äärettömällä kiireellä, kavaluudella ja juonella, että paavilaisetkin hymyilevät oman älynsä voitonriemulle. Ortodoksinen kirkko ei tunnusta tätä kirkolliskokousta todelliseksi ekumeeniseksi kirkolliskokoukseksi. Kotimaalehden protestanttihörhö Emil Anton ja muut protestantit protestoivat sitä boikotoimalla. Suurin kysymys oli siitä, onko kirkolliskokous paavin yläpuolella vai toisinpäin. Trento ei kieltänyt kansankielisiä Raamattuja eikä määrännyt mitään papiston selibaatista. Trenton konsiili määritti katolista kirkkoa seuraavat 400 vuotta aina Vatikaanin II kirkolliskokoukseen (1962-1965) saakka, jolloin monia Trentossa käsiteltyjä kysymyksiä uudelleenarvioitiin aivan uudenlaisessa tilanteessa. Vanhurskauttaminen nähtiin aivan oikein teologian ydinkysymykseksi, Kymysyshän vanhurskautuxessa on siitä pitääkö pelastuttuaan silkasta uskosta vielä kuitenkin tehdä parannus. Juu ja ei pyörittävät teologit.
ellauri459.html on line 263: No ensimmäinen meni ja vuodatti maljansa majan päälle; ja niihin ihmisiin, joilla oli pedon merkki, ja niihin, jotka kumarsivat sen kuvaa, tuli pahoja ja ilkeitä paiseita! Ranskan tauti, sanovat jotkut. He eivät menneet kaikki kerralla. Huomatkaa Jumalan kärsivällisyys, kun hän odottaa ihmisten paluuta hänen luokseen. Toinen tonkeli vuodatti maljansa mereen, ja se tuli ikään kuin kuolleen ihmisen vereksi , ja jokainen elävä sielu kuoli meressä. Trenton kirkolliskokous, erityisesti, tappavine säädöksineen. Kolmas kovanokka vuodatti maljansa virtoihin ja vesilähteisiin, ja ne muuttuivat vereksi.
ellauri459.html on line 269: Merellä. Paavillinen kirkolliskokous (jota kutsuttiin mereksi, koska siihen saapui joukko piispoja kaikista maanosista), erityisesti Trenton kirkolliskokous, tappavine säädöksineen teki kirkon perinteistä uskon ohjeen jne. Ja nämä tappavat säädökset kirjoitettiin kerettiläisten verellä. Väärinkäsityksiä merellä. Vainoojat ja huijarit, erityisesti jesuiitat, ovat viime aikoina lisänneet kaksitoista uutta artiklaa (paavi Pius IV:n valtuutuksella), jotka on otettu Trenton kirkolliskokouksesta ja lisätty Nikean uskontunnustukseen, ja jotka on otettava vastaan muiden kanssa tosi katolisena uskona, kaikkien pelastuvien uskottavaksi. Ja niiden, jotka eivät ota niitä vastaan, ei sallita elää heidän keskuudessaan.
xxx/ellauri104.html on line 1200: Marraskuussa 2010 kirkolliskokous antoi piispainkokoukselle tehtäväksi laatia ohjeita vapaasti muotoillusta rukouksesta parisuhteensa rekisteröineiden samaa sukupuolta olevien kanssa. Piispainkokouksen laatimissa ohjeissa annettiin ymmärtää, että on mahdollista rukoilla sekä näitten parien kanssa että heidän puolestaan. Parisuhteen osapuolet saa siunata, muttei itse parisuhdetta, joka ei ole verrattavissa avioliittoon. Siis: Kyllä ja ei.
xxx/ellauri113.html on line 306: Reinikainen kirjoitti blogia Seurakuntalainen-verkkolehteen. 13.9.2017 hän hyökkäsi otsikolla "Kuinka huijarisaarnaaja diagnosoidaan" mm. Suomen piispoja vastaan[14], ja vähän myöhemmin otsikolla "Antikristillisen median analyysi" mm. kirkolliskokousta vastaan. 6.10.2017 Reinikainen siirtyi pitämään blogia Luominen-lehteen. Se puhuu hyvin sivistymättömästi, mikähän sen kotitausta on?
xxx/ellauri130.html on line 149: Puolesta: Kaipa se kirkolliskokousten viimeinen sana edelleen on, että leipä ja viini ehtoollisella ihan oikeasti muuttuvat ihmisen lihaksi ja vereksi. Syömään! huutaa Jesse keittiöstä. Kiitos herra ruuasta! Kiva kuin maistui, sanoo kokki tiskin äärestä.
xxx/ellauri273.html on line 483: Kirkkolaista ja kirkon opista päättää kirkolliskokous. Sääntöjen noudattamista sekä pappien ja seurakuntien toimintaa valvovat piispat. Kirkolliskokous ja piispat ovat nyt vuosia pallotelleet avioliittokysymystä toisilleen kummankaan kykenemättä ongelmaa ratkaisemaan. Vuonna 2018 kirkolliskokous käsitteli aloitetta kirkon avioliittokäsityksen laajentamisesta. Kun aloite kaatui, asia siirrettiin piispoille. Heitä pyydettiin “selvittämään vaihtoehtoja avioliittokäsityksestä vallitsevan erimielisyyden ratkaisemiseksi”. Kaksi vuotta myöhemmin piispat vastasivat kirkolliskokoukselle kirjeellä, jossa kertoivat, että myös piispainkokouksessa on asiasta erilaisia näkemyksiä “ja niiden sovittaminen yhteen on erittäin vaikeaa”.
xxx/ellauri295.html on line 188: Olemme naispelossamme joutuneet aasialaisen kulttuurin vaikutuspiiriin. Pelkäämme ”kasvojen menettämistä”. Ei monikaan kristitty uskalla tunnustaa; vuoden 1986 kirkolliskokous teki harhaavan, Jumalan sanan vastaisen päätöksen kirkon virasta salliessaan viikunankantajien saarnastuoliin kipuamisen.
xxx/ellauri312.html on line 384: Liv Syrömquist väitti että Neizyt Maaria sai lisää nazoja v 500 kirkolliskokouxessa pärjätäxeen kilpailijalleen Astartelle. Mutta oliko v 500 edes kirkolliskokousta?
xxx/ellauri312.html on line 386: Kristinuskon historiassa ensimmäiset seitsemän ekumeenista kirkolliskokousta sisältävät seuraavat: Nikean ensimmäinen kirkolliskokous vuonna 325, ensimmäinen Konstantinopolin kirkolliskokous vuonna 381, Efesoksen kirkolliskokous vuonna 431, Kalkedonin kirkolliskokous vuonna 451, Konstantinopolin toinen kirkolliskokous. vuonna 553, Konstantinopolin kolmas kirkolliskokous 680–681 ja lopuksi Nikean toinen kirkolliskokous vuonna 787. Kaikki seitsemän kirkolliskokousta kutsuttiin koolle nykypäivän Turkissa.
xxx/ellauri312.html on line 395: v 553 pidettiin Konstantinopolin toinen kirkolliskokous. Eli viides ekumeeninen kirkkoneuvosto, johon osallistui 168 piispaa. Se tuomitsi nestoriaanisuuden, monotelismin ja julisti Marian ikuisen neitsyyden. Elikkä vaikka Joose nussi Mariaa myöhemmin aivan sikana ja Maria synnytti Jee-suxelle useita puolisisaruxia, sitä ei lasketa. Nojaa, olihan se neizyt ennen ekakertaa kuiteskin. Ehkäpä P. Hengen penetraatio ei särkenyt immenkalvoa, se oli vähän niikö koeputkihedelmöitys.
xxx/ellauri404.html on line 122: Torquaton isä Bernardo oli mitättömämpi runoseppo. Tassot muutti majaa hovista toiseen kuin kapiaiset Vekarajärvelle Italian perimyssodan aikana. Trenton kirkolliskokous meni Tassolta alaikäisyyden vuoxi ohi. Rovioihin se sentään ehti mukaan. Orpoutunut Tasso pantiin kansakouluikäisenä jesuiittakouluun. Torquaton mielessä heilahtelivat epäily ja kerettiläisten nujertaminen.
19