ellauri017.html on line 61: Puovo Lipponen liittäessään Suomi-neidon Euroopan Liittoon '95 toteutti suomalaisten haaveen, mikä siihen asti oli jäänyt sen nimikaiman varaan: suomalainen paksulainen seikkailee maailmalla, sotii maalla, merellä ja ilmassa kuin Battler Britton korkkareissa, panee päihin Euroopan herroille, keekoilee vielä köyhemmissä maissa siirtomaaporhona. Me ei ollakkaan enää pahnanpohjimmaisia, nyt on maailman merillä paljon vielä meitäkin syvemmällä soutavia kirkkoveneitä, ja niissä jopa meitä alempana olevia värivammaisia apinoita. (Siis meidän mielestä. Noi apinat ajattelee just samaa meistä, vähintäänkin yhtä hyvästä syystä.)
ellauri032.html on line 388: Muista pikku teiniveli piirtämäsi paraabeli, vittuili Jöns puolipitkältä matikalta. Parabeli on vertaus, pieleen heitetty. Jeesus puhui vertauxilla ja tunnuskuvilla. Pieleen meni, tuli tapetuxi. Siinä vaiheessa se oli heittänyt jo kaivoon hohtimet, ei ollut enää pelkkä symbolisti niinkuin paha Bourget tai vielä pahempi Baudelaire. Symbolismi oli setämiesten hommia, piirtelivät pulpetteihin kirkkoveneitä.
ellauri093.html on line 606: Kävelimme kirkolle ja sieltä haudalle. Se oli valkoisexi kalkittu, ulkoa aika koruton, paizi koristuxet ulkokultaiset. Kirkko oli somistettu vesiastioissa seisovilla katkaistuilla koivuilla ja narsistien paljoudella. Vaskinen kastemalja oli Grundtvigin lahjoittama ja Alvar Aallon suunnittelema. Alttarille valittiin alttariliina, reunusaiheinansa risti ja rypäleet, huomiotaherättävä kauniilla taiteellisuudellansa. Hiljaisina poikina siirryimme kirkon kupeella makaaville haudoille. Toiseen oli "kätketty" Birkedal vaimoineen, toiseen Povisen Kari. Tilaa oli vielä Povisen leskelle ja tyttärelle. Povisen kivessä oli nimekkään taiteilija Skovgaardin muovaama kaunis korkokuva, joka esittää Jeesusta kättelemässä Pietaria. Kiveen oli piirretty graffiteja ja kirkkoveneitä. Valokuvasin sen. Nyt oli Ryslingen-matkani päätarkoitus täytetty.
3