ellauri011.html on line 1045: Tässä opuxessa on Kanin kirjoitustyyli vähän muuttunut. Silosäkeen rampatus on vähän vähemmän läpitunkevaa, mut se voi riippua myös kääntäjästä, luen tätä suomexi.
ellauri038.html on line 269: No kaskun sen mielestä nerot filosofit ikäänkun "näkee" miten jutut on, ei niiden tarvi perustella, se on vaan jälkiviisautta. "Mä nään", ne sanoo niinku Riitta Roth, ja siristävät silmiä. Mä nään et Max on pahoillaan, mun täytyy mennä lohduttamaan sitä. No niihä ne näki profeetat vanhassa testamentissakin jutut näkynä. Näin on näkyleipä, ne sanoivat, ja jengin ei auttanut muuta kuin uskoa, muuten tuli salamasta pyllylle, tai karhut purivat. Tämmöinen kirjoitustyyli vetoo tunteisiin ja jättää järjen lomalle, sixpä se on niin mieleen kasvuikäisille. Kalifaatin Lisha uskoi mielellään kaurissilmäistä ja vakuuttavaa Ibbeä. Vasta kun siltä vietiin känny, se alkoi katua. Kännyssä on enemmän karismaa kuin kymmenessä Ibbessä.
ellauri055.html on line 909: Vastaanotettuaan palkinnon Tukholmassa joulukuussa 1939 Sillinpää jäi Ruotsiin ja keräsi siellä puhetilaisuuksilla rahaa talvisotaa käyvälle Suomelle. Jo lokakuussa 1939 hän oli julkaissut Suomen Kuvalehdessä "Sillinpään marssilauluksi" kutsutun runon, koska hän toivoi sen säkeiden yhdistävän suomalaisia ja kohentavan kansan mielialaa. Siitä tulikin nopeasti järjestetyn sävellyskilpailun voittaneen Aimo Mustosen säveltämänä hyvin suosittu talvisotaa edeltävinä viikkoina ja sodan aikana. ”Sillinpään marssilaulu” edustaa Sillinpään tyypillistä kirjoitustyyliä, jossa yhdistyvät alun maisemakuvaus, viittaus karttaan sekä maanläheisyyden ja mullan ja vaiston varaan rakentuva hiukan mystinen yhteisyydentunne. Marssilaulua lauletaan ja soitetaan Puolustusvoimissa yhä, ja siinä on monien varusmiesten mielestä helposti opittavat sanat.
ellauri294.html on line 560: Romaani voitti Dutton Animal Book Award -palkinnon vuonna 1967, minkä seurauksena EP Dutton julkaisi sen 11. syyskuuta samana vuonna. Se oli vuoden 1967 Reader´s Digest Book Club -valinta ja voitti Athenaeum-kirjallisuuspalkinnon. Se sai hyvän vastaanoton kriitikoilta, jotka ylistivät sen yksityiskohtia ja Mannixin kirjoitustyyliä. Walt Disney Productions osti romaanin elokuvaoikeudet, kun se voitti Dutton-palkinnon, mutta aloitti tuotannon mukautuksena vasta 1977. Lähdemateriaalista voimakkaasti muokattu Disneyn The Fox and the Hound julkaistiin teattereissa heinäkuussa 1981 ja siitä tuli taloudellinen menestys.
ellauri311.html on line 738: On se nättiä nähdä kun ******* juoksee, alivaltuutettu Anna Koskela Koskela kirjoittaa nauruemojin kera somessa. n****ri voisi olla vaikka [piip] naapuri. Kyllä ne on alikehittyneiden maiden miehiä, kerta eivät huutele Oulun murteella eivätkä näy suojatiellä kuin valkeilla viivoilla. – ”Alikehittyneiden maiden miespuolinen kansalainen” ei ole rotu, se ei ole etninen tausta, se ei ole biologinen eroavaisuus, se ei ole mikään uskontoon liittyvä asia. Se ei ole mikään näistä, vaikka joku, joka minun kirjoitustyylistäni ei pidä, haluaisikin sen niin nähdä. Eli aina tarkkana näissä. Se, että jonkun kirjoitustyylistä ei pidä, niin se ei tee siitä rasistista.
ellauri351.html on line 303: Taleb väittää, että tilastotieteilijät voivat olla pseudotieteilijöitä harvinaisten tapahtumien ja räjähdysten riskeissä ja peittää epäpätevyytensä monimutkaisilla yhtälöillä. Tämä asenne on herättänyt arvostelua: American Statistical Association omisti The American Statistician -lehden elokuussa 2007 ilmestyneen numeron The Black Swanille. Lehti tarjosi sekoituksen ylistystä ja kritiikkiä Talebin pääkohdista, keskittyen Talebin kirjoitustyyliin ja hänen esitykseensä tilastokirjallisuudesta. Clemsonin yliopiston matematiikan professori Robert Lund kirjoittaa, että Black Swan -kirjassa Taleb on "ajoittain holtiton ja joutuu suurenmoisille liioittelemille; ammatillinen tilastotieteilijä pitää kirjaa kaikkialla naiivina". Lund kuitenkin myöntää, että "on monia kohtia, joissa olen samaa mieltä Talebin kanssa", ja kirjoittaa, että "kirja on pakollinen" kaikille "rahoituksesta ja/tai filosofisista todennäköisyyksistä etänä kiinnostuneille".
ellauri352.html on line 667: Hänen tyypillinen kirjoitustyylinsä sai toisinaan romaanit olemaan yli 1000 sivua pitkiä, sillä hän käytti noin 12 tuntia kirjoittamiseen ja käytti paljon paperia. Patti Koon, Vange Nord ja Mari Yoriko Sabusawa olivat Michenerin kolme vaimoa, mutta hän oli eronnut kahdesta ensimmäisestä ennen kuin meni naimisiin kolmannen kanssa. Hänen miljoonien lahjoitustensa hyväntekeväisyyteen useille instituutioille ja Writers Workshopille pidetään huomionarvoisina.
ellauri419.html on line 361: Theofrastoksen Luonteita-teoksen tapaan La Bruyère määrittelee teoksessaan ominaisuuksia, kuten "imartelevuus" tai "maalaisuus", ja antaa sitten esimerkkejä näistä luonteenpiirteistä ja käytöstavoista henkilöiden muodossa. Moralistina hän pyrki esittelyllään parantamaan aikansa yhteiskunnassa vallinneita käytöstapoja. Haha kyllä kai, takuulla se halusi vaan vittuilla. La Bruyèrella oli laaja ja monipuolinen sanasto ja taitava satiirinen kirjoitustyyli. La Bruyèren tyyliä ihailivat myöhemmin 1800-luvun merkittävät ranskalaiskirjailijat, kuten Gustave Flaubert ja Goncourt-veljekset. Kahdeksan painosta Caractères-teoksesta ilmestyi La Bruyèren elinaikana. La Bruyère laajensi teoksessa olleita kirjallisia muotokuvia niiden suuren suosion takia. Lukijat alkoivat yhdistää kuvauksia todellisiin henkilöihin, mutta La Bruyère kiisti, että ne perustuisivat yksittäisiin henkilöihin. Kirjassa esiintyvät verhotut viittaukset aikalaisiin tekivät La Bruyèren valinnan Ranskan akatemiaan haastavaksi, mutta sinne hänet valittiin lopulta vuonna 1693. Diplomaatti ja muistelmakirjailija Louis de Rouvroy, Saint-Simonin herttua, kuvasi La Bruyèrea muistelmissaan kunnialliseksi, rakastettavaksi ja vaatimattomaksi. Lorua, vittuilija se oli ilman muuta.
xxx/ellauri027.html on line 299: Ken Wilber on johtavia akateemisen maailman ulkopuolisia monialaoppineita, jonka moniulotteinen lahjakkuus, rohkeus, poskettomuuus ja briljanssi yhdistyvät ainutlaatuisen oivallussytyttävään kirjoitustyyliin. Aito filosofi sanan alkuperäisesssä sokraattisessa mielessä.

xxx/ellauri126.html on line 281: Hei sit täälä mainitaan kolmaskin tuttu huijari, nimittäin albumissa 27, esiintynyt Ken Wilber, joka kukkoili E.Saarisen kuuluisissa kukoistussyötteissä, josta Eski sanoi: "Wilber on johtavia akateemisen maailman ulkopuolisia monialaoppineita, jonka moniulotteinen lahjakkuus, rohkeus, poskettomuuus ja briljanssi yhdistyvät ainutlaatuisen oivallussytyttävään kirjoitustyyliin. Aito filosofi sanan alkuperäisesssä sokraattisessa mielessä." Samanlainen käärmeöljykaupias kuin Eski izekin. How the mighty have fallen.
xxx/ellauri129.html on line 725: Nodier julkaisi vuonna 1830 fantasiakirjallisuuden manifestin Du fantastique en littérature. Sen mukaan tarut alkavat siitä, mihin sovinnaisuuksien ja totuuksien maailma loppuu. Fantasiakirjallisuus on olennaisin kirjallisuuden laji dekadenssin ja muutoksen aikoina kuten nytten. Nodier kehitti fantasiaromaaniinsa Smarra, ou les démons de la nuit (1821) tunteisiin vetoavan kirjoitustyylin, jota hän kutsui nimellä roman frénétique.
xxx/ellauri307.html on line 703: Dean Koontz on amerikkalainen kirjailija, jota on verrattu kirjoitustyylinsä perusteella Stephen Kingin kaltaisiin. Koontzin jännitystrillerit, tieteiskirjallisuus ja kauhuromaanit ovat saaneet hänet katsomaan miljoonia faneja kaikkialla maailmassa.
xxx/ellauri356.html on line 152: Derridan kirjoitustyyli ei kaikilta osin ole klassisen retoriikan mukaista. Järki ei paljon päätä pakottanut. Hänen ajattelunsa avainkäsitteitä ovat kirjoitus (écriture), ero (différance) ja merkityksen hajoaminen (insémination artificiel). Hän ei hyväksy näkemystä, että merkitys ja mieli olisivat tekstin sisällä tai takana tai ylipäänsä jollakin sen puolella. Tulkinnoissa on päästävä olemisen ja olevan, läsnäolon ja läsnäolevan välisen eron “tälle puolen”. Whatever that may mean. Vizi mikä huijari.
13