Runoilijaylioppilas kirjoittautui Keisarilliseen
xxx/ellauri057.html on line 227: Hilja piti opiskelusta, opettajista ja koulutovereistaan ja menestyi tyttökoulussa hyvin. Kuulostaa ihan Laura Kolbelta teoxessa Suomen yläluokasta, johon se haluisi kovin kuulua. Muttei kuulu kovasta yrityxestä huolimatta. Tyttökoulun jälkeen hän siirtyi jatko-opistoon, jossa hän harrasti monenlaisia asioita. Hilja oli lahjakas: hän lauloi, kirjoitti, maalasi ja lausui hyvin. Jatko-opistossa hän luki myös ranskaa ja suoritti opettajan tutkinnon vuonna 1902. Kaksi vuotta jatko-opistossa opiskeltuaan Hilja alkoi valmistautua ylioppilaskirjoituksiin Suomalaisen yhteiskoulun yksityisoppilaana, koska jatko-opistossa ylioppilastutkintoa ei voinut suorittaa. Hän kirjoitti vuonna 1901 ylioppilaaksi ja sai tutkinnon arvosanaksi muutamaa pistettä vajaan kiitettävän. Hilja oli aina muutamaa pistettä vajaa. Viimeisenä kouluvuotenaan Hilja pohti elämänuraansa ja tulevaisuuttaan. Valinta oli vaikea, sillä Hiljaa kiinnostivat monet taiteenalat. Jatko-opistossa Hilja oli innostunut teatterista, ja hän suunnitteli vakavasti näyttelijättären uraa. Syksyllä 1902 Hilja kirjoittautui yliopistoon historiallis-filologiseen osastoon, mutta ei koskaan valmistunut. (Täh? Minnekäs see lääkärinura unohtui?)
xxx/ellauri120.html on line 410: Aino Tapiovaara kuoli syöpään joulukuussa 1929. Seuraavana keväänä Nyrki Tapiovaara valmistui ylioppilaaksi, syksyllä hän kirjoittautui Helsingin yliopiston lakitieteelliseen tiedekuntaan ja hankkiutui saman tien vapaaehtoisena armeijaan.
xxx/ellauri128.html on line 162: Richterin isä oli kansakoulunopettaja, joka toimi myöhemmin Schwarzenbachissa kirkkoherrana. Richterin kouluaikana vuonna 1779 hänen isänsä kuoli ja jätti perheen puille paljaille. Kun Richter kirjoittautui Leipzigin yliopistoon, hänellä oli mukana kirjallinen todistus köyhyydestään. Yksi lukuvuosi teologiaa sai hänet ymmärtämään, ettei hänestä olisi seuraamaan tällä alalla isänsä jalanjäljissä. Richter päätti ruveta kirjailijaksi. Hänen varhaisille kirjallisille tuotoksilleen ei ollut helppo löytää kustantajaa. Ensimmäinen painettu kirja, Grönländische Prozesse, sai kurjat arvostelut ja tuotti tappiota kustantajalle, joka kieltäytyi painamasta kirjasta enempää kuin kaksi osaa. Richterin velkataakka Leipzigissa kävi ylivoimaiseksi, ja hän pakeni takaisin perheensä luo salanimen turvin. Elämä perheen luona tarjosi ehkä pakopaikan velkojain kynsistä, mutta köyhyyden aiheuttama kurjuus oli vastassa sielläkin. Kukaan Richterin veljistä ei osoittanut taipumusta työtekoon, ja yksi heistä teki itsemurhan 1789 perheen viheliäisen rahatilanteen vuoksi. Richter toimi kirjoitustyön ohella vuosina 1790–1794 kotiopettajana Schwarzenbachissa.
5