ellauri023.html on line 670: "Enqvistille ei ole olemassa mitään ihmisen vapaata tahtoa vaan kaikki mitä pään sisällä tapahtuu, on pelkkää molekyylitason fysiikkaa. En tullut vakuuttuneeksi. Ajattelin tehdä pienen kokeen. Lähdenkö viikonlopuksi mökille vai en. Päätin lähteä ja täällä Sipoossa minä nyt tätä kirjoitan. Jos olisin päättänyt toisin, kirjoittaisin Helsingissä. Jotenkin vapaa tahtoni tuntuisi ulottuvan ainakin tuohon asti. En oikein ymmärrä, mitä Enqvist tarkoittaa vapaalla tahdolla ja sillä, ettei sitä ole."
ellauri024.html on line 824: Lauri Viita kirjoitti ja puhui neroudesta, tarkoittaen izeään. Niinkuin Arska huumormiehistä. Mulla ne on narsistit. Late oli kateellinen Väpille: Minua ilikeettää niin perkeleesti! Tuollaista textiä minä kirjoittaisin ziljoonia sivuja! Mustan rakkauden ilmestyttyä joulumarkkinoille 1948 Lauri Viita haukkui sen Linnalle ”aivan pataluhaksi”. Professori Pertti Virtarannan haastattelussa 25 vuotta myöhemmin Linna piti Mustaa rakkautta epäaitona, koska hänen mielestään sen henkilöille oli annettu inhimillistä sävyä, mutta ”mitään todellista, konkreettista ihmistä ei ole”. Ihailihan Arska Laten neroa aikansa, mutta kyllästyi loputtomaan paasauxeen, kun ei saanut ize puheenvuoroa. Niinkuin Ailakin, Viita sekosi. Arska juoruilee. Niin minäkin. Ämmättimet laulaa.
ellauri061.html on line 1578: Se, että omasta perimästä löytyi loraus saamelaisuutta, oli Jarille yllätys. Tarkemmin ajateltuna on kuitenkin hassua, että se yllätti: Jarin ilkeä äiti oli Petsamosta. Nyt se makaa vanerilla peitettynä Perunkajärvellä puolukkamättään vieressä. Jarin vankikarkuri velipuoli Private sen nirhasi. Hyvä että ehti ensixi, oli se Jarillakin käynyt mielessä. Usein penättiin, mixi Jari ei kirjoita naisista nätisti, oliko syynä se, se on sielunsa pimeydessä naisvihaaja. Mixi kirjoittaisin, mixen kohtelisi heitä kuin ihmisiä. Vaude. Tää on tosi synkkä tapaus. Mamman vuoroin hemmottelemat, vuoroin vähättelemät mammanpojat on ehkä verisimpiä misogyynejä.
ellauri488.html on line 696: "Piirsin ristikkäisen neliön, jossa viivat alaspäin edustavat hahmoja ja viivat poikki lukuja 1–15. Suurin osa hahmoista kuoli, itse asiassa vain yksi selvisi kirjan loppuun asti, mutta kun pääsin loppuun, kaavio näytti hieman vinolta. Ensimmäisessä, viidennessä ja kymmenennessä luvussa kuoli liian monta ihmistä, joten minun piti kirjoittaa se uudelleen ja antaa kuolleille tasainen tila koko ajan. Se kuulostaa kai kylmäveriseltä ja laskelmoivalta, mutta tein sen niin. En ole kirjallisuuden ihminen. Jos joku tarjoaisi minulle 100 000 puntaa verovapaasti, en koskaan kirjoittaisi sanaakaan enää. En ole romaanikirjailija", hän sanoi kerran. "Se on liian mahtipontinen väite. Olen tarinankertoja, siinä kaikki. Olen rautainen ammattilainen ja käsityöihminen." "En ole edes kirjailija", hän sanoi vuonna 1972. "Olen liikemies. Yritykseni on kirjoittaminen. Itse asiassa kirjoittaisin mieluummin gaeliksi kuin englanniksi.  Hömpöttelen kirjasta toiseen aina toivoen, että jonain päivänä kirjoitan jotain todella hyvää."
4