Olen sairastanut, vaikka olen vielä nuori, inhottavaa sielullista tautia, ja tahdon kertoa, mitä olen 67 vuoden aikana kokenut. Jos yksin potisin tautiani, en puhuisi mitään, mutta kun tiedän, että monen monet sairastavat samaa tartuntaa, tahdon kirjoittaa heitä varten, vaikka en tiedä, panevatko he sanoihini huomiota. Mutta joskaan ei kukaan ottaisi niistä vaaria, on minulla kuitenkin niistä se hyöty, että tulen itse terveemmäksi, sillä kirjoittaessani jyrsin, kuin loukkuun joutunut repo, poikki vangitun jalkani.
ellauri036.html on line 204: Musset oli aatelispoikia, pikkuveli, vanhemmat oli köyhiä. Isä pikkuvirkamies ei koskaan antanut sille rahaa. Äiti oli tärkeämpi, piti salonkia. Se oli hyvä lyseossa, ja ajatteli ensin pyrkiä oikixeen tai lääkixeen, mutta ne on tylsiä (ruumiiden leikkaaminen ällötti), se päätti ryhtyä kirjailijaxi joskus abi-iässä. Siitä tuli kirjastonhoitaja. 19-vuotiaana julkaisi Espanjan ja Italian satunsa. Sit se aloitti uran turmeltuneena dändinä, seukkaa George Sandin kaa, ja kirjoittaa näytelmäpiisejä. Samalla angstisia runoja, eri vuodenaikojen öitä. Omaelämäkerrallinen romaani Vuosisadan lapsen tunnustuxia 1836 löytyy suomennettuna, kiitos VA Koskenniemen. Tais kirjoittaa muistelmansa saman ikäsenä kuin E.S. Punk-Akatemian. Sekin kävi bordelleissa ja oli huono asiakas, pahoinpitelikin palvelushenkilökuntaa.
ellauri036.html on line 1944: Hizi multa on mennyt paljon ohize, kun en ole vuosikymmeniin seurannut apinalauman toilailuja maailmalla, en uutisia, TV:tä enkä nettiä. Sitä lystimpi on sitä lukea näin jälkeenpäin. Niinkuin tää: (Tästä oikeustapauxesta kirjoittaa Martha Panopuukin filosofisesti kirjassaan inhosta ja häpeästä. Fear and loathing in Las Vegas, sanoisi ehkä gonzo.)
ellauri037.html on line 32: Miten monta vuotta onkaan siitä kun olen voinut lukea mitään pyyteettömästi? Kuinka moneen vuoteen en ole kyennyt antautumaan muiden kirjoittaman kirjan lukemiselle ilman mitään suhdetta siihen mitä minun täytyy kirjoittaa?
ellauri037.html on line 62: Tushkin, sanoi Pushkin Boldinon syksynä (Болдинская осень 1830) kolerakaranteenissa ja jo alkoi lyyti kirjoittaa. Suurta taidetta syntyy myös nyt, koronaepidemian aikana, neuvoo HS:n sunnuntaitoimittaja tiistaina. Se kaipaa uimahalliin, ei tunnu enää koosherilta vaipanvälissä. Aika suosii tee-se-izekirjailijoita, jotka vasta löytävät lahjansa laatikosta. Textilaatikot pursuavat, runot jopa naurattavat. Mun runot voi lukea kokonaan nettiversiona el Laurin verkkosivuilta. Paizi salaiset.
ellauri037.html on line 577: Goethe tykkäsi Sopen väikkäristä, sai sen Sopelta ilmasex (epätavallinen suosionosoitus). Siihen teki vaikutuxen Sopen lukeneisuus. Goethe tuskin luki muuta kuin omia juttujaan. Asiaa auttoi että Sope innostui Goethen säälittävästä väriteoriasta. Mut sit Sope alko kirjoittaa siihen parannuxia, ja Goethe närkästyi. Välit viilenivät. Nuoren narsistin tahditon vittuilu ja suuret luulot izestään viilensivät vanhan narsistin tunteita. Kirjeenvaihto tyrehtyi. Sope pani pahaxeen, mutta antoi silti Goethelle tunnustusta hyvästä yrityxestä.
ellauri038.html on line 281: Njoo, ainakin siinä on vähän pitempiäkin ajatuksen kuljetuxia. Mistä moraali on kotoisin, ja mixei voida olla kärsimättä, mixi täällä aina käristään. Nietzsche ei vaivautunut laittamaan nootteja eikä lähteitä. Wikipediassakin on niitä enemmän. Kaikki käännöxet vetää kotiinpäin. Nazien mielestä Nietzsche oli proto-nazi. (Niin olikin.) Sakemannit sodan jälkeen teki Nietzschestä lipilaarin, joka kirjoittaa izehoito-oppaita. Heideggerin mielestä Nietzsche oli proto-Heidegger. Postmodernistien Nietzsche oli preposterous modernisti. Jne. Felix Leiteriä amerikkalaisena kiinnostaa mitä se sanoi hyvistä, pahoista, huonoista ja rumista. Jenkin elämä on kauneuskilpailua.
ellauri040.html on line 159: Jyrki vaivaantuu kun se joutuu anaalifilosofien dialektiikan kohteexi, sen Platonin hioman poliisikuulustelutaktiikan, missä kuulusteltavalta kysytään vaan kylkyl ja eiei, kaikki mikä siihen lisätään on pahasta. Tällä saa mukavasti koko käsitteistön haltuunsa, ja mikä parasta, saa ize koko ajan puhua. Jyrki juoxee karkuun ja kirjoittaa vesiliukoisella tussilla meren pohjaan: vittu, vittu.
ellauri040.html on line 281: Seuraavan kahden insinööriantin, Hyryn ja Tuurin lyttäyxen allekirjoittaa Jykä, jotenka se kai on sitten sen kirjoittama. Vaik eihän sillä ole mitään väliä, eihän teoxella ole arvoa, texti mikä texti, eikä nää juuri ylitä teoskynnystä.
ellauri040.html on line 299: Hyry kirjoittaa aina samaa kirjaa, ei tule valmista. Yöllä purkaa minkä sai aikaan kuin Penelope. Ei kosiskele yleisöä. Ezii ezii ei soisi löytävänsaä, se on Hyry. Toukkana seuloo seinähirsiä.
ellauri040.html on line 392: mikä on hänen izensä ulkopuolella, avautuu 2 tietä: joko kirjoittaa
ellauri040.html on line 394: kaikkeuden tai kirjoittaa kaikki kirjat seuraten kaikkeutta sen
ellauri040.html on line 403: kirjoittaa kaikki kirjat, kirjoittaa kaikkien mahdollisten kirjailijoiden
ellauri040.html on line 406: Jos ajattelen että minun täytyy kirjoittaa 1 kirja, kaikki ongelmat
ellauri040.html on line 423: jos kirjoittaa kaikki kirjat, kukaan ei kirjoita parempaa.
ellauri041.html on line 1821: Flaubert on aina vaikuttanut musta jotenkin säälittävältä. Se yritti liian kovasti, stilisoi ihan vimpan päälle, eikä siitä kuitenkaan tullut yhtään parempaa. Pölhö-kustaa oli oikeasti vähän tyhmä, minkä se tiesi izekin. Se sanoi ize izeään vanhaxi romanttisexi liberaalixi pönttöpääxi, vieille ganache romantique et libérale. Sen kuuluisin kirja on se Emma Bovary, jonka ansiosta sitä sanotaan kirjallisuuden suurimmaxi realistixi. Oikeasti se tykkäs romanttisista jutuista, ja sellaisia se koitti kovasti kirjoittaakkin, niistä vaan tuli floppeja toinen toisensa perästä. Käytyään Ebyktissä ja Turkissa ym. levantin maissa (missä se muuten sai nipun sukupuolitauteja, mm. kupan ja sankkerin), se kirjoitti Salammbön. Koitin lukea sen portugalixi, kun satuin löytämään sen Lissabonista 50-luvun pokkarina el Zorromainen kuva kannessa. Se oli vitun tylsä jopa portugalixi, en jaxanut. Sen toinen parempi kirja taitaa olla se postuumi keskenjäänyt teos Kaxi ludetta, joka kertoo kahdesta torakkamaisesta kaveruxesta, Bouvard & Pécuchet. Sekin mulla on, mutten ole saanut luetuxi loppuun. Se nuoruudenmuistelu, Education sentimentale, oli kyllä kiva, jos oikein muistan.
ellauri042.html on line 561: Sigismund Riemastus terotti että näitä molempia tarvitaan onnelliseen elämään. Oliver Saxikäsi lisää listaan vielä toimahtavan pään. Wanhuxilla alkaa olla hakusessa kaikki. Tää toinen partapozo jutku kirjoittaa ihmisistä joilla on persoona hukassa, kolhun, kasvaimen tai viinan takia. Sen idoli oli ryssä Luria. Sen muistan opiskeluajoilta, ja Vygotskyn. Surkeita tapauxia. Potilaat, tarkoitan. Luriakin oli jutku. Ja Vygotskikin. Hyvä ihme että näitä riittää, kyllä juutalaiset on hirmu fixuja. Loputtomassa läpässä (juonipaljastus) on joku ämmä Luria.
ellauri042.html on line 563: Oliver Wolf Sacks (9. heinäkuuta 1933 Lontoo, Britannia – 30. elokuuta 2015 New York, Yhdysvallat) oli neurologian professori, joka tunnettiin tieteenalansa popularisoijana. Hän kirjoitti kliinisiä tapauskertomuksia helposti ymmärrettävällä, välillä lähes anekdoottimaisella tyylillä. Sacks osasi nähdä neurologiset oireet inhimillisessä valossa ja kirjoittaa niistä humoristisesti.
ellauri043.html on line 55: Kaikista uskomattominta on, että kukaan, siis ei KUKAAN, mainize, että tää kirja on aivan puhdasta pelleilyä. Siis tää on aivan Aristofanes-luokan herjanheittoa! Flaubert kirjoittaa aivan hysteeristä satiiria uskonnosta näennäisesti täysin vakavalla lärvällä. Ja jengi lukee sitä kuin evankeliumia: hmmm, mielenkiintoista, oiskohan tosiaan noin, täytyypä miettiä. Mitähän kirjoittaja on tarkoittanut tällä kohdalla? Freud esim. otti tän aivan täydestä.
ellauri045.html on line 32: Tässä numerossa lähdetään korjaamaan tätä vinoumaa. Tää onkin hyvä kesä kirjoittaa urheilusta. HS:n tv-urheilutoimittaja Pahani Kurila kirjoittaa sille muistokirjoitusta jo nyt. Lainaan sen motoxi, koska se vastaa niin hyvin mun käsitystä urheilusta. Urheilussa ei tapahdu korona-aikana mitään, se on niin yxinomaisesti yleisölaji. Mitä iloa on enkasta jos ei läpytetä. Näkyminen on urheilun pääpalkinto, ja stadikan penkki sen tärkein teline. Korona-ajan exyneen näköiset urheilusivut jauhaa vaan sääntömuutoxia ja vanhentuneita julkkisjuoruja kuin kauan sitten makunsa menettänyttä purkkalevyä.
ellauri046.html on line 43: Filosofiset mietelmänsä Fredrikin oli tapana kirjoittaa muistiin joko runomittaan tai suorasanaisina. "Lukeminen merkizee ajattelemista!" hänen oli tapana huomauttaa. Hän otti myös tavaxeen merkitä jotakin kirjaa lukiessaan muistiin mietelmänsä. Kirjoittaminen oli hänelle yxinkertaisesti suorastaan elämän tarve. "Milloin en lue enkä kirjoita, tunnen oloni samanlaisexi kuin nuuskaaja, jolta on otettu nuuskarasia pois ja joka on kuolla kärsimättömyyttään niin että vähän väliä pistää kätensä taskuunsa", hänen oli tapana laskea leikkiä. (Ragnar Svanström: Kansojen historia, jatko-osa I.)
ellauri046.html on line 49: Tällästä se aina on. Historia pitää kirjoittaa aina uudestaan, eihän sitä muuten tajua, tai ainakaan ei vois vähempää kiinnostaa. Historian henkilöillä oli 50-luvulla rasvaletti. Oopperassa Don Carlosilla on liituraitapuku. Nain on meidankin elamassamme, huomaatteko? Vittu miten alkeellista, miten tumpeloa ja tuhnua. Ei jaxa. Kertakaikkiaan ei jaxa. Pelkkiä ikäviä ja ikävystyttäviä ihmisiä, Harry ja Meghan luokan imbesillejä. Vallanhimoisia typeryxiä. Bang bang sano amerikkalainenkin 5-vuotias ja ampui vahingossa isoveljensä mezästä löytyneellä pyssyllä pomppulinnassa. Nain tottavie tosiaankin on meidankin elamassamme. Ei tarvi vaihtaa vaatteita, vaatteiden alla on se sama alaston apina.
ellauri047.html on line 809: Hupasaa huomata että Maifestissa Antero on kääntänyt Hansun narsistisen loppukaneetin Wie du mich liebst häveliäästi "ikiaikoihin". Uutta runokevättä. Hans kirjoittaa rohkeasti ei niinkuin sopii, vaan niinkuin siitä tuntuu.
ellauri047.html on line 944: Carl Grimberg (22. syyskuuta 1875 – 11. kesäkuuta 1941) oli ruotsalainen historioitsija, koulutukseltaan filosofian tohtori. Grimberg kirjoitti noin kymmenosaisen maailmanhistorian, jonka toiset viimeistelivät. Grimberg ehti ize kirjoittaa 6 ekaa osaa, 4 muuta Ragnar Svanströmin kaa. Oppipoika Ragnar matki Carlia niin hyvin että haamukirjoitti omin nokin vielä jatko-osia.
ellauri048.html on line 174: Epäilyttävän rakastavasti Suomen Goethe sitten kuvailee ihailunsa kohteen piirre piirteeltä, hivelee sitä sormella kuin Leocadia velivainajansa valokuvaa. Kukahan sit kirjoittaa tämmösen lurituxen minusta, välähtää sen mielessä. Niinpä, sitä saattaa moni miettiä omalla kohdallaan. Täytyypä ottaa varuix selfie, jossa mä teen feikkitammeen nojaten Jolla-puhelimeen runomuistiinpanoja.
ellauri048.html on line 967: Alfred Tennyson alkoi kirjoittaa runoutta nuorena, kuten monet sen veljistä ja sisarista, vastalääkkeenä synkälle koti-ilmapiirille.
ellauri049.html on line 157: Vaimonsa menehtymisen jälkeen Eevert Salonen ei kokenut pystyvänsä kasvattamaan poikaansa. Hänellä oli ylläpidettävänään rapistuva Kailasen ratsutila, jossa perhe oli asunut. Uuno siirtyi asumaan äitinsä vanhempien Juho Markunpojan ja Maria Fredrikan luokse Honkapään taloon Hartolaan vuonna 1903.7 Uuno Kailaan eno, Juho Honkapää nuorempi, kirjoittaa Uunon eläneen isovanhempien alaisuudessa heidän kuolemaansa saakka vuoteen 1919. Tuona aikana Uuno suoritti heidän avustuksellaan Heinolan
ellauri049.html on line 196: Taloudellisen tuen katketessa hajosivat myös välit kotiinpäin. Kyse ei kuitenkaan ollut ainoastaan rahasta. Juho Honkapää nuorempi kirjoittaa katkeraan sävyyn: ”Mainittakoon vielä, että sen jälkeen kun lainansaanti loppui, ei hän enää käynyt sukulaisissaan, eikä liioin heille muutoinkaan näyttäytynyt.”
ellauri050.html on line 734: Minun täytyy kirjoittaa. Se on niin siunatun lohduttavaa.

ellauri051.html on line 484: Whatman ryhtyi opettajaksi 17-vuotiaana ja opetti viiden vuoden ajan Long Islandilla, vaikka ei pitänytkään opettajan työstä. Opetustyönsä ohessa Whatman kokeili vuonna 1838 toimittaa viikkojulkaisua nimeltä Long Islander, mutta se ei ilmestynyt pitkään. Hän siirtyi tyhjäntoimittajan uralle vuonna 1841. Whatman alkoi kirjoittaa vakituisesti artikkeleita newyorkilaiseen Democratic Review -lehteen, ja vuosina 1842–1843 hänen artikkeleitaan julkaistiin myös muissa lehdissä. Whatmanilta julkaistiin hänen ensimmäinen kirjansa Franklin Evans, The Inebriate (Ameriikan Turmiolan Tommi), jossa hän kävi julkijuopottelua vastaan. Kirjasta tuli suosittu, ja se teki Whatmanin tunnetuksi, vaikka Whatman itse ei myöhemmin siitä ollutkaan ylpeä. Jatkoi salajuopottelua.
ellauri051.html on line 1693: 1084 Know my omnivorous lines and must not write any less, 1084 Tunne kaikkiruokaiset rivini äläkä saa kirjoittaa vähemmän,
ellauri052.html on line 146: Bellow kirjoittaa myös juutalaisuudesta, juutalaisena miehenä elämisestä ja kasvamisesta Yhdysvalloissa. Oppineen elämän odotukset olivat varmastikin korkealla – lakimies, opettaja, professori, taitaiteilija tai muuta sen suuntaista – ja suvun paineet suuret. Bellowin kattaus sisältääkin aina kukkuroilleen juutalaista perhe- ja sukurakkautta ja sen analyysiä.
ellauri052.html on line 150: Bellowin novelleissa haisee ja maistuu elämän ehtoopuoli. Jos Bellow jollekin kirjoittaa niin hieman iäkkäämmille ihmisille. Voi hyvin nähdä hänet lukemassa tekstejään amerikkalaisen huippuyliopiston senioreiden alumni-illassa. Ehkä sellaisessa osaisin itsekin arvostaa Bellowia aika lailla nykyistä enemmän.
ellauri052.html on line 639: Krishnamurti tutustui Kaliforniassa kirjailija Aldous Huxleyyn, josta tuli hänen hyvä ystävänsä. Huxleyn vaikutuksesta Krishnamurtin puheet pelkistyivät ja selkiytyivät, ja hän alkoi myös kirjoittaa. Kolmiosainen kirjasarja Commentaries on Living julkaistiin 1950-luvulla. Krishnamurti asui Intiassa vuosina 1947–1949 ja otti vasta itsenäistyneen maan kansalaisuuden.
ellauri052.html on line 921: Sale tykkää kirjoittaa Pyhiä Sanoja isolla. Sekin on tietynlaisille ihmisille yhteistä.
ellauri053.html on line 192: Puovo kirjoittaa pullopalkalla, pyöristyen kirja kirjalta. Säädyllinen savolaismies on vähän pöyristynyt. Jos mä olisin kirjailija, niin en menettelisi noin rivosti. Viinaratteja oli vanhat kiinalaisetkin runoilijat, ja ukko Nooa. Ei siinä ole mitään hämmästeltävää, edes Suomen oloissa. Ei siihen selvin päin pysty, eikä täyspäinen rupea.
ellauri053.html on line 511: Haavikolle on ominaista että hän kirjoittaa runon jostakin, mutta meille mietittäväx jää mistähän. Vaikka kuinka korskea.
ellauri055.html on line 700: Hän käyttää uskonnollisia teemoja ja kristillisen perimätiedon hahmoja, mutta ei noudata kirkon doktriineja, vaan kirjoittaa ihmiselämän traagisuudesta.
ellauri055.html on line 891: Sotakokemustensa pohjalta Sillinpää alkoi kirjoittaa kesällä 1918 romaania Hurskas kurjuus, joka seuraa punaisiin kuuluvan torppari Juha Toivolan vaiheita 1860-luvun nälkävuosista aina kevääseen 1918, jolloin hänet teloitetaan syytettynä murhasta, jota hän ei ole tehnyt. Kustantaja jätti romaanista pois joitakin osia, mutta se julkaistiin kuitenkin jo vuonna 1919. Romaani käännettiin ruotsiksi nimellä Det fromma eländet (1920) ja Sillinpää alkoi tulla tunnetuksi myös muissa Pohjoismaissa. Sillinpään pyrkimys objektiivisuuteen romaanissa herätti kritiikkiä julkaisun aikaan. Vittuun objektiivisuus!
ellauri055.html on line 1235: Aikalaisarvioissa käsiteltiin erityisesti elokuvan ja Sillinpään romaanin suhdetta. Inkeri Lius (Suomen Sosialidemokraatti) kirjoittaa, että romaanin rakkauskohtausten määrää olisi elokuvassa ollut syytä rajoittaa.
ellauri058.html on line 317: Juoxuhaudantie on juoxien umpihankeen kustua suomiklisheetä. Mitä iloa izevihaisella Karilla kirjoittaa noin läpipaskasta urbaanisuomiäijästä jos se on täysin kuvitteellinen. Tässä täytyy olla autofiktiota mukana.
ellauri058.html on line 432: Kriitikot ovat eri linjoilla hyvän kirjallisuuden kriteereistä. Jokinen nimeää neljä kriteeriä. Ensimmäinen kriteeri on se, että kirjallisuus on monipuolista ja luokittelematonta. Kriitikot arvostavat kirjallisuuden moniaineksisuutta ja kokeellisuutta. Toinen kriteeri hyvälle kirjallisuudelle onluova kieli tai tapa kirjoittaa. Kielen tulee olla luovaa, ja aiheiden käsittelyssä on yksilöllisiä piirteitä. Kolmas kriteeri on kirjallisuuden vaativuus. Kirjallisuuden pitää haastaa lukijaa älykkyydellään ja kielen avulla siten, että lukija pysyy valppaana. Neljäs kriteeri korostaa aihepiirien laajuutta. Kirjojen aiheet kattavat tasaisesti yhteiskunnan eri alueita ja suurta osaa muuta elämää. Aiheet kattavat niin hyvän kuin pahan. Jokinen esittää, että aihekirjoa yhtenäistää suomalaisuus. Kritiikeissä keskustellaan suomalaisesta identiteetistä ja suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin murroksesta. (Jokinen 1997: 32–33, 43–44, 77–79.) Kriitikoiden huomio kiinnittyy siis enemmän teosten muotoihin ja haastavuuteen kuin samaistettavuuteen kuten tavallisen lukijan huomiosta voidaan päätellä.
ellauri058.html on line 440: Luova kieli ja tapa kirjoittaa:
ellauri058.html on line 510: Kirjainsinööri Antti Tuuri kirjoittaa kuin poliisi. Kuulusteltava kielsi käyttäneensä puolisoonsa puukkoa. Myönsi käyttäneensä hirvipyssyä. Kuulustelupöytäkirjoja. Loputonta referaattia. Mielipiteet on sillä samaa poliisiauton sinimustavalkosta kuin sinivuokoilla. Miten näin luokatonta väsäilijää julkaistaan? Koska muut tönköt suomalaiset peltipoliisit tykkää kerrata siitä isiltä perittyjä ennakkoluulojaan uudestaan ja uudestaan. Pohojalaaset on erityisen syvältä.
ellauri058.html on line 521: Blogit pyrkivät erottautumaan muista rajaamalla teemaansa hyvinkin tarkasti, kuten Vilja Päätalo tekee. Hän kirjoittaa isoisänsä Kalle Päätalon teoksista blogissaan Päätalolta Päätalolle.
ellauri058.html on line 541: Se joka kynäilee lasitalossa saa varoa kiviä. HS kriitikko Vesa Karosella ei ole Wikipediassa sivua. Se on ehkä ansaittua. Vesa näyttää kirjoittavan asenne edellä ja vahtivan omaa reviiriä rakkikoiran tavalla. Onnen-Pekka Tarkka kirjoittaa sarjassa 375 humoristia:
ellauri058.html on line 585: Iijoki-sarjassakin piisaa naisia niin paljon, että vain osa saa Timosen kirjeen. Hän kirjoittaa myös Kallea suosineille vanhemmille naisille, mutta enemmän saavat sijaa nuoren Kallen naissuhteet ja niiden sukupuoliset sekoilut ja häpeät. Päätalo kirjoittaa nuoruutensa seksuaalisavotoista, ”kotahalosta” ja ”sonnien yöstä” suorasanaisesti. (Ei sentään runomuodossa.)
ellauri058.html on line 614: Kirjailija Ponu Rojola arvioi myönteisellä tavalla Ritva Ylösen Päätalo-väitöskirjaa Tervaksinen toteemi. Se on verratonta luettavaa, hän kirjoittaa blogissaan 15.12. Ritvan surkeasta elämästä lisää paasauxessa 50..
ellauri058.html on line 618: Rojola kirjoittaa saaneensa Kallen uuden kirjan aina jouluksi sirolla omistuksella varustettuna. ”Pakkohan siitä sitten oli kirjoittaa ja kommentoida. Ehkä kriitikko ei ollut kaikkein objektiivisin. Välillä uuvahdin kyllä, enkä totta puhuen jaksanut seurata teossarjaa loppuun saakka. Tuleekohan koskaan aika, jolloin niihinkin tekisi mieli palata.”
ellauri058.html on line 662: Muistelija kirjoittaa tulevansa 1950-luvun maailmasta, joka oli ihan toinen kuin nyt. Vittu jätkä tuli pystymezästä.
ellauri060.html on line 312: Setämiehen toiveajattelua. Kesti tuntikausia, my foot. Vanhan miehen toiveunia. Viis pistoa ja tiukka tuijotus, more like it. Kirjailija ei tarvi edes pornolehtiä, se kirjoittaa ne ize ja vetää kuivat päälle pygmalionmaisesti. Elämä ja teos. Kappalainen kuumuu Maisa-tytöstä koska se on niin sileä. Kuten Timo tietää, miehet ovat yxinkertaisia otuxia. Tokko aikuisen lapsen äidin lapsuudentoveri Lotta-Aulikki Mätäs oli enää niin sileä että siihen tohti runkata. No ehkä lehti oli vanha numero.
ellauri061.html on line 175: Alkaa vasta 2. jaxo ekasta tuotantokaudesta. Eteneepä hitaasti. Sama seutu, Pääkön luona. Jimi Pääkallonko? Ei vittu, tässä taitaa olla tiaatteri tiaatterin sisällä. Sama kekka oli Hamletissa. Niin se on, jos tyyppi kirjoittaa tiaatteria, kaikki on sille tiaatteria, ääntä ja vimmaa, eikä meinaa midiä.
ellauri061.html on line 1279: Sarjassa ei myöskään pyritä siihen hyveelliseen tunnelmaan, joka syntyy studiossa sen jälkeen, kun televisioväittelyn osallistujat ovat tulleet kaikille yllätykseksi siihen loppupäätelmään, että, hitsi vieköön, maahanmuuttaja onkin voimavara eikä uhka, ne pesee meidän vessoja tosi halvalla. Fiktio on väärä paikka ylvästellä poliittisella korrektiudellaan Tervo kirjoittaa. En mä tee mitään setä Tuomon tupia, ne ei myy riittävästi. Rasismilla on paljon parempi kysyntä. Mä en halua onnea, varsinkaan varattomille mutiaisille, mä haluun pätäkkää.
ellauri061.html on line 1416: ”Yhteiskunta on mätä, jos edes kirjailijat eivät sano, mitä haluavat. Mä sanon: mä haluan rahaa. En onnea, vaan pätäkkää. Oma naama teevessä ja lööpeissä on sekin rotevaa. Ja juuri nyt! Jari Tervo on halunnut kirjoittaa koko tähänastisen tuotantonsa ajankohtaisimman kirjan. Vesa-Matti Loirin biografian. Törkeyksiä vekottimista.
ellauri061.html on line 1437: Romaanin alussa Leo Maanvilja herää ja pitää aamua sikäli hyvänä, ettei hänelle ole yöllä juotettu virtsaa. Lapsia pannaan väkisin ja hakataan. Eipä ole tylsää! Poliisi tutkii teinipojan epäiltyä raskautta. Tervo kirjoittaa pedofiliaepäilystäkin omalla tutulla tyylillään, humoristisesti.
ellauri061.html on line 1439: ”Mun mielestä kirjallisuudessa on aina kyse hassusta huumorista. Jos jokin asia on kova ja synkkä, silloin se pitää kirjoittaa jotenkin hauskasti. Muuten se on tylsääkin tylsempää. Kirjailijan synneistä suurin on Tervon mielestä tylsyys.
ellauri061.html on line 1442: Samaa ohjenuoraa seuraten Tervo aikoo kirjoittaa seuraavankin teoksensa. Sitä voi pitää jonkinlaisena yllätyksenä ja samalla varmana myyntimenestyksenä: Suomen ehkäpä tunnetuin nykykirjailija Jari Tervo kirjoittaa Suomen ehkäpä tunnetuimman nykynäyttelijän Vesa-Matti Loirin elämäkerran. Seura-lehti seuraa tilannetta tarkasti.
ellauri061.html on line 1461: – Äidin ääni värähti, kun hän soitti juhannuksena ja kertoi mitä sairaala oli ilmoittanut: Alpo kuoli hetki sitten. Äiti oli aviomiestään rääkännyt kaikki nämä vuodet, Tervo kirjoittaa kolumnissaan. Iskä oli Suomen mies. Maalarinhattu kestää isältä pojalle.
ellauri061.html on line 1472: Kun äitini katosi puolukkareissulla Perunkajärvellä, helpotuin. Mieleeni palasivat tilanteet, joissa hän katseli pää ivallisesti kallellaan minua ja påivitteli, miten hänen pojastaan oli tullut niin kuuluisa, etta sita haastateltiin Annaan. Hän olisi kyllä pitänyt parempana, että minusta ei olisi otettu kuvaa siinä vanhassa poplarissa, koska minä näytin siinä niin lihavalta. Mutta niinhän sie năytät kaikissa takeissa, hän keksi ja kaakatti lakähtymäisillään. Vitsi, vitsi, hän tökki minua ja hymyili ymmärtäväisesti kulloisellekin kahvivieraalle, joka hämmentyneenä yritti katsoa kaikkialle paitsi minuun. Aiti oli mielestään taiteellinen. Hän ei osannut laulaa, maalata, säveltää, näytellä näyttämömielessä, soittaa instrumenttia eikä kirjoittaa, mutta hän oli sielultaan taiteellinen. Se ilmeni siten, että hän saattoi mină hetkenä hyvänsä ponnahtaa sohvalta ja kiljaista, että keitetäänpä kahvit. Tunnin päästä hän meni uudestaan keittiöön ja palasi sieltä ilmoittamaan että hän oli keittänyt kahvit ja aivan unohtanut sen. Se osoitti että hän on taiteellinen luonne. Kun hän huomautti, että televisiossa esiintyvä laulaja oli vanha ja lihava, mauttomassa meikissä, naimisissa itseään kaksikymmentä vuotta nuoremman miehen kanssa ja nuottikorvaton, niin hän tarkoiti, ettl hän ihailee laulajaa. joka tästä kaikesta huolimatta urheasti esiintyy televisiossa. Kyllä täytyy kunnioittaa. Näita laulajia oli paljon. Jokainen nainen oli hänen kilpailijansa, fiktiiviset hahmot myös. Aidin elämän täytti ihmisten painon tarkkailu ja kahvi. Hän huomautti pankin kassanaiselle tämän kaljuuntunmisesta vai siksi, että hän oli rehellinen. Kaikkihan näkivät sen. Hän ei koskaan pyytänyt anteeksi. Luultavasti hän olisi pyytänyt, jos hän olisi joskus ollut väärssä. Han oli kateellinen minulle niinsanotusta menestyksestäni ja julkisuudestani. Luulin äitien olevan kyvyttömiä niin tuntemaan. Kun hän kuoli, hän pääsi ensimmäisen kerran elämässään lehtiin. Sitten pimeys.
ellauri062.html on line 325: No ei. Juotikkaan kanssa tulee sama ongelma kuin Pervon: ei näitä voi kunnolla parodioida, kun ne on parodioita izekin, ne tekevät sen ize. Mä huomaan kauhuxeni nyt, että mun paasauxet onkin post-postmodernismia. Samanlaisia älyttömiä yhteydestä irrotettuja, kieli poskella kirjoitettuja sirpaleita. Varmaan nääkään hemmot ei koskaan poista mitään, kirjoittaa vaan lisää.
ellauri063.html on line 434: David Foster Wallacen kulttuuristen ja kirjallisten viittausten runsaudensarvi on perusasetelmiltaan yksinkertainen, kirjoittaa Tommi Melender.
ellauri063.html on line 576: "Käännän antiikin tekstejä mieluummin kuin kirjoitan omaa, koska ensinmainitusta on enemmän hyötyä ihmisille", sanoo Junkola. Satiirikko Lukianoksen tekstit Aapo Junkola julkaisi omakustanteena, koska kaupallinen suuri kustantaja tahtoi nykyaikaistaa ilmaisua, mutta Junkola halusi pitäytyä mahdollisimman lähellä alkukieltä. "Kielen rytmi syntyy sofistin tavasta puhua ja kirjoittaa", Junkola selvittää. "Säilyttääkseni sen pyrin välttämän 1990-luvun ilmaisuja." Käännöksestä tuli omakustanne. (HS 31.1.1997, Satu Aarre-Ahtio)
ellauri064.html on line 99: Kirjailijan kädet ja mielikuvitus ovat siis melkoisen vapaat. Kortelainen kirjoittaakin täysipanoiseen tyyliinsä suorastaan loistavan tarinan noiden muutaman sivun pohjalta.
ellauri064.html on line 309: käytäväiset jalat. Onktää presidentti Eeli Sinistö jonkinlainen risteytys Urho Kekkosesta ja Sauli Niinistöstä? Niinpä näyttäs olevan. Olen panevinani merkille, että Jaakko kirjoittaa tällä samalla ammuvainaan nuotilla jota kutsuttaneen proosarytmixi, varsinkin noissa Kalmia-episodeissa.
ellauri064.html on line 495: Entä voidaanko Iso-Britannian nettohiilipäästöt nollata seuraavan 6 vuoden aikana ilman julkisen ja yksityisen talouden romuttamista? Energia- ja ilmastotiedustelun laitos, mikä tukee järjestön voimakkaita ilmastotoimenpiteitä ja vaatimuksia, sanoi vuoden 2025 takarajan olevan ”tavoite, jota ei olisi mitään mahdollisuutta toteuttaa teknisesti, ekonomisesti ja poliittisesti”. Laitos laski, että se vaatisi lentoliikenteen lakkauttamisen, 38 miljoonan bensiinillä ja dieselillä kulkevan auton poistamisen maanteiltä ja 26 miljoonan kaasukattilan sammuttamisen. Ehkä tämä on juuri elokapinoitsijoiden nimenomainen tavoite: palauttaa mellakoiden, anarkian ja ekoterrorismin avulla koko kehittynyt sivilisaatio takaisin kivikauteen. Radikaalit luonnonsuojelijat ovat puhuneet tällaisen puolesta jo vuosikymmeniä. Ekofasisti Pentti Linkolan mukaan ”kaikki mitä olemme kehittäneet viimeisen sadan vuoden aikana pitäisi hävittää.” Earth First -järjestön perustaja Dave Foreman kirjoittaa: ”Meidän tulee tehdä tästä turvaton ja karu paikka kapitalisteille ja heidän projekteilleen… meidän tulee vaatia takaisin maantiet ja auratut maat, pysäyttää patojen rakentaminen, repiä alas olemassaolevat padot, vapauttaa kahlitut joet ja palauttaa erämaaksi miljoonia eekkereitä nykyisin asutettua maata.”
ellauri065.html on line 351: Joskus hän kirjoittaa vielä kolmannen ja viimeisen osan. Tiedossa on vasta aihe, ei paljon muuta. Teos tulisi käsittelemään erilaisia mahdollisia maailmanloppuja ja maailmanloppukäsityksiä. ”Tällainen apokalyptinen pläjäys”, Yli-Juonikas lupailee. Sitten onkin raamatun sivumäärä ylitettynä. Yhtä suurta myyntimenestystä ei Yli-Juonikas lupaa, vaikka onkin toiveikas.
ellauri065.html on line 434: HBO on Home Box Office. Me lainataan Ecem Kayan hoboa. Harald Birger Olausen on hobo. Kun helmikuun alussa 2020 gonzojournalisti ja queerkirjailija Harald Olausen perusti suomalaisen kulttuurijournalismin foorumin - digivallila.com ja pyysi mukaan lehteensä kolumnistixi professori Timo Airaxisen sekä tohtorikoulutettavan ja vapareiden lehden toimitussihteeriin kriitikon Kalevi Suorsan, työnjaolla: proffa A kirjoittaa isoimmat ja vaikeimmat jutut, fil-yo-toimittaja-kirjailija H. taas laajat kulttuuriesseet sekä joukon nuorin tohtorikoulutettava-E ajankohtaiset päiväkohtaiset teoskritiikit, digivallilan sivuilla kävi ensimmäisinä viikkoina yli 3000 kävijää. Enemmän kuin koronaisia (silloin). Pitää olla ajatusta ja rohkeutta sanoa "se". Mitä rohkeaa se nyt on puhua tuhmia. Digivallila.com on nyt saatavilla myös kirjana Digivallila.com - 100 ekaa juttua. Rahantuloa ei voi estää.
ellauri065.html on line 436: On kirjoitettu (scriptum est), että queerkirjailija ja gonzojournalisti Harald Olausen luo jotain uutta, joka ei ole vain kirjallisuutta vaan myös dokumentti yhdestä tavasta elää ja kirjoittaa. Queernovellitrilogian päätösosa O`Gay on tästä hyvä esimerkki ja taatusti erilaista homokirjallisuutta kuin vallalla oleva. Olausenin kiitelty flow-tyyli on tuttu jo hänen esikoisteoksestaan ”Egyptin prinssi ja muita homonovelleja” (Kulttuuriklubi 2012). Arvostelijat kehuivat sekä kirjan tyyliä että tapaa kuvata homoutta ja sen viileitä kadetraaleja poikkeuksellisen kauniisti ja runollisesti. Erään arvostelijan mukaan Olausenin kirjojen näennäisen irstauden takaa piili kauneus ja viisaus. Toisen mielestä esikoiskirjan perusteella Olausenilla on paljon annettavaa taiteelle. Digivallila.comin kriitikko Eero K.V. Suorsa kirjoittaa tämän kirjan novelleissa korostuvan homojen arkielämän synkät sävyt:” Kohtaamme niin väkivallantekoja, alistamista ja nöyryyttämistä, rakkauden, ihastumisen ja mustasukkaisuuden kuvauksia unohtamatta. Olausenin käsittelyssä nämä eivät sulje toisiaan pois, vaan näyttävät ihmiselämän sellaisena kuin se on. Päänovellissaan ”Tuleva viikonloppu” Olausen kuvaa mestarillisesti kaipausta ja nostalgiaa, unohtamatta terävän piikikästä homokulttuurin analyysiään. Seksikohtausten kuvaamisessa Olausenilla on oma, pettämätön tyylinsä. Ensimmäistä kertaa Olausenin maailmaan astuva pysähtyy näiden oivaltavien ja mukaansa tempaavien novellien äärellä.” Professori Timo Airaksinen kirjoittaa ”Seksi”- kirjassaan (Bazar 2021) Haraldin kirjoituksista: ”Siinä se, Haraldin kattava esitys aiheesta, niin rehellinen ja oivaltava, ettei sellaista liene suomeksi juuri kirjoitettu. Krister Kilhman kyllä kirjoitti aiheesta etevästi kirjoissaan ja muisteloissaan. Tom of Finland piirsi ajatuksensa paperille, mutta Harald näyttää kaiken, myös monissa kaunokirjallisissa teoksissaan. Niissä on paljon kuvia.
ellauri066.html on line 122: hän roskaa kirjoittaa.
ellauri066.html on line 124: Hän tyhjää kirjoittaa.
ellauri066.html on line 126: Toinen äijä kirjoittaa,
ellauri066.html on line 128: Kumpi meistä kirjoittaa?
ellauri066.html on line 326: Joskus unohtuu kehuessa Pynchonin muita kirjallisia ansioita se tosio, että mies osaa kirjoittaa joitakin tosi koskettavia skenejä kaipauxesta, lemmestä ja menetyxestä. Etenkin vanhempien ja lasten välillä, tai Tompan ja sen bylsimien alaikäisten mielikuvitustyttöjen. Hyvä tietää että parhaat kohdat on vielä tulossa. Puoleenväliin asti ei ole itkettänyt, enempi haukotuttanut.
ellauri066.html on line 400: – He tekivät Judyn elämästä kuvauspaikalla sietämätöntä. He laittoivat käsiään hänen mekkonsa alle. Miehet olivat 40-vuotiaita ja vanhempia, mutta kikkelit niillä oli liian lyhyet, Luft kirjoittaa. Eivät ylettyneet.
ellauri067.html on line 220: Pynchonilla on hyvin tiivis fanittajayhteisö, johon kuuluvat ovat kiinnostuneita Pynchonista monenlaisista näkökulmista: joku kerää Pynchonia koskevia detaljeja, joku kuvittaa, säveltää tai kirjoittaa romaaneja. Pynchon on myös opinnäytteiden tutkimuksen kestoaihe. Tutkija Tiina Käkelä-Puumalan mukaan ne jotka eivät tunne Pynchonia, pitävät heitä helposti friikkeinä. (No kyllä nekin jotka tuntevat, erittäinkin ne.) Jaakko Yli-Juonikas teki Pynchonista gradun, tosin Turun yliopistoon. Mr. Pynchon´s company.
ellauri069.html on line 378: Nipistäjän novelli on paha lukea muistakin syistä—kaikki eivät kuumu sen paskajutuista, esimerkixi, toisille on luotaantyötävää sen pituus—TDLR, sivulta sivulle ja virkkeestä virkkeeseen saa olla kujalla kuin lumiukko tässä mitä on sanottu WWII:n jälkeen tärkeimmäxi Amerikan Novellix. Mikä näyttää olevan ongelman luonne? Mix näin muka piti kirjoittaa? Mihin tässä tähdätään, ja onxtää sittenkään niin hirveen hienoa? Hyviä kysymyxiä.
ellauri070.html on line 346: Katkero Mutiainen on "lipevä etelämaalainen". Cary Grantkin oli homo. Katje näyttää yhä 16-vuotiaalta kuin Ivana Trump. Oisko se 61. Eiku 71. Sileä platinatukka huppuna tekoripset räpsyen kuin hölmö pissis giffikuvassa. "Eli hän tarvizee ruoskaa", kirjoittaa Weissman Haagista. "Hän tarjoo pyllyä kuin me vain impotenssin pelosta: pystyykö se vielä, vai eikö se..." Pystyä < pistyä, upota kuin peizi poihin. (Täst mie piän sanoo Nipsu, työntää kynää silminnähtävästi jäykistyen.)
ellauri070.html on line 447: Mutjos Hogan on Tyrone-Nipsun veli John, niin kuka sit on toi Jack, josta sen äiskä kirjoittaa huolissaan humalassa John FGK:lle? "Jack on hyvä poika. Minä oikeasti rakastan Jackia siinä missä Hogania ja Tyroneakin, ihan niinkuin omaa poikaani. Rakastan häntä jopa niin kuin en rakasta omia poikiani, hah-hah! (hän kähisee), mutta minähän olenkin ilkeä vanha akka, sen sinä tiedät. Minunlaisillani ei ole toivoa..." Onx Jack joku ottopoika, vaikka se neekeri? WW2 kaatuneiden listasta ei löydy ketään Pynchon nimistä, mut mitäs se nyt todistaa. Ota tästä nyt selvä. Mut muuten väite että Slothrop olis tähän mennessä jotenkin hajonnut on pelkkää hämäystä. tää luku on selvin kaikista ja kertoo Pynchonista eniten.
ellauri072.html on line 338: Wallabyn(kin) tavaramerkki on jauhaminen. Se ottaa jonkun huolenaiheen ja sahaa sitä yhä tarkemmin yhä monisanaisemmmin ja yxityiskohtaisemmin samankeskisin kiekuroin. Siitä on tullut sille suorastaan maneeri. ÄLÄ JAUHA! tekee joskus tekee mieli kirjoittaa sivun reunaan kuten CEC Jammun iänikuiseen vapaussotapuheeseen Suomalaisella klubilla. No lakkasihan jauhamasta lopulta.
ellauri073.html on line 239: Mun pitäis varmaan oikeesti arvostella jotakin mitä Wallu kirjoitti, mutta se olis sama kuin kirjoittaa nekrologi mun koiralle jossa kehutaan sen pökäleiden kokoa. Mä en mene takas Loputtomaan läppään: mä oon ollut jenkkiyliopistossa kiitos vaan. Mut sen lyhkäsempi pätkä viime vuosilta, “Host,” riittää sen lyttäämiseen yhtä hyvin.
ellauri073.html on line 279: Tämmöistä vihapuhetta on kiva lukea, ja vielä kivempi sitä on kirjoittaa. Matt Foley skezit on niin huonoja, että naurattaa.
ellauri073.html on line 320: Kirjassa Immonen kehottaa elämään unelmaansa, eli “live the dream!” tässä nopeatahtisessa modernissa maailmassa, jossa ”aikaa ei koskaan tunnu olevan riittävästi”. Hän antaa erilaisia ohjeita aamukävelystä aina iltarutiinien muuttamiseen. “When you engage in a walk as a part of your morning routines, you have this good feeling, and you find it easy to purge your mind”, Immonen kirjoittaa kirjassa.
ellauri073.html on line 399: Se kommentoi ajatusten hajoamista, onnen ja ikävystymisen liittoa, ja ihmisruumiin kauneuden ja hirveyden käänteissuhdetta. Fiktiossa on kyse siitä mitä on olla vitun ihminen. Se halusi kirjoittaa moraalisesti kiihkeää ja kiihkeän moraalista fiktiota, jotta lukijana tuntisit olevasi vähän vähemmän yxin sisäpuolelta.
ellauri073.html on line 440: Sasha Chapin, joka kirjoittaa tätä juttua Wallusta tuntuu olevan sivistymätön ääliö, vaikka ashkenaazijutku onkin. Mulle, joka olen oikeasti puolisivistynyt, oli Sashan Wallulta poimimassa esimerkkilauseessa outo vaan diagnate, joka luultavasti on painovirhe pro diagonate, kerta puheena on Cantor diagonaalitodistuxineen. Infoliating tarkoittaa varmaan että mahdollisuuxien kirjo tarkentuu sisäänpäin kuin Mandelbrotin avaruus nollasummapelinä eikä leviä ulospäin winwin-kasvuäjähdyxenä.
ellauri074.html on line 275: Cioran sai 1937 Ranskan Bukarestin-instituutista väitöskirja-apurahan Henri Bergsonin filosofian tutkimiseen ja lähti Pariisiin, mutta hän ei aikonutkaan kirjoittaa väitöskirjaa. Apurahaa jatkettiin lopulta vuoteen 1944 saakka, ja opiskelijakortin ansiosta Cioran pystyi syömään opiskelijaruokalassa 40-vuotiaaksi saakka. Hän palasi Romaniaan marraskuussa 1940 kolmeksi kuukaudeksi. Tämän jälkeen hän ei enää koskaan palannut Romaniaan.
ellauri074.html on line 298: Pariisissa Cioran kirjoitti kaksi kirjaa romaniaksi. Amurgul gândurílor ('Aamunkoiton ajatuksia') valmistui vuonna 1938 ja ilmestyi Sibiussa 1940. Teosta Îndreptar pătimaș ('Intohimoinen käsikirja') hän alkoi kirjoittaa Pariisissa 1940 ja sai sen valmiiksi 1945. Tämän jälkeen ilmestyneet kirjansa hän kirjoitti ranskaksi. Îndreptar pătimaș julkaistiin Bukarestissa 1991 ja ranskankielisenä laitoksena Bréviaire des vaincus ("'Voitettujen käsikirja') Pariisissa 1990. Kommunistien valtakaudella Cioranin kirjat olivat Romaniassa kiellettyjä.
ellauri074.html on line 326: William H. Gass (kekä?) on kuvaillut Cioranin tekstejä filosofiseksi romanssiksi, jossa toistuvat nykyajan teemat vieraantuminen, absurdius, ikävä, turhuus, rappio, historian hirmuvalta, muutoksen rahvaanomaisuus, tietoisuus kärsimyksestä ja järki sairauden muotona. Tuotannon pääosa koostuu ironisista, skeptisistä ja ytimekkäistä aforismeista tai vähän pidemmistä fragmenteista. Mieltymys fragmentteihin liittyy sekä systemaattisia järjestelmiä kaihtavaan ajatteluun että tuskalliseen kielen vaihtamiseen romaniasta ranskaksi ja jopa laiskuuteen. Cioran piti fragmenttejaan ajatteluprosessin yhteenvetona, josta on jätetty pois lopputulokseen johtanut päättelyketju. Cioranin ranskankieliset tekstit ovat äärimmäisen hiottuja ja klassisten kielinormien mukaisia; klassinen tyyli perustuu osittain myös pyrkimykseen kirjoittaa vähintään yhtä hyvin kuin ranskalaiset kirjailijat; Cioran pitikin tyyliään ainoana vahvuutenaan, joskin vahvuus ei ollut hänen mielestään luontaista vaan kovan työn tulos. Cioran on usein puhunut traumaattisesta kielen vaihtamisesta, johon hän päätyi kääntäessään Stéphane Mallarmén runoja romaniaksi ja todettuaan, ettei ollut mitään järkeä kirjoittaa kielellä, jota kukaan ei ymmärtänyt. Hän sanoo kirjoittaneensa Hajoamisen käsikirjan neljä kertaa, ennen kuin siitä tuli niin hiottu, ettei jälkeä muukalaisuudesta ("métèque" - siis metoikkimaisuudesta) enää ollut. Vaikka romaniaksi kirjoitetuissa teksteissä esiintyvät teemat ovat pääosin samoja kuin myöhemmin ranskaksi kirjoitetuissa, ei Cioran itse pitänyt niitä tyylillisesti yhtä korkeatasoisina kuin ranskaksi kirjoittamiaan tekstejä. Hän suhtautui erityisen varauksellisesti romaniankielisistä teksteistä tehtyihin käännöksiin, varsinkin ranskannoksiin: hän ei kokenut pitkällisen kirjallisen perinteen ja kielenhuollon pysähdyttämän ja jäykistämän ranskan kielen voivan ilmaista asioita samalla tavalla kuin slaavilaisuuden ja latinalaisuuden sekoituksessaan joustavan romanian kielen Romaniaksi Cioran kirjoitti vaistonvaraisesti, ranska oli hänelle kuin pakkopaita.
ellauri074.html on line 447: Vasili Belov syntyi talonpoikaisperheeseen ja työskenteli kolhoosissa kirvesmiehenä. Hän alkoi kirjoittaa 1950-luvun lopulla ja opiskeli 1959–1964 Maksim Gorkille nimetyssä kirjallisuusinstituutissa Moskovassa vuosina 1959–1964. Vuonna 1963 hänet hyväksyttiin Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäseneksi.
ellauri077.html on line 84: Wallacen sisaruxet kasvoivat liberaalissa akateemisessa kodissa Urbaanassa, Illinoisissa. Niiden TV-aika oli rajoitettu 2h päivässä ja yhteen (1) Villin Lännen showhun viikossa. Kun Taavi valitti, isä käski kirjoittaa perheensisäisen muistion. Tästä alkoi Taavin kirjoittajan ura. Wallu oli kuin Calvinin ja Hobbesin Lassi, jota sen pitkät vanhemmat kohtelee sadistisesti. Sekään ei saa kazoa telkkaria tarpeexi.
ellauri077.html on line 94: Karaistuneet pojat ovat kehittyneet muttei vanhentuneet debyytistä 1927. Vuodesta 1959 lähtien kirjoja on paranneltu kovasti. Kirjoja on alettu kirjoittaa yxinkertaisemmalla tyylillä jotta ne pärjäisivät televisiolle. Kriitikoilla on monia seliltyxiä hahmojen pitkäikäisyydelle, esim että Karaistuneet pojat ovat yxinkertaisen toiveiden täyttymisen, amer. poikaihanteiden ja miehekkyyden ruumillistuma, että niiden arvostettu isä osoittauttuu myöhemmissä teoxissa tunarixi, ja että hyvä visi muka voittaa pahan. (Ahaa! Wallun mysteeri alkaa selvitä!)
ellauri077.html on line 129: Lähdettyään Grandada Talosta Wallace muutti Syrakusaan, missä alkoi kirjoittaa 'Loputonta läppää' v. 1991. Se julkaisi 3 novellia: 'Käsin tekemätön kirkko', 'Ainiaan pään yläpuolella', ja 'Järjestystä ja mylläkkää Northamptonissa', samana vuonna. Myöhemmin samana vuonna se liittyi Emerson Collegeen Bostonissa kirjallisuuden assistenttina.
ellauri077.html on line 141: Vuonna 2000 hän aloitti kirjoittaa ‘Kalpeata kuningasta’. Kuitenkin, koko kirjoituskauden ajan, sillä oli työnimiä kuten 'Kimaltelija', SJF (Sir John Feelgood), 'Jalokiviverkko', ja 'Mikä on Elimäen tarkoitus?'
ellauri077.html on line 619: Höpsis, tää voi pitää paikkansa jostain jenkkiteeveeviihdepaskasta, tollasesta 'draamasta'. Kunnon realistikirjailijat kyllä kommentoivat juonen käänteitä ja otti kantaa reippaasti. Flaubert, Tolstoi, Dostojevski, Tshehov, Ibsen, Strindberg, ei näistä kukaan ollut pelkkä spektaattori. Jos Wallu osais kirjoittaa puolixikaan niin hyvin, ei sen ois tarvinnut niin paljon keekoilla alaviitteillä. Toisaalta Elliskin ois voinut ottaa kantaa selvemmin niitä ilmiöitä vastaan joita se liioitellen kuvailee. Nyze on vain lisää samanlaista paskaa jota jenkit näkee joka päivä teeveeuutisissa tuutin täydeltä. Oishan se voinut vaikka koittaa kuvailla miltä tuntui siitä naisesta jota raiskattiin jollain power drillillä. Eise varmaan mitään kivaa ollut.
ellauri077.html on line 765: Hän ehdotti, vaikka hän ei tarkentanut, myytin teoriaa Voimakas hyvän ja pahan väline modernissa historiallisessa kritiikassa. Hän loi johtopäätöksen, joka syrjäytti huonon perinteen, ja osoitti mahdollisuuden kirjoittaa historiaa alkuperäisten asiakirjojen puuttuessa alkuperäisistä rotueroista. Hän kiinnitti huomion rotuerojen valtavaan tärkeyteen ja vaikutti näiden erojen elvyttämiseen modernin historian tekijöinä. Tieteellisen rasismin vaikutusta joihinkin hänen teorioihinsa on pohdittu.

ellauri079.html on line 201: Dionysios näyttää ikävästi plagioineen filosofeja mainizematta lähteitä. Se on rumaa, ja epistä. Mut mitä väliä: Kaikista tähänastisista ja tulevista kirjoittajista, jotka väittävät tuntevansa ne asiat joita minä vakavassa mielessä tutkin ja esittävät ne joko minulta tai muilta kuulevinaan tai ize löytäminään, voin sanoa tämän verran: minun mielestäni he eivät voi ymmärtää asiasta yhtään mitään. Tää juttu on näät mystistä, sitä ei voikaan kirjoittaa, se täytyy vaan ize tajuta niinkuin mä. Ei riitä nimi, määritelmä, kuva eikä sanallinen tieto, pitää vaan välähdyxenomaisesti tajuta. Ja se ei onnistukaan joka iikalle, pitää olla lahjoja. Ja niitä pitää tuoda mulle tunnin alussa. Mun luennot on aika kalliita.
ellauri080.html on line 1050: Ensixi ja etummaisexi, johtajuus johti järjestölliseeen kämmiin USA:n miesten jääkiekkotiimissä. Kaikista syyllisin henkilö on Pääsohva. Hänen tiiminsä pelasi hyvin aikaisin turnauxessa, mutta kun paine oli päällä, ei kyennyt suorittamaan, vaan löpsähti. Johtajuusnäkökulmasta, Bylsimä osoitti kykynsä olla palkollissuuntautnut johtaja. Tässä artikkelissa, ilkeä Dan Wyshynski kirjoittaa että Bylsimä on “pelaajan valmentaja, jään päällä ja sen alla". (No hemmetti, ketäs se muuten valmentaa, OK-johtajiako?) Loppuviimexi, tiimi olisi hyötynyt enemmän tuontantosuuntautuneesta johtajasta, joka olisi ollut vähemmän kiinnostunut pelaajien tyytyväisyydestä, ja enemmän kullan voittamisen maalista (tai edes jonkun mitalin). Epäonnistuttuaan kalauttamaan päähän turnauxen suosikkia Kanadaa, joukkueen tarvizi vaihtaa maalinsa kullan voittamisesta pronssin voittamiseen. (Hizi tää on kyllä vaikeaa, hemmetinmoista taktikointia.) Tehokas muutosjohtaja olisi tehnyt juuri niin. Muutosjohtajat herättävät ylpeyttä ja tarjoilevat lähetystunnelmaa, missä Bylsimä selvästi ei onnistunut. "Olkaa kaverit ylpeitä että hävisitte Kanadalle, ne on tosi kovia! Seuraavaxi tavoitteemme on hävitä Suomelle!" Hänen joukkueensa hukkasi pelipaitansa, hävisivät Kanadalle ja hävittivät arvokkuutensa. Hänen ja hänen siivojansa pitää ottaa siitä vastuu. Jos Bylsimä olisi lähestynyt turnajaisten loppua liiketoimijohtajana, hän olisi voinut motivoida tiimiänsä paremmin (raha on hyvä motivaattori), mutta nyt hän kämmäsi siinäkin.
ellauri082.html on line 264: Kuolema voi olla helpotus kun se tappaa elämisen tuskan. Kuolema voi myös vapauttaa meidän sielun orjuuden. Frostin runossa, puhuja voi fantisoida kuoliaaxi jäätymisestä ja rauhallisesta seppukusta. Frost (osuva nimi, Kuura näät) kirjoittaa, "Jäädä tähän misseio taloja / Mezikön ja järven jään välimaille / Vuoden pimeimpänä iltana." Dickinsonin runossa heti alkaa päälle se sanoo "Kun en pysäyttänyt kuolemalle, se ystävällisesti pysähtyi mun kohdalle." (Enempää ei päässyt lukemaan kirjautumatta, mutta eiköhän tää jo ollut tässä.)
ellauri082.html on line 413: Jamesin mukaan uskonnolliset kokemukset liittyvät alitajunnan toimintaan ja alitajunnan tai alitajuisen minuuden ”ryntäämiseen tajuntaan”. Tästä huolimatta hän ei kuitenkaan pidä niitä vähävarvoisina, vaan kirjoittaa ”mystisten tilojen todellisuus ehdottomasti kumoaa sen kuvitelman, että epämystiset tilat olisivat ainoat uskottavat tilat ja määräisivät lopulta, mitä saamme uskoa” ja lisäksi ”Minusta tuntuu, ettei mikään filosofia anna meille oikeutta kutsua näkymätöntä eli mystistä maailmaa epätodelliseksi”.
ellauri083.html on line 235: Sol Hoopii soitti samanlaista vetkuvakielistä ukulelemusaa kuin Mikki Hiiren valkoisiin hansikkaisiin pukeutuneet sormet siinä "Hessu Hopo surffaa Havaijilla" disneyvideossa joka nauratti Charlottea joka kerta yhtä vastustamattomasti. Wallu p. 569ff kirjoittaa kuvatessaan Randy Lenzin ja Bruce Greenin jalkamatkaa kyllä todella lahjakkaan runollisia miljöökuvauxia räkäisemmän puoleisesta Bostonista.
ellauri088.html on line 59: Kirjoittaja Ted Chiang käytti 5v tutkiaxeen ja tutustuaxeen kielitieteen alaan ennenkuin se koitti kirjoittaa "Elämäsi tarinan," pienoisromaanin josta Tulokas on otettu. "Tahdoin kirjoittaa tarinan askeleesta joka monissa skifitarinoissa aina skipataan," Chiang selitti Tulokas-diskillä, "sellaisen matukielen oppimisesta ... jolla ei ole mitään tekemistä apinoiden kanssa." Nykyisethän matukielet ovat apinakieliä par excellence, eikä niitä tarvi opetella, matut saakoot opetella enkkua. Tarinaan sisältyvä tutkimus, ja filmintekijöiden konsultaatiot matukieliin erikoistuneihin lingvistien kaa, antaa Tulokkaalle tarkkuuden ja todenmukaisuuden tuntua, jotka on hyvän skifin tunnusmerkkejä.
ellauri088.html on line 65: Parin session jälkeen jossa ei päästy mihinkään, koska mustekalakieli on vihellyksiä ja murinaa kuin valailla eikä apinoilla ole niitä äänteitä), Banx näkee vanhanaikaisen valkotaulun seinällä ja saa idean. Se kirjoittaa tauluun HUMAN siinä toivossa että josko matut osaa kirjoittaa ja voivat ymmärtää toisiaan myös sillä tavalla. (Kaikki apinat ei suinkaan osaa kirjoittaa, ja taito on hyvällä vauhdilla menemässä maanrakoon lopuillakin.) No joo! jos se olis ollut mies se olis kirjoittanut MAN. Mutta kun se on vaatimaton nainen, se kirjoittaa HUMAN eikä WOMAN. No ehkä mustekalat ei kazo muukalaisen housuihin ihan ensi kättelyssä. Ja kazo: seizenjalat vastaavat jollain emojilla.
ellauri088.html on line 246: Arto Mustajoki kirjoittaa insändareita tiedelehteen. Ihan tyhjänpäiväisiä, se vaan haluaa nähdä nimensä Tiede-lehdessä. Lehti on sille kuin suurentava peili, josta sen naama näkyy isona. Se tuntee olevansa enemmän elossa. Elävien kirjoissa. Professori Mustajoki on tutkimuksen yleistajuistamisen puolestapuhuja. Hän osallistuu aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun, laatii tietokirjoja ja nauttii esiintymisestä.
ellauri088.html on line 345: Arvonen on monelle tuttu sosiaalisesta mediasta, sillä hän rummuttaa aktiivisesti useammassakin eri kanavassa. Lisäksi hän kirjoittaa ahkerasti omaa blogiaan. ”Aloitin heti tekemään somea ja blogia, koska minun oli pakko saada sitä kautta asiakkaita. Ei ollut ystäviä tai tuttavia, jotka olisivat heti ensimmäisiä asiakkaitani. Kaikilla on vain ASP-lainalupauksia ja ostofiiliksiä. Ei niissä euroakaan ole itsellä kiinni. Täytyi siis kehittää jotain. Kirjoittaminen tulee luonnostaan, joten päätin sitten tehdä tätä lähinnä Linkkarin, Twitterin ja oman blogin kautta.” Arvonen onkin verrattain nuoresta iästään huolimatta onnistunut (ehkä osittain juuri aktiivisen somettamisen ansioista) kehittymään myynnin ja kiinteistönvälitysalan rautaiseksi ammattilaiseksi lyhyessä ajassa.
ellauri089.html on line 349: Bob Heinleinin Have Spacesuit Will Travel on infantiili, vaikka piti olla juveniili. K.L. Humphreys kirjoittaa sarjaa adult romaaneja yleisamerikkalaisista pojista, jotka ovat alfasusia. Pitäisi ehkä tarkastella kysymystä G.E. Mooren etiikan valossa. Cambridgen apostolina se tiesi yhtä ja toista pojista. Niin hyvistä kuin pahoista.
ellauri092.html on line 550: − Jumalan avulla on mahdollista nähdä tulevaisuuteen ja kirjoittaa tulevaisuutta yhdessä toisten kanssa. Sinä voit näyttää esimerkkiä, niin kuin Paavali antoi Timoteukselle tehtäväksi olla esikuvana muille uskoville, Ketterling rohkaisee. Nyt seurakunnan tavoitteena on lähettää 500 työntekijää niiden pariin, jotka eivät ole vielä kuulleet ilosanomaa. Maailmalle on jo lähtenyt 148 lähetystyöntekijää, ja 200 henkilöä valmistautuu lähtöön. Seurakunnalla on suunnitelmallinen valmennuspolku lähtijöiden varustamiseksi.
ellauri093.html on line 670: Kaikkien näiden paiaanien ja dityrambien jälkeen Hiljan enempi matter-of fact jaaritus kääntäjistä ja niiden palkkioista tuntuu lähes virkistävältä. Hilja oli ikuisesti kiitollinen isälleen joka ei antanut sen puhua ennen 10 vuoden ikään mitään muuta kieltä kuin suomea. Samasta syystä mä olen äidilleni yhtä epäkiitollinen. Tästä oli runoilijaveljen kanssa äsken puhetta. On hyvää lääkettä koittaa kirjoittaa myös vierailla kielillä. Kielten sekaannus ei huononna mitään niistä, päinvastoin tekee niistä kaikista vähän monipuolisempia. Niuho Ilmo olis voinut kääntää Hiljan sepustuxia, mutta parin yrityxen jälkeen se sai tarpeexeen. Dick käänsi Hiljan novellin "Naismainen nuorukainen" teoxesta "Siementä ristin luo". Se meni aivan päin persettä. Käännös vilisi virheitä ja kankeuxia. Dickiltä ei voi muuta odottaa. Dickistä novelli oli reizend.
ellauri094.html on line 201: Simo Parpolan kirja hämmentää. Onko sumeri sukukielemme? Assyriologin teoria kääntäisi suomalaisugrilaisen kielentutkimuksen päälaelleen, kirjoittaa Suvi Ahola tänään (HS 16.7). Yleisen kielitieteen professori Fred Karlsson uskoo uuteen teoriaan, ollen Simon henk.koht. hyvä ystävä. Valtaosa uralilaisten kielten tutkijoista ei usko ensinkään. Mikä on vaan lisäkimmoke (LOL: Kimmoke!) Rauhalle. Simo hehkuttaa:
ellauri096.html on line 495: ”Tajusin, että tämä on aihe, josta todella haluan kirjoittaa. Se tuntui jollain lailla ohittamattomalta.”
ellauri096.html on line 501: Asta Ikonen ei ollut kuullut roolistaan Yli-Juonikkaan romaanissa ennen HS:n yhteydenottoa. Hän kummastelee sitä, miksi Yli-Juonikas on halunnut kirjoittaa hänestä ja hänen parikymmentä vuotta sitten julkaistusta nuortenkirjastaan.
ellauri097.html on line 804: Kiilusilmäinen Karen Kilcup tutki viime vuosisadan lopulla kostonhimoisesti Frostin homopetteröintiä sata vuotta sitten. Kirjeessä 1838 jollekulle Hautakirstulle Roope Pakkanen kirjoittaa: Todellinen artisti nauttii raakuudesta raaka-aineelle. Se on raakimus joka katkoo kulmat marmorista ja kiskoo korkkaamattoman kaunottaren vuoteesta. Tästä tulee mieleen Wilt Whatman, joka lauleskelee samalla nuotilla "Aatamin lapsissa": Painan hitaasti raa'alla muskelilla / jännitän izeni tehokkaasti, en kuuntele armonpyyntöjä / en vedä ulos ennenkö olen munanasettanut / mitä mullon niin kauan kerääntynyt pussiin.
ellauri098.html on line 149: Monet muuttujista muuttuvat iän mukana, ja sama kirjailija voi kirjoittaa vähän erilaisia kirjoja eri ikäkausina. Sixi taulukon henkilöt täytyy olla kirjailijaviipaleita, episodeja tai tuotantokausia, esim nuori Goethe, Goethe floruit, vanha Goethe. Kokeillaanpas konstruoida alustava datataulukko. Ei ole selvää voiko tähän ottaa mukaan runoja, paizi jos ne on jotain näytelmiä tai kilometrinpituisia eepoxia. Lyriikka ei luultavasti käy. Goethesta pojat oli kivoja, mutta tytöt kivempiä, koska niitä voi käyttää poikina. Ilmeisesti se ei sitten välittänyt ize antaa persettä.
ellauri099.html on line 255: J: Runoilija ei ole jumala vaan meidān kaltaisemme ihminen, niinkuin Spartakus, joka ristillä riippumisen lisäksi osaa kirjoittaa runoja. (Aijaa, tarkoitat että jumalakin on ihminen? Eli siis me ize, tai meidän meemit, noinniinkuin henkilöitynä? Siihex suuntaan tässä ollaan menossa?)

ellauri100.html on line 674: Kristina alkoi kirjoittaa ylös runojaan ja päiväs ne 1842 alkaen, aluxi matkien suosikkirunoilijoita. 1847 se alkoi kokeilla sonetteja, hymnejä ja balladeja, ja kopioida juonet Raamatusta, kansansaduista ja pyhimysten elämistä. Sen aikaiset runot usein koskee kuolemaa ja menetystä, heijastaen romanttista perinnettä ja tietty sitä depistä. Se julkaisi 2 runoa, "Kalman kylmyys jalkovälissä", "Sydämen kylmyys siellä yhdessä paikassa", Athenaeumissa 1848 18-vuotiaana salanimellä "Ellen Erehdy". Se osallistui prerafaeliittien kirjallisuuslehteen nimeltä The Sperm Jan-Apr 1850, jota toimitti William. Tästä alkoi julkkiselämä.
ellauri100.html on line 1382: No Barthes tuli samaan johtopäätöxeen käydessään Jaappanissa, jossa japskit oli ihan tyytyväisiä merkkeihinsä ilman transsendentalismia. Oiskohan tää siis jonkinlaista lännen jumalkaipuuta jumalien tehdessä hämärässä kamarissa kuolemaa? (Kiinassa ei Barthesista ollut 1974 enää yhtä jännää. Kiinantuntija Simon Leys sanoo Barthesin Kiinan matkapäiväkirjoista, että Barthes ei tajunnut koko maasta pätkääkään; kirjoittaa vaan mitäänsanomattomasti mutta sanomattoman pitkästi.)
ellauri100.html on line 1384: Yritelmässä "Kirjailijan kuolema" (1968). Barthes meinasi että pitäs tietää mitä kirjailija oli ajatellut kirjoittaessan jotakin, jotta saisi kiinni kirjan oikeasta merkityxestä. Mutta ongelmana on, ettei se hölmö välttämättä ollut ajatellut paljon paskaakaan. Niinpä ollen koko ajatus kirjan perimmäisestä selityxestä on kuolleena syntynyt ajatus, taas vaan tollanen länsimainen porvarien väärinkäsitys. Ajatus että kirjan takakanteen tai hihaan voi tai edes pitää kirjoittaa mitä kirja tahtoo sanoa on vanhanaikaisten mainosmiesten harha. Ei tuote tarvii käyttöohjetta, senkun alkaa käyttää. Riittää että kirjailija on kuuluisa ja mielellään kazeltava julkimo. Tai voihan sinne laittaa jotain ympäripyöreää kuten et "elämännälkä ajaa Giovannan Napolin syrjäkulmille, kujan pimentoihin jää pieni kiharainen pää". Tää oli jo aika postmodernia toisten mielestä, toisten mielestä Barthes ei koskaan päässyt irti strukturalistin täplistä.
ellauri100.html on line 1392: No Barthes koitti izekin kalkkiviivoilla kirjoittaa tollasta biaseista vapaata textiä, mm. Fragments d´un discours amoureux. Pitäs varmaan vilkasta onnistuiko yhtään.
ellauri102.html on line 368: Johtamisguru Tom Petersin tuorein idea (siis ysärillä) oli, että "Brändi olet sinä." Henkilön on brändinirvanaan päästäkseen luovuttava palkkatyöntekijän univormustaan. Jos aiomme menestyä uudessa taloudessa, meidän on tehtävä itsestämme brändi. Voimme odottaa menestystä työmarkkinoilla vasta sitten, kun kehitymme konsulteiksi ja palveluntarjoajixi. Määritämme oman brändimme arvon ja vuokraamme itseämme valittuihin projekteihin, jotka kartuttavat "kerskailuportfoliotamme". Peters kirjoittaa: "Kutsun tätä lähestymistapaa nimellä Minä Oy. Jokainen on oman ammatillisia palveluja tarjoavan yrityksensä toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja." Johtamisguru Faith Popcorn, joka nousi pinnalle vuonna 1991 julkaistun bestsellerinsä The Popcorn Report myötä, suosittelee jopa nimen muuttamista, jotta se "sopii" paremmin huolellisesti suunniteltuun ja markkinoituun brändi-imagoon. Hän on itsekin vaihtanut nimensä - hänen nimensä oli ennen Faith Plotkin.
ellauri106.html on line 303: Babelin nuoruudesta kului seitsemän vuotta Venäjän sisällissodassa. Hän työskenteli kielenkääntäjänä vastavakoilupalvelussa ja sotakirjeenvaihtajana. Odessaan palattuaan hän alkoi kirjoittaa novelleja juutalaiskaupunginosan elämästä.
ellauri106.html on line 444: Arjalaisen näköinen apostata kärsii kun sen tytär vie pommin postitoimistoon. Näin ei olisi käynyt jos se olisi saanut hasidikasvatuxen, hasidimiehen ja peruukin! Modernismi koitti nostaa apinan jumalansa oxalle, postmodernismi sahaa poikki koko oxaa. Joku shixa meinaa että Phillun pastoraali on iso läppä, mutta Lilith on varma että siinä on jotain enemmänkin. Tän ruozalaisen näköisen jutkuluopion kärsimyxet on kuin Jobilla, eli teodikeasta tässäkin on kymysys. Senkö tautta Phil oli niin kärmistynyt kun ei tullut sitä Noobelia, Sale kehno vei sen Philin nenän edestä vaikka Phil ehti kirjoittaa paljon enämpi kirjoja? Siinä on miettimistä, johtuuko se kaaoxesta vaiko siitä että Philillä on enemmän syntejä tunnollaan kuin Salella. (Sale kyllä oli täysin tunnoton.)
ellauri107.html on line 305: Ja alkaa taas koulumestarimaisesti setäillä ja ohjata, mistä tuloksena on ettei Susaniltakaan tule edes kubilabalamenetelmällä. Vitun ääliö. Parasta Pepun naisissa on että ne vaikka tappavat izensä Pepun takia. Vitun ääliöitä. Peppu kirjoittaa narsistista melodraamaa sankarina se ize, sanoo sille kallonkutistajakin.
ellauri107.html on line 340: Näin kirjoittaa walesilainen runoilija Dylan Thomas (1914-1953) runossaan Älä sovinnolla lähde siihen hyvään yöhön (suomennos Marja-Leena Mikkola). No sehän ei elänytkään kovin vanhaxi. Runosta tulee mieleen Rothin don quijotemainen kamppailu kaiken katoavaisuutta vastaan. Mixi olemme ylipäänsä täällä? Hölmö kysymys. Johan sen ateisti kertoi nigerialaishölmölle: koska vanhempani harrastivat sexiä. Merry kuittasi: mixi muut apinat ovat täällä? Mixi kengurut ovat täällä? Mitä on elämä? Välitunti kahden unettavan oppitunnin välissä.
ellauri109.html on line 626: Loppuvizinä mammanpoika äitikullan vaatteissa oikeen nyrkkipelillä pahoinpitelee vaimoaan ja vielä keekoilee sillä, kirjoittaa mehukasta kuvausta kuinka veri turskahtaa vaimon nenästä. Todellista pahoinpitelyä ja minä nautin siitä. Se oli suurenmoista.
ellauri110.html on line 33: Moni hevoskirja on syntynyt tositapahtumien innoittamana. Haluaisitko sinäkin kirjoittaa omasta hevoseläimestäsi? Tässä tulee hevoskirjailijoiden kuten Malin Eriksson Sjögärdin, Jonathan Swiftin ja Mari Lampisen vinkkejä! Kazo myös Jaakko Yli-Juotikkaasta esimerkkiä albumissa 97!
ellauri110.html on line 108: Haluatko kirjoittaa ikävämpää aihetta käsittelevän novellin? Jokainen razastaja kohtaa pelkoja joskus (vrt. Poku-runo). Mieti mikä olisi pahinta, mikä voisi tapahtua ja kirjoita siitä. Tarinalle kannattaa kexiä onnellinen loppu. Ehkä putoat satulasta ja silmänpohja halkeaa, mutta uskallat lopulta jälleen hypätä esteitä.
ellauri110.html on line 213: Pikkupandan menestyxestä innostuneena Hannu kirjoittaa pitkästyttävän proosateoxen, nimeltä
ellauri110.html on line 266: Hannun tavoite on kirjoittaa niin hyvin kuin on mahdollista estämättä rahantuloa.
ellauri110.html on line 290: Hannu kirjoittaa moukkamaisesti "millenium". Kummasti sen muistelmista puuttuu läheiset ihmiset. Ei sillä varmaan ole sellaisia. Naiset on joko panopuita tai pitkästyttäviä, ihan kuin Pepulla.
ellauri110.html on line 709: Casanova kirjoitti 6000 sivun muistelmat. Joku versio siitä on mulla hyllyssä. Ei sitä Handekaan jouda lukemaan vaikka Casanovasta kirjottaa. No ei vaitiskaan, Handestahan se aina kirjoittaa. Toisella käynnillä se viihtyy Veneziassa, kun ei ole enää besserwisser Kristiina sähläämässä.
ellauri110.html on line 1005: Samuli Paronen (23. toukokuuta 1917 Virolahti – 26. elokuuta 1974 Hämeenlinna) oli suomalainen kirjailija, taidemaalari ja työmies. Vaikka vaatimattomissa oloissa elänyt Paronen julkaisi esikoisteoksensa vasta 47-vuotiaana ja kuoli jo 57-vuotiaana, hän ehti kirjoittaa arvostetun tuotannon: kahdeksan romaania, novellikokoelman ja aforismikokoelman Maailma on sana, josta hänet parhaiten tunnetaan.
ellauri115.html on line 139:

Kustantaja ei ainakaan säästele ylisanoissa, mainiten Rajalan ”maamme luetuimmaksi elämäkertakirjailijaksi”. Tämän lukijan mielestä hän tuntuu olevan ainakin omasta mielestään maamme tuotteliain ja laadukkain kirjailija. Painosten kuninkaaksi häntä ainakin voi tituleerata, onhan aiemmasta paljastuskirjasta Enkeli tulessa otettu liki 10 painosta.

Lavatähti ja kirjamies on alusta alkaen asenteellinen teos. Rajalalle viihdetaiteilijuus ei merkitse mitään. Hän onnistuu väheksymään pitkän uran tehnyttä tähteä, teki tämä mitä hyvänsä. Vain kansanmusiikista ja -runoudesta vaikutteita ottava levytys saa kirjamiehen hyväksynnän. Kirjamiehen maailmankuvaan ei sovi, ettei lavatähti lue romaaneja. Henkisen kasvun ja tuonpuoleisesta elämästä kertovat teokset hän leimaa hömpäksi ja viiden pennin aforismeiksi. Rajalan mielestä Katri Helena ei pärjää viisaiden kulttuuri-ihmisten parissa. Kukapa viihtyisi seurassa, joka katsoo alaspäin.

Oman täydellisyyden kirjamies muistaa tuoda esille. Hänen erehdyksensä ovat inhimillisiä, jotka miehelle sallittakoon. Hän myöntää ehdollisesti saattaneensa tai taitaneensa tehdä sitä tai tätä, ja sitten ihmettelee, kun toisella on eri näkemys asioista. Hän on rehellinen kun tähti on tekopyhä. Hänen työnsä ovat kulttuurihistoriallisesti tärkeää, tähden henkistä onanointia. Miehen itsetuntoon taitaa koskea olla avec, harvemmin ensisijaisesti kutsuttu.

ellauri213.html on line 155: Isaac Williams on elokuvien katsoja, television katselija, toimittaja, bloggaaja, pelaaja, sarjakuvafani ja roolipelaaja. Hän on ollut baarimikko ja tarjoilija, ja nyt hän kirjoittaa listoja CBR:lle. Hän keskittyy tv-sarjoihin ja elokuviin. Vapaa-ajallaan Isaac voi tavata pelaamassa, lukemassa, pelaamassa D&D:tä, kävelemässä Birminghamin pitkiä kanavia pitkin kuin Jeesus ja katsomassa elokuvia.
ellauri214.html on line 58: Ikävä ihminen kirjoittaa ikävistä tyypeistä. Tällä kertaa castissa on pelkkiä ankeuttajia.
ellauri214.html on line 330: Iivana Nyhtänköljä ei viizi kirjoittaa autobiografiaa, se koittaa vaan izellensä selvittää millainen lintu se on, ja kiteyttää: olen turha ihminen, ylimääräinen! Sen tehdessä kuolemaa oli taas maaliskuu, lunta putoili suurina höytyvinä. Se johtuu kai siitä että alhaalla maan tuntumassa on lämmintä, lumihiutaleet pudotessaan liimaantuvat toisiinsa. Juuri sellaista oli maaliskuussa 1978 Fainwood Circlellä.
ellauri214.html on line 653: Puola uhkuu uutta voimaa, uhosi Rudolph Cheminski v 1997 Valituissa Paloissa. Yxityistäminen on nostanut maan talouden vahvaan nousuun. Kun Staszewski oli lapsi, hänen vanhempansa lähtivät Puolasta Australiaan pakoon kotimaansa pulaa, lakkoja ja sortoa. Puolassa pääsee alkuun halvemmalla ja helpommalla, ja töitä riittää kaikkialla enemmän kuin ehtii tehdä. Ennen kaikkea vierailevan putkimiehen hommia briteissä, paizi ei se tietystikään brexitin jälkeen enää vedä. Nykyään Puola pursuu yrittäjiä ja suuria odotuxia. Uusnazeja ja muita ällöttäviä otuxia. The Economist kirjoittaa että Puola on kuin tiikeri. "En kuitenkaan ottanut mallixi Länsi-Eurooppaa, koska se oli mennyt liian pitkälle hyvinvointivaltion ja säännöstelyn tiellä. Ei otin mallixi Yhdysvallat, joka vältti tämän ja sixi amerikkalaisilla on työpaikkoja, jopa 3-4 kohti nuppia, kaikki paskahommia, joilla ei edes elä. Möin valtion yrityxet eniten tarjooville", sanoi hiljainen, silmälasipäinen Balcerowicz.
ellauri216.html on line 140: Pseudo-Dionysios Areopagita oli kristitty teologi ja filosofi, joka eli 400- ja 500-lukujen vaihteessa. Hän kirjoittaa apostolien teoissa mainitun Dionysios Areopagitan nimellä. Pseudo-Dionysioksen kootut teokset tunnetaan nimellä Corpus Areopagiticum tai Corpus Dionysiacum. Tämän pseudonyymin ansiosta Pseudo-Dionysioksen teologialle annettiin merkittävä arvo vuosisatojen ajan. Pseudo-Dionysioksen teologia onkin vaikuttanut merkittävästi kristilliseen mystiikkaan.
ellauri216.html on line 146: Pseudo-Dionysios kirjoittaa dogmihistoriallisessa tilanteessa, jossa keisari Zenonin Henoticon yritti saada aikaan sovinnon Khalkedonin konsiilin kaksiluonto-oppia kannattavien ja monofysitismiä kannattavien välille. Akateemisessa tutkimuksessa ei ole yksimielisyyttä siitä, onko Dionysios itse monofysitismin kannattaja vai ei; ehkä yleisimmän näkökulman mukaan hänen on katsottu kuuluvan joukkoon, joka pyrki aikaansaamaan sovinnon kiistelevien osapuolten välille. Eli siis oliko Jesse vain ihminen niikö Spartacus vai oliko se joku puolijumala. Paljon väliä.
ellauri216.html on line 294: Jumalan pimeys on kiihkeä ja armoton romaani miehen elämästä ja hänen elämänsä naisista. Se kertoo menestyneestä toimittajasta, joka matkustaa luostariin tarkoituksenaan kirjoittaa kirja terrorismista ja globalisaatiosta. Työhön paneutuakseen hän tarvitsee rauhallisen ympäristön. Mutta hänen suunnitelmansa muuttuvat, kun yllättävät ja selittämättömät tapahtumat luostarissa tempaavat hänet mukaansa. Ne sysäävät hänet olemassaolon äärimmäiselle reunalle, ja hän joutuu kohtaamaan menneisyytensä ja nykyisyytensä ehkä ensimmäistä kertaa itseään väistämättä. Kirja kertoo myös rakkaudesta ja rakastamisen mahdottomuudesta, himosta ja rukouksesta, hurmiosta ja pelosta, väkivallasta ja hiljaisuudesta, lapsuudesta ja unista ja luopumisesta. Kaiken aikaa tehdään matkaa syvemmälle pimeyteen, jotta löytyisi armo, joka sinne kätkeytyy.
ellauri216.html on line 711: Hariton pääsee lopultakin skiittaan muttei siitä tahdo tulla mitään kun se pelkää pimeää niin kovasti. Skiitassa Riza kirjoittaa paasauxia. Lainaa muilta pätkiä ja lisää niihin kommenttia. Se tarkkaa sielunsa liikkeitä pienintäkin vivahdetta myöden. Päästyään pitemmälle lomautuxelle se alkaa siteerata Feofan Erakkoa ja Ignati Brjantshaninovia.
ellauri216.html on line 873: Ruumiin hiljaisuus on ruumiin rajoittamista. ”Hesykian alku on jumalallinen lepo” (pyhä Gregorios Siinailainen). Välitila on ”valaisevan voiman ja näkemisen tila; ja se päätyy ekstaasiin tai mielen hurmioon kohti Jumalaa” (sama.). Pyhä Portaiden Johannes viitaten ulkonaiseen, ruumiilliseen hiljaisuuteen, kirjoittaa: ”Hiljaisuuden rakastaja pitää suunsa kiinni, eikä koko ajan pomiloi”.
ellauri216.html on line 883: Haluan viitata pyhään Basileios Suureen esimerkkinä pyhästä hesykiasta. Kirjeessä ystävälleen pyhälle Gregoriokselle hän kirjoittaa hesykiasta sielun puhtauden alkuna, ja ruumiin hesykiasta, s.o. kielen, näön, kuulemisen ja sanojen rajoittamisesta. Hän sanoo esimerkiksi: ”Sielun puhdistumisen todellinen alku on hiljaisuus, jossa kieli ei antaudu keskusteluun ihmisten asioista eikä silmät tarkastelemaan ruusuisia poskia, mehukkaita tissejä tai sieviä vartaloita, eikä korvat vaimentamaan sielun ääntä kuuntelemaan lauluja, joiden ainoa tarkoitus on viihdyttää, tai sanoja vitsailemaan ja pilailemaan – käytäntö, joka ennen kaikkea muuta pyrkii höllentämään sielun äänen”.
ellauri217.html on line 156: 900-luvulla kirjoittaneen al-Tabarin mukaan Muhammed syntyi vuonna 567, 569 tai 572. Tai size oli 579. Vakiintuneimman perimätiedon mukaan Muhammed syntyi rabbi-kuun 12. päivänä vuonna 570. Mekassa Arabian autiomaassa Mekan mahtavimpaan Quraish-heimoon kuuluvaan klaaniin. Mekka sijaitsee vuorten ympäröimässä karussa laaksossa Länsi-Arabiassa Hijazin alueella. Islamilaisten lähteiden mukaan Mekka oli niemimaan länsiosan tärkein vaikka köyhin kauppakeskus. Ibn Hishamin kuvauksen mukaan se oli ahdas ja köyhä kaupunki. Siellä sijaitsi Kaaban temppeli, arabien tärkein pakanallinen palvontapaikka, jonka oli rakentanut Abraham. Mekasta tai Quraish-heimosta ei ole löytynyt historiallisia tietoja ennen 800-lukua, joten myös varhaiset tiedot Mekasta ovat lähinnä vain islamin tekopyhää historiaa. Ibn Hishamin mukaan mekkalaiset kuvailivat kaupunkiaan seuraavasti: "me asumme mitä ahtaimmassa kaupungissa ja meillä on vain vähän vettä ja niukka elanto." Muhammedin luonteesta Hisham kirjoittaa: "Kun hän kasvoi mieheksi, hän oli ylevyytensä ja jaloutensa ansiosta hyveellisin kansastaan, paras tavoiltaan, jaloin teoiltaan, paras naapurina, lempein, totuudenmukaisin, luotettavin ja kauimpana siveettömyydestä ja tavoista, jotka alentavat miehen." Supermäntä oli selkeästi tekeillä. Ja toisin kuin Rifaa, tällä kaverilla mäntä toimi jopa sakkolihassa.
ellauri219.html on line 680: Niinpä käsillä olevan kirjan tekijä piti parhaimpana esikuvanaan syyrialaissyntyistä Ateenassa vaikuttanutta Dionysos Areopagiittaa, johon hän viittaakin sanomalla (70. luku), että tämän kirjoista voi saada vahvistuksen kaikelle, mitä hän itse kirjoittaa. Samaan hengenvetoon hän toteaa, että ei yleensä viittaile mihinkään aikaisempiin kirjoituksiin, koska pitää sitä keikarointina, jolla ei ole mitään merkitystä asian kannalta. ”Sinä et sellaista tarvitse” hän toteaa oppilaalleen jolle kirja on osoitettu, ”..jolla on korvat, se kuulkoon, ja joka tuntee sydämessään kehotuksen uskoa, se uskokoon, muuta mahdollisuutta ei ole.”
ellauri221.html on line 133: Yhdessä kuvassa nyrpeän näköisellä naisella on yllään valkoiset lenkkarit ja leveälahkeiset sydänkuvioiset sorzit. Takamuksen kohdalta nousee vaaleanpunainen pilvi, jossa lukee ”pier”, ”prööt”, ”pask” ja ”prörölöö”. Naisen sivussa lukee act like a lady, eli käyttäydy kuin leidi. Kuvatekstissä Tanskanen kirjoittaa:
ellauri221.html on line 136: Yhdessä kuvassa seisoo mustahuulinen tyttö, jolla on yllään vain karvaisen vatsanaluxen ja rintojen alaosat paljastava paita ja toisen jalan nilkassa vaaleanpunaiset pikkuhousut, joissa lukee baby. Takapepussa lukee isoilla kirjaimilla: not asking for it, eli en pyydä sitä. Kuvatekstissä Tanskanen kirjoittaa: Se alkaa jo lapsena. Joku vetää mua letistä. Aikuiset miehet huutavat perään. Yhtäkkiä mä olen huora kuten Marthe Richter. Viestiboksi täyttyy kikkelikuvista. Joku kahmaisee juhlissa mun persettä ja kaikki ympärillä nauravat. Mä nauran myös: HA HA HA!
ellauri221.html on line 176: -Mihinkä tarvitsen! huudahti Älynen.-Ilman tuollaista laitetta kirjailija on kuin kädetön. Minä voin viedä höpinäfoonin kenen asuntoon tahansa ja koje kirjoittaa muistiin kaikki mitä siellä puhutaan. Minun ei tarvitse muuta kuin kirjoittaa se paperille ja silloin on novelli tai jopa romaanikin valmis.
ellauri222.html on line 1074: Roope Änkkä kirjoittaa onnen saavuttamisesta rikkaiden kannalta. Miten paljon pätäkkää on Aristoteleen mielestä oltava ennenkuin voi harjoittaa hyveitä. Suunnittelen taulukkoa, Sir Walter Raleigh ylhäällä, Carlyle on potaskaa. Ei kiinnosta.
ellauri238.html on line 269: Pena ei tajunnut romaniankielisistä esitelmistä sanaakaan, ja sen vuoxi luikki mielellään Saran kanssa nussimaan. Vaimoilta ei kande tulla kyselemään runoilijan säkeiden merkitystä, ne tietää hämärien kielikuvien likaisen konkreettiset taustat. Tämä mun pitäisi ehkä kirjoittaa ylös, kuten Enola Holmes sanoisi. Hyvin päätelty Robin, ei ne ole symboliikkaa, ne on muistikuvia. Tuula-Liina ja Sarah ei päässeet jälkeenpäin vaihtamaan kokemuxia Pena-vainajasta, koska toinen ei osannut saxaa eikä toinen englantia.
ellauri238.html on line 383: Sarahin ansiosta Pentti alkoi kirjoittaa taas päiväkirjaa nuoruutensa päiväkirjojen jälkeen. Muokatusta materiaalista syntyi 1967 aiivan loiistava teos Aika Prahassa. Vuonna 1998 ilmestyi Pekka Tarkan toimittamana laitoksena Saarikosken Prahan päiväkirjat sellaisenaan. Niissä ei juuri ole kehumista. Haukotuttavaa, yhtä ryyppäämistä.
ellauri240.html on line 254: Allen Stewart Konigsberg, virallinen nimi nyttemmin Heywood Allen, s. 1. joulukuuta 1935 Brooklyn, New York, Yhdysvallat) on 1900-luvun jälkipuoliskon ja 2000-luvun alun tunnetuimpia ja keljumaisimpia yhdysvaltalaisia elokuvaohjaajia ja koomikoita. Hän käsikirjoittaa ohjaamansa elokuvat ja myös näyttelee useimmissa niistä.
ellauri243.html on line 759: Viimeisinä vuosinaan Thomson asui Richmondissa, ja siellä hän kirjoitti viimeisen teoksensa The Castle of Indolence, joka ilmestyi juuri ennen hänen ennenaikaista kuolemaansa 27. elokuuta 1748. Johnson kirjoittaa Thomsonin kuolemasta: "Vilustuttuaan jokimatkalla Lontoosta Kewiin hän sairastui ja tauti paheni kuumeeksi, joka päätti hänen elämänsä".
ellauri244.html on line 261: Jotain kokousrutiinia please, sanoi E. Saarinen perunaleivoxen takaa. Eski kirjoittaa de Sadesta ja punkista. Hyi hittolainen, sado-masosarjakuvia. Yököttäviä retapeppuja. Punapää oli vanha Nudika. Harrin kultakalat kultakalamaljassa olivat Usko ja Toivo. Niinpä tietysti. Kolmas olisi sitten luottamus, mutta naaraita ei ollut. Harrilla on kirjoitusjumi, sen äiti hymyilee kuin Taisto Tammen mummi, vanha rouva Hagert. Ajatella, mitään hampuuseja ja rahvasta ei enää ole olemassakaan, ihasteli mummi. Luulet vaan. Niitä on vaan entistä enemmän. Annoit minulle tärisevän dildon jossa luki: Nöyryys & intohimo. Sen nimi oli Pukari. Vittu mitä tuubaa. Sori siitä, paljas sori.
ellauri246.html on line 48: Agnonin isä Shalom Mordechai Halevy oli koulutukseltaan rabbiini ja kuului hasidiyhteisöön mutta työskenteli turkisalalla. Nuori Samuel ei käynyt koulua, vaan hänen vanhempansa opettivat häntä kotona. Kahdeksanvuotiaana hän osasi kirjoittaa ja lukea hepreaa ja jiddišiä ja luki ahkerasti juutalaisen sivistysliikkeen Haskalan hepreankielisiä kirjailijoita. Viisitoistavuotiaana hän kirjoitti ensimmäisen runonsa. Tämän jälkeen hän alkoi kirjoittaa heprean- ja jiddishinkielisiä runoja ja kertomuksia, joista useita julkaistiin Galitsiassa.
ellauri246.html on line 62: Sachs alkoi seitsemäntoistavuotiaana kirjoittaa runoja, joita julkaistiin 1920- ja 1930-luvuilla lehdissä ja aikakausijulkaisuissa. Runot olivat romanttisia ja melko sovinnaisia, niille hymähdeltiin ja naurettiinkin Berliinin kirjallisuuspiireissä. Isänsä kuoltua vuonna 1930 Sachs jäi asumaan äitinsä kanssa. Hän oli yksinäinen nuori nainen ja hänen ainoan nuoruudenrakkautensa henkilöllisyys on salaperäisyyden peitossa. Miehestä tiedetään ainoastaan, ettei hän ollut juutalainen ja että hän oli vastarintaliikkeessä ja sai surmansa keskitysleirillä. Jos se oli ylipäänsä miekkonen, kenties Nelly piti salaa tytöistä.
ellauri246.html on line 191: Brodsky syntyi Leningradissa juutalaisperheeseen. Hänen isänsä oli sota- ja lehtikuvaaja ja äiti kirjanpitäjä. 15-vuotiaana Brodsky lopetti koulunkäynnin ja työskenteli vuosina 1956–1962 yli kymmenessä työpaikassa. 16-vuotiaana hän luki Saadin Gulistanin (n.h.), mikä oli koulukirjojen jälkeen hänen ensikosketuksensa runouteen. Joutomiehenä Brodsky opetteli itsekseen englantia ja puolaa. Hän kiinnostui klassisesta filosofiasta, uskonnosta, mytologiasta, ja (tietysti) englantilaisesta ja amerikkalaisesta runoudesta. 18-vuotiaana hän alkoi kirjoittaa runoja. Vuonna 1961 21vee Brodsky ihastui 72vee taantumuxelliseen Anna Ahmatovaan. Se ei kai ollut homo, aika asexuaali misogyyni kyllä.
ellauri246.html on line 388: Viittaus päätelmään: Suuren runoilijan työ on kiittämätön asia. Tälle olisi omistettava vuosia ja kirjoittaa monikulttuurinen tutkimus. Asenne kohti häntä on epäselvä. On ihmisiä, monet heistä, ja he ansaitsevat syvän kunnioituksen, jotka eivät siedä Josifin laajaa runoutta. Sitä pidetään erityisesti myöhäisissä näytteissä, kylmänä, riistettynä elämästä. Mutta se, anna sen olla kylmä, täysin omistettu. Maahanmuutoksessa Joseph Alexandrovich kääntyi välittömästi esseegenrelle ja kirjoitti niitä elämänsä loppuun. Ja puheessaan, jota Nobel-palkinto Laureat perinne perinteisesti pitävät, hän korosti uudelleen sitä, että pitää runoutta pelkästään yksilön asiasta, ja itse on yksityinen henkilö. Vittuako menivät julkaisemaan ne edes samizdattina.
ellauri246.html on line 400: Brodskin teksteissä maailmanlaajuiset kategoriat ovat tällä kertaa keskeisellä paikalla. Se alkaa kirjoittaa 16-vuotiaana ja muodostuu runojen runoilijana, jotka aloittavat toimintansa "Syntaksi" -lehdessä (1958). Brodsky lukee runoja ystävien ympyrässä. Runaattorin lahjoista arvostetuin oli Ahmatova, jonka nuorelle runoilijalle avasi hänen vanhempi ystävä Evgeny Rain.
ellauri246.html on line 406: "Elexial Despoirin aihe rikkoi nuoren Brodskin runouden", kirjoittaa Viktor Erofeev ", erottelun, erottelun ja tappioiden aiheen matkan varrella." Tässä runossa oli konkreettinen ajattomattomuus, laajennus, hänessä ei ollut historiallista optimismia kuusikymmentäluvun työhön. Päinvastoin, se on hyvin pessimistinen, dramaattinen ja tragedia muistiinpanoja, joskus pehmennetty ironia. Mutta tämä tragedia ei ole avoimesti, ei pakotettu, vaan ikään kuin alateollisuuden ulkopuolella, ikään kuin tekijä lisäksi ei ole taipuvainen osoittamaan hengellisiä haavojaan, vaan hillizee izensä hyvin runollisten tunteiden ilmaisemiseen ja mieluummin sävy sävyyn.
ellauri246.html on line 491: Näiden tekstien tärkein ominaisuus on keksi, kun nykyaikainen elämä herättää keisarillisen Rooman kuvan. Historian merkitys on rakenteissa olennaisina eikä Decorumissa, Brodski korostaa. Hän kirjoittaa muinaisen Rooman runouden kasvoista "hopea latina" aikakaudella ja luo juhla joulua yhdessä maakunnassa. Erilliset maalaukset on kirjoitettu kuin maalaus. Työskentelyä ei yleensä ole kritisoitu, se on täynnä lasi-tyhjiä silmiä ja parittomis kenkiä, vanhoja silmien matelijoita ja syljennuolijoita eliitin kuvernöörin edessä.
ellauri246.html on line 510: Tuskaa olivat niskatuskamiehen ensimmäiset vuodet. Brodsky näinä vuosina muistuttaa kuin kasvi, joka on noussut maahan, ja se vedettiin ulos ja siirrettiin toiselle maaperälle, eikä se ole selvää, järjestetäänkö se. Ulkoinen runoilija on turvallinen elämäntapa ristiriidassa voimakkaasti emotionaalisen ja psykologisen kooman tilan kanssa, joka Brodsky uusi uudelleen ensimmäistä kertaa maailman kirjallisuudessa. Stripping metaforisesti, runoilija tuntuu kuolleiksi. Runossa "1972": "Tämä ei ole mieli, vaan vain veri." Runaatti tykkää itseään varjoilta, jotka pysyivät henkilöltä. Maahanmuutto, joka kuljetettiin niiden kanssa, ei pelkästään vapautta vaan myös kaikkien tavanomaisten siteiden tauko. Kaikki, mikä oli kalliita henkilölle, otettiin häneltä. Brodskillä oli tunne roikkua tyhjyydestä, ja tämä isku oli niin kohtuuttomia, että se johti sielun väliaikaiseen halvaantumiseen. Lähempänä Brodskin tapahtumista lähestyi Luriea, joka sanoi, että Emigratin Brodskin runous - это itsemurhan sitoutuneiden henkilöiden muistiinpanoja. Skopanova uskoo, että on oikein puhua murhasta. "Vahva kipu, tappaminen tämä, joka kestää valoa." Runotila on hämmästynyt, tappanut, mikään ei tunne, tämä on suurin kärsimys, kun henkilö kärsii niin paljon, että se menettää mahdollisuuden ilmaista se emotionaalisesti. Itsensä kieltäminen, metaforisen käyttäminen liikkumattomuuden arvolla, kuolleet, kun BrodSky tarkastelee itseäsi sivulta ja korjaa vain liikkeen avaruudessa. Usein hän kirjoittaa itsestään kolmannessa henkilössä, kuten runossa "Laguna": "Vieraat, jotka kuljettavat grappaa taskussaan, ehdottomasti kukaan, mies, kuten kaikki, jotka ovat menettäneet muistia, kuvaavat ..." Yliköriltään hermostuneesta " shokki. Brodsky erottaa oman ruumiinsa sielusta ja tekee siitä itsenäisen merkin: "Ruumiin sadetakki muotoilee palloja, joissa rakkaus, toivo, usko, ei ole tulevaisuutta." Tämä ei ole henkilö, joka oli nuoruudessani, se oli vahvistettu ja jatkuvasti tietoinen runoilijasta. Se ei ole sattumalta, että yhdessä runoista, lyyrinen sankari tarkastelee peiliä ja näkee vaatteita, mutta ei kasvoja.
ellauri246.html on line 521: Brodsky, kokemusten seurauksena hermosto ilmestyi, joista hän kirjoittaa melko irrallaan, vaikka tämä on kehon fyysinen vastaus sielun kipuun. Ilmaisee Brodskin sielun kokemuksia epäsuorilla keinoilla. Voit puhua ihmisarvosta, jonka kanssa Brodsski sietää kipua. Kuitenkin joissakin teksteissä, kuten "mitään rakkaudella", kipu hajoaa ja sankari huutaa.
ellauri246.html on line 541: On sanottava, että venäläisten ulkomaisten edustajien keskuudessa Brodski ei ole kaikki, on jotain lahjakkaitakin runoilijoita joiden joukossa on oikeita ympärileikattuja juutalaisia. Nimittäin Naum Korzhavin, Yuri TugaNovsky, Bakarhyt Kenegeev, Dmitry Basyshev, Lev Losev. Niistä, kuten metropoli runoilijoiden keskuudessa on realistit, modernistit, postmodernistit. Työskentelyssä suurin paikka vie talon arkkityyppejä luopuneesta kotimaasta. Esimerkiksi Nauma Korzhavin kirja nimeltä "kirje Moskovaan". Runko tunnustaa, että hän kirjoittaa ei länsi-lukijalle, ei ulkomaille. Hän on ajatuksia ja tunteita entisessä kotimaassaan ja kaikki, jotka luo vuosia maastamuuttona, näkee kirjeenä venäläiselle lukijalle, toivoo, että hänen tekstinsä tarvitaan jotain, he auttavat selviytymään ja muodostamaan.
ellauri246.html on line 570: Brodskin käyttäytyminen johti aina potkuihin, koska hän jätti täydelleen huomioimatta nykyiset kanonit. Hänen esseensä "vähemmän kuin yksi" hän kirjoittaa "menimme kouluun, ja vaikka kuinka törmäsi meidät, hän oli sublifted vitun, kärsimys ja köyhyys olivat ennen silmämme." - Brodsky arvosteli ja kritisoi Neuvostoliiton todellisuutta ja todellisuuttakin, Joka, itse asiassa, hänelle maksoi. Hän heitti koulun, ei edes saanut peruskoulutusta. Hän työskenteli Arsenalin tehtaalla, jossa oli miljoona, joka matkusti Geologisiin Expeditioihin Aasiaan, kiipesi ajatukseen tulla lääkäriksi, kuukausi työskenteli Morguun avustajana patologina, yritti tulla merenkulun kouluun, mutta se ei hyväksynyt häntä. Samaan aikaan hän luki paljon - ensinnäkin, runoutta, filosofista ja uskonnollista kirjallisuutta, myös muinaisia kirjoittajia, alkoi oppia englantia ja kiillottaa kenkiä.
ellauri246.html on line 627: Hyvä Leonid Ilyich, jättäen Venäjälle, ei hänen tahtoaan, mitä voit, tiedän, olen päättänyt vedota sinulle pyynnöstä, oikeus minulle antaa yrityksen tietoisuuteen, että kaikki, mitä olen tehnyt 15 vuotta kirjallisuutta. Työ, se palvelee ja palvelee myös vain venäläisen kulttuurin kunniaa, ei mitään muuta. Haluan pyytää sinua antamaan mahdollisuuden säilyttää olemassaoloani, läsnäoloni kirjallisessa prosessissa. Ainakin kääntäjänä - kapasiteetissa, jossa olen edelleen kannattanut. Uskallan ajatella, että työni oli hyvä työ, ja voisin jatkaa hyötyä. Lopulta sata vuotta sitten harjoitettiin. Minä kuulun venäläiseen kulttuuriin, olen tietoinen siitä, että lopputulos, eivätkä muutosta lopputuloksessa ei voi vaikuttaa. Kieli on muinaisempi ja väistämätön kuin valtio. Minä kuulun venäläiseen kieleen, ja kuten valtio, sitten minun näkökulmasta kirjailijan isänmaallisuus on, miten hän kirjoittaa kansan kielellä, josta hän asuu eikä vala rostrumista . Olen katkera lähteä Venäjältä. Olen syntynyt täällä, kasvoin, asui, ja kaikki, mitä minulla on sielulle, velkaa hänelle. Kaikki on huono, joka putosi minun osuuteeni, jossa on enemmän kuin hyvä päällekkäisyys, enkä koskaan tuntenut Isänmaa. En tunne nyt. Sillä, koska se on lakannut Neuvostoliiton kansalaiseksi, en lakkaa olemasta venäläinen runoilija. Uskon, että tulen takaisin; Runoilijat palautetaan aina: lihassa tai paperilla. Haluan uskoa molempiin. Ihmiset tulivat pois tästä iästä, kun oikeus oli vahva. Tehdä tämä maailmassa liikaa heikkoa. Ainoa oikea asia on ystävällisyys. Pahasta, vihasta, vihaa - anna vanhurskas - kukaan voittaa. Me kaikki tuomittiin samaan: kuolemaan. Minä kuolen, kirjoitat näitä rivejä, kuolet, luen heidät. Meidän asiamme pysyvät, mutta ne tuhoutuvat. Siksi kukaan ei saa häiritä toisiaan tekemään liiketoimintaansa. Edellytykset ovat liian raskaita vaikeuttamaan niitä. Toivon, että ymmärrät minut oikein, ymmärrät mitä pyydän. Pyydän minua antamaan minulle mahdollisuuden jatkaa Venäjän kirjallisuudessa Venäjän maalla. Mielestäni en ole syyllistynyt kotimaani. Päinvastoin mielestäni on paljon oikeuksia. En tiedä, mikä on vastauksesi pyyntööni, hän tapahtuu lainkaan. Se on sääli, etten ole kirjoittanut sinulle ennen, ja nyt ei ole aikaa jäljellä. Mutta kerron teille, että joka tapauksessa, vaikka ihmiset eivät tarvitse kehoa, sieluni on edelleen hyödyllinen. "
ellauri246.html on line 637: Amerikassa Brodsky asui kolmessa kaupungissa: Ann Arborissa, New Yorkissa ja South Headleyissä. Hän opetti Michiganin yliopistossa ja Massachusettsissa. Mutta opetus, kuten Lion Losev kirjoittaa, oli vaikea soittaa: "Brodsky oli itse opetettu ja pedagogiikka, varsinkin angloamerikkalainen, olennaisesti ei ollut pienintäkään esitystä. Siksi hän tarjosi amerikkalaisille opiskelijoilleen, mitä hän voisi lukea hänen suosikki runoilijoiden runoja hänen kanssaan. Yliopiston luettelossa hänen kursseja voitaisiin kutsua "Venäjän Twentiet-vuosisadan" tai "vertailevan runon" tai "roomalaisen runoilijoiden", mutta sama asia tapahtui luokkahuoneessa - runo lukettiin ja kommentoi tarkemmin . "
ellauri246.html on line 850: Muutaman vuoden kuluttua "osan puheen" ja "... epechs" tuotosta ilmenee "Urania". Täällä Brodskin luovuutta tulee metafyysisemmäksi, tämä on mikrokosmos, jossa Jumala ja pirun, usko ja ateismi, siveys ja kyynisyys ovat mukana. Hänen runo on erittäin laaja ja monipuolinen. Uraniaan kääntyminen Brodsky kirjoittaa:
ellauri246.html on line 899: Joitakin tietoa runoilijan elämästä auttavat tiettyjen tapahtumien paikan ja ajankokoamista, jotka on käännetty I. Godsky, todellisuudesta erityisessä tilassa, nimeltään runous, jossa hän on hämmentynyt, runot kirjoittavat itsensä: "Myös, Mielestäni ei ole henkilö kirjoituksia, mutta jokainen edellinen runo kirjoittaa seuraavat "(I. Berodsky).
ellauri246.html on line 918: Vuonna 1972, Joseph Brodsky lähetetään pahvilaatikossa Yhdysvaltoihin, jossa runoilija asettuu, kaikki, joka tulee kynästä, siirtyy välittömästi sinettiin, mutta hänen lukijoiden lukumäärä on nyt monien satojen maahanmuuttajien ja asiantuntijoiden asiantuntijoiden ja asiantuntijoiden kanssa. Tämä on varsin tuskallista kirjailijalle, törmäys on myös se, että Joseph toi itselleen täysin vastuuvapauslauseke Venäjältä. Kaksi infarktia ymmärtävät hänet. Mutta Jumalan ja amerikkalaisten lääkäreiden ansiosta hän pääsi ulos vaarallisesta valtiosta. Kaiken seikan, että I. Brodssky löytyi Amerikasta, kunnioittaen kulttuuriyhteiskuntaa, hyväntekeväisyyteen työhön, laajaan tunnustukseen. Hän kirjoittaa Venäjän englantia, opettaa kirjallisuutta yliopistoissa ja korkeakouluissa.
ellauri247.html on line 398: Jonathan Swift (30. marraskuuta 1667 – 19. lokakuuta 1745) oli angloirlantilainen valistusajan kirjailija ja runoilija sekä anglikaanipappi. Hänet muistetaan kaikista parhaiten satiirisista allegorioistaan Gulliverin retket (1726) ja Tynnyritarina (1704). Swift tunnetaan lähinnä laajasta, noin 150 teosta käsittävästä proosatuotannostaan, mutta hän ehti myös kirjoittaa noin 280 runoa. Swift julkaisi useat teoksensa anonyyminä tai salanimen takaa. Hänen käyttämänsä teräväkielinen satiiri paheksutti monia aikalaisia, mutta myös myöhemminkin. Swift on leimattu katkeraksi ihmisvihaajaksi, joka ei nähnyt ihmiskunnassa mitään hyvää. Puolustajat taas ovat huomauttaneet, että maailma näyttää paremmalta kuin se on, kun ei näe sen todellista kehnoutta.
ellauri247.html on line 406: Poliittisesti Swift oli ollut aina syntymästään asti köyhimyxenä lähellä whigejä, mutta vaihtoi vuoden 1710 lopulla sitten toryjen puolelle. Syynä loikkaukseen olivat ensinnäkin whigien myötämielinen suhtautuminen nonkonformistikirkkoihin, joita Swift ei voinut sietää. Lisäksi whig-puolue ei puoltanut hänen papiksi vihkimistään Englannissa, eikä Swiftin pappien verotuxen kevennyslobbya. Toryjen päästyä hallitukseen Swiftistä tuli oikeistopuolueen äänitorvi ja hän alkoi kirjoittaa tory-myönteiseen The Examiner -lehteen vittuilevia kirjoituksia whig-puolueesta. Ezemmonen tuuliviiri se oli, omanvoitonpyyntinen väkkärä, takinkääntäjä.
ellauri247.html on line 479: Asuessaan Place Royalen varrella Pariisissa Viki Hugo käytti läheisyydessä asuvaa Brassier-nimistä parturia. Kun hän kerran istui tämän käsiteltävänä, kesken kaiken virkkoi hän: Odottakaa hetkinen, ja ottaen taskustaan kynän alkoi kirjoittaa säkeitä parturin pöydältä löytämälleen paperille.
ellauri248.html on line 281: Sisäisesti Venäjän politiikka lähestyy kiehumispistettä, toivoo ajatushautomo CEPA:n tutkija Edward Lucas. "Lännen tehtävänä on valmistautua siihen, mitä seuraavaksi tulee, olipa se sotilasjuntta, näennäisesti ystävällismielinen hallinto tai kaaos, joka johtaa osittaiseen tai jopa täydelliseen Venäjän valtion hajoamiseen”, Lucas kirjoittaa. Silloin tulee kiire kaikille juosta osille niinkuin Venäjällä 1918 ja Saxassa viime maailmansodassa.
ellauri254.html on line 86: Erämaassa hän kohtasi pyhän Antonios Suuren (17.1., sen joka näki unia nakuista naisista: kz albumeja 41 ja 43) Serapionista tuli tämän kilvoittelijoiden suuren esikuvan läheinen oppilas. Ne lainasivat toisilleen jouhipaitoja. Hän tutustui myös pyhään Athanasios Suureen (18.1.). Athanasios kirjoittaa teoksessaan Antonios Suuren elämä, että Serapionin vieraillessa Antonioksen luona tämä kertoi usein asioista, jotka tapahtuivat kaukana sieltä missä he olivat. Kun pyhä Antonios siirtyi taivaallisille asuinsijoille, hän jätti Serapionille toisen jouhipaitansa ja viittansa.
ellauri254.html on line 159: Kymysyxeen miten kirjoittaa ei voi vastata ilman mixi kirjoittaa. Tää Fedinin turahdus on eri pätevä. Aika monelle se on miten saada nimeä ja pätäkkää. Silloin pitää kirjoittaa niin että 200M kärpästä on tyytyväisiä. Neuvostotaiteen perusta on sosialistisen realismin metodi. Täällä puhuu isä Mefodi. Älkää tonttuilko jos teissä on ainesta parempaan. Älkää paapoko izeänne, älkää jääkö kuivatelakalle kuten minä vaan ryypätkää votka Pohjanmaan kautta! Juokaa maxa paskaxi kuin Pena ja Hande Hansassa mutta älkää helvetissä kirjoittako niin huonosti kuin ne.
ellauri254.html on line 1037: Yleensäkin Venäjämme on maailmankaikkeuden hauskin paikka. Elämä on niin ikävää että aloin kirjoittaa, kirjoitti Gorkille 15-vuotias tyttö maaseudulta. Ikävää kuin kellarissa hapanneiden suolakurkkujen parissa.
ellauri256.html on line 166: Tarinan "In the Desert" lopussa on merkitty sen kirjoituspäivämäärä: maaliskuu 1921. Vuonna 1922 tarina julkaistiin kokoelmassa "Serapion Brothers" (Almanakka First, Pietari, "Alkonost". Samana vuonna almanakka julkaistiin uudelleen Berliinissä). Kirjoittaja N. Berberova kirjoittaa muistelmissaan: "Lauantaisin Serapionit kokoontuivat Slonimskyn huoneeseen... Kävin siellä usein. ", ensimmäinen kirja, 1953, New York, s. 165). Suurelta osin lukemisen vaikutelmana "Aavikossa", M. Gorki puhui kahdesti kirjeissään V. Kaverinille L. Luntsista; 10. lokakuuta 1922: "Salli minun neuvoa tässä: pitäkää tiukasti kiinni ystävistänne: Lunts, Zoshchenko, Slonimsky ja kaikki muut, jotka eivät ole järkyttyneitä, joita "maallisen turhuuden basaari" ei sokaise. 25. marraskuuta 1923: "Valitettavasti en nähnyt Luntsia. Hän on vakava ja suuri kirjailija" ("Literary Heritage", osa 70, 1963, M., Publishing House of the Sciences Academy of the USSR, ss. 172, 177 ) Ja Sorrentosta 8. toukokuuta 1925 M. Slonimskylle osoitetussa kirjeessä M. Gorky kertoi, että viimeisessä kirjassa "Venäjä" on annettu Lo Gatton käännöksessä "Aavikko..." ( Ibid., s. 389).
ellauri256.html on line 457: Vakuutan ja - tiedän - en valehtele: Tämänpäiväisten välittäjien ja luikeroiden joukossa minä olen - yksi! — ylipääsemättömässä velassa. Velvollisuutemme on karjua kuparikurkkuisina sireeneinä filisterismin sumussa, myrskyn silmässä. Runoilija on aina maailmankaikkeuden velallinen, joka maxaa kasan päältä korot ja uhkasakot. Minulla on tili punaisella Broadway Lampionin edessä, teidän edessänne, Bagdadin taivaat, puna-armeijan, Japanin kirsikoiden - kaiken edessä, mistä ei ollut aikaa kirjoittaa. Ja mixi ylipäänsä tällänen lippis rahvaan Simolle? Koska riimillä tähtäät ja rytmillä raivoat? Runoilijan sana - on teidän sunnuntai, teidän kuolemattomuus, kansalainen kanseljarus. Vuosisadan päästä paperikehyksessä, ota stroofi ja käännä aika taaksepäin!
ellauri256.html on line 459: Ja koittaa tämä päivä rahoitustarkastajineen, ihmeiden kirkkaudella ja musteen hajulla. Näiden päivien vakuuttunut asukas, suoristakaapa kääreestä kuolemattomuuden piletti ja laskelmoikaa runojen vaikutus, levittäkää ansioni kolmellesadalle vuodelle! Runoilijan voima ei vain sitä, että teitä muistuttaessaan nikottelee tulevaisuuteen. Njet! Jo tänään runoilijan riimi - hyväily ja iskulause, pajunetti ja nagaikka. Kansalainen rahoitustarkastaja! Maksan viisi, kaikki nollia ja raaputettuja numeroita! Minä oikeuksieni mukaan vaadin olla vaaxan päässä köyhimpien työntekijöiden ja talonpoikien perässä. Ja jos luulette että kaikki liiketoimintani on käyttää muiden ihmisten sanoja, niin sitten tässä on sinulle, toveri, minun kynäni, voit kirjoittaa itse! Kazotaanko tuleeko yhtä etevää kuin tämä!
ellauri257.html on line 546: Laulaja osallistui eurooppalaiseen jiddishin lehdistöön vuodesta 1916. Vuonna 1919 hän ja hänen vaimonsa Genia menivät Ukrainaan, missä hän löysi töitä The New Times -sanomalehdestä, ja häntä pidettiin yhtenä "Kiovan kirjoittajista". Sitten he muuttivat Moskovaan, missä hän julkaisi artikkeleita ja tarinoita. Kahden raskaan vuoden jälkeen, vuonna 1921, he palasivat Varsovaan. Bolshevismi ei maittanut. Vuonna 1921, kun Abraham Cahan huomasi hänen tarinansa Pearls, Singeristä tuli amerikkalaisen jiddish-sanomalehden The Forward kirjeenvaihtaja. Hänen novellinsa Liuk ilmestyi vuonna 1924, ja se valaisi bolshevikkien vallankumouksen ideologista hämmennystä. Hän kirjoitti ensimmäisen romaaninsa Teräs ja rauta, vuonna 1927. Vuonna 1934 hän muutti Yhdysvaltoihin kirjoittaakseen The Forwardiin.
ellauri258.html on line 66: Herlinin Sanomien Teppo Typpö kirjoittaa.
ellauri258.html on line 176: "Se on vastakohta sille, mitä haluan edistää. Hallituksella ei ole puuttumisvapautta filosofin oikeuksiin. Aion kirjoittaa ravistelevan näkymän siitä, miten rämmitään eteenpäin. Ihmiset, ottakaa osaa keskusteluun www.digni.fi:n kautta."
ellauri258.html on line 184: "Ja sukupuolirooleista! Elämä taideteoksena liittyy myös siihen, kirjoitatko itse oman elämäsi käsikirjoitusta vai kirjoittavatko muut sitä. Jos et uskalla itse kirjoittaa omaa rooliasi ,elämäsi on vanginvartija, jota karkuun luikit. Häpeäkerros peittää sitä, minkä olet itsestäsi tukahduttanut. Olet rakentanut pr-minän, ja silloin et uskalla kohdata ihmistä, josta olet kiinnostunut, vaan kohtaamisen pelossasi valitset mahdollisen rakkauden sijaan pelon kautta sinussa piilevän kuoleman."
ellauri258.html on line 292: Kori Hatakainen oli vuosituhannen vaihteen uhoilevan mieslaahuxen runoilija ja tunteiden työntötulkki. Sen haave oli tämmöinen aplarinvärinen Toyota Corolla, joita vielä löytyy kaupan entisen Neuvostoliiton alueelta. Samanikäinen kuin Wokun uudempi Anger Over. Klassikko (1997) oli Korin ensimmäinen menestysteos. Juoxuhaudantie on vlta 2004. Molemmista on tehty elokuvaversiot. Kori on muotopuhdas nuivelo, sama oli sillä alla Corolla tai Rolfa Aameo, se ajattelee, kirjoittaa ja virnuilee kuin aito väärentämätön persu. Vähän vähemmän totaalinen turvelo ex-mainosmies kuin porsasmainen Juri Turvo, mutta ei paljon vähemmän.
ellauri258.html on line 529: Venäläinen noita-akka esiintyy paitsi venäläisissä kansantarinoissa, myös niiden innoittamissa kirjoissa, elokuvissa, kuvataiteessa, musiikkiteoksissa ja sarjakuvissa. Modest Musorgski sävelsi osan teoksestaan Näyttelykuvia Viktor Hartmannin piirrokseen Baba Jaga. Eduard Uspenskin lastenkirja Alas taikavirtaa (Vniz po volšebnoi reke 1971, suom. Martti Anhava 1980) perustuu venäläisiin eroottisiin kansantarinoihin ja siinä seikkailee Baba Jagan hahmo, vaikkakin eri nimellä, el Zorron nimellä, plus 17-kesäisiä neitokaisia. Guido Crepax piirsi Baba Yaga -teemaisia Valentina-sarjakuvia, joiden pohjalta Corrado Farina ohjasi vuonna 1973 Baba Yaga -nimisen elokuvan, joka oli täysi floppi. Myös Neil Gaifman on saanut noidasta innoitusta sarjakuviinsa. Baba Jaga esiintyy ainakin Gaifmanin käsikirjoittaman Books of Magic -sarjan kolmannessa osassa, joka on suomeksi julkaistu Magic Fantasy -lehden toisessa numerossa (Egmont-kustannus 2002, ISBN 951-876-928-1). Lisäksi noita esittää sivuosaa Mike Mignolan Hellboy-sarjakuvissa. Baba Jagaan perustuva hahmo esiintyy myös Patricia A. McKillipin romaanissa Serren metsissä. Fantasiakirjailija Naomi Novik on maininnut erääksi innoituksen lähteekseen isoäitinsä kertomat Baba Jaga -tarinat, ja Novikin romaani Uprooted (2015) kirjoittaa Baba Jagan hahmoa uudelleen tuoreesta näkökulmasta. The Witcher -pelisarjassa on Baba Jagaan perustava hahmo. Lumikin ja noin 7 knääpiön noita on ilmetty Baba Jaga.
ellauri258.html on line 545: Jo alkaa Lyyti kirjoittaa.
ellauri258.html on line 556: Steve Bermanin novelli "Peikko vuorella tytön kanssa" sisältää japsujen Baba Jaga vastineen Yamauban. Lafcadio Hearn,joka kirjoittaa ensisijaisesti länsimaiselle yleisölle, kertoo tarinan seuraavasti:
ellauri262.html on line 549: Kirjeiden versiot julkaistiin alun perin viikoittain anglikaanisessa aikakauslehdessä Vartija (The Guardian) sodan aikana, toukokuusta marraskuuhun 1941. Hei onkos tää se sama Guardian joka pyytää rahaa koko ajan netissä? Veikkaan että on. Kirjassa on johdanto, jossa selitetään, kuinka kirjoittaja päätti kirjoittaa tarinansa.
ellauri262.html on line 553: Teippikirjaimista (Screwtape Letters) tuli yksi Lewisin suosituimmista teoksista, vaikka hän sanoikin, ettei ollut hauskaa kirjoittaa ja "päätti olla kirjoittamatta toista kirjettä", mutta kirjoitti sittenkin. Kiusaus osoittautui liian kovaxi.
ellauri266.html on line 87: Joitakin Morrisin teorioita on arvosteltu mahdottomina. Esimerkiksi geneetikko Adam Rutherford kirjoittaa, että Morris tekee "juuri-niin-tarinan tieteellisen synnin - spekulaation, joka kuulostaa houkuttelevalta, mutta jota ei voida testata tai josta ei ole todisteita". Tämä on kuitenkin myös kritiikkiä evoluutiobiologian adaptaatiota kohtaan , ei vain Morrisia. Morrisia arvostetaan myös siitä, että hänen mielestään sukupuolirooleilla on syvä evoluutionaalinen tausta eikä kulttuurinen tausta.
ellauri266.html on line 378: Sodan päätyttyä Boulle palasi Pariisiin ja alkoi kirjoittaa, julkaisi William Conradin vuonna 1950 ja Le sacrilège malaisin vuonna 1951. Se oli kuitenkin hänen kolmas kirjansa, Le Pont de la rivière Kwaï , joka toi hänet maailman huomioon 1952. Kuten vuonna 1963 julkaistu kirja Apinoiden planeetta se perustui vahvasti hänen kokemuksiinsa toisen maailmansodan aikana. Romaani käännettiin myöhemmin nimellä Kwai-joen silta josta tehtiin elokuva vuonna 1956, jossa soittaa Alec Guinness. Elokuva voitti Oscarin parhaasta elokuvasta, ja 6 muuta parhaasta siitä sun tästä. Oikeasti se oli aivan paska (kz. albumia 270).
ellauri266.html on line 415: Sodan jälkeen Boulle palasi hetkeksi töihin kumiteollisuuteen, mutta vuonna 1949 hän muutti takaisin Pariisiin ja alkoi kirjoittaa. Pariisissa ollessaan koska oli liian köyhä hankkimaan omaa asuntoa, hän asui hotellissa, kunnes hänen äskettäin leskeksi jäänyt sisarensa Madeleine Perrusset antoi hänen muuttaa suureen asuntoonsa. Hiänellä oli tytär, Françoise, jota Pierre auttoi kasvattamaan, mutta hänen suunnitelmansa adoptoida tyttö virallisesti eivät koskaan toteutuneet.
ellauri266.html on line 421: James Dean teki kirjasta elokuvan, joka voitti seitsemän vuoden 1957 Oscaria, mukaan lukien paras elokuva ja paras miespääosa Guinness Alelle. Boulle itse voitti parhaan sovitetun käsikirjoituksen palkinnon, vaikka hän ei ollut kirjoittanut käsikirjoitusta, eikä hän oman tunnustuksensa mukaan edes puhu englantia vaikka kirjoittaa. Boullea oli hyvitetty käsikirjoituksesta, koska elokuvan varsinaiset käsikirjoittajat, Carl Foreman ja Michael Wilson, oli merkitty McCarthyn mustalle listalle kommunistien kannattajina. Boulle ei ollut sosialisti eikä kommunisti. Amerikan Elokuva-Akatemia kumitti Boullen nimen ja lisäsi Foremanin ja Wilsonin nimet palkintoon vuonna 1984. Sentään Kim Novak otti Oscarin vastaan ​​Pierre Boullen puolesta.
ellauri266.html on line 539: De Waal kirjoittaa myös kolumnia Psychologie Magazine -lehteen , joka on suosittu hollantilainen kuukausilehti. 1. syyskuuta 2013 lähtien de Waal on ollut arvostettu professori ( universiteitshoogleraar ) Utrechtin yliopistossa. Tämä on osa-aikainen tapaaminen - hän jatkaa tehtävässään Emory Universityssä Atlantassa.
ellauri267.html on line 525: Muurahainen. Oi sinä kaunis pieni sydän, lennätkö sinut tänne? Pidän sen lämpimänä, takaan sen, ja haudan sen uuteen pesään. – Mutta nyt aarrekammioni, se on kääritty nenäliinaan; ei täällä kurkista, vaikka kaipaankin kirjoittaa hänen arabiankieliset kirjoitukset ja koukut. Mutta minun täytyy viedä palkintoni rosvojen tapaan, enkä ajattele saaliin jakamista, ennen kuin olen vapaa vaarasta ja poissa muista ikkunoista. Jos hänen älynsä on yhtä koskettava kuin hänen silmänsä, olen kaksoisorja. Pohjoiset kauneutemme ovat pelkkää taikinaa näille; mautonta valkoista maata, pelkkää piippusavea, jossa ei ole enempää sielua ja liikettä kuin kärpänen talvella.
ellauri269.html on line 732: Ohiossa ollessaan Mel Gordon, kirjoittaessaan Reform Judaism Magazine -lehteen vuonna 2011, ehdotti, ettei sunkaan Siegel ja Shuster olisi tutustuneet Zishe Breitbartiin, juutalaiseen voimamieheen. Vuonna 1923 Breitbart peippaili sekä Clevelandissa että Torontossa, kun Siegel ja Shuster olivat vain yhdeksänvuotiaita. Kummankaan taiteilijan osallistumisesta esityksiin ei ole tietoa, mutta olisi ollut epätodennäköistä, että he eivät olleet tunteneet 1900-luvun alun Heraklesta. Gordon kirjoittaa: "Cleveland News kehui, että hän oli "kiinnostavampi kuin Eiffel-torni". Joulun aikana hän esiintyi 85 000 katsojan edessä New Yorkin Hippodromessa, joka oli tuolloin "maailman suurin leikkimökki", rikkoen kaikki aiemmat yleisöennätykset. Tunnettu voimateoistaan, joista on tarkoitus tulla sarjakuvan Superman tunnusmerkkejä, Breitbart häikäisi yleisön kaikilla voimamiesklassikoilla: terästankojen taivuttaminen, "särkymättömien" ketjujen katkaiseminen, norsujen nostaminen. Ainakin yhdellä juutalaisen voimamiehen Amerikan-kiertueella Breitbartia sanottiin "Kaikkien aikojen teräsmieheksi".
ellauri269.html on line 736: Kuvitteellisessa kertomuksessaan Supermanista The Amazing Adventures of Kavalier & Clay, kirjailija Michael Chabon yhdistää myös Golemiin. Hänen päähenkilönsä Josef Kavalier pakenee Prahasta piiloutumalla Golemin arkkuun ja luo samanlaisen hahmon sarjakuviinsa. Tohtori Windy Counsell Petrie kirjoittaa aiheesta "Illumination and Escape: Writing and Regeneration in 21st Century Jewish-American Literature" ("Illumination and Escape: Writing and Regeneration in 21st Century Jewish-American Literature") motiivista: "Golemi merkitsee uskoa taiteellisen luomisen voimaan... Joe Kavalierille maailmankaikkeus, jonka hän luo Sarjakuvien piirtäminen on sellainen, jossa hänellä on valtuudet tehdä jotain natseille… Vaikka Joe ymmärtää, ettei hän voi kirjaimellisesti satuttaa Hitleriä sarjakuvakirjoituksellaan, romaani antaa ymmärtää, että hänen sarjakuvillaan on valtaa vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen."
ellauri269.html on line 821: Jo kirjoittaessaan Universumien tomua Pullman aavisti, että ennen pitkää häneltä loppuisivat pätäkät, ja hän palaisi kirjojen maailmaan vielä trilogian jälkeen: ”Oli tapahtumia ja kysymyksiä, joihin halusin paneutua.” Kolme vuotta Maagisen kaukoputken ilmestymisen jälkeen ilmestyikin Lyran Oxford, pieni punakantinen kirja, jonka sisältämää novellia ”Lyra ja linnut” Pullman kuvaili ”maistiaiseksi” tai ”sillaksi” Universumien tomun ja tulossa olevan romaanimittaisen The Book of Dustin välillä. Pullmanin muut velvollisuudet (mitkä? Varmaan nimikirjoitusten jakaminen kirjakaupoissa) ovat hidastaneet The Book of Dustin kirjoitustyötä, mutta huhtikuussa 2008 ilmestyi toinen pieni kirja, tällä kertaa tummansininen: Once Upon a Time in the North. Kirjan sisältämän novellin päähenkilö on Universumien tomussa sivuosassa ollut aeronautti Lee Scoresby. Sekä Lyran Oxford että Once Upon a Time in the North sisältävät novellien lisäksi lisäaineistoa, kuten Lyran maailman Oxfordin kartan, lautapelin Peril of the Pole ja muutamia otteita kuvitteellisista Lyran maailmaa kuvaavista kirjoista. Pullman on vihjannut, että hän saattaa vielä joskus kirjoittaa Williin keskittyvän ”pienen vihreän kirjan” punaisen ja sinisen jatkoksi. Tai sitten ei. On näitä kiireitä.
ellauri270.html on line 224: Randolph Quirk siteeraa Jeffin kirjan esipuheessa jotain entuudestaan tuntematonta James Harrista. James Harriseja on Wikipediassa pilvin pimein, kuin jotain Virtasia Suomessa, mm. sen niminen demoninen rakastaja on tunnetun skottilaisen balladin aiheena, se uppoaa laivan mukana kuin piru merrassa. Joka tämän varastaa sitä piru rakastaa, olisi "Novotny" Dobbs voinut kirjoittaa kirjansa esipuheexi. Vaikka tokkopa se olisi pysäyttänyt Jeffiä. Randolph Quirkin mainizema James Harris Leechin runousopin esipuheessa oli melkoinen paxulainen profiilikuvasta päätellen. Elämäkertainen muistiinpano kertoo siitä seuraavaa:
ellauri271.html on line 166: Pasternakin romaanin merkitys venäläisessä kulttuurissa kytkeytyy venäläis-neuvostoliittolaiseen perinteeseen, jossa kirjallisuus ja kirjailijat ovat toimineet totalitarismin vastavoimina. Monet Pasternakin ikäpolven kirjailijat pitivät itseään totuuden äänenä, yhteiskunnallisena muistina, joiden velvollisuus oli kirjoittaa kielletyistä tapahtumista. Näin ilmeisesti ajatteli myös Pasternak. Nimenomaan tämän vuoksi kirjallisuutta on haluttu Neuvostoliitossa hallita ja kirjailijoita vaimentaa.
ellauri272.html on line 752: Mutta ankaran kriittinen hän oli aina vähän itseään mutta varsinkin muita kohtaan, jopa julmuuteen saakka: ”Kysy minulta onko yhtä ainutta jota en olisi pettänyt? Pyydä minua mainitsemaan yksi ainoa nimi, yksi ainoa! En pysty. Minä olen pettänyt heidät kaikki”, hän kirjoittaa omasta persoonastaan ammentavassa monologissa Tuulajolla tappion maisemissa (suom. Pentti Saaritsa, 1986). Hän ilmoittautui kaksinaamaisuuden tyyppi­esimerkiksi, inhosi itseään – ja jatkoi tiellä, johon on syntynyt. Sillä moraali on teeskentelyä ja valhetta, kollikissan luonto ei.
ellauri272.html on line 756: 1960-luvulla kirjailija Christer Kihlman luuli, ettei kukaan kirjailija ole vielä kirjoittanut omista heikkouksistaan. Hän alkoi kirjoittaa alkoholismistaan, miessuhteistaan ja myrskyisästä avioliitostaan. Nyt leskeksi jäänyt kirjailija ei ymmärrä, miten avioliitto kesti sen kaiken, yli 50 vuotta.
ellauri272.html on line 786: – Salailemalla salaisuuksiaan käy tarpeettoman suureksi ero sen välillä, mitä on itselleen ja mitä teeskentelee olevansa muille, Christer Kihlman kirjoittaa Ihminen joka kärkkyi moloa -kirjansa esipuheessa.
ellauri272.html on line 811: Kirjassaan Ihminen, joka kärkkyi penistä Christer Kihlman kirjoittaa elämästään: ”Me juomme itsemme mahtavaan känniin samalla kun lapsi nukkuu ja valvoo ja minä vaihdan hänelle kuivaa ja annan tuttipullon. Eikä humalaisessa isässä mitään vikaa ole. Kunhan hän vain on kiltti ja jossakin määrin vakaa käsistään niin että hän selviytyy omasta osuudestaan hoidossa. Parempi humalainen isä kuin kymmenen ylettömän virkaintoista äitiä, sanoisin”.
ellauri276.html on line 445: Kaksi vuotta ensimmäisen kokoelmansa julkaisemisen jälkeen hän ei ollut vielä tehnyt merkittävää vaikutusta. The Times Literary Supplement kuvaili häntä "nuoreksi irlantilaiseksi runoilijaksi, joka lupaa enemmän kuin saavutuksia", ja The Spectator kommentoi, että "kuten muutkin Russellin ihailemat runoilijat, hän kirjoittaa paljon parempaa proosaa kuin runoutta. Kavanaghin sanoitukset ovat suurimmaksi osaksi lieviä ja konventionaalisia, helposti nautittavia, mutta melkein yhtä helposti unohdettavia."
ellauri276.html on line 484: Vuonna 1949 Kavanagh alkoi kirjoittaa kuukausittaista "Päiväkirjaa" Envoylle, kirjalliselle julkaisulle, jonka perusti John Ryan, josta tuli elinikäinen ystävä ja hyväntekijä. Lähettilään toimistot olivat osoitteessa 39 Grafton Street, mutta suurin osa lehden liiketoiminnasta hoidettiin läheisessä pubissa, McDaid´sissa, jonka Kavanagh myöhemmin hyväksyi paikalliseksi päämajaxi. Envoyn kautta hän sai yhteyden nuorten taiteilijoiden ja intellektuellien joukkoon, mukaan lukien Anthony Cronin, Patrick Swift, John Jordan ja kuvanveistäjä Desmond MacNamara., jonka Kavanaghin rintakuva on Irlannin kansallisessa kirjailijamuseossa. Kavanagh kutsui näitä aikoja usein "runollisen uudestisyntymisensä" ajanjaksoksi.
ellauri277.html on line 115: Kirjailijana Gibran mainitsee tärkeimmiksi inspiraation lähteikseen William Blaken ja Nietzschen, joita molempia hän pitää kaltaisinaan hulluina. Hän kirjoittaa: ”Hulluus jumalan kaipauksessa on korkein ylistyksen muoto.”
ellauri279.html on line 172: Pioneerisolmiossa Pavel on kuvattu vain propagandamuotokuvissa, mutta ainoassa säilyneessä valokuvassa hänen solmionsa ei ole näkyvissä. Hän kyseenalaistaa myös sen tosiasian, että Pavel pyrki oppimaan – hän lainaa opettajansa Z. A. Kabinan sanoja, että Pavel tuli kouluun vasta kolmannella yrityksellä ja vain vuosi ennen kuolemaansa, mutta samaan aikaan hän ei todellakaan oppinut lukemaan ja kirjoittaa (hänen sanoin hän jopa puhui valkovenäläis-venäläistä murretta ja oli yleensä hyvin pedagogisesti laiminlyöty).
ellauri279.html on line 320: Solženitsynin oltua vankina useissa muissa laitoksissa hänet siirrettiin heinäkuussa 1947 Moskovan ulkopuolelle erikoisvankilaan ”Numero kuusitoista”. Tämä oli niin sanottu šaraška, laitos jonne joutuivat korkeasti koulutetut vangit, tiedemiehet, joiden pakkotyöhön kuului pitkälle viety tieteellinen tutkimus. Hänet sijoitettiin sinne matemaattisen lahjakkuutensa takia, jonka ansiosta hän arveli pelastuneensa. Päivisin Solženitsyn työskenteli elektronisen äänentunnistusprojektin parissa, jonka eräs sovellus oli viestien koodaus. Vapaa-aikanaan hän alkoi kirjoittaa itsekseen runoja, luonnostelmia ja kirjojen hahmotelmia. Kokemukset ”Numero kuudessatoista” olivat perusta romaanille Ensimmäinen piiri, joka julkaistiin Neuvostoliitossa vuonna 1968. Solženitsynillä oli taipumusta suorasanaisuuteen, ja se koitui hänen kohtalokseen. Hänen pilkattuaan laitoksen johtajaeverstin tieteellistä työtä ja piirettyä siitä ruman vaikka hauskan pilakuvan hänet karkotettiin kolmeksi vuodeksi kauas Kazakstaniin ojennustyöleirille nimeltä Ekibastuz. Sieltä tuli kimmoke romaanille Ivan Denisovitšin päivä, joka on kuvaus työleirin elämästä.
ellauri282.html on line 434: Merton piti päiväkirjaa koko Getsemanissa oleskelunsa ajan. Aluksi hän tunsi kirjoittamisen olevan ristiriidassa hänen kutsumuksensa kanssa, ja hän pelkäsi, että se edistäisi taipumusta yksilöllisyyteen. Mutta hänen esimiehensä Dunne näki, että Mertonilla oli sekä lahjakas äly että lahjakkuus kirjoittamiseen. Vuonna 1943 Merton sai tehtäväkseen kääntää uskonnollisia tekstejä ja kirjoittaa luostarille pyhien elämäkertoja. Merton lähestyi uutta kirjoitustehtäväänsä samalla innolla ja innolla kuin osoitti lakaisuhommissa pihalla.
ellauri282.html on line 442: Mertonin apotti Dunne kuoli 3. elokuuta 1948 matkustaessaan junassa Georgiaan. Dunnen poismeno oli tuskallinen Mertonille, joka oli alkanut katsoa apottia vähän muutenkin kuin isähahmona ja henkisenä mentorina. Elokuun 15. päivänä luostariyhteisö valitsi uudeksi apottiksi Dom James Foxin, Yhdysvaltain entisen laivaston upseerin. Lokakuussa Merton keskusteli hänen kanssaan jatkuvasta vetovoimastaan ​​karthusialaisia ​​ja kamaldolilaisia ​​ritarikuntia kohtaan ja heidän emeriittisestä elämäntavastaan, johon Fox vastasi vakuuttamalla Mertonille hänen (ja hänen tienestiensä) kuuluvan Getsemaniin. Fox salli Mertonin jatkaa kirjoittamistaan, koska Merton oli nyt saavuttanut huomattavaa tunnustusta luostarin ulkopuolella. 21. joulukuuta Merton vihittiin subdiakoniksi. Vuodesta 1948 lähtien Merton tunnisti itsensä anarkistiksi. (Mit vit? No sitä että Mertonista tuli vasemmistoaktivsti silloin kun se ei ollut yhtään sopivaa. Nähdessään käsikirjoitetun version Seitsemänkerroksisesta vuoresta sensorit hylkäsivät sen, koska se sisälsi lukuisia viittauksia seksiin ja juomiseen. Hälinä Seitsemänkerroksisesta vuoresta lopulta ratkesi, mutta pian sensorit olivat jälleen huolissaan Mertonin kirjoituksista sodasta ja rauhasta. Sodasta ei saanut kirjoittaa, ainoastaan rauhasta. Piis. Kiistanalainen koomikko Lenny Bruce päätti usein yökerhotoimintansa lukemalla esseestä, jonka Merton kirjoitti Saksan natsijohtajasta Adolf Eichmannista ja jossa Merton kyseenalaistaa maailman järkeä.
ellauri282.html on line 603: Myöhemmin hän (Masefield) sai tehtäväkseen kirjoittaa runon, jonka sävelsi kuninkaan musiikin mestari Sir Edward Elgar ja joka esitettiin kuninkaan Kuningatar Alexandran muistomerkin paljastuksessa 8. kesäkuuta 1932. Tämä oli oodi "So many todellisia prinsessoja, jotka ovat menneet . "
ellauri285.html on line 439: Ernon Finlandia-voittajan toinen osa 'Yksinäisyys' sisältää esseet Eino Leinosta, Vasili Šukšinista, Pentti Linkolasta ja Pentti Haanpäästä. Yhteistä näille neljälle hyvin erilaiselle kirjailijalle on tinkimättömyys itseään ja sanottavaansa kohtaan, pyrkimys kuvata maailma niin hyvin kuin ikinä ja pysyä rehellisenä näkemälleen. Usein yksinäisyyden, muttei sentään julkisuuden hinnalla. Ja silti, rakkaat lukijat, voin kuvitella Paasilinnan ajatelleen, olkaa varovaisia, sillä “on paljon helpompaa kirjoittaa hyvin kuin oikein“. Epäilkää, kyseenalaistakaa! Pankaa sormenne joka erälle ja kysykää: miksi - tämä - on - näin? Näistä Leino ja Linkola on oikislaisia, Haanpää vielä Noitaympyrässä vasuri vaikka kelkka taisi kääntyä Kiinan matkalla, ja Shukshin kodikkaita tuhnuja Suomi-filmityyppisiä leffoja ohjannut neuvostolainen elokuvaohjaaja. Entä Ernu ize? Joku mustanvihreä. Naipaul oli, vaikka 2. polven mamu, tunnettu kolonialismin puolustaja ja rasisti. Tyypillinen rasisti on ikääntynyt maalaisäijä tai vähän koulutettu nuori juippi. Patti lähti liikenteeseen juippina ja päätyi maailaisäijäxi. Franz Fanon, josta on paasattu mm. albumissa 96 joutui neekerinä Patin hampaisiin. Fanonin mielestä neekerien vihailu ja ihailu molemmat johtuvat niiden valtavista ruskeista vällykäärmeistä. Mean black snake sneaking in my back door, laulavat ne izekin. Patin mittausten mukaan kuukerin nelli on ihan samanmittainen kuin valkoisen ja tuntuukin naisten mukaan samalta. Mixikä se sitten kiertää sitä kuin kissa kuumaa puuroa?
ellauri288.html on line 55: – Isäni haavoittui helmikuussa 1940 Kannaksella kranaatin sirpaleesta osoittaessaan Venäjälle aggressiota. Perheellemme tarjoutui mahdollisuus ammuttaa jouluna 155 mm tykistökranaatti omistuskirjoituksella Bahmutin siviilien niskaan. Nyt olemme Topipapan osalta sujut, Kari kirjoittaa kuvansa saatteeksi.
ellauri288.html on line 79: Virolaisen kirjailijan Jaan Kaplinskin esittämä arvio Sofin ”Puhdistuksesta”. Hän, jota on vaikea uskottavasti syyttää neuvostovallan lakeijaksi, kirjoittaa: ”Minun ainoa mutta sitäkin vakavampi vastaväitteeni kirjaa kohtaan on se, että sen uskotellaan olevan realistinen kertomus elämästä Neuvosto-Eestissä. Sofi Oksanen, jolla ei ole ollut suoranaista kosketusta siihen aikaan ja niihin tapahtumiin, joita hän kuvaa, on ottanut palasia meidän elämästämme, neulonut ne yhteen jonkun ikivanhan ideologis-myyttisen kirjallisuuden sääntöjen mukaan ja myy niitä nyt Lännessä. Hän myy jotakin, mikä on olevinaan meidän elämäämme, mutta mikä ei sitä ole.” On blogissaan leimannut Sofi Oksasen Göebbelsin veroiseksi propagandistiksi.
ellauri288.html on line 447: Ja useiden epäonnistuneiden yritysten jälkeen hän alkoi kirjoittaa viroksi. Venäjän kielen taitoni oli silloin selvästi riittämätön. Vaikka se parani ajan myötä, kirjoitin harvoin venäjäksi, pääasiassa ilman artikkeleita, edes yhden Pietarin Zvezdassa julkaistun jutun. Palasin venäläisen runouden pariin Viron tasavallassa, kun venäjä ei enää ollut virallinen kieli. Se oli tämän vuosisadan alussa ja vuonna 2005 Kaksikymmentä venäjänkielistä runoani julkaistiin kaksikielisessä kokoelmassa Sõnad sõnatusse / Otherness. Ne sisältyvät tähän kirjaan tietyin muutoksin. Suurin osa kirjan tekstistä on kirjoitettu myöhemmin, pääosin vuosina 2010–2013. Uskon, että virolaiskulttuurimme oli alusta alkaen monikielinen, kirjailijamme virolaisen kirjallisuuden perustajista Kreutzwaldista ja Felmanista monikielisen runoilija Ilmar Laabaniin saakka osasivat useita kieliä ja käyttivät niitä enemmän tai harvemmin.
ellauri288.html on line 468: Kaplinski on monikielisyyteen pyrkivänä kirjailijana kirjoittanut runoutta ja kolumneja suomeksikin. Hän on kirjoittanut runoja ja yrittänyt kirjoittaa proosaakin englanniksi. I am a little boy. Aika ja ympäristö on niin vihamielinen runoudelle. Hänhän on kasvanut ja elänyt koko elämänsä sosialismin laboratoriossa. Hän on lukenut paljon ja hänen älykkyytensä on poikkeuksellista. Hän näkee oman erikoisuutensa paradoksina. Jumalan mukaan hän on apostoli Paavalin sanoin skandaali ja typerys.
ellauri288.html on line 590: Jokaiselle kuuluu kolmas ja mixei neljäskin mahdollisuus, Markullekin. Vanhan aforistin aarrearkku ei tyhjene sitten millään. Siinä Markku on kyllä oikeassa että bestselleriä ei voi kirjoittaa ilman rumaa sexiä, luonnevikaisia roistoja, dysfunktionaalisia pollareita ja verisiä murhia. Kazo vaikka Sofi Oxasta. Tai raamattua.
ellauri290.html on line 94: Samanhenkinen savolaissiionisti Patti Mulkkinen kirjoittaa 30v myöhemmin jouzenlaulussaan:
ellauri294.html on line 155: Olis kannattanut kirjoittaa selvemmin, sillä nyt noi kirjeet aiheuttavat aivan vimmaista hyttysten kuurnimista. Mutta kenties juuri se on tarkoitus, ja kivintä.
ellauri294.html on line 421: Viittaus legendaan jatkui keskiajalle, esimerkiksi Isidore Sevillalainen kirjassaan Etymologiae, jossa hän kirjoittaa:
ellauri294.html on line 477: Aina uuteen mestaan tultuaan piti Patun kirjoittaa paimenkirjeitä juuri jättämilleen lemmingseille, jotka alkoivat heti kiertää pururataa väärään kiertosuuntaan.
ellauri294.html on line 667: Mead aloitti ensimmäisen kenttätyönsä vuonna 1925 opiskellessaan teini-ikäisiä tyttöjä Samoalla. Hänen havainnot julkaistiin myöhemmin kirjassaan Coming of Age in Samoa. Mead matkusti Uuteen Guineaan vuonna 1929 tutkimaan Manus-kansaa. Hän palasi Manukseen usein myöhempinä vuosinaan, minkä ansiosta hän saattoi suorittaa ensimmäisen sukupolville ulottuvan antropologisen tutkimuksen. Mead alkoi kirjoittaa artikkeleita Redbook -lehteen useista eri aiheista vuonna 1961. Hänen vahvasti ilmaistut ja usein kiistanalaiset mielipiteensä tekivät hänestä tutun nimen. Maapähkinäviljelijä Jimmy Carter palkizi Meadin postuumisti Presidential Medal of Freedom -mitalilla vuonna 1979 työstään antropologian alalla.
ellauri294.html on line 669: 1939 Meadin ainoa lapsi, Mary Catherine Bateson, syntyi 28. joulukuuta. 1961 Mead alkaa kirjoittaa Redbook- lehteen. 1975 Mead palaa tutkimaan Manusta viimeisen kerran. 1978 Margaret Mead kuolee 15. marraskuuta. 1979 Meadille myönnetään postuumisti "Presidentin vapaudenmitali" 19. tammikuuta.
ellauri297.html on line 635: Shaw kiukustui niin maan perhanasti, kun eräänä elokuun päivänä vuonna 1913 näyttelijä ei ilmestynyt ennalta sovittuun tapaamiseen: ...olet loukannut turhamaisuuttani: käsittämätöntä röyhkeyttä, anteeksiantamatonta rikosta.'' Useita päiviä myöhemmin kirjoitettu kirje tarkensi: "Haluan satuttaa sinua, koska satutit minua", hän jatkoi. ''Pahamaineinen, ilkeä, sydämetön, kevytmielinen, ilkeä nainen! Valehtelija! valehtelevat huulet, valehtelevat silmät, valehtelevat kädet, lupausten rikkoja, huijari, itseluottamuspetturi!'' Vaimonsa kuoleman jälkeen vuonna 1944 Shaw, joka oli tuolloin 88, lähetti toiselle vielä nuoremmalle näyttelijälle Miss Tompkinsille viestin, jossa luki: "Voimme" kirjoittaa vapaammin nyt, kun Charlotte ei voi koskaan lukea kirjeiämme."
ellauri299.html on line 68: Stephen King näki The Dark Tower -sarjan ensimmäisenä aivan surkeana luonnoksena, alun perin aikoen kirjoittaa sen uudelleen. Kuitenkin tarkistettuaan Gunslingerin "hän yrittää päättää, kuinka paljon hän voi kirjoittaa uudelleen". Ei paska leipomalla parane, se varmaan joutui toteemaan.
ellauri299.html on line 126: Seth: Jos minun pitäisi kuvailla "The Street Lawyeria" yhdellä sanalla, valitsisin sanan propagandaksi. Se kertoo tarinan juppijuristista nimeltä Michael Brock, joka järjestää elämänsä prioriteetit uudelleen sen jälkeen, kun koditon mies on pitänyt hänet panttivankina iltapäivän ajan. Hän eroaa korkeapalkkaisesta työstään, vaikka hän on vain parin vuoden päästä kumppanin hankkimisesta - ja menee töihin ilmaiselle oikeusklinikalle, joka auttaa kodittomia. Hän uskoo vanhan yrityksensä olevan osittain vastuussa kodittoman perheen kuolemasta, joten hän tekee rikoksen matkalla ulos ovesta, joka auttaa häntä selvittämään asian. Ja niinpä kirjan loppuosassa hän yrittää saada vanhan yrityksensä ennen kuin he saavat hänet. Se ei todellakaan ollut jännittävä matka. Luulen, että Grisham halusi vain kirjoittaa kirjan kodittomista ihmisistä. Konfliktin ratkaisu on, että he sopivat tuomioistuimen ulkopuolella. Vau! Mikä huipentuma! Ei yhtään autojahteja! Ei aseita, ei murhia! Vitun haukotuttavaa.
ellauri299.html on line 308: Patti Mulkkinen on ize sekä pappi että kuppari. Helka on karikatyyri sen kateellisesta vaimosta. Pappi ei saa puolisoa tulemaan klitorista näpräämälläkään. Kupparia tarvitaan. Papin mielestä ei saanut enää kirjoittaa romskuja kun Aahrikassa kuolee liikaa pakolaisia ja mezät saastuvat ja puut kaatuvat. Ilmastonmuutos puuttui vielä listasta. Marxismi ei ollut Pekkaa pahempi, käänsi jokia ja kuivas järviä. Patti tekee minkä pystyy: draamailee, rynnäköi ylös alas venuskukkulaa. Ei termiittiapina lakkaa lykkimästä penistä vaginaan vaikka muu luonto katoaa. Työ on ajantappamista joka ei johda mihinkään. Perhe ajankulua. Toivon sijalla on tyhjä kohta.
ellauri299.html on line 362: Patti laittaa yhtä rumasuisesti Vietnamin sodan vastustajia kuin puolalainen nobelisti Milosz maanmiehiä. Siniristilipun kanssa marssivat kansalliset ylioppilaat saa kiitosta. Patti peukuttaa sotaa koska siinä tulee väpelönkin elämästä merkityxellistä. Sota ja romaani, ainoat transkendenssit! Harmi että Väpi ehti jo kirjoittaa Sotaromaanin. Hyvä oli että Patin lento jäi lyhyexi kuin kanalta.
ellauri302.html on line 552: God of Vengeance julkaistiin englanninkielisenä käännöksenä vuonna 1918. Vuonna 1922 se esitettiin New Yorkissa Provincetown Theaterissä Greenwich Villagessa, ja se siirrettiin Apollo Theateriin Broadwaylle 19. helmikuuta 1923. näyttelijät, joihin kuului ylistetty juutalainen maahanmuuttajanäyttelijä Rudolph Schildkraut, saivat paljon buuauxia mutta myös läpyjä. Sen esitys keskeytettiin 6. maaliskuuta, kun koko näyttelijä, tuottaja Harry Weinberger ja yksi teatterin omistajista nostettiin syytteeseen osavaltion rikoslain rikkomisesta ja tuomittiin myöhemmin siveettömyydestä. Weinberger, joka oli myös merkittävä asianajaja, edusti ryhmää oikeudenkäynnissä. Päätodistaja näytelmää vastaan ​​oli rabbi Joseph Silberman, joka julisti Forvertsin haastattelussa: "Tämä näytelmä herjaa juutalaista uskontoa. Edes suurin antisemiitti ei olisi voinut kirjoittaa sellaista." Pitkällisen taistelun jälkeen tuomiosta valitettiin onnistuneesti. Euroopassa näytelmä oli niin suosittu, että se käännettiin saksaksi, venäjäksi, puolaksi, hepreaksi, italiaksi, tšekkiksi, romaniaksi ja norjaksi, ei kuitenkaan suomexi.
ellauri308.html on line 313: Tuominenhan on väittänyt, että Stalin tarjosi hänelle Terijoen hallituksen pääministerin paikkaa ensiksi, ja kun hän kieltäytyi, vasta sitten O.W. Kuusiselle, jolle se kelpasi. Tämä on täyttä potaskaa, sitä samaa vallattomana vellovan mielikuvituksen tuotosta, mistä APT on niin kuuluisa. Hänen muistelmansa ovat malliesimerkki suuren Munchausenin tarinoista, joissa on siteeksi faktaa ja paljon todentamatonta juttua, josta on vaikea sanoa, pitääkö paikkansa vai eikö pidä. Ja kaiken tämän hän kirjoittaa niin taitavasti, että ilman tarkempaa perehtymistä ”homma käy täydestä kuin väärä raha”. Ja sitten ovat nämä hänen hienot ”oman hännän nostonsa”, kuten tämä kutsu Terijoen hallituksen päämieheksi. Siitä ei siis ole mitään dokumenttia, ja itse aiheestakin Tuominen alkoi sepitellä tarinaa vasta Talvisodan ruudinkäryn jo turvallisesti haihduttua eli kesällä 1940.
ellauri308.html on line 422: Palkittu dokumentaristi ja Venäjän tuntija Arvo Tuominen ei usko Putinin jatkavan uudelle kaudelle ja ennustaa seuraavan Venäjän presidentin. Arvo Tuominen ei ole käynyt Venäjällä sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan tasan puoli vuotta sitten. Mikäli Ukraina onnistutaan liittämään läntiseen arvoyhteisöön ja ukrainalaiset tulevat noudattamaan yhteisiä arvoja, niin Venäjän ohjaaminen samalle ladulle ei pitäisi olla ongelma, kirjoittaa Tuominen. Tavallisiin venäläisiin kohdistuvat sanktiot vain vahvistavat lännen vastaisuutta. Kansalaiset haluavat yleensä olla sodassa omiensa puolella.
ellauri308.html on line 425: Vuonna 2006 tehdyssä lehtihaastattelussa Solženitsyn väitti, että Etelä- ja Itä-Ukraina, Krimin niemimaa ja Donbas eivät ole koskaan kuuluneet historialliseen Ukrainaan, ja että maata viedään NATO:n jäseneksi vastoin näiden alueiden asukkaiden tahtoa, Tuominen kirjoittaa.
ellauri308.html on line 491: Roomassa on Domine Quo Vadisin pienessä kirkossa Henryk Sienkiewiczin pronssinen rintakuva. Sanotaan, että istuessaan tässä kirkossa Sienkiewicz sai inspiraation kirjoittaa teoksen Quo Vadis. Aika originellia. Quo Vadis on kuvattu useita kertoja, ja Hollywoodin vuoden 1951 versio on saanut eniten kansainvälistä tunnustusta.
ellauri309.html on line 95: yli 225 romanssiromaania. Hän kirjoittaa nimillä JD Robb, Jill March ja
ellauri309.html on line 157: yhteen romaaniin kerrallaan, kirjoittaa kahdeksan tuntia päivässä, joka
ellauri309.html on line 216: Noran kritisoimista. Roberts, joka kirjoittaa blogiinsa, käsitteli
ellauri311.html on line 716: Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi kirjoittaa
ellauri311.html on line 738: On se nättiä nähdä kun ******* juoksee, alivaltuutettu Anna Koskela Koskela kirjoittaa nauruemojin kera somessa. n****ri voisi olla vaikka [piip] naapuri. Kyllä ne on alikehittyneiden maiden miehiä, kerta eivät huutele Oulun murteella eivätkä näy suojatiellä kuin valkeilla viivoilla. – ”Alikehittyneiden maiden miespuolinen kansalainen” ei ole rotu, se ei ole etninen tausta, se ei ole biologinen eroavaisuus, se ei ole mikään uskontoon liittyvä asia. Se ei ole mikään näistä, vaikka joku, joka minun kirjoitustyylistäni ei pidä, haluaisikin sen niin nähdä. Eli aina tarkkana näissä. Se, että jonkun kirjoitustyylistä ei pidä, niin se ei tee siitä rasistista.
ellauri316.html on line 116: historioitsija Kersnovsky kirjoittaa: "Kesäkuun 12. päivään mennessä (päivämäärä
ellauri316.html on line 346: Noniin, jatketaan. Hän sai useita aivohalvauksia, Arkadi nimittäin. Vuonna 1972 hän kuoli epäonnistuneen sappirakon poistoleikkauksen jälkeen Kremlin sairaalassa. Kirjailijan tytär Daria Dontsova ehdotti, että kyseessä oli murha. Tuskinpa, vaikka hän kyllä oli pahamaineinen naapureidensa keskuudessa Moscow Writer -asunto-osuuskunnassa. Niinpä runoilija Andrei Klenov muistelee: "Pian tuli vaikeaksi asua tässä talossa. Ja en ole ainoa. Ensimmäisistä päivistä lähtien talostamme tuli kaupungin puheenaihe, koska siihen asettui monia pahoja ihmisiä. Kuten Arkady Vasilyev, josta Voinovich kirjoittaa - "turvaupseeri, kirjailija, Sinyavskin ja Danielin syyttäjä" (lisään itsestäni - Moskovan kirjailijaliiton puoluejärjestön pitkäaikainen sihteeri, varajäsen Moskovan neuvosto, "Moskova"-lehden toimituskunnan jäsen ja niin edelleen ja niin edelleen). <...>
ellauri316.html on line 513: Akateemikko kirjoittaa ainakin itselleen, että hän asui Yhdysvalloissa kaksi vuotta ja opiskeli samoilla, vuonna 1946 perustetuilla kursseilla. Opin sen täällä, sanoo hän.
ellauri316.html on line 517: Akateemikko kirjoittaa:
ellauri316.html on line 544: "Lähes 70% maailman väestöstä tunnustaa Yhdysvaltojen johtajuuden ja suhtautuu yleisesti myönteisesti tähän valtaan." Ja sitten, kaksi lausetta myöhemmin, sama akateemikko kirjoittaa:
ellauri316.html on line 548: Akateemikko ei todellakaan ymmärrä, kuinka Yhdysvaltoja ei voi rakastaa. Neuvostoliitto ei pitänyt siitä ja romahti. Akateemikko kirjoittaa: "Maailmanlaajuisen romahduksen pitäisi olla hyvä opetus koko ihmiskunnalle." Jos et rakasta Yhdysvaltoja, sinut tuhotaan. Hyviä opetuksia maailman kilteimmältä demokratialta! Ja yleensä, akateemikon mukaan planeetalla on vain kaksi kunnollista maata - Kiina ja Yhdysvallat. Ja Venäjän tupakointipaikka on autotallien takana. Koska meillä on "post-imperial syndrooma".
ellauri316.html on line 572: Varoitan etukäteen: tekstiä on paljon, kirjaimia vielä enemmän. Jos et ole valmis lukemaan paljon tekstiä, on parempi olla aloittamatta. Jotta en suuttuisi myöhemmin, että "on vaikea lukea, nukahdin". Lohdutan niitä, jotka vielä päättävät lukea tekstini: Yritän kirjoittaa mahdollisimman ytimekkäästi ja mielenkiintoisesti (materiaalin erityispiirteet huomioon ottaen). Estääksesi paljon tekstiä kuvaillusta materiaalin ominaisuudesta muodostumasta liikaa tekstiä
ellauri316.html on line 585: Tässä tapauksessa ne, jotka eivät ole tuttuja, tulisi kirjoittaa erikseen, koska siellä on kontrasti niihin, jotka eivät ole välinpitämättömiä. Lisäksi tyylillisesti sanalla tuttu alkava osa lauseesta on kirjoitettu väärin. Aluksi siirtäminen kollegoille, ystäville, tuttaville olettaa, että tässä homogeenisten lisäysten sarjassa sanaa tuttava käytetään substantivoituna adjektiivina (eli sanana, joka on muodoltaan adjektiivi, josta tulee substantiivi). Mutta samaan aikaan lauseen loppu kertoo, että sana tuttu on adjektiivi (koska sillä on homogeeninen adjektiivi ei tuttu, mutta...). Siksi käy ilmi, että Valeri Garbuzov on kiitollinen kollegoilleen, ystävilleen - ja joillekin tutuille kansalaisille. Eikä ystävillesi.
ellauri316.html on line 670: Väärin muodostettu passiivinen ohimenevä verbin johtaa. Tai pikemminkin tämä: verbillä johtaa EI ole passiivista mennyttä partisiippia. Ja jos olisi, se tulisi muodostaa käyttämällä päätettä -nn- (esimerkiksi leikattu ruoho). Muuten, voin jopa selittää Valeri Garbuzoville, kuinka hän joutui vaikeuksiin olemattoman "päällisen" muodon kanssa. Mutta hän tuskin ottaa minuun yhteyttä tässä asiassa. Vaikka tämä virhe kosketti minua henkilökohtaisesti enemmän kuin kaikki muut: minun on silti vaikea kuvitella, että tieteen tohtori (josta tahansa tieteestä) voisi kirjoittaa täysin vakavasti, ilman ironiaa (tai ITSE-ironiaa) minun johdollani
ellauri317.html on line 336: Toisen maailmansodan jälkeen kaksi D´Anthèsin kirjettä vuodelta 1836 julkaistiin Pariisissa. Niissä hän kuvaa ihastumistaan "Pietarin upeimpaan luomukseen" ja kirjoittaa, että hän tuntee samoin häneen ja että hänen miehensä on "raivottoman kateellinen". Kirjeissä sanotaan kuitenkin myös, ettei hän ole valmis "rikkomaan sitoumustaan" miehelleen.
ellauri317.html on line 673: 8. (21.) tammikuuta 1918 V. A. Aleksandrovitš nimitettiin Cheka Felix Dzerzhinskyn varapuheenjohtajaksi. Hän vaati vasemmistososialististen vallankumouksellisten edustuksen lisäämistä komissiossa. Samaan aikaan hänestä tuli viran puolesta rikostentorjuntaosaston johtaja. Tuolloin hänen uskottiin kannattavan vahvasti yhteistyötä bolshevikkien kanssa ja vakaasti bolshevikkien taktiikoita. Dzeržinski sanoi Aleksandrovitšista: "...Hänen oikeudet olivat samat kuin minulla, hänellä oli oikeus allekirjoittaa kaikki paperit ja tehdä tilauksia minun sijastani. Hän piti suurta sinettiä... Luotin Aleksandrovichiin täysin. Työskentelin hänen kanssaan koko ajan komissiossa, ja hän oli melkein aina samaa mieltä kanssani, eikä havainnut juuri mitään kaksinaamaisuutta."
ellauri317.html on line 778: Tohtori Carolyn Harris tässä vääristää historiaa Toronton yliopistossa, School of Continuing Studiesissa ja kirjoittaa historiasta ja kuninkaallisista osoitteessa Royalhistorian.com.
ellauri318.html on line 218: ”Lännen ensimmäinen strateginen virhe oli, että Ukrainan tuki on ollut jatkuvasti liian vähän, liian myöhään ja osin liian vanhaa. Venäjälle on annettu aikaa varustautua pitkään sotaan, kun Ukrainalle ei annettu jo viime vuonna välineitä voittaa taistelukentällä. Lännen toinen strateginen virhe on, että samaan aikaan ei varauduttu itse pitkään sotaan nostamalla puolustusteollisuuden kapasiteettia. Nyt Venäjä on saamassa materiaalin määrässä ylivoimaa Pohjois-Korean tuella”, Toveri kirjoittaa.
ellauri322.html on line 138: Konservatiivisessa reaktiossa brittiläistä radikalismia vastaan Godwinia vastaan hyökättiin, osittain hänen avioliittonsa vuoksi feministisen kirjailijan Mary Wollstonecraftin kanssa vuonna 1797 ja hänen rehellisen elämäkertansa vuoksi, kun tämä kuoli synnytyksen seurauksena. Heidän tyttärensä, joka tunnettiin myöhemmin nimellä Mary Shelley, jatkoi Frankensteinin kirjoittamista ja meni naimisiin runoilija Percy Bysshe Shelleyn kanssa. Godwin perusti toisen vaimonsa Mary Jane Clairmontin kanssa The Juvenile Libraryn, joka antoi perheen kirjoittaa omia teoksiaan lapsille (joskus käyttämällä noms de plume) sekä kääntää ja julkaista monia muita kirjoja, joista osa on pysyvästi merkittäviä. Godwinilla on ollut huomattava vaikutus brittiläiseen huumorikirjallisuuteen (Eric Linklater) ja muuhunkin kirjalliseen kulttuuriin.
ellauri323.html on line 62: VITA SACKVILLE-WEST kirjoitti The Edwardians huvikseen ja tehdäkseen rahaa. Hän sai idean kirjasta ollessaan lomalla miehensä Harold Nicolsonin kanssa Rapallossa keväällä 1929, "ja aion kirjoittaa sen tänä kesänä ja tehdä omaisuuteni", hän kirjoitti Virginia Woolfille. "Se tulee olemaan sellainen vitsi, ja kaikki ovat vakavasti suuttuneita." Woolfs' Hogarth Pressin oli määrä julkaista se, ja Vita piti Virginia Woolfin ajan tasalla sen edistymisestä. "Se on aivan täynnä aristokratiaa. Pidätkö siitä? Minusta tuntuu, että jo pelkästään snobisista syistä sen pitäisi olla erittäin suosittu." Se oli. Kun The Edwardians ilmestyi toukokuussa 1930, oli heti selvää, että Hogarth Pressillä oli suosittu menestys käsissään. "Vitan kirja on niin bestseller, että Leonard ja minä vedämme rahaa kuin simpukoita verkosta", Virginia Woolf kertoi veljenpojalleen Quentin Bellille kesäkuun alussa. "Myymme noin 800 joka päivä." Myynti oli ylittänyt 20 000:n jo heinäkuun lopussa. Yhdysvalloissa, jossa sen julkaisi Doubleday, Doran, se oli kirjallinen kilta -kirja kuukauden kirja. Se jatkoi myyntiä; se on käännetty useille kielille ja dramatisoitu näyttämölle; se oli Vita Sackville-Westin kaupallisesti menestynein kirja.
ellauri323.html on line 64: Mutta hän tai hänen kiitolliset brittikustantajansa eivät pitäneet sitä kirjallisessa mielessä kovin merkittävänä. Myöhemmällä iällä Vita inhosi kuulla edvardiaanien mainitsemista, puhumattakaan ylistystä. Hän ei ehkä kuitenkaan ollut tyytyväinen tietäessään, mitä Leonard Woolfin piti kirjoittaa omaelämäkertaansa hänen kuolemansa jälkeen. Hän sanoi, että edvardiaanien menestys johtui siitä, että Vitassa – joka erityisesti runoudessaan halusi olla ensiluokkainen kirjailija – oli "rehellinen, yksinkertainen, tunteellinen, romanttinen, naiivi ja pätevä kirjailija":
ellauri323.html on line 198: Moore tuli Bryn Mawr Collegeen vuonna 1905. Hän valmistui neljä vuotta myöhemmin BAxi pääaineenaan historia, taloustiede ja valtiotiede. Runoilija HD oli hänen luokkatovereidensa joukossa heidän fuksivuotensa aikana. Bryn Mawrissa Moore alkoi kirjoittaa novelleja ja runoja Tipyn O'Bobiin, kampuksen kirjallisuuslehteen, ja päätti ryhtyä kirjailijaksi. Valmistuttuaan hän työskenteli hetken Melvil Dewey 'n Lake Placid Clubissa tankotanssijana ja opetti sitten liike-elämän alkeita Carlisle Indian Industrial Schoolissa vuosina 1911-1914.
ellauri324.html on line 820: Konrad Lorentzen Time Out New Yorkista väittää, että "hipsterismi fetisoi kaikkien "sodanjälkeisen aikakauden reunaliikkeiden – beatin, hippien , punkin, jopa grungen" autenttiset elementit ja ammentaa "kaikkien sulamattomien etnisten ryhmien kulttuurivarastot". ja "homotyyli" ja sitten "palauttaa sen silmäniskuja epäaitoisuudella". Hän väittää, että tämä ryhmä "18-34-vuotiaita", jotka ovat enimmäkseen valkoisia, "ovat tuhonneet, nyljetty ja kuluttaneet" kaikki nämä vaikutteet. Lorentzen sanoo, että hipsterit "nykyisessä epäkuolleissaan inkarnaatiossaan" ovat "olennaisesti ihmisiä, jotka ajattelevat olevansa siistimpiä kuin Amerikka", viitaten heihin myös "viileän salamurhaajina". Hän väittää, että metroseksuaalisuus on homokulttuurin hipsteri omaksuminen piirteenä, joka on siirtynyt heidän "emo"-vaiheestaan. Hän kirjoittaa, että "nämä estetiikka sulautuvat – kannibalisoituvat – merkityksettömyyden repertuaariksi, josta hipsteri voi rakentaa identiteetin kollaasin tai sekoitettuna soittolistan tapaan iPodissa . " Hän arvostelee myös sitä, kuinka alakulttuurin alkuperäinen uhka on hylätty pitkään ja se on korvattu "ei aivan passiivisen aggression muodolla, jota kutsutaan snarkiksi".
ellauri325.html on line 305: Päätoimiensa ohella Salonen oli mukana monissa kulttuurihankkeissa, esimerkiksi Suomalaisuuden liiton puheenjohtajana, teatteri- ja museojärjestöissä sekä nuorisoseuraliikkeessä. Hän pyrki Suomen kulttuurihallinnon tehostamiseen. Toinen suuri tavoite oli maakuntien kulttuurielämän voimistaminen ja sen Helsinki-keskeisyyden vähentäminen. Toinen oikispaskiainen Seikko Eskola kirjoittaa Kanava-lehdessä, että Salonen oli taitava puhuja, puheenjohtaja ja erimielisyyksien sovittelija. Hänen elämänkäsitykseensä vaikutti suuresti rintamakokemus pohjoissavolaisen komppanian päällikkönä talvisodassa, jossa hän oppi arvostamaan tavallisten maalaismiesten vastuuntuntoisuutta.
ellauri326.html on line 170: Karel Capek selitti, kuinka hän keksi ajatuksen kirjoittaa "Salamanterien sota". Hänen pohdiskelut sai hänet ottamaan huomioon sekä sen ajan globaalin tilanteen, joka oli valitettava taloudellisella tasolla ja vielä huonompi poliittisella tasolla, että myös ajattelemaan, että suotuisissa biologisissa olosuhteissa sivilisaatio, joka ei ole yhtä korkeampi kuin meidän kehitetty esimerkiksi syvässä meressä.
ellauri326.html on line 231: Kirjailija Mihail Shishkin: ennen kuin Ukraina voittaa, venäjän kielelle ja kulttuurille ei tapahdu mitään hyvää. Sitten alkaa lyyti kyllä kirjoittaa!
ellauri327.html on line 420: Harlan Coben (s. 4. tammikuuta 1962) on yhdysvaltalainen kirjailija, joka kirjoittaa nk. "jännitysromaaneja." Se on yhtä pahansuovan näköinen kuin on sen kylmän ilkeät kyhäelmät. Hyvin kelpaisi yhdexi puolalaisen sarjan skiniroistoista jotka pahoinpitelevät ja (melkein) tappavat baseballippalakkisen Adamin lurppahuulisen trofeeäiskän ja peittävät sen roskaläjään jätesäkeillä. Olisivat vittu tappaneet, oli se sevverran ello kuikelo. Mitä enemmän sen scheisseja joutuu näkemään, sitä paremmalta se ajatus alkaa tuntua. Tossa kaverissa ei maailma mitään menetä, ja voittaisi paljon jos sen niska naxautettaisiin haitilaisen neekerin niskannixautuskikalla.
ellauri327.html on line 515: Terijoen mökki oli alkuperäiseltä nimeltään Esterilä, mutta Kianto alkoi kutsua sitä Antiloopin luolaksi tai Varpusen häkiksi silloisen naisystävänsä Sirkka-Liisan eli Sigrid Engströmin ihastelunimen mukaan. Kianto asui tässä mökissä useina talvina, sillä hän saattoi kirjoittaa siellä teoksiaan rauhassa, mikä ei olisi onnistunut Turjanlinnassa.
ellauri327.html on line 536: Sodan jälkeen Kianto tuli tunnetuksi ”sihteeriseikkailuistaan”. Hän haki säännöllisesti lehti-ilmoituksillaan itselleen naispuolisia sihteereitä. Useimmilla näistä sihteereistä ei ollut edes konekirjoitustaitoa, mutta Kiannolle riitti, että he pystyivät soutamaan venettä kun Iki piti veneen laidoista. Kaikkiaan Kiannolla ehti sihteereitä olla neljä yhdeksän vuoden aikana, pisimpään Inkeri Jokinen 1944–1947 ja Anja Halonen 1948–1951. Kianto alkoi kirjoittaa 1952 romaania Elätin käärmettä povellani jonka aiheena oli hänen suhteensa Anja Haloseen. Romaani jäi keskeneräiseksi, sillä Halonen repi palasiksi Kiannon romaanin lähteenä käyttämän päiväkirjan Rakastajan tunnustuksia.
ellauri328.html on line 359: "Sama tahti jatkui meillä sodan sytyttyäkin". Pekka Peitsi kirjoittaa Talvisodan aikana ryssä oli sotilaana alamittainen ja halveksittava vastustaja, niin esitettiin sekä kotimaalle että ulkomaille Ja kun mahtava vihollinen sitten ylivoimallaan pakotti meidät rauhaan, oli kansa, joka ei tuntenut olosuhteita rintamalla, vaan oli luottanut viralliseen propagandaan, totisesti vallan pyrstöllään: kuinka annettiin Karjala nille. jotka olivat jo alakynnessä.
ellauri330.html on line 323:

Kansakoulun jälkeen Larni toimi puutarha-apulaisena, liikemiehenä ja kävi myös osuuskauppakoulun. Vuosina 1937–1943 hän toimi helsinkiläisen osuusliike Elannon julkaiseman Elanto-lehden toimittajana ja sen jälkeen vuoteen 1951 saakka Elannon osastopäällikkönä ja Elanto-lehden päätoimittajana. Larni asui Yhdysvalloissa vuosina 1948–1949 ja 1951–1954 työskennellen amerikansuomalaisen Keskusosuuskunnan kustannusliikkeen palveluksessa toimittajana. Suomeen palattuaan Larni toimi vuosina 1955–1965 Me Kuluttajat -lehden toimittajana sekä vuosina 1956–1959 Kulutusosuuskuntien Keskusliiton osastopäällikkönä.

Vuonna 1937 Laineelta ilmestynyt seuraava kirja Kuilu (alk. Skorpioni) aiheutti sitten valtavan kohun, koska siinä käsiteltiin silloin hyvin arkoja aiheita, Suomen sisällissotaa punaisten näkökulmasta ja homoseksuaalisuutta.
ellauri342.html on line 376: Sarja perustuu hyvin, hyvin löyhästi ohjelman tuottaneen sosiaaliantropologin Kathy Reichsin elämään ja romaaneihin. Sen nimihenkilö Temperance Brennan on nimetty Reichsin rikosromaanisarjan päähenkilön mukaan jossa Brennan kirjoittaa menestyneitä mysteeriromaaneja, joissa esiintyy kuvitteellinen kulttuuriantropologi Kathy Reichs.
ellauri344.html on line 45: Suomessa on pakko alkaa kääntää katsetta sellaiseen tulevaisuuteen, jossa Venäjä on saanut Ukrainasta jonkinlaisen voiton, kirjoittaa Iltalehden propagandapäällikkö Solmu Mäkelä. Vähävenäläisen valtion yli 600 päivää paxuuntunut sotaromaani alkaa yltyvien, taisteluväsyneiden äänten mukaan lähestyä sitä pistettä, jossa paikallisen Vanhalan tulee lausua: ”Sosialististen Neuvostotasavaltojen liitto voitti, mutta hyvänä kakkosena tuli maaliin pieni ja sisukas Ukraina.”
ellauri344.html on line 217: Nikolai Grigorjevitsh Laine alkoi kirjoittaa runoja jo kouluaikana, ja niitä julkaistiin pioneerien Kipinä-lehdessä ja nuorisoliiton Nuori kaarti -lehdessä. Laineen ensimmäinen karjalankielinen runokokoelma Huondes (Huominen) ilmestyi 1939 hänen opiskellessaan Petroskoin kasvatusopillisen korkeakoulun kielen ja kirjallisuuden osastolla. Toisen maailmansodan aikana Laine toimi sotakirjeenvaihtajana ja kirjoitti rintamalehtiin.
ellauri345.html on line 454: . Romaania käsittelevässä kirjeessään Zelter kirjoittaa Goethelle: löytyihän sulla loppuviimexi tähän tarkoitukseen sopiva kirjoitustapa, joka on kuin kirkas elementti, jonka ketterät asukkaat uivat toistensa läpi räpytellen tai tummentuen, liikkuen ylöspäin. ja alas eksymättä tai exymättä. Se, mitä Zelterin koskaan tarpeeksi arvostetulla tavalla ilmaistaan, havainnollistaa, kuinka runoilijan kaavamainen, lumoava tyyli muistuttaa lumoavaa refleksiä vedessä. Ja tyylin lisäksi se osoittaa tuon "ilojärven" merkityksen ja lopulta koko teoksen merkityksen. Aivan kuten näennäinen sielu ilmestyy epäselvästi, houkuttelee viattomalla selkeydellä ja johdattaa alas syvimpään pimeyteen, niin myös vesi osallistuu tähän outoon taikuuteen. Koska se on toisaalta musta, tumma, käsittämätön, mutta toisaalta heijastava, selkeä ja kirkastava. Tästä vesiaiheesta lähtee Benjyn sanamylly taas pyörimään:
ellauri346.html on line 139: Mykola Shchors kuoli 30. elokuuta 1919 taistelussa Zhytomyr Oblastissa hämärissä olosuhteissa. Levko Lukjanenko kirjoittaa: Ehkä et tiedä, että tšekisti Tanhil-Tankhilevych ampui Shchorsia Browningilla päähän takaapäin Moskovan käskystä (kun Moskova aisti, että Shchors oli alkanut nojata Ukrainan puolelle)?
ellauri346.html on line 229: Kriittisten elokuvakriitikkojen joukossa Peter Bradshaw, joka myös kirjoittaa The Guardianille, antoi elokuvalle 2 tähteä viidestä sanoen, että "joistakin fiksuista tempuista huolimatta tämä laaja-alainen komedia, joka levisi viraaliseksi, osoittautuu oudoksi keskinkertaisuuden virheeksi," ja lisää: "Siellä on hyviä gageja ja eloisia kubrickilaisia ​​kosketuksia ja todella järkyttävä kohtaus, jossa Evelynin nöyryyttää hänen tyttärensä (mikä? Sekö että tytär käyttää äidistä etunimeä?). Todella häiritsevä hetki perheen toimintahäiriöstä, joka näyttää tulevan toisesta elokuvasta, elokuvasta rinnakkaisuniversumissa. Mutta tämä hullu seurauksista vapaa tapahtumasarja johtaa sarjaan tapahtumia, jotka katkaistaan ​​vaihtamalla toiseen rinnakkaisuuteen. Maailma peruutettiin, mikä tarkoitti, että mikään ei ollut vaarassa ja elokuvasta tuli pitkä, näkymätön haaskaus, joka ei mennyt mihinkään.
ellauri347.html on line 78: – Jeesuksella ei ollut masennuslääkkeitä, ainoastaan toivo ja luottamus Jumalaan: ”Abba, isä, kaikki on sinulle mahdollista, voit luoda kiven jota et jaxa nostaa. Pelastaisit oman bar abbasi. Ei? No sitten ei.” Tässä lauseessa lähestytään kristillisen uskon ydintä. Aiheesta enemmän Säisäin Toivo-kirjassa. Ontto oli isänmaallinen suomalainen perusmies. Ontto ei ollut mikään pasifisti vaan RUKin käynyt luutnantti. Sen mieliurheilu oli nyrkkeily. Internationaalista se ei koskaan perustanut. Se osasi puhua ja kirjoittaa vain suomea.
ellauri347.html on line 262: Fromm kirjoittaa: "Ihmisen olemassaolon paradoksi on, että ihmisen on samanaikaisesti etsittävä läheisyyttä yhdynnästä muiden kanssa ja samalla itsenäisyyttä ainutlaatuisuutensa ja erikoisuutensa säilyttämiseksi. ...vastaus tähän paradoksiin – ja ihmisen moraalisiin ongelmiin on – tuottavuus."
ellauri347.html on line 548: Professori MSU, kulttuuritieteen tohtori Vladimir Elistratov uskoo, että ilmaus "liota wc:ssä" on ilmentymä vektorista kulttuurisesta ideologiseen ulottuvuuteen. Kirjoittaja kutsuu lausetta epäilemättä hyväksi, hauskaksi ja sopivaksi. Mutta "klassikoiden" lainaus, kuten Elistratov sitä kutsuu, on äärimmäisen harvinainen ilmiö venäläisessä ideologian kielessä: "Hyvin harvojen julkisten poliitikkojen puhetta voidaan kutsua kuvaannolliseksi, eläväksi jne." - kirjoittaa tutkija.
ellauri348.html on line 748: Syklillä oli vähemmän vaikutusta Brittein saarilla. Samuel Johnson piti sitä "toisena todisteena skotlantilaisten salaliitosta kansallisessa valheessa", kun taas irlantilaiset vastustivat Macphersonin omien perinteidensä väärinkäyttöä. Macpherson edisti aineiston skotlantilaista alkuperää, ja irlantilaiset historioitsijat vastustivat häntä kiivaasti, koska he kokivat, että heidän perintöään approprioitiin. David Hume peruutti lopulta Macphersonin alkuperäisen tukensa ja vitsaili, ettei hän voinut hyväksyä runojen väitettyä aitoutta, vaikka "viisikymmentä karvakätistä ylämaalaista" takaisi sen. Samuel Johnson, Touretten syndroomainen englantilainen kirjailija, kriitikko ja elämäkerturi, oli vakuuttunut siitä, että Macpherson oli "vuoripankki , valehtelija ja huijari ja että runot olivat väärennöksiä". Johnson hylkäsi myös runojen laadun. Kun kysyttiin: "Mutta tohtori Johnson, uskotko todella, että kukaan nykyajan mies voisi kirjoittaa sellaista runoutta?" hän vastasi kuuluisasti: "Kyllä. Monet miehet. Monet naiset. Ja monet lapset." Johnsonin sanotaan kutsuneen Ossianin tarinaa "yhtä törkeäksi kusetukseksi kuin koskaan, mikä maailmaa vaivasi". Väitteensä tueksi Johnson kutsui gaelia myös barbaarisen kansan töykeäksi puheeksi ja sanoi, ettei siitä edes ollut yli 100 vuotta vanhoja käsikirjoituksia. Vastauksena todistettiin, että Advocates' Library Edinburghissa sisälsi 500 vuotta vanhoja gaelinkielisiä käsikirjoituksia, jotka ovat vieläkin vanhempia. 1800-luvun alkuun mennessä syklillä oli rajallinen rooli Skotlannin isänmaallisessa retoriikassa.
ellauri349.html on line 216: »Vittu sukupuoliaktini ei ole saavuttanut täyttymystä, ja tästä on aiheutunut monia jälkiseurauksia. Nostan niistä esiin vain yhden kauneimmista, enkelit», kirjoittaa Luce Irigaray kirjassa Sukupuolierotiikka.
ellauri349.html on line 820: Seksistä on tullut riski elokuvatuotannoille, joissa intiimiongelmaa ratkotaan häpykarvaperuukeilla ja kuvankäsittelyllä, kirjoittaa toimittaja Tero Kartastenpää.
ellauri349.html on line 831: Äiti ja tytär, Rakel Liehu ja Heidi Liehu sommittelevat runoja paradoksaaleista kokemuksista. Yhteistä heille on myös valo-motiivien keskeisyys: mitäpä muuta ihminen ja elämä täällä on kuin suuren valon kajastusta. Runoudessa kuitenkin tapa sanoa on kaikki kaikessa. Nuorekkaassa "kiihkeydessään" Heidi Liehu kirjoittaa sovinnaisesti, ellei latteasti. Rakel Liehun karvaisempi kielimaailma on paljon syvempi ja rajumpi.
ellauri350.html on line 91: Kohut tuli Wienin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan vuonna 1932. Hänen opinnot kestivät kuusi vuotta, jona aikana hän vietti kuusi kuukautta harjoittelujaksoja Pariisissa, ensin Hôtel -Dieussa ja sitten Hôpital Saint-Louis'ssa. Jälkimmäinen sairaala on erikoistunut kupan hoitoon, mikä joutui Kohutille järkyttävien kokemusten kohteeksi. Pariisissa hän tutustui Istanbulista kotoisin olevaan juutalaisen lääketieteen opiskelijaan Jacques Palaciin ja vieraili hänen luonaan vuonna 1936. Seuraavana vuonna Kohutin isä kuoli leukemiaan ja Palac kuppaan. Joskus tämän jälkeen Kohut aloitti psykoterapian Walter Marseillesin kanssa, joka ei tuloxista päätellen näytä olleen pätevä ammattiinsa. Vuoden 1938 alussa Kohut aloitti psykoanalyysin Sigmund Freudin läheisen ystävän August Aichhornin kanssa. Ja johan alkoi Lyyti kirjoittaa kun sai oikean osoitteen.
ellauri350.html on line 99: Vuoden 1965 jälkeen, kun Else oli lähestymässä 75-vuotiasta, hän alkoi "osoittaa joukkoa rajoitettuja vainoharhaisia harhaluuloja". Tämä yhdessä hänen heikentyneen terveydentilansa kanssa pakotti Kohutin sijoittamaan äitinsä vanhainkotiin vuonna 1970. Kohutille se, että hänen äitinsä oli osoittautunut hulluksi, oli vapauttava kokemus. Nyt hän tajusi, että koko hänen elämänsä oli viettänyt yrittäessään paeta piilevästi psykoottisesta äidistään. Hän ymmärsi nyt myös, miksi hänen isänsä oli ollut poissa hänen lapsuudessaan. Strozier väittää, että Elsen hulluus vapautti Kohutin luovuuden ja mahdollisti hänen tutkia voimakkaasti taantuneiden tilojen syvempiä merkityksiä ja siten kirjoittaa ensimmäisen ja tärkeimmän monografiansa, Itsen analyysi. Else Kohut kuoli loppuvuodesta 1972.
ellauri350.html on line 256: Atticus is a Canadian poet who likes to keep his identity a secret. Atticus kirjoittaa runoutta, epigrammeja ja aforismeja sisältäen rakkauden, ihmissuhteiden ja seikkailujen teemoja.
ellauri350.html on line 508: Kuvittele että olet tavannut tytön ja olette nussineet neljä kertaa joka deitillä, ja nyt hän ei vastaa viesteihisi enää. Mikä neuvoxi? Voisit kirjoittaa esim näin: Hej! Muistan että luit hauskoja populääripsykologisia juttuja joltain sivustolta. Voisitko jakaa linkin! Olen terapian tarpeessa ja muutenkin puutteessa, if you get what I mean. Onko pulmapäivät ohi? Vieläkö on maalarit talossa? Minusta on hienoa että käyn isäni kanssa huorissa kerran kuussa. On hienoa harrastaa ilotaloja! Mixikö päädyin niiden pariin? Käyn nussimassa kerran viikossa, se on ihanaa! Entäpä sinä jänisrukka? Jatkaisin mielelläni vazakkain. Tässä vielä varmemmaxi vakuudexi hauska gif:
ellauri350.html on line 821: Motivaatiovalmentaja Anthony Robbins on sanonut ytimekkäästi: "intohimon määrä suhteessa on suoraan verrannollinen siedetyn epävarmuuden määrään: p = kU." Esther Perel kirjoittaa tästä kirjassaan Mating in Captivity. Harmonisessa intohimossa annetaan vapaasta tahdosta. Soveltava filosofi Alain Bottom kysyy kirjassaan: Why will you marry the wrong person? Mixet minua, olen vähiten väärä ihminen. Li Andersson on sellainen. Se ei takuulla pääse presidentixi samasta syystä kuin Bones ei pääse päälliköxi Jeffersonianissa. Termiitit kuten Jerry Cotton eivät pidä järkevyydestä, ne menee feromonit edellä. Ei kannata odotella sitä oikeaa. Huono presidentti lyhentää telomeerejä. Iloisilla on kivempaa, ne ovat iloisempia. Optimistin elämä on monin tavoin parempaa kuin pessimistin. Sen lasi on vielä puolitäysi kun pessimistin on jo puolityhjä. He ovat myös sosiaalisia ja pidettyjä (mixi?). Six koska ne luulevat että muutkin (paizi vihulaiset) ovat kivoja, ja että elämällä on joku tarkoitus. Jotain izeäkin suurempaa, tiimihenkeä. Ne toimivat snipereinä Kosovossa ja makaavat porukalla Arlingtonissa. Onni on maailman yleisvaluutta, niikö dollari. Ne jotka sanovat ettei rahalla saa onnea ovat köyhiä.
ellauri351.html on line 173: Uskominen', kirjoittaa Britton, 'on eräänlainen esinesuhteen muoto. Uskon, että usko tekona on tiedon alueella sama asia kuin kiintymys rakkauden alueella. Uskomuksen kieli on selkeästi valettu suhteen kielelle”.
ellauri351.html on line 301: Westfall ja Hilbe vuonna 2007 valittivat, että Talebin kritiikki on "usein perusteetonta ja joskus törkeää". Taleb, kirjoittaa John Kay, "kuvailee kirjailijoita ja ammattilaisia ​​sekopäixi tai tyhmiksi, enimmäkseen tyhmiksi. Hänen kirjoituksensa on täynnä epäolennaisuutta, sivukieltä ja puhekieltä, lukeminen kuin kirjailijan keskustelua eikä tiukasti argumentoitua teesiä. Mutta se on äärimmäisen nautinnollinen – houkutteleva, mutta helppo sukeltaa. Silti hänen raivonsa ja pilkkansa alla piilee vakavia asioita. Nykyään käytössä olevat riskinhallintamallit sulkevat pois juuri ne tapahtumat, joilta ne väittävät suojelevan niitä työllistäviä yrityksiä. Nämä mallit tuovat sisäänsä vi-...-lun teknisen hienostuneisuuden... Kvantitatiiviset psykoanalyytikot ovat tuudittaneet yritysten johtajat ja sääntelyviranomaiset illusoriseen turvallisuuden tunteeseen." Berkeleyn tilastotieteilijä David Freedman sanoi, että tilastotieteilijöiden yritykset kumota Talebin kanta eivät ole olleet vakuuttavia. Kuha vekuttavat housut nilkoissa, mulkut heilahdellen tuulessa.
ellauri351.html on line 303: Taleb väittää, että tilastotieteilijät voivat olla pseudotieteilijöitä harvinaisten tapahtumien ja räjähdysten riskeissä ja peittää epäpätevyytensä monimutkaisilla yhtälöillä. Tämä asenne on herättänyt arvostelua: American Statistical Association omisti The American Statistician -lehden elokuussa 2007 ilmestyneen numeron The Black Swanille. Lehti tarjosi sekoituksen ylistystä ja kritiikkiä Talebin pääkohdista, keskittyen Talebin kirjoitustyyliin ja hänen esitykseensä tilastokirjallisuudesta. Clemsonin yliopiston matematiikan professori Robert Lund kirjoittaa, että Black Swan -kirjassa Taleb on "ajoittain holtiton ja joutuu suurenmoisille liioittelemille; ammatillinen tilastotieteilijä pitää kirjaa kaikkialla naiivina". Lund kuitenkin myöntää, että "on monia kohtia, joissa olen samaa mieltä Talebin kanssa", ja kirjoittaa, että "kirja on pakollinen" kaikille "rahoituksesta ja/tai filosofisista todennäköisyyksistä etänä kiinnostuneille".
ellauri351.html on line 428: E.T. kirjoittaa textiä aggressiivisen uhon vallassa: siinäs kuulitte, näin se on! Naapurin pienet perhoskoirat räkyttävät ja tulee kohti. Hui. On OK aggressiivisesti puolustaa pesäkoloa.
ellauri351.html on line 442: Asukkien joukossa oli sairaanhoitaja nimeltä Mary Barnes. Hän oli hyvin häiriintyneessä mielentilassa ja makasi sängyssään virtsansa ja ulosteidensa keskellä. Joesta tuli hänen hoitajansa, joka ruokki häntä, ui hänet ja siivosi hänen sänkynsä ja huoneensa. Hiänen ja hänen oli määrä kirjoittaa yhdessä kirja, joka on tullut tunnetuksi nimeltä Mary Barnes: Two Accounts of a Journey Through Madness. Se on merkittävä tarina heidän suhteestaan ​​ja paljastaa Joen epätavalliset ominaisuudet erinomaisena terapeuttina. Se kertoo myös siitä, kuinka Barnesista tuli taidemaalari, joka ensin siveli ulosteita kankaalle sormillaan ja sitten maalasi ne sinisexi ja punaisexi. Kirja on sovitettu näytelmäksi David Edgarin toimesta, ja sitä on esitetty Lontoossa ja muissa kaupungeissa.
ellauri351.html on line 450: Joe syntyi geneettinen vika käsissään ja varpaissaan - polydaktyylin, syndaktyylin tai molempien variantti -, joka sai ne näyttämään epänormaalilta. Tämä ei estänyt hänen kykyään kirjoittaa käsin, ja hän pystyi kirjoittamaan etusormillaan; eikä se vaikuttanut hänen kävelyään tai juoksemiseensa. Se auttoi häntä tuntemaan empatiaa muita kohtaan.
ellauri352.html on line 684: Jotain muuta trooppista paskaa: ahneita, manipuloivia arabeja (duh), rahaa rakastavia amerikkalaisia ​​juutalaisia ​​(duh), hyvä viaton katolilainen jne. Kyllästyin siihen niin kirjan loppupuolella. Useimmat luvut päättyvät yllättäen, ja siellä on jopa kokonainen luku omistettu joidenkin ontuvien, tylsien juutalaisten Talmudin lakien toistamiselle. Haukotus. Voin kirjoittaa tällaisen kirjan.
ellauri353.html on line 342: Babel (albumi 215) syntyi juutalaiseen perheeseen Ukrainassa Odessassa aikana, jolloin juutalaiset pakenivat joukoittain Venäjältä. Hän selvisi vuoden 1905 vainoista kristittyjen naapurien avulla mutta menetti isoisänsä. Koulu-uran ajan hän joutui taistelemaan paikasta juutalaisvähemmistölle tarkoitetussa kiintiössä. Opiskellessaan Pietarissa hän tutustui Maksim Gorkiin. Babelin nuoruudesta kului seitsemän vuotta Venäjän sisällissodassa. Hän työskenteli kielenkääntäjänä vastavakoilupalvelussa ja sotakirjeenvaihtajana. Odessaan palattuaan hän alkoi kirjoittaa novelleja juutalaiskaupunginosan elämästä. Stalinin kulttuuripolitiikan voimistuessa ja sosialistisen realismin noustessa määrääväksi tekijäksi kirjallisuuspiireissä Babel vetäytyi yksityisyyteen. Gorkin saatua surmansa epäilyttävissä oloissa 1936 Babel totesi: seuraavaksi he etsivät minua. Hänet pidätettiin 1939, tuomittiin vakoilusta, vietiin vankileirille ja teloitettiin.
ellauri359.html on line 84: Jo kymmenvuotiaana Ville alkoi kirjoittaa ensimmäistä runokokoelmaansa Poetical Sketches, saman vuoden elokuussa hän nai Catherine Boucheria. Lukutaidoton Catherine allekirjoitti hääsopimuksensa X:n kanssa. Avioliitto oli onnistunut ja Catherinesta tuli Blaken "kumppani sekä elämä- että työ-", ja otti tärkeitä rooleja kaivertajana ja koloristina kuten Mauri Kunnaan vaimo.
ellauri362.html on line 73: Paige Wiser, joka kirjoittaa Chicago Sun-Timesille, päinvastoin nimtuten jämentää, että Aston kirjoittaa tarinansa Austenin tyyliin, jonka tuloksena on "hyviä hahmoja, mahtavia sarjakuvia, upeaa romantiikkaa". Vuonna 2013 The Daily Buglen Aja Romano listasi sen parhaiden Austen-sovitusten joukkoon. Useat kommentoijat ovat luokitelleet sen tylysti fanifiktioksi.
ellauri362.html on line 98: Koska Charles on selvästi kiinnostunut Miss Jane Bennetistä, Bingleyn sisaret kutsuvat hänet Netherfieldiin lounaalle, mutta kolmen mailin matkalla hän joutuu rankkasateeseen ja vilustuu, mikä vaatii hänen toipumista Netherfieldissä lähes viikon ajan. Elizabeth kävelee Netherfieldiin ja jää koko ajan hoitamaan Janea. Oleskelun aikana Elizabeth ja Darcy jatkavat sanallista miekkailua, mutta hän ei voi olla vaikuttunut naisen ominaisuuksista ja luonteesta. Darcy kirjoittaa kirjeen 15-vuotiaalle sisarlleen Georgianalle Pemberleyssä ja huomauttaa merkittävästä vierailijasta, neiti Elizabeth Bennetistä, joka saa hänet kuulostamaan ja käyttäytymään typerästi.
ellauri362.html on line 264: Helkkari kuinka tää väkäleuka kirjoittaa sitten ikävystyttävästi. Seliseliä ja sopivaisuutta, bienséancea, tosin tätä 3. millenniumin versiota siitä. Kuin kuuntelisi Mr. Collinsin pahoitteluja Lydian karattua Lontooseen. Vittu väkäleuka on yxinkertaisesti ILKEÄ, ja sen kehittämät sisaruxet julmia kylmiöitä toisilleen. Siinä se poikkeaa valtavasti Janesta, joka voi olla ilkikurinen, mutta sen ihmiset on siltikin kaikki suhteellisen kilttejä. Lizzy ja sen isosisko Jane ovat toisilleen hirmu reiluja. Wickham on luikuri muttei ihmishirviö. Camillan mielestä Letty on simply and solely huono luonne, syntymäsaasta kuten Mr. Collinsista Lydia. No nää väkäleuan tytöt on ziljonääriperijättäriä, niillä on kapassiteettia olla ilkeitä. Jotenkin se vie jännityxen koko asetelmasta. Riches to riches ei paljon nappaa, sehän on kuin herne herne. Onnea on differentiaali.
ellauri362.html on line 381: Schreberin psykopaatti isä käytti lapsiin mustaa pedagogiaa ja ryhtilaitteita. Streber selvisi vielä lievästä alkusairaudesta, jonka mukaan Schreber kärsi hypokondriasta. Schreber itse kirjoittaa muistelmissa, että tämän ensimmäisen sairauden aikana hän kärsi harhaluulosta, että hän oli alttiina epänormaalille, jatkuvalle painonpudotukselle. Käänteistä anorexiaa. Multa on paino pudonnut pissavaivoissa jo 6 kiloa. Ääni kuulostaa ohuelta kuin king Charlesilla. Taas schuubi kohti kuolemaa.
ellauri364.html on line 473: Jamesin mukaan onnellisuus syntyy siitä, että olemme aktiivisia osallistujia elämän peliin. Sen sijaan, että pohdimme olemassaolon kärsimystä ja pahuutta, meidän on mukautettava asenteitamme ja toimittava ikään kuin elämällä olisi perimmäinen tarkoitus, vaikka rationaalinen mieli ei voi koskaan todistaa sitä. Kuten James kirjoittaa: "Usko, että elämä on elämisen arvoista, ja itse uskosi auttaa luomaan vaihtoehtoisen totuuden."
ellauri365.html on line 239: Uutta: Catherine DUTAILLY allekirjoittaa toisen runokokoelmansa "Pah"!
ellauri367.html on line 267: Huolimatta jiddishin puolustamisesta, Esther on kiistanalainen hahmo juutalaisten historiassa. Teoksessa A Price under Rubies: Jewish Women as Rebels and Radicals Naomi Shepherd kirjoittaa, että "juutalaiset ihailivat tai vihasivat yhtäkään naista enemmän neuvostovallan ensimmäisen vaiheen aikana; yksikään nainen Itä-Euroopassa ei saavuttanut tällaista asemaa juutalaisten politiikassa."
ellauri368.html on line 49: Sutzkeverin teos vahvistaa jatkuvasti ihmiskunnan voimaa ja luonnon kestävyyttä. Omaelämäkerrallisessa "Makaan arkussa", kirjoitettu 30. elokuuta 1941, Sutzkever kirjoittaa loppustanzassa:
ellauri369.html on line 106: Kirjassa The History of the Contending of Saint Paul hänen kasvojaan kuvataan "granaattiomenan ihon punertaviksi". Pyhän Pietarin teot vahvistavat, että Paavalilla oli kalju ja kiiltävä pää ja punaiset hiukset. Kuten Barnes tiivisti, Chrysostomos kirjoittaa, että Paavalin vartalo oli matala, hänen ruumiinsa kiero ja pää kalju. Lucian kuvaa teoksessaan Philopatris Paavalia "corpore erat parvo, contracto, incurvo, tricubitali" ("hän oli pieni, supistunut, kiero, kolme kyynärää eli neljä jalkaa kuusi").
ellauri370.html on line 37: Sitä ei turhaan kutsuta ikuiseksi juutalaiseksi, tunnettu kirjailija POUL BORCHSENIUS kirjoittaa tässä kirjassaan juutalaisesta kansasta kautta aikojen ja sen useiden tuhansien vuosien vaikeuksista vihan ja vainon alla. Heidän historiassaan ja olemassaolossaan kätkeytyy salaisuus, arvoitus, jota kukaan ei näytä pystyvän ratkaisemaan. Miten tämä kansa voi vielä olla olemassa kovasta yrityxestä huolimatta? Mikä sitä pitää yllä?
ellauri370.html on line 243: On olemassa saksalainen legenda, jossa "vaeltava juutalainen" yhdistetään John Buttadaeukseen. Hänet nähtiin Antwerpenissä 1300-luvulla, jälleen 1400-luvulla ja jälleen 1500-luvulla. Hänen viimeinen esiintymisensä oli Brysselissä vuonna 1774. Leonard Doldius Nünbergistä kirjoittaa, että Ahasverusta kutsutaan joskus Buttadaeukseksi. Kiss my butt.
ellauri371.html on line 123: Taloudellinen orjuus, "ihmisten oikeudet". Kansat Köyhyyden kahlitsema kovaan työhön enemmän kuin orjuus ja maaorjuus kahlitsi heidät. From heidät olisi voitu vapauttaa tavalla tai toisella, he olisivat voineet harkita, mutta he eivät repi itseään pois tarpeesta. Me sisällytämme Chilen perustuslaissa on sellaiset oikeudet, että massoilla ovat kuvitteellisia eivätkä todellisia oikeuksia. Kaikki nämä niin sanotut "ihmisten oikeudet" voivat olla olemassa vain ideana, ei koskaan toteutunut käytännössä suojattu. Mikä on proletaarityöläiselle, taipunut kaaressa raskaan työn päällä, sen murskattuna kohtalo, puhujien hankkima halu chattailla, päiväkirja- luvat kirjoittaa kaikenlaista hölynpölyä tapauksen mukana, koska proletariaatilla ei ole muuta hyötyä perustuslaista tѣtsіi, paitsi ne säälittävät murut, jotka annamme heille heitämme ne pöydästämme äänestämistä varten ohjeemme, mentorimme hyödyt, shih agentit?
ellauri371.html on line 342: Lisää lehdistöstä. Jatketaanpa dissata lehdistöä. Ympäröimme hänet puristimilla, kuten kaikki painatukset, postimerkkikokoelmat arkilta - ja pantit ja kirjat, joissa on alle 30 arkkia - kaksinkertaisessa koossa. Kirjoitamme ne luokkaan esitteitä toisaalta niiden määrän vähentämiseksi, erit. aikakauslehdet, jotka edustavat pahimpaa puheliasmyrkkyä, ja toisaalta tämä toimenpide pakottaa kirjoittajat niin pitkiin töihin, joita tulee olemaan. Ei riitä lukeminen, varsinkin kun se on kallista. Sama kuin meillä. Julkaisemme sen itse henkisen ohjauksen vuoksi. Laiskuus siihen suuntaan, jonka olemme suunnitelleet, se on halpaa ja tullaan lukemaan ansioxi suuressa kysynnässä. Vero rauhoittaa tyhjää päätä, kirjallinen halu ja rangaistavat iteraattorit ovat meistä riippuvaisia. Jos siellä on jotka haluavat kirjoittaa meitä vastaan, kukaan ei ole kovin halukas tulostaa teoksiaan. Ennen kuin hyväksyt tuotatko jotain painatukseen, kustantajaan tai tulostimeen on tultava viranomaisille ja kysyttävä lupa tähän. Näin ollen me etukäteen meitä vastaan ​​valmistetut juonit tulevat tiedoksi, ja me --- Puhutaanpa niistä, jatketaan selityksiä, käsiteltävä aihe entinen.
ellauri372.html on line 310: Raymond F. Surburg kirjoittaa: "Psalmit ovat tiiviisti mallinnetut kanonisen psalterin esittämän kaavan mukaan. Ensimmäinen psalmi ilmoittaa sodan julistuksesta, mutta se koskee pääasiassa tekopyhien tuomitsemista. Toinen kuvaa Jerusalemin piiritystä ja myöntää, että kohtaamat vaikeudet ja rangaistukset olivat ansaittuja, mutta päättyy kuvaukseen valloittajan kuolemasta Egyptin hiekoilla. Kolmas psalmi on jumalaapelkäävien kiitoksen runo. Neljännessä näemme tekopyhien tuomitsemisen kielellä joka voimakkaasti muistuttaa sitä, jota Kristus käytti vihollisiaan vastaan. Psalmi 5 on armorukous Jumalalle. Kuudennessa psalmissa kuvataan ensisijaisesti vanhurskauden siunausta. Seitsemännessä on Israelin rukous ahdistuksen aikana, pyytää Jumalaa olemaan poistamatta kikkeliään heidän keskuudestaan. Kahdeksas psalmi kuvaa Jerusalemin piiritystä ja tuomitsee sen synnit. Yhdeksännessä Israel vankeina anoo Jehovalta anteeksiantoa. Kymmenes psalmi osoittaa, kuinka miestä, joka ottaa kiltisti vastaan ​​Herran kurituksen, siunataan. Seuraava psalmi puhuu vankien paluusta. 12. psalmi ei ole juuri erilainen kuin henkeytetyn psalterin psalmin 120 säkeistö. 13.:n teemana on vanhurskaiden siunaus. Seuraavalla on samanlainen fiilis. 15. alkaa toteamuksella: "Kun olin hädässä, huusin avuksi Herraa." 16. on kokeellinen vanhojen puritaanien mielessä. Ensimmäiset 16 psalmia eivät viittaa Messiaaseen, vaan puhuvat messiaanisesta valtakunnasta. Psalmi 17 sisältää kuitenkin sen, minkä uskotaan olevan yksi tärkeimmistä messiaanisista kohdista juutalaisuuden jälkeisessä Raamatun kirjallisuudessa. Psalmin 18 tärkein mielenkiinto on sen kristologia. Messias esitetään Daavidin suvun siemenenä, joka tulisi kukistamaan roomalaiset Hasmonealaisten kukistumisen jälkeen. Messiaan sääntö on olla viisas, pyhä, oikeudenmukainen ja hengellinen." ( Introduction to the Intertestamental Period , s. 144-145)
ellauri372.html on line 312: Martin McNamara kirjoittaa: "Salomon psalmien kanta tuonpuoleisesta elämästä ei ole aivan selvä. Jotkut tutkijat ovat nähneet viittauksia ylösnousemukseen joissakin kohdissa, esim. PssSol. 3:16 (12), 15:15 ( 13), johon muut lisäävät Ps. Sol. 13:9, 14:2-3, 6. Toisaalta Ps. Sol. 3 sanoo, että syntinen lankeaa eikä enää nouse; häntä ei muisteta, kun taas vanhurskasta käydään kazomassa. Näin päättyy vanh. päivät: "Mutta ne, jotka pelkäävät Herraa, nousevat iankaikkiseen elämään. Ja heidän elämänsä (tulee olemaan) Herran valossa, eikä tule loppumaan enää." Valitettavasti meillä ei ole tarpeeksi kontekstia tähän, voidaan jopa päätellä, että on olemassa mahis ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään ilman uskoa ylösnousemukseen. Ps. Sol. 15 puhuu vanhurskaiden palkasta ja rangaistuksesta, joka odottaa jumalattomia. Psalmi päättyy seuraaviin sanoiin: " Ja syntiset hukkuvat ijankaikkisesti Herran tuomion päivänä, kun Jumala kohtaa tuomionsa maan päällä. mutta syntiset hukkuvat ikuisesti" (15:14 (12) f.) Jälleen kerran, lausunto on liian yleinen oikeuttaakseen päätelmän, että viittaus on asianmukaiseen normi ylösnousemukseen." ( Intertestamental Literature , s. 185-186) Vähän sama ongelma kuin Pirkko Kolben kanonisoinnissa: good try, but no cigar.
ellauri372.html on line 314: Leonhard Rost kirjoittaa: "Varhaiskristilliset kanonisten kirjojen luettelot sisälsivät joskus kahdeksantoista psalmia, jotka Salomolle lueteltiin apokryfien joukossa, ja toisinaan ne sisälsivät ne Antilegomena-kirjoihin. 1600-luvulle asti niitä pidettiin kuitenkin kadoneina. Augsburgin kirjastonhoitaja David löysi ne siivotessaan kirjaston ullakolta uudelleen. Hän pani Hoeschelixi, ja ne julkaisi ensimmäisen kerran jesuiitta John Louis de la Cerda vuonna 1626. Nykyään tiedämme kahdeksan kreikkalaista käsikirjoitusta 1100-1500-luvuilta ja kolme syyrialaista käsikirjoitusta, joista yksikään ei ole täysin täydellinen. Kreikankielinen versio on suora käännös; syyrialainen, kuten KG Kuhn on osoittanut, pohjautui kreikkalaiseen versioon, joka puolestaan ​​on peräisin heprealaisesta tekstistä." ( Judaism Outside the Hebrew Canon , s. 118)
ellauri372.html on line 316: Emil Schürer kirjoittaa: "Hilgenfeldin päinvastaisesta näkemyksestä huolimatta on melkein yleisesti sallittua, että psalmit on alun perin sävelletty hepreaksi. Eikä epäilemättä ilman hyvää syytä. Sillä psalmien sana on luonteeltaan niin selkeästi heprealainen, että se on mahdotonta olettaa, että ne on alunperin kirjoitettu kreikaksi. Ja tästä syystä on yhtä varmaa, etteivät ne ole kirjoitettu Aleksandriassa, vaan Palestiinassa. Ei ehkä ole väärin mainita edelleen kirjeenvaihtoa, jossain määrin sanallista, välillä Psalmi xi. ja Barukin viides luku . Jos olemme oikeassa olettaessamme, että psalmit on alun perin kirjoitettu hepreaksi, niin jäljitelmän on katsottava olevan Barukin tekemä." ( The Literature of the Jewish People in the Time of Jesus , s. 21-22)
ellauri372.html on line 318: James C. VanderKam kirjoittaa: " Salomon psalmien päivämäärää ei voida määrittää tarkasti. Tärkeimmät vihjeet ovat peräisin psalmeista 2, 8 ja 17, jotka tarjoavat jotain historiallisesta ympäristöstä, jota vastaan ​​ainakin nämä kolme runoa kirjoitettiin. Puhutaan originelleista johtajista, jotka eivät olleet laillisia hallitsijoita ja joiden aikaa leimasi massiivinen korruptio ja paha. Heitä syytetään temppelin ja kultin rikkomisesta. Nämä näyttävät olevan Hasmonealaisia eli simoniittoja. Jumala nosti heitä vastaan ​​vieraan valloittajan, joka toivotettiin tervetulleeksi joidenkin toimesta Jerusalem, mutta joka silti joutui valloittamaan kaupungin väkisin. Hän meni temppeliin, mutta tapasi myöhemmin kuolemansa Egyptissä, missä hänen ruumiinsa jätettiin hautaamatta rannalle (ks. 2:26-27). Kuvaus sopii Pompeuksen toimintaan noin klo 1/2 Jerusalemissa ja tapaan, jolla hän sai loppunsa vuonna 48 eaa. Psalmi 2 (jossa 8 ja 17) olisi silloin kirjoitettu tämän tapahtuman jälkeen; ehkä muutkin runot olivat niin, mutta se ei ole varmaa. Koska siitä ei puhuta mitään temppelin tuhoutumisesta, on todennäköistä, että Salomon psalmit kirjoitettiin ennen vuotta 70 jKr. On väitetty, että Barukin kirjoittaja lainasi nykyisestä teoksesta, koska Psalmit Salomon 11:2-5 ja Baruk 5:5-8 ovat läheisesti rinnakkaisia, mutta Salomon psalmien versio on yhtenäisempi ja tiiviimpi. Lisäksi jotkut tutkijat ajattelevat, että Baruk 5:5-8 on lisäys tähän kirjaan. Lainaamisen suunta on kuitenkin tuskin ilmeinen, ja on yhtä todennäköistä, että molemmat perustuvat yhteiseen runoperinteeseen." ( An Introduction to Early Judaism , s. 129)
ellauri372.html on line 320: M. de Jonge kirjoittaa: "Tämä johtaa meidät päivämääräkysymykseen. PssSol ei kuvaa historiallisia tapahtumia, vaan heijastaa niitä. Ne vastustavat selvästi Hasmonealaisia, jotka eivät täyttäneet pappivelvollisuuksiaan asianmukaisella tavalla (1: 8; 8:11-13, 22) ja anastivat ylipappeuden (8:11) sekä kuninkaallisen auktoriteetin (17:5j). Psalmi 8 kuvaa selvästi Pompeuksen tuloa Jerusalemiin vuonna 63 eaa. sekä siihen johtaneita tapahtumia ja sen jälkeen (jakeet 15-21; vrt. 17:7-14) Ps. 2:1f mainitsee kaupungin valloittamisen ja temppelin saastuttamisen (niin myös 17:13f). Psalmi 2 kuvaa hänet ensin ja ennen kaikkea ylpeänä ja röyhkeänä syntisenä, joka ei noudata rajoja, jotka hänelle on asetettu Herran välineenä ja jättää huomiotta Jumalan voiman ja tuomion (vrt. jakeet 23-37) Tälle psalmin kirjoittaja rukoilee vapautusta ja hänelle näytetään, kuinka röyhkeä rikkoja makaa surmattuina Egyptin vuorilla ilman päätä, eikä ketään hautaa häntä (2:26). Vaikka kieli on perinteistä, voimme nähdä tässä viittauksen Pompeuksen kuolemaan Egyptissä vuonna 48 eaa." (Vanhan testamentin pihan puolella, s. 160-161)
ellauri372.html on line 434: Masoreettisessa tekstissä ja Septuaginta- versiossa 5. Mooseksen kirjan 27. luvussa on annettu ohje rakentaa Ebal-vuorelle alttari, joka on rakennettu luonnollisista (eikä leikatuista) kivistä, sijoittamaan sinne kiviä ja valkaisemaan ne kalkilla, tehdä yhteysuhreja alttarille, syödä siellä ja kirjoittaa tämän lain sanat kiveen.
ellauri372.html on line 496: Butler löysi luultavasti nimen "Hudibras" Spenserin Faerie Queenen toisesta kirjasta (1590), jossa "Huddibras" (niin Spenser kirjoittaa kauttaaltaan) on ritari, joka oli enemmän kuuluisa vahvuudestaan kuin teoistaan ja joka oli enemmän tyhmä kuin viisas. Spenser itse poimi nimen joko Holinshedin Chroniclesista tai Holinshedin lähteestä, Geoffrey of Monmouthin historiallisesta fantasiasta De gestis Britonum tai History of the Kings of Britain (noin 1136; painettu vuonna 1508). Toisin kuin Butler ja Spenser, Geoffrey tai Holinshed eivät anna Hudibraalle mitään erityisiä ominaisuuksia tai toimintoja.
ellauri373.html on line 387: heprean kieltä, mutta siksi hän ei voinut kirjoittaa
ellauri377.html on line 128: Hermesetaxen kirjassa korostetaan suuresti moraalia ja teos on osoitus juutalaisesta kristinuskosta joka edelleen noudattaa Mooseksen lakia. Jotkut ovat väittäneet, että Hermas on ensimmäinen esimerkki koettelemusta edeltävästä tempauksesta. Vaikka Hermas ei mainitse tempausta, hän kirjoittaa uskovista, jotka "ovat paenneet suuresta ahdistuksesta uskonsa tähden" ja että muutkin voisivat paeta "tulevasta suuresta ahdistuksesta" tempauxella, jos usko on riittävä. Lopuille keinoixi jäävät työntö ja punnerrus.
ellauri377.html on line 226: Irenaeus kirjoittaa: "Heillä on siis kolmenlaisia ​​ihmisiä, hengellisiä, aineellisia, ja eläin, jota edustavat Kain, Abel ja Seth. Nämä kolme luontoa eivät enää löydy yhdestä persoonallisuudesta, vaan ne muodostavat erilaisia ​ihmisiä. Aineisto lähtee tässä luonnollisesti turmeltumaan."
ellauri377.html on line 228: Klemens Aleksandrialainen kirjoittaa, että hänen seuraajansa sanoivat, että Valentinus oli Theudasin seuraaja ja että Theudas puolestaan ​​oli apostoli Paavalin seuraaja. Valentinus sanoi, että Theudas välitti hänelle salaisen viisauden, jota Paavali oli opettanut yksityisesti lähipiirilleen, johon Paavali viittasi julkisesti näkemyksellisen kohtaamisensa yhteydessä ylösnousseen Kristuksen kanssa kun hän sai häneltä salaisen opetuksen. Tällaisia ​​esoteerisia opetuksia vähäteltiin Roomassa 200-luvun puolivälin jälkeen.
ellauri378.html on line 296: Kuvassa on Dikkon Eberhart, oikeammin Dr. Dikkon Eberhart ja hänen vaimonsa Channa jotka asuvat Blue Ridgen alueella SW Virginiassa. Heillä on neljä aikuista lasta ja viisi lastenlasta, jotka pitävät heidät kiireisinä. Eberhart on kirjoittanut suositut muistelmakirjat The Time Mom tapasi Hitlerin, Frost Come to Dinner ja I Heard the Greatest Story Ever Told (Tyndale House Publishers). Eberhart kirjoittaa muistelmia auttaakseen niitä, jotka kaipaavat olla lähempänä Jumalaa. Tapaa hänet hänen blogissaan ja verkkosivustollaan www.dikkoneberhart.com.
ellauri381.html on line 64: Vuonna 1938, Hitlerin poliittisen toiminnan voimistuessa, OUN * herää henkiin ja toivoo Saksan apua Ukrainan valtion luomiseen. OUN*-teoreetikko Mihail Kolodzinsky kirjoittaa suunnitelmista valloittaa Eurooppa: "Haluamme paitsi omistaa Ukrainan kaupunkeja, myös tallaa vihollismaita, vallata vihollisen pääkaupungit ja tervehtiä Ukrainan valtakuntaa niiden raunioilla. Haluamme voittaa sodan - suuren ja julman sodan, joka tekee meistä Itä-Euroopan herrat."
ellauri381.html on line 389: Eteenpäin menevä lentäjä Ermolov on vaimonsa Lisan mukana. Rakkaus ja kiihkeä usko toisiinsa kirkastavat eron katkeruutta. Lisa odottaa miehensä paluuta kestäen lujasti sodan vaikeudet. Hän kieltäytyy evakuoinnista ja menee töihin puolustustehtaalle. Mieheltäni ei ole kuulunut uutisia pitkään aikaan. Lisa ei tiedä, että Ermolovin kone vaurioitui yhdessä ilmataisteluissa. Ermolov joutuu vihollislinjojen taakse ja käskee toverinsa, sotilasvalokuvatoimittaja Weinsteinin toimittamaan yksikköön elokuvan, jossa on kuvattu vihollisen lentokenttiä, ja kirjoittaa lyhyen mutta merkityksellisen huomautuksen Lisalle: "Odota, minä tulen takaisin." Siirtyessään pois metsäkorsusta, johon Ermolov jäi, Weinstein kuulee lyhyen ammuskelun. Hän on varma, että hänen ystävänsä on kuollut. Hän tuo tämän surullisen uutisen Lisalle. Mutta Lisa ei usko Weinsteiniin, hän odottaa edelleen miestään. Hänen odotuksensa eivät ole turhia. Eloonjääneestä Ermolovista tulee partisaaniosaston komentaja. Pitkän eron jälkeen hän palaa Lisan luo.
ellauri381.html on line 406: Em. Konstantin Simonov kirjoitti: "Miksi, tietäen etukäteen, että hän ei pysty kertomaan koko totuutta romaanissa käsitellystä rakennuksen tilanteesta ja luonteesta, kirjoitti Azhaev silti romaaninsa silloin? Tässä voi ilmeisesti syntyä erilaisia ​​vastauksia, mutta jos tämä kysymys kysyttäisiin minulta, vastaisin siihen ymmärrykseni mukaan näin: Azhaev tunsi ilmeisesti syvän sisäisen tarpeen muodossa tai toisessa kirjoittaa edelleen siitä, missä hän oli osallistuja vuonna kivi ja puu ja todistaja ihmisistä, jotka sitten, sotavuosina, rakentaessaan tämän öljyputken, saivat aikaan mahdottomalta vaikuttaneen öljyputken. Tässä kirjassa hän kirjoitti GULAG-vangeista vapaina ihmisinä, Neuvostoliiton kansalaisina, jotka epäinhimillisissä olosuhteissa antoivat oman panoksensa voittoomme fasismista. Ja hän teki tämän aivan tietoisesti, haluten romaanillaan pystyttää muistomerkin heidän ponnisteluilleen, heidän rohkeudestaan ​​ja omistautumisestaan ​​kotimaahansa."
ellauri381.html on line 473: "Uusi Jerusalemin vyöhyke", kirjoittaa A.I. Solženitsyn "Saaristossa" - pidämme siitä, se on jopa kaunis: sitä ei ympäröi kiinteä aita, vaan vain toisiinsa kietoutunut piikkilanka, ja Zvenigorodin mäkinen, vilkas, maalais- ja kesämökkimaa näkyy joka suuntaan. Leiriä palveli tiilitehdas.
ellauri381.html on line 481: Saapuessaan uuteen paikkaan A.I. Solženitsyn nimitettiin "tuotantopäälliköksi". Kommentoimalla tätä nimitystä hän kirjoittaa: "Ennen minua täällä ei ollut sellaista asemaa." Osoittautuu, että se on luotu erityisesti häntä varten. Tältä osin hän ei asunut kaikkien vankien kanssa leirin kasarmissa, vaan niin sanotussa "friikkien huoneessa", jossa hänen kanssaan asui vielä viisi "tyhmää" (kuten "lämpimiä paikkoja" miehittäviä vankeja kutsuttiin. leireillä). Uudessa tehtävässään A.I. Solženitsyn ei viipynyt kauan. Leirin päällikkö vaihtui, henkilöstömuutokset alkoivat, ja "toisella viikolla", kirjoittaa Aleksanteri Isaevich, "minut karkotettiin häpeällisesti yleiseen" työhön." Joten hänestä tuli taidemaalari. Kuitenkin "häpeästä" huolimatta hänet jätettiin "friikkien huoneeseen". Sitten hänet siirrettiin joko puusepiksi tai parkettilattiatyöntekijäksi.
ellauri381.html on line 483: Saaristossa "tyhmät" on jaettu kahteen ryhmään: vyöhyke ja tuotanto. "On vaikeaa, vaikeaa", kirjoittaa A.I., "Vyöhykeidiootilla on pilvetön omatunto. Ja on myös kysymys keinoista, joilla hän saavutti asemansa. Täällä on harvoin kiistatonta erikoisalaa, kuten lääkäri (tai kuten monet teollisuusidiootit). Kiistaton tie on vammaisuus. Mutta usein kummisedän suojeluksessa."
ellauri381.html on line 493: Pian hänet lähetettiin uuteen "sharashkaan", joka tuolloin siirrettiin Noginskista Marfinoon (silloin Moskovan esikaupunki, nykyinen Ostankino) ja sijoitettiin tänne entisen teologisen seminaarin rakennukseen: "...heidän sanat 'objekti numero 8' tai 'erityinen vankila nro 16'." Joten 9. heinäkuuta A.I. Solzhenitsyn löysi itsensä jälleen pääkaupungista. (Tähän päivään mennessä meillä ei ole täydellistä tietoa kaikista Solženitsynin liikkeistä vankina, kirjoittaa historioitsija A. Ostrovski).
ellauri381.html on line 509: "Ekibastuzin leiri", kirjoittaa A.I. Solženitsyn, luotiin vuosi ennen saapumistamme - vuonna 1949, ja kaikki täällä kehittyi samalla tavalla kuin ennenkin, kuten se tuotiin leirin vankien ja viranomaisten mieleen. Paikalla oli komentaja, apulaiskomentaja ja kasarmin vanhimmat, toiset nyrkillä, toiset irtisanoen, jotka ahdistelivat alamaisiaan. Siellä oli erillinen idioottien parakki, jossa kokonaisten esineiden ja joukkueiden kohtalo päätettiin ystävällisesti limivuorilla ja teen äärellä. Jokaisessa kasarmissa oli (suomalaisten kasarmien erityisrakenteen ansiosta) erillisiä ”hyttejä”, joissa oli arvoltaan yksi tai kaksi etuoikeutettua vankia. Ja järjestyksenvalvojat löivät minua niskaan, työnjohtaja löi minua kasvoihin, ja esimiehet löivät minua ruoskailla. Ja ylimieliset suurenaamaiset kokit tulivat. Ja kaikki yksityiset kaupat valtasivat vapautta rakastavat valkoihoiset. Ja ylipäällikön paikat valtasi joukko roistoja, joita kaikkia pidettiin insinööreinä. Ja tiedottajat toimittivat säännöllisesti ja rankaisematta irtisanomisensa operatiiviselle yksikölle. Ja vuosi sitten, joka alkoi teltoilla, leirillä oli jo kivivankila - se ei kuitenkaan ollut vielä valmis ja siksi jonon rangaistusselliin jo annettuun määräyksellä joutui odottamaan kuukausi tai kaksi - laittomuutta ja siinä kaikki.
ellauri381.html on line 515: Tammikuussa raivostui suuri joukko leirivankeja, jotka rauhoittuivat, kuten Solženitsyn kirjoittaa, aseistettujen konepistoolien toimesta. Solženitsyn ei osallistunut tähän yhteenottoon leirin hallinnon kanssa. Mutta heti kun kaikki rauhoittui, ja seuraavana päivänä, kun vangit menivät töihin, Solženitsyn katosi leiristä.
ellauri381.html on line 535: Solženitsyn piilotettiin kiireellisesti sairaalaan. ”Tämä”, hän kirjoittaa, ”oli viimeinen päiväni prikaatinjohtajana, ja minulla oli nopeasti kasvava, pitkälle edennyt kasvain, jonka leikkausta olin pitkään lykännyt aikaan, jolloin se olisi leirin mukaan ”kätevää”. Tammikuussa ja varsinkin nälkälakon kohtalokkaina päivinä kasvain päätti minulle, että nyt on sopivaa, ja kasvoi melkein tunnin välein. Heti kun kasarmi avattiin, näytin itseni lääkäreille ja minut määrättiin leikkaukseen. Myöhemmin hän kirjoitti: "Menen tammikuun 29. päivänä sairaalaan syöpäleikkaukseen."
ellauri381.html on line 537: Jos A.I. Solženitsyn oli lukutaidoton henkilö, voisi olettaa, että hän ei kiinnittänyt huomiota kasvavaan kasvaimeen pitkään aikaan, mutta on uskomatonta, että se ei kiinnittänyt yliopistokoulutuksen saaneen henkilön huomiota, joka tiesi mitä syöpä on, varsinkin kun se roikkui näkyvillä aivan silmien alla. Hänen sanojensa sisäinen epäjohdonmukaisuus on myös silmiinpistävää: toisaalta hän kirjoittaa, että kasvain ilmestyi "kauan sitten" ja luonnehtii sitä "laiminlyödyksi", mikä tekee selväksi, että se ei pitkään aikaan aiheuttanut hänelle huolta. Toisaalta hän väittää, että se kasvoi "nopeasti", ja leirin mellakan aikana se alkoi kasvaa "melkein tunnin välein". Kuitenkaan niiden muutaman päivän aikana, jolloin leirin levottomuudet jatkuivat, ei huolta aiheuttanut kasvain saanut hälyttäviä mittasuhteita.
ellauri381.html on line 541: Tämän jakson tarkastelun päätteeksi A.I. Solženitsyn, kirjoittaa historioitsija A. Ostrovski, näyttää tarpeelliselta kiinnittää huomiota kolmeen tosiasiaan.
ellauri381.html on line 547: Kolmas fakta. Jos Aleksandr Isaevich olisi leirin mellakan aikana todella joutunut mustalle listalle, niin sairaalasta palattuaan häntä olisi odottanut yleinen työ. Kuitenkin, kuten kirjoittaa N.A. Reshetovskaja: "Sanya alkoi oppia puusepäntyötä, mutta hänellä ei ollut aikaa hallita sitä unelmansa mukaan: hänet siirrettiin valimoon." Vielä tärkeämpää on se, että vuosina 1952-1953. hän oli yksi harvoista vangeista, jotka saivat palkan: osa tuloista meni leirille, "mutta loput 30-10% kirjattiin edelleen vangin henkilökohtaiselle tilille, ja vaikka ei kaikki näistä rahoista, mutta osa siitä (jos et ollut hyvä missään, et ollut syyllinen, ei ollut myöhässä, et ollut töykeä, et pettänyt esimiehiä) kuukausittaisten lausuntojen mukaan oli mahdollista siirtää uuteen leirivaluuttaan - joukkovelkakirjoihin, ja nämä joukkovelkakirjat saatettiin kuluttaa."
ellauri381.html on line 555: Neuvostoliiton valtion turvallisuusministeriön 9. osasto allekirjoitti 27. joulukuuta 1952 "käskyn nro 9. /2 - 41731" , jonka perusteella vankeusajan päätyttyä A.I. Solženitsyn lähetettiin maanpakoon. Kuten hän väittää, häntä "pidettiin leirillä vain muutaman päivän", sitten hänet "otettiin jälleen vankileirille". Ja hän kirjoittaa: "Pavlodarin, Omskin, Novosibirskin siirrot välähtivät jälleen... Omskin siirrossa hyväluonteinen vartija, joka soitti toisilleen työasioissa, kysyi meiltä viideltä Ekibastuzista: 'Mikä jumala rukoilee puolestanne ?' - 'Ja mitä? Ja minne?' – piristyimme heti, kun huomasimme, että paikka oli hyvä. 'Kyllä, etelään', vartija ihmetteli. Ja todellakin, Novosibirskistä meidät käännettiin etelään... Dzhambulin asemalla meidät poistettiin vaunuista... Siinä se linkki!... Helmikuun loppu on, täällä Irtyshillä on nyt kovaa - mutta täällä on lempeä kevättuuli."
ellauri381.html on line 559: On olemassa erilaisia ​​​​versioita siitä, minne ja miten Alexander Isaevich asettui. Yhden heistä mukaan hän vuokrasi kulman Yakovin ja Ekaterina Melnichukovin talossa. ”... Asuimme silloin toisella kadulla, Sadovajalla... asuimme mökissä - huoneessa ja minikeittiössä... - E. Melnichuk muisteli vuokralaisestaan, - Hän tuli..., hän laittoi puisen matkalaukun kynnykselle... Jakov, mieheni, otti matkalaukun ja sanoi: "Vau! Raskasta! Kirjoja vai tiiliskiviä?" "Kirjoja", hän vastaa. Hänelle tehtiin sänky keittiöön lähetyslaatikoista... "Hän kiusasi öisin, nukumme pitkään, ja hän lukee ja kirjoittaa kaiken petrolilampulla myöhään asti... Hän nousi aikaisin, yhden aikaan. aika - kuudelta aamulla. Jos oli ämpäri, hän käveli arolla, meni kauas kykkimään, aivan Kominternin haaralle, mutta jos oli huono sää, syksyn mutaa, hän kulki vain edestakaisin puutarhan perälle..."
ellauri381.html on line 561: Solženitsyn aloitti työnhaun, mutta vasta kuukautta myöhemmin paikalliseen kouluun ilmestyi avoin paikka. A.I. Solženitsyn kirjoittaa, että hänet nimitettiin matematiikan opettajaksi "huhtikuussa", mutta samalla selventää, että "kolme viikkoa ennen loppukokeita".
ellauri381.html on line 563: A.I:n mukaan Solženitsyn, melkein heti, kun hän joutui maanpakoon, sai sairauden. Lisäksi, jos hän "Saaristossa" korostaa: "Ja koko vuoteen ei Kok-Terekissä kukaan pystynyt edes määrittämään, millainen sairaus", niin "Vasikassa" hän kirjoittaa, että "välittömästi maanpaon alkaessa syöpä heitti etäpesäkkeitä." Todennäköisimmin "Vasikassa" tauti diagnosoitiin takautuvasti. Loppujen lopuksi ihminen, tietäen olevansa kuolemanvaarassa, ei voinut tehdä mitään pelastukselleen melkein koko vuoden ajan. Jos myönnetään, että lähes ”kokonaiseen vuoteen” kukaan Kok-Terekin lääkäreistä ei edes epäillyt syöpää, niin tästä seuraa, että sairaalasta vuonna 1952 poistuttuaan A.I. Solženitsyn ei vain ollut rekisteröitymättä onkologiapotilaaxi, mutta hän ei edes ajatellut, että häneltä oli poistettu syöpäkasvain. Tämä voi tapahtua jossakin seuraavista tapauksista: a) jos kyseinen kasvain ei ollut syöpä ja Aleksanteri Isaevich tiesi tämän, b) jos kasvaimen onkologisen tutkimuksen tulokset eivät olleet hänen tiedossa, c) jos leikkaus tehtiin leirillä ei ollut mitään yhteyttä kasvaimen poistoon, d) jos hänellä ei ollut leirillä ollenkaan leikkausta, ja kaikki oli pelkkää kusetusta.
ellauri381.html on line 565: Mutta palataanpa "Vasikan" "päätekstiin": "Syksyllä 1953", kirjoittaa Aleksanteri Isajevitš, "näytti hyvin paljon siltä, ​​että eläisin viimeisiä kuukausiani... Kaikki leirin ulkoasuni uhkasi mennä kesken. ulos pääni kanssa. Se oli kauhea hetki elämässäni: kuolema vapautumisen kynnyksellä ja kaiken kirjoitetun kuolema, kaikki siihen asti elämisen merkitys... En voinut välttää työskentelyä koulussa näinä lääkäreiden lupaamana viimeisinä viikkona. , mutta iltaisin ja öin kivusta unettomina kiiruhdin kirjoittamaan pieniä ja pieniä muistiinpanoja ja rullasin useita paperiarkkeja putkiksi ja työnsin putket leveäkaulaiseen samppanjapulloon. Hautasin pullon puutarhaani - ja uudenvuodenaattona 1954 menin Taškentiin kuolemaan." Samanlaisen kuvan A.I. Solženitsyn maalaa myös Saaristossa.
ellauri381.html on line 567: Hän mainitsee paluunsa Taškentista ja kirjoittaa: "En kuitenkaan kuollut... Sinä keväänä Kok-Terekissä... ilon kiihkeänä kirjoitin "Työn tasavalta". En enää yrittänyt oppia ulkoa tätä, se oli ensimmäinen asia, josta opin onnellisuutta: älä polta kohtaa toisensa jälkeen, tuskin tiedät sen ulkoa; pidä alku tuhoamatta, kunnes kirjoitat lopun, ja tarkastele koko näytelmää kerralla; ja kirjoittaa uudelleen painoksesta toiseen; ja muokkaa; ja kirjoita lisää."
ellauri381.html on line 571: Aivan vuoden 1953 lopulla Solženitsyn meni syöpäsairaalaan Taškentiin, koska... löysi hänen sanojensa mukaan suuren kasvaimen vatsasta ("nyrkin kokoinen"). Hänelle ei tehty leikkausta siellä, mutta he käyttivät, kuten hän kirjoittaa, sädehoitoa. (Ei ole selvää, oliko hänellä syöpäkasvain vai ns. hyvänlaatuinen kasvain (ei syöpä). Hänen oleskelunsa Taškentissa A.I. Solženitsyn kuvaili sitä myöhemmin tarinassaan "Cancer Ward".
ellauri382.html on line 754: Serhi Ploh’i (ukr. Сергій Плохій; s. 1957) on ukrainalainen historioitsija, professori ja tietokirjailija. Hänen kirjojensa pääaiheita ovat Ukrainan historia ja kylmä sota. Plokhy kirjoittaa englannixi. Serhii Plokhy is the Mykhailo Hrushevsky Professor of Ukrainian History at Harvard University.
ellauri383.html on line 585: Erektiohäiriöiden diagnoosit moninkertaistuivat Keski-Suomessa – lääkärin mukaan syyt löytyvät nykyelämästä. Diagnoosimäärä on jopa nelinkertaistunut. Keski-Suomi ja Pohjois-Pohjanmaa ovat tilaston kärjessä. Keskustanuorten ulostulo seksityön yhdistämisestä maaseudun elinvoimaan oli silti mielestäni huonosti harkittu ja asiaton, eikä vastaa käsitystäni maaseudun elinvoiman edistämisestä ja mahdollisuuksista. Keskusta arvostaa suomalaista maaseutua ja sen ihmisiä korkealle, Saarikko kirjoittaa Facebookissa. Saarikon tonnistolla yöansiot saattaisivatkin jäädä laihoixi.
ellauri384.html on line 376: Venäläisten uutissivuilla Il Fatto Quotidiano kirjoittaa voitonpäivänä, että Venäjän armeija on askeleen päässä täydestä carte blanchesta taistelukentällä. Ocheretinon lähellä tapahtunut läpimurto avasi hänelle tien Dneprille. Samaan aikaan Ukrainan asevoimien puolustus halkeaa - ja jos se heikkenee vielä vähän, ei länsimaiset aseet auta Ukrainaa. Avdeevkan suuntaan lähes kaikki kaupungin ympärillä olevat muhkurat ovat Venäjän hallinnassa, joten taisteluvyöhykkeen tilanne selkiytyy vähitellen. Venäjän asevoimat etenevät Ocheretinosta itään metsävyöhykettä pitkin. Khortitsan operatiivis-strategisen joukkojen edustaja Nazar Voloshin myönsi, että "vihollinen onnistui valitettavasti murtautumaan sieltä". Tällä hetkellä ukrainalaiset kokoavat joukkoja Novoaleksandrovkan ja Arkangelskojeen kyliin käynnistääkseen vastahyökkäyksen ja syrjäyttääkseen Venäjän armeijan. Tästä huolimatta venäläiset etenivät lähes puolitoista kilometriä länteen Ocheretinoon ja ottivat haltuunsa Altkomin tiilitehtaan ympäristön. No ei sillä vielä kuuhun mennä. Tiilitehdas sinne tiilitehdas tänne.
ellauri384.html on line 451: Tässä ja "kaiken Raamatun läpi" "elävä sielu" tarkoittaa "elävää henkilöä". Tämä johtuu siitä, kuten Brevard Childs kirjoittaa, raamatullisen näkemyksen mukaan henkilöllä "ei ole" sielua, vaan hän "on sielu".
ellauri384.html on line 462: Anglikaanisempi John Goldingay kirjoittaa: "Ihmisen elämä tuli suoremmin Jumalalta, ja on myös ilmeistä, että kun joku kuolee, hengenveto ( rûaḥ , esim. Ps 104:29) tai elämä ( nepeš , esim. 1 Moos 35: 18) katoaa ja palaa Jumalan luo, joka on rûaḥ ." Johnilla (s. 1942) tää on vielä edessäpäin, saas nähdä kuinka jätkän käy. Lähteekö ruumis mukana vaiko ei.
ellauri386.html on line 287: Haasteena kirjoittaa epigrammi Herrickin tapaan.
ellauri389.html on line 137: Williamin veli Virgil oli kanssa Samin lemppari. Vuonna 1789 Bill julkaisi hyvin pienessä kvarttoteoksessa teoksen Fourteen Sonets, jotka saivat suuren yleisön lisäksi myös Samuel Taylor Coleridgen ja William Wordsworthin suuren suosion. Coleridge tunnusti hänet Charlotte Smithin ohella sonettimuodon yleisen elvyttämisen kätilöxi heidän sukupolvessaan. Smith jätti miehensä ja alkoi kirjoittaa tukeakseen lapsiaan. Hänen ansiotaan on, että hän muutti sonetin surullisen tunteen ilmaisuksi, ja hänen varhaisissa romaaneissaan on havaittavissa sentimentaalisuutta. Myöhemmät romaanit, kuten Desmond ja The Old Manor House, ylistivät Ranskan vallankumouksen ihanteita. Laskeva kiinnostus niihin briteissä jätti hänet köyhyyteen vuoteen 1803 mennessä. Hän tuskin pystyi pitämään kynää, hän myi kirjakokoelmansa maksaakseen velkojaan ja kuoli vuonna 1806.
ellauri390.html on line 202: Hän syntyi Mala Berezyankan kylässä Taraschanin alueella, Kiovan maakunnassa, Ulan upseerin perheeseen. Mala Berezyankan kylässä sijaitsevasta Krestovsky-tilasta on jäljellä vain kaksi sisäänkäyntiportin pilaria (neuvostoviranomaiset tuhosivat kartanon tarkoituksella). Kymmenenvuotiaana hän muutti Pietariin. Hän opiskeli ensimmäisessä Pietarin lukiossa (1850-1857). Kirjallisuuden opettajan, kääntäjän ja kirjailijan V. I. Vodovozovin vaikutuksen alaisena hän alkoi kirjoittaa runoja ja harjoittaa käännöksiä. Hän opiskeli Pietarin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa (1857-1861).
ellauri390.html on line 264: Anna Chechevinskaya, kuten Natasha hänelle selitti, karkotetaan kotoa äitinsä toimesta, hänellä ei ole minne mennä, hänestä tulee prostituoitu Chukha (romaanin esipuheessa Krestovsky puhuu häntä järkyttävästä tapauksesta, kun useat huorat revittiin vaatteet hyppäsivät ulos bordellista erittäin köyhällä alueella, juomalaisen miehen jahtaamana, ja yksi heistä kiroili äänekkäästi puhtaalla venäjällä, lisäten silloin tällöin samoja puhtaita ranskalaisia ​​lauseita). Pitkään aikaan muiden hahmojen kanssa miehitetty lukija ei tiedä ollenkaan, mitä hänelle tapahtuu. Natasha, joka jatkaa kostoaan ja haluaa paeta orjuudesta hinnalla millä hyvänsä, varastaa Tšetševinskien kaikki rahat ja arvoesineet ja piiloutuu ulkomaille rakastajansa, lahjakkaan, köyhän ja täysin voimattoman puolalaisen taiteilijan luo. Sillä välin pieni Masha, Annan tytär, on kasvanut yksinkertaisten kyläläisten kanssa, ja Amalia Potapovna aikoo käyttää häntä liiketoiminnassaan. Itsestään mitään tietämättä Mashasta tulee isänpuoleisen veljensä, nuoren prinssi Vladimir Shadurskyn rakastajatar, joka on kyllästynyt joutilaisuuteen ja jolla on siksi asioita, kuten hänen isänsä kerran teki. Prinsessa Shadurskajan ja hänen johtajansa Mordenkon aviottoman pojan Vanya Veresovin kohtalo on aivan yhtä toivoton. Masha ja Vanya tapaavat Pietarin slummeissa, mutta tietämättä mitään tarinoistaan, heidän kohtalonsa yhteenliittymisestä ja samankaltaisuudesta he eivät ole edes kiinnostuneita toisistaan. Oltuaan yön hylätyssä proomussa kovassa kylmässä talvella ja jaettuaan viimeiset pennit, he pelastuvat kirkossa, mutta aamulla he lähtevät eri suuntiin. Kirjoittaja itse kirjoittaa, että ehkä, jos heillä ei olisi ollut niin vaikeaa selviytyä, he olisivat kiinnittäneet huomiota toisiinsa - mutta näin ei tapahtunut. Olosuhteet, joissa he joutuvat tuhoamaan sekä rakkauden että rakastumisen, heissä ei ole sijaa tunteiden ilmenemismuodoille. Pietarin slummejen asukkaiden elämä on tuskallista ja täynnä kärsimystä, sellaisesta elämästä eroaminen nähdään onnellisena vapautuksena (tarina prostituoidun tyttärestä Ratista, joka on työskennellyt bordellissa 12-vuotiaasta asti vanhat kerjäläiset, vuokralapset käsissään vadelmapellolla;
ellauri390.html on line 382: ”Älköön Allah siunatko tätä porukkaa äänestäneitä ja niitä, jotka puolustavat tätä porukkaa”, yksi käyttäjä kirjoittaa vastaukseksi.
ellauri392.html on line 143: Calvin itse kirjoittaa: "Väitämme, että ikuisella ja muuttumattomalla neuvolla Jumala on kerta kaikkiaan määrittänyt, kenet hän sallii pelastukseen ja kenet hän tuomitsee tuhoon" (Instituutit 3.21.7).
ellauri392.html on line 777: Hölderlin istuu pyöreässä tornikopissa jonka kulman takana on mustaa makkaraa ja kirjoittaa siitä mitä pystyy sieltä näkemään. Se ei ole paljoa. Ei sillä kuuhun mennä edes kuuhulluna.
ellauri392.html on line 871: Dekonstruktio on ensisijaisesti negatiivinen yritys, kuten etuliite 'de' jo osoittas (vrt. DE Man ja DE-rrida). Kyse on vakiintuneiden merkityksien kumoamisesta, tunnustamattomien etujen ja aikomusten paljastamisesta. Se ei todellakaan ole hauskaa. Kuten marxilaisuus, kuten freudilaisuus, dekonstruktio asettaa itsensä perinnöllisiä arvoja vastaan. Derrida kirjoittaa Rousseausta ja löytää tämän puistonpenkiltä laajentamassa paisuvaista, harrastamassa itsetyydytystä kuikuillen pikkutyttöjä. Hän kirjoittaa filosofeista ja heidän ajatuksistaan, mutta päättelee, että "tekijän tai oppien nimillä ei ole mitään olennaista arvoa". On niillä, jopa kaupallista. Ja niin edelleen. Dekonstruktio on ennen kaikkea pettymys edellä ajava filosofia.
ellauri393.html on line 106: David Robson on Lontoossa asuva tiedetoimittaja. Hän kirjoittaa psykologiasta, neurotieteistä ja lääketieteestä BBC Future -verkkopalveluihin. Hänen artikkeleitaan on julkaistu muun muassa kansainvälisessä New Scientist -tiedelehdessä sekä The Guardian- ja The Washington Post -sanomalehdissä. Juu ilmiselvä kolonialistinen albatrossi. Ammuin nuolen ilmoihin, albatrossia haavoitin.
ellauri393.html on line 352: seuraavat kasvot (ei tosin yhtä komeat). 42-vuotias Cambridgen yliopistosta valmistunut mongoloidi vieraan vallan agentti pidätettiin huhtikuussa 2022 tuntia sen jälkeen, kun CNN lähetti haastattelun, jossa hän sanoi, että Venäjää johtaa "murhaajien hallinto". Vuotta myöhemmin hänet tuomittiin 25 vuodeksi siperialaiseen rangaistussiirtolaan Omskin alueella, jossa hän nyt asuu rangaistussellissä, joka on vain kolme metriä pitkä ja puolitoista metriä leveä, lähes 6 000 mailin päässä vaimostaan ​​ja Yhdysvalloissa asuvista lapsista. Se on edelleen pisin Kremlin kriitikolle langetettu tuomio sitten Neuvostoliiton kaatumisen vuonna 1991. Ei kuitenkaan niin pitkä kuin Assangea odottaa Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa.Yli viisi vuotta 2 x 3 metrin kokoisessa sellissä 23 tuntia vuorokaudessa eristyksissä istunut Assange tapaa pian vaimonsa Stella Assangen ja heidän lapsensa, jotka ovat tunteneet isänsä vain kaltereiden takaa, Wikileaks kirjoittaa X:ssä.
ellauri396.html on line 140: Eräs vinkuintiaani kirjoittaa: Olin Dr. Petersonin tutkijaopiskelija vuosina 2012 ja 2016. Kirjoitan tätä, koska, kuten monien muiden hyväksikäytön uhrien kanssa, etsin parannusta ja toipumista tuomalla ääneni kuuluviin. Kuitenkin, kun olen alkamassa ymmärtää omaa yhteiskehitystäni narsismin kanssa kääntyessäni juutalaisuuteen, tulen tietoiseksi siitä, että minua käytettiin hyväksi opiskelijana. Toronton yliopisto on onneksi ottanut valitukseni vakavasti. Tohtori Peterson ei maininnut mitään työstä, jonka tein hänelle ennen vuotta 2017. Jos muistatte, hän aloitti vuosina 2016–2017 ristiretken sukupuolipronomineja vastaan, joissa hän käytti testosteronisia ja estrogeenisiä pronomineja. Uskon varmuudella, että tämä perustui työhön, jonka tein hänen hyväkseen, ja ideoista, jotka jaoin hänen kanssaan. Marxilaiset kutsuisivat tätä akateemista riistoa työn tuotannon alienaatioxi. On tekopyhää, että hän tuomitsee marxilaisuuden samalla kun hän syyllistyy kapitalismiin omien työläistensä kanssa. (Miten niin tekopyhää? Kapitalismihan nimtuten on tästä norjalaisesta hammasharjasta A-OK.) Olen yrittänyt ratkaista tätä ongelmaa tohtori Petersonin kanssa henkilökohtaisesti, mutta hän ei useimmiten vastaa. Kun uhkasin katkaista hänestä kaikki siteet muutama kuukausi sitten, hän alkoi vastata. Hän valitti ylivoimaisista paineista, joita hän ize kohtaa kotonaan (vaimo nalkuttaa, lapset ovat ällöttäviä), mutta ei käsitellyt asiaa. Tämä saattaa olla ensimmäinen selkeä narsismin merkki, jonka havaitsin hänessä sen jälkeen, kun aloin toipumaan narsistisesta hyväksikäytöstä. Se sopii rakkauspommituksen malliin, kun uhri yrittää lähteä. Sanoisin lyhyesti, että hän ei kenties ole narsisti, mutta ei häikäile käyttää hyväxi haavoittuvia ja ottaa heidän toimeentulonsa. Vampyyri pahimmillaan.
ellauri398.html on line 1163: Me luterilaiset pidämme tavallaan Jordan P. Petersonista, tavallaan kuitenkaan ei. Pidämme siitä että hän ei siedä muunsexuaalisia esimerkixi. Mutta esim tavasta uhrata Peterson kirjoittaa:
ellauri399.html on line 128: 00:50 Niin pitkälle kuin muistan, varhaisesta lapsuudesta asti, olen aina ollut täysin kiehtonut ajatus kuolemasta. Nyt saatat ajatella, että se on jotenkin sairasta, mutta tiedät, kun lapsi sanoo yöllä lauseen "Jos minun pitäisi kuolla ennen kuin herään", siinä on jotain aivan outoa . Millaista olisi mennä nukkumaan ja olla koskaan heräämättä? Nyt useimmat järkevät ihmiset vain hylkäävät ajatuksen. He sanovat, ettet voi kuvitella sitä. He kohauttavat olkapäitään ja sanovat: "No, siitä se tulee." Mutta luulen, että olen yksi niistä vihamielisistä ihmisistä, jotka eivät ole tyytyväisiä sellaiseen vastaukseen. Ei sillä, että yrittäisin löytää jotain muuta sen lisäksi, vaan että olen aivan kiehtova siitä, millaista olisi mennä nukkumaan ja olla koskaan heräämättä. 01:57 Tarkoitan, että monet ihmiset ajattelevat, että se on kuin menisi pimeyteen ikuisesti tai haudattaisiin elävältä. Mutta ilmeisesti se ei olisi ollenkaan niin, koska tunnemme pimeyden kontrastina - ja vain kontrastina - valon kanssa. Minulla on ystävä – tyttö, joka on erittäin älykäs ja sananvalkoinen – ja hän syntyi sokeana, eikä hänellä ole pienintäkään aavistustakaan, mitä pimeys on. Sana merkitsee hänelle yhtä vähän kuin sana "valo". 02:38 Joten jos menisit nukkumaan – et ole tietoinen pimeydestä nukkuessasi – ja niin jos menisit uneen, tajuttomuuteen, aina ja aina ja aina, se ei olisi ollenkaan kuin menisit pimeyteen. , se ei olisi ollenkaan kuin elävältä haudattu. Ihan kuin itse asiassa sinua ei olisi koskaan ollut olemassakaan. Ei vain sinä, vaan myös kaikki muu. Olisit siinä tilassa kuin et olisi koskaan ollut. Ja siellä ei tietenkään olisi ongelmia, ei olisi ketään, joka katuisi minkään menetystä, sitä ei voisi edes kutsua tragedioksi, koska ei olisi ketään, joka kokisi sen tragediana. Se olisi – yksinkertaista – ei mitään. Ikuisesti ja ikuisesti, koska sinulla ei vain olisi tulevaisuutta, sinulla ei olisi myöskään menneisyyttä eikä nykyisyyttä. 04:00 Nyt luulisi, että se oli se kohta, jossa sanoimme: "No, puhutaan jostain muusta." Mutta en ole tyytyväinen siihen; Kieltäydyn, koska tämä saa minut ajattelemaan kahta muuta asiaa. Tämä tyhjyyden tila saa minut ensinnäkin ajattelemaan - ainoa asia, jonka saan kokemuksessani lähellä tyhjyyttä, on se, miten pääni näyttää silmiini. Koska minusta tuntuu, että siellä on maailma – ikäänkuin – silmieni edessä, ja sitten silmieni takana ei ole mustaa täplää, ei ole edes sumeaa kohtaa. Ei ole yhtään mitään. En ole tietoinen päästäni, ikään kuin mustana aukona kaiken tämän valoisan visuaalisen kokemuksen keskellä. Siinä ei ole edes kovin selkeitä reunoja, koska näkökenttä on soikea. Ja jos liikutan sormiani näkökenttääni pitkin, se on näin, ja tämä on kohta, jossa sormeni vain katoavat näkyvistä. Epämääräinen reuna. Mutta sitten tämän ovaalin takana ei ole mitään. Ihan vain näköaistin perusteella. Tietysti, jos käytän sormiani ja kosketan, voin tuntea jotain silmieni takana. Mutta jos käytän näköaistia yksin, siellä ei vain ole mitään. Nyt kuitenkin siitä tyhjyydestä, jonka näen. No, se on ensimmäinen asia, joka minulle tulee mieleen. 06:00 Seuraava asia, jota se saa minut ajattelemaan, on tämä: jos olen kuollessani kuin en olisi koskaan ollutkaan, niin olin sellainen ennen syntymääni. Koska - aivan kuin yrittäessäni palata silmieni taakse ja löytää mitä siellä on, tulen tyhjään paikkaan - jos yritän muistaa takaisin ja takaisin, ja takaisin ja takaisin, minulla on varhaisimmat muistoni ja sitten , niiden takana ei mitään. Täysin tyhjä. Mutta aivan kuten tiedän, että silmieni takana on jotain käyttämällä sormia pääni päällä, niin tiedän muiden tietolähteiden kautta, että ennen syntymääni oli jotain tekeillä. Siellä oli isäni ja äitini, ja heidän isänsä ja äitinsä, ja koko maapallon aineellinen ympäristö ja sen elämä, josta he tulivat, ja sen takana aurinkokunta ja sen takana galaksi ja sen takana kaikki galaksit , ja sen takana… toinen tyhjä: välilyönti. 07:11 Joten ajattelen, että jos palaan, kun olen kuollut, tilaan, jossa olin ennen syntymääni, enkö voisi tapahtua uudestaan? Tiedätkö, se mikä on tapahtunut kerran, voi hyvin tapahtua uudelleen. Jos se tapahtui kerran, se on poikkeuksellista, eikä se todellakaan ole kovin erikoisempaa , jos se tapahtuisi uudestaan. Toisin sanoen tiedän varmasti – koska olen nähnyt ihmisten kuolevan ja olen nähnyt ihmisiä syntyvän heidän jälkeensä –, että (joka tapauksessa) kuolemani jälkeen ei synny vain joku, vaan myös lukemattomia muita olentoja. . Että minä tiedän. Me kaikki tiedämme sen, siitä ei ole epäilystäkään. Mutta mikä meitä huolestuttaa, on se, että kun olemme kuolleet, ei voi olla mitään ikuisesti, ikään kuin siitä olisi syytä huolehtia. Ennen syntymääsi ei ollut tätä samaa ikuisesti mitään, ja kuitenkin tapahtuit. Ja jos tapahtui kerran, voit tapahtua uudelleen. 08:40 Mitä se nyt tarkoittaa? No, päästään siihen ensin sen yksinkertaisimmalla tavalla, ja selittääkseni itseni minun on keksittävä uusi verbi: tämä on verbi I . Ja ensinnäkin kirjoitamme sen I-kirjaimella, mutta sen sijaan, että se olisi pronomini, kutsumme sitä verbiksi. Universumi on . Se on minä -ed minussa ja se on sinussa. Kirjoitetaan nyt sana silmä uudelleen . Kun puhun "nähdä silmällä jotain", se tarkoittaa katsoa jotain, olla tietoinen jostakin. Joten muutamme oikeinkirjoitusta ja sanomme universumin silmät ; se tulee tietoiseksi itsestään meissä jokaisessa. Ja se katselee jatkuvasti ja joka kerta kun se katsoo , jokainen meistä, jossa se katsoo, tuntee olevansa kaiken keskipiste. Ja että tiedän, että sinä tunnet olevasi minä, aivan samalla tavalla kuin minä tunnen olevani minä . Ja meillä kaikilla on sama tyhjän tausta. Emme muista tehneemme sitä aiemmin, mutta sitä on kuitenkin tehty ennenkin. Uudelleen, uudestaan ​​ja uudestaan, ei vain ennen ajassa, vaan kaikkialla ympärillämme kaikkialla muualla avaruudessa on kaikki; on universumi I-ing 10:11 Katsokaa nyt, yritän tehdä tämän selvemmäksi tällä tavalla: kun sanon "Se on universumi I-ing ", kuka minä on ? Mitä tarkoitat 'minä'? No, sillä voit tarkoittaa kahta asiaa. Toisaalta voit tarkoittaa sitä, mitä kutsutaan egoksesi, persoonallisuutesi. Mutta se ei ole sinun todellinen minäsi, koska persoonallisuutesi on käsityksesi itsestäsi ; se on kuvasi itsestäsi. Ja se koostuu siitä, miten tunnet itsesi, kuinka ajattelet itsestäsi, ja se on täynnä sitä, mitä kaikki ystäväsi ja sukulaisesi ovat kertoneet sinulle itsestäsi. 10:55 Joten kuvasi itsestäsi – kuinka ilmeisesti tahansa – et ole enää sinä kuin valokuvasi tai enemmän kuin kuva mistään . Kaikki kuvamme itsestämme eivät ole muuta kuin karikatyyrejä. Useimmille meistä ne eivät sisällä tietoa siitä, kuinka kasvatamme aivojamme, kuinka työskentelemme hermoihimme, kuinka kierrätämme verta, kuinka eritämme rauhasten kanssa ja miten muokkaamme luita. Se ei sisälly sensaatioon tai kuvaan, jota kutsumme egoksi. Ilmeisesti siis egokuva ei ole minun minäni. 11:40 Joten minun minäni sisältää kaikki nämä tekijät, joita voisimme sanoa, että keho tekee: verenkierto, hengitys, hermojen sähköinen toiminta - kaikki tämä olen minä, mutta en tiedä siitä mitään . en tiedä miten se tuli yhteen, en tiedä miten se rakennettiin. Ja silti teen kaiken tämän, jos se on totta, myös sanoakseni "hengitän. Minä kävelen. Mielestäni. Olen tajuissani." En tiedä miten pärjään, mutta teen sen samalla tavalla kun kasvatan hiuksiani. Minun täytyy siis paikantaa itseni keskipiste – minun minäni – syvemmälle tasolle kuin egoni, joka on kuvani tai käsitykseni itsestäni. 12:41 Mutta kuinka syvälle mennään?Voimme sanoa, että keho on minä , mutta keho tulee ulos muusta maailmankaikkeudesta, tulee ulos kaikesta energiastaan. Joten se on maailmankaikkeus, joka minä olen . Universumi on samalla tavalla kuin omenapuu tai tähti loistaa . Ja omenan keskipiste on puu, loistavien keskipiste on tähti, ja niinpä minän peruskeskus – eli Itse – jota kutsutaan tässä tapauksessa Alan Wattsiksi, joka on vain nimi. tälle tietylle fyysiselle organismille; kukinta tästä erityisestä ympäristöstä, loistaa ulos tästä ympäristöstä – tekee kaiken tämän ikuisen maailmankaikkeuden keskuksen .Voi, ikuinen – asia on ollut olemassa kymmenen tuhatta miljoonaa vuotta ja todennäköisesti jatkuu vielä ainakin niin paljon, joten emme murehdi kuinka kauan se jatkuu. 13:55 Mutta - toistuvasti - se on , joten minusta tuntuu täysin järkevältä olettaa, että kun kuolen ja tämä fyysinen ruumis haihtuu ja koko muistijärjestelmä sen mukana, niin se on jälleen kerran tietoisuus, joka minulla oli ennen - ei aivan samalla tavalla – vaan vauvan syntymästä. Syntyy tietysti lukemattomia vauvoja, ei vain ihmisvauvoja, vaan sammakkovauvoja, kaniinivauvoja, hedelmäkärpästen vauvoja, vauvaviruksia, bakteereja, ja kuka heistä aion olla? Vain yksi heistä, ja silti jokainen heistä. Koska tämä kokemus tulee aina yksikössä, yksi kerrallaan. Mutta ehdottomasti yksi niistä. 15:03 Itse asiassa sillä ei ole paljon väliä. Sillä jos synnyin uudesti hedelmäkärpäsenä, luulisin, että hedelmäkärpäsenä oleminen oli tavallista, tavallista tapahtumien kulkua. Ja luonnollisesti luulisin olevani tärkeä henkilö – erittäin sivistynyt olento – koska hedelmäkärpäsillä on ilmeisesti korkea kulttuuri. Emme edes tiedä, miten sitä etsiä, mutta luultavasti heillä on kaikenlaisia ​​sinfoniaa, musiikkia ja taiteellisia esityksiä siinä, miten valo heijastuu heidän siivistään eri tavoin, kuinka he tanssivat ilmassa, ja he sanovat: "Oi, katso häntä! Hänellä on oikea tyyli! Katso, kuinka auringonvalo nousee hänen siivistään!" Ja he ovat maailmassaan yhtä tärkeitä ja yhtä sivistyneet kuin me omassa maailmassamme, jotta jos heräisin hedelmäkärpäsenä, en tunteisi itseäni (ikään kuin) erilaiseksi kuin silloin Herään ihmisenä. Olisin tottunut siihen. 15:58 "No", sanot kuitenkin, "se en olisi minä ! Sillä jos se olisin minä uudelleen, minun pitäisi muistaa, millainen olin ennen." Selvä, mutta et – nyt – muista, millainen olit ennen, ja silti olet tarpeeksi tyytyväinen ollaksesi se minä, joka olet. Itse asiassa se on täysin hyvä järjestely tässä maailmassa, että emme muista mitä se oli ennen. Miksi? Koska monimuotoisuus on elämän mauste, ja jos muistaisimme, muistaisimme, muistelimme tehneemme tämän uudestaan ​​ja uudestaan, ja uudestaan ​​ja uudestaan, meidän pitäisi kyllästyä. Ja aivan kuten muisto on kaunis asia, joka täytyy muistaa, ilman muistia emme voi olla älykkäitä. Mutta aivan kuten olen selittänyt, että hahmon näkemiseksi pitää olla tausta, jotta muisto olisi arvokas, pitää olla myös unohdus. 07:01 Siksi nukumme joka yö virkistäytyäksemme: menemme alitajuntaan, jotta tietoisuuteen paluu on jälleen hieno kokemus. No, kun sitä on kestänyt tarpeeksi kauan – kun päivästä toiseen muistamme menneitä päiviä (vaikka univäli onkin) – tulee kohta, jolloin todellakin , jos ajattelemme, mikä on meidän todellista mieltymystämme. , haluamme unohtaa kaiken , mikä meni ennen, jotta voimme saada poikkeuksellisen kokemuksen nähdä maailma jälleen vauvan silmin – olipa vauva mikä tahansa. Joten se on täysin uusi ja meillä on (Text sourced from https://www.organism.earth/library/document/essential-lectures-8) kaikki hämmästyttävä ihme, joka lapsella on; kaikki havainnon eloisuus, jota emme voi saada, jos muistamme kaiken ikuisesti. 17:52 Joten näetkö mitä tapahtuu? Maailmankaikkeus on järjestelmä, joka ei vain unohda itsensä ja muistaa sitten uudelleen niin, että aina on jatkuvaa muutosta ja jatkuvaa vaihtelua ajan kuluessa, vaan se tekee sen myös avaruuden aikavälillä katsomalla itseään jokaisen eri elämisen läpi. organismi antaa ikään kuin kokonaisvaltainen näkemys – tiedäthän, se on tapa päästä eroon ennakkoluuloista: päästä eroon yksipuolisesta näkemyksestä. Joten kuolema on siinä mielessä valtava vapautus yksitoikkoisuudesta. Se asettaa täydellisen unohtamisen välin rytmiseen päälle ja pois, päälle ja pois, jotta voit aloittaa kaiken alusta etkä koskaan kyllästy. 18:56 Mutta pointti on, että jos kuvittelet ajatuksesta olla mitään aina ja aina ja aina, sanot todella: "Kuolemani jälkeen maailmankaikkeus pysähtyy." Ja mitä sanon on: ei, se jatkuu aivan kuten se tapahtui, kun sinä synnyit. Saatat sanoa, että sinun mielestäsi on uskomatonta, että sinulla on useampi kuin yksi elämä. Mutta sanon ensinnäkin, eikö olekin uskomatonta, että sinulla on tämä ? Eikö olekin uskomatonta, että tässä olet menneisyytesi keskellä? Miksi, se on hämmästyttävää. Joten jos se on hämmästyttävää, se voi aina tapahtua uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. 19:52 Tämä tarkoittaa siis sitä, että aivan kuten et tiedä kuinka onnistut olemaan tietoinen, kuinka onnistut kasvattamaan ja muotoilemaan tätä kehoasi, se ei tarkoita, että et tee sitä. . Samoin et tiedä, kuinka universumi loistaa tähdet, muodostaa tähtikuvioita ja galaksit galakseja – et tiedä. Mutta se ei tarkoita, ettet tee sitä samalla tavalla kuin hengität tietämättä kuinka hengität. Jos sanon: "Todella ja todella, minä olen koko tämä universumi" tai - toisin sanoen - "Tämä tietty organismi on koko maailmankaikkeuden tekemä minä-olento ", ja joku voisi sanoa minulle: "No kuka helvetissä luuletko olevasi? Oletko sinä jumala? Lämmitteletkö galakseja? Pystytkö sitomaan Plejadien makeat vaikutteet tai löysäätkö Orionin siteet ? ” Ja minä vastaisin siihen: ”Kuka helvetti sinä luulet olevasi ? Voitko kertoa minulle, kuinka kasvatat aivosi, miten muotoilet silmämunasi ja kuinka pystyt näkemään? No, jos et voi kertoa minulle sitä, en voi kertoa sinulle, kuinka lämmitän galaksia." Vain: Olen paikantanut itseni keskuksen syvemmälle ja yleismaailmallisemmalle tasolle kuin me kulttuurissamme olemme tottuneet tekemään. 21:43 Niin sitten,jos tuo universaali energia on todellinen minä – todellinen Itse, joka on kuin kaikki nämä erilaiset organismit leviävät eri tiloihin tai paikkoihin ja tapahtuvat uudestaan ​​ja uudestaan ​​ja uudestaan ​​eri aikoina – meillä (Text sourced from https://www.organism.earth/library/document/essential-lectures-8) on ihmeellinen järjestelmä menossa. josta voit olla ikuisesti yllättynyt. Universumi on todella järjestelmä, joka jatkuvasti yllättää itsensä. Monilla meistä (etenkin teknisen osaamisen aikakaudella) pyrkimys saada kaikki hallinnassamme on väärä kunnianhimo, koska sinun tarvitsee vain ajatella hetken: millaista olisi, jos todella tietäisit ja hallitset kaikki? Oletetaan, että meillä on superkolossaali teknologia, joka voisi mennä villeimmille unelmillemme teknologisesta osaamisesta, jotta kaikki tapahtuva olisi ennalta tiedossa, ennustettavissa ja kaikki olisi hallinnassamme? Miksi, tiedätkö, se olisi kuin rakastelisi muovinaisen kanssa. Siinä ei olisi yllätystä, ei äkillistä vastauskosketusta – aivan kuin kosketamme toista ihmistä, se ei ole kuin koskettaisi jotain muovista valmistetta. Sieltä tulee vastaus, jotain odottamatonta. Ja sitä me todella haluamme, kun haluamme olla yhteydessä toiseen. 23:25 Näet, et voi kokea tunnetta, jota kutsut "itseksi", ellei se ole ristiriidassa "toisen" tunteen kanssa. Se on kuin tunnettua ja tuntematonta, valoa ja pimeyttä, positiivista ja negatiivista. Muuta tarvitaan, jotta voit tuntea itsesi. Eikö se sitten ole se järjestely, jonka haluat? 23:54 Ja niin, samalla tavalla, etkö voisi sanoa, että järjestely, jonka haluat, ei ole muistaa – muisti on aina, muista, kontrollin muoto : minulla on se mielessä, muistan sen, tiedän numerosi. Olet hallinnassa. Jos nyt jatkat muistamista, muistamista ja muistamista, se on kuin kirjoittaisit paperille ja jatkaisit kirjoittamista, ja kirjoittamista ja kirjoittamista, kunnes paperille ei jää tyhjää tilaa. Muistisi on täynnä, joten sinun on pyyhittävä kaikki puhtaaksi, jotta sinulla on valkoinen paperi uudelleen ja voit alkaa kirjoittaa sille uudelleen. 24:36 Sitä kuolema siis tekee meille: se pyyhkii liuskekiven puhtaaksi ja myös – katsoen sitä planeetan väestön ja ihmisorganismin näkökulmasta – se puhdistaa meidät jatkuvasti. Ja ajatus teknologiasta, jonka avulla jokainen meistä voisi olla kuolematon, olisi jotain, joka täyttiisi planeetan vähitellen ihmisillä, joilla on toivottoman täynnä muistoja. He olisivat kuin ihmiset, jotka asuvat talossa, johon he olisivat keränneet niin paljon omaisuutta, niin paljon kirjoja, niin monia maljakoita, niin monia veitsisarjoja ja haarukoita, niin monia pöytiä ja tuoleja, niin monia sanomalehtiä. – ei olisi tilaa liikkua! Tarvitsemme tilaa elääksemme. Ja avaruus on eräänlaista tyhjyyttä. Ja kuolema on eräänlainen tyhjyys. Kaikki on sama periaate. Ja asettamalla ikään kuin lohkoja tai tyhjyyden tiloja - avaruuden tiloja - jonkin tilojen väliin saamme elämän asianmukaisesti erilleen. Saksan sanaa käyttäen: Lebensraum , "huone asumiseen". Sitä avaruus antaa meille, ja sen antaa meille kuolema. 26:00 Katso nyt: huomaa, että kaikessa, mitä olen sanonut kuolemasta, en ole tuonut sisään mitään, jota voisin kutsua pelotukseksi. En ole tuonut mitään tietoa mistään, jota et jo tiedä. En ole vedonnut mihinkään mystiseen tietoon sieluista, muistoista entisistä elämistä tai sellaisista. Olen vain puhunut siitä termeillä, jotka me jo tiedämme. Joten jos sanot: "Kaikki tämä ajatus, joka ihmisillä on haudan takana olevasta elämästä, on vain toiveajattelua", sanon: "Okei. Minä myönnän sen." Oletetaan, että se on toiveajattelua ja että kun olemme kuolleet, ei vain ole mitään . Todettakoon se tosiasia: se tulee olemaan loppu. Huomaa nyt ensinnäkin, että se on pahin asia, jota sinun täytyy pelätä. Pelottaako se sinua? Kuka pelkää? Oletetaan, että se loppuu? Ei enää ongelmia! 27:11 Mutta sitten tulet huomaamaan, että tämä tyhjyys – jos noudatit väitettäni – on jotain, josta sinä ikään kuin pomppaat jälleen , aivan kuten pomhdit alun perin syntyessäsi: sinä pommitat tyhjyydestä. Tyhmyys on eräänlaista pomppimista, koska se merkitsee – mikään ei merkitse mitään. Joten palaat takaisin. Kaikki uutta, kaikki erilaista, ei mitään verrattavaa aikaisempaan, virkistävä kokemus. 27:43 Jajos siis saat tämän tunteen – aivan kuten sinulla ei ole mitään käsitystä silmiesi takana – saat tuntemattomuuden tunteen (erittäin voimakkaan, pirteän tyhjyyden) koko olemuksesi taustalla, eikä siinä ole mitään pelättävää. , silloin – tällä tavalla – voit tulla ihmiseksi, jolle loppuelämä on kastiketta, koska olet jo kuollut. Tiedät, että tulet kuolemaan. Sanomme, että yksi asia on varma, se on kuolema ja verot. Ja meidän jokaisen kuolema nyt on yhtä varma kuin se olisi, jos kuolisimme viiden minuutin kuluttua. Joten missä on ahdistuksesi, missä on puhelusi? Pidä itseäsi jo kuolleena, jotta sinulla ei ole mitään menetettävää.Turkkilainen sananlasku sanoo: "Se, joka nukkuu lattialla, ei putoa sängystä." Joten samalla tavalla henkilö, joka pitää itseään jo kuolleena, joka – siis et ole käytännössä mitään. Sadan vuoden päästä olet kourallinen pölyä. Se tulee olemaan totta. Hyvä on. Toimi tuon todellisuuden mukaan, etkä yllätä itsesi yllättäen mistään: tuosta mitä enemmän tiedät, ettet ole mitään, sitä enemmän tulet olemaan jotain.
ellauri399.html on line 135: Applen edesmennyt CEO [Steve] Jobs suosittelee Blinkistiä, parasta sovellusta älymystöille ympäri maailmaa. Apple suosittelee Blinkistiä elinikäisille oppijoille, huippuajattelijoille ja kaikille, jotka haluavat enemmän aikaa oppia tietokirjojen tehokkaita ideoita, kirjoittaa The Blinkist Team 30. huhtikuuta 2024. Aloitetaan kysymyksellä, kuinka ihmisestä tulee intellektuelli? No, siihen liittyy usein paljon omistautumista opiskeluun ja tutkimukseen. Jopa 4 paxua kirjaa voi joutua siinä lukemaan. Jos emme käytä aikaa, saatamme kokea jotain, jota psykologit kutsuvat Dunning-Kruger-ilmiöksi , tilanteen, jossa ihmiset, joilla on rajallinen tieto tietystä aiheesta, yliarvioivat huomattavasti ymmärryksensä. Valitettavasti tavallisella ihmisellä ei ole aikaa uhrata tunteja tutkimukseen, minkä vuoksi nykyajan älymystö kääntyy Blinkist-nimisen sovelluksen puoleen. Jopa Apple suosittelee Blinkistiä elinikäisille oppijoille ja nimeää sen yhdeksi maailman parhaista sovelluksista. Blinkist näyttää myös olevan yksi tärkeimmistä päivittäisen käytön sovelluksista uuden iPhone 14:n kanssa. iPhone 14:n uusien ominaisuuksien ansiosta Blinkist on nyt entistä parempi kokemus uteliaille mielille. Blinkistillä keräämme tietokirjallisuuden tärkeimmät oivallukset 15 minuutin luku- ja kuuntelukerraksi. Siellä on yli 5 700 nimikettä 27 kategoriassa, mukaan lukien yrittäjyys, johtaminen ja johtaminen sekä henkilökohtainen kehitys. Yli 30 miljoonaa ihmistä, heidän joukossaan ruskeassa laatikossa pölisevä Applen isä [Steve] Jobs, toimitusjohtaja Tim Cook ja podcast-juontaja Joe Rogan, laajentavat nyt näköalojaan Blinkistin avulla. Tim Cook jopa pysähtyi Blinkist - toimistoon nähdäkseen hypetyksen, ja kaikki rakastavat sovellusta New York Timesista Forbesiin. "Blinkist rohkaisee sinua lukemaan enemmän tietokirjoja. Sovellus sisältää taitavasti kirjoitettuja tiivistelmiä - joita kutsutaan vilkkumaiksi -, joissa kirjat on jaettu tärkeimpiin argumentteihinsa." – New York Times Joten mistä huippuajattelijat oikein pitävät Blinkistissä? 1. Kirja selitetty 15 minuutissa. Kirjan lukemiseen menee keskimäärin 10 tuntia, mikä on paljon aikaa, jota monilla meistä ei ole. Blinkistin avulla tehokkaimmat ideat jaetaan lyhyissä ääni- ja tekstiselityksessä. Paras pala? Niiden lukemiseen tai kuuntelemiseen menee vain 15 minuuttia, joten voit sovittaa oppimisen syödessäsi aamiaista, matkustaessasi töihin tai ulkoiluttaessasi koiraa. Lisäksi sovellukseen lisätään joka kuukausi 40 uutta nimikettä, joten jopa ahneimmalla lukijalla ei lopu koskaan upeasta sisällöstä. 2. Sitä tukee tiede! Blinkistillä on omistautunut asiantuntijatiimi, joka seuloa miljoonia vuosittain julkaistuja kirjoja löytääkseen niistä parhaat. Emme halua vain bestsellereitä – haluamme piilotettuja helmiä, ajattomia klassikoita, älymystöjen kirjoittamia kirjoja.
ellauri401.html on line 189: vesirakennushallituksen asessorin Bruno Sirénin lapset Ingrid, Osvald ja Emma. Pekan nom de plume oli signor Elia kuten Charles Lambilla. Lassi ja Leevi Laestadius kirjoittaa Huutavan Äänessä: saarnani ovat karkeita ja likaisia!
ellauri401.html on line 291: Avioliittoon aikova Pekka haki Sortavalan seminaariin, mutta hakemus myöhästyi, ja sitten hänen mieleensä tuli nuoruuden rakkaus musiikki. Siksi hän päätti pyrkiä Martin Wegeliuksen johtamaan Helsingin musiikkiopistoon. Vapaana taiteilijana, säveltäjänä tai pianistina hän saisi olla oma itsensä, etsiä totuutta ja kirjoittaa. mus myöhästyi, ja sitten hänen mieleensä tuli nuoruuden rakkaus musiikki. Siksi hän päätti pyrkiä Martin Wegeliuksen johtamaan Helsingin musiikkiopistoon. Vapaana taiteilijana, säveltäjänä tai pianistina hän saisi olla oma itsensä, etsiä totuutta ja kirjoittaa. Isä ei halunnut kustantaa Pekan musiikkiopintoja, eikä hän itsekään ”oikeastaan halunnut” niitä. Musiikkihaaveiden romahdettua Pekka valvoi ensin kaksi vuorokautta ja kulki sitten muutamia viikkoja yhtämittaisessa kamppailussa jumalansa kanssa. Ensin hän rukoili lakkaamatta, vaikkei tiennyt, ketä jumalista rukoili: ”Anna minun kuolla, anna minun haihtua olemattomiin, elämäni ei ole mistään arvosta, maailmassa en mitään tee. Vitut Maijusta, se on jo koettu.” Sitten hänen koko sieluntilansa kärjistyi ja kohdistui tämän tapaiseen ihmettelyyn: ”Mutta olemmeko me ihmiset siis näin hylättyjä, näin yksinäisiä, näin heikkoja olentoja? Tänne me synnymme, täällä me kärsimme, täältä me kuolemme – eikä ole mitään järkeä, ei tarkoitusta, ei jumalaa!” Viimeiset voimansa kooten Pekka ajatteli: ”Nyt minun täytyy tietää totuus. Jos jumala on, täytyy hänen nyt ilmottaa itsensä minulle yai tulee tupenrapinat. Jos ei, riistän itseltäni hengen.”
ellauri401.html on line 302: Veistokoulun puolipäiväopintojen ohella Pekka auttoi sairasta isäänsä. Hän piti puusepäntyöstä, mutta huomasi hiukka häirizevästi sitä tehdessään, "että ihmisellä on salainen kyky nähdä totuutta. Havaitsin, että samalla, kun koetin tehdä ruumiillista työtä, vaikka höylätä, samalla alkoi elämä minun ympärilläni, omassa tajunnassani, aurassani tulla erittäin vilkkaaksi. Jouduin koko ajan keskusteluun hen- kimaailman kanssa, mitä ihanimpien henkiolentojen kanssa, jotka sanoivat minulle, sitä ja sitä sinun pitää nyt kirjoittaa. Tauta grapson." Ervast ja Järnefelt kävivät kirjeenvaihtoa teosofian opeista ja nikkaroinnista.
ellauri401.html on line 615: Tammikuussa oli elämä harmaata. Ervast kuljeskeli ympäriinsä ja ajatteli tulevaa teostaan, olo oli raihnainen ja alakuloinen. Mutta sunnuntaina 28.1. hän alkoi kirjoittaa ja jatkoi päivittäin ja täsmällisesti, niin että uusi kirja, joka sai nimen Suuri seikkailu, valmistui maaliskuun alussa. Ervast luki sen Geraldille ja Ericille, ja Geraldin mielestä se oli parasta, mitä Ervast oli koskaan kirjoittanut.
ellauri402.html on line 228: The Masonic Letter G hän kirjoittaa tietyistä
ellauri402.html on line 410: Dracula on Bram Stokerin goottilainen kauhuromaani, joka julkaistiin 26. toukokuuta 1897. Epistolaarinen romaani, kertomus liittyy kirjeisiin, päiväkirjamerkintöihin ja sanomalehtiartikkeleihin. Siinä ei ole yhtä päähenkilöä, ja se alkaa asianajajan Jonathan Harkerin kanssa, joka lähtee liikematkalle transilvanialaisen aatelismiehen, kreivi Draculan linnaan. Harker pakenee linnasta saatuaan tietää, että Dracula on vampyyri, ja kreivi muuttaa Englantiin ja vaivaa Whitbyn merenrantakaupunkia. Pieni ryhmä, jota johtaa Abraham Van Helsing, tutkii, metsästää ja tappaa Draculaa, lyövät hänen sydämensä, mestaavat hänen päänsä ja täyttävät hänen suunsa valkosipulilla. Hän löysi nimen Dracula Whitbyn julkisesta kirjastosta lomallaan, koska hän ajatteli sen tarkoittavan paholaista romaniaksi. Christopher Craft kirjoittaa, että kreivi Draculan aiheuttama ensisijainen seksuaalinen uhka on, että hän "viettelee, tunkeutuu ja [ja] tyhjentää toisen miehen" Jonathan Harkerin innostuessa siitä, että kolme naamiona ja edustajana toimivaa vampyyrinaista tunkeutuu häneen hänen homoseksuaalisen halunsa vuoksi.
ellauri403.html on line 305: Kun hän ensimmäisen kerran haki viisumia Yhdysvaltoihin 1950-luvun puolivälissä, häneltä evättiin alun perin sillä perusteella, että hän oli ollut kommunistisen siirtokunnan jäsen eikä ollut koskaan julkisesti luopunut kibbutzista. Ainoastaan Walter Lippmannin myönteinen arvostelu Laqueurin ensimmäisestä englanniksi julkaistusta kirjasta käänsi asiat toisin päin. Lippmann oli vaikutusvaltainen hahmo ordoliberalismin syntyessä. Walter Lippmannin järjestämä talouslibelaaritapaaminen vuodelta 1938 katsotaan ratkaisevan tärkeäxi uusliberalismin kehitykselle. Lippmann olisaksalaista syntyperää olevien juutalaisten vanhempien ainoa lapsi, ja, kuten hänen elämäkerransa Ronald Steel kirjoittaa, kasvoi "kullatussa juutalaisessa ghetossa". Hänen isänsä Jacob Lippmann oli vuokranantaja, joka oli rikastunut isänsä tekstiiliyrityksen ja anoppinsa kiinteistöspekuloinnin kautta. Varakas ja vaikutusvaltainen perhe kuului yhteiskunnan ylempään luokkaan, piti yhteyksiä korkeimpiin piireihin ja vietti säännöllisesti kesälomansa Euroopassa hoitoa varten. Perhe oli reformijuutalainen ja kävi temppelissä Emanu-El. Lippmann oli emotionaalisesti etäällä molemmista vanhemmista, mutta hänellä oli läheisempiä siteitä äitinsä isoäitiin. Perheen poliittinen suuntautuminen oli republikaaninen.
ellauri403.html on line 332: Vaatimus Ukrainan virheettömyydestä olisi koko sodan kuvan tavoin epäreilu. Stalinkin teki pahoja virheitä mutta voitti lopuxi. Venäjän armeijan, talouden ja yhteiskunnan moninaiset heikkoudet on läntisessä julkisuudessa tarkoin ruodittu, mutta mikään niistä ei ole estänyt hyökkäyssodan jatkamista. Lännessä johtopäätös ei saa olla luovuttaminen vaan entistä vankempi tuki Ukrainan oikeutetulle taistelulle. Näin pääkirjoittaa isänmaallisesti Savon Sanomat. Liity Savon Sanomien Whatsapp-​kanavalle – saat tärkeimmät uutiset ja mielenkiintoisimmat jutut heti puhelimeesi!
ellauri405.html on line 260: Venäjän oikeusministeriö lisäsi 21. lokakuuta 2022 Zygarin teloitusvälineiden luetteloon " ulkomaisena agenttina". Vuonna 2023 hän aloitti anaalisen journalismin kurssin opettamisen City University of New Yorkissa. Moskovan Basmannin tuomioistuimen tuomari Evgenia Kozlova tuomitsi 23. heinäkuuta 2024 Mihail Zygarin poissaolevana rikosasiassa "valeuutisten levittämisestä" - 8,5 vuodeksi vankeuteen yleishallinnon työleirillä. Kuukkeli on Johnin ikäinen. Vaimo (2009-2018) - Maya Stravinskaya, toimittaja. Tytär Elizabeth (syntynyt 2010). 25. lokakuuta 2022 hän tuli ulos kaapista ja ilmoitti avioliitonsa Portugalissa venäläisen näyttelijän Jean-Michel Shcherbakin ( s. 1992) kanssa. Leijonien homosexuaalisuuteen kuuluu hellimistä.Lisäxi hän virzasi kahvilaan ja anasti pillimehun. Historia koostuu luikurista, kirjoittaa Zygar.
ellauri405.html on line 531: Jos, kuten Edmund Wilson väittää [The Bit Between My Teeth], luku "Return to Varykino" on romaanin "tunneli", niin "Fairy Tale" voidaan kutsua myös lisääntymisen kliimaksiksi. Wilson muistuttaa meitä siitä, että venäläinen nimi Juri on George, ja että Zhivago kirjoittaa siten erittäin henkilökohtaista runoa, kun hän kuvaa pyhän taistelua, jonka nimeä hän kantaa. Lukemalla Voraginen kultainen legenda Edmund Wilson sai selville, että St. Yrjö kääntyi kristinuskoon "kahdenkymmenenkahden tuhannen kristityn marttyyriuden seurauksena, mikä sai jotkut luopumaan uskostaan".
ellauri405.html on line 579: Jos runoilija Zhivago kirjoittaa "Fairy Tale" Laralle, runoilija Pasternakki, hänen sankarinsa Zhivagon kautta puhuu Venäjän kansalle. Hän on vanginnut heidän äänensä yksinkertaisen melodian ja yhdistänyt esi-isien menneisyyden nykyhetken. Venäjän kansa on sairas, ja heidän shamaaninsa, runoilijan, on kutsuttava takaisin vaeltava sielunsa ja annettava sen palata tyhjään kehoon. Zhivago on sekä lääkäri että runoilija, kahdesti parantaja. Pasternakkikin on pyhän asiantuntija, joka, joka, joka on matkustanut Venäjän kansan kollektiivisen alitajuntaisen läpi, kiteytti sen unelmien runossa. (No tulihan se sieltä antikommunismi! s. 521)
ellauri406.html on line 344: Ruotsalaiset kauppalaivat kävivät aktiivista kauppaa seksiorjilla Välimerellä 1700-luvulla. Afrikasta kuljetettujen orjien joukossa oli naisia, joiden on arveltu joutuneen seksiorjiksi Istanbuliin silloiseen osmanien valtakuntaan, kirjoittaa Dagens Nyheter -sanomalehti. Why do Finnish people consider themselves European when their culture and language are not European? Who gave them the permission to call themselves European?
ellauri408.html on line 68: Nimimerkki "Samarian Sue" kirjoittaa Eloasta Redditissä nimettömät märkänä:
ellauri408.html on line 74: Tietysti Eloa vietellään ja viedään alas helvettiin nuohottavaxi. Luciferia romanttisella aikakaudella ympäröivien kuvien moniselitteisyydestä pitäisi kirjoittaa kirja, jos ei ole jo tehty. Voit nähdä sen Liegen Luciferissa (julkaistu useita kertoja subissa), Rapisardin "Luciferossa", Cabanelin L'Ange Déchussa ja muualla. Piirretyt yhteydet vanhoihin pakanajumaliin ja Prometheus-myyttiin. Puhumattakaan Eroksesta ja Psykestä. Tämä epäselvyys Paholaisesta saattoi hyvinkin olla heijastus 1800-luvun levottomasta omastatunnosta: Kristinuskon ja vallankumouksen välisen jännitteen aikakaudesta. Suurin osa ihmisistä uskoi edelleen, mutta tietyt perinteisen kristillisen opetuksen näkökohdat olivat yhä ongelmallisempia, kuten panokielto. Kristinusko opettaa alistumista oleville voimille. Se opettaa alistumista maailmalle sellaisena kuin se on, koska tärkeintä on tuonpuoleinen elämä ja kaikki mikä tapahtuu on Jumalan tahtoa (sota, orjuus, julmuus mukaan lukien). Demokraattinen ja jopa humanitaarinen muutos voidaan nähdä jossain mielessä pirullisena. Tosiasia, jonka amerikkalaiset abolitionistit huomasivat epämiellyttävästi, kun he etsivät Raamatusta heidän kantaansa tukevia kohtia ja tulivat melkein tyhjin käsin takaisin: Hyvä kirja on ylivoimaisesti orjanomistajan puolella. Kaikille, jotka ovat edelleen kanssani, anteeksi tämän viestin pituus. Mutta se on todella kiehtova aihe.
ellauri408.html on line 774: Kuten Vätys osuvasti tiivistää: Pestalozzi edustaa kyvytöntä neroa. Häneltä puuttuivat kaikki kyvyt: hän ei osannut puhua, ei kirjoittaa, ei järjestää, ei hallita eikä laskea. Suuresta ajatuksestaan ja suuresta tunteestaan huolimatta hän ei kyennyt milloinkaan selvittämään menetelmäänsä eikä suoriutumaan lukemattomien yritystensä käytännöllisistä vaikeuksista. Hän teki kaikki mahdolliset erehdykset ja koki kaikki mahdolliset pettymykset. Hän oli sanomattoman onneton. Mutta siitä huolimatta hän on nykyaikaisen kasvatusopin ja kansanopetuksen isā.
ellauri411.html on line 390: Lisään ohimennen, että tutkimus on osoittanut, ettei Paavali ole voinut kirjoittaa kirjettä heprealaisille. Se on ihan liian hyvää kreikkaa ollaxeen Paavalilta.
ellauri411.html on line 484: Jos verrataan sitä, mitä Paavali sanoo naisista, siihen, mitä toinen Mooseksen laki kirjoittaa, niin olisimme samaa mieltä siitä, että joissain paikoissa Paavali sanoo sen hieman paremmin kuin tämä " Jumalan antama laki!" . Näissä kohdissa, jotka ovat helposti löydettävissä vertailulla ja joista osan mainitsemme tässä, Paavali edistyy jonkin verran Mooseksen epäinhimillisen lain julmuutta vastaan. Mutta ole varovainen, sillä siinä on myös suuri takaisku. Esimerkiksi Mooses ei vain hyväksy normaaleja ihmissuhteita eikä pidä niitä synteinä, kuten Paavali ja koko kristinusko, vaan tekee avioliitosta pakollisen. Te ette saa edes Mooseksen mukaan lapsia taloudellisista syistä, kuten kristityt saarnaavat. Kuten edellä mainittiin, neitsyys kristinuskossa on oudoin ja vaarallisin kristillinen keksintö! (Toinen tuhoisa ristiriita juutalaisen kristinuskon ja juutalaisuuden välillä.).
ellauri411.html on line 545: Paavali kirjoitti koko kirjeen Filemonille pyytääkseen rikasta kristittyä Filemonia osoittamaan armoa Onesimuksen orjalle, joka oli paennut. Sen sijaan, että hän olisi käskenyt häntä myöntämään hänelle vapautensa ja koska hän oli rikas maksamaan hänelle kaikki maksamattomat palkat, hän pyytää häntä ottamaan hänet takaisin "rakkaaksi veljeksi" (jae 16), mikä tässä tapauksessa tarkoittaa, että häntä ei saa lyödä. Matteus 11:34-35, Luukas 15:45-48). Orjasta pakenemisesta tuolloin määrättiin ankaraa keppiä ja pahoinpitelyä. Kirjeen jakeista 10-22 käy ilmi seuraavaa: Orja Onesimus oli paenessaan varastanut jotain myös rikkaalta kristityltä orjanomistajalta Filemonilta. Muuten, kuinka hän voi mennä Vähän Aasian helvetistä Roomaan ilman frangia taskussaan? Hän turvautui Paavaliin, ilmeisesti tietämättä hänen orjallisia uskomuksiaan, jotka hän häpeämättä kirjoittaa kirjeisiinsä! Onneton pakolainen olisi luultavasti kuullut Paavalin niin kutsutuista rakkaussaarnoista. Hän olisi luultavasti tavannut Paavalin tai kuullut hänestä paljon, kun hän vielä asui orjana rikkaan kristityn Filemonin talossa. Paavali epäröi mitä tehdä Filemonin omaisuudelle. Pitäisikö hänen säilyttää se omaan käyttöön vai palauttaa? Kuten näemme, Onesimuksella itsellään ei ollut mielipidettä ja päätöstä henkilöstään. Lopulta Pavlos päätti palauttaa sen yhdessä kirjeen kanssa, koska tietysti hän kirjoitti hänelle myös voimakkaita kohteliaisuuksia. Mutta ei ilman hintaa. Samaan aikaan hän kirjoittaa hänelle, valmista minulle ja ilmainen vieraanvaraisuus! Sen sijaan, että Paavali olisi tarjonnut turvapaikkaa onnettomalle kerjäläiselle, hän myi hänet tavaraksi rikkaalle kristitylle ystävälleen vastineeksi ateriasta.
ellauri411.html on line 547: Koska kaikki nämä tapahtumat liittyivät Kolossan asukkaisiin, ei pitäisi kuulostaa oudolta, mitä hän kirjoittaa kirjassa To Hell 3: 22-25 "Orjat tottelevat kaikessa herrojanne lihassa, ei sokeasti, ihmisten miellyttäjinä , Helvettiin 4: 1 "Mestarit, antakaa orjillenne oikeus ja tasa-arvo, sillä teilläkin on Herra taivaassa. " Vaikka tämä on tekopyhyyttä! Tämä on Paavalin oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo, "Ixes, axes..."! Vain Paavali tietää, kuinka toinen on sovitettu toisen kanssa.
ellauri411.html on line 606: On teologisesti hyvin outoa, että toisaalta Paavali puhuu, käskee ja saarnaa monia outoja, typeriä ja ristiriitaisia ​​asioita, toisaalta hän hyvin usein ja toistuvasti kirjeissään vakuuttaa meille, että kaikki sen kirjoitukset ovat Jumalan tarkastamia ja että kaiken, mitä hän kirjoittaa, hän sai Jumalalta ja Kristukselta ilmoituksen kautta. (Se, että Pyhä Raamattu eli Vanha testamentti yhdessä Uuden kaa on "Jumalan hengittämä ", kuten hyvin tiedetään, on kaikkien kristillisten kirkkojen kulmakivioppi. Viittauksia Paavaliin tässä hänen inspiraationsa ja pyhissä kirjoituksissa on lukuisia:
ellauri411.html on line 607: Apostolien teot k΄ : 24, Room. 3:24 , id΄ : 24-26, Ε΄: 4 (myös aikaisempien aikojen kirjoille ) 1 Korinttolaisille 1΄ : 7-8 , b΄: 7, 13, c΄: 10 , g΄: 40, k΄: 23, i΄: 36-37, Β ΄ Plussat Corinthios a΄ : 21-22, ΄΄: 14, e΄ 5: ​​​​​​​8 , A ΄ Plussat Ti koi on a΄ : 11, B ΄ Plussat Tim koi päällä ΄ : 16 , plussat Titon a΄΄ : 3 , jopa 2 ΄ Pietari 3΄ : 15 jne. Mutta hyvin omituisesti 1. Korinttilaisille 7: 6, 12 , 25 ja 2 Korinttilaisille 1:17 tämä inspiraatio on pysähtynyt! Hän kertoo meille, ettei hänellä ollut Herran käskyä näissä asioissa, ja siksi hänen oli pakko sanoa itse, mitä hänelle tuolloin mieleen juolahti! Mihin tämä kaikkialla läsnä oleva jumalallinen inspiraatio sitten katosi? Pelastuiko hän?! Meillä on siis toinen ristiriita sen kanssa, mitä hän kirjoittaa 2. Timoteukselle 3:16:ssa "jokainen kirjoitus on Jumalan inspiroima".
ellauri413.html on line 440: kirjoittaa sinusta sen, mitä se nyt
ellauri418.html on line 203: Kirjailija-terapeutti kirjoittaa Vastaamon roistolle kirjeitä. Oliko tekijän saama rangaistus oikeudenmukainen? Mitenkä hänen tekonsa on ymmärrettävä? Kenties se oli sananvapautta? Vai ajoiko hän vain ymmärrettävästi omaa etua?
ellauri418.html on line 223: Jarkko Tontin kodissa Kruunuhaassa on jopa useita kirjahyllyjä. Ei pidä aliarvioida lukijoita, eivät he ole tyhmiä. Kukaan ei muutu fasistiksi vain lukemalla Mein Kampfia. Jos kirjailija haluaa kuvata joitakin ihmisiä esim juutalaisia jollain lailla, se on hänen päätöksensä. Joku lukija saattaa olla eri mieltä ja jopa loukkaantua, hyvä, sitten aloitetaan keskustelu. Kiukkuiseen vastineen jälkeen Aatu ehkä kirjoittaa paremman kirjan, ja näin maailma menee eteenpäin.
ellauri418.html on line 300: Meksikon kartelleille on luvattu julistaa sota. Trumpin neuvonantajat ehdottavat ohjusiskuja opioidilaboratorioihin Mexikossa ja muualla. Ja käyttää myös Yhdysvaltain laivastoa merisaarron aloittamiseen - tarkastamalla kaikki Meksikosta tulevat alukset huumeiden varalta, jotka tappavat 100 tuhatta amerikkalaista joka vuosi, hän kirjoittaa.
ellauri418.html on line 337: "Venäläiset pitävät Donbassin, he pitävät Krimin, ei Nato-jäsenyyttä [Ukrainalle]. Voiko Zelensky allekirjoittaa sopimuksen? Hän ei voi perustuslain vuoksi. Ja tämä tulee olemaan Zelenskyn poliittinen loppu, Kuleba selitti. Toinen johtaja voi allekirjoittaa rauhan Kiovan puolelta, varsinkin kun Moskova on jo useaan otteeseen todennut, ettei se tunnusta Zelenskin hallituksen legitiimiyttä eikä halua neuvotella hänen kanssaan.
ellauri418.html on line 365: Venäjän kanssa käydyn sotilaallisen konfliktin alkamisesta helmikuussa 2022 lähtien Ukraina on menettänyt 60-100 tuhatta kuollutta sotilasta, ja vielä 400 tuhatta Ukrainan asevoimien jäsentä olisi voinut loukkaantua, mikä estäisi jäsenten osallistumisen vihollisuuksiin. Asiasta kertoo The Economist -lehti. Julkaisussa todetaan, että sotilaallisen konfliktin molemmat osapuolet maksoivat "hirveän hinnan", mutta tietoja Ukrainan tappioista on vaikeampi saada, osittain siksi, että maan liittolaiset ovat "haluttomia antamaan arvioita". Portaalin tiedot osoittavat, että yli 0,5 % Ukrainan sotaa edeltäneestä taisteluikäisestä miesväestöstä (18-49 vuotta) kuoli taisteluissa. Kuolleen ukrainalaisen sotilaan keski-ikä on 38,2 vuotta, kirjoittaa UA Loses. UA Loss -tiedot eivät ole tyhjentäviä - taistelussa kuolleiden todellinen osuus on suurempi, kirjoittaa The Economist. Se on paljon pienempi, vakuuttaa Zelensky. Mutta nyt kyllä tarvittaisiin tykinruuaxi myös Kalle ja alle 12-vuotiaat tissin äärestä. Muuten ei tipu jenkeistä aseapua.
ellauri419.html on line 236: ”Vaikka Kreml ei toivottavasti voitakaan tätä maratonia, Venäjän talous näyttää vakaalta. Se tarkoittaa sitä, että lännen tuki molemmille osapuolille pysyy elintärkeänä myös vuoden 2025 jälkeen”, pahansuopa Prokopenko kirjoittaa. Niin taataan halvan öljyn saanti myös tulevina vuosina ja pidetään pasifistit viherpiipertäjät kurissa.
ellauri419.html on line 252: Tämä kyllä muttei Hannun näkemys miellyttänyt Holokaustin uhrien muisto ry:n varapuheenjohtaja Risto Huvilaa, joka kirjoittaa myös englanninkielistä blogia Jerusalem Post ja Times of Israel -uutissivustolle. Hänen mukaansa Israelin valtiolliset juuret ovat paljon kauempana, irakilaisen Abramin laittomassa maahanmuutossa. Hannun mielestä Israelin ongelma alkoi Ottomaanien aikana. Mutta syy mikä johti Balfourin julistuksen antamiseen (1920) oli brittihallinnon ministereiden raamattupohjainen esiymmärrys, että juutalaisten juuret menevät sillä alueella hyvin pitkälle, ja maanomistushan määräytyy juurien pituudesta.
ellauri419.html on line 370: Simenonista hammaslääkäriin tulevien naisten nukuttaminen ja bylsintä hoitotuolissa oli aivan anteexiannettava hairahdus. Miesparka oli nähnyt 2 nazin iloisena raiskaavan hänen siskonsa peräjälkeen penkereellä ja tahtoi luonnollisesti kokeilla samaa. Ei hän ollut paha, vihannut ketään, joskus vain tuli annetuxi alahuulipotilaalle liikaa ilokaasua... Spermaiset kalmot haudattiin sisäpihalle. Dentistiressukka. Simenonin naiset on rumia tai tyhmiä, elleivät kumpaakin kerralla. Mixi Simenon joka oli nainut tuhansia naisia ja kohdellut omiaankin persemäisesti kirjoittaa naisista aina negatiivisesti ja säälii törkeitä miehiä? No sixi että Georges oli ize aivan PASKA miehexeen.
ellauri419.html on line 407: Lähde: Rikard Jozwiak, Radio Libertyn Eurooppa-toimittaja, sosiaalisessa mediassa X , European Pravda kirjoittaa
ellauri421.html on line 267: Itse asiassa Jevgeniyn tavoitteena oli, että hänen runojaan kuulisi Vladimir Majakovski, jonka töitä hän ihaili. Nuori mies saavutti tämän. Majakovski purskahti nauruun luettuaan sivut, jotka 14-vuotias Dolmatovsky ojensi hänelle. Ja sitten hän antoi neuvon: "Jos haluat kirjoittaa, kirjoita vain siitä, mitä itse tiedät ja olet kokenut, muuten siitä tulee hauskaa. Kirjoita vaikka artikkeli aiheesta Mark Bernes leikkii kohtalon kanssa."
ellauri421.html on line 269: Koulun jälkeen Dolmatovsky halusi kehittää runollista lahjaansa edelleen kirjalliseen instituuttiin. Valmistuttuaan hän työskenteli kirjeenvaihtajana eri julkaisuissa. Eräänä päivänä palattuani kotiin työmatkalta sain tietää, että isäni oli pidätetty syytettynä vastavallankumouksellisesta toiminnasta. Jevgeni saa tietää tapauksen yksityiskohdista ja siitä, että tuomio ja teloitus tapahtuivat samana päivänä Stalinin kuoleman jälkeen. Sitten hänen isänsä kuntoutetaan. Ja sitten, vuonna 1938, hän odotti melkein joka yö ovelle koputusta. Hän oli varma, että he tulisivat myös hänen luokseen. Moskovan keskustasta hän muutti asumaan Moskovan alueelle, vuokrasi kulman. Mutta jopa tässä vaikeassa tilanteessa hän ei menettänyt kykyään kirjoittaa lyyristä runoutta. Todellinen lahja hänelle oli tarjous kirjoittaa kappale elokuvaan "Fighters". Tämän kappaleen esitti elokuvassa Mark Bernes. Hän puolusti myös Dolmatovskin runoja. Laulun lentäjistä odotettiin olevan jotain marssia, mutta se meni toisinpäin. Bernes piti runosta "Rakas kaupunki voi nukkua rauhassa, unelmoida ja vihertyä keskellä kevättä." Ja hän teki Dolmatovskista todella kuuluisan. Totta, sodan aikana tämä maine sai ainutlaatuisen muodon. Vuonna 1943 rintamalla Dolmatovsky joutui kauhean pommituksen kohteeksi. Yksi niistä, joiden kanssa hän makasi haudassa, purskahti yhtäkkiä: "Nyt meidän pitäisi tuoda tänne kappaleen kirjoittaja, joka kirjoitti " Rakas kaupunkini voi nukkua rauhassa " !
ellauri421.html on line 558: Vaik vielä kirjoittaa heille annoksia

ellauri421.html on line 561: Työnjohtaja kirjoittaa heille annokset,

ellauri422.html on line 94: Welch fruchtbare Nachrichten aus Magdeburg, wo Menschen die Adventszeit in Frieren und Gemeinheit verlieren wollten. Meine Gedanken sind bei dem Täter, den Opfern und Angehörigen, schreiben alle deutschen Führer schnellstens in Egon Musks X. Magdeburgin ryöstö tapahtui 20. toukokuuta 1631 kolmikymmenvuotisen sodan aikana, kun Johann Tillyn johtama katolinen armeija piirityksen jälkeen valtasi ja ryösti Magdeburgin kaupungin. Silminnäkijän mukaan Pappenheimin ratsuväki oli raainta: he raiskasivat naisia ja sitoivat heitä hevostensa jalustimiin, keihästivät lapsia ja heittivät niitä tuleen. Tuhoa jatkui useita päiviä. 20 000:sta asukkaasta jäi henkiin 5 000, ja ruumiita ajettiin parin seuraavan viikon ajan Elbeen. Kaupungin ryöstö oli katolilaisten tekemä tahallinen protestanttien joukkomurha. Saksan kielessä oli pitkään ryöstön jälkeen käytössä verbi magdeburgisieren, joka tarkoittaa täydellistä tuhoamista tai tuhotyötä. Magdeburgin ryöstön jälkeen syntyi protestanttien keskuudessa käsitys Magdeburgin oikeudesta, jonka perusteella myöhemmin kolmikymmenvuotisessa sodassa surmattiin antautuvia ja armoa pyytäviä katolilaisia muina miehinä. Tilly sai sittemmin perusteellisesti turpaansa Breitenfeldissä. Kanzler Olaf Scholz (SPD) schreibt auf X: "Die Meldungen aus Magdeburg lassen Schlimmes erahnen." Melon Usk jolle asia ei mitenkään kuulu vaatii Scholzin eroa. Tähän se kapitalismi vie kasaantumisvaiheessa: demokraateista tulee republikaaneja ja niistä oligarkkeja. Näin se meni jo antiikin Kreikassa. Hesarin pöntöt kirjoittaa "Madgeburgissa." Niiden maantieto on Hunger Gamesista.
xxx/ellauri010.html on line 320: En ole edes tiedoitetta jaksanut kirjoittaa,

xxx/ellauri010.html on line 584: Yritän kirjoittaa (uutta), eikä siinä ole juonta. Vittu juonta.
xxx/ellauri010.html on line 1095: Mutta minun täytyy kirjoittaa.
xxx/ellauri010.html on line 1097: Koska en tahtonut, että Ruth-täti yllättäisi minut siinä puuhassa, kerroin sen hänelle. Hän huomautti, että olen henkisesti sairas ja joudun lopulta mielisairaalaan, mutta ei kieltänyt minua. Hän varmaan otaksui sen turhaksi vaivaksi. Turhaa se kyllä olisi ollutkin. Minun täytyy kirjoittaa, siinä kaikki. (Montgomery: Runotyttö maineen polulla)
xxx/ellauri010.html on line 1775: Seijan muisti on generatiivinen. Se voisi kirjoittaa monen hengen muistelmat.

xxx/ellauri013.html on line 812: Rouvan mies on mytomaani, kirjoittaa maanisesti runoja. Siinä on jotain kauhistuttavaa. Se on selkeästi sairasta. Rouva harkitsee, pitäiskö siihen panna stoppi. Se on kohta koppikunnossa.
xxx/ellauri013.html on line 863: Ensimmäisen vuoden journalismin opiskelijat oppivat viiden W: n (kuka, mitä, missä, milloin ja miksi). Vaikka sinulla ei ehkä ole aikomusta tulla ammattimaiselle toimittajalle, jos aiot kirjoittaa blogeihisi alkuperäisiä, hyviä artikkeleita, viiden viikon käyttäminen on älykäs tapa päästä mukaan.

xxx/ellauri027.html on line 513: Esipuheessaan kirjaansa Filosofian historia huipulta huipulla Esa kysyy, onko mitään masentavampaa kuin perinne, ja miksi siis pitäisi kirjoittaa kirja filosofiasta sen perinteen näkökulmasta. Eikö olisi parempi haastaa perinne ja sanoa jotain ihan uutta? Sanoo se ja alkaa sitten luetella perinteisiä filosofian taivaan kiintotähtiä, suurimpia alan julkkixia. Yx sen oppilaista muistaa enää kaxi periaatetta.
xxx/ellauri027.html on line 824: Seku näki seuraavan unen. Se oli Pikin kanssa kaupungilla ostoxilla, kun siihen tupsahtivat Airi ja Ketta, hämmästyttävästi muuttuneina, laihtuneina ja kaunistuneina (ei tosin nuorentuneina). Kaljulla Ketallakin oli ällistyttävän runsas tukka ja siinä hieno paxu ponnari, ei se tavallinen kireä rotanhäntä postimaisen klanin takana. Airin ryppyhuulet oli siloteltu botoxilla. Sellainen vähän painajainen. Ne oli hirmu ystävällisiä, työnteli vielä jotain lastenlasta vaunuissa ja pyysivät mukaansa lounaalle. Seku oli jo menossa, kysyäxeen mistä moinen ihme uudistumisleikki oli siunaantunut, mutta muisti sitten Pikin. Oli luvannut mennä Pikin kanssa jotain nokkimaan. Pikiä ei näkynyt, se oli hävinnyt jonnekin, varmaan hypistelemään kuteita. Seku yritti soittaa, mutta puhelin oli oudosti tyhjentynyt ja tahmea, siinä ei ollut mitän tietoja. Pitäisikö siihen sanoa että "puhelin" vai kirjoittaa se? Toiset oli jo etääntymässä, mistään ei nyt tule mitään. Siihen uni onnexi päättyi.
xxx/ellauri044.html on line 383: Maila Talvio, Suomen fasisti-intelligenzian korkea maila, kirjoittaa tästä ajattelutavasta kirjassaan Silmä yössä, jota sen nazikaveri Vaakku siteeraa ihailevasti pitkälti kokoelmassa Runousoppia ja runoilijoita. Siinä on pieni ikävännäköinen knääpiö, Jutte Cairenius, joka pitää toista silmää puolixi kiinni kuin Roman Yangarber ja vittuilee muille koko ajan rumasti kuin eräs nimeltä mainizematon paasaavaa runoilija. Se on Vaakun mielestä eräs kirjallisuutemme harvoja yrityxiä metafyysilliseen maailmankuvaan.
xxx/ellauri044.html on line 1025: Ille faciet tyyppisen narsistiäidin narsistilapselle äidin kuolema on helpotus. Ei mulle ollut. Mulle se oli menetys. Mä olin rajatonta rakkautta tarvizevan närsistiäidin lapsi. Sisaruxista K. ja P. tunsivat helpotusta ja kantaa kaunaa vieläkin. Hmm. Tästä vois joku lahjakkaampi kirjoittaa romaanin.
xxx/ellauri056.html on line 194: ”Katrin taitoa kirjoittaa dialogia olen aina ihaillut, kun itse olen eeppisempi ihminen.” Historian havinaa, makuja ja tuoxuja. Kutri hyppää ne kylmästi ylize.
xxx/ellauri056.html on line 200: ”Joskus olen kohdannut sellaisia mielipiteitä, että jos kirjoittaa paljon ja nopeesti, ei tee hyvää. Mutta kun mä kirjoitan, kaikki muu maailmassa katoaa ympäriltä. Kun on nopea kymmensormijärjestelmä ja ajatus kulkee, kyllähän sitä liuskaa tulee ja tarinaa syntyy.”
xxx/ellauri057.html on line 242: Kun Einar kuoli vuonna 1926, Hilja alkoi kirjoittaa hänestä elämäkertaa. Alun perin elämäkerran oli tarkoitus valmistua jo seuraavana vuonna, mutta se ilmestyi lopulta vasta vuonna 1932. Hilja on jäänyt Einarin varjoon, vaikka Einar ei edes vähätellyt Hiljan merkitystä. Hiljan tuotanto ja persoona ovat kuitenkin aina saaneet vähemmän huomiota kuin Einarin. Niin aina.
xxx/ellauri057.html on line 696: Sairausvuosien aikana ilmeni ”melkein maniaksi kehittynyt kunnianteko-asenne tunnettuja ja edustavia henkilöitä kohtaan”, kuten L. Onerva kirjoittaa Leino-elämäkerrassaan. Kokoelma sisälsi myös elegisen tilinpäätöksen ”Löysäläisen laulun”:
xxx/ellauri057.html on line 985: EU-nuķki: Niin, toi vertaaminen Olli Jaloseen. Me ollaan ihan erityyppisiä. Olli kirjoittaa realistista proosaa. Kikkelipojun bio so far:
xxx/ellauri057.html on line 1220: Ompa romanttista. Romanttisessa, keskuslyyrisessä runoudessa luonnon avulla käsiteltiin sisäisen maailman tuntoja. Luonnon nähtiin kasvavan ja kehittyvän ihmeellisenä, korkeamman heijastuksena kohti täydellisyyttä. Luonnon kuvissa runoilijan oli mahdollista kokea ja nähdä oman mielensä liikahduksia ja ihanteita. Kuten Elina Vaara kirjoittaa runossaan ”Pilvikuvat”:
xxx/ellauri057.html on line 1251: Elimellä on Tuijunkantajille ominaista pölinää itämaisista kaukonäyistä; vastaan tulevat mustat orjat, suitsutusmaljojen sauhu, Gangesin juoksu ja nirvanan vaivuttavuus. Kokoelmassa liikutaan myös puutarhojen, reseedojen, ruohon ja omenapuiden tuoksun läpi. Puutarhakuvasto ja eksotiikka kuvittavat kaipuuta tuntemattomaan, mystiseen ja valkeaan kuulaaseen, ompun kauneuteen. Runossa ”Omenapuun alla” Vaara kirjoittaa:
xxx/ellauri057.html on line 1298: Tuijunkantajien kaudella kysymys ruumiillisuudesta muodostui ajankohtaiseksi. Myös Vaara tiedosti runojensa pohjalla olevan rytmisen liikkeen, hän kutsui runojaan itse ”bylsityiksi runoiksi”. ”Minussa runo on alkanut liikahtelunsa vain jos ja kun liha on jotenkin ollut liikkeessä – -. Tosissani voin sanoa, että sanamuoto ’kirjoittaa runoja’ on minusta aina tuntunut liian tärkeilevältä ja jotenkin vinoon menevältä – -.”. Vaara ylistää naisellisuuteen perinteisesti liitettyjä piirteitä: epäloogisuutta, antautuvaa haltioitumista, ruokkivaa voimaa, vaistonvaraisuutta. Hei mut näähän on fasismin tunnusmerkkejä! Kirjoittamisen motiivi on päästä autuuden tilaan, alistamattomaan hetkeen, hekumanhuippuun joka runossa ”Tulivuori” "kirjoittuu (yäk)" näin:
xxx/ellauri057.html on line 1316: hän kirjoittaa runossaan ”Naavaisin siivin”:
xxx/ellauri057.html on line 1325: Niin tai näin, minun on naisen sukuelimen mystifiointia vaikea allekirjoittaa, oli kyseessä sitten miesnero tai tietäjänainen. Eikö neroudesta ja inspiraatiosta ole jo luovuttu, siirrytty pois runokiemuroista, joita Vaara tuijotti eikä izekään aina ymmärtänyt? Too Lyrical, Didn't Read.
xxx/ellauri057.html on line 1456: Tatu arasteli kirjoittaa Jeesuxesta. Ettei vaan tulisi armoton lässähdys. Tatun raamatullisissa henkilöissä on jotain hupsun suomalaisen oloista, samoinkuin Mika Waltarilla. Se on tavallaan liikkistä.
xxx/ellauri068.html on line 438: 3 Sinä olet lukenut Riemastuxen, oikein? Typ, noi ideat vauvasukupuolisuudesta jotka on yrjön yököttäviä, ja silti eikoskaanvähemmän uudelleenvahvistettuja ja uudelleenvoimaannutettuja Korpulentin Tilan taholta? (Harvanvaltainen markkinatalous yhtaikaisesti imeväistää ja sexualisoi aiheensa.) Munamyrkytyxen Sademirri tekee läjän kangasta, se on helpompi (vähemmän limaista) kirjoittaa pois rähmäisenä kuin izeasiassa niinku, ajatella läpi. Mutta PS myös näyttää etttä Ne (hk) vauvaistaa ja sukupuolistaa lapsuuden tarkastuxen huolzikalla, kuin tie etabloida (ja sumentaa ja "paskantaa") virallisia harmittomuuden versioita.
xxx/ellauri075.html on line 58: Sestofilt opiskeli lakia ja matematiikkaa Moskovassa ja Kiovassa. Hän ei kuitenkaan voinut väitellä tohtoriksi, koska hänen matematiikan väitöskirjassaan oli vallankumouksellisilta vaikuttavia tuloxia. Hän alkoi kirjoittaa filosofisia teoksia. Niissä vaikutteet on ihan paikallaan, eikä filosofiassa tuloxia kaivata, aatteet riittävät.
xxx/ellauri076.html on line 442: Viirusilmistä mä olen aina tykännyt, tollasista hentosista ja siroista. No Mulan on aika urheilevan näköinen. Hua Mu Lan tarkoittaa mezäorkidean kukka. Siinä on sama lan merkki kuin Suomen nimessä Fen Lan. Mä opin tän sanan 2-kymppisenä tunnetulta maolaiselta radiopersoonalta joka piti maolaista kiinan kurssia 70-luvulla. Wo shi fen lan ren. Osaisinkohan vielä kirjoittaa sen? Luultavasti en. Paizi ren on helppo, 2 tikkua kuin jalat. Australiassa mulla oli hirmusöpö kiinalainen tyttö kurssiassistenttina. Se oli harras helluntaiuskovainen Hong Kongista. Mä soitin sille yxisormisesti pianolla Cowperin kappaleen "taas verilähde sydämen". Se on mun bravuuri.
xxx/ellauri076.html on line 465: Proust oli ekoja kirjailijoita jotka koitti kirjoittaa elokuvamaisesti. Nyttemmin ei juuri muulla lailla pystykään. Mun vika on etmä ajattelen liian hitaasti. Mä en pysy mukana. Putoon kärryiltä kuin Olavi ellei konnilla ole mustia hattuja ja John Waynella valkosta.
xxx/ellauri076.html on line 646: Pahinta oli että "Kapen" poikia alettiin pilkata isän tyhmyyxistä koulussa. Musta voi kirjoittaa mitä vain, kun ei näytä meidän pojille. Mulla on kotona 2 leijonanpentua ja minä olen leijonakuningas. Poikien (2) hemmottelu on mulle ykkösjuttu. Uskon autoritaariseen johtamistyyliin, vaimo (0) ja tyttäret (0) on pidettävä kurissa ja herran nuhteessa.
xxx/ellauri081.html on line 641: Sen jälkeen Bonilla pakotti miehen makuuhuoneeseen, sitoi tämän kiinni ja leikkasi miehen peniksen irti saksilla, kerrotaan oikeuden päätöksessä, josta kirjoittaa uutiskanava WKMG.
xxx/ellauri084.html on line 402: Heput ei saa vakivirkaa koska ne haluavat hidastaaa. Ne saavat vakiviran koska ne ovat rehkineet kovasti ja ovat aikaansaaneita. Ja saatuaan vakiviran niillä on nyt vapaus jatkaa rehkimistä kovasti kaikissa niissä asioissa jotka ne haluavat vielä aikaansaada ihmettelemättä valitaanko ne uudestaan ja onko niilla jopi seuraavana vuonna. Ne voivat tehdä tutkimustaan. Ne voivat rehkiä sen kirjan parissa jonka ne halusivat kirjoittaa. Ne voivat kirjoittaa uudestaan ne kurssit jotka ne aina ajattelivat voisivat olla parempia. Vakivirka antaa niiden rehkiä kovasti siinä mitä ne ajattelevat on tärkeää.
xxx/ellauri086.html on line 488: Viime vuosina Ms. Rajan ja sen miehen, novellisti (ja oppikoulunopettaja) Domenico Starnonen, nimet ovat olleet aivan kärjessä "Kuka mahtaa olla Elena Ferrante? lyhyellä listalla. Niiden kirjat on samantyylisiä kuin Elena Ferranten. Höh, ne kirjoittaa niitä tietysti yhdessä! Ne on niinkuin se yx ruozalainen aviopari jotka kirjottaa whodunitteja. Six ne kirjat on niin androgyynisiä, mikä on mielenterveyden kannalta edullisinta, toteaa Suomen Tieteen Valitut Palat (HS-yhtymä).
xxx/ellauri086.html on line 908: Aika top-down prosessilta kuulostaa. Kaikki ohjelmoijat tietävät että softaa on paras kirjoittaa yhtä aikaa sekä top down että bottom up. Ei hyvässä kirjassa tarvii olla sen enempää juonta kuin huonossa elämässä, esim. sellaisessa kuin Edgarin. Eikä sen kummempaa tematiikkaakaan kuin naiset ja viina, nähtävästi. Konflikteja sillä kyllä piisasi.
xxx/ellauri086.html on line 939: Joku plokinpitäjä kirjoittaa siitä:
xxx/ellauri087.html on line 440: Mitallisesta runosta tulee helposti sellainen muovinen tekopenis jonka päälle hygieeninen terveysopin opettaja näyttää miten rullataan konodomi ilman että kynnet tekee kumiin reikiä. Vaatii todellista taitoa kirjoittaa niitä ilman että tuntoherkkyys menee ja runo on kuin söisi karkkia ottamatta paperia päältä.
xxx/ellauri087.html on line 897: 1960-luvulla kirjailija Christer Kihlman tajusi, ettei kukaan kirjailija ole vielä kirjoittanut omista heikkouksistaan. Hän alkoi kirjoittaa alkoholismistaan, miessuhteistaan ja myrskyisästä avioliitostaan. Nyt leskeksi jäänyt kirjailija ei ymmärrä, miten avioliitto kesti sen kaiken, yli 50 vuotta.
xxx/ellauri091.html on line 270: Kesken veisuun tuli minun vuoroni. Mr. Mott vastasi lyhyesti, ettei ole synti lukea huonoja kirjoja, jos kuzumus niin vaatii. Mutta vastapainoxi en saisi niitä kirjoittaa. Olen pahoillani mutta näin on päässyt käymään. Eikö hän muuta sanonut? Ei varmaankaan, paizi näkemiin Anu. Mixi siis minulla oli juhlallinen olla, kuin jumalan naaman edessä? Tieteellinen tutkimus oli houkutellut, Hanna Andersiin oli siitä painanut paljon paljetta. Mulla oli siitä jo kumu kuin Tupulla. Mutta kestin kiusauxen, sillä kirjailijan kuzumus poltti povessani kuin tulikipinä. Ja nyt tunsin vazassani, olin jeesuxen omena, käyttäisin saamani lahjan (housukilven) hänen kunniaxensa. Samalla minut valtasi ihmeellinen riemuisa tunne, että olin kuin sulaa vahaa Mr. Mottin käsissä, hänelle antautunut. Ehkä olinkin, en kazonut. Palasin kotiin, vaikka olin juhlakunnossa.
xxx/ellauri103.html on line 105: Krohn kirjoittaa myös, että “filosofisesti se näkemys, että ihmisen sukupuoli on mielessä eikä lihassa ja materiassa, edustaa äärimmäistä idealismia.” Kyllä se on siellä jalkojen välissä missä ennenkin, oli ainakin kun mä viimexi kazoin.
xxx/ellauri103.html on line 630: Joku William Greider niminen häiskä kirjoittaa jossain typerässä kirjassaan: "Keskittyminen joidenkin yritysten moraalisiin arvoihin eli yritysten moraalittomuuteen herättää lukijoissa liian heppoisen ja ansaitsemattoman omahyväisen reaktion. Nike on kexinyt jalkineidensa myymiseksi erityisen sairaan ideologian kātkemällä harjoittamansa julmuuden urheilun supertähtien kiltokuvien taakse, mutta miksi tuomita Nike tai Michael Jordan, kun Yhdysvaltain hallituskin on saman sairauden tartuttama?" Greiderin huomautus on aiheellinen. Tuomitaan siis koko konkkaronkka! 300 vuotta pyttyä ja myrkkypiikki mieheen!
xxx/ellauri104.html on line 1114: ”Aviosääty on pyhä, sillä Jumala itse on sen asettanut, kun hän ensimmäisen ihmisen luotuansa sanoi: Ihmisen ei ole hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva. Aviosäädyn pyhänä esikuvana on Kristuksen ja seurakunnan keskinäinen suhde, niin että samoinkuin Kristus on yksi seurakuntansa kanssa, myös miehen ja vaimon tulee olla yksi keskinäisessä rakkaudessa. Tästä kirjoittaa apostoli Paavali: Vaimot olkaa miehillenne alamaiset, niin kuin Herralle. Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä… Miehen tulee, uskollisena kutsumuksessaan, huolehtia perheensä ajallisesta ja iankaikkisesta hyvästä… Niinikään tulee vaimon rakastaa ja kunnioittaa miestänsä. Hänen tulee muistaa olevansa annettu miehen avuksi, ja sen vuoksi mielellään auttaa häntä… Vaimo on miehen kunnia, sanoo Paavali, sentähden tuleekin hänen käyttäytyä sen mukaisesti.”
xxx/ellauri114.html on line 235: Laurin kädet ovat revityt: hyttyset käyvät kuumina, ovat aivan hurjina. Lauri hissutteli koko yön valveilla niiden perässä sähkömaila ojossa. Seija rähisi kun ei saanut nukkua. Tätäkään en saanut kirjoittaa rauhassa kun kuolemaa halvexivat itikat teki tauotta stukamaisia kamikazesyöxyjä kuni tikat.
xxx/ellauri116.html on line 206: 2. maailmansota oli 1 harvoista ajanjaxoista, jolloin äitiys oli toissijasta ja naisia houkuteltiin töihin. Mut ei sekään johtunut muusta kuin että miehet oli sotimassa sodassa jonka ne oli aloittaneet ihan ize. Jonkun piti pyörittää maailmaa, siivota jälkiä. Sillä sekunnilla kun sota oli ohi, naiset sai mennä takas kotirouvailemaan. Ja taas alettiin äidinvaistosta ja hoivavietistä ja kiintymyssuhteista ja romantiikasta. Kaiken pitäis olla existentialismia, vapaiden valintojen tekoa vauvojen valintamyymälässä, ei mitään essentialismia. En kadu tänne tuloa, koska tää on vapaa maa. Täällä saa kirjoittaa, kirjoittaa, kirjoittaa.
xxx/ellauri116.html on line 212: Mutta sama narsistinen virhepäätelmä löytyy Koko Hubaralta kuin koko muulta kirjailijakööriltä: Mitään ei saa mukanaan hautaan, mutta kaikki ei silti ole toivotonta. Äidit voivat nimittäin ruvea kirjailijoixi ja kirjoittaa lapsilleen kirjoja. Ja jos lapaset sattuvat selviämään hengissä isoixi saakka, lukutaitoisixi, ne voivat lukea äitinsä kirjat ja ymmärtää näitä, tulla sitä kautta kuolemattomixi.
xxx/ellauri116.html on line 528: Viha on sallittua, se on hyvä asia, vaikka rasittaa. Rasitusta vähentää esim. liikunta, huutaminen, itkeminen, huumori, hyvät ystävät, luontoretket, rukousmietiskely, mindfulness (varo tätä!) sekä mieluisat harrasteet kuten suklaajäätelö, razastus tai kutominen. Käy kasvohoidossa, kampaajalla, osta uudet kengät ja juo lasi lempiviiniä kynttilänvalossa. Kannattaa kirjoittaa myös vihapostia. Juha Tapion musiikki on eräs voimavarani.
xxx/ellauri121.html on line 130: Hyvä Levinas! Toiseuden lisäksi keskeinen teema Lévinasin etiikassa on kasvojen merkitys. Kasvot edustavat ihmisessä riisutuinta itseä, haavoittuvuutta ja kontrollin puutetta, toisin kuin arvoasemamme, tapamme pukeutua tai se mitä passiin on kirjoitettu. Hmm. Kiinalaisista kasvoihin kuuluu noikin asiat, joiden menetystä ne pelkäävät. Passistakin kazotaan nimenomaan kasvoja. Kasvojen menetystä suri se uskonnollinen sähkömies [viite tarvitaan], tai venäläisen huoran pilluun kurkistanut suomalainen matkamies. Nykyään on musta mukava käydä kaupassa, kun on naamarit, ei tarvize kazoa kaikkien turveloiden pärstävärkkejä. Vastuu menee jopa niin pitkälle, että Lévinas allekirjoittaa täysin Fjodor Dostojevskin Karamazovin veljesten lausuman:
xxx/ellauri125.html on line 345: Biden vieritti syyn Talibanin voittokulusta ja Kabulin kaaoksesta afgaanijohtajien harteille. Humanitäärinen kriisikin saattaa jäädä eurooppalaisten ratkaistavaksi, Ylen kirjeenvaihtaja Hentun-Liisa kirjoittaa.
xxx/ellauri126.html on line 363: Terapeutti Karyl McBride huomasi, että hänen äitisuhteensa oli juuri tällainen. Hänen elämänsä oli yhtä suorittamista, ja hän oli yrittänyt aina kaikkensa päästäkseen äitinsä suosioon. Hän alkoi tutkia asiaa ja päätti kirjoittaa aiheesta kirjan. Kun hän kertoi projektista äidilleen, tämä kysyi: "Miksi et kirjoita kirjaa isistä?" Koska isi ei ole yhtä filmaattinen paska kuin oot sä. Karyl McBriden omista kokemuksista ja pitkästä psykoanalyyttisestä potilastyöstä ammentava teos, joka asiantuntijasisällön ohella antaa äänen naisille, jotka ovat kärsineet narsistisesta äidistä. Kun yrität kertoa kuulumisia siskollesi, keskeyttääkö hän sinut ja alkaa puhua omista asioistaan? Tuntuuko sinusta, että hän kilpailee kanssasi ja on sinulle kateellinen? Nojoo. "Minäminäminä, mä oon parempi kuin sä."
xxx/ellauri126.html on line 545: Aivan suhteen alussa ei välttämättä helposti voi nähdä, onko kumppanikokelas narsisti, kirjoittaa Salomaa.
xxx/ellauri126.html on line 657: Taipunut nuhru kirjoittaa:
xxx/ellauri127.html on line 301: Amerikkalainen kirjailija ja luonnontieteilijä Gene Stratton-Porterin romaani Girl of the Limberlost julkaistiin elokuussa 1909. Sitä pidetään Indianan kirjallisuuden klassikkona. Se on jatkoa hänen aikaisemmalle romaanilleen Freckles. Tarina sijoittuu Indianassa, Limberlostin suolla ja sen ympäristössä. Jopa tuolloin tätä vaikuttavaa kosteikkoaluetta vähennettiin voimakkailla hakkuilla, luonnon öljynpoistolla ja maatalouden kuivatuksella. (Suo ja metsämaa lopulta lakkasivat olemasta, vaikka projektit 1990-luvulta lähtien ovat alkaneet palauttaa pienen osan siitä.) Patricia Raub (amerikkalaisen tutkimuksen vanhempi lehtori Massachusettsin yliopistossa Bostonissa) toteaa, että Stratton-Porter oli "yksi aikakauden suosituimmista naiskirjailijoista, joka tunnettiin luontokirjoistaan ja McCallin Gene Stratton-Porterin toimituksista. Page 'sekä hänen romaaneihinsa'. " Raub kirjoittaa: "Hänen kuolemansa aikana vuonna 1924 hänen kirjoistaan oli myyty yli kymmenen miljoonaa kappaletta - ja hänen kuolemansa jälkeen myytiin vielä neljä kirjaa."
xxx/ellauri127.html on line 856: Kun Keats oli heinäkuussa kävelyretkellä Mullin saarella, hän kylmettyi pahasti. Elokuussa Brown kirjoittaa, että hänen ystäväsä oli ”niin heikko ja kuumeinen, ettei jaksanut jatkaa matkaa". Keuhkotauti tunnistettiin erilliseksi taudiksi vasta 1820, ja tautiin liittyi ikävä leima, joka usein yhdistettiin heikkouteen, tukahdutettuun seksuaaliseen intohimoon ja masturbointiin.
xxx/ellauri128.html on line 217: Vauvenargues osallistui sotaretkiin Italiassa 1734 ja Böömissä 1742 ja asettui sitten asumaan Pariisiin, jossa hän tutustui muiden muassa Jean-François Marmonteliin ja Voltaireen, mikä edisti hänen julkkis-imiziään. Jo palvelusaikana Vauvenargues oli alkanut kirjoittaa muistiin elämän hänelle tarjoamia vakavia vaikutelmia. Näitä ajatuksiaan hän pyrki viimeisinä vuosinaan järjestämään ja kokoamaan tavoittelematta kuitenkaan filosofisen tieteellisyyden viittaa. Lisäksi häneltä puuttui siihen edellytykset.
xxx/ellauri128.html on line 219: Joku Joseph Müller kirjoittaa kuulemma Nordisk familjebokissa, jonka Jönsy sai Tutun kirjastosta, kun en ize viizinyt: "Mutta se ansio hänellä on, että hän aikana, jolloin pilkka ja iva, itsekkyys ja epäusko olivat vallalla kaikkialla, rohkeni muistuttaa ihmisiä heidän moraalisista velvollisuuksistaan ja vaatia heitä kunnioittamaan kaikkia uskonnollisia vakaumuksia." Kuulostaa posetiivarilta. Ainoa häneltä painettuna ilmestynyt teos (1746) sisältää laajahkon kirjoitelman Introduction à la connaissance de l'esprit humain sekä pienempiä, kuten Réflexions sur divers sujets, Conseils à un jeune homme (vältä tippuria), Méditation sur la foi ja Paradoxes mêlés de réflexions et de maximes.
xxx/ellauri128.html on line 574: Risto Olavi Rasa (s. 29. huhtikuuta 1954 Helsinki) on suomalainen runoilija, ammatiltaan kirjastonhoitaja. Hän kirjoittaa lyhyitä, naivistisen avoimia ja arkisen lämpimiä runoja luonnosta, kodin piiristä ja rakkaudesta. Rasa tunnetaan erityisesti luontolyyrikkona. Jo esikoisteoksellaan Metsän seinä on vain vihreä ovi (1971) Rasa saavutti suurta suosiota. Sen julkaistessaan hän oli vain 17-vuotias ja kävi koulua Vaasassa. Hänen runojaan alkoivat lukea sellaisetkin, jotka eivät ennen olleet välittäneet runoista. Wiffin vaimon nimi oli Rasa. Muttei Risto. Risto Alapuro on julkaissut jonkun neuvostovastaisen muistelman vaihtarivuodelta 1990-1991.
xxx/ellauri128.html on line 625: Ritva Kirste (Kirsti) Paltto 11. helmikuuta 1947 Utsjoki) on suomensaamelainen kirjailija, joka kirjoittaa pääasiassa pohjoissaameksi. Paltto on koulutukseltaan opettaja.Hän oli kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokas teoksellaan Voijaa minun poroni vuonna 1986. Voi jaa ei mun poro voittanut. Hänen tyttärensä on alkuperäiskansojen tutkija Rauna Kuokkanen.
xxx/ellauri129.html on line 216: Salierin Asko on ollut kahdesti finlandiaehdokas. Hänen pimeä äänensä voitti mäntin kirjapalkinnon. Hän asuu siltojen alla Göteborgissa. Exyneenä ja häväistynä hän kirjoittaa siitä ja sen puutteesta.
xxx/ellauri129.html on line 348: Jottei kuvasta tulisi liian fiini ja korkeakulttuurinen, todettakoon, että Korhonen kirjoittaa myös esimerkiksi pitkiä ja railakkaan yksityiskohtaisia seksikohtauksia. Sekä vaikkapa ylistyksiä rock-bändeille – hänen suosikkejaan ovat ysäribändit Interpol, The National, Velvet Underground, Nick Cave, Sonic Youth, The Strokes – ja herkullista herjaa U2:sta. Kuinka unettavaa, samaan lankesi myös Kjell Westö vaikka oli hurri.
xxx/ellauri129.html on line 350: Hänellä soikin aina taustalla rock, kun hän kirjoittaa tai kikkailee tietokoneella itselleen uusia annoksia suuren addiktionsa aiheesta. Addiktiiviset ihmiset on ahneita, Tiede-lehti selvitti. Ei kannattaisi kikkailla, voi sattua Juhaa leukaan. Riku Korhonen on näet kerännyt Irakin sotaa käsitteleviä artikkeleita jo viisi vuotta. Joskus mielessäni on ollut visuaalisena taustakuvastona karmeita sotatilanteita. Mutta ne eivät toimineet romaanissa.
xxx/ellauri129.html on line 360: Se syntyy luonteestani. Olen erittäinkin izekeskeinen. Mulle olisi kauhean vaikea yrittää kirjoittaa jostain andorralaisesta eläkeläisestä tai avovaimon äidistä, en osaisi eläytyä sellaiseen riittävästi. Asiat, jotka mua kiinnostaa, nousevat "usein" omasta elämästä, ja musta on ollut tärkeääkin kirjoittaa aiheista, jotka on itse kokenut. 22-vuotiaana hän oli juopuneena sukeltanut altaan matalaan päähän ja iskeytynyt pohjaan. Hyvä ystävä Eero nosti hänet vedestä.
xxx/ellauri129.html on line 387: Riku Korhonen kirjoittaa Image-lehdessä että Riku Korhonen huolestui siitä, miten hän kohtelee työtovereitaan. Väkivaltarikollisten aivotoimintaa tutkinut psykologi Adrian Raine on väittänyt, että losangelesilaisilla keikkatyöntekijöillä epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö oli yli kahdeksan kertaa yleisempi kuin muussa väestössä. Psykopaatteja heistä oli 13,5 prosenttia, lähes yhtä suuri osuus kuin vangeista. Raine selittää tuloksia keikkaduunarien taajaan vaihtuvilla työsuhteilla, jotka mahdollistavat muita hyväksikäyttävän ihmistyypin eli Volt- ym riistotyönantajien toiminnan.
xxx/ellauri129.html on line 420: Muoti-ilmiöksi nousseen naisviihteen brutaali mieskuva marginalisoi identiteettejämme tasa-arvon pallopoikina ja empaattisina kähäräpersiljan kasvattajina. Mutta jos monet naisoletetut haluavat kirjoittaa ja lukea kuvitelmia, joissa mies on A Dark Bad Boy, olkoon niin. Toivottavasti he saavat tehdä sen häpeämättä. Eikä miesten kuvitelmien kai tarvitse olla sen hyveellisempiä? Eli saammeko jatkaa entisinä setämiehinä? Sopiiko? Sopiiko?
xxx/ellauri129.html on line 428: Olen Pasi Ilmari Jääskeläinen. Minulla on kissa ja kirjoituskone. Kissalla ei voi kirjoittaa, kirjoituskoneella voi. Kissalla voi pöytää pyyhkiä, kirjoituskoneesta en kexi oikeastaan tämän enempää. Tosin teosteni varsinaisena aiheena on dementia. Teosteni tyyliä on arvostellen verrattu mm. Ray Bradburyyn, Haruki Murakamiin ja David Lynchiin. Kirjojani voit tilata esim. sieltä ja täältä. Löydät minut Twitteristä: hups://twitter.com/paziij. Tähän voit jättää mulle viestiä.
xxx/ellauri129.html on line 461: 5:30 Olli keittää kaurapuuroa reilun annoksen, syöttää nukkuvalle vaimollekin. Olli rypistää sanomalehden. Hän tekee sen hitaasti, kuten kaiken muunkin. Yhtä romaania Olli kirjoittaa 25 vuotta. Siitä huolimatta hän on ehtinyt julkaista 15 romaania. Olli on tosi iäkäs. Olli on Riittaa 3kk vanhempi. Kun Olli Jalonen kirjoittaa, hän vaikuttaa viisaan lempeältä. Kun hän puhuu, hän vaikuttaa kummalliselta. "Puhun kuten kirjoitan. Olen mumissut 1980-luvulta asti."
xxx/ellauri129.html on line 463: Sillä välin kun Olli mumisee, Riitta ryöpsähtelee. Riitta pulppuaa tekstiä. Hän kirjoittaa lauseenpätkiä kirjekuoriin, kuittien taakse ja rypistetyn sanomalehden reunoihin. Niin on syntynyt 18 kirjaa. Olli herättelee varovasti: Tekstisi on mielikuvitusta. Muistathan? Pyyhi puuro pois parrasta.
xxx/ellauri129.html on line 711: George Meredith (12. helmikuuta 1828 Portsmouth, Englanti – 18. toukokuuta 1909 Box Hill, Surrey, Englanti) OM, oli viktoriaanisen ajan englantilainen kirjailija ja runoilija. Meredith syntyi Portsmouthissa Englannissa laivastoupseerin poikana. Hänet lähetettiin 14-vuotiaana herrnhutilaiseen kouluun Saksaan Neuwiediin, jossa hän oli kaksi vuotta. Meredith opiskeli oikeustiedettä tavoitteenaan asianajajan ammatti. Hän jätti lukunsa kesken ja alkoi opiskella journalismia sekä kirjoittaa runoja. Vittu näitä juristi-dropouteja piisaa kirjailijapiireissä.
xxx/ellauri129.html on line 714: Meredith asettui Surreyyn 1864, meni uudestaan naimisiin ja alkoi kirjoittaa luontoaiheisia runoja. Hän kirjoitti koomisen romaanin The Egoist, joka ilmestyi vuonna 1879. Romaani sai huomiota kuvauksestaan naisten alistetusta asemasta viktoriaanisella ajalla.
xxx/ellauri136.html on line 418: Tutkimme näytesovellusta ilman sisältöä. Kuinka kirjoittaa teksti oikein
xxx/ellauri137.html on line 812: Sezukolla oli muutakin omaisuutta jenkeissä. Se siitä Shagin sovinistisika teoriasta ettei sillä muka ollut muuta annettavaa kuin kauneus. Siis mitä? Kumpi teoria on sovinistisiempi? Sujata on vitun jenkkipossu. Mutta Sujatalle Luoja viestitti että oli USAan palaamisen aika. 2 vuoden rintaäänellä voi jo hyvin kirjoittaa. Mäkin voisin kirjoittaa romaanin amerikkalaisista. Exotiikkaa.
xxx/ellauri139.html on line 237: "Jo kauan minua on vaivannut eräs ajatus, kirjoittaa Dostojevski, mutta olen pelännyt tehdä siitä romaania, sillä ajatus on liian vaikea - enkä ole ollut siihen valmistautunut, vaikka ajatus on kovin viehättävä ja minä pidän siitä. Tämä idea on luoda täysin erinomainen apina. En voi kuvitella sen vaikeampaa tehtävää, erityisesti meidän aikanamme... tämä ajatus on vähäinen joissakin taiteellisissa suhteissa, mutta vain muutamissa, mutta sellainen on kuitenkin täysin tarpeellinen. Vain epätoivoinen tilanteeni on pakottanut minut käymään käsiksi tähän sietämättömään ajatukseen. Otin riskin kuin ruletissa: "ehkä" se kynän alla aukeaa!" («Kirjeet», osa. II, s. 61).
xxx/ellauri139.html on line 264: "(Ruhtinaan,— Г. Ф.) tärkein sosiaalinen vakaumus on, että talousoppi yxityisomaisuuden haitallisuudesta on tyhmyys. Ja että kaikki, päin vastoin, perustuu yxityistämiseen. kirjoittaa Dostojevski luonnoksissaan romaania varten («Из архива Ф.М. Достоевского. Идиот. Неизданные материалы», М.— Л. 1931, s. 108). Vallankumoukselliset demokraatit osoittivat että yhteiskunnan pelastaa vain yhteisomistus, ei filantroopit, vaan kansanjoukkojen vallankumouksellinen taistelu. Dostojevskin paska sensijaan kuzuu apinan uudelleenkasvatukseen uskonnollisten ja kristillisten ideaalien hengessä. Hän pyllistää vallankumouksen tielle ja taistelukeinoille. Hän on paha vanha konservipurkki. No sixhä sitä jenkit juuri peukuttavat!
xxx/ellauri139.html on line 301: "Ajatuksen syvyydessä ja hänen käsittelemänsä moraalisen maailman tehtävän laajuudessa, kirjoittaa Shtshedrin, tämä kirjailija seisoo täydellissenä kummajaisena. Hän ei vain tunnusta niiden intressien laillisuutta, jotka liikuttavat tämän ajan yhteiskuntaa, vaan jopa menee pitemmälle, siirtyy ennustajan ja profeetan rooliin, jossa asettaa ei välittömien vaan myöhempien apinaston pyrkimysten tavoitteen." Tämän osoituksena Shtshedrin viittaa Idiootti-romaaniin, jossa Dostojevski "teki yrityksen kuvata sellaista aappatyyppiä, joka saavuttaa täyden moraalisen ja henkisen tasapainon".
xxx/ellauri139.html on line 303: Shtshedrin kirjoitti, että sen tehtävän edessä, jonka Dostojevski otti suorittaakseen, tunnetussa määrin "kalpenevat kaikki mahdolliset kysymykset naisten työstä, arvojen määräytymisestä, ajatuksen vapaudesta"... "Tämä, kirjoittaa satiirikko, niin sanotusti lopullinen päämäärä, johon nähden kaikkein radikaaleimmatkin kaikkien muiden yhteiskuntaa kiinnostavien kysymysten ratkaisut vaikuttavat vain väliasemilta". Mutta samalla Shtshedrin osoitti kiivaasti kirkuvia ristiriitoja, joita esiintyy Idiootissa, kuten myös muissa kirjailijan teoksissa. "Ja mitä sitten? huolimatta sellaisen tehtävän säteilyvoimasta, joka sokaisee kaikki tilapäiset edistyksen muodot, herra Dostojevski, kirjoitti Shtshedrin, vähääkään ujostelematta tuhoaa itse asiansa saattamalla häpeään apinoita, joiden ponnistukset ovat suuntautuneet samaan suuntaan, johon ilmeisesti pyrkii myös tekijä erittäin pätevällä päättelyllään. Halpa niin sanotun nihilismin pilkka ja häiritsevä halveksunta, jonka syyt aina jäävät selvittämättä, kaikki tämä värittää herra Dostojevskin tuotantoa rokonarpiseksi, täysin hänelle vieraan, ja korkeasta taiteellisesta tasosta kertovien kuvien ohella loihtii esiin kohtauksia, jotka
xxx/ellauri139.html on line 869: v 1807 Napsu tilasi siltä runon Italian retkistä, ja ehdotti mennä valtion kustannuxella paikan päälle innoittumaan. Millimolli kieltäytyi, sillä ei riittänyt puhtia kirjoittaa ylistyshyminää. Se tyytyi kynäilemään pienen allegorisen runon Iso-Calle Paviassa (1808).
xxx/ellauri139.html on line 1244: Feija-setää fanittanut venakko, nimimerkki "Köyhä perhossydämeni" kirjoittaa: Venäläisissä perheissä kotivaatteille ei perinteisesti anneta suurta merkitystä. Perimme tämän perinteen Neuvostoliitosta, jolloin naiset käyttivät kotonaan pestyjä puuvillavaatteita ja miehillä oli mustat verkkarit ja alkoholipitoiset T-paidat. Hellesäällä asunnossa kulki hyvin usein nainen pelkissä liiveissä ja miehen perseshortseissa. Mutta tässä lopuxi jotain messevämpää: AI-valmisteisia
xxx/ellauri149.html on line 48: Mites tää E.Saarinen taas aktivoitui tähän? Kai kun sekin on nyt jäänyt eläkkeelle huuhaaprofessorin virasta (kesällä 21, varmaan 68. syntymäpäivänään kuten mä), mutta tekee yhä silti lihavaa tiliä jossain vitun Aulangon ja Saarisselän retriiteissä jossa se venyttää samaa sitkeää optimistilimaa aina uusille aivokuolleille. Ellei sitten retriittiä peruta koronaepidemian kiihdyttyä. Vaan tuskimpa, sillä kirjoittaahan Nordeankin analyytikko rokotekriittisesti seuraavaa:
xxx/ellauri149.html on line 105: Filosofi, politiikan tutkija Mikko Lahtinen kuvaa Himasta "valtiofilosofiksi", joka ei ole pohdinnoissaan kuitenkaan mennyt asioiden poliittisten ja yhteiskunnallisten syiden ytimiin. Hän toivoo, että Himanen tarkastelisi tiukemmin globaalin oikeudenmukaisuuden ja nykyisen kapitalistisen talousjärjestelmän välisiä suhteita. Filosofi Tere Vadén arvostelee Himasta lähinnä siitä, että tämä ei voi kirjoittaa vapaana filosofina ja laatia samalla raportteja valtionvallan tilauksesta. Jätkät on vaan kateita. Tai olivat, tuskin enää ovat.
xxx/ellauri149.html on line 538: Zyskowiczin suosikkisana on pöyristyttävä, mitä hänen mielestään on suurin piirtein kaikki, ainakin silloin, kun täysistuntoa televisioidaan kärttyisten eläkeläisten huviksi. Kyllästyttyään siihen, että ihmiset eivät osaa kirjoittaa hänen nimeään oikein, Zyskowicz aikoo muuttaa etunimensä Pentiksi.
xxx/ellauri157.html on line 473: Buber kirjoitti runollista ja vaikeaselkoista kieltä, eikä hänen esityksensä ole missään nimessä systemaattista. Kieltä kuvataan vaikeaselkoiseksi, romanttiseksi ja ekspressionistiseksi. Buberin muutettua Jerusalemiin ja opittua kunnolla hepreaa hänen kerrotaan vitsailleen ”että hän voisi kirjoittaa sitä yhtä epäymmärrettävästi kuin saksaksi”.
xxx/ellauri167.html on line 39: Trullit tervehtivät Pirua sanoen: -Herlitte, johon tämä vastaa: -Kupeteeraa. Uusille tulokkaille Piru tarjoaa avointa kirjaa, jossa on kaikkien trullien nimet. Trullinoviisin etusormeen tehdään haava, ja sillä verellä pitää oma nimi kirjoittaa Pirun kirjaan.
xxx/ellauri167.html on line 697: Viimeisinä kuukausinaan Leary kirjoitti kirjan nimeltä Design for Dying, jossa hän kirjoittaa omista näkemyksistään kuolemaan liittyen.
xxx/ellauri168.html on line 496: Mieli sitoo yhteen "kognitiivisia henkisiä demoneja" joka on sarja henkisiä prosesseja -- samalla lailla kuin tietokoneen ohjelmoija kirjoittaa ohjelmaa. Näitä naruja kutsutaan K-linjoiksi (Kekkosen mukaan, ilman Paasikiveä).
xxx/ellauri170.html on line 251: Ei ihmeempiä, Sanna Ukkolan normipäivä. Suomella ei ole ollut käytännössä minkäänlaista intoa nujertaa jihadistista ideologiaa. Samaan aikaan tavallisia ihmisiä jahdataan ja vihapuhelakeja halutaan entisestään kiristää, kirjoittaa Sanna Ukkola.
xxx/ellauri174.html on line 408: Romaani sijoittuu Lesboksen saarelle, Mytilenen läheiselle maaseudulle, 100-luvulle ajanlaskun alun jälkeen. Esipuheessa kirjailija kertoo olleensa metsästämässä saarella ja nähneensä nymfien lehdossa rakkauskertomusaiheisen maalauksen. Hänessä heräsi kiinnostus kirjoittaa maalauksen tapahtumat sanoiksi. Tämän vuoksi hän sanoo kirjoittaneensa romaaninsa.
xxx/ellauri177.html on line 681: Sinä iltana isä Mouret tunsi kuitenkin olevansa liian väsynyt. Hän lykkäsi lähtöään seuraavaan päivään. Seuraavana päivänä hän antoi itselleen uuden tekosyyn: hän ei voinut jättää sisartaan yksin La Teusen kanssa; hän jätti kirjeen vietäväksi Pascal-setälle. Kolmen päivän ajan hän lupasi itselleen kirjoittaa tämän kirjeen; paperiarkki, kynä ja muste olivat valmiina pöydällä hänen huoneessaan. Ja kolmantena päivänä hän lähti pois kirjoittamatta kirjettä. Yhtäkkiä hän oli noussut hattuaan, hän oli lähtenyt Paradouhun, tyhmyydestä, pakkomielle, luopumassa, meno s§inne oli kuin urakkatyötä, jota hän ei tiennyt välttää. Albinen kuva oli taas haalistunut; hän ei enää nähnyt häntä, hän totteli vanhoja tahtoa, kuolleena hänessä sillä hetkellä, mutta jonka työntövoima säilyi hänen olemuksensa suuressa hiljaisuudessa.
xxx/ellauri178.html on line 279: Roth kirjoittaa hyvin silloin (äärimmäisen harvoin) kun se ei puhu izestään. Silloinkin harvoin ne tyypit alkaa pian väkisin morfautua taas Pilixi. Niinkö toi Baumgarten. Joka peilistä paistaa lopulta Pilin naama taas vääntyneenä kuin naurutalossa. Kaikki salaisia vitunmezästäjiä jotka leikki tsehovia tai tolstoita. Mixen mielestä on hienompaa haukkua izeään kuin muita kirjoissa? Sama tuloshan siitä tulee, ei lukijat ole enempää se kuin sen henkilöitä. Jotain uskonnollista on tässäkin. Eli narsismia.
xxx/ellauri178.html on line 343: Mitäs tästä Tsehovista? Siitä mullei ole yhtään paasausta vielä. Onxe jonkinlainen Kimmo Koskenniemi? No ei, munaton kyllä mutta perheetön. "Henkilökohtainen vapauden tunne" oli lääket.lis. Tsehoville erityisen tärkeä. Rothin Kepesh avataari kirjoittaa tutkielman Tsehovista ja "koteloituneesta miehestä". Nää on varmaan kaikki saatavissa Gutenbergistä.
xxx/ellauri179.html on line 63: Hemingway alkoi kirjoittaa ensimmäistä romaaniaan, Ja aurinko nousee, ollessaan 25-vuotiaana Pariisissa lehtimiehenä. Aiemmin Hemingway oli kirjoittanut pitkiä novelleja. Hän sai 250-sivuisen käsikirjoituksen valmiiksi 21. syyskuuta 1925. Alun perin Hemingway ajatteli antaa kirjalle nimeksi Ford Fiesta, muttei kuitenkaan halunnut vierasperäistä nimeä. Myös kirjan teemaan liittyvä Kadotettu sukupolvi oli nimiehdotuksena mielessä, mutta lopulta Hemingway otti Saarnaajan kirjasta lainatun nimen, Ja aurinko nousee. Hemingwayllä oli vaikeuksia saada kustantaja kiinnostumaan käsikirjoituksesta. Hän veti käsikirjoituksensa korjattavaksi ja poisti siitä 15 ensimmäistä sivua, päähenkilöiden elämäkerrat. Kustantaja Maxwell Perkins oli lopulta erittäin vakuuttunut romaanista. Hemingway osti kirjan vaimolleen Hadley Richardsonille. Kirja myi hyvin esikoisteokseksi ja siitä otettiin toinen painos jo kahden kuukauden kuluttua julkaisusta.
xxx/ellauri187.html on line 342: Lukiosta hän pääsi Helsingin yliopistoon lukemaan yleistä kirjallisuutta. Hän tunsi heti olevansa kotona, mutta tekemisen puute ahdisti häntä. Sofia ahdisti opiskella kirjallisuudesta, koska olisi halunnut jo kirjoittamaan. Kun hän pääsi lopulta opiskelemaan teatterikouluun dramaturgiaa, koki hän vihdoinkin vapautuneensa. Oppilaille annettiin vapautta, joka sai Sofin tajuamaan, että hänellä todellakin on lupa kirjoittamiseen. [Höh, eikös se mennyt niin että päästyään teatterikouluun Sofi huomasi pian olevansa väärässä paikassa kun siellä piti jumpata extrovertisti ja noudattaa reaaliaikaisesti käskyjä kuin koulussa. Sofi oli liikunnallisesti lahjaton nyhverö joka halusi vaan nykrätä ja kirjoittaa. Kirjallisuuden opiskelu ei napannut sen enempää, joten kesken jäi sitten nekin opinnot. Sofi puuttuu Nilkin 2017 humanistitallista, siellä on vaan se Kimmo joka työnsi päänsä itätytön perseeseem ja sai pahan aknen. Väärään paikkaan työnsi sekin päänsä. Kasvonsa menettänut mies. Lomasysmäläisen palkinto vlta 2014.]
xxx/ellauri187.html on line 344: Sofi pääsi oikeaan paikkaan asumaan [Kallioon] ja kykeni alkaa elämään itsensä näköistä elämää. Tämä vaikutti häneen niin, että hän parani jopa bulimiasta. Muistot sairaudesta säilyivät ja hän alkoikin bulimian lisäksi kirjoittaa myös seksuaalisuudesta sekä suomalaisten ja virolaisten suhteista. Sofi kirjoitti esikoisteoksensa Stalinin lehmät, joka vei lopulta kaksi vuotta. Kirja julkaistiin vuonna 2003.
xxx/ellauri187.html on line 350: Kolmen romaanin jälkeen Sofi jaksoi yhä kirjoittaa samoista aiheista. Vuonna 2009 julkaistiin nykyteatteriteos, nimeltään High Heels Society. Tämä oli hänen toinen näytelmänsä. Seuraavaksi Sofi toimitti yhdessä kirjailija Imbi Pajun kanssa Kaiken takana oli pelko artikkelikokoelman.
xxx/ellauri193.html on line 100: Englantilaisen äidin ja latvianjuutalaisen isän lapsi kasvoi lähellä Johannesburgia Transvaalissa. Häntä ei kasvatettu juutalaiseksi, vaan hän kävi anglikaanista nunnien koulua silloin, kun voi – sydänvikansa takia hän oli paljon poissa koulusta, äitinsä kotiopetuksessa. Hän opiskeli myöhemmin vuoden Witwatersrandin yliopistossa mutta jätti opinnot kesken. Gordimer alkoi kirjoittaa yhdeksänvuotiaana ja julkaisi ensimmäisen esseensä paikallislehdessä 14-vuotiaana.
xxx/ellauri199.html on line 1118: Muija kirjoittaa romanttista soopaa

xxx/ellauri200.html on line 200: Muutettuaan Trinidadista Englantiin Naipaul aloitti kirjailijanuransa 1950-luvun lopulla omaelämäkerrallisilla kuvauksilla Karibiasta. 1960-luvun puolivälissä hän alkoi kirjoittaa romaaneja kolonialismin jälkeisistä Afrikasta ja Intiasta. 1980-luvun lopulta alkaen hänen romaaninsa kuvasivat kuvasivat omaelämäkerrallisesti siirtolaiselämää Britanniassa.
xxx/ellauri202.html on line 68: Kahden ensimmäisen kirjan osalta keskeisinä teemoina ovat muunmuassa tahdon murtuminen, minäkuvan rajut muutokset, erilaisten tunteiden herääminen ja ihmissuhteissa tapahtuvat myllerrykset. Kirjailija onnistuu kuljettamaan tarinaa sensitiivisesti ja varsin nyanssipitoisesti. Mielialojen vaihteluita ja tunteita tarkastellaan huolellisesti, muttei kuitenkaan lukijaa liikaa ohjailevasti. Näissä kirjoissa luodaan luja pohja tarinan henkilöille ja niiden välisille suhteille. Ympäröiviä puitteita kuvaillaan riittävällä tarkkuudella, joskin sivumennen, mutta kuitenkin tapahtumia tukien. Itselleni tuli mieleen lähinnä Romain Rollandin tapa kirjoittaa, joskin tämä raapaisee jotenkin syvemmältä ja perinpohjaisemmin. Hetkittäin jopa huvittuneisuutta aiheuttavia naiiveja, mutta silti uskottavia reaktioita Jacquesin osalta on mielenkiintoista lukea. Toisaalta Antoinen omahyväisen kiihkeä itsetutkiskelu vie väistämättä todellisen elämän ihmisten klisheisiin, joita varmasti kaikilla pyörii yllin kyllin ympärillä.
xxx/ellauri202.html on line 85: Poikien kirjeenvaihto on harmaakantisessa vihossa, jossa varsinkin Jacques kirjoittaa runollisia rakkauden tunnustuksia Danielille ja ilmentää monisanaisesti kokemaansa tuskaa. Daniel ei puhu rakkaasta vaan ystävästä. Tässä osia muutamasta kirjeestä.
xxx/ellauri202.html on line 99: Jacques selittää kotimatkalla Antoinelle, että rakastaa runoja ja on runosielu. Kotona odottaa pappi ja yllätys. Jacques jatkaa eloaan ja kouluaan kasvatuslaitoksessa. Osa päättyy dramaattiseen kirjeeseen, jonka Jacques kirjoittaa Danielille ja heittää ikkunasta, hän "uhkailee" itsemurhalla.
xxx/ellauri202.html on line 139: Antoine haikailee Giseleä, joka oli ollut siis perheessä "kasvattina". Antoine avaa professori Jalicourtin kirjeen. Hän saa kuulla Jacquesin katoamisesta. Se oli vapaaehtoinen. Hän ei halunnut mukautua akateemiseen kuriin, vaan lähti ulkomaille ja kirjoittaa salanimellä Roger Martin du Gard, sori Jack Balthy. Antoine lukee Balthyn La Sorellina teosta, jonka hän tajuaa kuvaavan Jacquesin omaa elämää. Siinä päähenkilö rakastaa kahta naista protestanttia, ja siskoa (Gisele on kasvattilapsi ei sisko), Jacques on omalla estyneellä tavalla kiinni kylmässä Jennyssä, mutta eräällä kotiin paluureissulla lankeaa aistilliseen Giseleen, siis romaanissaan, jossa henkilöiden nimet ovat vaihtuneet. Antoine, joka on ollut itsekin tuntenut fyysistä vetoa Giseleen, lukee hullaantuneena. Jacquesin tuotoksesta selviää myös välirikon syy. Isä, joka ei hyväksy pojan kihlausta protestantin kanssa, uhkaa lopettaa tämän kuukausirahan ja päättää lähettää pojan armeijaan. Poika uhkaa itsemurhalla ja katoaa. Näin yksinkertainen juonikuvio on, jota on jo selitetty aiemmin, mutta Jack Balthyn tuotoksena tästä on saatu paljon paatosta aikaan. Kirjoittaako Roger Martin du Gard Jacquesista kuin itsestään, joka Jack Balthynä kirjoittaa Jacquesista, ja du Gardin loihtima Antoine lukee ja eläytyy, tämä on kulttuuria ja taidetta, minusta tässä tämä toimii, toteutustapa taiteessa on ratkaiseva.
xxx/ellauri202.html on line 180: Andre Gide ja Rooger olivat toisilleen läheisiä kuten Jacques ja Daniel, tai Charles ja Sebastian. Gide kirjoittaa ystävästään päiväkirjassaan vuonna 1931: "Hänen kanssaan voin päästää itseni menemään ja olla täysin luonnollinen. Ei ole ketään, jonka läsnäolo tuo minulle nyt enemmän lohtua." Roger Martin du Gard puolestaan oli merkittävä kirjailija, joka tunnetaan parhaiten yhdeksänosaisesta perhesaagasta Les Thibault. Giden muistiinpanot on otettu hänen päiväkirjastaan. Hänen läheinen ystävyytensä Roger Martin du Gardin kanssa, joka oli hänen vuoteensa vieressä kuollessaan, kesti yli 38 vuotta.
xxx/ellauri208.html on line 478: H. K. Riikonen kirjoittaa:
xxx/ellauri208.html on line 666: Björling oli avoimesti homoseksuaali, mikä ei ainakaan vähentänyt häneen kohdistunutta syrjintää ja väheksyntää. Harri Nordell kirjoittaa: ”– – pilkka oli säälimätöntä, eikä päivänkritiikki, jos sitä edes oli, suostunut ymmärtämään täysin omalakisen, dadaistisen ja ekspressionistisen Björlingin runouden arvoa.” Pilkkaajiin kuului aikakauden vaikutusvaltainen kriitikko Hagar Olssonkin.
xxx/ellauri212.html on line 71: Mixi sexi on hauskaa? Kysy Jared Diamondilta. Niin kysynkin. Vargas Llosa on kuin Hannu Mäkelän Pekka Pelottoman susi. Se on melkoisella varmuudella kaappihomo. Sixe kirjoittaa niin monista samanmoisista.
xxx/ellauri215.html on line 177: Naatan kirjoittaa novellettan sukulaisistaan jotka olivat juuri sellaisia kitupiikkejä kusipäitä mixi antisemitistit on mokkereita aina kuvanneet. Sen isä jalkalääkäri varoittaa ettei sen kertominen ole aivan viisasta. Eikä olekaan. Mutta ei, Philip on valmis myymään vaikka isoäitinsä jos saa siitä laatuaikaa mediaan. Koska se on just yhtä perso sille kuin sukulaiset rahalle. Rouva Wapterin 10 kysymystä ovat aiheellisia. Rothin vastaus niihin on vaan näyttää fäkkiä. Sellainen kaippari se vaan nyt on, Knasun tyyppinen. Vaan eipä sitten saanut dynamiittimiehen pinssiä. Nobel piti positiivisista jutuista.
xxx/ellauri224.html on line 258: Orvoksi jäänyt Dostojevski onnistui valmistumaan sotaakatemiasta ja ryhtymään armeijan insinööriksi ("ei kovin hyväxi", Christofi sanoo), mutta hän todella halusi kirjoittaa kirjallisen sankarinsa Nikolai Gogolin tavoin. Niinpä hän kirjoitti käsikirjoituksen siitä, mistä tulee "köyhä kansa", ja ystävänsä sai sen suuren nimisen kirjallisuuskriitikon Vissarion Belinskyn käsiin, joka piti sitä nerokkaana työnä.
xxx/ellauri224.html on line 463: Sanoi Eski Saarinen izestään Epäapinan äänessä. Selvästikkään Saarinen ei ole enää se sama narsisti, joka hän oli 1980-luvulla, mutta ei tähteyden kaipuu kokonaan ole kadonnut. Hän näkee tämän jännitteen ja kirjoittaa: ”Oli tavoiteltava Pipsan sisäavaruutta, vaikka intohimo oli olla tähti.”
xxx/ellauri227.html on line 75: – Kerran olin ostanut herkkuja vahingossa hänen luottokortillaan karkkikaupasta ja toisen kerran kirjoitin hänelle kauppalistan lompakostani löytyneen kuitin takapuolelle, että olin juuri pari iltaa sitten yksin kotona ollessani lähestulkoon ostanut kaupan tyhjäksi juustonaksuista ja suklaasta, Tallgren kirjoittaa.
xxx/ellauri227.html on line 77: Tuorein kiinnijääminen osoittautui todella mielikuvitukselliseksi. Tallgren kirjoittaa olleensa pääsiäisenä vanhempiensa luona. Koska muutkin söivät suklaamunia, hän sortui syömään niitä herkkulakosta huolimatta. Tallgrenin mukaan suklaalla herkuttelua oli sortumisen jälkeen vaikea lopettaa.
xxx/ellauri227.html on line 79: – Niinpä pakkasin suklaamunia autoon paluumatkalle evääksi ja vedin niitä hyvin antaumuksella. Niin antaumuksella itse asiassa, että päädyin ajamaan ylinopeutta ja koko komeus tallentui valvontakameraan. Halusin uskoa, että ylinopeus olisi ollut sen verran pieni, ettei postia välttämättä olisi tullut... mutta se oli turha toivo, Tallgren kirjoittaa ja jatkaa:
xxx/ellauri227.html on line 87: Jean Edith Camilla Läckberg Eriksson (s. 30. elokuuta 1974) on ruotsalainen rikoskirjailija. Hän kirjoittaa Bohuslänin Fjällbackaan sijoittuvia rikosromaaneja, joiden päähenkilöitä ovat kirjailija Erica Falck ja poliisi Patrik Hedström. Erica on Camillan alter ego (pitkä ja vaalea, Camilla puolestaan on tumma hukkapätkä), ja Patrik on Camillan ex-ex-exä Micke ilmielävänä, molemmat näät kastavat halukkaasti kaakaoon näkkäriä, jossa on lujasti päällä voita, juustoa ja Kallen kaviaaria. Hänen kirjojansa on käännetty 37 eri kielelle. Myös Suomessa on esitetty hänen teoksiinsa pohjautuvia Fjällbackamorden tv-elokuvia.
xxx/ellauri227.html on line 283: Kolme vuotta myöhemmin Marklund teki paluun rikosromaanilla Helmifarmi (jossa ei kuitenkaan esiinny enää Annika Bengtzon). Marklund kertoi haastattelussa: "Vähensin julkisuudessa esiintymistä enkä esimerkiksi antanut enää ruotsalaisille lehdille haastatteluja." Toinen syy julkisuudesta vetäytymiselle oli hänen aviomiehensä vakava sairastuminen. Liza Marklund vaikeni kolmeksi vuodeksi - aviomiehellä syöpä. Marklund on naimisissa Mikael Aspeborgin kanssa. Hänellä on kolme lasta, joista kaksi Aspeborgin kanssa. Yhden isä on joku "Ankka". Hänen vanhin lapsensa Annika Marklund (kuinka ollakaan! arvatenkin juuri se jonka isä on "Ankka"? Juu: Marklund left home when she was just 16 years old when she moved to Piteå, Sweden and worked as a waitress and chambermaid. She had her first child, Annika at the age of 21. Marklund met Annika's father Michael Zev Spielman while in Israel on a kibbutz. Spielman, born in California, was five years older than Marklund.) - niin siis tämä Annika tytär on valokuvamalli ja näyttelijä ja kirjoittaa myös kolumneja. Marklund ize asuu Tukholmassa eipäs vaan Malmössä ja Marbellassa.
xxx/ellauri227.html on line 298: – Jos minulla on kirja kesken, saatan kirjoittaa jopa yksitoista tuntia päivässä. Peräpukamien vastapainoksi käyn salilla. Ja harrastan neulomista. Olen ehkä tylsin ihminen maailmassa. En käy edes juhlimassa, kahvi on ainoa riippuvuuteni, 60-vuotias Marklund hymähtää. Ja hemmottelee lapsenlapsia.
xxx/ellauri228.html on line 214: Yritystoiminta perustuu raaka-ainevaroihin, joita jalostavat muun muassa Kanteleen voima, Vapo sekä Valio, jonka Haapaveden-tehdas tunnetaan erityisesti Oltermanni-juuston valmistajana. Haapaveden Eskolanniemessä on toiminut myös maailman suurin yksinomaan sähköä tuottava turvevoimalaitos. Haapavedellä ilmestyy Haapavesi-paikallislehti. Lehti kirjoittaa usein oman kylän tytöstä Raisa Cacciatoresta, joka asuu Espoossa. Raisan kreisi isä uskoi olevansa jälleensyntynyt mezästäjä. Chicken cacciatore, mezästäjän kana. LOL.
xxx/ellauri229.html on line 38: Ijon Tichyn alaiset (Lenny D. Vinch, Josip Boscovich, Vance Eyck, Homer Simpson, Harry Bosch) tunaroivat tosi pahasti koittaessaan kirjoittaa aurinkokunnan historiaa uudestaan. Siitä tuli tälläinen kuin se on. Ja pystyapinasta karvainen vain sieltä mistä kana kusee, ihan kiusan kautta. Ijon Tichyn XX matka on vähän pitkästyttävä, mutta se on sentään hyvä että Stan ei pidä Platosta. En minäkään.
xxx/ellauri230.html on line 378: Blagoveshchenskin lähellä sijaitsevassa Ivanovkan kylässä viholliset (eli partisaanit) valtasivat lennättimen. Maaliskuussa 1919 Tanaben yksikkö hyökkäsi Ivanovkaan. Talot poltettiin; noin 300 kyläläistä kuoli. Tanabe kirjoittaa komentajansa toimista: "Tehtiin päätös polttaa kaikki, jotka liittyivät ääriaineksiin."
xxx/ellauri230.html on line 455: Naah, ei se tämä voinut olla, vaikka Kustu typerys kirjoittaakin nimen kahdella ällällä. Muistinvaraisesti näin. Ei, se on liian vanha! Se on tietystikin ollut tää:
xxx/ellauri231.html on line 376: Stateless domicile: France. Onko Ivan emigrantti vaiko loikkari? Ivan Bunin syntyi maanomistajien perheeseen Vorónezhissa Länsi-Venäjällä ja vietti lapsuutensa maassa perheen kartanoilla (huomaa monikko). Hänen äitinsä Lyudmila Alexandrovna esitteli hänet venäläiseen kansanperinteeseen, ja hän alkoi kirjoittaa runoutta ja proosaa varhaisessa iässä. Hän matkusti ympäri Venäjää, Etelä-Eurooppaa, Pohjois-Afrikkaa, Lähi-itää ja Balkania. Vuonna 1909 hänet valittiin zaari-Venäjän tiedeakatemian jäseneksi. Bolshevikkihallinnon takia hän lähti Venäjältä vuonna 1920 ja asui loppuelämänsä Ranskassa. Kyllä se sitten oli loikkari, sillä lokakuun vallankumous (25.10. vanhaa laskua) oli tapahtunut jo 3 vuotta aiemmin.
xxx/ellauri231.html on line 433: 15. syyskuuta 1947 Bunin kirjoitti Mark Aldanoville: "Minulla on täällä kirje Teleshovilta, kirjoitettu 7. syyskuuta; mikä sääli (hän ​​kirjoittaa), että olet missannut kaiken tämän: kuinka kirjasi asetettiin, kuinka kaikki odottivat sinua täällä, paikassa missä olisit voinut olla... rikas, juhlia ja olla niin suuressa kunniassa! Tämän luettuani vietin tunnin hiuksia repimässä. Sitten yhtäkkiä rauhoittuin. Yhtäkkiä mieleeni tuli kaikki ne muut asiat, jotka Zhdanov ja Fadeev saattoivat antaa minulle juhlien, rikkauksien ja laakereiden sijaan..."
xxx/ellauri232.html on line 265: Rabbi Joseph B. Soloveitchik huomauttaa tämän kirjassaan "Lunastus, rukous ja Moosexen kirjakäärö", jossa hän kirjoittaa:
xxx/ellauri233.html on line 65: Sairaalassa Carter ja Edward onnistuvat löytämään yhteisen sävelen. Hauskan vuoksi Carter alkoi kirjoittaa luetteloa aktiviteeteista ennen kuin hän "potkuisi ämpäriin". Kuultuaan, että hänellä on alle vuosi elinaikaa, hän hylkää masentuneena luettelonsa. Edward löytää sen seuraavana aamuna ja kehottaa häntä tekemään kaiken listalla olevan, lisää siihen omat esineensä ja tarjoutuu rahoittamaan kaikki kulut. Carter on samaa mieltä, ja vaikka hänen vaimonsa Virginia vastustaa, kaksi potilasta lähtee matkalle viimeiseen maailmaan Matthew'n kanssa. He hyppäävät laskuvarjohyppyihin, ajavat vintage Shelby Mustangilla ja Dodge Challengerilla California Speedwayn ympäri, lentävät pohjoisnavan yli, syövät illallista Chevre d'orissa (olikohan vuohi yhtä hyvää kuin mun 70-vuotispäivillä, tushkinpa), vierailee Taj Mahalissa, ajaa moottoripyörillä Kiinan muurilla, osallistu leijonasafarille Tansaniassa ja vieraile Mount Everestillä. Vittu miten typeriä kohteita! Siis kerta kaikkisen joutavia paskoja!
xxx/ellauri233.html on line 88: – Vad vill du att ska stå i dödsannonsen eller på gravstenen? Jag har aldrig hört någon som vill att det ska stå: ”det gick smidigt”. Om vi bara låter livet rulla på tappar vi lusten att leva. No vittu juippi olishan se hienoa jos voisi oikeasti sanoa "Hyvinhän se meni" kiven takana. Mutta kyllä ehtii mennä niin moni juttu vituralleen ennen henxeleitä, että harva voisi hyvällä omallatunnolla allekirjoittaa tollasta deviisiä. I for one oisin ollut enemmän kuin tyytyväinen siihen.
xxx/ellauri233.html on line 315: Vähän myöhemmin Aatami kirjoittaa kotiin paukutellen henxeleitä:
xxx/ellauri234.html on line 364: Mixi vitussa ruåttalaiset kirjoittaa Khersonin seellä? Se on joku germaanien tapa, ylä- ja alasakutkin (dutch) tekee niin.
xxx/ellauri237.html on line 501: Sinun rintasi ovat kuin valkeat etanat. Tänä yönä taidan kirjoittaa saatanallisimmat säkeeni.
xxx/ellauri237.html on line 805: Meri oli aina osa Nerudan elämää, joka asui Valparaísossa, Chilen rannikolla sijaitsevassa kaupungissa. Sieltä hän löysi monta kertaa innostuxen kirjoittaa. Näissä jakeissa on mahdollista havaita rakkaus aaltojen, merilevien ja roskien hajua, väriä ja liikettä kohtaan ja kaikkea, mikä ympäröi tätä paratiisin laaksoa.
xxx/ellauri239.html on line 446: Mikään ei ollut hyvin enää sen jälkeen kun Selma Falck ilmestyi kuvioihin.Tuon voi hyvin allekirjoittaa. Öky-Morellilla on tyylikäs valaistu baarikaappi. (E) Jääkaapissa on Pepsi Maxia. (Oh NO!) Hän kiersi korkkia ja pullo avautui suhahtaen.
xxx/ellauri239.html on line 695: Tosiaan useimmiten oikeuksien poistossa on kyse päihdeongelmasta. Lääkärit saavat kirjoittaa itse itselleen opioideja, stimulantteja, relaksantteja jne. Vasta siinä vaiheessa, kun työstä suoriutuminen alkaa mättää huomattavasti, asiaa aletaan syynätä. Meniköhän Petteriltä kortti hyllylle kun se sairasteli männäkertana ja koitti kommittoida vielä Kirsiä?
xxx/ellauri253.html on line 65: Remeksen romaaneista puhuttaessa muistetaan aina huomauttaa, että päähenkilöiden kuvaus jää niissä ohueksi ja dialogi on kökköä. Valtavan kökkö yleisö ei siitä piittaa vähääkään: Remeksen romaanit komeilevat joka vuosi myyntitilastojen kärjessä. Hannu Salaman romaania 6/12 myytiin aikoinaan 121 000 kappaletta, mikä on Suomessa valtava määrä kirjoja. Viime vuosina myyntikäyrät ovat sojottaneet loivasti alaspäin. Idea spurgukirjailijan terroristihyökkäyksestä Linnan juhliin oli niin voimakas, että Hande keskeytti jo alkaneen projektinsa kirjoittaakseen 6/12-trillerinsä.
xxx/ellauri253.html on line 189: Tiesitkö, että...Venäjäksi Эрвасти tarkoittaa nimeä Ervasti. Jotkut nimet voidaan kirjoittaa venäjäksi useammallakin eri tavalla.
xxx/ellauri253.html on line 384: Jukan askeleet on kiireiset. Hän on särkenyt spektrofometrin (sic) tahalteen. Hän kirjoittaa pukkikirjaimin. Vimpelin nopein mies on hävitä juoxussa britti pulisonkiukolle. Jukka marssii vuorenvarmasti viranomaisten puheille. Anger Over kaartoi pysäköintialueelle eli siis parkkipaikalle. Rofeilla menee nyt huonosti mutta onnexi sentään Ervastin parta sointuu sen tummaan kashmir-puolitakkiin. Irves mätkii ohjauspyörää kuin Wolfram Roth. Heikki näppäilee numeroita hiljaa silmissään synkkä tushka.
xxx/ellauri255.html on line 165: Konsta kirjoittaa pienoisnäytelmän Bakuninista. Tuttu nimi muttei tuo mieleen oikein mitään. Mikäs häiskä oli kymysyxessä? Bakuninista on hirmu pitkä sepustus Uikipediassa.
xxx/ellauri255.html on line 519: Jomppa ei ole sosialisti, se ei uhraa nykyisyyttään tulevaisuudelle. Haistakoon pitkän vitun, ja se on pelkästään positiivinen toivotus. Penasta näkee ettei se ole tehnyt koskaan ruumiillista työtä, toisin kuin Jomppa Ojaharju ja Mauno Koivisto. Kopu kazoi Albertin ja Pikku-Roban kulmassa sekatavarakaupan ikkunaa. Niitäkään ei enää ole, ei ikkunoita eikä kauppoja. Mukavuusmyymälöiden ikkunat on peitetty muovilla ettei havenoteille tule kiusausta niitä rikkoa. Sukupolven päästä tästä Hyvinkään kultahatun pikku pipulla oli erektio ihan kulman takana Albertinkadulla. Siitä piti sitten vallan kirja kirjoittaa.
xxx/ellauri255.html on line 533: Jomppa kirjoittaa kyllä proosaa paremmin kuin poijupää, mutta siihenhän ei paljon tarvita.
xxx/ellauri259.html on line 79: Ihan kaikkea 50- ja 60-luvulla kirjoitettua ei Yrjö enää allekirjoittaisi. ”Tasa-arvo on meillä sentään tuntuvasti edistynyt. Nykyisin olisi mahdotonta kirjoittaa hyvästä suomalaisesta niin, että keskittyisi pelkästään miehiin”, Larmola sanoo. Larmola toteaa 1950-luvun olleen hyvin kahtiajakautunutta aikaa: miehillä ja naisilla oli omat kulttuurinsa. Miehet oli miehiä ja naiset rouvia, neiti-ihmisiä tai huoria.
xxx/ellauri259.html on line 187: Jyväskylän yliopistossa työskentelevän tutkijatohtori Jarno Hietalahden analyyttinen, intohimoinen ja kantaaottava teos Ihmisyyden ytimessä osoittaa, että humanismista todellakin kannattaa kirjoittaa. Hietalahti kirjoitti muutama vuosi sitten Huumorin ja naurun filosofia -teoksen. Nyt hänen raikas ja railakaskin teoksensa esittelee filosofisen humanismin perusajatuksia sellaisilta ajattelijoilta kuin Protagoras, Erasmus Rotterdamilainen, Niccoló Macchiavelli, René Descartes, Baruch Spinoza, Immanuel Kant, Karl Marx, Jean-Paul Sartre, Erich Fromm, Georg Henrik von Wright ja Jacques Derrida.
xxx/ellauri259.html on line 466: Freya huomasi olevansa naimisissa työnarkomaanin ja alkoholistin kanssa, Ranula kirjoittaa. Parin kihlaus oli purkaantunut 1903, jolloin molemmilla havaittiin syfilistartunta. Leinoa koskevassa kohdassa papereiden marginaaliin oli kirjoitettu: lueettinen krisiogastria (syfilisperäinen vatsasairaus). Kuppaan kaveri kai kuolikin, plus viinanlitkintään. Eino Leinon ensimmäinen avioliitto päättyi 1908. Kotona miestä ei juuri näkynyt. Ei edes kirjoituspöydän äärellä, sillä hän pystyi kirjoittamaan missä vain – jopa Hansassa.
xxx/ellauri259.html on line 468: ”Leino oli läheisriippuvainen ja rakkausfriikki”, alan expertti Raju Panola kirjoittaa, mutta hän ei löytänyt juuri näyttöä siitä, että Leino olisi käytännössä nauttinut köyrinnästä. Eino Leinoa ei ilmeisesti seksi kiinnostanut. Isäksikään Leinosta ei ollut. Avioeron jälkeen hän ei montaa kertaa tytärtään tavannut. Hän oli parhaimmillaan kaukorakastajana. Hän rakasteli ennen muuta mustekynällä”, Ranula kirjoittaa. Toisin kuin Panula, joka rakasteli lyhyellä mutta hanakalla kyrvällä. Ilmiselvä narsisti.
xxx/ellauri261.html on line 572: Elinaikanaan Stein julkaisi 26 teosta, ja hänen kuolemansa jälkeen niitä julkaistiin vielä 12. Ensimmäinen teos Three Lives valmistui vuonna 1905, ja vuotta myöhemmin hän alkoi kirjoittaa laajaa pääteostaan The Making of Americans (1925). Yksi Steinin tunnetuimmista lauseista on runosta Sacred Emily (1913): ”Rose is a rose is a rose is a rose.” Tätä Jaakko Hintikalla oli tapana hokea. Myöhemmin Stein kirjoitti lastenkirjan The World is Round (suomennettu kexeliäällä nimellä Maailma on pyöreä), jonka päähenkilö on Rose-niminen tyttö ja jossa sama lause esiintyy monta kertaa.
xxx/ellauri265.html on line 388: Twitterissä twiitattiin: Jani Kaaro on paskakasa. Sellanen lokiikka että jos kirjoittaa päinvastoin kuin toinen ajattelee niin olet vastustaja! Suorastaan paskakasa. Aika erikoista!
xxx/ellauri268.html on line 386:

Kuinka kirjoittaa runo sodan aikana