ellauri012.html on line 324: Näin sun silmät, kun sanoit viimeisen kerran hyvästi, sul oli silmät ihan ristissä. Kesti yli puoli vuotta ennenkuin kirjoitit mulle, koko sinä aikana en saanut mitään messua. Ihailin tätä vaitioloa, en voinut sitä syyttää, mutten kyennyt samaan. Kirjoitin sulle, sä et vastannut: sun sydän oli kiinni, mutta nyt tää siipan puutarha on auki; jumala on vetänyt ulos ja jättänyt sut yksin. Se vaan testaa sua; pure hammasta ja koita imaista se takaisin. Me tarvitaan jahven apua jotta saadaan kettingit rikki, me ollaan liian kiintyneitä irrottaaksemme itse itsemme. Meidän hullutukset ulottuivat kaikkein pyhimpään; meidän lemmiskelyt oli valtakunnallinen skandaali. Niitä luetaan ja ihaillaan; siitä rakkaudesta kirjoitetaan vieläkin. Me ollaan lohdutuksena mokaileville nuorille tästä ikuisuuteen; ne jotka jää kiinni meidän jälkeen voi tuntea itsensä vähemmän syyllisiksi. Me ollaan rikollisia, jotka narahti tosi myöhään; ollaan rehellisiä! Korjataan siinä määrin kuin mahdollista tekemämme hairahdukset, Ranska joka todisti meidän munaukset hämmästyy kun sanomme: Sori siitä. Hämätään kaikkia jotka koittaa kopioida meitä; pelataan jahven jengissä itseämme vastaan, et vältetään sen tuomarointi. Meidän vanhat mokat vaatii sovitukseksensa kyyneleitä, häpeää ja surua. Tarjotaanpa näitä lääkkeitä siis sydämen pohjasta, punastutaan ja ulvotaan. Jos meidän sydämet ei ole alkuun ihan mukana, ainaskin voidaan ajatella et niiden pitäisi olla.
ellauri029.html on line 198: kehityskeskustelujen yhteydessä. Esseepisteet poistetaan HOPSista. Hylätyt esseet korjataan tai kirjoitetaan uudelleen, hylätty essee korvataan esseepankissa uudella esseellä ja tästä lähetetään valmentajalle tieto sähköpostiin. Lopuksi voi palauttaa pisteet HOPSiin.
ellauri058.html on line 537: Monet historioitsijat ovat käyttäneet Päätalon teoksia lähteinään tutkiessaan Koillismaan yhteiskunnallisia oloja 1900-luvun alkuvuosikymmenillä, koska seudun elämästä ei ollut ennen Päätaloa – lukuun ottamatta vero- ja käräjäpöytäkirjoja – kirjoitettu juuri mitään. Ylläri. Päätalon jälkeenkään siitä tuskin kirjoitetaan juuri mitään.
ellauri061.html on line 976: Tarkistin että mulkku oli tallella. No eihän se voi siltä hukkaan joutua, kun on mulkkua koko mies. Ja nähtävästi parantumaton pulzari. Pervo on kuullut tapiseeraajilta, miten kirjoitetaan bestselleri. Ei saa olla liikaa henkilöitä eikä kuvausta, varsinkaan luontoiltoja, kuha on paljon yllättäviä käänteitä ja puujalkavizejä. Rivoilu ja ryyppäys ja niillä kerskailu ei ole koskaan pois tieltä. Terveisiä lähettää poliisin (oik. rakennusmaalarin) poika Rovaniemeltä. Minä olen izesäälittävä.
ellauri064.html on line 362: Moi mä oon Marko Suomi! Millaista on kustannustoimittajan työ? Miten voi lukea jatkuvasti työkseen ja nauttia siitä, vai onko nautinto edes oleellista lukemisessa? Kun puhutaan esseekirjallisuudesta, mistä oikeastaan puhutaan ja miten sitä kirjoitetaan? Millaiseen maailmaan Jaakko Yli-Juonikas meidät vie? Näistä aiheista keskustelemassa kanssani Siltalan kustannustoimittaja ja kirjailija Antti Arnkil. Kiitos Antti vierailusta! Herättikö jakso ajatuksia? Ole yhteydessä: https://twitter.com/markosuomi tai marko.suomi@iki.fi Siltala: http://www.siltalapublishing.fi/ Antti Arnkil: https://twitter.com/arnkil Kaikki mainitut kirjat linkkeinä alla.
ellauri065.html on line 601: Kirjassa syytetään punavihreitä veltosta kaiken hyväksymisestä. Konservatiivien mukaan yhteiskunnalla pitää olla selkeitä arvoja ja kriteerejä. Kun tällaisia kriteerejä sitten sovelletaan, konservatiivit valittavat, että kirkkoihin ja yritysten johtokuntiin tunkeudutaan. Konstigin mukaan konservatiivit pitävät ihmisluontoa melko pysyvänä. Ihmisessä on “peto pinnan alla”, ja ihmisen “kapasiteetti pahaan on järkyttävä”. Heti seuraavalla sivulla kuitenkin kirjoitetaan, että “ihmistä ei voi ymmärtää abstraktina kokonaisuutena, koska hän on sellainen kuin on juuri siksi, että hän on syntynyt tietyssä paikassa ja ajassa”. Jälkimmäinen sitaatti voisi olla kenen tahansa postmodernin marxistin näppäimistöstä, koska siinä kiistetään pysyvä ihmisluonto ja korostetaan, että instituutiot ja yhteisöt mulkkaavat ihmisen käytöstä.
ellauri110.html on line 651: Hande on olevinaan nöyrä mut oikeasti se luulee olevansa jotakin. Se ajattelee salaa olevansa yhtä mestari kuin Eino Leino, vain väärinymmärretympi. Jokainen kirja kirjoitetaan paizi izeä myös nimetöntä lukijaa varten. Kritiikkejä se ei ole vuosikausiin enää lukenut. Ei tarvi kulkea pää punaisena häpeästä. Hande on kirjoistaan ylpeä kun ne menestyy ja häpeää kun saa huonot arvostelut. Siinä on ainexia uskonnolliselle mielelle.
ellauri132.html on line 233: Vaikka nokka tarttuisi ja tekis mieli muuttaa juttuja. Kun sun kynäily "mojo" alkaa lerpahtaa, me meinataan mennä taaxepäin ja muuttaa jotakin jotta pysyttäisiin tuottavina. On enemmmän vielä kertoja kun kirjoitetaan jotakin ja obsessoidaan mitä kaikkea on väärin siinä. Oli tilanne mikä hyvänsä, jatka kynäilyä. Unohda perfektionismi, unohda kirjailijan plokki (kirjoita paskaa ja muuta se myöhemmin), unohda negatiivisuus. Älä lakkaa kynäilemästä. Musta Emma Coats sanoo sen parhaiten:
ellauri132.html on line 254: …koska se on kuulemisen arvoista. Vaikka vaan 1 sanoi niin, kaikki kirjailijat antoi ymmärtää et me kirjoitetaan koska meillä on kerrottavana joku tarina. (No aika usein kirjailija on vaan rahan tarpeessa.) Me kynäillään koska jokun tarvii lukee se. Me kirjoitetaan koska me tykätään sitä ja halutaan et muutkin tykkäis siitä. Se ei voisi olla enempi totta. Älä murehdi maailmaa, elä murehdi niiden vasteita. Americassa meille on izestään selviö miten tärkeää puhuminen on. Me ei lakata puhumasta eikä unohdeta et meillä on äänioikeus–vaikka oltas kuinka paskoja–se on lahja. Kynäilijänä meidän ääni on meidän näppis, meillä on siinä kynäilyväline. Emma Coats kysyy:
ellauri141.html on line 776: Jokainen, joka ryhtyy analysoimaan runoa, kuten Saint John Persen Anabase¹, kohtaa monia ongelmia. Vähintään se, että se on proosaruno. Sillä, proosa tai säe, runon oleellinen muoto pysyy samana, sen sisin merkitys ei muutu, runollinen genre, johon se kuuluu, voidaan paljastaa lentikaalisella menettelyllä. Vain yksi asia muuttuu; perimmäinen vaikutus lukijan herkkyyteen on erilainen, jos se kirjoitetaan proosaksi, kuin jos se on kirjoitettu säkeellä. Erilainen, mutta ei välttämättä huonompi. Persen taidokas proosa kykenee tuottamaan hänen tavoittelemiaan erityisvaikutuksia aivan yhtä hyvin kuin Baudelairen sarjalliset säkeet.
ellauri144.html on line 148: Niin, ehkä se johtuikin hummerista. Kun tuo tabu oli niin helposti ja yksinkertaisesti rikottu, niin ehkä minun luonteessani piilevä limainen, murhanhimoinen Dionysos oli saanut rohkaisunsa; ehkä sillä oli opittu se läksy ettei lain rikkomiseksi tarvitse tehdä muuta kuin - antaa periksi ja rikkoa! Ei tarvitse muuta kuin lopettaa vapiseminen ja täriseminen ja sellainen kuvittelu että se on mahdotonta ja sinä et siihen pysty: ei tarvitse mitään muuta kuin tehdä se! Just do it! Mitä muuta, minä haluaisin tietää, olivat kaikki nuo ruokia koskevat säännöt ja määräykset alun pitäenkään, mitä muuta tarkoitusta niillä oli kuin antaa meille pienille juutalaislapsille kokemusta siitä mitä on pidättyminen jostakin mieleisestä? Kokemusta, rakas ystävä, kokemusta, kokemusta, kokemusta. Itsehillintää ei poimita puista nääs - vaatii kärsivällisyyttä, vaatii keskittymistä, vaatii asiaan omistautunutta ja uhrautuvaista isää jotta vain muutaman vuoden ajassa luotaisiin aisoissa pysyvä ja kireäperseinen ihmisolento. Miksi muuten kaksi eri astiastoa? Miksi muuten kosher saippua ja -suola? Miksi muuten, haluaisin tietää, miksi muuten kuin sitä varten että meitä muistutettaisiin kolme kertaa päivässä siitä että elämä jos jotain on ollakseen niin on rajoja ja rajoituksia, satojatuhansia pieniä sääntöjä jotka on asettanut ei kukaan muu kuin Ei Kukaan Muu, sääntöjä joita joko noudatat kyselemättä, välittämättä siitä miten idioottimaisilta ne vaikuttavat (ja siten pysyt, tottelemalla, hänen armoissaan), tai joita sinä rikot, todennäköisimmin tuohtuneen talonpoikaisjärjen nimissä - joita sinä rikot koska ei edes lapsi halua koko ajan tuntea itseään täydeksi hölmöksi ja idiootiksi - niin, sinä rikot, mutta sillä todennäköisellä seurauksella (isä minulle vakuuttaa) että seuraavana Yom Kippurina kun nimiä kirjoitetaan siihen suureen kirjaan johon Hänmies kirjoittaa niiden nimet jotka elävät vielä seuraavassakin syyskuussa (kohtaus joka jostain syystä onnistuu syöpymään minun mieleeni), niin kas, sinun oma kallis nimesi ei olekaan siinä joukossa. No kukas nyt on idiootti, hah? Ja se ei vaikuta asiaan tippaakaan (tämän minä ymmärrän heti alkuun, päätellen siitä miten tämä Jumala, joka führeröi, järkeilee), onko rikkonut tärkeää vai vāhemmän tärkeää sääntöä vastaan, pelkkä rikkominen se saa Hänet antamaan satikutia - se on vain se että on poikennut oikealta tieltä, ja vain se, sitä Hän ei voi sietää, ja sitä Hän ei myöskään unohda, kun Hän vihaisena istuutuu (rööki suussa otaksuttavasti, ja pää taatusti armottoman kipeänä, niin kuin isäni ummetuksen huippukohdassa) ja rupeaa pyyhkimään nimiä yli sitä kirjasta.
ellauri146.html on line 797: As a starting point to my discussion of Thomas's "Poem in October" and Wardi's thoughtful presentation of it. Eynel is a girl, or womenfolk at least. Entä Schachar Bram? Schachar hails from Haifa University. Shachar tarkoittaa aamupuhdetta. Gender of first name Shachar : Boy 83.33%. Onx tää vallan Sakari hepreaxi? Tai paremminkin pikkuprofeetta Sakarja, sillä Johannes Kastajan isäpappa Sakari oli merkkimies vaan kristityille ja muslimeille, ei juutalaisille, ja se kirjoitetaan raamatussa Zacharias. Sakarista tuli mykkä kunnes Johannes oli syntynyt, koska Sakari ei ottanut uskoaxeen että pystyisi vielä impregnoimaan vaimonsa Elisabetin. Tää taisi tulla esille jossain monista lukemistami deutero-evankeliumeista joissa tehdään halpaa pilaa Jeesuxen nuoruusajoista.
ellauri214.html on line 596: Olgan polakit eivät perustaneet sakemanneista. Mitä vetoa ettei ryssät ole yhtään mieluisampia. Historia kirjoitetaan aina jälkikäteen uudestaan.
ellauri216.html on line 842: Rukouksesta kirjoitetaan eniten, miten niin se on sisäinen, miten siinä on eri asteista edistymistä, mitä se vaatii, mitä muita rukouksia tai lukemisia voi olla sen kanssa, sen lakkaamatta toistaminen, keskittymisen tärkeys, mitä fyysiset liikeet voivat olla hyödyksi (edestakaisten kanssa oltava varovaisia varsinkin jos on ilman ohjaajaa), lausuttava hitaasti...
ellauri221.html on line 180: - Vai mielikuvitusta! keskeytti Älynen kärsimättömänä. Kirjoissa sitä vain niin kirjoitetaan, että pitää olla mielikuvitusta, mutta koetapas kuvitella jotakin, kun kaikki on jo entuudestaan kuviteltu! Kirjoita vaikka mitä, niin siitä on jo ennen sinua kirjoitettu. Mutta tuon laitteen avulla voi ottaa asioita niin sanotusti suoraan elämästä. Ehkä tällä tavalla saa jotain sellaistakin, mitä toisilla kirjailijoilla ei vielä ole ollut.
ellauri223.html on line 267: – Sanan löytämisen vaikeutta kierretään niin, että esimerkiksi kynän sijasta sanotaan ”se, jolla kirjoitetaan”, Ari mikäsennimioli kertoo.
ellauri269.html on line 44: Fantasiafiktio on erittäin syvältä epäkuolleen perseestä. Hassujen otusten ja maagisten käänteiden varjolla kirjoitetaan aivan uskomatonta muinaisasenteita pursuilevaa paskaa.
ellauri272.html on line 726: "Toinen kohta on kaksi kolmasosaa tai kolme neljäsosaa romaanin matkasta, kun melkein kaikki kirjoittajat saavat sen, mitä kutsun "kolmen neljäsosan romaaniksi", kun ainoa asia, josta pidät vähemmän siinä, mitä olet kirjoittanut tähän mennessä on ideoita, joita sinulla on kirjan viimeistelemiseen. Omat kirjani kirjoitetaan melko nopeasti, joten se kestää vain viikon tai kaksi, mutta ihmisillä, jotka käyttävät kirjoittamiseen kaksi vuotta, se voi viedä kuukausia."
ellauri278.html on line 520: 7,62 mm Pistolet-pulemjot Špagina obraztsa 1941 kirjoitetaan lyhennettynä PPŠ-41, mutta PPSh-41 on lännessä yleisempi lyhenne. Tämä neuvostoliittolainen konepistooli on yksi koko toisen maailmansodan eniten valmistettuja aseita, sillä näitä nopeasti ja suhteellisen edullisesti valmistettavia aseita tehtiin yli 6 miljoonaa kappaletta. Yleinen lempinimi tälle aseelle oli ”papasha”, eli iskä.
ellauri281.html on line 519: 7,62 mm Pistolet-pulemjot Špagina obraztsa 1941 kirjoitetaan lyhennettynä PPŠ-41, mutta PPSh-41 on lännessä yleisempi lyhenne. Tämä neuvostoliittolainen konepistooli on yksi koko toisen maailmansodan eniten valmistettuja aseita, sillä näitä nopeasti ja suhteellisen edullisesti valmistettavia aseita tehtiin yli 6 miljoonaa kappaletta. Yleinen lempinimi tälle aseelle oli ”papasha”, eli iskä.
ellauri284.html on line 249: Tämän sarjan viimeinen jakso, "Goodbyeee", vaikka olikin uskollinen sarjan tavanomaiselle komediatyylille useimmissa edellisissä kohtauksissa, sisälsi ei-komedisen loppukohtauksen, jossa päähenkilöt (paitsi kenraali Melchett) lähetetään lopulta tuleen. Darling säilyttää jonkin verran toivoa sanoen, että tämä saattaa olla viimeinen taistelu ja historia kirjoitetaan nimellä "Suuri sota, 1914-1917". Huolimatta Baldrikin väitteestä, että hänellä on viimeinen ovela suunnitelma pelastaa heidät uhkaavalta tuomiolta, Blackadder toimittaa viimeisen rivin:
ellauri288.html on line 50: Ammuksiin kirjoitetaan lahjoittajan haluama viesti, joka ammutaan tositoimissa kohti venäläisten joukkoja. Mallina on paljon käytetty Sofi Oxasen heippalappua.
ellauri317.html on line 615: Volhynia (kirjoitetaan myös Volynia) (/ v oʊ ˈ l ɪ n i ə / voh- LIN -ee - ə ; ukraina : Воли́нь , romanisoitu: Volýnʹ , puola: Wołyń , Yhýʽd̒: ннnn. : װאָלין, romantisoitu: Volin), on historiallinen alue Keski- ja Itä-EuroopassaKaakkois - Puolan , Lounais - Valko - Venäjän ja Länsi - Ukrainan välillä. Alueen rajoja ei ole määritelty selkeästi, mutta alue, joka edelleen kantaa nimeä, on Volynin alue Länsi-Ukrainassa. Volhynia on vaihtanut omistajaa useita kertoja historian aikana ja jaettu kilpailevien valtojen kesken. Se oli vuosisatojen ajan osa Puolan ja Liettuan kansainyhteisöä. Puolan jakamisen yhteydessä tapahtuneen Venäjän liittämisen jälkeen koko Volhyniasta tuli osa Pale of Settlement -aluetta Venäjän valtakunnan lounaisrajalla, juutalaisten pihattoa. Tärkeitä kaupunkeja ovat Zhytomyr, Rivne, Lutsk, Zviahel ja Volodymyr. Eli ukrainanjuutalainen oli tämäkin sähläri, kuten diasteemainen viulunsoittaja katolla. Get off my property!
xxx/ellauri027.html on line 286: Mitä nää kukoistussyötit oikeen on? Ne kuulostaa lipeviltä kirjamainoxilta. Pelkkää kehua, ei yhtään poikkipuolista sanaa. Jos tää on sen kirjaploki, ompa se lukenut vielä sekalaisempaa puppua kuin mä, melkein tyyten izehoitokirjoja ja värikuvin somistettuja kirjahyllyn koristeita. Kukaan muu kuin nyt mä ei ole kommentoinut, enempää kuin mun kirjaplokia. (Plokeja ei paljon kommentoida, kirjoitetaan ennen niitä omia. Toiseuden toinen laki.) Ehkä nää on jotain positiivisuussulkeisia, kukoistussalikäyntejä. Paljonko kuplia nousee suorin käsin penkiltä.
xxx/ellauri075.html on line 528: Maggie, katujen tyttö (1964), kääntäjä Anneli Tarkka. (Alkuperäisteos 'Maggie: A Girl of the Streets', 1893) Tarina on aika suoraviivainen ja valittu tyylilaji tulee selväksi jo ensi sivuilla, eli tässä kirjoitetaan lähiöoksennusta paitsi että lähiö on 1890-luvun Bowery, New Yorkin varsin huonomaineinen alue. Maggien vanhemmat ovat irlantilaisia siirtolaisia jotka ryyppäävät ja tappelevat keskenään, veli Jimmie taas tappelee muualla, elämä on lohdutonta ja kurjaa kunnes Maggie alkaa tulla paremmin juttuun Jimmien kaverin Peten kanssa ja alkaa elätellä kaikenlaisia romanttisia haaveita... No, ne haaveet jäävät haaveixi.
xxx/ellauri116.html on line 210: Samaan aikaan Koko koko ajan mietti kumman runkku aloitti sen sikiön, sen puoliraiskaavan runkkarin vaiko söpön Peten. Tätä on monen monet naiset saaneet pohtia, ei vähiten Shoshana Ayin. Soinnun tapauxessa se oli helppo sanoa. Ayin on takuulla Ozeri-nimen eka (tai no vika) kirjain. Joo niin on, esim Zion Manshur Ozeri, joka otti mustavalkoisia kuvia Jemenin mamuista, sen nimi Ozeri kirjoitetaan עוזרי .
xxx/ellauri120.html on line 148: / ˌ d ɪ s i ɑːr k ə s  ... m ɪ s æ n ə /   ; Greek : Δικαίαρχος Dikaiarkhos ; c.  350 - n.  285 BC ), kirjoitetaan myös Dicearchus tai Dicearch ( / d ɪ s i ɑːr k / ), oli kreikkalainen filosofi, kartografi, maantieteilijä, matemaatikko ja kirjailija. Dicaearchus oli Aristoteleen opiskelija lyseossa. Hyvin vähän hänen työstään on säilynyt. Hän kirjoitti historiaa ja maantiedettä sekä Kreikassa , joista hänen tärkein työ oli hänen elämä Kreikka. Hän antoi merkittävän panoksen kartografian kentälle , jossa hän käytti ensimmäisten joukossa maantieteellisiä koordinaatteja. Hän kirjoitti myös kirjoja filosofiasta ja politiikasta . Elämä Hän oli poika yhden Pheidias, ja syntynyt Mes- on Sisiliassa , vaikka hän läpäisi suurimman osan elämästään Kreikassa, ja erityisesti Peloponnesoksen. Hän oli Aristoteleen opetuslapsi ja Theophrastuksen ystävä, jolle hän omisti joitain kirjoituksiaan. Hän kuoli noin 285 eaa. Dicaearchus - https://fi.xcv.wiki/wiki/Dicaearchus.
xxx/ellauri130.html on line 33: Haiku (jap. 俳句) on japanilainen kolmisäkeinen runo, jossa on 17 tavua. Tavut on jaettu säkeiksi suhteessa 5-7-5. Haikujen aiheet liittyvät yleensä luontoon, ja runot ovat asultaan pelkistettyjä, mietelauseenomaisia. Haikut kirjoitetaan japaniksi perinteisesti yhdelle pystyriville, mutta länsimaisittain kolmelle vaakariville.
xxx/ellauri230.html on line 713: Se kukoista. Kanoja on kahta lajia, toinen naisille, toinen miehille. Katakanalla eli miesten merkeillä kirjoitetaan vakavammat asiat, hirakanalla taas pääasiallisesti runot, novellit ja yleensä naistenkeskeiset asiat. Minkä lisäxi tietysti tavalliset rakkauskirjeet on kirjoitettava tällä aapistolla. Mutta kaikki tärkeämpi ja juhlallisempi teksti kirjoitetaan kiinalaisin merkein. Kiinalaisilla merkeillä seurataan kiinan sanajärjestystä, joten luettaessa pitää kääntää sanajärjestys, mitä sanotaan simputuxexi (tshimpunkan). Hirakana on koristeellisempaa, pyöreämpää, sirompaa ja luistavampaa, katakana on vuorostaan jyrkempipiirteistä, kulmikkaampaa ja yxinkertaisempaa, huomattavasti jäykempää. Luistavaa ja jäykkää, niinpä tietysti. Kiinalaiset merkit ovat hirmu vaikeita: samat merkit "2 kättä" voivat tarkoittaa myös "molemmat kourat", "kumpikin kämmen", "Kaxin käsin onneen", ym. On länkkäreiden kirjoitustapaa suosittavia koulukuntia, ja toisia, jotka suosittavat käytettäväxi vain miesten aapistoa.
xxx/ellauri286.html on line 378: Šiškin (kirjoitetaan usein Shishkin) on ainoana venäläiskirjailijana voittanut kaikki maansa arvostetuimmat kirjallisuuspalkinnot, mm. Vuoden esikoisen 1993, Venäjän Bookerin 2000, Valtakunnallisen bestsellerin 2005 ja Suuri kirja -palkinnon 2006.
xxx/ellauri295.html on line 352: Pidetaan mielessä keskimitta, ihmisestä, ja sen kahden puolen kirjoitetaan poikkeuksia: musta ja valkoinen, pullukka ja ruipelo. Syvällistä ihmiskuvausta tehdään sitten siten että paljastetaan henkilöiden salaisuudet, asteittain, päältä kuorien ja tavallisessa järjestyksessä: pelko, murha, tuska, rakkaus.
xxx/ellauri416.html on line 605: Rabbiinisessa juutalaisuudessa puhutaan seitsemästä nimestä, jotka ovat niin pyhiä, että jos ne kirjoitetaan, niitä ei tulisi pyyhkiä pois:
32