Ajatusten tuutti vuotaa ylitse, tulvii ideoiden Tonava. Hämärimmät mietteet on koottu tähän tukijatkoon vyöllä. Tää ei siis oo enää muistelmaa, vaan otteita päiväkirjoista.
ellauri008.html on line 633: Conrad kirjottaa kummallista kirjoista opittua

ellauri008.html on line 2138: Yhdellä konnalla oli Cavariccipöxyt, kasarimalliset, made in LA, reisissä löysää vekkikangasta, korkee vyötärö ja pillit. Konnakirjoista voi oppia myös muotia. Onhan konnailukin muotia.
ellauri011.html on line 578: Ploiri varmaan tykkäis Paulin kirjoista. Jos se osais lukea. Onnex Pauli kirjoittaa isoilla kirjaimilla. Hmm. onkohan PLOIRI narsisti? Onkohan JURI TURVO narsisti? Onkohan MÄNTTI HAJAHDER narsisti? MÄ oon ainkin, mulla on siitä paperit. (Mutten oo kuitenkaan julkkis. Edes entinen. Nyyh.)
ellauri014.html on line 1368: Oireellista on et tää oli yks räjähtäneen näköisen Arthur Schopenhauer -hyypiön lempikirjoista. Ääliömpää filosofia saa hakea. Tuskin se lukisi munkaan paasauxia, jossei olisi jo kuollut. TDLR.
ellauri020.html on line 836: Guardian-lehden arvostelu, jota tässä referoin, on mieltä, että Kunderan keekoilu teki sen kirjoista epäuskottavia. Niinhän se tekikin. Ne ei ole zygologisia. Sen henkilöt ei puhu itekseen. Ne ei mieti omia asioitaan tai izeään vaan Milan pompittaa niitä kaivellaxeen ize jotain hämärää, jota voi sen mukaan avata vaan avainsanoilla: “body, soul, vertigo, weakness, idyll, Paradise”. Tulee mieleen Dumbledoren muutamat sanat koulun avajaisissa:
ellauri021.html on line 993:

Petti kaatuilee Meilahdessa 40 asteen kuumeessa. Sille ei anneta laajakirjoista antibioottia, vaikka mustavalkoiset ei tehoa. Se huonontaisi sairaalahygieniaa. Tieto lisääntyy, ja se lisää tuskaa. Hyvässä kirjassa on tälläsiä vanhoja viidakon sananlaskuja. Pitäs Jeesuxen ajaa koronavirus sikoihin. Ai niin, niissähän on jo sikavirus ennestään.
ellauri025.html on line 143: Calvinon kirja, jonka se kirjoitti 4 vuotta ennen kuolemaansa, voisi toimia koko mun runotuotantoni tunnarina. Se on postmodernistinen kirja kirjoista, se käy läpi joukon tuhnuisimpia bestsellerien genrejä, kirjoittaa pätkän kunkin alusta ikäänkuin metakielellä, ja jättää sitten kesken, aloittaa uuden. Mä teen vähän samaa, kirjoitan kirjoista tiivistelmiä, joihin sekoittuu mun omia ajatuxia ja muistumia. Vähän sellasia moraalin tutkielmia.
ellauri025.html on line 212: Miekkonen tiesi kirjoista liikaa kirjoittaaxeen vaan yhtä.

ellauri032.html on line 418: Yx Aarne Kinnusen mieli vizikirjoista näytti olleen Kleistin huvinäytelmä Rikottu ruukku 1811. Lainasin sen kirjastosta. Kääntänyt Juhani Siljo. Ihankun mä olisin Siljostakin joskus jotain lukenut. Oliko se Ain-Elisabet Pennasen poikaystävä? Sillä oli tylsiä runoja. Joo niin se oli:
ellauri033.html on line 420: Hra Bourgetin naiset on niin samanlaisia keskenään että ne menee sekaisin. Miesten joukossa, jos ei lasketa Hubert Liaurania, Rene Vincya tai edes Poyannea, jotka on harvinaisen mitättömiä, ei löydy enää muuta kuin se ikuinen diletantti, tää analyysin "uhri", joka on joka romaanissa eri nimellä tollanen fin-de-siecle lapsukainen, joka alkaa jo hymyilyttää, eikä ole yhtään vähemmän mahtipontinen ja hälyyttävä kuin suurpiirteinen insinööri tai kohtelias tehtaanisäntä. Ruvetessaan zygologixi Hra Bourget unohtaa olla kirjailija. Se sekottaa tieteen, joka kuvaa elämää ja taiteen, joka kyhää sitä. Useet sen kirjoista on vähemmän romaaneja kuin jotain pöpilän sairaskertomuxia.
ellauri033.html on line 422: No se alotti kriitikkona, eikä pääse täplistään. Tyyppien teot on vaan veruke aloittaa viisasteleva pohdinta. (Kukas tästä tulee mieleen? No Esa Sariola!) Hienoa zygologiaa epäilemättä; mutta ois kiva kun toi zygologia ei olis pelkkiä alaviitteitä, joista se pitää enemmän huolta kuin henkilöistänsä, jotka sais elää elämäänsä ilman selityxiä. Hra Bourgetin henkilöt on suoraan sanoen vaan automaatteja. Välillä ne tekee jotain eleitä; heti kun ne liikauttavat edes eväänsä, kirjailija hyökkää väliin ja pitää esitelmän mekaniikasta, joka ei pääty ennenkuin se on osoittanut ihan pikkutarkasti miten kellokoneiston rattaat liikahtivat. Sellasta marginaalihuomautusten zygologiaa. Selitys tarjoillaan eri lautasella. Se tekee siitä muistiinpanoja, niin monisanaisia että ne peittävät koko textin ja tukauduttavat romaanin. Valtaosa sen kirjoista on karkeita luurankoja, jonka jokaiseen koukkuun on kiinnitetty anatominen kyltti. Sen huomas kun Une Idyllestä tehtiin teaterikappale. Näyttämöllä selittäjä piti hiljentää. Vaan banaali raaka melodraama jäi jälelle.
ellauri033.html on line 437: Hra Bourget halus olla samalla kertaa moralistinen ja zygologinen kirjailija. Pellissierin miälestä tästä ei tule lasta eikä paskaakaan. Jos se kertoo jostain poikkeustapauxista, mitä niistä jää käteen moralistille? Ei käy, pitää kirjoittaa kunnollisia moraliteetteja tai ei sit ollenkaan. Jos moraalinen johtopäätös ei seuraa annetuista premisseistä loogisesti, mikäs oppitunti se nyt on. Tuumii Pellissier. Ja toistaa et Opetuslapsi on sentään Hra Bourgetin kirjoista väkevin.
ellauri034.html on line 445: Freud ize kuoli zägällä 1939 Lontoossa, jonne ne pakeni 1938. 4/5 sen sisarista ym sukulaisia pyyhittiin elävien kirjoista keskitysleireillä. Martha pääsi karkuun Englantiin. Tyhmät pahixet tappaa toisia kun ei siedä et ne on fixumpia ja filmaattisempia. Pääsevätpä tasoihin ja joholle.
ellauri038.html on line 237: Brian Leiter on Lain, Evankeliumin ja Humaanien arvojen gauleiter Chicagon yliopistosa. Hän kirjoitti Nietzschen kirjan moraalista, ja osan monista muista Nietzschen kirjoista. Hänellä on tartuttava influenssablogi netissä nimeltä Leiter raportoi.
ellauri038.html on line 241: Ennenkuin alamme puhua Nietzschen kirjoista, miten kiinnostuit alunperin Nietzschestä?
ellauri053.html on line 742: Rampe tähdentää aivan oikein että on typerää tehdä kirjoista lasten ymmärrettäviä laitoxia. Se mitä ei täysin ymmärrä on kiehtovaa.
ellauri060.html on line 229: Autiolle saarelle kirjailija Murtokivi ottaisi tukun kirjoja. Ensimmäisenä se ottaisi Daniel Defoen "Robinson Crusoen elämä ja kummalliset seikkailut" teoxen (josta lisää alempana). Hänellä on tanakka usko, että se olisi kuitenkin perehtynyt guide siiden, mitä tulisi pakkopaikassa elämisen ja olemisen opiskelemiseen. Mitähän muuta minä ilmoitin sille toimittajalle (miettii Murtokivi)? Oli siinä ainakin Fedor Dostojevskin "Karamazovin veljekset", Federico Lorcan ja Pablo Nerudan runoja, Herman Melvillen "Moby Dickyn eli Valkoisen valaan", Samuel Beckettin "Hän tulee huomenna", Anton Tsehovin novelleja sekä Thomas Mannin "Kuolema Venetsiassa", Pentti Haanpään kertomuksia valikoiman sekä omista kirjoistani lohdukseni vielä "Mäkimökin tyttö ja tahdikas juomari", se on todella priimaa, lähes ylittämätöntä lyyristä proosaa! Ja kolme hyvin säilynyttä raamattua. Aika sekalaista skeidaa siis.
ellauri060.html on line 324: Ei mulla oo sitä muistikuvaa, että Jussi Peltosen kirjat olis setämiesjorinaa. Onhan sillä Elmokin. Mä rupesin lukemaan Pirjo Hassisen romssua Hämärän aika. Monista sen kirjoista en kylä oo tykännyt. Mutta tää sai vauhtia siitä, että kirjan miehet ei ainaskaan oo punavuorelaisia lattea lipittäviä nappinokkia.
ellauri061.html on line 990:

Eunukki: Yritin etsiä onko mulla yhtään arvostelua Tervon varhaisista kirjoista. En löytänyt. Vain tämän unen, joka on vuodelta 2016. (Uni poistettu. Siinä Eunukki pyysi Pervolta nimmareita siltä varastamiinsa kirjoihin. Pervo signeerasi izetyytyväisenä. Sanoi että sä taidatkin olla toimitusjohtajan tytär. Johon tj:n tytär että so what. Eikai siitä mitään haittaakaan ole.)
ellauri061.html on line 1152: Tervon kirjoissa ei taida ikinä olla niin sanottuja normaaleja ihmisiä. Tämänkin kirjan kaikki henkilöhahmot ovat jollain tavoilla erikoisia tai outoja. Mielestäni tämä on yksi sellainen piirre, joka tekee Tervon kirjoista veijarimaisia tarinoita. Mielenkiintoiset henkilöhahmot värittävät tarinaa mukavasti.
ellauri061.html on line 1338: Kumpi on läskempi Soini vai Jari. Tuo kärpäsjuttu vertaus on sitäpaitsi niin vanha vitsi että sitä käytettiin jo 70-luvulla, ei se toimi enää. Aika moni näkyy pitävän Tervon kirjoista ja kolumneista eli se siitä. Sipilästäkin pitää yli puolet Suomen kansasta. Heidän mielestään hän on hyvä pääministeri. joo, se on semmonen homma että tääläki nuo tervon arvostelijat ovat itte surkeita pummeja. tuskinpa nuila on milijoonaa rahhaa ja luksusasunto mutta tervolapa on.
ellauri061.html on line 1530: ”Geeneihin ei pääse pakoon vastuuta ja vapaata tahtoa.” Moraalia ei löydy liioin Jarin kirjoista. Täysin hakusessa. Mitä tästä opimme? Ei niin midiä. Ei sen vertaa kuin eräkirjoista. Ei edes mihin aikaan vuodesta saa ampua karhuja ja mistä saa makeimmat tammukat.
ellauri062.html on line 977: Eli himot sitä on hiirelläkin. Eräs Pete Menckenin eli Pekka Mänkkösen mielenkiintoisista kirjoista. Punavyö on Simo Penttilän luoma kuvitteellinen villin lännen hahmo. Hänen kumppaneinaan ovat suomalaiset toverukset Pete Menken eli Pekka Mänkkönen ja Dick Hill eli Riku Kumpulainen. Pete on esiintynyt sirkuksessa tarkka-ampujana ja kehuu aluksi olevansa "pohjoisen pallonpuoliskon paras ampuja", mutta havaitsee Punavyön itseään paremmaksi ja ja ilmoittaa sitten olevansa "pohjoisen pallonpuoliskon toiseksi paras ampuja". Dick myy kirjoja, joiden nimistä osa on selvästi hänen itsensä keksimiä. Jännittävissä tilanteissa kaverukset alkavat usein naljailla keskenään peittääkseen pelkonsa. Nämä keskustelut alkavat varsin usein Dickin kommentilla, että hänellä on "yksi hyödyllinen kirja".
ellauri063.html on line 39: Eric Arthur Blair (25. kesäkuuta 1903 Motihari, Bengali, Brittiläinen Intia – 21. tammikuuta 1950 Lontoo, Britannia), kirjailijanimeltään George Orwell, oli brittiläinen kirjailija ja toimittaja. Hänen kirjoistaan tunnetuimpia ovat Espanjan sisällissotaa kuvaava reportaasi Katalonia, Katalonia, neuvostokommunismia vertauskuvallisesti kritisoiva Eläinten vallankumous ja antitotalitaristinen dystopiakuvaus Vuonna 1984. Liekö sattuma että Britanniaa 2000-luvun taitteessa hallizi toinen "vasemmistolainen" Tony Blair.
ellauri064.html on line 473: Siionin viisaiden pöytäkirjat (ven. Протоколы Сионских мудрецов, Protokoly Sionskih mudretsov tai ven. Сионские Протоколы, Sionskie Protokoly, tunnetaan myös nimellä Siionin vanhinten pöytäkirjat) koostuu väärennetyistä asiakirjoista, joissa kuvataan juutalaisten maailmanvalloitussuunnitelmia. Niillä perusteltiin 1900-luvun alussa juutalaisiin kohdistunutta vainoa. Kz. albumia 371.
ellauri065.html on line 426: Kun olin lukenut parisen viikkoa Jaakko Yli-Juonikkaan melkein 670-sivuista romaania Jatkosota-extra, kirjoitin Twitterissä puuskahduksen: "Jatkosota-extran ylittää työläydessään tämän vuoden luetuista kirjoista vain Alastalon salissa. Tämän totean luettuani kirjaa pari viikkoa ja edettyäni noin kolmanneksen. Ei se missään nimessä kehno ole, vaan haisee todella." Sain kommentteja, joiden perusteella muut olivat intoutuneet kirjan parissa suorastaan hysteeriseen/uppoutuneeseen lukutapaan, se oli osoittautunut heille varsinaiseksi pageturneriksi. Teki mieli raivota Timo Airaxiselle: "miksi kaikki muut kokevat tämän vetäväksi ja minulle tämä on taapertamista upottavassa suossa niin että saapas jää vähän väliä jumiin". Kun olin tutkiskellut itseäni noiden parin viikon ajalta, totesin, että ne olivat olleet koko syksyn stressaavimmat ja ahdistavimmat viikot – olin tämän ohelle ottanut luettavaksi pitkästä aikaa lasten- ja nuortenkirjallisuutta, jotta maailmassa tuntuisi olevan myös jotakin selkeää ja toiveikasta. Päädyin siis vahvasti siihen näkemykseen, että vika oli lukemisajankohtani ongelmallisuudessa enemmän kuin kirjassa. Ja tuon ensimmäisen kolmanneksen jälkeen se lähtikin vetämään. Ehkä avautuminen aiheesta auttoi? Tai sitten se, että vietin kirjan parissa pidempiä pätkiä kuin aikaisemmin. Eräs kirjan lukija kommentoi, että sen parissa pysymistä edesauttoi juuri lukeminen pitkään kerralla, ja tauon jälkeen aloittaminen oli ollut hankalaa. Se oli varmasti muodostunut ongelmaksi minulle – luin alkuun kirjaa pienissä pätkissä ja välillä muuta.
ellauri066.html on line 306: Pilaako Pynchon vakavan artistin imagonsa tälläsellä paskalla? Jotkut lukijoista on sitä mieltä. Mä taas meinaan että älytönkin mätystys on paikallaan; yhden miehen teinihölmöily on toisen "karnevalismia". Samaa voi sanoa myös Rabelaisista. Näitä törkymöykkyjä on ollut maailman sivu, ja törkymöykyn bändäreitä myös. Jos lättäpäisyydet sensuroitas kirjoista, ei lättäpäille jäis mitään luettavaa.
ellauri066.html on line 310: Tulpan kirjoista löytyy syvällisen moraalista informaatiota sosiaalisesta existenssistä. Sen voi yliyxinkertaistaa tutunomaisen jenkkimäisesti: salaliitot aina koittaa hyötyä pikku persusta, mutta persut, omalla araknomarxistisella silti humanistisella, jopa jalomielisellä tavallaan, aina panee kampoihin, pikku ktenofiilit. Näin. Yxinäiset sankarit joita on nähty loppumattomia klustereita jenkkifilmeissä, jatkaa yxinäistä varjonyrkkeilyä sillä aikaa kun kapitalisti nauraa koko matkan pankkiin. Herra varjele niitä liittoutumasta keskenään! Se olisi jo kommunismia!
ellauri066.html on line 338: Mut mun neuvo on et älä vaivaa päätäsi tollasilla akateemisilla pähkinöillä. Istu taaxepäin ja nauti shousta. Tenkkapoo paikoissa googlaa apua. Helpointa on aloittaa vanhanaikaisemmista kirjoista Bleeding Edge, Inherent Vice, ja Vineland. Ta sit Lot 49, se on ainaskin lyhkänen. Ize mä en siitä perusta, koska se on niin tavallinen.
ellauri067.html on line 52: Tässä Tommin prujauxessa on samaa vikaa kuin monissa tyttökirjoissa: tapahtuma-aika on sijoitettu lähelle nykyaikaa, mutta tapahtumat ja asenneilmasto kuulostaa noin 30-50 vuotta vanhemmilta. Mut eihän pikku Tommi ole elänyt kumpiakaan aikoja, kaikki on sille vain kirjoista ja vanhoista Suomi-filmeistä kopioitua.
ellauri067.html on line 402: Pynchon exiskeli sanakirjoista vaikuttavan kuuloisia sanoja ja lisäs niitä soppaan kuin Paul izekasvatettuja chilejä.
ellauri069.html on line 261: Holy shit: see also excrement. Eski Saarisen mielihokemia. Vanhaa hippilorea. Samaa judeokristillistä tabunväistöä kuin My giddy aunt! Enid Blytonin kirjoista tehdyssä tyttösarjassa Malory Towers. Paska onkin kyllä aidosti pyhää, sitä ei tohdi käsin koskea.
ellauri073.html on line 244: “Pendelinä?” Tarkoitako "roikkumassa?” Tämmöinen sanakirjasanojen ylikäyttely on kansantauti Wallun kirjoitelmissa: haeskellaan koko ajan hämäriä sanoja, joita meikäläinen saa sitten hakea sanakirjoista, vaan että näyttäis fixummalta ja saisi lukijan tuntemaan izensä epävarmaxi. Ei kukaan käytä sanaa "pendelinä" arkikeskustelussa, eikä tämmösessä puheradioselostuxessa ole mitään syytä tiputella tollasia. Se on siellä yhdestä ja vaan yhdestä syystä: siitä näkyy kuinka iso sanavarasto Wallabylla on, ja kuinka pieni Mattilla. (Myös sanavarasto.) “Oi vau, onpa Wallu hyvä kirjoittaja. Siis tiedäzä, mun piti kazoa sen käyttämä sana sanakirjasta!” Loppu virkkeestä on yhtä hankala, kun Wallu näyttää ymmärtävänsä radiolähetysten tekniikan alkeita, ja vähän tollasta alkusointua heitettynä mausteexi, kuin Dr.Seuss pössyttämässä salviaa. (Tossakin oli alkusointu, huomaatteko? Seuss - salvia! Osataan me muutkin, muttei vaan viizitä.)
ellauri088.html on line 369: Osasyyllisenä Arvosen menestymiseen on varmastikin ahkera opiskelu ja innokas oman toiminnan systemaattinen parantaminen. Vaikka vapaa-aika sulautuu sujuvasti yhteen työn kanssa, hän järjestää itselleen aikaa lukemiseen. ”Luen kirjan per viikko. Perustietoni karttuu sieltä kirjoista ja niiden avulla usein myös kertaan perusasioita. Esimerkiksi Kiyosakin Rich Dad Poor Dad -kirjan olen lukenut aika monta kertaa ja sieltä löytyy joka kerta jotain uutta. Ammattilaiset palvovat perusasioita. Ei tämä vaikeaa ole. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä on tosi simppeliä hommaa. Otat muilta vielä tyhmemmiltä ja panet omaan taskuun, siinä se. Kertaan tän Kiyosakin kirjasta vähintään kerran viikossa.”
ellauri088.html on line 371: Arvonen siis lukee 52 kirjaa vuodessa, joten muitakin kuin asuntosijoittamiseen keskittyviä kirjoja varmasti tulee luettua. ”Kyllä. Kunhan se on faktaa, niin luen. Vaihtoehtoistakin saa olla joukossa, siitä oppii empatiaa. Luen paljon bisnekseen ja sijoittamiseen keskittyviä kirjoja. Myös arvoihin sopivia myyntikirjoja tulee luettua. Yritän poimia kirjoista sellaisia juttuja, jotka sopivat omaan työhöni ja arvomaailmaani. Suurin osa myyntikirjoista on sellaista epäeettistä luukuttamista. Toki nekin ovat ihan hyviä juttuja, mutta aika vaikeita. En vielä tajua ihan kaikkea."
ellauri093.html on line 693: Aahrikanmatkalaisten kanssa kazottua Hampurin Zoon kapisia leijonia Hilja vietti aikaa Bethelissä pureskellen luopioiden juutalaispoikien kaa kristinuskon pähkinöitä ja lukien niille kirjoistaan myönteisiä arvosteluja. Siinäkin meni aika vikkelästi, ei ehtinyt paljon istua.
ellauri093.html on line 859: Kolmas luterilaisten kirkkojen kattojärjestö, Tunnustuksellinen evankelis-luterilainen konferenssi ilmoittaa tunnustuksensa pohjaksi paitsi sana-inspiroidun ja erehtymättömän Raamatun, myös vuoden 1580 Yksimielisyyden kirjaan kootut Tunnustuskirjat, ei sikäli kuin, vaan koska ne opettavat opin Raamatun mukaisesti. Hekään eivät nosta mitään Tunnustuskirjoista merkityksessä muitten yläpuolelle. Voi hemmetti, eihän tästä tule lasta eikä paskaakaan. Luteraanit eivät tiedä izekään mihin uskovat. Jumalalla on varmaan ihan pää pyörällä.
ellauri096.html on line 378: [...] jos kukaan, joka ei ymmärrä jumalallisen kaunopuheisuuden sävellajia, löytää jotain näistä asioista [fyysistä kaikkeutta koskien] kirjoistamme, tai kuulee samaa noista kirjoista, niin että se vaikuttaa olevan ristiriidassa hänen omien järjellisten kykyjensä havaintojen kanssa, antakaa hänen tietää, että nämä muut asiat eivät ole millään tavalla tarpeellisia kirjoitusten antamien varoitusten, kertomusten tai ennustusten kannalta. Lyhyesti, on sanottava että kirjailijamme tiesivät totuuden taivaista, mutta ei ollut heidän kauttaan puhuneen Jumalan Hengen tarkoituksena opettaa ihmisille mitään mikä ei olisi hyödyksi heidän pelastukselleen.
ellauri096.html on line 504: ”Minua ei kiinnosta, mitä ihminen joka ei millään lailla ole minun kirjojeni kohderyhmää, ajattelee kirjoistani tai minusta”, Ikonen sanoo.
ellauri096.html on line 695: Hauska huomata että Yli-Juotikas soveltaa Sainte-Beuven peukuttamaa ja mun systemaattisesti soveltamaa elämä ja teoxet menetelmää maalieläimeensä Ansa Ikoseen. Se kaivelee Ansan taustoja ja koittaa selvittää sen kanadalaista sukua löytääxeen ainexia johkin Frantz Fanon-tyyppiseen freudilaiseen selityxeen mixi Ansa ei pidä maahanmuuttajista. Fanonista ei näytä olevan paasausta, pitäisikö olla? No teen tietolaatikoon. Se oli joku sivistynyt siirtomaalainen, jos värin saa mainita niin kakan. Antikolonialismia freudilaisella kuorrutuxella. Tunnettu kirjoista Peau noire, masques blancs ja Les damnés de la terre. Amerikkalaiset mainizevat miinuxena sen marxilaisuuden, ranskixet että se sähläs Algerian puolesta.
ellauri096.html on line 717: On tyhmä väite että kirjan kuolema johtuisi kirjoista. Se johtuu siitä että niitä ei enää tarvita, kun kuvaa ja ääntä voi tallettaa yhtä halvalla, ja se on paljon hauskempaa. Sori vaan Juotikas olet väärällä alalla.
ellauri096.html on line 813: Tää kuulostaa joltain kirjallisuustieteeltä. Varmaan hirmu juonikas Jaska tarkoittaa nyt sanoa että sen kirjoista on juoni hukassa, juoni kuorsaa kännipäisenä Anterona jossain mezämaalla tai konemezässä. Joo selvästi olen oikeilla jäljillä, tossa typerässä Kansa taisteli - miehet kertovat intermezzossa esiintyy nimi Panofart, joka on dead giveaway, se viittaa arzy farzy Erwin Panofskyyn, joka esiintyi Arskan estetiikan oppikirjassa minkä Jaska on ehkä "lukaissut". Nordensvahn oli eversti myös heppakirjassa. Pulla on varmaan Ryhmyn ja Romppaisen kirjoittaja Armas J. Pulla, armoitettu fasisti.
ellauri097.html on line 138:

Niistä Roryn isoisän löytämistä salatuista päiväkirjoista ilmeni sitten mm. seuraavaa:

ellauri097.html on line 557: Kustannusala, kuten kaikki muukin, on ”kriisissä”. Kirjoja ei enää osteta eikä niitä juuri arvostella julkisesti. Kahdessakymmenessä vuodessa kirjallisuuskritiikki on menettänyt tilansa päivälehtien sivuilta. Tämä alkoi tapahtua, kun kirjallisuusarvostelut alettiin kulttuuritoimituksissa rinnastaa uutisiin. Kukapa nyt uutisoisi kaikista kirjoista! Ei kaikista tapahtumistakaan uutisoida. Riittää kun kerrotaan muutamasta kiinnostavasta.
ellauri097.html on line 562: Ehkä pian kirjoja – tai ei kirjoja, raakana, vaan kirjoista prosessoituja äänijalosteita ja sarjoja – pääasiassa kazellaan ja kuunnellaan. Se onkin jo suosittua, koska samalla voi tehdä muutamaa muuta vetävämpää tai hyödyllisempää asiaa. Eikä tuo kuunteleminen maksakaan juuri mitään. Kallista on ja halvalla menee! Meille kirjailijoille jää vaan pennosia ja kipeä niska ja kyynäspäät.
ellauri097.html on line 588: Senkin kirjailija! Paljonko edes ymmärrät kirjoista? Sinä et ole niitä koskaan tehnyt.
ellauri098.html on line 360: Vois sit tunnistaa niitä kirjoista ja ennustaa niillä genreä ja ehkä kynäilijääkin.
ellauri100.html on line 1366: Barthesin vastaus oli koittaa selvittää mikä tekee kirjoista uniikkeja ja originelleja. Kirjassa Le degré zéro de l´écriture (1953), se väittää että konventiot vaivaa sekä kieltä että tyyliä, eikä ne ole sixi luovia. Sen sijaan "kirjoitus", se miten kirjailija vääntelee tyylikonventioita) on se ainut uniikki ja luova akti. Mut heti kun toi uusi vääntely tulee tunnetuxi, se muuttuu klisheexi. Sixipä (kuten huomautti Jussi Jurkka selvänäkevästi radiossa) taiteessa tarvitaan koko ajan uusia muotoja, uusia muotoja tarvitaan, muuten ei ole koko taidetta.
ellauri100.html on line 1382: No Barthes tuli samaan johtopäätöxeen käydessään Jaappanissa, jossa japskit oli ihan tyytyväisiä merkkeihinsä ilman transsendentalismia. Oiskohan tää siis jonkinlaista lännen jumalkaipuuta jumalien tehdessä hämärässä kamarissa kuolemaa? (Kiinassa ei Barthesista ollut 1974 enää yhtä jännää. Kiinantuntija Simon Leys sanoo Barthesin Kiinan matkapäiväkirjoista, että Barthes ei tajunnut koko maasta pätkääkään; kirjoittaa vaan mitäänsanomattomasti mutta sanomattoman pitkästi.)
ellauri106.html on line 102: Muistettava seikka mikä selviää sekä Phillun kirjoista että el Laurin paasauxista on tämä: Se että tietää olevansa scheisse ja suhtautuu siihen realistisesti, jopa humoristisesti, ei poista narsismitautia, ellei siihen ei liity sairauden tuntoa, katumusta eikä parannuxen halua. Buahahahaa! ei todellakaan liity!
ellauri109.html on line 633: Philillä on todella erikoinen näkemys miehekkyydestä. Mistähän se on peräisin? Horatio Alger poikakirjoistako? Setämiesten romaaneistako? Tää opus on jonkinlainen amerikkalaisen miehen unelman don Quixote. "Miten minusta voi milloinkaan tulla se jota kirjallisuudessa kuzutaan miehexi? Niinkuin esim Pappa Hemingway ja sen poika? Minä olen niin halunnut tulla miehexi, mixei se koskaan onnistu minulta?"
ellauri110.html on line 651: Hande on olevinaan nöyrä mut oikeasti se luulee olevansa jotakin. Se ajattelee salaa olevansa yhtä mestari kuin Eino Leino, vain väärinymmärretympi. Jokainen kirja kirjoitetaan paizi izeä myös nimetöntä lukijaa varten. Kritiikkejä se ei ole vuosikausiin enää lukenut. Ei tarvi kulkea pää punaisena häpeästä. Hande on kirjoistaan ylpeä kun ne menestyy ja häpeää kun saa huonot arvostelut. Siinä on ainexia uskonnolliselle mielelle.
ellauri110.html on line 1097: Dosto on kuin Jaakko Hintikka, eniten kiinnostunut omista kirjoistaan teologin kirjahyllyssä. Joo noinhan se meni, naulan kantaan, hyvin sanottu. Teologista Dosto oli nätti, vaikka potreteissa se näyttää aika sekopäältä. Tästäkin voi arvata mihin suuntaan kexustelu on menossa. Hero worshippiä tää on aasta ööhön.
ellauri112.html on line 329: Jobin kirja on yksi Raamatun Vanhan testamentin viisauskirjoista.
ellauri117.html on line 407: Romaani (ei se egoistipläjäys vaan joku toinen) ilmestyi 26. maaliskuuta 1920, ja oli yksi vuoden suosituimmista kirjoista. Zelda otti Scottin takaisin. Beam me up Scott. Fitzgerald avioitui Zeldan kanssa Pyhän Patrikin tuomiokirkossa New Yorkissa. Heidän ainoa lapsensa, tytär Frances Scott "Scottie" Fitzgerald, syntyi 26. lokakuuta 1921.
ellauri131.html on line 187: Kansallisarkistoon sijoitetuista sotapäiväkirjoista löytyy selvitystä inkerinsuomalaisten siirrosta Suomeen ja toilailuista Tallinnassa. Siellä varmaan Jussi Tenkku toilaili yhdessä Peep Koortin kanssa.
ellauri133.html on line 343: Sam vihaa kirjastoja, ja kun se etenee kohti kirjan denouementia demonin kaa me nähdään mixi Samin torjumasta unesta jossain lentokoneessa. Kun Sam oli poikanen, se palautti jotain erääntyneitä kirjoja kun joku äijä pysäytti sen kirjaston ulkopuolella. Mies väitti olevansa poliisi, ja käskee Samin tulla kanssaan maxamaan sakot kirjoista. Sakko on Tepon pitkäkkestoinen anaalinen raiskaus, ja kun sanon pitkäkestoinen tarkoitan sitä. Aikamies tunkee massiivisen penixensä Samin pyllynreikään seinää vasten ajettuna, ja kaikki kerrotaan pikkutarkasti jokaista työnnällystä myöten 4 vaivaannuttavaa sivua.
ellauri133.html on line 821: Tomppa oli ize bi ja nai äidin näköisen juutalaisen naisen, Katia Pringsheimin. Katian käskystä ne varmaan muuttikin pois Saxasta. Katia ei ensin perustanut Tompasta, sillä oli kosijoita joka sormelle, ja Tomppa siihen aikaan muistutti vinoilevan veljen mukaan mahakipuista razumestaria. Tomppa ja Katia oli kavereita, mikä Tompan puolesta oli aika höyryävä tunnustus. Päiväkirjoissaan Tomppa kiittää vaimoa kärsivällisyydestä, kun Katia ei herättänyt Tompassa enää Sehnsuchtia, eikä Tompan vällykäärme näinmuodoin pystynyt tarjoilemaan sille juuri huvia. Sechs Kinder Katia teki silti ilmeisesti Tompalle. Tompan sisaruxista teki 2 tyttöä izarin, ja sen omat lapset jatkoi perinnettä. Klaus Mann oli julkihomo ja matkusteli Suomessa kreivi Aminoffin sulhasena. Mulla on joku Klaus Mannin kirjoista.
ellauri141.html on line 721: Samana vuonna 2012 Hilda Huntuvuoren syntymästä tuli kuluneeksi 125 vuotta. Kirjailijan jäämistöstä oli löytynyt käsikirjoitus Nuori Maunu Koivisto. Monet seniorit muistavat Hilda Huntuvuoren myös kansakoulun lukukirjoista, joita hän toimitti yhdessä E.A. Saarimaan kanssa. Hilda Huntuvuoren esittämän mielipiteen mukaan ”historialliset romaanit eivät vanhene koskaan”.
ellauri145.html on line 412: Joku Akun kirjoista oli myytävänä kirjamessuilla, mutta oli liian kallis. Aku oli vähän tyytymätön myyntiinsä, ja ilmaisi sen näin:
ellauri152.html on line 457: Vanhemmiltani sain todistukseksi vain pyhät kirjat joiden mukaan näin oli. Mutta kirjat olivat vain paperia ja mustetta ja ihmiset olivat ne kirjoittaneet. Tiesin jo että myös kristityillä oli kirjoja joihin oli kirjoitettu että juutalaiset olivat syntinen rotu ja ettá tuomiopäivänä he joutuisivat ikuiseen kadotukseen koska olivat hylänneet Jeesuksen. Tiesin myös kerettiläisistä kirjoista jotka kielsivät sekä Mooseksen että Jeesuksen. Veljeni Joshua joka oli yksitoista vuotta vanhempi kuin minä (kaksi tyttoä meidän välistämme oli kuollut tulirokkoon) puhui usein tästä äitini kanssa. Näissä kirjoissa väitettiin että maailma oli miljoonia vuosia vanha, satoja miljoonia (oik. miljardeja). Ihmiset eivät polveutunect Aadamista vaan apinoista. Jumala ei ollut luonut maailmaa kuudessa päivässā vaan maa oli repeytynyt irti auringosta ja sen jäähdyttyä miljoonia vuosia sen pinnalle oli kehittynyt elollisia olentoja. Muinaisolentojen jälkiä löydettiin kivistä ja meripihkasta. Neljäkymmentä ja viisikymmentä miljoonaa vuotta sitten eläneiden eläinten luita ja sarvia löydettiin. Mooses ei ollut erottanut Punaista merta, Joosua ei ollut pysäyttänyt aurinkoa Gibeonissa eikä Messiasta tulisi koskaan. Veljeni ei puhunut Jumalan ihmeistä vaan luonnon ihmeistä. Miten mahtava ja suurenmoinen luonto oli! Tähdet joiden valo tavoitti meidat miljoonien vuosien kuluttua. Kaikki mikä oli olemassa: ihmiset, koirat, siat, luteet, meri, joet, vuoret, kuu olivat osa tátä luontoa.
ellauri182.html on line 309: Pappi teljetään paatuneiden rikollisten vankilaan ja poistetaan elävien kirjoista. Aimo retribuutio. Rei ei lähde oikeusteize vaatimaan windfallina haltuunsa tullutta kääröä. Se on äärimmäisen jaloa. Onhan tärkeämpiä kuin asioita kuin raha. Paizi housupuku ostaa väärennetyn tansun Ransulta isolla rahalla. Maedan täti saa sen väärennetyn tansun ja Aimo-parkkipaikan. Kaikki ovat tyytyväisiä. Japsut ovat vähään tyytyväisiä. Niillä ei ole ollut inflaatiota 30 vuoteen. Epätoivoiset japsumiehet ketkä ei pääse Rein lailla tienaamaan tekee muille joukkoharakirejä. Ukemi häpeää niin ettei tule edes kazomaan Rein kipeätä polvea. Rei veti esiin paxun tukun rahaa. Peltitölkissä oli herkullista ohrateetä. Angus Glendinning tallusteli huoneeseen. Falafelliä. All was well.
ellauri183.html on line 537: Pidän sarkastisista ja sentimentaalis-kyynisistä kirjoista. Olen väärän vänkyrä. Lauri poika mezäs häärii kazeleepi puita väärii, mäyränä mummoja tonkii.
ellauri184.html on line 412: Isä meidän (David-coveri Aikakirjoista 29:10–18)
ellauri189.html on line 552: Mitä tästä opimme? Tää on just se sama mindset joka löytyy Israelin ja Amerikan pyhistä kirjoista. Luota muhun, ainaskin sen aikaa että saan kusetettua sulta sun liikenevät rahasi ja kerkiän vielä karulle.
ellauri196.html on line 316: Gottfried Keller arvosteli 1849-1855 useita näistä Gotthelfin kirjoista. Niissä hän ylisti maanmiestään suureksi eeppiseksi runoilijaksi, mutta kritisoi teosten antiradikaalista klerikaalista propagandaa, jossa hän kertoi kristillis-humanistisia käsityksiä hyvästä ja pahasta.
ellauri203.html on line 686: Unbelievably boring. Boring, boring boring. Boooooooring. Tekisi mieli sanoa että valtaosa ellei suorastaan leijonanosa lukemistani kirjoista, näkemistäni filmeistä puhumattakaan, on täysin psskoja. Pääsispä palaamaan takas iloiselle 1960-luvulle kazomaan Fat Freddyn kattia. Tai edes 1860-luvulle todistamaan Doston käteenvetoa. Tai 1760- luvulle seuraamaan Jannen ja Mamanin herborisointia. No onnexi on sentään Raid-leffa ja teeveesarja, ne on hyviä.
ellauri210.html on line 1046: Romaanin keskeisen osan muodostivat otteet Saarikosken isän Simo Silakan päiväkirjoista Aunuksen retken ajoilta vuonna 1919. Kirjallisuudentutkija Markku Eskelisen mielestä "Saarikoksen romaanissa erilaisten materiaalien törmäykset ovat vaimeita ja jännitteettömiä", eikä Eskelinen löydä siitä parhaita kollaasiromaaneja hallitsevaa vaikeutta käsittää teosta yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Eskelinen pitää tätä teosta ja kolmea muuta Saarikosken proosateosta Suomen ensimmäisinä julkkiskirjailijakirjoina, joissa idoli kertoo faneilleen kuulumisistaan
ellauri216.html on line 537: Hän kääntyy puoleemme. Hyvät veljet, te tunnette kovin huonosti luostareiden todellista elämää ja varsinkin niiden arkea. Olette lukeneet kirjoista hienoja kuvauksia luostareiden hengellisestä elämästä, munkkien kilvoituksesta ja siitä korkeasta aatteesta, johon luostarit asukkaineen pyrkivät.Todellista luostarielämää te ette tunne, koska ette ole olleet luostarissa pitempiä aikoja. Pyhiinvaeltajina olette vanhempienne kanssa viipyneet niissä juhlajumalanpalvelusten valoisat hetket ja sitten poistuneet arkea kokematta. Tulevaisuutenne selvittämiseksi teidän täytyy välttämättä tutustua luostarielämään myös käytännössä paikan päällä käteen vetäen. Silloin tiedätte, millaista elämä luostareissa oikeasti on. Ette arvaakaan!. Veli Hermogenin temput eivät ole vielä mitään!
ellauri217.html on line 154: Ibn Hisham kertoo, että juutalaiset rabbit, kristityt munkit ja arabialaiset ennustajat alkoivat puhua Jumalan lähettilään tulosta, kun Aminan aika oli lähellä. Rabbit ja munkit löysivät tiedot kirjoistaan, ennustajat taas kuulivat sen jinneiltä, jotka kuuntelivat salaa taivaan puheita. Kun aika alkoi täyttyä, jinnejä saatanoita estettiin kuulemasta taivaan puheita ja heitä heiteltiin taivaan tähdillä kuin terävillä kivillä. Tästä jinnit tiesivät, että jotain hämärää oli tekeillä.
ellauri217.html on line 343: Peppi Pitkätossu -kirjojen uusista painoksista poistetaan neekerikuningas-sana, kertoi kirjailija Astrid Lindgrenin tytär Karin Nyman Dagens Nyheterille lauantaina. Peppi täyttää tänä vuonna 70 vuotta, minkä vuoksi kirjoista otetaan uudet painokset. Peppi Pitkätussu on meitä vanhempi. Siltä taisi jäädä lapset saamatta. Pitkä tussu mutta tyhjä spermasta.
ellauri219.html on line 680: Niinpä käsillä olevan kirjan tekijä piti parhaimpana esikuvanaan syyrialaissyntyistä Ateenassa vaikuttanutta Dionysos Areopagiittaa, johon hän viittaakin sanomalla (70. luku), että tämän kirjoista voi saada vahvistuksen kaikelle, mitä hän itse kirjoittaa. Samaan hengenvetoon hän toteaa, että ei yleensä viittaile mihinkään aikaisempiin kirjoituksiin, koska pitää sitä keikarointina, jolla ei ole mitään merkitystä asian kannalta. ”Sinä et sellaista tarvitse” hän toteaa oppilaalleen jolle kirja on osoitettu, ”..jolla on korvat, se kuulkoon, ja joka tuntee sydämessään kehotuksen uskoa, se uskokoon, muuta mahdollisuutta ei ole.”
ellauri222.html on line 1066: Näistä kirjoista näkee miten vanha Sale oli.
ellauri236.html on line 136: Mikä tekee kirjoista pulppia? Siis tuskin niihin käytetyn selluloosan arvoista? Kai se on vaan että ne keskittyvät apinoiden perusasiaan, niihin iänikuiseen kolmeen kirjaimeen E-F-K. Ei pienintä yritystäkään mihkään "ylevään" tai "korkealentoiseen", "nyt pohditaan", riittää kun porukat joka sivulla tappaa toisiaan, tienaa pätäkkää, ja pääsee luukulle. Mixi vaivautua johkin noobeliin, kuin näillä mennen pääsee aivan riittävän pitkälle? Saa rahaa, turpiin tutuille, hyvää syötävää, ja pääsee luukulle.
ellauri236.html on line 238: Kenes kannalta näitä tapahtumia nyt seurataan? Tänkö Baileyn? Ketä tämmöset surkimuxet edes kiinnostaa? Täähän on kuin joku B-elokuvan kässäri. No sellainenhan se nimtuten onkin. Chasen kirjoista on tehty aimo nippu just sellasia "jännäreitä." Mitä vitun jännittämistä tässä muka on? Eiköhän se ole aika sama miten tälläsille porukoille käy. Täysin yhdentekevää laahusta.
ellauri240.html on line 78: Eivätkä vain psykiatrit vahvista tätä! Eräs kirjailijakin väitti, että hän voi aina sanoa onko jokin kirja miehen tai naisen kirjoittama, nimittäin Wrinklesin tekijä. Miesten kirjoissa, sanoo Charles Simmons - on jonkinlaista taistelun tuntua, aavistusta pimeässä tunnelissa vaanivasta vaarasta, jonkinlaista kaikki sinne tai ei mitään -mentaliteettia. Sitä ei tapaa naisten kirjoista. Niissä on aina vähän sekä sitä että tätä, älä vetämättä jätä. Niitä lukiessa tuntee olonsa mukavaksi ja helpottuneeksi. Niissä on naisia. Vakaita. Kestäviä. Jaxavat vaikka kuinka monta varvia. Montakos jaxaa kullinheiluttaja? 1 1/2 on jo paljon.
ellauri245.html on line 55: Oikeastaan mä pidän eniten puhtaaxiviljellystä klischeestä, kuten lastenkirjoista, el Zorrosta, tai Kinsellasta. (Camilla Läckbergin revenge romsku on kyllä vähän liian paxua misandriaa, ja 100% huumorivapaata.) Sellaisista missä EFK asiat näyttäytyvät puhtaassa matelijamuodossa ilman termiittiapinoiden meemien rumentavaa runkkukuorrutusta. Tässä albumissa esitellään tölkillinen ällömpiä pohjoisgermaanisia natomatoja kiemurtelemassa lieropurkin pohjalla.
ellauri245.html on line 351: Jerry Loch on kasvanut 4cm edellisestä kirjasta. Oltuaan suht väpelö vielä lepakon ja torakoiden aikana Jerrystä on nyt tehty jonkinlainen supergoblin, jota kazellaan jonkun mustatukkaisen pienihampaisen norjalaisen panopuun näkökulmasta. Tyyriit norjalaiset säikyttelee vierastyöläisiä. Kylläpä on narsistista taas. Importerte arbetskraft fra Pakistan og Afrika. Helkkarin hongkongilaiset, vapaakuppasia apinanaamoja. Taaskaan ei koukut nuku kunnon yöunia. Tupakki piti saada tietysti: har du en røyk. Samaa hoki kynäkaula Karl-Ove Knausgård juuri näihin samoihin aikoihin. Knausgård er mest kjend for det sjølvbiografiske seksbindsverket Min Kamp (2009-2011). Taidan olla pihalla kuin lumiukko Jonnen väliinpudonneista kirjoista. Lumiukkoasiaan viitataan toistamiseen. Pitänee vilkasta sen juonipaljastuksia.
ellauri246.html on line 635: Täällä Yhdysvalloissa Brodsky alkoi valmistaa kaksi kokoelmaa runoja, tämä on "osa puhetta" ja "kauniin aikakauden loppu". Erityisellä trepidilla hän viittasi ensimmäiseen, minkä seurauksena hän oli omistettu kotimaahansa, vanhemmilleen. Kriittiset arviot uusista Broadke-kirjoista olivat hieman, no. Brodsky kuin runoilija äidinkielellään aikaisemmin tuli filologian perinnöstä kuin kriitikot. Hänestä kirjoitti kirjalliset väitöskirjat, artikkelit ja ilmoitti.
ellauri246.html on line 846: 1965-luvun lopulla tai vuoden 1966 alussa BrodSky lähti julkaisupyynnön Leningradin sivuliikkeeseen "Neuvostoliiton kirjoittaja" runojen kirjoista. Kirja, jonka hän oli kutsunut "Winter Mail" ja se koostuu runoista 1962-1965. Käsikirjoitus keskusteltiin, mutta ... for "mutta" Listautuminen ei voida hyväksyä Brodskin jakeissa - Raamatun teemoja ("Isaac ja Abraham"), Jumalan, Angelsin, Serafimovin mainitseminen. Kokouksen osanottajat selittävät, miksi kaikki sama kirja olisi julkaistava: pysäyttää "kaikenlaisia \u200b\u200bkeskusteluja", "tuhota legendoja, jotka ovat syntyneet hänen nimensä ympärille." Arvioijan arvostelut, runoilija V.A. Joulu ja kriitikko V.N. Alfonsov, päivätty lokakuu ja marraskuu. Molemmat arvostelukäyttäjät tukevat päättäväisesti kirjan julkaisemista. Jos tämä voitaisiin odottaa V.N. Alfonsov ja sitten ruokkivat joulun VSEVOLODin runoilijaa (1895-1977), joka jopa "Isaac ja Abraham" kirjoittavat, että tämä on runo "mielenkiintoinen suunnitelmassa, mielekästä ja kirkas väri", odottamaton. Mutta käsikirjoitus, vaikka se oli melko myönteisestä suhtaudesta, annettiin BrodSky takaisin. Pari vuotta myöhemmin hänet kutsuttiin KGB: n Leningradin hallintaan ja tarjosi sopimuksen: hän ilmoitti heille ulkomaalaisista, ja he syövät heidän vaikutusvaltaansa siihen, että runoja Brodsky julkaistiin. Tämän jälkeen Brodsky lopulta heilutti kätensä ajatukselle kirjan painos kotimaassaan.
ellauri247.html on line 66: Suomalainen laitos on suunniteltu meikäläistä huumorintajua ja makua vastaavaksi, eli huomattavasti alkuteosta puisevammaxi, ja siinä on enemmän kuin esikuvateoksessa kaskuja Skandinaviasta, Ranskasta, Saksasta ja Italiasta. Suomalaisia anekdootteja on runsaasti, myös aivan viime ajoilta. Kymmenen viime vuoden ajan olen erikoisesti kerännyt niitä ja Suureen Kaskukirjaan olen ottanut parhaita paloja aikaisemmin julkaisemistani kaskukirjoista sekä Suomen Kuivalehden vanhoista vuosikerroista. Parhaat jutut näyttävät olevan väsyneitä vanhoja vitsejä milloin kenenkin suuhun pantuina. Niita on kokoelmassani aika paljon.
ellauri247.html on line 400: Swiftin Godwin-setä otti pojan Dubliniin ja maksoi hänen opintonsa Kilkennyn alkeiskoulussa vuosina 1673–1682 sekä Dublinin Trinity Collegessa. Helmikuussa 1686 Swift sai kandidaatin tutkintonsa suoritettua rimaa hipoen (speciali gratia). Hän suoriutui parhaiten klassisissa kielissä, latinassa ja kreikassa, mutta muissa aineissa hänen tuloksensa jäivät vaatimattomiksi. Asiakirjoista on myös selvinnyt, ettei Swift ollut mikään mallioppilas. Hän rikkoi toistuvasti koulun sääntöjä jättämällä työt tekemättä ja viihtymällä paremmin kaupungilla kaljalla kuin koulunpenkillä.
ellauri248.html on line 303: Tammen ja WSOY:n Nobel-sarjassa ilmestyi kolmekymmentä kirjaa vuosien 1976 ja 1977 aikana. Lyriikka-antologiaa Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa lukuunottamatta kaikki sarjan nimekkeet olivat uusintapainoksia aiemmin julkaistuista kirjoista. Sarjaan sisältyvät kahden teoksen yhteisniteet ilmestyivät tässä asussa yleensä ensimmäistä kertaa, mutta nämäkin koostuivat aikaisemmin erillisinä ilmestyneistä nimekkeistä. Kaikesta päätellen Nobel-sarjaa ei tarkoitettukaan jatkuvaksi, vaan enemmänkin kertaluonteiseksi paketiksi. Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa -valikoimaan laatimassaan esipuheessa sen koonnut Aale Tynni viittaa kirjallisuuspalkinnon lähestyvään 75-vuotispäivään (ensimmäinen palkinto myönnettiin vuonna 1901), joten arvelisin tämän merkkipaalun innoittaneen Tammea ja WSOY:ta ottamaan nobelistiensa teoksista uusia painoksia niiden Nobel-statusta korostaen.
ellauri258.html on line 58:

Mixi Stephen Kingin kirjoista tulee paska leffoja?

ellauri258.html on line 68: Miten voi olla niin vaikeaa tehdä kauhumestari Stephen Kingin teoksista hyviä elokuvia? Etenkin Kingin 1970–1980-luvun ”kultakauden” kirjoista tai novelleista? Ne ovat jo valmiiksi elokuvamaisia. Yksinkertaisia mutta vetäviä, jännittäviä, pelottavia ja dramaattisia tarinoita.
ellauri262.html on line 378: Ensimmäiset Wimsey-kirjat olivat kevyitä, päähenkilönsä omalaatuisuudella leikitteleviä teoksia. Kun Wimsey kohtaa Harriet Vanen, jonka kanssa hän myöhemmin menee naimisiin, teemat vakavoituvat. Arvostetuin Wimsey-kirjoista on toiseksi viimeinen, Juhlailta, jota on sanottu yhdeksi parhaista Oxfordin yliopistomaailman kuvauksista. Sayers itse piti tärkeimpinä töinään käännöksiä, etenkin Danten Jumalaisen näytelmän englanninnosta.
ellauri263.html on line 578: Teosofiasta on löydettävissä paljon piirteitä, jotka ovat yhteisiä useimmille okkulttis-gnostilaisille järjestelmille, ja siksi usein on vaikea todeta täsmällisesti, mistä jokin ajatus on omaksuttu. Jotkut teosofiset ajatukset sen sijaan voidaan löytää lähes sellaisenaan tai hieman muuntuneina buddhalaisista ja hindulaisista opetuksista. Tällaisia ovat esimerkiksi sellaiset ajanjaksot kuin kalpat ja jugat, mandaloissa kuvatut mantereet ja ihmisrodut, ihmisen olemuspuolet eli prinsiipit, siddhit eli yliaistilliset kyvyt sekä joiltakin piirteiltään teosofinen oppi juuriroduista. William Emmette Colemanin mukaan todellisuudessa Blavatsky kopioi tekstinsä – puutteellisesti viitaten – melko pienestä määrästä aikalaiskirjoja ja hänen käsityksensä mm. historiallisista teksteistä olisi perustunut toisen käden lähteisiin, vaikka hän antoi ymmärtää ikivanhojen alkuperäiskirjojen olevan edessään. Samoin Dzyanin kirjasta saadut tiedot olisivat olleet tunnetuista englanninkielisistä kirjoista, jotka eivät käsittele Tiibetiä vaan Kiinaa tai Intiaa, mikä selittäisi mm. useat kieli- ja asiavirheet.
ellauri269.html on line 816: Kirjasarjan toisessa osassa, Salaperäisessä veitsessä, siirrytään Lyran maailmasta toiseen maailmaan, jossa tapahtumat keskittyvät lähinnä Cittàgazze-nimiseen kaupunkiin. Tätä maailmaa vaivaavat haamut, ilmiselvät Harry Potter-mentorien kopiot, jotka käyvät vain aikuisten kimppuun. Söpösti animoidut totemielukatkin on selvä plagiaatti vinosuu JK Rowlingin patronuxista. Kirjassa liikutaan myös meidän omassa maailmassamme ja Lyran maailmassa. Ajatellaan asiaa omalta kannaltamme ja vähän Lyyrankin kannalta. Maagisen kaukoputken tapahtumat sijoittuvat lukuisiin eri maailmoihin. Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta. Aikaisempi paasaus samasta aiheesta löytyy albumista 165. Lontoossa Lyralle selviää, että rouva Coulter on itse asiassa kahmaisijoiden johtaja. Pakomatkalta Lyran pelastavat gyptit, vesireittien vaeltava kansa, joka myy kadunkulmissa Osta Iso Numero! lehtiä, joka myös on kärsinyt kahmaisijoiden kaappauksista. Gyptit paljastavat, että rouva Coulter on todellisuudessa Lyran äiti, ja hänen isänsä on lordi Asriel, jota hän on aiemmin luullut sedäkseen. Yhdessä Lyra ja gyptit lähtevät kohti pohjoista pelastaakseen kaapatut lapset. Matkalla Lyra tutustuu panserbjørn Iorek Byrnisoniin, haarniskoituun jääkarhuun, texasilaiseen kuumailmapallolentäjään Lee Scoresbyyn sekä noita Serafina Pekkalaan. Varsinkin Toivo Pekkala suomea solkkaavine apureineen on tosi hilpeå, mutta on toi Jo Nesbön kirjoista muistuttava panserbjörnkin monen naurun arvoinen. Neuvokkuutensa avulla Lyran onnistuu pelastaa kaapatut lapset, joilla kirkon Uhraamislautakunta on suorittanut julmia kokeita Bolvangarin tutkimusasemalla tarkoituksenaan oppia vapauttamaan ihmiset perisynnistä. Tässä mennään jo rienauxessa K-12 rajan laittomalle puolelle!
ellauri269.html on line 821: Jo kirjoittaessaan Universumien tomua Pullman aavisti, että ennen pitkää häneltä loppuisivat pätäkät, ja hän palaisi kirjojen maailmaan vielä trilogian jälkeen: ”Oli tapahtumia ja kysymyksiä, joihin halusin paneutua.” Kolme vuotta Maagisen kaukoputken ilmestymisen jälkeen ilmestyikin Lyran Oxford, pieni punakantinen kirja, jonka sisältämää novellia ”Lyra ja linnut” Pullman kuvaili ”maistiaiseksi” tai ”sillaksi” Universumien tomun ja tulossa olevan romaanimittaisen The Book of Dustin välillä. Pullmanin muut velvollisuudet (mitkä? Varmaan nimikirjoitusten jakaminen kirjakaupoissa) ovat hidastaneet The Book of Dustin kirjoitustyötä, mutta huhtikuussa 2008 ilmestyi toinen pieni kirja, tällä kertaa tummansininen: Once Upon a Time in the North. Kirjan sisältämän novellin päähenkilö on Universumien tomussa sivuosassa ollut aeronautti Lee Scoresby. Sekä Lyran Oxford että Once Upon a Time in the North sisältävät novellien lisäksi lisäaineistoa, kuten Lyran maailman Oxfordin kartan, lautapelin Peril of the Pole ja muutamia otteita kuvitteellisista Lyran maailmaa kuvaavista kirjoista. Pullman on vihjannut, että hän saattaa vielä joskus kirjoittaa Williin keskittyvän ”pienen vihreän kirjan” punaisen ja sinisen jatkoksi. Tai sitten ei. On näitä kiireitä.
ellauri272.html on line 57: Zane Grey, alkuaan Pearl Zane Gray, (31. tammikuuta 1872 Zanesville, Ohio – 23. lokakuuta, 1939 Altadena, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen hammaslääkäri, baseball-pelaaja ja viihdekirjailija, joka tunnetaan Suomessa parhaiten villiin länteen sijoittuvista seikkailukirjoistaan. Zane Grey loi suurelta osaltaan romantisoidun kuvan rosoisesta Villistä lännestä kirjoittamassaan 56 lännenkirjassaan. Grey oli 1920-luvun myydyin kirjailija Yhdysvalloissa. Mä luulin pienenä että Zane oli nainen. No se oli kyllä Helmi-niminen hammaslääkäri, joten virhe oli ymmärrettävä.
ellauri272.html on line 63: Fifty Shades of Greystä on ilmestynyt myös kaksi jatko-osaa, joita on molempia myyty Britanniassa yli kolme miljoonaa kappaletta. Romaaniin perustuva samanniminen elokuva sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa 13. helmikuuta 2015. Elokuva sai jatko-osat 2017 ja 2018. Parempi viuhka lylleröllä E.L. Jamesilla siis kuin väpelöllä Dale Brownilla, jonka kirjoista ei tullut lehvaa kun ei ollut pehvaakaan.
ellauri272.html on line 823: – Nyt minusta tuntuu, ettei kukaan välitä kirjoistanikaan. Se on vähän turhauttavaa. Luulin, että kirjani elävät ja vain minä vietän yksityiselämää. Olisi pitänyt jaxaa heilua julkkisremmissä, ei ne kirjat muuten myy.
ellauri274.html on line 243: 1:34:47 хочется им сказать но посмотрите Извините меня священные писания главные книги всех других мировых религий там 1:34:47 Haluan kertoa heille, mutta katsokaapa pyhiä kirjoituksia kaikkien muiden maailman uskontojen pääkirjoista
ellauri277.html on line 119: Profeetta, joka julkaistiin ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa vuonna 1923 ja josta on sittemmin tullut yksi profeetan kaikkien aikojen myydyimmistä kirjoista (Koraanin jälkeen) ja käännetty yli 100 kielelle.
ellauri277.html on line 186: Profeetan suosio kasvoi huomattavasti 1960-luvulla amerikkalaisen vastakulttuurin myötä ja sitten New Age -liikkeiden kukoistaessa. Se on pysynyt suosittuna näiden ja muun lällymmän väestön keskuudessa tähän päivään asti. Sen jälkeen, kun Profeetta julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1923, sen painos ei ole koskaan loppunut. Se on käännetty yli 100 kielelle, joten se on historian kymmenen eniten käännetyn kirjan joukossa. Se oli yksi 1900-luvun myydyimmistä kirjoista Yhdysvalloissa, läähätti ihan Paulo Coelhon niskassa.
ellauri282.html on line 157: Anthony de Mello, S.J. (4. syyskuuta 1931 – 2. kesäkuuta 1987) oli intialainen jesuiittapappi ja psykoterapeutti, joka tuli tunnetuksi hengellisyyttä käsittelevistä kirjoistaan. Hän ohjasi uransa aikana useita retriittejä ja hengellisiä kursseja, ja hänet tunnettiin taitavana puhujana. Hänen opetuksensa ammensivat eri uskontojen hengellisistä harjoituksista sekä meditaatioperinteistä.
ellauri285.html on line 414: Pidin kyllä pienenä Konradin eläinkirjoista. Mutten ajatellut Patin tavalla miten joutavaa on elämä kun ei edes sotaan pääse. En jäisi tänne ajamaan urheasti Pasi-autoa. Päinvastoin lähtisin käpälämäkeen heti jos täällä sota alkaisi. Ubi bene ibi patria. En ollut sota-ajan poikakirjan den vita kackerlackan vaan tavallinen punaruskea. En pitänyt Tuomo Jalanmiehestä enkä 1. jägarkompanietista. Я сдаюсь не стреляйте!
ellauri286.html on line 134: Oli toki myös kaikenlaista ruohonjuuritason kapinaa: esimerkiksi eräs kirjastonhoitaja poisti vaaditut kirjat hyllyistä, mutta ei tuhonnut niitä, vaan varastoi ne kotiinsa – ja kirjoista pidettiin juuri vastikään näyttely.
ellauri286.html on line 268: Vastaavia kritiikki-imitaatioita on ilmestynyt kirjoistani myös lehdissä, jotka ovat aivan tavallisia sanomalehtiä.
ellauri297.html on line 102: Hoosean kirja on laajin ns. pienten profeettojen kirjoista (14 lukua). Sen teemana on kansan haureellinen luopumus Herrasta, sekä Jumalan pyhyys ja armollisuus – tuomion kautta Herra puzaa kansan ja uudistaa liittosopimuxen sen kanssa. Lopullinen täyttymys tapahtuu kuitenkin vasta tarinan lopulla (3:5). Hoosea saarnaa voimakkaasti koko kansaa, sen papistoa ja kuninkaita vastaan. Koko kansa on syyllinen ja luopunut, paizi toki Hoosea. Petollinen muotojumalisuus ei auta ja tuomio on väistämätön. Tästä ette kyllä selviä! Nähdään!
ellauri299.html on line 132: 2) Grishamin tulisi pysyä lakikirjoituksessaan ja hylätä kaikki yritykset politiikkaan ja ristiretkiin. Se inhotti minua. Tarpeetonta sanoa, että en pitänyt tästä kirjasta. Huomaa, että tämä on ensimmäinen hänen kirjoistaan, josta en pidä lukemiseni jälkeen monia hänen romaanejaan. Kuten eräs arvioija sanoi: ”Vauraiden ihmisten pitäisi tuntea syyllisyyttä, koska kaupungeissamme on kodittomia." (Mixi vitussa? Oma vika pikku sika.) Se on tämän Grisham-romaanin pääviesti. Kun Grisham välittää tämän viestin, pitäisikö meidän olettaa, että hän lahjoitti kaikki tämän kirjan tuotot kaupunkien kodittomille? Epäilen suuresti!
ellauri299.html on line 146: John: Pahin (ja viimeinen) kokemukseni John Grisham -kirjoista. Hänellä on ollut aikaisemmissakin kirjoissa taipumus suhtautua kielteisesti yhteiskunnan haluun saada laillinen maksuväline, mutta tämä alkaa rajoittua aktivismiin. Ironista 300 miljoonan dollarin arvoiselta. Oli vaikeuksia viimeistellä.
ellauri300.html on line 916: Raamatusta valittaneen vanhemman mukaan kyse on ”yhdestä kaikkein seksintäyteisimmistä kirjoista”.
ellauri302.html on line 633: Singerin mehukkuus on peräisin juutalaisten izehoitokirjoista. Anita Grein hade aldrig öppnat en bok om etik. I de böcker hon läste och pjäser hon såg var hjältarna och andra huvudpersoner alltid äktenskapsförbrytare och mördare. Och nu har hon till råga på allt blivit kommunist!
ellauri316.html on line 336: Keväällä 1968 Yhdysvaltain YK-suurlähettiläs Arthur Goldberg yritti kiinnittää YK:n ihmisoikeuskomission huomion vangittujen kirjailijoiden ahdinkoon ja kuvaili oikeudenkäyntiä "törkeäksi yritykseksi antaa laillisuuden muoto perusihmisoikeuden eli hallituxille vittuilun tukahduttamiselle." Neuvostoliiton valtuuskunta, Iran ja kommunistiset maat ja Afro-Aasian blokki varmistivat tämän puheen poistamisen komission asiakirjoista.
ellauri318.html on line 39: Lapidus käyttää esikoisteoksessaan Rahalla saa kovaksikeitettyä tyyliä, joka on saanut vaikutteita sellaisilta amerikkalaisilta kirjailijoilta kuin James Ellroy ja Dennis Lehane, ja hän on kertonut saaneensa aineistoa toimiessaan puolustusasianajajana Sollentunan käräjäoikeudessa. Kielellisiä vaikutteita hän on saanut muun muassa ruotsalaiselta rap-yhtyeeltä The Latin Kingsilta, snobipiireiltä ja kirjailijakollega Jonas Hassen Khemirin kirjoista. Kirjoista Snabba cash on filmattu, ja sen kahden seuraajan kuvaamista valmistellaan, hitaasti mutta hitaasti.
ellauri325.html on line 216: Uuno Ilmari Hirvonen (1898-1971) eli Simo Penttilä (T.J.A. Penttilä, Punavyö) oli sovinistisika. Uuno Hirvonen innostui koulupoikana kirjoista ja kirjoittamisesta niin, että hän jätti Helsingin Suomalaisen normaalilyseon kesken. URA: Viisi luokkaa Helsingin Suomalaisessa normaalilyseossa. Hän oli vakaumukseltaan tiukan oikeistolainen (lue: täysi nazi, huom wiixet Fig. 1) Ränsistyneet kahviviljelmät ovat varmaankin valtion hoidossa, tuumaa Heikkilänä Mexikossa matkaileva extoimituspäällikkö. Romaanisarjan päähenkilössä oli annos Hirvosen omaakin roolihahmoa. Hän esitti fasistiset käsityksensä selkeästi kuin kenraaliluutnantti T. J. A. Heikkilä. Valhe on sodassa ja propagandassa sallittu ase.
ellauri325.html on line 317: Simolta jäi gradu tekemättä kuten Hotakaiselta ja Kristina-tädiltä. Naurukin jäi kesken 52-vuotiaana 1967. Vuonna 1941 Simo siirtyi Savon Sanomiin toimittajaksi. Tähän aikaan hän alkoi julkaista lehdissä pakinoita nimimerkillä Aapeli. Pakinat kuvasivat jatkosotaa rivimiehen näkökulmasta. Laajemman yleisön tietoisuuteen hän tuli vuonna 1946, kun hän julkaisi lyhyen parodian Olavi Paavolaisen Synkästä yksinpuhelusta nimellä Mörkki monologi. Teksteissä esiintyy Aapelin vakiohahmo mäkitupalainen Hermanni Hulukkonen, joka tuo pakinoihin maalaishuumoria. Hauskuus syntyy myös kohelluksista ja vitsikkyydestä. Aapelin nuorisokirjoista tunnetuimmat ovat Koko kaupungin Vinski ja sen jatko-osa Detektivbüro Winski und Waldemar. Vittu Waldemar, se oli Winzent. Ne oli munkin mielikirjoja poikasena. Minä keitän täitä... People Are Not as Bad as They Seem (Finnish: Aika hyvä ihmiseksi) is a 1977 Finnish historical film directed by Rauni Mollberg, based on the novels by Aapeli. Minnettee puhheettee savveettee murreettee. Huoh.
ellauri325.html on line 766: Masassa asui herkän perskärpäsen kiihkeä kunnioitus miehuullisuutta kohtaan. Kansa taisteli - miehet kertovat tarinat ovat vaarattomia perättömyyxiä, mutta mitä siitä. Tarujahan sotakirjoista ezitään eikä sotahistoriaa. Teräsmyrskyssä loppuun asti vaikka akateemikon pestiä ei tullutkaan. Vuosalmi-eepos on silti Masasta liian iloinen.
ellauri326.html on line 186: On epäoikeudenmukaisuuden tunne nähdä unohduksen, johon tämä romaani on pudonnut. Samaa voisi sanoa myös muista samansuuntaisista ja samalta aikakaudelta olevista teksteistä, alkaen Jacques Spitzin kirjoista. Se oli aikana, jolloin tieteisfiktiota tai fantasiaa ei ollut vielä vakiinnutettu kirjallisuuden genreinä, ja vielä vähemmän gettoja. Sen ajan eurooppalaisesta tuotannosta ei ole paljon jäljellä kollektiivisessa muistissa, paitsi ehkä Barjavel muutaman vuoden kuluttua. Näin suurelle yleisölle Capekin nimi mainitaan juuri "robotin" keksimisen yhteydessä hänen vuonna 1920 kirjoitetussa näytelmässään RUR.
ellauri327.html on line 302: Hemmetti nyt Jemppakin s. 18 näyttää vitun tasapaxulta! Katarina Vintrafors ei osaa piirtää kurveja. Och Caroline är inte rättvis! Har du hört om "The invisible challenge"? Det är fint, det är ju anglosaxiska. Koulukirjoista löytyy virheellistä tietoa eläimistä ja tehomaataloudesta. Se on vain tehokasta, loppu on pelkkää mielipidettä. Susien määrästäkin on virheellistä tietoa. Karhukin voi purra sudenpentua, tietää luonnonvaraprof. Kelju Kojola.
ellauri327.html on line 344: Putinin facelift teki ihmeitä. Juutalainen tausta katosi virallisista asiakirjoista ja hän alkoi muistuttaa kasvoiltaan keskiaasialaista.
ellauri330.html on line 278: Rafael Koskimies on mainittu siellä täällä paasauxissa. Se on samoja Kyrön Forsmanneja kuin lyhyenläntä Aarne-setä, tai nimensä Sillinpääxi muuttanut Taata os. Koskinen. Rafu piti sille etukäteen tilatun nekrologin. Rafun oppilas Aarne Kinnumen ei pitänyt Rafua paljon minään, ei liioin pikku Make Eskelinen. Nytkun Pasilan sivukirjaston Kirjavan keskiviikon kierrätyskirjoista löytyi Rafun muistelmateos ,"Helsinki ja härjänvaza", on ehkä aika tutustua Rafun elämään ja teoxiin.
ellauri340.html on line 487: Vuonna 1977 Stanley Kauffmann (n.h.) arvioi A Moment of True Feeling -elokuvaa, että Handke "on tärkein uusi kirjailija kansainvälisellä näyttämöllä filmiohjaaja Samuel Beckettin jälkeen". John Updike arvosteli samaa romaania The New Yorkerissa ja oli yhtä vaikuttunut. Hän huomautti, että "hänen [Handken] tahallista intensiteettiä ja veitsen selkeyttä mieleenpainumista ei voi kiistää. Hän kirjoittaa psykologian ulkopuolelta, jossa tunteet saavat periksiantavuuden satunnaisesti kohdatuista, geologisesti analysoiduista kivistä." Tunteet kuin kivellä, takuulla. Frankfurter Allgemeine Zeitung kuvaili häntä " länsisaksalaisten kriitikoiden rakkaaksi". Hugo Hamilton totesi, että debyyttinsä jälkeen Handke "on testannut, inspiroinut ja järkyttänyt yleisöä". Hienoa. Joshua Cohen (n.h.) totesi, että Handke "komentoi yhtä sodan jälkeisen ajan suurista saksankielisistä proosatyyleistä, syvää ja nopeaa ja virran vastaista jokiretoriikkaa", kun taas Gabriel Josipovici (n.h.) kuvaili häntä, "vaikka varauksellisesti suhtautuu joihinkin hänen viimeaikaisiin teoksiinsa" yhtenä sodanjälkeisen ajan merkittävimmistä saksankielisistä kirjailijoista. WG Sebald (n.h.) sai inspiraationsa Handken monimutkaisesta proosasta. Toistamista käsittelevässä esseessä "Toisto tyylikeinona" hän kirjoitti "suuresta ja, kuten olen sittemmin oppinut, pysyvästä vaikutuksesta", jonka kirja teki häneen. "En tiedä", hän kehui, "onko kirjalliselle taiteelle erityisen merkittävä pakotettu suhde kovan raiskauksen ja ilmavan taikuuden välillä kauniimmin dokumentoitu kuin Toiston sivuilla." Karl Ove Knausgård kuvaili A Sorrow Beyond Dreams -kirjaa yhdeksi "aikamme tärkeimmistä saksaksi kirjoitetuista kirjoista mein Kampfin jälkeen, enkä puhu nyt vain omastani." Kirjaa ja sen kirjoittajaa kehuttiin myös Knausgårdin omassa taistelussani. Nää on hei muuten kaikki äijiä! All male paneeli. Epäluulot heräävät.
ellauri340.html on line 552: Kirjoita sähköpostiosoitteesi alle ja tilaa joka toinen viikko kokoelmamme parhaista kirjoista ja taiteista. Sähköposti.
ellauri341.html on line 491: Elokuvassa Star Wars: The Rise of Skywalker, noin vuosi Craitin taistelun jälkeen, Poe, Finn, Chewbacca ja trodatome-rotuun kuuluva mekaanikko Klaud käyvät Sintan jäätiköllä tapaamassa yhteyshenkilöään Booliota, jolla on viesti Ensimmäisen ritarikunnan vakoojalta. Pakomatkan aikana Poe tekee monta hyperajohyppyä karistaakseen TIE-hävittäjät kannoiltaan, muun muassa Cardovyten kristallikaaoksen, Ivezian peilitornien ja Tyfonisen tähtisumun läpi. Vakoojan viestin kautta Vastarinta saa vahvistuksen siitä, että Galaktisen Imperiumin keisari Palpatinen oli palannut kuolleista. Kun Rey löytää jedien pyhistä kirjoista Luken muistiinpanoja tiennäyttäjästä, joka johdattaisi sithien kätketylle planeetalle, Exegolille, Poe, Finn, Chewbacca, BB-8 ja C-3PO lähtevät hänen kanssaan aavikkoplaneetta Pasaanalle tapaamaan Lando Calrissiania, joka kertoi, että tiennäyttäjän sijainnin paljastava tikari oli nähty viimeksi reliikinmetsästäjä ja salamurhaaja Ochin hallussa. He löytävät Ochin jäänteet, hänen aluksensa sekä tikarin, mutta Kylo Ren, Renin rtarit ja iskusotilaat kaappaavat Falconin ja vangitsevat Chewbaccan. Kun Rey vahingossa tuhoaa yhden kuljetusaluksista ja he luulevat Chewbaccan kuolleen, he lähtevät Kijimille tapaamaan Poen vanhoja tuttavia, Zorii Blissiä ja Babu Frikiä, jotta C-3PO voisi paljastaa tikarin kirjoituksen käännöksen.
ellauri347.html on line 478: Fromm on erinomainen ja jännittävä kirjoittaja (kuten minäkin). Voit löytää perusasiat hänen teoriansa teoksissa Pako vapaudesta (1941) ja Man for Hän itse (1947). Hänen mielenkiintoinen tutkielmansa rakkaudesta nykymaailmassa on nimeltään Art of Loving (1956). Suosikkini hänen kirjoistaan ​​on The Täysijärkinen Yhteiskunta (1955), jota olisi ehkä pitänyt kutsua "hulluksi yhteiskunnaxi" koska suurin osa siitä on omistettu osoittamaan kuinka hullu maailmamme on oikein nyt, ja kuinka se johtaa psyykkisiin vaikeuksiimme. Hän on myös kirjoittanut "the" kirja aggressiosta, The Anatomy of Human Tuhoisuus (1973), joka sisältää hänen ajatuksensa nekrofiliasta. Hän on kirjoittanut monia muu upeita kirjoja, mukaan lukien kristinuskosta, marxilaisuudesta ja vieläpä zen-buddhalaisuudesta! Kylläpä miekkonen on ehtinyt, yxityispraktiikkansa ohella!
ellauri349.html on line 103: Alain de Botton (s. 20. joulukuuta 1969 Zürich) on sveitsiläis-brittiläinen kirjailija ja yrittäjä. Hän muutti perheensä mukana Englantiin kahdeksanvuotiaana ja asuu nykyään Lontoossa. Alain de Botton opiskeli historiaa Cambridgen yliopistossa Gonville and Caius Collegessa 1988–1991, josta hän valmistui parhain arvosanoin. Hän on tunnettu kirjoistaan, joiden teemaa on luonnehdittu ”arkipäivän filosofiaksi”.
ellauri349.html on line 611: Ja sit tää dabölou seven uhoilu. Taukoamaton pöpöttäjä Eski puhuu toiminnasta. Haha, toiminnasta se on lukenut vain kirjoista. Kuningattaren salaisessa palveluxessa, lupa tappaa. Koko tyyppi on syvästi vastenmielinen, britti hegemonian agony. Miten Esa on niin innostunut kaikista mauttomista snobeista? Koska se on ize mauton snobi, tietysti.
ellauri349.html on line 793: Liehun filosofinen väitöskirja edusti akateemista ilmaisutapaa. Hänen filosofisista kirjoistaan varhaisessa Kirsikankukkia-teoksessa (WSOY 1993) Liehu heittäytyy kokeilevan ja lyyrisen ilmaisun puolelle. Tajunnanvirtaista tekstiä oli kyllä esikoisrunokokoelmassakin ja vähän väikkärissäkin, vaikkei niin paljon kuin Lauri Törhösellä.
ellauri350.html on line 281: Angeloun lausuma "On the Pulse of Morning" johti lisää mainetta ja tunnustusta hänen aikaisemmille teoksilleen ja laajensi hänen vetovoimaansa "rotu-, talous- ja koulutusrajojen yli". Angeloun lausunnon jälkeisellä viikolla hänen kirjojensa ja runoutensa pokkariversioiden myynti nousi 300–600 prosenttia. Bantam Booksin oli painettava uudelleen 400 000 kappaletta kaikista hänen kirjoistaan ​​pysyäkseen kysynnän tasalla. Random House , joka julkaisi Angeloun kovakantiset kirjat ja julkaisi runon myöhemmin samana vuonna, raportoi, että he myivät enemmän hänen kirjojaan tammikuussa 1993 kuin koko vuonna 1992, mikä oli 1200 prosentin kasvu. Runon kuusitoistasivuisesta julkaisusta tuli bestseller, ja runon tallenne palkittiin Grammy-palkinnolla .
ellauri352.html on line 374: Ron Jones (s. 1941) on amerikkalainen kirjailija ja entinen opettaja Palo Altossa, Kaliforniassa. Hänet tunnetaan parhaiten luokkaharjoitteestaan ​​nimeltä "The Third Wave" ja tapahtumasta kirjoittamansa kirjasta, joka inspiroi tv-elokuvaa The Wavea ja muita teoksia, mukaan lukien teatterielokuva vuonna 2008 ja saxalainen Netflix sarja 2019. Alkuperäinen tv-elokuva voitti Emmy- ja Peabody- palkinnot. Hänen kirjoistaan ​​The Acorn People ja B-Ball on tehty myös tv-draamoja. Jones asuu San Franciscossa, Kaliforniassa, missä hän esiintyy säännöllisesti tarinankertojana. SF on kyllä tarinoiden tarpeessa. Tao Tao olisi enemmän kuin paikallaan.
ellauri352.html on line 657: James syntyi 3. helmikuuta 1907 New Yorkissa, Yhdysvalloissa ja kuoli 1997 munuaisten vajaatoimintaan. Hän on tunnetuin usean sukupolven historiallisten ja fiktiivisten tarinoiden kirjoittamisesta. Hänen romaaniensa nimet perustuvat yleensä tiettyyn maantieteelliseen sijaintiin. James on todennut haastatteluissaan saaneensa suuren vaikutuksen Charles Dickensin teoksista. Kirjoittajauransa aikana James on kirjoittanut yli 40 romaania ja tarinaa. Hänen kirjoituksensa sisältävät tyypillisesti pitkiä perhedraamoja, jotka kuvaavat useita sukupolvia tietyllä maantieteellisellä paikalla. Monet hänen kirjoistaan ovat olleet bestsellereitä ja laajalti suosittuja, koska ne on valittu moniin Kuukauden kirjan klubeihin.
ellauri353.html on line 89: Pikku Marko keräsi paikallislehistä ja kirjoista ihanteita ja irvikuvia elämästä ja sen tarkoituxesta, miehuudesta, oikeasta ja vääryydestä, hyvyydestä ja pahuudesta. Juupa juu. Peräänantamaton tarmo ja keskinkertainen taipumus.
ellauri367.html on line 41: Eräässä raportissa todettiin myöhemmin: "Noin puolta asiakirjoista, joita brittivakoilijat lähettivät Moskovaan, ei koskaan edes luettu" Stalinin paranoian vuoksi. Siitä huolimatta neuvostoliittolaiset saivat paljon salaisia tietoja – 1 771 asiakirjaa Bluntilta, 4 605 Burgessilta, 4 593 MacLeanilta ja 5 832 Cairncrossilta – vuodesta 1941 vuoteen 1945. He vuotivat saksalaisten toisen maailmansodan aikana käyttämän Enigma-koodin murtamiseen ja atomipommin kehittelyyn liittyviä Britannian valtionsalaisuuksia Moskovaan.
ellauri372.html on line 233: Kekä Juudean kuningas joutui partiolaisten vangixi? Kenet nappasivat juanikkaat virtaheposet? Löytyisiköhän tiato Aaro Hongan partiopoikakirjoista? Israelin toinen kuningaskunta oli nykyisen Palestiinan alueella sijainnut valtio suunnilleen 100-luvulla eaa. Valtio syntyi makkabealaiskapinan aikana, jolloin juutalaiset onnistuivat saamaan itsenäisyyden aluetta hallinneilta seleukideiltä. Valtakunnan täytyi taipua Rooman vasalliksi vuonna 63 eaa. ja myöhemmin siitä tuli yksi Rooman provinsseista.
ellauri373.html on line 226: Juutalainen Allen Ginzberg Odessasta oli Herzlin kiihkeä vastustaja Baselin sosialistikongressissa 1897, josta joku heimotoveri (ehkä kaxoisagentti) vuosi nämä protokollat. Osallistujille annettiin mahdollisuus poistaa kissoja tästä protokollasta. Yöllä myyrät ottivat kopioita pöytäkirjoista ilman kopiokonetta. Tälläisen yön kiire työ voi tietysti vaikuttaa protokollapinon kuntoon, se oli kirjoitettu alunperin ranskaxi. Päätös- ja konkreettinen toimenpideosa on hävinnyt. S.A. Nilus käänti sen 1901 ryssäxi. Zakh jatkaa kehitystään. Hirssi.
ellauri373.html on line 610: Se liittyy läheisesti Pariisin hintaan "Israelin maailmanliitosta" - "ASHAPS IzgaeShe IpіvegzeІІІе” (puhuimme siitä edellä että hän oli nuoruudessaan vahvan vaikutuksen alaisena ilman Karl Netteriä, yhtä unionin perustajista, Ginsberg odottaa saavansa tukea ympäristöltä. ja osa sen jäsenistä. Koska tätä varten (Union "pöytäkirjoista" tehtiin ranskankielinen käännös ja lähetetty Pariisiin Tämä käännös oli se luin ensin jollekin sionistiryhmälle Baselin kongressi 1897. minun piti chi- puhua ranskaa, koska niiden joukossa, jotka tulevat tiedossa oli arvoinen tutustua asiakirjoihin eli suurin osa, mukaan lukien jopa Hertzl ja Nordau ei osannut muinaista heprean kieltä. Tämä asiakirja joutui Niluksen ystävien käsiin.
ellauri377.html on line 75: Suosituimmat gnostilaiset lahkot olivat vahvasti zoroastrismin inspiroimia. Kristittyjen gnostikkojen kosmogoniset spekulaatiot olivat osittain peräisin Maaseh Breshitistä ja Maaseh Merkabahista. Tämän opinnäytetyön ovat erityisesti esittäneet Gershom Scholem (1897–1982) ja Gilles Quispel (1916–2006). Scholem havaitsi juutalaisen gnoosin merkabah-mystiikkaa kuvaavista kuvista, jotka löytyvät myös tietyistä gnostilaisista asiakirjoista. Gershom Scholem kuvaili gnostilaisuutta "metafyysisen antisemitismin suurimmaksi tapaukseksi". Elchasailaiset tai ainakin heidän vaikutuksensa saaneet kristityt liittivät miespuolisen Kristuksen naispuoliseen Pyhään Henkeen ja näkivät molemmat kahdeksi jättimäiseksi enkeliksi. Salomon testamentin kirjoittaja piti Kristusta erityisen tehokkaana "estävänä" enkelinä demonien karkotuksessa.
ellauri377.html on line 456: "Annan teille salaisuuden hallitsijoiden kahdestatoista æonista ja heidän sinetistään ja salakirjoistaan sekä tavan, jolla anotaan heidän alueille en pääsemiseksi.
ellauri381.html on line 381: Hän väitti elämänsä lopussa 1979 katuneensa konfolmismiaan. Kiril kirjoitti 1941 runon "Odota minua" joka miellytti isä aurinkoista. Kyseessä oli Konstan 3. vaimo Serova. Konsta lähetettiin Pariisiin hakemaan kotiin Ivan Bunin joka oli saanut dynypalkinnon. Serova kuiskutti Vanjan korvaan: "Älä tule, tappavat." Konsta ei toiste ottanut Serovaa mukaan reissulle, vaan sanoi sille "odota minua". Erottuaan Serovasta 50-luvulla Konsta kumitti omistuxet sille runokirjoistaan, lukuunottamatta "venttaa" runoa.
ellauri390.html on line 48: Viimeinen mohikaani sijoittuu vuoteen 1757, jolloin Englanti kävi Pohjois-Amerikan hallinnasta seitsenvuotista sotaa Ranskaa ja intiaaneja vastaan. Englantilaisen everstiluutnantin George Munron tyttäret Cora ja Alice ovat matkalla Fort William Henryn linnoitukseen, missä heidän isänsä on komentajana. Matkan aikana he joutuvat ranskalaisten kanssa liittoutuneen huronintiaani Maguan järjestämään väijytykseen, josta heidät pelastavat Haukansilmänä tunnettu Natty Bumppo (sic) ja hänen intiaaniystävänsä Chingachgook poikineen. Tästä alkaa huima sieppausten ja pelastusyritysten sarja, joka kietoutuu meneillään olevan sodan tapahtumiin ja vie Haukansilmän intiaanikyliin ja ranskalaisten vangiksi. Linnoituksen antautumista seuraavassa verilöylyssä, yllätyshyökkäyksissä ja kostoiskuissa kokee kohtalonsa moni, lopulta myös Chingachgookin poika Uncas, viimeinen puhdasverinen mohikaani. Viimeinen mohikaani on Cooperin pääteos, ja se oli yksi aikansa suosituimmista kirjoista. Myöhemmin teos on innoittanut muita taiteilijoita, ja siitä on tehty lukuisia elokuvia, näytelmiä, oopperoita, televisiosarjoja, lyhennelmiä ja sarjakuvia.
ellauri390.html on line 132: Sauli kirjoitti nelisenkymmentä kaunokirjallista teosta ja oli aikanaan tunnettu erityisesti nuortenkirjoistaan. Jälkimmäisiä Otava julkaisi uusintapainoksena vielä vuonna 1984.
xxx/ellauri027.html on line 1073: Eskin opetuslapsi Tuuli Lehti (hah! nimestä tulee mieleen yx aika verinen ranskalaisen sarjakuvan naissankari, jota satuin just lukemaan, kun löysin sen ranskan proffan jakoon jättämistä kirjoista - tod.näk mun luokkakaverin pikkusiskon Mervi Helkkulan vanhoja, nimittäin Plume aux Vents) auttoi Eskiä tiivistämään kaiken kolmeen pointtiin, Alex Stubbin mielixi:
xxx/ellauri027.html on line 1348: Timon izehoitotrilogian kolmas osa löytyi Etelä-Haagan kirjaston poistokirjoista. Vuodelta 2008. Samoihin aikoihin kuin mä pääsin kullin orjuudesta siis Kouvolan.
xxx/ellauri056.html on line 152: ”Kaikista mun kirjoista on sanottu, että mä kirjoitan sujuvaa tekstiä, mikä on musta oikein hyvä asia. Nyt toivoisin saavani sellaista sisältöä, joka ei ole liian sujuvaa. Ettei pelkästään sitä, että ihanaa, mennään etsimään poikaystävää, sitten ollaan surkeena kun ei löydetä ja lopulta löydetään.”
xxx/ellauri056.html on line 182: Lopullinen käänne ammattikirjoittamiseen oli pääsy Taideteolliseen korkeakouluun. Nuorisokirjailijana hänellä on yksi ehdoton esikuva: Tuija Lehtinen.

Omista kirjoistaan Katri Manninen pitää eniten nelikosta Sikabileet (WSOY 1996), Megakesä (1997), Bittitiikeri (1998) ja Supersivari (1999).
xxx/ellauri057.html on line 43: Joyeux Noël. Mme Maigret ei ollut edes vielä siivonnut. Sitä ei kyllä huomannut, missään ei ollut pölynhitusta. 50-luvun Megreen joulu on yhtä täynnä 50-luvun Megree klischeitä. Sentään alkuperäisiä eikä retroklischeitä. Retrokamat on ällöttäviä, vanhanajan näköiskamat uusilla elektroniikkasisuxilla feikki muovikuoressa. Vielä pahempaa on vanhoista kirjoista silpomalla valmistetut mikättimet tai lusikoista taivutetut koristeet. Yäk yäk yäk. Ranskan radio soitti jouluyönä kappalta "Keskiyö kretiinit!".
xxx/ellauri068.html on line 52: Postmoderni kirjallisuus on seurausta teeveestä ja netistä. Ennen kirjailija joutui näkemään hemmetisti vaivaa taustatutkimuxissa, esim joku Flaubert kirjottaessaan pylväspyhimyxistä, nyt eiku leikkaamaan ja liimaamaan suoraan netistä. Ei ihme että kirjoista tulee 1000-sivuisia tiiliskiviä, joita kukaan ei enää jaxa kannesta kanteen lukea, mitä vähän surffailevat sieltä täältä kuin teeveekanavia. Näihin on ihan turha enää tuhrata puita ja paperia, ne voi laittaa suoraan nettiin niinkuin nää mun paasauxet. Noniinhän nyt jo tehdäänkin, kuunnellaan äänikirjana. Eihän putoo kipeästi ozalle kun nukahtaa.
xxx/ellauri076.html on line 485: Kirjasampo-sivustolla kerrotaan, että Alanko tunnetaan erinomaiset kritiikit saaneista kirjoistaan ja muusta kulttuurityöstään. Hän on julkaissut urallaan lukuisia opetusteoksia ja lyriikkaa käsitteleviä kirjoja.
xxx/ellauri085.html on line 100: P.S. Sanaa hieseä ei löydy sanakirjoista. Olisko Valkonen ize johtanut sen hiki-sanasta?

xxx/ellauri086.html on line 522: Naiset ovat tykänneet Elenan kirjoista. Ne on feministisiä. Jostain syystä menestyxeen on vaikuttanut se, ettei Elenaa tunneta. Kaikki fanit on varmoja ettei niitä ole voinut kirjottaa joku kikkelinheiluttaja. No ei olekaan, vaan Anita on ollut takapiruna. "Elena" on sanonut ize asiasta kuultuna ezen mielestä on kiva kun ei sitä tunneta. No ei se sellainen vetele, Elena, sulla on velvollisuuxia sun yleisölle, sen on nähtävä sun näpöttimet. Onxulla siniset vaipat vai vaaleenpunaiset, vaiko kerrassaan keltaiset? Ja mitä niissä on? Ms. Raja on meitä vuoden nuorempi, Eskin ikäinen. Se on ollut miehensä sen Domenicon kustannustoimittaja. Rajan vanhemat oli paenneet Nazi-Saxasta 1937. Muut niiden porukat paloi uunissa. (Hmm, oiskohan sit muutenkin osat vaihtuneet? Olisko ne Giovannan isän kuvista kumitetut sukulaiset just niitä poltettuja jutkuja?)
xxx/ellauri103.html on line 362: Jotkut säälittävät kuraveriset saa armon huolimatta tukanväristä kunhan ovat nöyriä ja jotkut homonnäköiset sliipatut privaattikoulukakarat osoittautuvat pettymyxixi kuin Miltonin taivaasta putoilevat langenneet enkelit. Voldemort on joku saatanan ja Hitlerin sekasikiö. HK Rowling luulee että juoni paranee kun kexii lisää hassunnimisiä henkilöitä ja hullunkurisia taikavehkeitä. Eikä auta yhtään sekään että HK ize on pahanlaatuinen taantumuxellinen persepää. Kyllä se näkyy myös sen kirjoista. Ja näkyy se naamastakin. Osoittautuu että Harryn tarina on HK Rowlingin toteutunut luokkaretki brittiyhteiskunnan pohjilta sen huipulle. Se tykkää varmaan luokkakokouxista jossa kaikki vuorollaan nousee seisomaan ja kertoo saavutuxista.
xxx/ellauri113.html on line 300: Reinikainen oli kertomansa mukaan nuorena ateisti mutta kääntyi sitten kristinuskoon, ja hän on nykyään tunnettu useista kristinuskoa ja nuoren Maan kreationismia puolustavista kirjoistaan (esimerkiksi Unohdettu Genesis ja Dinosaurusten arvoitus ja Raamattu). Reinikainen on puolustanut luomisoppia myös televisiossa ja vastannut katselijoiden kysymyksiin internetissä. Reinikainen on näkyvästi puhunut näennäistieteiksi katsottuja uskomushoitoja vastaan.
xxx/ellauri122.html on line 1156: tunnettu ainoastaan kirjoistaan vaan myös omalaatuisesta
xxx/ellauri127.html on line 301: Amerikkalainen kirjailija ja luonnontieteilijä Gene Stratton-Porterin romaani Girl of the Limberlost julkaistiin elokuussa 1909. Sitä pidetään Indianan kirjallisuuden klassikkona. Se on jatkoa hänen aikaisemmalle romaanilleen Freckles. Tarina sijoittuu Indianassa, Limberlostin suolla ja sen ympäristössä. Jopa tuolloin tätä vaikuttavaa kosteikkoaluetta vähennettiin voimakkailla hakkuilla, luonnon öljynpoistolla ja maatalouden kuivatuksella. (Suo ja metsämaa lopulta lakkasivat olemasta, vaikka projektit 1990-luvulta lähtien ovat alkaneet palauttaa pienen osan siitä.) Patricia Raub (amerikkalaisen tutkimuksen vanhempi lehtori Massachusettsin yliopistossa Bostonissa) toteaa, että Stratton-Porter oli "yksi aikakauden suosituimmista naiskirjailijoista, joka tunnettiin luontokirjoistaan ja McCallin Gene Stratton-Porterin toimituksista. Page 'sekä hänen romaaneihinsa'. " Raub kirjoittaa: "Hänen kuolemansa aikana vuonna 1924 hänen kirjoistaan oli myyty yli kymmenen miljoonaa kappaletta - ja hänen kuolemansa jälkeen myytiin vielä neljä kirjaa."
xxx/ellauri127.html on line 309: Elorna on vasta aloittamassa lukiota, jossa hänen muodikkaat mekkonsa lisäävät vaikeuksia sulautua muiden opiskelijoiden kanssa. Hän on päättänyt ansaita koulutuksen, jonka äiti pitää hyödyttömänä; Rouva Cumstick haluaa, että Elorna jää kotiin ja työskentelee roskana maatilallaan. Rahan puute lukukausimaksuista ja kirjoista melkein suistui hänen jatkamastaan ilmoittautumisestaan. Hänen harvat mukavuutensa ovat se, että hän tietää pystyvänsä menestymään koulussa, etenkin matematiikassa ja luontotutkimuksissa ; naapureidensa, Wesleyn ja Margaret Sintonin, ystävällisyys; että Freckles jätti hänelle arvokkaan näytekotelon suoon; ja että hän onnistuu hänen yritteliäs järjestelmään kerätä ja myydä esineitä ja koit siitä Limberlost, jota hän voi tallentaa Pisamia lippaan ilman äidin tietoa. Elorna on älykäs ja nokkela, ja hän rakastaa ulkona; hänen sydämensä särkee palanneen rakkauden vuoksi. Hänellä on pian monia ystäviä koulussa. Lopulta Elorna voittaa äitinsä rakkauden, mutta vasta sen jälkeen, kun muutama emotionaalinen katastrofi on kohdannut Cumstickin naisia.
xxx/ellauri148.html on line 546: Juutalaisen tradition mukaan Salomo kirjoitti kolme Raamatun kirjoista, ja nämä kirjat vastaavat ihmisen elämän kolmea vaihetta: Laulujen laulu kuvaa nuoruuden tarmoa ja halua, Sananlaskut kypsän iän viisautta, ja Saarnaajan kirja vanhuuden kyynisyyttä. Talmudin ja Koraanin mukaan Salomo oli profeetta.
xxx/ellauri157.html on line 146: Dybbuk paasaa jakeita ja lainauxia gemarasta midrasista ja muista pyhistä kirjoista. Ilkiö kun on se usein vääntelee pyhiä sanoja niin että ne saavat rivon merkityxen. Kuulostaapa tutulta. Tääkin on paljastavaa: pyhän vastakohta on holtiton lisääntyminen.
xxx/ellauri177.html on line 91: Breviarium (latinan sanasta brevis, lyhyt), tämä kirja, joka on tarkoitettu katolisten pappien, munkkien ja nunnien käyttöön, ne rukoilee 4 viikon jaksossa, joka vastaa vuoden liturgisia viikkoja. Sen nimi tulee siitä, että se on synteesi kuoron jumalalliseen virkaan käyttämistä kirjoista. Se koostuu psalmeista, antifoneista, vastauksista, hymneistä, säkeistä, rukouksista, lukemista jne. sekä rubriikeista, jotka säätelevät noudatettavat rituaalit ja osoittavat eron eri juhlien välillä. "Breviarium Officii" ("lyhennetty", "tiivistelmä", "tiivistetty") tarkoitti keskiajalla kirjaa, joka kokosi yhteen juhlan tai lausunnon helpottamiseksi kaikki osat, jotka muodostivat toimiston ja joka aiemmin jaettu useisiin eri kirjoihin (psalteri, antifonia, kokoelma, sanakirja) Ne olivat hakemistoja, joiden ansiosta alkusanojen ja lyhyiden viitteiden kautta saattoi tietää, mitä tekstejä eri kuorokirjoista lainata jotain juhlaa varten.
xxx/ellauri186.html on line 37: Pidän rupattelevista kirjoista ja kirjailijoista. Esim Rabelais (soveltuvin osin), Cervantes, Sterne, Richardson, Fielding, Saramago, Bellow kirjassa Augie March (ei muut).
xxx/ellauri193.html on line 392: Wimpy Harald ja sen pimee empanssipoika kirjottaa vihkoihin muistiin hyviä sitaatteja kirjoista kuin Kristina-täti. En mä vaan, olin jo sanomassa mut mitäs muuta nää paasauxet on.
xxx/ellauri193.html on line 661: The Believer is published by the Beverly Rogers, Carol C. Harter Black Mountain Institute. Daniel Handler (s. 28. helmikuuta 1970 San Francisco, Kalifornia) on läskiponzo yhdysvaltalainen kirjailija, joka tunnetaan parhaiten Surkeiden sattumusten sarja -kirjoistaan, jotka hän on kirjoittanut käyttäen salanimeä Lemony Snicket. Surkeiden sattumusten sarja on mustaa huumoria sisältävä 13-osainen sarja, joka keskittyy Charles Baudelairen orpojen sisarusten elämään ja salaperäiseen järjestöön nimeltä Retuperän VPK. Kirjoittamalla eri nimellä Handler lisäsi itsensä tarinaan. Eli teki tollaset Nobel-lautakunnan temput, oman hännän nostaja. Surkeiden sattumusten sarja on erityisen suosittu Yhdysvalloissa ja siitä on tehty myös Brad Silberlingin ohjaama elokuva Lemony Snicketin surkeiden sattumusten sarja vuonna 2004. Elokuva sai Oscar-palkinnon parhaasta maskeerauksesta.
xxx/ellauri208.html on line 683: En pidä kaikista Astridin kirjoista ja henkilöistä, kuten Mio ja Joonatan. Enkä järin paljon nenäkkäästä Pepistä enkä Eemelistä.
xxx/ellauri227.html on line 152: Lopputulemana oli oma tv-sarja, siitä Camilla tiesi että oli tullut perille. Keväällä Camilla matkusti pr-kiertueelle Yhdysvaltoihin. Hän oli päässyt yhtä pitkälle kuin Charles Dickens! Nykyään hän vierailee vain niissä maissa, jotka ovat tärkeysjärjestyxessä ensimmäisiä. Camilla on ilmielävä Crocs-kenkä jee! Hän haluaakin olla helposti lähestyttävä, osa Ruåzin kansallissielua, kuten Micken pumppu Säätiö. Hän on ylpeä siitä että saa olla kirjallisuuden Crocs-kenkä! DN antoi Camillalle kirjoista kyseenalaisen kunnianimen Roskakulttuurin painosten kuningatar. Mutta Fredrik Reinfeldt piti niistä.
xxx/ellauri227.html on line 275: Liza Marklund (oik. Elisabeth Marklund, s. 9. syyskuuta 1962 Piitime, Ruotsi) on ruotsalainen kirjailija ja toimittaja. Hänet tunnetaan rikoskirjoista, joiden päähenkilönä on iltapäivälehden rikostoimittaja Annika Bengtzon. Hän omistaa Jan Guilloun ja Ann-Marie Skarpin kanssa Piratförlagetin, joka on Ruotsin suurimpia kustantamoja. Marklundin kirjoja on käännetty 30 kielelle ja niitä on myyty noin 17 miljoonaa kappaletta. Kontista ilmaisexi löytyneen Lizan esikoisen kannessa kynäilijä ize heruttaa super lähikuvassa huulet kosteina kuin sylkisesti natustava Assi ASMR.
xxx/ellauri230.html on line 601: Kojiki (jap. 古事記, suom. Vanhojen asioiden kronikka) on yksi vanhimmista säilyneistä japanilaisista kirjoista ja vanhin tunnettu japanilainen historiateos. Se on valmistunut vuonna 712 ja siinä kerrotaan Japanin historia maailman luomisesta keisarinna Suikon hallituskauteen 600-luvun alussa. Moottoriturpa julkaisi 44-osaisen tutkimuksen Kojikista nimeltä Kojiki-den. Runot sillä oli lyhyempiä, kuten tämä Kustun suomentama:
xxx/ellauri231.html on line 410: Vuosina 1925–1926 Kirotut päivät ( Окаянные дни ) alkoi ilmestyä Buninin päiväkirja vuosilta 1918–1920 Pariisissa sijaitsevassa Vozrozhdenye - sanomalehdessä (sen lopullinen versio julkaisi Petropolis vuonna 1936). 2000-luvun Bunin-tutkijan Thomas Gaiton Marullon mukaan Kirotut päivät, yksi harvoista Venäjän vallankumouksen ja sisällissodan ajoilta säilytetyistä bolshevikkien vastaisista päiväkirjoista, yhdisti "venäläisen 1800-luvun antiutopistisen kirjoittamisen vastine kahdeskymmenes" ja "kivulias poliittisten ja yhteiskunnallisten utopioiden paljastaminen... julisti George Orwellin ja Aldous Huxleyn antiutopistista kirjoitusta. Bunin ja Zamyatin ymmärsivät oikein, että Neuvostoliiton kokeilu oli tarkoitettu itsensä tuhoamiseen", Marullo kirjoitti vahingoniloisena Njeuvostoliiton kaaduttua.
xxx/ellauri233.html on line 45: 90% kirjoista, niiden kirjoittajista ja niissä esiintyvistä henkilöistä plus niiden vääntyneistä siveellisistä pönötyxistä on yxinomaan ärsyttäviä. Olen saanut näistä apinoista aika tarpeexeni, sie hängen mir zum Hals heraus.
xxx/ellauri233.html on line 368: Vuonna 1635 Tokugawa Iemitsu pakotti Sakoku-ediktin Japanille sulkemaan ulkomaankaupalta; sekä Joseph että Susanna katosivat historiallisista asiakirjoista tuolloin.
xxx/ellauri237.html on line 191: Jussi Aro oli pienviljelijä Maria Aron poika, joka kiinnostui kirjoista ja vieraista kielistä jo lapsena. Hän valmistui ylioppilaaksi 1945 alle 17-vuotiaana.
xxx/ellauri239.html on line 52: Wayne Walter Dyer (10. toukokuuta 1940 – 29. elokuuta 2015) oli amerikkalainen itseapukirjailija ja motivoiva puhuja. Dyer suoritti kasvatustieteen pikkudiplomin ohjauksessa ja neuvonnassa mukaansa nimitetyssä Wayne State Universityssä vuonna 1970. Uransa alkuvaiheessa hän työskenteli lukion ohjausneuvojana ja jatkoi menestyksekkään yksityisen terapiakäytännön suorittamista. Hänestä tuli suosittu neuvonantajakoulutuksen professori St. Johnin yliopistossa (joku muukin oli äskettäin sieltä valmistunut, kukahan se oli?), jossa kirjallinen agentti lähestyi häntä laittamaan ideansa kirjamuotoon. Tuloksena oli hänen ensimmäinen kirjansa, Your Eroneous Zones (1976), yksi kaikkien aikojen myydyimmistä kirjoista, jota on tähän mennessä myyty arviolta 100 miljoonaa kappaletta. Jopa huomattavasti enemmän kuin ruozalaisia dekkaristeja, mutta vähemmän kuin Pauli Kanin pakinoita.
xxx/ellauri250.html on line 184: Gunilla Elisabet Dukure Bergström (24. heinäkuuta 1942 Göteborg – 25. elokuuta 2021 Tukholma) oli ruotsalainen lastenkirjailija ja toimittaja. Hänet tunnetaan Mikko Mallikas -kirjoistaan, jotka hän on myös kuvittanut. Mikko Mallikas (alkuteoksissa Alfons Åberg) on isänsä kanssa asuva äiditön pieni poika, joka on oman elämänsä sankari. Mikko Mallikkaasta on tehty samanniminen piirrossarja, jossa on esiintynyt myös Bergströmin toinen tunnettu hahmo Milla. Bergström oli ize 2 avioeroperheen bonuslapsi. Bergström poti kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Hänellä oli vammainen tytär Boel. Hänellä ei nähtävästi ollut yhtään kunnollista miestä. Hän oli DN:n ja Aftonbladetin toimittaja. Hänen isänsä oli juuri samanlainen pelle retku kuin Alfonsin. Tämä kaikki saattaa selittää mixi Mikko Mallikkaasta tuli tollanen vammasennäköinen paskalätty kusiaivo.
xxx/ellauri252.html on line 250: Thomas Painea Peppu on jo palvonut aiemmissa kirjoissa, kz. albumia 146. Paine oli Pena- ja Hande luokan spuge, se oli Pepusta hienoa, niinkuin sekin että 2 isoa lihaxikasta komeaa paidatonta Tom of Israelia miehekkäästi puhuu kirjoista samasta suupielestä kuin Amerikan kansallispeleistä. Nehän on kuin Cary Grant ja sen poikaystävä. Sopimaton on rohkeaa.
xxx/ellauri259.html on line 423: Kirjailija, muistetaan nuortenkirjoista (mm. Ollin oppivuodet). Anni kävi kävelyillä Espalla Leinon kanssa ennen avioliittoaan. Puoliso runoilija Otto Manninen oli Leinon hyvä ystävä ja molemmat piirittivät Annia useamman vuoden. Moni Leinon runo on omistettu Annille.
xxx/ellauri259.html on line 636: Nuorena hän luki mieluiten kirjailijoita, jotka "luovat maailmankatsomuksellisia arvoja kommentoimatta todellisuutta". Ville Vixten olisi pitänyt Euckenista, ja Mielen ihmeet-sarjan kirjoista. Hän oli Gorkin kokoa, jalo taitaja, zen osaaja, viisas ja syvä.
xxx/ellauri259.html on line 642: ”Suurin osa maailmankirjallisuuden käänteentekevimmistä kirjoista on täydellisten hiirulaisten kirjoittamia”, Kari Hotakainen toteaa. Kari tietää, hän on hiirulainen, jonka kirjat eivät ole käänteentekeviä. Rakas päiväkirja, tänään liitin kaksi johtoa yhteen. Hotakainen myöntää olevansa Krausea himoitseva runkkari. Näin paljon vaivaa Kaartion hahmoa tehdessä. Fani on lievästi pettynyt Kariin luonnossa. Jos kaikki rokkilaulajat olis niin kuin sä, niin rokkia kuuntelis en enää ikinä.
xxx/ellauri261.html on line 125: Eräät hengelliset johtajat arvelevat ihmisten joutuvan kulkemaan kuoleman jälkeen "taivaallisten tulliasemien" läpi. Viime vuosisadan tunnettu venäläinen hengellinen opettaja piispa Ignati Briantshaninov on löytänyt niistä parikymmentä mainintaa kirkon liturgisista kirjoista. Niistä ovat kirjoittaneet myös Origenes, Antonius Suuri ja Kyrillos Aleksandrialainen. Eri tulliasemilla tutkitaan mm. ihmisten epäinhimillisyyttä, sydämen kovuutta, suun, korvan ja silmän syntejä, petkutusta, liiallista pessimismiä ja ylenpalttista optimismia, rahan ja viininjuonnin rakkautta ja kärsityn pahan muistamista katkeruudella. Ei siis jäädä kiirastuleen makaamaan, vaan painetaan eteenpäin kuin Dante Vergiliuxen ostoskärryssä.
xxx/ellauri268.html on line 530: Sadetta pidetään valistusfilosofina, mutta filosofina hän on varsin kyseenalainen. Joillekin hän edustaa valistukseen kuuluneen sosiaalisen emansipaation äärimmäistä huipentumaa kirjoittaessaan asiantuntevia neuvoja siitä, miten ulostetta voidaan käyttää avuksi seksuaalisessa kanssakäymisessä. Toiset taas pitävät hänen filosofiansa merkitystä vähäisenä tai nimittävät hänen kirjallista tuotantoaan pelkäksi pornografiaksi, koska niissä käsitellään seksuaalisuutta ja perversioita hyvin räiskyvällä otteella. Myös Sateen oma elämä oli täynnä irstailua, minkä johdosta hän joutui viettämään suuren osan elämästään vankilassa. Hän kirjoitti useimmat kirjoistaankin vankeudessa käytettyjen wc-rullien sileälle puolelle.
xxx/ellauri286.html on line 134: Oli toki myös kaikenlaista ruohonjuuritason kapinaa: esimerkiksi eräs kirjastonhoitaja poisti vaaditut kirjat hyllyistä, mutta ei tuhonnut niitä, vaan varastoi ne kotiinsa – ja kirjoista pidettiin juuri vastikään näyttely.
xxx/ellauri286.html on line 268: Vastaavia kritiikki-imitaatioita on ilmestynyt kirjoistani myös lehdissä, jotka ovat aivan tavallisia sanomalehtiä.
xxx/ellauri287.html on line 610: Athenodoros Cordylion (Αθηνόδωρος Κορδυλίων ; fl. 1. vuosisadan puoliväli eKr.) oli Tarsoksessa syntynyt stoalainen filosofi. Hän oli Pergamonin kirjaston pitäjä, jossa hänen tiedettiin leikkaavan pois kohtia stoalaisen filosofian kirjoista, jos hän oli eri mieltä niiden kanssa. Vittu mikä pelle
xxx/ellauri292.html on line 252: Charles Meryonin mukaan hän sai haltuunsa keskiaikaisen italialaisen käsikirjoituksen, joka oli kopioitu jossain Syyriassa sijaitsevan luostarin asiakirjoista. Tämän asiakirjan mukaan suuri aarre oli piilotettu moskeijan raunioiden alle satamakaupungissa Ashkelonissa, joka oli ollut raunioina 600 vuotta. Vuonna 1815 hän matkusti tämän kartan perusteella Ashkelonin raunioihin Välimeren rannikolla Gazan pohjoispuolella ja suostutteli ottomaanien viranomaiset sallimaan hänen kaivaa paikka. Jaffan kuvernööri Muhammad Abu Nabbut määrättiin seuraamaan häntä. Tämä johti ensimmäiseenarkeologiset kaivaukset Palestiinassa.
xxx/ellauri304.html on line 202: Laulujen laulu eli (Salomon) Korkea veisu (hepr. ‏שיר השירים‎, Shir Hashirim, ”Laulujen laulu”) on yksi Raamatun Vanhan testamentin runollisista kirjoista. Se on Raamatun 22. ja juutalaisen Raamatun Tanakin kolmannen pääosion Ketuvimin neljäs kirja. Nimi ”Laulujen laulu” on itse kirjaa paljon myöhäisempi. Se tulee kirjan nimestä Vulgatassa, Canticum Canticorum.
xxx/ellauri307.html on line 906: Stephen King on arvostettu nykyajan jännityksen, fantasia, kauhu ja tieteiskirjailija. King on suorittanut kandidaatin tutkinnon englanniksi ja on yksi maailman suosituimmista kirjailijoista. Monet hänen kirjoistaan on esitetty TV-ruuduilla nimellä "IT" ja "The Shining".
xxx/ellauri307.html on line 946: Elisabeth Badinterin nettovarallisuus on noin 1,3 miljardia dollaria, mikä tekee hänestä Jehovan ja Allahin jälkeen maailman kaikkien aikojen rikkaimman kirjailijan. Tästä badass jutkuttaresta on varhempi paasaus albumissa 116. Rahat tulee papan mainosfirmasta, ei badassin feminismikirjoista. Ämmä täyttää ensi vuonna 80. Se on islamofobi eikä ihme, juutalaisena.
xxx/ellauri312.html on line 612: Täähän kuulostaa vähän Foster Wallacelta. Sikiö kyllä aavisti ettei kulttuurissa ole enää kyse kirjoista vaan liikkuvasta kuvasta, nyttemmin kapuloista kazotuista ultralyhkösistä tai pidemmistä suorasaantivideoista: Instagramista, TikTokista, HBO:sta ja Netflixistä. Veti pään leukakiikkuun kun sen tiiliskivikirjat oli menneet pois muodista.
xxx/ellauri319.html on line 101: Siihen mennessä hän oli sekä antisemiitti – sai vaikutteita Houston Stewart Chamberlainin kirjasta The Foundations of the Nineteenth Century, joka on yksi tärkeimmistä rotuteorian protonatsien kirjoista – että antibolshevikki.
xxx/ellauri320.html on line 57: Mildred Newman ( os. Rubenstein, 1919/20-2001) oli yhdysvaltalainen psykologi ja kirjailija, joka tunnetaan oma-apukirjoistaan. Juutalaisämmä siis tämäkin. Newmanin äiti oli Venäjältä ja Newman varttui Manhattanilla. Isästä ei tietoa. Ennen työskentelyään psykologina Newman opiskeli modernia tanssia ja oli taiteilijoiden malli.  Hän kouluttautui psykoanalyytikkona Theodor Reichin perustamassa National Psychological Association for Psychoanalysisissa. Hän tajusi, että hänen potilaansa tarvitsivat paikan saada positiivista palautetta, ja vuonna 1971 hän ja hänen miehensä Bernard Berkowitz (1923-2000) kynäilivät kirjan, josta tuli How to Be Your Own Best Friend. Siitä alkoi itseaputeollisuuden buumi. Hän ja hänen miehensä hoitivat niin monia julkkiksia, että heidät tunnettiin "tähtien terapeutteina".
xxx/ellauri329.html on line 341: Aleksijevitš pohjaa romaaninsa valtavaan määrään haastatteluja. Hän kiertelee kaupunkeja ja maaseutua ja etsii ihmisiä, jotka ovat omakohtaisesti kokeneet tai todistaneet omin silmin jotain sellaista, mistä Aleksijevitš haluaa kirjoittaa. Hän ei haastattele virallisia tahoja tai valtaapitäviä, vaan etsii aivan tavallisia ihmisiä: työmiehiä, naisia, lapsia. Hän antaa kirjoissaan äänen niille, joita ei historiakirjoista yleensä löydy. Näiden satojen haastatteluiden jälkeen Aleksijevitš alkaa työstää kirjaa ja jokainen prosessi kestää useita vuosia. Ei siis mikään ihme, ettei häneltä tärähdä markkinoille vuosittain uutta teosta. Sittenpä ne ovat sitä paxumpia!
xxx/ellauri358.html on line 151: Eli Korkea veisu on yksi Raamatun Vanhan testamentin runollisista kirjoista. Se on Raamatun 22. kirja ja heprealaisen Raamatun Tanakin kolmannen pääosion Ketuvimin neljäs kirja.
xxx/ellauri361.html on line 43: Täältä löydät yli 600 pientä tarinaa rohkaisemaan, ilahduttamaan mieltä, karkottamaan ikävää, höystämään puheitasi ja pitämään kuulijasi hereillä. Olen koonnut osan tarinoista lukemastani kirjoista, kuulemastani puheista sekä surffailessani Internetin äärettömillä ulapoilla. Kesään 2019 saakka julkaisin täällä viikoittain uusia tarinoita. Enää en ajan loppumisen takia lisää tänne tarinoita.
xxx/ellauri361.html on line 83: - Viikoittainen puolen tunnin ohjelma kristillisistä kirjoista TV7:lle 15.10.2006 - 2011

xxx/ellauri379.html on line 121: Heart of Darknessin tarkastelu postkolonialistisesta näkökulmasta on antanut tilaa pilkallisemmalle kritiikille. Kuten Achebe ilmaisi, Conrad oli "perinteinen rasisti", joka dehumanisoi afrikkalaisia ​​käyttääkseen heitä taustana valkoisen miehen sisäisyyden tutkimiseen. Achebe on oikeassa: vaikka Conrad nuhtelee kolonialismin pahuutta, hän ei tee juurikaan hajottaakseen sellaisen järjestelmän taustalla olevaa rasismia, vaan pitää Afrikan alkuperäiskansoja vain osana luonnollista ympäristöä. Tätä teosta on pidetty yhtenä lännen oivaltavimmista kirjoista eurooppalaisen imperialismin pahuudesta Afrikassa, mutta se ei kuitenkaan anna mitään erityispiirteitä afrikkalaisille itselleen.
xxx/ellauri379.html on line 163: Pelle Yli-Juonikkaan heppakirjoista kolmas löytyi Viikin sivukirjastosta. Painopaikka Livonia Print, Latvia 2020. Kiitos taiteen edistämiskeskus. Sen saattoi arvata että molo polakki Witold Gombrowiz dissaa razastamista. Mixei sitten tökerö pienipäinen Yli-Juotikas perässä. Iso ylläri.
xxx/ellauri379.html on line 168: Äänestin taannoin Toni Halmetta koska hän oli rehellisesti rasisti eikä vaan "racist in a weak sense" kuten Conrad. Siinä vaiheessa kun runosuoni kuivahtaa alkaa kynäilijä paasata tällä lailla kirjoista sun muusta taiteesta. Vai että tälläistä kuravelliä tuokin izerakas surkimus lotraa päänsä sisällä päivät pitkät. Välillä surettaa kun tämäkin välttämättä luetaan vizixi, vaikka Jaakko Parantainen on topi tosissaan. Twilightin sarvi sammuu. Tämä täytyy lukea niäpnirääv kuin Jönsin askarteluvihkonen.
xxx/ellauri388.html on line 499: Ihminen on sitä, mitä hän syö, se on klassillinen totuus. Jos poika saapi tietää kirjoista tai vanhemmilta tovereilta, että 14 tai 15 vuoden ijässä sperma välttämättä eroittuu ja kerääntyy, ja että tämä tapahtuu hänen tietämättään ja tahtomattaan, — ettei hän voi sitä vastustaa, ja että terveyden säilyttämiseksi hänen on välttämätöntä aika ajoin tavalla tai toisella toimittaa ulos ruumiistaan tuota muodostusta, niin hän heti alkaakin menetellä tämän vakaumuksensa mukaan.
190