ellauri058.html on line 274: Useimmissa Hotakaisen romaaneissa ollaan arjessa, tavallisessa Suomessa. Hän kuvaa kirjoissaan maaseutua tai lähiöelämää sekä ruumiillista työtä tekeviä ihmisiä. Syntisäkki (1995), Klassikko (1997) ja Iisakin kirkko (2004) ovat kaikki kuvauksia suomalaisista miehistä. Hotakaisen varsinainen läpimurtoteos oli osin omaelämäkerrallinen Klassikko, joka oli vuonna 1997 Finlandia-palkintoehdokas. Siitä tehtiin myös elokuva vuonna 2001. Vuonna 1997 Hotakaisen lastenkirja Ritva oli Finlandia Junior -palkintoehdokas. Vuonna 2000 ilmestyi nuortenkirja Näytän hyvältä ilman paitaa, joka on tarinakokonaisuus helsinkiläisistä nuorista ja heidän elämästään. Kirja sai ilmestymisvuonnaan Topelius-palkinnon.
ellauri065.html on line 436: On kirjoitettu (scriptum est), että queerkirjailija ja gonzojournalisti Harald Olausen luo jotain uutta, joka ei ole vain kirjallisuutta vaan myös dokumentti yhdestä tavasta elää ja kirjoittaa. Queernovellitrilogian päätösosa O`Gay on tästä hyvä esimerkki ja taatusti erilaista homokirjallisuutta kuin vallalla oleva. Olausenin kiitelty flow-tyyli on tuttu jo hänen esikoisteoksestaan ”Egyptin prinssi ja muita homonovelleja” (Kulttuuriklubi 2012). Arvostelijat kehuivat sekä kirjan tyyliä että tapaa kuvata homoutta ja sen viileitä kadetraaleja poikkeuksellisen kauniisti ja runollisesti. Erään arvostelijan mukaan Olausenin kirjojen näennäisen irstauden takaa piili kauneus ja viisaus. Toisen mielestä esikoiskirjan perusteella Olausenilla on paljon annettavaa taiteelle. Digivallila.comin kriitikko Eero K.V. Suorsa kirjoittaa tämän kirjan novelleissa korostuvan homojen arkielämän synkät sävyt:” Kohtaamme niin väkivallantekoja, alistamista ja nöyryyttämistä, rakkauden, ihastumisen ja mustasukkaisuuden kuvauksia unohtamatta. Olausenin käsittelyssä nämä eivät sulje toisiaan pois, vaan näyttävät ihmiselämän sellaisena kuin se on. Päänovellissaan ”Tuleva viikonloppu” Olausen kuvaa mestarillisesti kaipausta ja nostalgiaa, unohtamatta terävän piikikästä homokulttuurin analyysiään. Seksikohtausten kuvaamisessa Olausenilla on oma, pettämätön tyylinsä. Ensimmäistä kertaa Olausenin maailmaan astuva pysähtyy näiden oivaltavien ja mukaansa tempaavien novellien äärellä.” Professori Timo Airaksinen kirjoittaa ”Seksi”- kirjassaan (Bazar 2021) Haraldin kirjoituksista: ”Siinä se, Haraldin kattava esitys aiheesta, niin rehellinen ja oivaltava, ettei sellaista liene suomeksi juuri kirjoitettu. Krister Kilhman kyllä kirjoitti aiheesta etevästi kirjoissaan ja muisteloissaan. Tom of Finland piirsi ajatuksensa paperille, mutta Harald näyttää kaiken, myös monissa kaunokirjallisissa teoksissaan. Niissä on paljon kuvia.
ellauri066.html on line 342: Mitä se kertoo Pynchonista että se palaa tälläsiin syyllis-herkuttelukohtauxiin niin usein kirjoissaan? Mitä se on oikeen imeskellyt peiton alla pienenä?
ellauri117.html on line 400: Francis Scott Key Fitzgerald (24. syyskuuta 1896 St. Paul, Minnesota, Yhdysvallat – 21. joulukuuta 1940 Hollywood, Kalifornia, Yhdysvallat) kuuluu Yhdysvaltojen 1900-luvun merkittävimpiin kirjailijoihin. Häntä pidettiin omana aikanaan ”kadotetun sukupolven äänenä”, niiden nuorten jotka aikuistuivat ensimmäisen maailmansodan aikana. Hän kirjoitti viisi romaania ja kymmeniä novelleja, jotka kertovat nuoruudesta ja epätoivosta ja kuvasivat aikaansa osuvasti ja elävästi. Hänen kirjoissaan ihaillaan erityisesti narsististen tunteiden rehellistä kuvausta.
ellauri133.html on line 815: 1929 nappas Thomas Mann kirjallisuuden Nobelpalkinnon kirjalla Buddenbrookit. Se oli mun mielikirjoja. Kristina ei pidä Mannista koska Mann on niin ulkonäkötietonen, se kertoo aina onko ihmiset rumia vai kauniita. Mann pohti kirjoissaan porvarielämän ja taiteellisuuden ristiriitoja, moraalin ja aistien sanasotaa, esteettisen ja eroottisen pystypainia. Lähdettyään Sakuista Hitlerin valtaantultua se vietti mukavaa julkkiskirjailijaelämää USA:ssa ja Schweizissä.
ellauri133.html on line 821: Tomppa oli ize bi ja nai äidin näköisen juutalaisen naisen, Katia Pringsheimin. Katian käskystä ne varmaan muuttikin pois Saxasta. Katia ei ensin perustanut Tompasta, sillä oli kosijoita joka sormelle, ja Tomppa siihen aikaan muistutti vinoilevan veljen mukaan mahakipuista razumestaria. Tomppa ja Katia oli kavereita, mikä Tompan puolesta oli aika höyryävä tunnustus. Päiväkirjoissaan Tomppa kiittää vaimoa kärsivällisyydestä, kun Katia ei herättänyt Tompassa enää Sehnsuchtia, eikä Tompan vällykäärme näinmuodoin pystynyt tarjoilemaan sille juuri huvia. Sechs Kinder Katia teki silti ilmeisesti Tompalle. Tompan sisaruxista teki 2 tyttöä izarin, ja sen omat lapset jatkoi perinnettä. Klaus Mann oli julkihomo ja matkusteli Suomessa kreivi Aminoffin sulhasena. Mulla on joku Klaus Mannin kirjoista.
ellauri262.html on line 244: Vaikka Tolkien ei ollut ensimmäinen fantasiakirjailija, pidetään häntä usein nykyaikaisen fantasiakirjallisuuden isänä. Tolkien esitteli Keski-Maa-kirjoissaan poikkeuksellisen yksityiskohtaisen fantasiamaailmansa, jolla oli oma historia ja maantiede. Innoituksen ajatukselle luoda tarusto kehittämiensä kielten ympärille Tolkien sai eri maiden mytologioista ja eepoksista, kuten Eddasta ja Kalevalasta.
ellauri272.html on line 750: Jälleen kerran kirjailija joutui konservatiivien sylkykupiksi. Kihlman asui nuoruutensa Korkeavuorenkatu 19:ssä sijaitsevassa uusbarokkisessa patriisilinnassa, joka tunnetaan ”Kihlmanien talona”. Suku oli vauras, porvarillinen ja kirkollinen – liki kaikkea sitä, mitä vastaan hän tuimasti hyökkäsi kirjoissaan ja lehtiteksteissään. Viimeiset ajat Krister vietti Porvoon runoilijakodissa aika yxinäisenä exmarxilaisena.
ellauri272.html on line 779: Tätä näennäistä porvarillista idylliä hän aikuisena kirjoissaan kritisoi.
ellauri286.html on line 511: Sofi Oksasen mukaan homot valloittavat helsingin lesboravintolat. Oksasen uusi suollos, Baby Jane (2005) kertoo paniikkihäiriöisistä lesboista ­- kokemuksen syvällä rintaäänellä tottakai. Mustiin tiukkoihin housuihin, pitsipaitaan ja Pompadour-korkokenkiin pukeutunut Oksanen näyttää virolaishuoralta. Naiselta joka ei pelkää riisua itseään kirjoissaankaan.
ellauri286.html on line 514: Sofi Oksanen paljastaa kirjoissaan niin paljon itsestään, että hän alkaa vaikuttaa sielulliselta itsensäpaljastajalta. Eikä hänellä oikeastaan ole ollut vaihtoehtoja: ei kukaan kirjailija voi kirjoittaa asioista, jotka eivät kiinnosta. "Olen sevverran autistinen, jos se nyt on oikea termi, ettei nappaa muut kuin minä ize."
ellauri308.html on line 227: Kuusinen voitti kamppailun, ja Tuomisesta tuli SKP:n keskuskomitean jäsen. Tuomisesta tuli Kuusisen välikappale Suomessa. Myöhemmin Arvo Poika Tuominen on kirjoissaan ja haastatteluissaan korostanut omaa merkitystään ja väittänyt pystyneensä vaikuttamaan Kuusisen mielipiteisiin. Muut kommunistit pitivät väitettä hullunkurisena.
ellauri310.html on line 577: Wolfelta, ja hän sisällytti hänet hahmona kirjoissaan. Earl Hamner, Jr., joka loi
ellauri327.html on line 530: Talvisodassa palaneen Turjanlinnan tilalle valmistui kustannusliike Otavan taloudellisella avustuksella uusi kaksikerroksinen talo 1949, mutta tämä rakennus paloi pian valmistumisensa jälkeen rakennusvirheen takia. Uutta Turjanlinnaa ei ollut vakuutettu, joten Kianto ei saanut mitään korvausta menetyksistään. Kianto lähestyi presidentti Paasikiveä ajatuksenaan saada hänet kansalaiskeräyksen suojelijaksi. Paasikivi kommentoi päiväkirjoissaan: ”Että piti Turjanlinnansa, joka jo oli kerran palanut, vakuuttamatta, on puolustelematonta kirjailijaltakin.” Paasikivi kuitenkin aprikoi samassa yhteydessä: ”Olisiko syytä ja mahdollista antaa hänelle jotain lisäapurahaa valtion varoista? Köyhälistön rahoista sen voisi hyvin napsasta. Hänen vanhuudenpäivänsä olisi joka tapauksessa turvattava, tavalla tai toisella.” Paasikivi antoi opetusministeri Reino Oittiselle tehtäväksi valmistella, mitä asiassa olisi tehtävissä, ja neuvotella Otavan pääjohtajan Heikki Reenpään kanssa kyseisestä asiasta.
ellauri340.html on line 112: 1960-luvulla Lasch tunnustautui sosialistiksi, 1970-luvulla hän kuitenkin paheksui vasemmiston uskoa ”edistykseen”- teemaa, joka onkin aivan potaskaa, pelkkää kuraa. Tässä vaiheessa Laschille alkoi muotoutua hänelle tunnusomainen yhteiskuntakritiikin tyyli: synteesi freudilaisesta ja sosiaalikonservatiivisesta ajattelusta, joka pysyi erittäin epäluuloisena kapitalismia ja sen vaikutukseen perinteisiä instituutioita kohtaan. Jopa puhtaasti historiallisissakin kirjoissaan hän kritisoi terävästi niin sanottujen "radikaalien" tavoitteita, jotka edustivat pelkästään ahneen kapitalistisen eetoksen äärimmäisiä muotoja. Jep, hyvä Lasch!
ellauri341.html on line 246: Yhdessä kirjoissaan Bivolaru väittää, että vapaamuurarius on saatanallinen salaliitto, joka yrittää saavuttaa maailmanvallan perustamalla maailman vapaamuurarien hallituksen, maailman valtakunnan sekä ainutlaatuisen maailmanuskonnon.
ellauri386.html on line 89: Monien Dostojevskin teosten juutalaisten on kuvattu esittävän negatiivisia stereotypioita. Päiväkirjoissaan hän halveksi länsimaalaisia ja kaikkia, jotka vastustivat panslaavilaista liikettä.
ellauri391.html on line 57: Lisäksi sopimuksessa sovitaan, että osapuolten tunnustuskirjoissaan antamat pannat, fatwat ja oppituomiot ehtoollisesta, kristologiasta ja predestinaatiosta eivät enää koske nykyisiä kirkkoja.
xxx/ellauri044.html on line 344: Vaikka Talvio kirjoissaan käsittelikin maaseudun yhteiskunnallisia ongelmia hän suhtautui silti varauksellisesti nousevaan työväenliikkeeseen ja sosialismiin. Niinpä esimerkiksi romaanissa Louhilinna (1906) sosialismi kuvataan väkivaltaisena alkukantaisten vaistojen ohjaamana liikkeenä. 1910-luvulla Talvion romaaneissa aiheita olivat perinnöllisyysoppi sekä psykologiset ongelmat ja aina 1920-luvun lopulle niitä hallitsi pessimismi. Myös Talvion terveenä pitämän suomenkielisen maaseudun sekä rappeutuneen ja juonittelevan ruotsinkielisen pääkaupungin välinen vastakkainasettelu oli esillä esimerkiksi romaanissa Niniven lapset (1915). Saiskohan sen Työväenliikkeen kirjastosta?
xxx/ellauri056.html on line 166: Aikoinaan Kutri Manninen remontoi elämänsä, liikkui ja söi terveellisesti ja suositteli kirjoissaan samaa myös muille. – Opettelen nyt toisten neuvomisen lopettamista. Liittoani oppini eivät enää pelasta.
xxx/ellauri091.html on line 104: Totta on, että kirjailijat Minna Canth, Katri Vala ja Hilja Haahti vaalivat naisrauhaa aikanaan kirjoissaan ja poleemisissa kirjoituksissaan. He eivät kuitenkaan halunneet sitä, että miehet turvaisivat heille rauhan. He korostivat rauhan syntyvän heidän omista toimistaan ja omalla panoksellaan. Näiden kirjailijoiden mielestä miesten käsiaseen kautta turvattu rauha on yhdenlaista naisen alistamista. Useissa kirjoissaan he toivat esiin sen, että suomalaisiin naisiin kohdistuu aivan toisenlainen ja suurempi uhka nimenomaan suomalaisten miesten väkivallasta.
xxx/ellauri128.html on line 507: Bukowski opiskeli jonkin aikaa journalistiikkaa collegessa. Opiskeluaikanaankin Bukowski oli ujo ja syrjäänvetäytyvä, vaikka hän kirjoissaan kuvaa itsensä haastamassa opettajiaan ja huutamassa kansallissosialismiin viittaavia iskulauseita luennoilla. Hän kiinnostui kansallissosialismista mahdollisesti vastalauseena isänsä yltiöisänmaallisuudelle. Hän ei myöskään pitänyt siitä miten saksalaisia kuvattiin tiedotusvälineissä. Hän luki Adolf Hitlerin Mein Kampfia ja muita asiaan liittyviä teoksia, mutta heitti ne pois Yhdysvaltojen julistettua sodan Saksalle. Toisen maailmansodan aikana Bukowski pidätettiin epäiltynä kutsuntojen pakoilemisesta. Lopulta hän sai vapautuksen palveluksesta terveydellisistä syistä. Tuotannossaan hän kertoo usein sotavuosista ja siitä miten hän halveksi maan sen hetkistä henkeä ja tunsi itsensä ulkopuoliseksi, joka ei välittänyt mistään mitään.
xxx/ellauri200.html on line 204: Naipaul näki itsensä aina mauttomana kirjailijana. Hän ei arvostanut omaa synnyinmaataan ja arvosteli myös Britanniaa. Naipaulia on kutsuttu tyylin ja tarinankerronnan mestariksi, joka näki ihmiskunnan ironian, tragedian ja kärsimykset. Naipaul kirjoitti kehitysmaista omiin matkoihinsa perustuen ilman ihannointia tai idealisointia. Hän näki köyhien maiden tilan itseaiheutettuna ja arvosteli kirjoissaan islamin julmuutta ja Afrikan korruptiota.
xxx/ellauri227.html on line 279: Marklundin teokset ovat suosittuja etenkin Pohjoismaissa. Hänen kirjoissaan heijastuu iltapäivälehden toimituksen kiireinen työyhteisö, joka on täynnä ihmisten välisiä jännitteitä. Täällä Iltalehdessä me tiedämme mistä Liza puhuu, hänellähän oli meillä säännöllinen kolumni. Marklund on hyödyntänyt kirjoissaan omia kokemuksiaan uutistyöstä. Minulla oli kolme pientä lasta ja toimittajan työni. Sukkuloin ruuhkavuosina kodin, työpaikan, kaupan ja päiväkodin väliä. Kirjoitin rentoutuakseni, se oli omaa aikaani.
xxx/ellauri253.html on line 63: Remes ei pyytele anteeksi. Hän sanoo kirjoittavansa tekstiä ilman aatteiden synnyttämiä värjäymiä ja muistuttaa, että hänen kirjoissaan pahoja tahoja ovat edustaneet myös Yhdysvallat, EU – ja Ruotsi! Nii-iin! Uskomatonta mutta totta! Yhdysvallat! Ja Ruozi! EUn kyllä ymmärtää.
xxx/ellauri286.html on line 512: Sofi Oksasen mukaan homot valloittavat helsingin lesboravintolat. Oksasen uusi suollos, Baby Jane (2005) kertoo paniikkihäiriöisistä lesboista ­- kokemuksen syvällä rintaäänellä tottakai. Mustiin tiukkoihin housuihin, pitsipaitaan ja Pompadour-korkokenkiin pukeutunut Oksanen näyttää virolaishuoralta. Naiselta joka ei pelkää riisua itseään kirjoissaankaan.
xxx/ellauri286.html on line 515: Sofi Oksanen paljastaa kirjoissaan niin paljon itsestään, että hän alkaa vaikuttaa sielulliselta itsensäpaljastajalta. Eikä hänellä oikeastaan ole ollut vaihtoehtoja: ei kukaan kirjailija voi kirjoittaa asioista, jotka eivät kiinnosta. "Olen sevverran autistinen, jos se nyt on oikea termi, ettei nappaa muut kuin minä ize."
xxx/ellauri307.html on line 108: Hän kuvaili pedofiliaa, lakisääteistä seksuaalista väkivaltaa ja seksuaalista matkailutoimintaansa useissa kirjoissaan sekä virallisella verkkosivustollaan ja keskusteli niistä televisio-esiintymissä. Siitä huolimatta hän pysyi suojassa kaikilta rikossyytteiltä koko kirjallisen uransa ajan ja hyötyi laajasta ja innostuneesta tuesta ranskalaisen kirjallisuuden piirissä – huolimatta siitä, että hänen kirjojaan ei myyty hyvin suuren yleisön keskuudessa.
xxx/ellauri329.html on line 341: Aleksijevitš pohjaa romaaninsa valtavaan määrään haastatteluja. Hän kiertelee kaupunkeja ja maaseutua ja etsii ihmisiä, jotka ovat omakohtaisesti kokeneet tai todistaneet omin silmin jotain sellaista, mistä Aleksijevitš haluaa kirjoittaa. Hän ei haastattele virallisia tahoja tai valtaapitäviä, vaan etsii aivan tavallisia ihmisiä: työmiehiä, naisia, lapsia. Hän antaa kirjoissaan äänen niille, joita ei historiakirjoista yleensä löydy. Näiden satojen haastatteluiden jälkeen Aleksijevitš alkaa työstää kirjaa ja jokainen prosessi kestää useita vuosia. Ei siis mikään ihme, ettei häneltä tärähdä markkinoille vuosittain uutta teosta. Sittenpä ne ovat sitä paxumpia!
xxx/ellauri361.html on line 191: Katjuushan viettelyn kohtauksen on luonut Tolstoi henkilökohtaisten muistojen perusteella hänen nuoruuden suhteestaan tätinsä talossa asuvaan piika Gashaan: vähän ennen kuolemaansa Tolstoi kertoi elämäkerralleen P.I. Biryukoville "rikoksesta " , joka hän teki nuoruudessaan viettelemällä Gashan: " hän oli syytön, minä viettelin hänet, hänet ajettiin pois, ja hän kuoli." Sofia Tolstaya kirjoitti tästä myös päiväkirjoissaan: " Tiedän, hän itse kertoi minulle yksityiskohtaisesti, että Lev Nikolaevich kuvailee tässä kohtauksessa suhdettaan sisarensa piikaan Pirogovissa."
30