ellauri012.html on line 387: Mut mut: mikä salainen huoli nyt nousee mun sieluun - mikä loppuun ajattelematon tunne nyt nousee joka vastustaa mun lupausta olla huokailematta Abelardin perään? Voi taivas! eks mä ookkaan päihittänyt mun rakkautta? Heloise sä onneton! niin kauan kun sulla henki pihisee sun pitää nähtävästi rakastaa Abelardia, niin on päätetty. Itke vaan kurja ämmä, sillä tätä parempaa tilaisuutta siihen tuskin tarjoutuu. Mun pitäis kuolla surusta; armo oli jo kerran ohittanut mut, ja sit mä lupasin olla sille uskollinen, mut nyt mä olen taas kerran pettänyt lupaukseni, ja armo on taas uhrattu Abelardille. Tää pyhäinhäväistys kyllä jo saa kupin kaatumaan. Miten mä voin tän jälkeen enää toivoa et jumala aukasee mulle aarrearkkunsa, sillä mä oon ihan väsyttänyt sen. Aloin loukata sitä heti ekasta hetkestä kun näin Abelardin; onneton sielun veljeys sai meidät ryhtymään luvattomiin panopuuhiin, ja jumala lähetti roiston erottamaan meidät puukolla. Mä valitan tätä onnettomutta, mutta jumaloin sen syytä. Aargh! mun pitäisi pitää tätä onnettomuutta taivaan lahjana, se ei hyväksynyt meidän liittoa ja erotti meidät, ja mun pitäisi pinnistää et saisin mun tunteen loppumaan. Eikö olis paljon parempi jos unohtaisin kokonaan sen kohteen, enkä jättäisi mieleeni mitään muistoa joka on fataali mun rauhalle ja pelastukselle? Herra varjele! pitääkö Abelardin kummitella mun ajatuksissa iän kaiken? Enksmä koskaan pääse vapaaksi lemmen kahleista? Mut ehkä mä pelkään ihan turhaan; ohjaahan hyve nyt kaikkia mun akteja ja ne on kaikki armon huostassa. Siis pelko pois, Abelard; ei mulla enää ole noita tunteita joiden kuvaaminen mun kirjeissä sai sut niin hermoksi. En mä enää yritä, kertomalla noista hyvistä hetkistä jotka rakkaus meille jakoi, herättää mitään syyllistä tunnetta jota sä voisit tuntea mua kohtaan. Mä vapautat sut kaikista sun valoista; unohda rakastajan ja aviomiehen tittelit ja jätä vaan toi iskä. Mä en odota sulta enää muuta kuin lempeitä nuhteita ja kirjeitä jotka pitää yllä rakkauden loimua. En vaadi sulta muuta kuin hengellistä neuvontaa ja terveellistä kuria.
ellauri014.html on line 536: Tedin Pariisin kirjeissä on vähän enemmän sisältöä ja vähemmän voihkinaa. Kyllä tulee Kani ja sen hippikiekasut etsimättä mieleen noista ah ma kuolen -intermezzoista. Ah kunpa ne vaimentuisi pikaisesti nollaan.
ellauri032.html on line 186: Aika perinteistä hihhulointia. Just tämmöisiä kirjoitteli P. Etterikin sekopäisenä. Pascal ajatteli niin ankarasti että siitä tuli ihan kalju. Molemmista päistä. Sen maalaiskirjeissä pitäis toisaalta olla satiiria ja huumoriakin. Hmm.
ellauri049.html on line 251: Kaarlo Sarkia imi voimakkaasti vaikutteita muun muassa asuinpaikkakunnasta (lähde?). Vielä aikuisenakin Sarkia saattoi pohtia vaikutuksia näkemyksiinsä: ”…näkemyksen laajuus ja suuripiirteisyys - runoilun kannalta välttämättömiä seikkoja - puuttuvat minulta. Tunnen ahtaitten rajojen puristavan itseäni, en uskalla, en jaksa lähteä lentoon. Pieni elämä, pienet itsekkäät tunteet ja tunnelmat ovat minun piiriini kuuluvaa hyvää.” Runoilijaksi heittäytyminen ei aina ollut helppoa. Taloudelliset vaikeudet ja velkojen maksu vaivasivat. Nuorella ja komealla Sarkialla oli taipumus elää suurellisesti ja näyttävästi. Hän oli aikansa dandy, sillä hänen kirjeissään ja joskus tuotannossaan tulee esiin narsistisia piirteitä (lähde?). "Sillä"? Onko kaikki narsistit dandyja? Ikävä kyllä ei, voin kertoa. Toisin päin hyvinkin. Kalle ei kuitenkaan ollut snobi, pelkästään dandy. Charlottella on danduja, sellaisia uniräsyjä. On lehmädandu, kettudandu ja vielä muita. Isä-Johnilla oli vain 1, nimeltänsä remmus.
ellauri093.html on line 163: Kommunistinen hallinto pidätti ja vangitsi Watchman Neen maaliskuussa 1952, ja hänet tuomittiin viideksitoista tai kahdeksikymmeneksi vuodeksi vankeuteen 1956 vakoilusta syytettynä. Nee menehtyi vankilassa 30. toukokuuta 1972. (Ilmeisesti 20v kakku siis. ) Hänen vankeusaikanaan vain hänen vaimonsa sallittiin vierailla hänen luonaan. Vankilan sensuuri ei sallinut hänen lähestyä Jumalaa kirjeissä ja hän kuoli inhimillisesti katsoen kurjuudessa ja nöyryytettynä, syöden Maon pyllynreikiä. Taivaassa tilipussi kasvoi sitä paremmin. Hänen kuolemastaan ei tiedotettu heti omaisille ja hänelle ei pidetty kristillisiä hautajaisia, vaan hänen ruumiinsa poltettiin krematoriossa 1. kesäkuuta 1972 ihan kuin minkä tahansa tavallisen vinkuintiaanipakanan.
ellauri141.html on line 54: Taiteiden suosija ja Augustuksen ystävä etruskioletettu Maecenas syötti Flaccuxelle vatruskoita ja lahjoitti sille maatilan läheltä Tivolia. Horatius oli tyytyväinen, sillä nyt hän saattoi elää tuntemattomuudessa maaseudulla tavallisten ihmisten parissa ilman toimeentulohuolia. Eikä tivolikaan ollut häirizevän lähellä. Maecenaan kautta hän ystävystyi Vergiliuksen ja Variuksen kanssa. Heidän kanssaan Roomasta Brundisiumiin tehtyä matkaa hän myöhemmin kuvaili purevan satiirisesti kirjeissään.
ellauri145.html on line 650: 15 Yleensä lasiin sylkenyt Nietzsche mainitsee 1870-luvun kirjeissään juoneensa grüner Veltliner -rypäleistä tehtyä viiniä. Negligé tarkoittanee tässä epämuodollista asua eikä naisten hepeniä.
ellauri185.html on line 720: Luterilaisten oppi-isä on teologian historian ahkerin eritepuheen ja alapääretoriikan harrastaja. Ulosteperäinen retoriikka soi miehen kirkkosaarnoissa ja julkisissa kirjoissa. Vielä ruskeampi kieli heilui yksityisissä keskusteluissa ja kirjeissä.
ellauri204.html on line 342: senaattoriperheiden jäseniä. Läpi kirjeissään hän
ellauri256.html on line 166: Tarinan "In the Desert" lopussa on merkitty sen kirjoituspäivämäärä: maaliskuu 1921. Vuonna 1922 tarina julkaistiin kokoelmassa "Serapion Brothers" (Almanakka First, Pietari, "Alkonost". Samana vuonna almanakka julkaistiin uudelleen Berliinissä). Kirjoittaja N. Berberova kirjoittaa muistelmissaan: "Lauantaisin Serapionit kokoontuivat Slonimskyn huoneeseen... Kävin siellä usein. ", ensimmäinen kirja, 1953, New York, s. 165). Suurelta osin lukemisen vaikutelmana "Aavikossa", M. Gorki puhui kahdesti kirjeissään V. Kaverinille L. Luntsista; 10. lokakuuta 1922: "Salli minun neuvoa tässä: pitäkää tiukasti kiinni ystävistänne: Lunts, Zoshchenko, Slonimsky ja kaikki muut, jotka eivät ole järkyttyneitä, joita "maallisen turhuuden basaari" ei sokaise. 25. marraskuuta 1923: "Valitettavasti en nähnyt Luntsia. Hän on vakava ja suuri kirjailija" ("Literary Heritage", osa 70, 1963, M., Publishing House of the Sciences Academy of the USSR, ss. 172, 177 ) Ja Sorrentosta 8. toukokuuta 1925 M. Slonimskylle osoitetussa kirjeessä M. Gorky kertoi, että viimeisessä kirjassa "Venäjä" on annettu Lo Gatton käännöksessä "Aavikko..." ( Ibid., s. 389).
ellauri262.html on line 559: Toisen kirjeen jälkeen Potilas kääntyy kristinuskoon, ja Koiruohoa tuomitaan tämän sallimisesta. Paha takaisku. Koiruohon (Wormwood) ja Ruuviteipin (Screwtape) välillä muodostuu silmiinpistävä kontrasti kirjan loppuosan aikana, jossa Matomezä (Wormwood) on kuvattu Ruuvinauhan (Screwtape) kirjeissä innokkaasti houkuttelemassa potilasta ylenpalttoihin pahoihin ja valitettaviin synteihin, usein piittaamattomasti, kun taas Ruuvinauha (Screwtape) ottaa hienovaraisemman asenteen, kuten Letterissä. XII, jossa hän huomauttaa: "... turvallisin tie helvettiin on asteittainen tie - loiva rinne, pehmeä jalkojen alla, ilman äkillisiä käännöksiä, ilman virstanpylväitä, ilman viittoja."
ellauri262.html on line 563: Omien näkemyksensä teologiasta Lewis kuvailee ja keskustelee seksistä, rakkaudesta, ylpeydestä, ahneudesta ja sodasta peräkkäisissä kirjeissä. Lewis, itse Oxfordin ja Cambridgen näiden asioiden harras tutkija, paljastaa työssään, että edes intellektuellit eivät ole läpäisemättömiä tällaisten demonien vaikutukselle, etenkään "historiallisen näkökulman" (kirje XXVII) omahyväisen hyväksymisen aikana.
ellauri279.html on line 313: Solženitsyn taisteli puna-armeijassa toisessa maailmansodassa. Hän yleni kapteeniksi, ennen kuin hänet pidätettiin helmikuussa 1945 syytettynä neuvostovastaisesta agitaatiosta ja neuvostovastaisen järjestön perustamisen yrityksestä Wormdittissa Itä-Preussissa (nykyisin Orneta Puolassa). Solženitsyniä vastaan esitetty todiste oli hänen "koulutoverilleen" lähettämä kirje, jossa hän käytti viranomaisten mukaan Stalinista epäkunnioittavaa nimitystä ”viiksimies”. Solženitsyn joutui kahdeksaksi vuodeksi työleirille. Eli siis helmikuussa 1945 palvellessaan Itä-Preussissa SMERSH pidätti Solzhenitsynin, koska hän oli kirjoittanut halventavia kommentteja yksityisissä kirjeissä ystävälleen Nikolai Vitkevichille sodan johtamisesta haukkuen Joseph Stalinia, jota hän kutsui nimillä "Khozyain" ("pomo") ja "Balabos" (jiddišin renderointi heprealaisesta baal ha-bayitista "talon mestari"). Tosin hän keskusteli myös saman ystävän kanssa uuden organisaation tarpeesta Neuvostoliiton hallinnon tilalle. Tämän nojalla Solzhenitsyniä syytettiin "Neuvostoliiton vastaisesta propagandasta" Neuvostoliiton rikoslain 58 artiklan 10 kohdan nojalla ja "vihamielisen järjestön perustamisesta" 11 kohdan nojalla. Alexei vankikavereideen ei edes iloinnut kun muut hurrasivat sodan päättymistä Venäjälle suotuisissa merkeissä.
ellauri313.html on line 647: Hänen uskotaan olleen ensin inspiraation lähteenä hänen keskeneräiselle eeppiselle runolleen Goethesta, hänen henkilökohtaisesta sankaristaan. Tässä julkaisemattomassa teoksessa, jota Byron viittasi kirjeissään magnum opukseksi, hän vaihtaa Goethen sukupuolta ja antaa samalla kuvauksen uivelon näköisestä serkun vaimosta.
ellauri330.html on line 507: Erkki Kivijärvi, tervaporvarin poika, runoilija ja Erkon Sanomien höyryjyrä tunnettiin myös pakinoitsijana. Helsingin Sanomien maanantaikirjeissä hän esitteli kepeän henkevään tyyliinsä milloin kirjallisuuden klassikoita, milloin Ruotsin elinkeinoelämää. Suomen Kuvalehteen hän kirjoitti taas nimimerkillä Bagheera ja neuvoi "Sopiiko? Sopiiko?" -palstallaan tapakulttuurin taitoja: minkälainen kravatti piti missäkin puvussa olla ja mitä viinejä milloinkin tuli juoda, saako betonivaluun astua pienillä lastensaappailla.
ellauri351.html on line 140: Sodan jälkeen Lorenz kiisti olleensa puolueen jäsen, kunnes hänen jäsenyyshakemuksensa julkaistiin; ja hän kiisti tienneensä kansanmurhan laajuuden huolimatta asemastaan psykologina rotupolitiikan toimistossa. Hänen osoitettiin myös vitsailevan antisemitistisiä vitsejä "juutalaisten ominaisuuksista" kirjeissään mentorilleen Heinrothille.
ellauri353.html on line 385: Vuonna 1932 hän sai lukuisten pyyntöjen jälkeen luvan vierailla vieraantuneen vaimonsa Jevgenian luona Pariisissa. Vieraillessaan vaimonsa ja heidän tyttärensä Nathalien luona Babel tuskasi palatako Neuvosto-Venäjälle vai ei. Keskusteluissa ja kirjeissä ystäville hän ilmaisi kaipuunsa olla "vapaa mies" ja ilmaisi samalla pelkonsa siitä, ettei hän enää pysty ansaitsemaan elantoansa pelkästään kirjoittamalla. Pariisilaistytär Nathalie muistelee:
ellauri370.html on line 403: Kolumbukselle osoitetuissa kirjeissä ja päiväkirjoissa on viittauksia juutalaisiin pyhiin kirjoituksiin ja päivämääriin juutalaisesta kalenterista, ja on huomattava, että Kolumbus valitsi miehistöönsä monia juutalaisia ja konversoja. Matkan rahoituxen järkännyt Santangel oli konverso. Kolumbuksen matkaa ei rahoittanut, kuten yleisesti uskotaan, kuningatar Isabellan syvät taskut, vaan kaksi juutalaista conversoa ja kolmantena huomattava juutalainen. Louis de Santangel ja Gabriel Sanchez lainasivat 17 000 dukaatin korotonta lainaa omasta taskustaan auttaakseen matkan maksamisessa, samoin kuin Don Isaac Abarbanel, rabbi ja juutalainen valtiomies. Juutalaisten tiedemiesten ja rahoittajien hänelle antama apu voidaan selittää vain sillä että hän oli samaa rotua.
ellauri370.html on line 522: Wilhelm–Chamberlainin kirjeet olivat täynnä "mystisen ja rasistisen konservatiivisuuden hämmentävää ajatusmaailmaa". Niiden aiheet vaihtelivat laajasti: germaanisen rodun jalostava tehtävä, paavin ultramontanismin syövyttävät voimat, materialismi ja Judentumin "tuhottava myrkky" olivat suosikkiteemoja. Muita Wilhelm-Chamberlainin kirjeissä usein käsiteltyjä aiheita olivat "keltaisen vaaran ", "tartaroituneen slaavikunnan" ja "Aahrikan mustien laumojen" pitkäkallojen valtakunnalle aiheuttamat vaarat.
ellauri373.html on line 90: Liisa selkeästi maalasi izensä kuvaan jossa Porcia Catonis viiltelee izeään. Porcia (n. 73 eKr. – kesäkuu 43 eKr.), oli roomalainen nainen, joka asui 1. vuosisadalla eaa. Hän oli Marcus Porcius Cato Uticensisin (kaikki huusi Kato nuoremman) ja hänen ensimmäisen vaimonsa Atilian tytär. Hänet tunnetaan parhaiten Julius Caesarin salamurhaajien tunnetuimman salamurhaajan Marcus Junius Brutuksen toisena vaimona, ja hän esiintyy pääasiassa Ciceron kirjeissä. Porcia syntyi noin vuonna 73 eaa. Hän oli luonteeltaan hellä, hän piti eläimistä, ja hän oli kiinnostunut filosofiasta ja oli "täynnä ymmärtävää rohkeutta". Plutarch kuvailee häntä nuoruuden ja kauneuden parhaaksi. Kun hän oli vielä hyvin nuori, hänen isänsä erosi äidistään aviorikoksen vuoksi. Lainasi seuraavaa vaimoaan puoluetoverille tovixi. On mahdollista, että Porcian ja Bibuluksen poika oli mies. Ne oli optimaatteja eli hyvixiä kuten Pompejus. Porcian ensimmäinen mies Bibulus (juoppo) kuoli vuonna 48 eKr. influenssaan Pompeuksen tappion jälkeen jättäen Porcian leskeksi. Vuonna 46 eaa. Cato teki itsemurhan tappionsa jälkeen Thapsuksen taistelussa. Caesar armahti Porcian veljen Marcus Caton ja palasi Roomaan. Mauno Mato juniorista on paasausta albumeissa 14, 30 (jossa myös izetyytyväistä Mauno Mato senioria ja luihua kikhernekauppias Ciceroa kommentoidaan tylysti), 36 et passim. Tiiivistäen Catot oli täys paskiaisia, eikä Cicero tai Seneca olleet yhtään parempia. Hundsfotteja nuo roomalaiset. Hampuuseja. Lättähattuja. Piiska niille olis soitettava.
ellauri409.html on line 182: Pascal hyökkäsi väkivaltaisesti jesuiittojen kimppuun, jota syytettiin moraalisen löysyyden puolustamisesta. Nämä kirjeet, joita rouva Sévigné kuvaili "jumalillisiksi" , olivat kampanja yleisen mielipiteen muuttamiseksi, mikä käänsi yleisön pois teologisista kysymyksistä jesuiittojen oletetun moraalisen löyhyyden halveksumiseen. Tietyt jansenistit eivät ottaneet tätä hyvin vastaan, koska he näkivät kirjeissä olevissa hyökkäyksissä kristillisen rakkauden puutetta. Se tuntuu olevan TS Eliotinkin helmasyntinä.
ellauri411.html on line 284: Apostolien teoissa ja kirjeissään Paavali itse
ellauri411.html on line 298: Mutta jopa hänen kääntymystään kristinuskoon tulee epäilyttäväksi, koska Apostolien tekojen kolmessa osassa mainitut asiaankuuluvat kertomukset ( i : 1-7-19 , 26-27, kv': 3-9-21, kst': 9 -14-20 ) ja hänen kirjeissään (etenkin Galatalaisille 1 : 13-24 ) ovat täysin ristiriitaisia. Outoa kyllä, opetuslapset eivät olleet vakuuttuneita hänen kääntymyksestään (pyhä henki ei ilmoittanut sitä heille) ja he hyväksyivät hänet piiriinsä vasta Barnabaan välityksen jälkeen, joka vakuutti heidät, Apostolien teot i: 23-30. Paavali itse kertoo meille, että opetuslapset eivät "kaivanneet" häntä, Galatalaiskirje 1:22 jne.
ellauri411.html on line 324: Paavali: vain usko ilman tekoja voi pelastaa sinut, Apostolien teot 3:39 , Room. 1 : 16-17 , 3:22-24, 27-28, 30, 4:4-5, 16, e΄: 1-5 , j΄: 9-10, 13 ja k΄ : 6, Galatalaiskirje 2:16 , 3΄: 2, 5-14 , Efesolaiskirje 2΄ : 8-9 , 2 Tessalonikalaiskirje 1:10 , 2:12, 1 Timoteus 1 : 16, 2 Timoteus 3 : 15. Jaakob : usko ilman tekoja ei ole mitään, 2 : 14-26 , mutta myös Matteus 7:21, 26, 11:49-50, 1:30-31, 1:3, 1: 31-46 sekä Luukas 5:46, 49, 10:28. Mutta Paavali on ristiriidassa Roomalaiskirjeissä 2:13, 7:1.
ellauri411.html on line 370: Paavali tykkäs saarnata uskosta, ylösnousemuksesta ja toivosta, nää sanat aivan pörräsivät hänen kirjeissään. Emme kirjoita jokaista jaetta näillä sanoilla, mutta erityisesti on kiinnitettävä huomiota Roomalaiskirjeeseen
ellauri411.html on line 482: Paavali näyttää kehottavan miehiä rakastamaan vaimoaan Efesolaiskirjeissä 5:25 , 33, Kolossalaiskirjeissä 3:19, mutta nämä ovat vain kaksi jaetta 50:stä. Kokonaispäätelmänä meidän on tutkittava kaikki jakeet, jotka viittaavat naisiin. Tee sitten omat johtopäätöksesi. Haluamme isäntänsä kertovan meille, millainen lopputulos olisi, jos soveltaisimme Apostolien teot 1:n absurdia säettä 7:1 Pros Korinthios? "Älkää keskeyttäkö yhdyntää, paitsi ehkä yhteisestä sopimuksesta joksikin aikaa, jotta voitte keskittyä rukoukseen; palatkaa sitten taas pukille. Muutenhan Saatana pääsee kiusaamaan teitä, kun ette kuitenkaan pysty hillitsemään itseänne. Sanon tämän myönnytyksenä enkä käskynä." Jos taivasten valtakunnan vuoksi kukaan ei koskenut naiseen, paitsi miehet ja naiset menivät kaikki luostareihin, niin mikä olisi tämän käskyn tulos? Mutta mitä voidaan odottaa häpeällisen asenteen omaavilta eskatologeilta, jotka odottivat maailmanloppua eläessään? (Lue uudelleen 1. Kor. 7:24-40 vakuuttaaksesi.) Välittömästi sen jälkeen jakeessa 7:2 Paavali myöntää meille oikeuden olla vain yksi vaimo, koska on myös prostituutiota. Mikä viisas syy tämä on saada vaimo?! Oliko tämä ainoa loukkaava ja halventava sana, jonka "suuri häiriötekijä" Pavlos löysi?
ellauri411.html on line 492: Hän mainitsee Mooseksen lain jatkuvasti melkein kaikissa kirjeissään ja yrittää sovittaa sen uuden juutalaisuuden lahkoon, jonka hän itse vihkii paavalin kristinuskoon . Meidän on mainittava tässä, että Apostolien teot ix : 22, ix: 26, cc: 1-14, cc: 5, ki': 22-25 tekevät selväksi, että Paavalin opetus on ennennäkemätön juutalainen harhaoppi. Paavalin viittaukset Vanhaan testamenttiin ovat usein ja tiheitä. Galatalaiskirjeessä 3:24 juutalainen Paavali kutsuu Mooseksen lakia " opettajaksi Kristuksessa " ! (Tutki koko Galatalaiskirjeen lukua 3. . ) Hänen yrityksensä mukauttaa Mooseksen laki tämän uuden harhaopin kanssa on ristiriitaista ja säälittävää. Toisaalta hän yrittää saada kaikki vakuuttuneiksi siitä, että tämä laki on Jumalan pyhä laki ( Room. 7:12), jonka pakanatkin tietävät ikään kuin taikuuden avulla ( Room. 2 : 14-16) ja että se on oikeudenmukainen ja hyvä. laki, joka annettiin enkelien välityksellä ( Gal . 3 : 17-19, kuten diakoni Stefanos oli korostanut anteeksipyynnössään, Apt. 7:53). Toisaalta liian monta kertaa hän suosittelee asioita, joskus täysin ja joskus osittain, ellei täysin lain vastaisia. Toisinaan hän kumoaa lain "lain mukaan", kuten ympärileikkauksen ja tiettyjen ruokavaliosäännösten tapauksessa Paavali kumosi lain kokonaan. Tarkastele koko luetteloa ristiriitaisuuksista, erityisesti ristiriidoista {1), 2)} ja muualla, esim. Room. 3: 20-21. Tämä on normaalia touhua, joka ei kutistu! Nähdäksesi tämän häikäilemättömän epäjohdonmukaisuuden ja alliteratiivisuuden tutkimalla seuraavia jakeita siinä järjestyksessä, jossa lainaamme niitä:
ellauri411.html on line 537: Se, mitä Paavali kertoo meille naisesta, osoittaa, että hänen asemaansa alennettiin ennemmin kuin ylennettiin, jos sitä verrataan naisten asemaan tietyissä yhteiskunnissa silloin ja kauan ennen. Naisella muinaisessa Spartassa oli samanlainen sosiaalinen rooli kuin miehellä. Spartan naisten vapaus ja heidän roolinsa yhteiskunnassa ja lasten kasvatuksessa tunnetaan hyvin. Muinaisessa Ateenassa naiset vaimoina olivat ehdottoman kunnioitettuja henkilöitä, kun taas kumppaneita korostettiin usein henkilöinä, joilla oli suurta taiteellista, poliittista ja koulutuksellista arvoa. Esimerkiksi Aspasia Perikles, Thais, josta tuli lopulta M. Aleksanteri Ptolemaios Sotirosin vaimo, Lais Korintista jne. ovat hyvin tunnettuja. Roomassa meillä on roomalaisen yhteiskunnan vaimot ja naiset, joilla oli suuri rooli ja vaikutus. Rooman emäntä oli täysin kunnioitettava henkilö ja meillä on esimerkkejä upeista rouvista, kuten Libya, Octavia jne. (Se, mitä Tacitus välittää Libyaa vastaan, kirjoitettu sata vuotta myöhemmin, on nykyään joidenkin hänen aikalaistensa tarkoituksellisena panetteluna. Uusi tutkimus paljastaa, että Libya oli luonteeltaan poikkeuksellinen ja vertaansa vailla oleva kauneus ja persoonallisuus, suuren keisarin arvokas kumppani. Esim. Kreikkalainen Pantheon- lehti , numero 19 ja professori Anthony A. Barrettin kirja Livia, ensimmäinen keisarillisen Rooman nainen . Kaikki tämä juutalaiselle Paavalille, joka tunsi vain nimettömän Vanhan testamentin ja juutalaisen perinteen, ei ollut vain tuntematonta, vaan myös mahdotonta kuvitella. Elämän ilo, rakkaus ja avioliitto sekä naisten aktiivinen rooli uskontojen palvonnassa (papittaret) olivat juutalaismieliselle Paavalille täysin kiellettyjä, aivan kuten hän kieltää ne kirjeissään.
ellauri411.html on line 612: On teologisesti hyvin outoa, että toisaalta Paavali puhuu, käskee ja saarnaa monia outoja, typeriä ja ristiriitaisia asioita, toisaalta hän hyvin usein ja toistuvasti kirjeissään vakuuttaa meille, että kaikki sen kirjoitukset ovat Jumalan tarkastamia ja että kaiken, mitä hän kirjoittaa, hän sai Jumalalta ja Kristukselta ilmoituksen kautta. (Se, että Pyhä Raamattu eli Vanha testamentti yhdessä Uuden kaa on "Jumalan hengittämä ", kuten hyvin tiedetään, on kaikkien kristillisten kirkkojen kulmakivioppi. Viittauksia Paavaliin tässä hänen inspiraationsa ja pyhissä kirjoituksissa on lukuisia:
ellauri434.html on line 412: Menomatkalla Italiaan T. Vaaskivi pysähtyi hiukan Müncheniin, missä hukkasi hattunsa. Loppumatkan päässä oli Inkeri-tädin vihreä vaellushattu. Hän ei ollut tottunut koskaan suoriutumaan käytännöllisistä asioista ilman naisomaistensa apua. Hän valitteli kirjeissään, että joutui Venetian pensionissa syömään »ihmeellisen värisiä kalaruokia». Keke matkusti perään auttamaan. Renessanssi tehosi T. Vaaskiveen väkevästi. Romantiikasta hän ei pitänyt.
ellauri434.html on line 461: Tatu Vaaskivi sanoi rakastavansa eläimiä ja kasveja enemmän kuin ihmisiä, joita hän nimitti maapallon tuhohyönteisiksi. »On kuin kaikki ihmiskunnan kärsimykset olisivat harteillani», kirjoitti hän viimeisissä kirjeissään. Niin ei kirjoita ihmisvihaaja. Sehän on pikemminkin Jeesuxen läppä!
xxx/ellauri056.html on line 521: Kantin maine sai kuitenkin alkunsa odottamattomasta lähteestä. Vuonna 1786 Kantin julkkixempi oppilas Karl Reinhold alkoi julkaista avoimia kirjeitä kantilaisesta filosofiasta. Näissä kirjeissä Reinhold esitti Kantin filosofian vastauksena silloiseen kiistaan panteismista. Joku Friedrich Jacobi oli syyttänyt hieman aiemmin edesmennyttä G. E. Lessingiä spinozalaisuudesta. Lessingin ystävä Moses Mendelssohn kiisti tämän. Heidän välilleen kehittyi kitkerä julkinen kiista.
xxx/ellauri056.html on line 529: Reinhold esitti kirjeissään, että Kantin kritiikki voisi saada riidan asettumaan puolustamalla järjen auktoriteettia ja rajoja. Reinholdin kirjeitä luettiin laajalti ja ne tekivät Kantista aikansa kuuluisimman filosofin. Vuonna 1786 Kant valittiin hurrausten säestyxellä Kaliningradin yliopiston rehtoriksi sekä Berliinin tiedeakatemian jäseneksi. Se oli 62, melkein eläkkeellä siis. Viroistapa hyvinkin.
xxx/ellauri127.html on line 858: "Aunen aaton" sanottiin sisältävän "ärsyttävää inhon tunnetta" ja "'Don Juan' -tyylistä tunteilun ja pilkan sekoitusta, eikä runo sovi naisille". Keats kysyy kirjeissään yhä uudestaan, mitä tarkoittaa runoilijana oleminen. Kukaan ei vaivautunut vastaamaan.
xxx/ellauri138.html on line 334: Ranskatar on älykäs, hän on seksikäs, hän on todella riippumaton ja jos mies puhuu enemmin kuin nainen niin entä sitten, mitä väliä sillä on? Mitä siitä kiivailemaan? Kukaan ei sanoisi: "Voi että, huomasitteko miten se julma, vallanhimoinen mies dominoi häntä?" Ei. Mitä naisellisempi ranskatar sitä enemmin hän haluaakin miehen päsmäröivän. Voi miten Delphine olikaan rukoillut saapuessaan Athenaan viisi vuotta sitten, että tapaisi jonkun ihanan määrätietoista voimaa uhkuvan miehen eikä tuollaisia nuorehkoja opettajia, koti-isiä, akkamaisia tyyppejä, älyllisesti epäinnostavia, tavallisia vaimojaan ylistäviä ukkomiehiä joille hän on kirjeissään Pariisiin keksinyt herkullisen yhteisnimen "Vaipat".
xxx/ellauri138.html on line 336: "Päähineistä" puhumattakaan. Päähineet ovat "resitentit kynäilijät", jotka amerikkalaisyliopistojen uskomattoman omahyväisen tavan mukaan asuvat ilmaiseksi yliopistoalueella. Kenties hiän ei pikku Athenassa ollut nähnyt heistä pahimpia, mutta nämäkin kaksi ovat kyllin kamalia. He ilmaantuvat opettamaan kerran viikossa ja he ovat naimisissa ja he tulevat hiänen tykönsä ja ovat mahdottomia. Milloin me menemme lounaalle, Delphine? Anteeksi vaan, hiän ajattelee, mutta ei tehoa. Hiän oli niin kovasti pitänyt Kunderan luennoista siksi että tämä oli ollut aina vähän epämääräinen, joskus jopa vähän nuhjuinen, suuri kirjailija malgré jamais lu vai mikä se oli. Niin hiän ainakin oli kokenut ja siitä hiän oli pitänyt. Mutta tästä amerikkalaisesta minä-olen-kirjailija -tyypistä hiän ei pidä, hiän ei voi sietää sitä, sillä aina kun se katsoo hiäntä, hiän tietää sen ajattelevan: Voithan sinä olla ranskalaisittain itsevarma ja muodikas sivistynyt ja olethan sinä tietysti hyvin ranskalainen, mutta silti sinä olet yliopistoihminen ja minä olen moukka kirjailija-me emme ole tasavertaisia. Nämä elättikirjailijat omistavat kaikesta päätellen suunnattoman paljon aikaa sukupuoliasioille. Niin, sekä runoilijalla että proosakirjailijalla on pääfetissi, ja siksi Delphine puhuu heistä kirjeissään päähineinä. Runoilijalla on Ressu-mallinen antiikkinen lentäjänlakki joka ei sovi kampuxelle ja proosakirjailija on kalju sekä vähän nuhjuinen. Ne ovat olleet 2x naimisissa keskenään ja ovat uskomattoman izerakkaita. Nuorempi se ressukypäräinen on lukenut vähän Bataillea ja vielä vähemmän Hegeliä. Se on ihan sexitön. Vanhat humanistisedät ovat vielä pahempia. Ne vasta izetyytyväisiä ovatkin. Näin kertaa ikääntynyt Peppu vanhoja kaunoja.
xxx/ellauri139.html on line 272: Jevgeni Pavlovitshin ja Myshkinin ilmaisemat ajatukset ovat Dostojevskin omaksuman kannan ilmauksia. Hän kuvailee niitä kirjeissään vuosina 1867-1868 A.N. Maikoville ja N.N. Strahoville; ne sisältävät joukon 60-luvun liberaalien ja demokraattien vastaisia syytöksiä ja vihjauksia.
xxx/ellauri165.html on line 96: Naiset olivat kulutusjuhlan kuningattaria, olivatpa he sitten kurtisaaneja tai Versaillesin valtiattaria. Tuhlaamisen katsottiin sujuvan kevytmieliseltä ja tyhjäpäiseltä olennolta luonnostaan. Naiset olivat kuitenkin tärkeitä myös kulttuurin saralla: he pitivät tyhjäpäisiä kirjallisia salonkeja ja kirjasivat muistiin ajan ilmiöitä henkevissä kirjeissä ja päiväkirjoissa. Naisia toimi myös keksijöinä ja muotisalonkien johtajina, vaikka heitä yleisesti pidettiinkin lähinnä miesten omaisuutena.
xxx/ellauri187.html on line 390: Vankilakirjeissään Bonhoeffer kirjoitti ”uskonnottomasta kristinuskosta”, joka ottaisi vakavasti ihmiskunnan täysi-ikäisyyden. Hän katsoi, että kirkko ei ole olemassa itsetarkoituksena vaan ”muita varten”, ja että tässä Saksan kirkko oli harhautunut pahimmin. Bonhoeffer katsoi, että tuonpuoleinen ei ole todellisuudessa nähtyjen aukkojen täyttäjä, vaan kristittyjen tulisi oppia elämään kuin Jumalaa ei olisi olemassa, ja että tämä on Jumalan tahto. Vain näin kristinusko voi löytää merkityksensä uudelleen. Bonhoeffer kirjoitti: ”Jumalan edessä ja Jumalan kanssa me elämme ilman Jumalaa. Jumala antaa työntää itsensä maailmasta ristille”
xxx/ellauri235.html on line 345: Cornhillissä 26. joulukuuta 1716 syntynyt Gray oli viides Philip ja Dorothy Antrobus Grayn 12 lapsesta ja ainoa, joka selvisi lapsenkengistä. Hänen isänsä, väkivaltaisuuksiin syyllistynyt, pahoinpiteli vaimoaan; Dorothy jätti hänet jossain vaiheessa, mutta Philip uhkasi ajaa hiäntä takaa ja kostaa hiänelle, ja hiän palasi hänen luokseen. Vuosina 1725-1734 Thomas Gray osallistui Etoniin, missä hän tapasi Richard Westin ja Horace Tadpolen, voimakkaan Whig-ministerin Sir Robert Walpolen pojan. Vuonna 1734 Gray astui Peterhouse Collegeen, Cambridgen yliopistoon. Neljä vuotta myöhemmin hän jätti Cambridgen ilman tutkintoa aikoen lukea lakia Lontoon Inner Templessä. Sen sijaan hän ja Horace Walpole purjehtivat Doverista 29. maaliskuuta 1739 Manner-kiertueelle. Kaksikko riiteli Reggiossa Italiassa toukokuussa 1741; Gray jatkoi kiertuetta yksin ja palasi Lontooseen syyskuussa. Marraskuussa 1741 Greyn isä kuoli; Grayn säilyneissä kirjeissä ei ole mainintaa tästä tapahtumasta.
xxx/ellauri237.html on line 248: Gustaf Otto Wasenius syntyi Ranskan suuren vallankumouksen aikaan, ja hänen nuorin lapsensa Valfrid Vasenius tuli maailmaan Euroopan hulluna vuonna 1848. Luvuissa on sattuvaa symboliikkaa, sillä Waseniuksen elämän keskeisenä pyrkimyksenä oli hulluttelu, ja pojastakin tuli kaiken mahdollisen dissipaation puolestapuhuja. Framåtanda (eteenpäin pyrkimisen halu) oli se käsite, jota G. O. Wasenius kernaasti käytti iskusanana muuten karun asiallisissa kirjeissään. Myös aikalaiset puhuivat Waseniuksesta levottomana eteenpäinpyrkijänä, jolla oli aina tuhat rautaa tulessa. Ajalle tyypillisesti hän ei tehnyt suurtakaan eroa henkilökohtaisen taloudellisen edistyksen ja yhteisen hyvän välillä ja lahjoitti rikastuttuaan sikana yhteisestä laarista suuria summia uutta luovan hengenviljelyn hyväksi. 1800-luvun Suomessa hyvin varustettu kirjakauppa ja korkeatasoinen kirjapaino olivat sekä liikeyrityksiä että kulttuuri-instituutioita.
xxx/ellauri293.html on line 145: Paavolla ei siis ollut käytettävissään evankeliumitextejä väsätessään noita kirjeitä. Markku ja Luukasa teki niistä vasta skezejä. Sixi kai Paavon kirjeissä on asiaa vain siteexi. Paavo ei ollut mikään systemaattinen ajattelija, soimaa Kotimaa-lehtikin.
xxx/ellauri363.html on line 159: 1907 maahantunkeutunut Heikinheimo perusti poliklinikkansa veden vaivaamaan Tsingshiin vasta vuoden 1907 lopulla. Vaimo perhana kuoli pahaan mahatautiin puolen vuoden sisällä. Tämän vuoksi poliklinikkaa sekä muita hänen kokemiaan vaikeuksia lääkärin työssä käsitellään kirjeissä vasta vuoden 1908 puolella. Maantieteellisenä rajauksena toimii Luoteis-Hunanin Tsingšin lähetysasema, jonne Heikinheimo perusti poliklinikan. Hannexen kirjeistä nousi vahvasti esille Heikinheimon k7ielitaidottomuus sekä sairaalan, henkilökunnan että lääkkeiden puute.
xxx/ellauri363.html on line 167: Lähetysseuran johdolle lähetetyissä kirjeissä tulivat esille lääkärilähetystyön ongelmat ja vaikeudet, mutta apua ongelmiin ei kuitenkaan saatu Suomen Lähetysseuralta. Kantona kaskessa näyttää olleen taas lähetysjohtaja, pirun pihi Jooseppi Mustakallio.
xxx/ellauri440.html on line 285: Nikolaiitat mainitaan Uuden testamentin Ilmestyskirjassa, erityisesti Efesoksen ja Pergamonin seurakunnille osoitetuissa kirjeissä. Viittaukset nikolaiittoihin löytyvät Ilmestyskirjan kohdista 2:6 ja 2:15. Vaikka tiedot ovat rajalliset, tutkijat ja historioitsijat ovat keskustelleet nikolaiittojen henkilöllisyydestä ja uskomuksista.
xxx/ellauri441.html on line 607: Muutama kuukausi ennen muuttoaan Weimariin, jossa hänen oli määrä julkaista suurin osa 'Goethes Naturwissenschaftlichen Schriften' [Goethen luonnontieteellisistä kirjoituksista] osana ensimmäistä Goethen kokonaispainosta, Rudolf Steiner alkoi tutkia mahdollisuuksiaan tohtorin tutkintoon. Toisaalta hän luultavasti halusi päästä kiinni tuleviin arkistokollegoihinsa, joilla kaikilla oli tohtorintutkinto. Arkiston päällikkö Bernhard Suphan oletti luonnollisesti, että myös Steiner oli lääkäri, ja kutsui häntä "lääkäriksi" kirjeissään vuonna 1889. Toisaalta hän halusi hankkia akateemisen tutkinnon, koska se oli edellytys hänen pitkän tähtäimen tavoitteelleen: filosofian luennoitsijaksi. Itävallassa hänellä ei ollut mahdollisuutta tässä suhteessa: "Olin virallisesti suorittanut Realschule-koulun [toisen asteen luokkaan 10 asti] Tämä sulki pois tohtorintutkinnon suorittamisen Itävallassa. Olin kasvanut ”filosofiaksi”, mutta takanani oli virallinen koulutus, joka sulki minut pois kaikesta, mihin filosofian opiskelu asettaa ihmiset. Jopa hänen säännölliset opisto-opinnot Wienin teknillisessä opistossa ei antanut hänelle perustaa Itävallassa ainoan siellä tuolloin olemassa olevan akateemisen tutkinnon – tohtorin – hankkimiseen. Se oli varattu korkeakoulututkinnon suorittaneille, jotka olivat käyneet aiemmin Gymnasiumissa [Secondary School 12. luokkaan asti] ja siten hankkineet klassisten kielten tuntemuksen.
46